Miten äitisi suhtautuu, jos otat esille jonkun lapsuutesi epäkohdan?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:23"]Uskaltaisitko näin anonyymisti kertoa, mikä oli näissä kokemissasi vääryyksistä suurin paljastunut salaisuutesi?  [/quote] Ketju paljastaa epäsuorasti se mitä en koskaan ole omassa äidissä voinut sietää katkeruuden ja se asia että hän oli ja on hyvin katkera joillekin ihmisille tuli melko selvästi esille myös meille lapsille ainakin minulle.

[/quote]

Tekikö äitisi katkeruus lapsuudestasi huonon?

Olisiko äitisi mielestäsi pitänyt antaa sinut katkeruutensa vuoksi adoptioon, kuten tässä ketjussa vaaditaan?

Aiotko itse katkerana ihmisenä toimia samoin ja antaa mahdolliset lapsesi pois?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:01"]

Kuvittele, että olisit äiti, miten suhtautuisit kun aikuinen lapsesi juttelee sinulle kaksistaan kun istuskellaan kahvipöydässä: "Äiti, mikä juttu se silloin oli, kun käänsit mun huoneen aina ja luit mun päiväkirjaa. Kun sitä piti odottaa, että tuut mun huoneesta ulos sen jälkeen. En oo ikinä tajunnut et miks niin teit. "

[/quote]

Kuvittelenkin ja voisin luulla että tuo lapseni vitsailee.

En koskaan tonkisi lapseni huonetta nurin saati lukisi päiväkirjaansa.
Mikäli noin typerästi olisin toiminut ilman erittäin hyvää syytä - hyväksikäyttöepäily, huumeet - lapseni saisikin avata keskustelun ja antaa henkiset litsarit. Noin ei meinaan toimita. Lapsen kirjeitä, kirjevihkoja ja päiväkirjoja ei lueta. Ne ovat lapsen henkilökohtaista omaisuutta. Jos jotain nuuskittavaa on, niistä keskustellaan lapsen kanssa ja kyllä sen näkee jos lapsi salaa jotain mistä minun pitäisikin olla tietoinen. Jollen näkisi, silloin olisi syytä miettiä mikä on väärin äiti-lapsi-suhteessamme.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 20:02"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:53"]

Voisiko joku järkevä ja viisas äiti täällä asiallisesti auttaa ymmärtämään tätä: lapsuus kului vanhempien viinajuhlia seuratessa. Niihin kuului myös alastomuus ym. muiden aikuisten kanssa. Lapsiin ei koskettu mitenkään, vaan annettiin vain olla. Pornolehtiä oli esillä siellä täällä. Salattua elämää, josta ei saanut puhua. Äiti ei tietenkään tuostakaan halunnut keskustella, nauroi halveksien ja käveli pois.

Miten tuota asiaa pitäisi käsitellä? Omassa mielessäni ymmärrän, ettei ihan tervettä tainnut olla kotona?

[/quote]

Viisaudesta en tiedä mutta minusta se pitäisi käsitellä juuri niin että se ei missään nimessä ollut tervettä ja niin ei lapsia olisi pitänyt kohdella tai tuollaisessa ympäristössä kasvattaa.

Miten käsitellään traumoja jota se on mahdollisesti aiheuttanut riippuu paljon siitä miten ne tarumat ilmenee.

[/quote]

Oma tuntemukseni on myös, ettei tuo koti ollut lapsille terve ympäristö, saatika koti. Asia on ollut vaikea, kun tuollaisista ei niinkään puhuta missään. Ja kaikkea pahentanut se, että vanhemmat suhtautuu, kuin se olisi jotenkin hyväksyttävää käytöstä ollut heiltä. Tuo on vain osa kaikesta epäterveestä kodista.

Traumat koen tulleeksi syvemmin siitä, että itsellä ei aina hahmottunut, mikä on oikein ja väärin. Aikuisena sitten opetellut elämään, uskaliaammin, oppinut tuntemaan ja luottamaankin. Traumoja olen selvitellyt lähinnä niistä puhumalla miehelleni, mutta koska hänellä on ollut erilainen koti, ei hän osaa sanoa oikein juuta tai jaata. Sen on kyllä tehnyt selväksi, että normaalia ei ole ollut oikein mikään.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:43"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:23"]Uskaltaisitko näin anonyymisti kertoa, mikä oli näissä kokemissasi vääryyksistä suurin paljastunut salaisuutesi?  [/quote] Ketju paljastaa epäsuorasti se mitä en koskaan ole omassa äidissä voinut sietää katkeruuden ja se asia että hän oli ja on hyvin katkera joillekin ihmisille tuli melko selvästi esille myös meille lapsille ainakin minulle.

[/quote]

Tekikö äitisi katkeruus lapsuudestasi huonon?

Olisiko äitisi mielestäsi pitänyt antaa sinut katkeruutensa vuoksi adoptioon, kuten tässä ketjussa vaaditaan?

Aiotko itse katkerana ihmisenä toimia samoin ja antaa mahdolliset lapsesi pois?
[/quote]
Oletuksia jotka eivät pidä paikaansa. Niiden perusteella on turha lähteä ketään syyttämään. En ole katkera... vähiten oikeastaan äidille. Lapsuudessa oli asioita jotka olivat hyvin tai hyviä ja asioita joista voisin hyvin katkeroituakin jos niin valitsisin. Adoptiosta ei niihin asioihin edes olisi ollut hyötyä.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:42"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:36"] [quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:25"]Ihan halvatun kiittämättömiä pentuja ootte kaikki. Hävetkää. Ennen vanhaan vanhempia kunnioitettiin AINA. Nykypennut ovat jostain saaneet päähänsä, että vanhempienkin on ANSAITTAVA kunnioituksensa. Ei ole ihme, ettei pennut kunnioita vanhempiaan, opettajiaan, poliisia, sotaveteraaneja, ylipäänsä ketään. Tätäkö halusitte? Kyllä nyt on kaikilla mukava olla.  [/quote] Mitä kunnioittamista on väkivaltaisesta vanhemmassa ja sen suojelijassa ? Minä en vanhempiani kunnioita, pelkkää ilmaa minulle. Lapsillani on isovanhempia isänsä puolelta kyllä riittämiin. [/quote] Ilman niitä väkivaltaisia vanhempia sinua ei olisi olemassa. That's why.  [/quote] Hanki itsellesi apua.

[/quote]

Äh, hänellä vain kolahti. Liian isot traumat itsellään ja defenssit puskevat päälle tai sitten itse hermostuksissaan lyö lapsiaan. Todennäköisesti molempia. Tunnistan tuossa hyökkäävyydessä ja ilkeilyssä oman äitini. 

[/quote]

:D ootte te pimeitä. 

[/quote]

Mitä sinulle on lapsena tehty, kun empatiakykysi ei koskaan päässyt kehittymään? 

[/quote]

Hetkinen nyt.... Täällä porukka lynkkaa kilpaa omia vanhempiaan jostain ikivanhoista asioista ja minä olen se jolta puuttuu empatiakyky? Mielenkiintoinen näkökulma. Suosittelisin lämpimästi teille kaikille katkerille ja pitkävihaisille ihmisille anteeksiannon ja armahtamisen kokeilemista. Te itse teette elämästänne helvettiä, kun ryvette vanhoissa asioissa ja ylläpidätte katkeruutta. Jos haluatte katkaista sukupolvia jatkuneen kiertueen ja kohdella omia lapsianne eri lailla kuin teitä on kohdeltu, miksette vaan yksinkertaisesti tee niin? Miksi pitää jauhaa asioita, joille ei enää mitään voi? 

[/quote]

Tyypillinen vastaus menneisyydeltään pakenijoilta. Jauhaminen ja asioiden käsittely on aivan kaksi eri asiaa. Sukupolvien linjana jatkunut pahoinvointi on helpompi päättää kun asioista puhutaan suoraan ja rehellisesti niiden omilla nimillä. Näin asioista tulee nk. hyväksytyn tosia, ja ne on helpompi kohdata. Kukaan tuskin rypee katkeruudessa tai menneessä. Ihmisen muisti vain on sellainen, että ikävät asiat jäävät painolastiksi leijumaan väliin ja tulevat skeemoina esiin eri tilanteissa. Tätä varten on olemassa keskustelutaidot että se painolasti puretaan.

Monihan taatusti tekee parhaillaankin sitä, että elää päivän kerrallaan. Vaikka ei olisikaan puhunut vanhempiensa kanssa lapsuudestaan, niin keskittyy taatusti siihen litran maidonostoon ja omien lastensa hoitoon. Joskus kuitenkin tulee niitä hetkiä, kun menneisyys raikuu korvissa "läskiperse" tai "ruma lapsi" sen äidin äänellä. Noihin yleensä auttaa parhaiten keskustelu ja juuri sen ihmisen kanssa, joka noihin tilanteisiin liittyy. Usein vain se ihminen ei puhu noista, joka noissa on ollut osallisena. Todellisten ongelmien esiin ottaminen ei ole rääpimistä ja syyttelyä, se on asioiden esiin ottamista.

Kaltaisesi ajattelijoiden vuoksi - että menneisyyden kaivelua oikein - en koskaan saa tietää, kuka on oikea isoisäni, onko serkkuni sittenkin pikkuserkkuni ja pikkuserkkuni serkkuni saati kuka meille varatut vanhat rahat anasti. Onhan se tyhmää puhua asioista suoraan ja siten unohtaa ne, joten eletään jossain kummallisessa välitilassa ja teeskennellään ettei mitään ole tapahtunut vaikka tietävät asioiden laidan. Siitä ei vain saa puhua, ettei kukaan suutu.

Miksi tässä ketjussa syyllistetään selkeästi kaltoin kohdeltuja aikuisia lapsia? Millaiset ihmiset oikein kirjoittavat tuollaista?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:25"]Ihan halvatun kiittämättömiä pentuja ootte kaikki. Hävetkää. Ennen vanhaan vanhempia kunnioitettiin AINA. Nykypennut ovat jostain saaneet päähänsä, että vanhempienkin on ANSAITTAVA kunnioituksensa. Ei ole ihme, ettei pennut kunnioita vanhempiaan, opettajiaan, poliisia, sotaveteraaneja, ylipäänsä ketään. Tätäkö halusitte? Kyllä nyt on kaikilla mukava olla.  [/quote] Mitä kunnioittamista on väkivaltaisesta vanhemmassa ja sen suojelijassa ? Minä en vanhempiani kunnioita, pelkkää ilmaa minulle. Lapsillani on isovanhempia isänsä puolelta kyllä riittämiin.

[/quote]

Ilman niitä väkivaltaisia vanhempia sinua ei olisi olemassa. That's why. 

[/quote]

Harmittaisi ihan hirveästi olemassaolemattomuuteni, joten turha natsikortti mitä lyödään aika ajoin pöytään kun puhutaan kylmistä isovanhemmista tai vähemmän mallikelpoisista äideistä.

[/quote]

Pointti varmaan on, että olet saanut vanhemmiltasi sen kaikkein kallisarvoisimman lahjan - elämän. Jokainen päivä on lahja ja silleen. En oikein ymmärrä ajatuksenkulkuasi, mikä ihmeen natsikortti??? 

[/quote]

Ainoa kenen ajatuskulkua täällä en käsitä kirjoittaa yläpuolellani.

Sitten sulla on vielä paljon oppimista, joten tää paikka ei ole sulle. Googleahan ei kannata käyttää.

Yksikin huutomerkki kiittää.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:01"]Kuvittele, että olisit äiti, miten suhtautuisit kun aikuinen lapsesi juttelee sinulle kaksistaan kun istuskellaan kahvipöydässä: "Äiti, mikä juttu se silloin oli, kun käänsit mun huoneen aina ja luit mun päiväkirjaa. Kun sitä piti odottaa, että tuut mun huoneesta ulos sen jälkeen. En oo ikinä tajunnut et miks niin teit. " [/quote] Mä vastaisin varmaan että en kyllä ole lukenut päiväkirjaa ja kai sen huoneen oli jonkun siivottavakin kun et sitä itse tehnyt. Sanoihan sinulle että huone siivotaan viimeistään lauantaina.

[/quote]

Toki sinne päiväkirjaankin pitää kurkkia, jos on huoli lapsesta. Osa möksöttää teininä ja on tosi sulkeutuneita ihan osana omaa itsenäistymistään. Hyvä se on silloin kurkata vaikka päiväkirjasta, vuodatetaanko sinne ihastuksia, koetuloksia ja lempibändijuttuja vai tilitetäänkö siellä siitä miten viiltely helpottaa tuskaa ja teini toivoo kuolevansa pian.

Yksityisyyttä pitää kunnioittaa - mutta siivositko oman huoneesi? Vanhempia ja kotia pitää myös kunnioittaa pitämällä koti siistinä. Uskaltaisitko näin anonyymisti kertoa, mikä oli näissä kokemissasi vääryyksistä suurin paljastunut salaisuutesi? 

[/quote]

Voi luoja mikä suhtautuminen, kohteletko tuolla lailla kaikkia? Opiksi sinulle, että totuus voi olla aivan muuta, kuin yleistät nuoria. Suurin salaisuuteni oli perheväkivalta. Huoneeni siivosin itse, luutasin lattiat ja pesin ikkunat koko talosta. Päiväkirjassa luki lähinnä koulusta, ilmoista tai biisien sanoja,  mm. Meiju Suvasta ja Tapani Kansaa Viiltelyt ja itsemurhat eivät ole ikinä kuuluneet ajatusmaailmaani, onko sinun? Olin hiljainen, ujo ja arka, arvaapa miksi? Nykyään olen heikkojen puolustaja, varsinkin kaltoinkohdeltujen lapsien, jotka eivät itse ole voineet vaikuttaa väkivaltaisiin ivanhempiinsa.

Voi mooses, mitä jengiä. Täällä pyörii joku mutsi, joka on tehnyt omille lapsilleen varmaan juuri niin väärin kuin ikinä voi tehdä ja kylvää kaltoinkohdelluille lapsille jotain vitun katkeruudella syyllistämistä. Näkyy niiiin läpi, erottuu hyvin hyvät ja huonot äidit.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:25"]Ihan halvatun kiittämättömiä pentuja ootte kaikki. Hävetkää. Ennen vanhaan vanhempia kunnioitettiin AINA. Nykypennut ovat jostain saaneet päähänsä, että vanhempienkin on ANSAITTAVA kunnioituksensa. Ei ole ihme, ettei pennut kunnioita vanhempiaan, opettajiaan, poliisia, sotaveteraaneja, ylipäänsä ketään. Tätäkö halusitte? Kyllä nyt on kaikilla mukava olla.  [/quote] Mitä kunnioittamista on väkivaltaisesta vanhemmassa ja sen suojelijassa ? Minä en vanhempiani kunnioita, pelkkää ilmaa minulle. Lapsillani on isovanhempia isänsä puolelta kyllä riittämiin.

[/quote]

Ilman niitä väkivaltaisia vanhempia sinua ei olisi olemassa. That's why. 

[/quote]

Harmittaisi ihan hirveästi olemassaolemattomuuteni, joten turha natsikortti mitä lyödään aika ajoin pöytään kun puhutaan kylmistä isovanhemmista tai vähemmän mallikelpoisista äideistä.

[/quote]

Pointti varmaan on, että olet saanut vanhemmiltasi sen kaikkein kallisarvoisimman lahjan - elämän. Jokainen päivä on lahja ja silleen. En oikein ymmärrä ajatuksenkulkuasi, mikä ihmeen natsikortti??? 

[/quote]

Ainoa kenen ajatuskulkua täällä en käsitä kirjoittaa yläpuolellani.

Sitten sulla on vielä paljon oppimista, joten tää paikka ei ole sulle. Googleahan ei kannata käyttää.

Yksikin huutomerkki kiittää.

[/quote]

Olen pahoillani, mutta tekstisi on vähän sekavaa. :) Jos sinä et ymmärrä minun ajatuskulkuani, niin siitä seuraa että minulla on vielä paljon oppimista, ja siitä seuraa, että minun ei pitäisi olla tällä palstalla? Öö, loogistako?  Kiittävät huutomerkit olivat varmaan kirjoitusvirhe, tai en ehkä ole siitäkään enää ihan varma. :D

En nyt ymmärtänyt viestistäsi muuta kuin sen, että haluat olla minulle ilkeä ja ilmeisesti nokkia minua niistä kiittävistä huutomerkeistä. ;) Olen pahoillani, että voit huonosti - haluaisin silti muistuttaa, että hyvät käytöstavat koskevat myös mielenterveyskuntoutujia. Nyt nimittäin saatat viesteissäsi vaikuttaa ihan yhtä tunnekylmältä kuin dissaamasi sukulaisesikin. 

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla ajatuksenjuoksustasi, minulla kun on (kuten kirjoitit) vielä paljon oppimista. Natsikortilla tarkoitetaan yleiskielessä epäasiallista perustelua Hitlerillä tai natseilla, ja en todellakaan ymmärrä miten se liittyy tunnekylmyyteen ja vähemmän mallikelpoisiin äiteihin? Natsi-Saksassa äidit nimenomaan olivat erittäin mallikelpoisia ja lapsien hyvinvoinnista huolehtiminen oli äitien tärkein tehtävä. Suomalainen neuvolajärjestelmäkin pohjautuu sieltä perittyihin oppeihin. Mitä ihmettä siis tarkoitit tuolla natsikortilla, vai onko sinulla(kin) vielä paljon oppimista tästä aiheesta?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 01:47"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:25"]Ihan halvatun kiittämättömiä pentuja ootte kaikki. Hävetkää. Ennen vanhaan vanhempia kunnioitettiin AINA. Nykypennut ovat jostain saaneet päähänsä, että vanhempienkin on ANSAITTAVA kunnioituksensa. Ei ole ihme, ettei pennut kunnioita vanhempiaan, opettajiaan, poliisia, sotaveteraaneja, ylipäänsä ketään. Tätäkö halusitte? Kyllä nyt on kaikilla mukava olla.  [/quote] Mitä kunnioittamista on väkivaltaisesta vanhemmassa ja sen suojelijassa ? Minä en vanhempiani kunnioita, pelkkää ilmaa minulle. Lapsillani on isovanhempia isänsä puolelta kyllä riittämiin.

[/quote]

Ilman niitä väkivaltaisia vanhempia sinua ei olisi olemassa. That's why. 

[/quote]

Harmittaisi ihan hirveästi olemassaolemattomuuteni, joten turha natsikortti mitä lyödään aika ajoin pöytään kun puhutaan kylmistä isovanhemmista tai vähemmän mallikelpoisista äideistä.

[/quote]

Pointti varmaan on, että olet saanut vanhemmiltasi sen kaikkein kallisarvoisimman lahjan - elämän. Jokainen päivä on lahja ja silleen. En oikein ymmärrä ajatuksenkulkuasi, mikä ihmeen natsikortti??? 

[/quote]

Ainoa kenen ajatuskulkua täällä en käsitä kirjoittaa yläpuolellani.

Sitten sulla on vielä paljon oppimista, joten tää paikka ei ole sulle. Googleahan ei kannata käyttää.

Yksikin huutomerkki kiittää.

[/quote]

Olen pahoillani, mutta tekstisi on vähän sekavaa. :) Jos sinä et ymmärrä minun ajatuskulkuani, niin siitä seuraa että minulla on vielä paljon oppimista, ja siitä seuraa, että minun ei pitäisi olla tällä palstalla? Öö, loogistako?  Kiittävät huutomerkit olivat varmaan kirjoitusvirhe, tai en ehkä ole siitäkään enää ihan varma. :D

En nyt ymmärtänyt viestistäsi muuta kuin sen, että haluat olla minulle ilkeä ja ilmeisesti nokkia minua niistä kiittävistä huutomerkeistä. ;) Olen pahoillani, että voit huonosti - haluaisin silti muistuttaa, että hyvät käytöstavat koskevat myös mielenterveyskuntoutujia. Nyt nimittäin saatat viesteissäsi vaikuttaa ihan yhtä tunnekylmältä kuin dissaamasi sukulaisesikin. 

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla ajatuksenjuoksustasi, minulla kun on (kuten kirjoitit) vielä paljon oppimista. Natsikortilla tarkoitetaan yleiskielessä epäasiallista perustelua Hitlerillä tai natseilla, ja en todellakaan ymmärrä miten se liittyy tunnekylmyyteen ja vähemmän mallikelpoisiin äiteihin? Natsi-Saksassa äidit nimenomaan olivat erittäin mallikelpoisia ja lapsien hyvinvoinnista huolehtiminen oli äitien tärkein tehtävä. Suomalainen neuvolajärjestelmäkin pohjautuu sieltä perittyihin oppeihin. Mitä ihmettä siis tarkoitit tuolla natsikortilla, vai onko sinulla(kin) vielä paljon oppimista tästä aiheesta?

[/quote]

Riittää*

Kas tässä lisää natsikortista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Natsikortti Niitä myydään myös varustelekassa eläviä tilanteita varten: https://www.varusteleka.fi/fi/product/sarma-natsikortti/14669

Kaikki muu menikin sitten pieleen. Ajatusmaailmamme ja huumorintajumme eivät vain kohtaa, ja päättelyketjusi on auttamattoman pielessä. Sitä paitsi kukaan ei rankaisematta sano minua mielenterveyskuntoutujaksi - se kunnia on pelkästään äidilläni!

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 01:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:01"]Kuvittele, että olisit äiti, miten suhtautuisit kun aikuinen lapsesi juttelee sinulle kaksistaan kun istuskellaan kahvipöydässä: "Äiti, mikä juttu se silloin oli, kun käänsit mun huoneen aina ja luit mun päiväkirjaa. Kun sitä piti odottaa, että tuut mun huoneesta ulos sen jälkeen. En oo ikinä tajunnut et miks niin teit. " [/quote] Mä vastaisin varmaan että en kyllä ole lukenut päiväkirjaa ja kai sen huoneen oli jonkun siivottavakin kun et sitä itse tehnyt. Sanoihan sinulle että huone siivotaan viimeistään lauantaina.

[/quote]

Toki sinne päiväkirjaankin pitää kurkkia, jos on huoli lapsesta. Osa möksöttää teininä ja on tosi sulkeutuneita ihan osana omaa itsenäistymistään. Hyvä se on silloin kurkata vaikka päiväkirjasta, vuodatetaanko sinne ihastuksia, koetuloksia ja lempibändijuttuja vai tilitetäänkö siellä siitä miten viiltely helpottaa tuskaa ja teini toivoo kuolevansa pian.

Yksityisyyttä pitää kunnioittaa - mutta siivositko oman huoneesi? Vanhempia ja kotia pitää myös kunnioittaa pitämällä koti siistinä. Uskaltaisitko näin anonyymisti kertoa, mikä oli näissä kokemissasi vääryyksistä suurin paljastunut salaisuutesi? 

[/quote]

Voi luoja mikä suhtautuminen, kohteletko tuolla lailla kaikkia? Opiksi sinulle, että totuus voi olla aivan muuta, kuin yleistät nuoria. Suurin salaisuuteni oli perheväkivalta. Huoneeni siivosin itse, luutasin lattiat ja pesin ikkunat koko talosta. Päiväkirjassa luki lähinnä koulusta, ilmoista tai biisien sanoja,  mm. Meiju Suvasta ja Tapani Kansaa Viiltelyt ja itsemurhat eivät ole ikinä kuuluneet ajatusmaailmaani, onko sinun? Olin hiljainen, ujo ja arka, arvaapa miksi? Nykyään olen heikkojen puolustaja, varsinkin kaltoinkohdeltujen lapsien, jotka eivät itse ole voineet vaikuttaa väkivaltaisiin ivanhempiinsa.

[/quote]

Itse asiassa minulla oli jo 7-vuotiaana itsemurha-ajatuksia. Muistan sen päivän, kun ymmärsin, että ihminen voi itse aiheuttaa kuolemansa - ja siitä se sitten lähti. Tiedän myös, että joissain tutkimuksissa jopa 14 % nuorista ilmoitti ainakin joskus viillelleensä itseään. Tiedän myös, että masennuksesta kärsii keskimäärin yksi nuori jokaisella koululuokalla. Yläasteella ollessani yksi luokaltani yritti itsemurhaa useamman kerran ja toinen meni 14-vuotiaana psykoosiin. Olen iloinen, jos olet saanut elää niin onnellisen lapsuuden ja nuoruuden, että nämä asiat ovat täysin kokemusmaailmasi ulkopuolella. Ihan mieluusti myös ratsaisin lapseni puhelimen ja päiväkirjan, jos olisin lapsestani huolissani. Tiedän myös, että näin myös lastenpsykiatrit ja lastensuojelun väki kehottavat tarvittaessa tekemään.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:01"]

Kuvittele, että olisit äiti, miten suhtautuisit kun aikuinen lapsesi juttelee sinulle kaksistaan kun istuskellaan kahvipöydässä: "Äiti, mikä juttu se silloin oli, kun käänsit mun huoneen aina ja luit mun päiväkirjaa. Kun sitä piti odottaa, että tuut mun huoneesta ulos sen jälkeen. En oo ikinä tajunnut et miks niin teit. "

[/quote]

Kuvittelenkin ja voisin luulla että tuo lapseni vitsailee.

En koskaan tonkisi lapseni huonetta nurin saati lukisi päiväkirjaansa.
Mikäli noin typerästi olisin toiminut ilman erittäin hyvää syytä - hyväksikäyttöepäily, huumeet - lapseni saisikin avata keskustelun ja antaa henkiset litsarit. Noin ei meinaan toimita. Lapsen kirjeitä, kirjevihkoja ja päiväkirjoja ei lueta. Ne ovat lapsen henkilökohtaista omaisuutta. Jos jotain nuuskittavaa on, niistä keskustellaan lapsen kanssa ja kyllä sen näkee jos lapsi salaa jotain mistä minun pitäisikin olla tietoinen. Jollen näkisi, silloin olisi syytä miettiä mikä on väärin äiti-lapsi-suhteessamme.

[/quote]

Noin toimii hyvä äiti. Lapsen itsetuntohan rakentuu myös sille pohjalle, että hänen yksityisyyttään arvostetaan. Kaiken a ja o on tervepohjainen kommunikointi lapsen ja vanhempien välillä, kuten luottamus. Tunteita tulee saada ilmaista puolin ja toisin, turvallisuuden rajoissa.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 02:02"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 01:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:01"]Kuvittele, että olisit äiti, miten suhtautuisit kun aikuinen lapsesi juttelee sinulle kaksistaan kun istuskellaan kahvipöydässä: "Äiti, mikä juttu se silloin oli, kun käänsit mun huoneen aina ja luit mun päiväkirjaa. Kun sitä piti odottaa, että tuut mun huoneesta ulos sen jälkeen. En oo ikinä tajunnut et miks niin teit. " [/quote] Mä vastaisin varmaan että en kyllä ole lukenut päiväkirjaa ja kai sen huoneen oli jonkun siivottavakin kun et sitä itse tehnyt. Sanoihan sinulle että huone siivotaan viimeistään lauantaina.

[/quote]

Toki sinne päiväkirjaankin pitää kurkkia, jos on huoli lapsesta. Osa möksöttää teininä ja on tosi sulkeutuneita ihan osana omaa itsenäistymistään. Hyvä se on silloin kurkata vaikka päiväkirjasta, vuodatetaanko sinne ihastuksia, koetuloksia ja lempibändijuttuja vai tilitetäänkö siellä siitä miten viiltely helpottaa tuskaa ja teini toivoo kuolevansa pian.

Yksityisyyttä pitää kunnioittaa - mutta siivositko oman huoneesi? Vanhempia ja kotia pitää myös kunnioittaa pitämällä koti siistinä. Uskaltaisitko näin anonyymisti kertoa, mikä oli näissä kokemissasi vääryyksistä suurin paljastunut salaisuutesi? 

[/quote]

Voi luoja mikä suhtautuminen, kohteletko tuolla lailla kaikkia? Opiksi sinulle, että totuus voi olla aivan muuta, kuin yleistät nuoria. Suurin salaisuuteni oli perheväkivalta. Huoneeni siivosin itse, luutasin lattiat ja pesin ikkunat koko talosta. Päiväkirjassa luki lähinnä koulusta, ilmoista tai biisien sanoja,  mm. Meiju Suvasta ja Tapani Kansaa Viiltelyt ja itsemurhat eivät ole ikinä kuuluneet ajatusmaailmaani, onko sinun? Olin hiljainen, ujo ja arka, arvaapa miksi? Nykyään olen heikkojen puolustaja, varsinkin kaltoinkohdeltujen lapsien, jotka eivät itse ole voineet vaikuttaa väkivaltaisiin ivanhempiinsa.

[/quote]

Itse asiassa minulla oli jo 7-vuotiaana itsemurha-ajatuksia. Muistan sen päivän, kun ymmärsin, että ihminen voi itse aiheuttaa kuolemansa - ja siitä se sitten lähti. Tiedän myös, että joissain tutkimuksissa jopa 14 % nuorista ilmoitti ainakin joskus viillelleensä itseään. Tiedän myös, että masennuksesta kärsii keskimäärin yksi nuori jokaisella koululuokalla. Yläasteella ollessani yksi luokaltani yritti itsemurhaa useamman kerran ja toinen meni 14-vuotiaana psykoosiin. Olen iloinen, jos olet saanut elää niin onnellisen lapsuuden ja nuoruuden, että nämä asiat ovat täysin kokemusmaailmasi ulkopuolella. Ihan mieluusti myös ratsaisin lapseni puhelimen ja päiväkirjan, jos olisin lapsestani huolissani. Tiedän myös, että näin myös lastenpsykiatrit ja lastensuojelun väki kehottavat tarvittaessa tekemään.

[/quote]

Listastasi jäi tiedot mainitsematta, mitä jää noiden tilastotietojen ulkopuolelle.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 01:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 01:47"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:25"]Ihan halvatun kiittämättömiä pentuja ootte kaikki. Hävetkää. Ennen vanhaan vanhempia kunnioitettiin AINA. Nykypennut ovat jostain saaneet päähänsä, että vanhempienkin on ANSAITTAVA kunnioituksensa. Ei ole ihme, ettei pennut kunnioita vanhempiaan, opettajiaan, poliisia, sotaveteraaneja, ylipäänsä ketään. Tätäkö halusitte? Kyllä nyt on kaikilla mukava olla.  [/quote] Mitä kunnioittamista on väkivaltaisesta vanhemmassa ja sen suojelijassa ? Minä en vanhempiani kunnioita, pelkkää ilmaa minulle. Lapsillani on isovanhempia isänsä puolelta kyllä riittämiin.

[/quote]

Ilman niitä väkivaltaisia vanhempia sinua ei olisi olemassa. That's why. 

[/quote]

Harmittaisi ihan hirveästi olemassaolemattomuuteni, joten turha natsikortti mitä lyödään aika ajoin pöytään kun puhutaan kylmistä isovanhemmista tai vähemmän mallikelpoisista äideistä.

[/quote]

Pointti varmaan on, että olet saanut vanhemmiltasi sen kaikkein kallisarvoisimman lahjan - elämän. Jokainen päivä on lahja ja silleen. En oikein ymmärrä ajatuksenkulkuasi, mikä ihmeen natsikortti??? 

[/quote]

Ainoa kenen ajatuskulkua täällä en käsitä kirjoittaa yläpuolellani.

Sitten sulla on vielä paljon oppimista, joten tää paikka ei ole sulle. Googleahan ei kannata käyttää.

Yksikin huutomerkki kiittää.

[/quote]

Olen pahoillani, mutta tekstisi on vähän sekavaa. :) Jos sinä et ymmärrä minun ajatuskulkuani, niin siitä seuraa että minulla on vielä paljon oppimista, ja siitä seuraa, että minun ei pitäisi olla tällä palstalla? Öö, loogistako?  Kiittävät huutomerkit olivat varmaan kirjoitusvirhe, tai en ehkä ole siitäkään enää ihan varma. :D

En nyt ymmärtänyt viestistäsi muuta kuin sen, että haluat olla minulle ilkeä ja ilmeisesti nokkia minua niistä kiittävistä huutomerkeistä. ;) Olen pahoillani, että voit huonosti - haluaisin silti muistuttaa, että hyvät käytöstavat koskevat myös mielenterveyskuntoutujia. Nyt nimittäin saatat viesteissäsi vaikuttaa ihan yhtä tunnekylmältä kuin dissaamasi sukulaisesikin. 

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla ajatuksenjuoksustasi, minulla kun on (kuten kirjoitit) vielä paljon oppimista. Natsikortilla tarkoitetaan yleiskielessä epäasiallista perustelua Hitlerillä tai natseilla, ja en todellakaan ymmärrä miten se liittyy tunnekylmyyteen ja vähemmän mallikelpoisiin äiteihin? Natsi-Saksassa äidit nimenomaan olivat erittäin mallikelpoisia ja lapsien hyvinvoinnista huolehtiminen oli äitien tärkein tehtävä. Suomalainen neuvolajärjestelmäkin pohjautuu sieltä perittyihin oppeihin. Mitä ihmettä siis tarkoitit tuolla natsikortilla, vai onko sinulla(kin) vielä paljon oppimista tästä aiheesta?

[/quote]

Riittää*

Kas tässä lisää natsikortista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Natsikortti Niitä myydään myös varustelekassa eläviä tilanteita varten: https://www.varusteleka.fi/fi/product/sarma-natsikortti/14669

Kaikki muu menikin sitten pieleen. Ajatusmaailmamme ja huumorintajumme eivät vain kohtaa, ja päättelyketjusi on auttamattoman pielessä. Sitä paitsi kukaan ei rankaisematta sano minua mielenterveyskuntoutujaksi - se kunnia on pelkästään äidilläni!

[/quote]

Minähän olen sinun äitisi. Ja ilmeisesti aika monen muunkin katkeran keski-ikäisen äiti tässä ketjussa! :D Niin komeasti projisoidaan ilkeään äitiin kohdistuvia tunteita, ja väitetään vielä ylpeästi kaikkien eri mieltä olevien olevan oman ilkeän äidin klooniversio.

Olet varmasti ihan oikeassa siinä, että meidän ajatusmaailmamme ja huumorintajumme eivät vain kohtaa. Koen aika mustaksi huumoriksi sen, että kerrot kärsiväsi muiden tunnekylmyydestä - mutta se osa ei ilmeisesti ollut huumoria. Mutta toivotan sinulle mustaa valoisampaa tulevaisuutta!

ps. Tuo linkkisi ei mitenkään selvennä sitä, miksi käytät natsikorttisanaa noin hassussa yhteydessä. Ymmärrän kyllä mitä natsikortilla tarkoitetaan, se vaan ei mielestäni ollut nyt mitenkään käypä sana asiayhteyteesi. Mutta joo, annetaan olla, ei tää taida tästä edetä! :)

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 02:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 02:02"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 01:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:01"]Kuvittele, että olisit äiti, miten suhtautuisit kun aikuinen lapsesi juttelee sinulle kaksistaan kun istuskellaan kahvipöydässä: "Äiti, mikä juttu se silloin oli, kun käänsit mun huoneen aina ja luit mun päiväkirjaa. Kun sitä piti odottaa, että tuut mun huoneesta ulos sen jälkeen. En oo ikinä tajunnut et miks niin teit. " [/quote] Mä vastaisin varmaan että en kyllä ole lukenut päiväkirjaa ja kai sen huoneen oli jonkun siivottavakin kun et sitä itse tehnyt. Sanoihan sinulle että huone siivotaan viimeistään lauantaina.

[/quote]

Toki sinne päiväkirjaankin pitää kurkkia, jos on huoli lapsesta. Osa möksöttää teininä ja on tosi sulkeutuneita ihan osana omaa itsenäistymistään. Hyvä se on silloin kurkata vaikka päiväkirjasta, vuodatetaanko sinne ihastuksia, koetuloksia ja lempibändijuttuja vai tilitetäänkö siellä siitä miten viiltely helpottaa tuskaa ja teini toivoo kuolevansa pian.

Yksityisyyttä pitää kunnioittaa - mutta siivositko oman huoneesi? Vanhempia ja kotia pitää myös kunnioittaa pitämällä koti siistinä. Uskaltaisitko näin anonyymisti kertoa, mikä oli näissä kokemissasi vääryyksistä suurin paljastunut salaisuutesi? 

[/quote]

Voi luoja mikä suhtautuminen, kohteletko tuolla lailla kaikkia? Opiksi sinulle, että totuus voi olla aivan muuta, kuin yleistät nuoria. Suurin salaisuuteni oli perheväkivalta. Huoneeni siivosin itse, luutasin lattiat ja pesin ikkunat koko talosta. Päiväkirjassa luki lähinnä koulusta, ilmoista tai biisien sanoja,  mm. Meiju Suvasta ja Tapani Kansaa Viiltelyt ja itsemurhat eivät ole ikinä kuuluneet ajatusmaailmaani, onko sinun? Olin hiljainen, ujo ja arka, arvaapa miksi? Nykyään olen heikkojen puolustaja, varsinkin kaltoinkohdeltujen lapsien, jotka eivät itse ole voineet vaikuttaa väkivaltaisiin ivanhempiinsa.

[/quote]

Itse asiassa minulla oli jo 7-vuotiaana itsemurha-ajatuksia. Muistan sen päivän, kun ymmärsin, että ihminen voi itse aiheuttaa kuolemansa - ja siitä se sitten lähti. Tiedän myös, että joissain tutkimuksissa jopa 14 % nuorista ilmoitti ainakin joskus viillelleensä itseään. Tiedän myös, että masennuksesta kärsii keskimäärin yksi nuori jokaisella koululuokalla. Yläasteella ollessani yksi luokaltani yritti itsemurhaa useamman kerran ja toinen meni 14-vuotiaana psykoosiin. Olen iloinen, jos olet saanut elää niin onnellisen lapsuuden ja nuoruuden, että nämä asiat ovat täysin kokemusmaailmasi ulkopuolella. Ihan mieluusti myös ratsaisin lapseni puhelimen ja päiväkirjan, jos olisin lapsestani huolissani. Tiedän myös, että näin myös lastenpsykiatrit ja lastensuojelun väki kehottavat tarvittaessa tekemään.

[/quote]

Listastasi jäi tiedot mainitsematta, mitä jää noiden tilastotietojen ulkopuolelle.

[/quote]

Nyt en valitettavasti ymmärtänyt. Haluatko täsmentää? :)

On yleensä pahoillaan. Sanoo, että nykyään toimisi aivan eri tavalla, mutta jälkeenpäinhän on aina helppoa olla viisas.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 02:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 02:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 02:02"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 01:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:01"]Kuvittele, että olisit äiti, miten suhtautuisit kun aikuinen lapsesi juttelee sinulle kaksistaan kun istuskellaan kahvipöydässä: "Äiti, mikä juttu se silloin oli, kun käänsit mun huoneen aina ja luit mun päiväkirjaa. Kun sitä piti odottaa, että tuut mun huoneesta ulos sen jälkeen. En oo ikinä tajunnut et miks niin teit. " [/quote] Mä vastaisin varmaan että en kyllä ole lukenut päiväkirjaa ja kai sen huoneen oli jonkun siivottavakin kun et sitä itse tehnyt. Sanoihan sinulle että huone siivotaan viimeistään lauantaina.

[/quote]

Toki sinne päiväkirjaankin pitää kurkkia, jos on huoli lapsesta. Osa möksöttää teininä ja on tosi sulkeutuneita ihan osana omaa itsenäistymistään. Hyvä se on silloin kurkata vaikka päiväkirjasta, vuodatetaanko sinne ihastuksia, koetuloksia ja lempibändijuttuja vai tilitetäänkö siellä siitä miten viiltely helpottaa tuskaa ja teini toivoo kuolevansa pian.

Yksityisyyttä pitää kunnioittaa - mutta siivositko oman huoneesi? Vanhempia ja kotia pitää myös kunnioittaa pitämällä koti siistinä. Uskaltaisitko näin anonyymisti kertoa, mikä oli näissä kokemissasi vääryyksistä suurin paljastunut salaisuutesi? 

[/quote]

Voi luoja mikä suhtautuminen, kohteletko tuolla lailla kaikkia? Opiksi sinulle, että totuus voi olla aivan muuta, kuin yleistät nuoria. Suurin salaisuuteni oli perheväkivalta. Huoneeni siivosin itse, luutasin lattiat ja pesin ikkunat koko talosta. Päiväkirjassa luki lähinnä koulusta, ilmoista tai biisien sanoja,  mm. Meiju Suvasta ja Tapani Kansaa Viiltelyt ja itsemurhat eivät ole ikinä kuuluneet ajatusmaailmaani, onko sinun? Olin hiljainen, ujo ja arka, arvaapa miksi? Nykyään olen heikkojen puolustaja, varsinkin kaltoinkohdeltujen lapsien, jotka eivät itse ole voineet vaikuttaa väkivaltaisiin ivanhempiinsa.

[/quote]

Itse asiassa minulla oli jo 7-vuotiaana itsemurha-ajatuksia. Muistan sen päivän, kun ymmärsin, että ihminen voi itse aiheuttaa kuolemansa - ja siitä se sitten lähti. Tiedän myös, että joissain tutkimuksissa jopa 14 % nuorista ilmoitti ainakin joskus viillelleensä itseään. Tiedän myös, että masennuksesta kärsii keskimäärin yksi nuori jokaisella koululuokalla. Yläasteella ollessani yksi luokaltani yritti itsemurhaa useamman kerran ja toinen meni 14-vuotiaana psykoosiin. Olen iloinen, jos olet saanut elää niin onnellisen lapsuuden ja nuoruuden, että nämä asiat ovat täysin kokemusmaailmasi ulkopuolella. Ihan mieluusti myös ratsaisin lapseni puhelimen ja päiväkirjan, jos olisin lapsestani huolissani. Tiedän myös, että näin myös lastenpsykiatrit ja lastensuojelun väki kehottavat tarvittaessa tekemään.

[/quote]

Listastasi jäi tiedot mainitsematta, mitä jää noiden tilastotietojen ulkopuolelle.

[/quote]

Nyt en valitettavasti ymmärtänyt. Haluatko täsmentää? :)

[/quote]

Ylläri. Ei elämä perustu tilastotietoihin. Taito on oppia huomaamaan, tuntemaan ja ymmärtämään asioita ilman että joku ulkopuolinen taho määrittelee lohdutukseksi kategorian, mihin kuulut tai mitä kuuluu tehdä. Tiesitkö muuten, että psykiatrian taso Suomessa on heikko ja tuloksista ei ole tarpeeksi pitkää seurantaa? Ilman tuota uutisointiakin se on huomattu ympärillä, eikös?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 02:22"]

On yleensä pahoillaan. Sanoo, että nykyään toimisi aivan eri tavalla, mutta jälkeenpäinhän on aina helppoa olla viisas.

[/quote]

Sekin on jo jotain, jos äiti sanoo olevansa pahoillaan jne. Näitä tässä pohdiskellut lukemiani ja itse päättelen tähän suuntaan, että jos äiti on pahoillaan ja keskustelee asioista, lapsi muistaa ongelmat mutta ei jää niihin kiinni, selviää. Jos äiti ei ole pahoillaan ja välttelee asioita, lapselle jää traumat.

Sitten ihmetellään miksi vanhainkodit on täynnä unohdettuja vanhukdia.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:51"] Kukaan lapsi ei ole vanhemmilleen MITÄÄN velkaa olemassaolostaan. Toistan: EI MITÄÄN. Mutta JOKAINEN vanhempi on lapsilleen velkaa hyvän lapsuuden. Jos ei pysty sitä antamaan, on syytä antaa lapsi adoptioon. Jos se lapsi on jo aikuinen ja haluaa puhua kaltoinkohtelusta, niin silloin vanhempi nöyrtyy ja puhuu tasan niin paljon kuin lapsi haluaa ja sen jälkeen pyytää anteeksi ja kysyy, voiko tehdä mitään lapsensa hyväksi nyt kun tämä on aikuinen. [/quote] Miljoona yläpeukkua tälle! Puit minun ajatukseni erittäin hyvin sanoiksi.

[/quote]

Ihmiset jotka tykkäävät kaivella vanhoja kaivelevat niitä vaikka mistä. Jos sellainen ihminen olisi annettu adoptioon, niin hän olisi kyselemässä miksi hänet adoptoitiin jne.

Te jotka haluatte näitä vastauksia, ettekö kykene vetämään itse mitään johtopäätöksiä? Miksi luulette, että äitinne kielsi discoon menon 14 vuotiaana? Miksi luulette että äitinne huusi, kun kaadoitte kloriittia sohvalle? Miksi luulette, että äitinne pakotti syömään?

Te joilla on näitä traumoja ja jankkaatte noita vanhoja juttuja, niin annatte kuvan, että olette äärimmäisen itsekeskeisiä. Teidän oikeutenne saada kaikki. Vielä 45 vuotiaana vetoatte vielä siihen, kun kerran olin lapsi, niin minulla on oikeus pakottaa ihmisiä puhumaan ja sanomaan se mitä haluan kuulla.

Luulen että jos lapseni tulisi 45 vuotiaana jankuttamaan syytä miksen laskenut häntä discoon 13 vuotiaan, niin sanoisin varmaan että hanki itsellesi uusi adoptio äiti. Ehkä hän antaa sinulle luvan ja silloin sinä et tee samaa virhettä omien lastesi kanssa ja päästät heidät discoon. Kierre saadaan katkaistua.

Kerron teille miksi äidit käyttäytyvät miten käyttäytvät.

Suurin syy huutoon on väsymys ja turhautuminen. Lapsi sotkee, riitelee, meluaa, ärsyttää kampittaa, ei tottele, rikkoo jne. Joten jos äitisi on huutanut sinulle syy on monesti ollut joku noista ja seuraus on ollut huuto. Jos äitisi on lyönyt, on sen syy suurella todennäköisyydellä ollut joko: tottelemattomuus, jonkun tavaran rikkominen tai muu vahingon teko, ärsyttäminen kunnes pinna on palanut.

Jos sinut laitettiin nurkkaan teit jotain mitä sinun kuului hävetä äitisi mielestä tai rauhottua. Jos sinulle ei ostettu tavaroita ym. rahaa on ollut niukasti tai vanhempasi ovat olleet pihejä tai he eivät ole kokeneet sitä asiaa rahan arvoisena tai tarpeellisena.

Onko perheessäsi ollut asioita mistä ei saanut puhua? Syy on, että äitisi kokee sen vaivautuneeksi ottaa asia esille ja puhua siitä aiheesta. Monet ihmiset eivät tykkää puhua seksistä tai kehon eritteistä tai rahasta tai omista ongelmista. Syitä ei tykkäämiseen on monia ja niistä puhuminen ahdistaa.

Pakotettiinko sinut syömään? Olit todennäköisesti huono syömään. Joko söit liian vähän tai liian kauan. Neuvola saattoi painostaa äitiäsi painosi kohdalla. Olit ehkä laiha ja kaikki kommentoivat sitä. Se aiheuttu kovaa stressiä äidissäsi ja hän koki että ainoa vaihtoehto oli pakko syöttää.

Jättettiinkö sinut paljon yksin? Vanhemmillasi oli paljon menoa, eikä heillä ollut varaa hoitajaan. Kotona oleminen oli tylsää ja ravintolat olivat kivempia, kun tylsä lapsi arki? Teillä oli suuret velat ja molemmat vanhemmat joutuvat tekemään pitkää päivää ja työmatkoihinkin meni 2 tuntia päivässä. Itse pääsit klo12 kotiin.

Sinua ei laskettu diskoon tms.? Vanhempiasi pelotti että sinulle tapahtuu jotain. He pelkäsivät, että sekaannut joko vääriin porukoihin tai huumeisiin ja viinaan. He eivät jaksaneet ajatusta valvoa kolmeen että tulet kotiin tai hakea sinut 20 km päästä aamu neljältä kotibileistä. Olit saanut rangaistuksen.

Et saanut koiraa? Vanhemmat ajattelivat ettet kykenisi hoitamaan sitä yksin ja he eivät halunneet nousta aamulla aikaisin viemään sitä ulos.

Et saanut käyttää mitä tahansa vaatteita? Näytit heistä liikaa ilotytöltä.

Et saanut seurustella alle 16 vuotiaana? He pelkäsivät, että tulet raskaaksi. Sinua käytetään hyväksi.

Et saanut mennä tarhaan? Äitisi uskoi, että kotihoito olisi lapselle parempi vaihtoehto. Ei ollut vapaita paikkoja. Se olisi tullut todella kalliiksi. Tarha oli hankalan matkan päässä.

Et saanut järjestää juhlia, bileitä kotona? Vanhempasi eivät jaksaneet siivota tai pelkäsivät omaisuutensa puolesta. Tiesivät ettei sinne olisi tullut ketään.

Vanhempasi järjestivät viinajuhlia? Heillä oli alkoholi ongelma, jon he eivät olleet hakeneet apua tai tiedostaneet ongelmaa.

Äitisi ei halannut? Hän ei pitänyt itse kosketuksesta. Hänellä oli liian kiire. Ärsytit häntä.

Äitisi ei suostunut mennä kanssasi minnekään? Rahan puute. Et osannut käyttäytyä. Liikaa stressiä ja vaivaa. Teitä ei kutsuttu koskaan minnekään. Äitisi häpesi itseään.

Sinulle huudettin läksyistä? Olit huono koulussa ja opettajat valittivat. Olit laiska tekemään niitä.

Siinä teille nyt niitä kauan kaipaamianne vastauksia.

Toivon ihan oikeasti, että pääset tuollaisen ikivanhojen juttujen yli. Ettei se enää ihan oikeasti merkkaa mitään vaikka 30 vuotta sitten äitisi huusi vaikka kaadoitkin kloriitit sohvalle. Itse en usko paljoakaan tuohon kierteeseen. Ennen vanhaan ei ollut kuin se oma pikku suku siinä. Nyt on niin paljon muuta tietoa kaikkialla, ettei oppimista voi laittaa pelkästään äidin vastuulle. Tai jos siitä huolimatta tekee samaa kuin äiti, niin ehkä se on geneettistä.

Ohis