Miten äitisi suhtautuu, jos otat esille jonkun lapsuutesi epäkohdan?

Ihan aiheesta suuttuu. Mitä niitä penkomaan. Ei niitä enää voi muuttaa.

Kuka oikeasti haluaisi kuunnella vuosien takaisista virheistään? Mitä sinä haluat hänen tekevän, pyytävän anteeksi? Entä jos hän kokee tehneensä parhaansa, tai ei mielestään ole toiminut edes väärin?

Ei kovin usein keskustella sellaisesta. Luultavasti ei kummallakaan ole erityisesti tarvetta niistä keskustella.

Ei usko. Esimerkiksi ei usko, että on pakkosyöttänyt mua niin, etten pysty nykyään syömään tiettyjä ruokia kuten silakkapihvejä. Ei muka myöskään ole vedonnut siihen, että mun silakkapihvi on afrikkalaisen lapsen kuukauden ruoka-annos.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:42"]Ihan aiheesta suuttuu. Mitä niitä penkomaan. Ei niitä enää voi muuttaa.
[/quote]
Mut haluisi äidin näkökulman asiaan miksi toimi kuten toimi.

Kieltää aina kaiken. Ei hän ymmärrä, mitä on itse tehnyt. Vaihtoehtoisesti alkaa marttyyrin huokailu, kuinka hän on ollut niin huono äiti ja niin epäonnistunut kasvatuksessa. No, eipä voi kehuakaan.

En kaivele menneitä, mitä se enää mitään muuttaisi?
Keskityn sen sijaan nykyiseen suhteeseen äitini kanssa joka on hyvä.

Jos joskus tulee puheeksi niin suuttuu myös. Ei ole ikinä kestänyt kritiikkiä itseään kohtaan. Ja itse otan epäkohdat silloin tällöin esille vain sen takia, ettei tekisi samoja virheitä nuorempien sisarusteni kanssa (nuorin on minua melkein 15 vuotta nuorempi)

Olen parikin kertaa kysynyt, miksi en ollut päiväkodissa tai kerhossa kuten naapurissa asuvat serkut oli. Äiti suuttuu, enkä käsitä miksi.

Miksi ihmeessä ottaisin sellaisia esille? Ei niillä tarvitse enää vanhaa äitiä loukata. Ollutta ja mennyttä, eikä ne vatvomalla muutu. Äitini teki parhaansa, ja jokaisen ihmisen paras sisältää myös virheitä. Ei niitä tarvitse vuosikymmenien päästä esiin kaivaa ja niillä toista piinata. Keskitytään nykyhetkeen vaan.

Nuorena joskus kyllä otin esiin -kypsymättömyyttäni- lapsuuden epäkohtia ja jopa syytin äitiä asioista elämässäni. Ymmärrettävästi äidin reaktio oli puolustuskannalle meno ja jonkinlainen riita siitä tuli. Täysin ymmärrettävää. Jos hyökätään vastaan, ihminen puolustautuu. 

Sitten kun ap on itse vanhempi, hän kasvaa aikuiseksi ja oppii, ettei vanhemmuus tee ihmisestä täydellistä ja oppii armahtamaan vanhempiaan virheistä, jotka ap:n viestistä päätellen ovat aika pieniä.

Ajatelkaapa omalle kohdalle...

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:42"]Ihan aiheesta suuttuu. Mitä niitä penkomaan. Ei niitä enää voi muuttaa. [/quote] Mut haluisi äidin näkökulman asiaan miksi toimi kuten toimi.

[/quote]

Jos joku asia jää oikein vaivaamaan, niin tottakai kysyä voi. Mutta itse miettisin aika tarkkaan sanavalintani, etten missään nimessä kuulostaisi siltä, että moittisin tai syyttäisin. Lähtökohtaisesti äidit kuitenkin aina tekevät parhaansa, vaikka eivät täydellisiä ja erehtymättömiä olekaan. Aika harva asia sattuu yhtä paljon, kuin lapsen syytös siitä, että äiti on ollut huono äiti.

Kiistää kaiken ja kehottaa olemaan muistelematta vanhoja asioita.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:45"]Kieltää aina kaiken. Ei hän ymmärrä, mitä on itse tehnyt. Vaihtoehtoisesti alkaa marttyyrin huokailu, kuinka hän on ollut niin huono äiti ja niin epäonnistunut kasvatuksessa. No, eipä voi kehuakaan.
[/quote]

Kuvittele omalle kohdalle. Ei meistä kukaan ole täydellinen äiti. Aina riippuu miten asian ottaa esille

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:45"]

Kieltää aina kaiken. Ei hän ymmärrä, mitä on itse tehnyt. Vaihtoehtoisesti alkaa marttyyrin huokailu, kuinka hän on ollut niin huono äiti ja niin epäonnistunut kasvatuksessa. No, eipä voi kehuakaan.

[/quote]

voi, tää on niin tuttua! Juuri otin esille ekaa kertaa muutamia mieltä vuosikausia painaneita asioita lapsuudesta/nuoruudesta, ja äiti (71v) ei sitten ollenkaan ymmärtänyt mikä oli ollut pielessä. En olekaan tuon keskustelun jälkeen käynyt äitiä tapaamassa, sillä äidin tapaaminen ahdistaa minua. No, sainpahan ainakin sanottua!

Nainen 44v

Mitäs ap ajattelisi, jos vaikka vanha tarhakaveri ottaisi esiin kaikki lelun kädestä repimiset ja lällättelyt sekä vaatisi vastausta miiiiiiksiiiii?

Mun äidillä on täysin eri mielipiteet kasvatuksen ym suhteen mun lasten kohdalla kuin mitä mun suhteen oli. Niitä joskus ääneen kummastelen ja äiti suuttuu 'siitäkös sun elämä on menny pilalle??'

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:47"]

Olen parikin kertaa kysynyt, miksi en ollut päiväkodissa tai kerhossa kuten naapurissa asuvat serkut oli. Äiti suuttuu, enkä käsitä miksi.

[/quote]

Mitä tuollaisella asialla sitten on mitään merkitystä lopulta? Et ollut ja siinä se. Tuollainen asia voi olla äidille monestakin syystä arka. Itsekään en ollut päiväkodissa tai kerhossa, syynä se että äiti oli kotiäiti koska oli kouluttamaton ja pienituloinen ihminen, jonka ei olisi kannattanut mennä töihin jos pitää maksaa 3 lapsesta päivähoitomaksut sitten. Siihen aikaan monet halveksivat syvästi kotiäitejä ja syyttivät laiskoiksi loisijoiksi ja miehen "leipäsusiksi". Jos tuollaista on kuullut esimerkiksi naapurustosta, niin osuuhan se arkaan paikkaan alkaaa kysellä asiasta. 

Ja muutenkin voi osua. Äiti on luultavasti tehnyt sen minkä on itse katsonut parhaaksi. Jos nyt tullaan syyttävään sävyyn kyselemään miksi et tehnyt toisin, eihän se mukavaa ole.

Loukkaantuu, kieltää kaiken ja syyttää minua, alkaa haukkua isääni ja väittää että vain äitiä haukutaan eikä isää koskaan. (Äiti vihaa isää, ovat eronneet).