Miten äitisi suhtautuu, jos otat esille jonkun lapsuutesi epäkohdan?
Esim sisarusten välisen eriarvoisuuden, murtosiän huomioimisen, tms asian.
Mun äiti suuttuu ja vaihtaa aihetta
Kommentit (462)
Olen joskus yrittänyt ottaa puheeksi kokemani seksuaalisen hyväksikäytön. Äitini vain toteaa: "sellasta se on tyttölapsen elämä. Kaikki joutuu kokemaan samaa". Hän siis pitää sitä normaalina. Minua tuo asenne loukkaa.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 03:21"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:51"] Kukaan lapsi ei ole vanhemmilleen MITÄÄN velkaa olemassaolostaan. Toistan: EI MITÄÄN. Mutta JOKAINEN vanhempi on lapsilleen velkaa hyvän lapsuuden. Jos ei pysty sitä antamaan, on syytä antaa lapsi adoptioon. Jos se lapsi on jo aikuinen ja haluaa puhua kaltoinkohtelusta, niin silloin vanhempi nöyrtyy ja puhuu tasan niin paljon kuin lapsi haluaa ja sen jälkeen pyytää anteeksi ja kysyy, voiko tehdä mitään lapsensa hyväksi nyt kun tämä on aikuinen. [/quote] Miljoona yläpeukkua tälle! Puit minun ajatukseni erittäin hyvin sanoiksi.
[/quote]
Ihmiset jotka tykkäävät kaivella vanhoja kaivelevat niitä vaikka mistä. Jos sellainen ihminen olisi annettu adoptioon, niin hän olisi kyselemässä miksi hänet adoptoitiin jne.
Te jotka haluatte näitä vastauksia, ettekö kykene vetämään itse mitään johtopäätöksiä? Miksi luulette, että äitinne kielsi discoon menon 14 vuotiaana? Miksi luulette että äitinne huusi, kun kaadoitte kloriittia sohvalle? Miksi luulette, että äitinne pakotti syömään?
Te joilla on näitä traumoja ja jankkaatte noita vanhoja juttuja, niin annatte kuvan, että olette äärimmäisen itsekeskeisiä. Teidän oikeutenne saada kaikki. Vielä 45 vuotiaana vetoatte vielä siihen, kun kerran olin lapsi, niin minulla on oikeus pakottaa ihmisiä puhumaan ja sanomaan se mitä haluan kuulla.
Luulen että jos lapseni tulisi 45 vuotiaana jankuttamaan syytä miksen laskenut häntä discoon 13 vuotiaan, niin sanoisin varmaan että hanki itsellesi uusi adoptio äiti. Ehkä hän antaa sinulle luvan ja silloin sinä et tee samaa virhettä omien lastesi kanssa ja päästät heidät discoon. Kierre saadaan katkaistua.
Kerron teille miksi äidit käyttäytyvät miten käyttäytvät.
Suurin syy huutoon on väsymys ja turhautuminen. Lapsi sotkee, riitelee, meluaa, ärsyttää kampittaa, ei tottele, rikkoo jne. Joten jos äitisi on huutanut sinulle syy on monesti ollut joku noista ja seuraus on ollut huuto. Jos äitisi on lyönyt, on sen syy suurella todennäköisyydellä ollut joko: tottelemattomuus, jonkun tavaran rikkominen tai muu vahingon teko, ärsyttäminen kunnes pinna on palanut.
Jos sinut laitettiin nurkkaan teit jotain mitä sinun kuului hävetä äitisi mielestä tai rauhottua. Jos sinulle ei ostettu tavaroita ym. rahaa on ollut niukasti tai vanhempasi ovat olleet pihejä tai he eivät ole kokeneet sitä asiaa rahan arvoisena tai tarpeellisena.
Onko perheessäsi ollut asioita mistä ei saanut puhua? Syy on, että äitisi kokee sen vaivautuneeksi ottaa asia esille ja puhua siitä aiheesta. Monet ihmiset eivät tykkää puhua seksistä tai kehon eritteistä tai rahasta tai omista ongelmista. Syitä ei tykkäämiseen on monia ja niistä puhuminen ahdistaa.
Pakotettiinko sinut syömään? Olit todennäköisesti huono syömään. Joko söit liian vähän tai liian kauan. Neuvola saattoi painostaa äitiäsi painosi kohdalla. Olit ehkä laiha ja kaikki kommentoivat sitä. Se aiheuttu kovaa stressiä äidissäsi ja hän koki että ainoa vaihtoehto oli pakko syöttää.
Jättettiinkö sinut paljon yksin? Vanhemmillasi oli paljon menoa, eikä heillä ollut varaa hoitajaan. Kotona oleminen oli tylsää ja ravintolat olivat kivempia, kun tylsä lapsi arki? Teillä oli suuret velat ja molemmat vanhemmat joutuvat tekemään pitkää päivää ja työmatkoihinkin meni 2 tuntia päivässä. Itse pääsit klo12 kotiin.
Sinua ei laskettu diskoon tms.? Vanhempiasi pelotti että sinulle tapahtuu jotain. He pelkäsivät, että sekaannut joko vääriin porukoihin tai huumeisiin ja viinaan. He eivät jaksaneet ajatusta valvoa kolmeen että tulet kotiin tai hakea sinut 20 km päästä aamu neljältä kotibileistä. Olit saanut rangaistuksen.
Et saanut koiraa? Vanhemmat ajattelivat ettet kykenisi hoitamaan sitä yksin ja he eivät halunneet nousta aamulla aikaisin viemään sitä ulos.
Et saanut käyttää mitä tahansa vaatteita? Näytit heistä liikaa ilotytöltä.
Et saanut seurustella alle 16 vuotiaana? He pelkäsivät, että tulet raskaaksi. Sinua käytetään hyväksi.
Et saanut mennä tarhaan? Äitisi uskoi, että kotihoito olisi lapselle parempi vaihtoehto. Ei ollut vapaita paikkoja. Se olisi tullut todella kalliiksi. Tarha oli hankalan matkan päässä.
Et saanut järjestää juhlia, bileitä kotona? Vanhempasi eivät jaksaneet siivota tai pelkäsivät omaisuutensa puolesta. Tiesivät ettei sinne olisi tullut ketään.
Vanhempasi järjestivät viinajuhlia? Heillä oli alkoholi ongelma, jon he eivät olleet hakeneet apua tai tiedostaneet ongelmaa.
Äitisi ei halannut? Hän ei pitänyt itse kosketuksesta. Hänellä oli liian kiire. Ärsytit häntä.
Äitisi ei suostunut mennä kanssasi minnekään? Rahan puute. Et osannut käyttäytyä. Liikaa stressiä ja vaivaa. Teitä ei kutsuttu koskaan minnekään. Äitisi häpesi itseään.
Sinulle huudettin läksyistä? Olit huono koulussa ja opettajat valittivat. Olit laiska tekemään niitä.
Siinä teille nyt niitä kauan kaipaamianne vastauksia.
Toivon ihan oikeasti, että pääset tuollaisen ikivanhojen juttujen yli. Ettei se enää ihan oikeasti merkkaa mitään vaikka 30 vuotta sitten äitisi huusi vaikka kaadoitkin kloriitit sohvalle. Itse en usko paljoakaan tuohon kierteeseen. Ennen vanhaan ei ollut kuin se oma pikku suku siinä. Nyt on niin paljon muuta tietoa kaikkialla, ettei oppimista voi laittaa pelkästään äidin vastuulle. Tai jos siitä huolimatta tekee samaa kuin äiti, niin ehkä se on geneettistä.
Ohis
[/quote]
Näin se on. Lisäksi vanhempasi olivat oman aikansa uskomusten tuotteta. Silloin asioista ajateltiin eritavalla. Normit oli toisenlaiset. Lisäksi äitisi oli oman lapsuutensa tute. Hän ei ehkä osannut osoittaa tunteitaan/se ei ollut kuulunut hänen elämäänsä.Hän saattoi uskoa johonkin, esim. on hyvä syödä vaikka vähän tuputtamalla. Mitähän nämä nykyajan syömisen rajoittamissa perheissä asuvat sanovat äidilleen myöhemmin? Miksi en koskaan saanut syödä esim. yhtä pullaa?
Pääasia on kuinka asian ottaa esille. Harva pystyy ottamaan vastaan syyttävää palautetta. Ihan eri asia on, jos asiassa ei ole kiihkoa. Eli voidaan oikeasti ilman syyttämistä puhua asiasta. Silloin äidin on helpompi sanoa, että minä uskoin, että se oli oikein. Minä en pystynyt parempaan. En osannut enempää, olin itse vaillinainen. Olen paholillani.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 05:17"]
Olen joskus yrittänyt ottaa puheeksi kokemani seksuaalisen hyväksikäytön. Äitini vain toteaa: "sellasta se on tyttölapsen elämä. Kaikki joutuu kokemaan samaa". Hän siis pitää sitä normaalina. Minua tuo asenne loukkaa.
[/quote]
Tämä on niin väärin. Äitisi ei pysty asiaa käsittelemään, mutta on oikein, että sinä puhut siitä hänelle
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:58"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:40"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:28"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:36"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:25"]Ihan halvatun kiittämättömiä pentuja ootte kaikki. Hävetkää. Ennen vanhaan vanhempia kunnioitettiin AINA. Nykypennut ovat jostain saaneet päähänsä, että vanhempienkin on ANSAITTAVA kunnioituksensa. Ei ole ihme, ettei pennut kunnioita vanhempiaan, opettajiaan, poliisia, sotaveteraaneja, ylipäänsä ketään. Tätäkö halusitte? Kyllä nyt on kaikilla mukava olla. [/quote] Mitä kunnioittamista on väkivaltaisesta vanhemmassa ja sen suojelijassa ? Minä en vanhempiani kunnioita, pelkkää ilmaa minulle. Lapsillani on isovanhempia isänsä puolelta kyllä riittämiin.
[/quote]
Ilman niitä väkivaltaisia vanhempia sinua ei olisi olemassa. That's why.
[/quote]
Harmittaisi ihan hirveästi olemassaolemattomuuteni, joten turha natsikortti mitä lyödään aika ajoin pöytään kun puhutaan kylmistä isovanhemmista tai vähemmän mallikelpoisista äideistä.
[/quote]
Pointti varmaan on, että olet saanut vanhemmiltasi sen kaikkein kallisarvoisimman lahjan - elämän. Jokainen päivä on lahja ja silleen. En oikein ymmärrä ajatuksenkulkuasi, mikä ihmeen natsikortti???
[/quote]
Ainoa kenen ajatuskulkua täällä en käsitä kirjoittaa yläpuolellani.
Sitten sulla on vielä paljon oppimista, joten tää paikka ei ole sulle. Googleahan ei kannata käyttää.
Yksikin huutomerkki kiittää.
[/quote]
Nyt on pakko sen verran huomauttaa, että tässä vanhempia puolustaa nyt useampi vastaaja, nämä kaikki puoltavat kommentit eivät ole mun kirjoittamiani.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 01:26"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:23"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:16"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:01"]Kuvittele, että olisit äiti, miten suhtautuisit kun aikuinen lapsesi juttelee sinulle kaksistaan kun istuskellaan kahvipöydässä: "Äiti, mikä juttu se silloin oli, kun käänsit mun huoneen aina ja luit mun päiväkirjaa. Kun sitä piti odottaa, että tuut mun huoneesta ulos sen jälkeen. En oo ikinä tajunnut et miks niin teit. " [/quote] Mä vastaisin varmaan että en kyllä ole lukenut päiväkirjaa ja kai sen huoneen oli jonkun siivottavakin kun et sitä itse tehnyt. Sanoihan sinulle että huone siivotaan viimeistään lauantaina.
[/quote]
Toki sinne päiväkirjaankin pitää kurkkia, jos on huoli lapsesta. Osa möksöttää teininä ja on tosi sulkeutuneita ihan osana omaa itsenäistymistään. Hyvä se on silloin kurkata vaikka päiväkirjasta, vuodatetaanko sinne ihastuksia, koetuloksia ja lempibändijuttuja vai tilitetäänkö siellä siitä miten viiltely helpottaa tuskaa ja teini toivoo kuolevansa pian.
Yksityisyyttä pitää kunnioittaa - mutta siivositko oman huoneesi? Vanhempia ja kotia pitää myös kunnioittaa pitämällä koti siistinä. Uskaltaisitko näin anonyymisti kertoa, mikä oli näissä kokemissasi vääryyksistä suurin paljastunut salaisuutesi?
[/quote]
Voi luoja mikä suhtautuminen, kohteletko tuolla lailla kaikkia? Opiksi sinulle, että totuus voi olla aivan muuta, kuin yleistät nuoria. Suurin salaisuuteni oli perheväkivalta. Huoneeni siivosin itse, luutasin lattiat ja pesin ikkunat koko talosta. Päiväkirjassa luki lähinnä koulusta, ilmoista tai biisien sanoja, mm. Meiju Suvasta ja Tapani Kansaa Viiltelyt ja itsemurhat eivät ole ikinä kuuluneet ajatusmaailmaani, onko sinun? Olin hiljainen, ujo ja arka, arvaapa miksi? Nykyään olen heikkojen puolustaja, varsinkin kaltoinkohdeltujen lapsien, jotka eivät itse ole voineet vaikuttaa väkivaltaisiin ivanhempiinsa.
[/quote]
Eli susta kasvoi hyvä ihminen huonojen kokemustesi takia. Millainenkohan ihminen susta olisi kasvanut, jos lapsuutesi olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista? ;)
Jos näin äitinä saan kommentoida asiaa, niin sain tyttäreltä palautetta kahdesta asiasta, josta hän ei ollut lapsena pitänyt minun toiminnassani,. Kysyin häneltä , että kun itse olet äiti ja saat valitusta kahdesta asiasta, niin eikö äiti ole silloin onnistuntu hyvin, kun asioita on vain kaksi.
Asiat liittyivät myöhäiseen kotiintuloon yms.
t. mummeli
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 04:14"]
228; oot sairas.
[/quote]Enemminkin realisti, joka tuo esille pissisten käsitykset asioista.
Myöntää kokemukseni, että niinhän se asia on tainnut mennä. Joistakin mainitsemistani asioista on ollut aidosti hämmästynyt, ja todennut ettei hän ole edes muistanut koko asiaa/sanoo ettei jotenkin silloin aikoinaan ole ymmärtänyt siinä tilanteessa pahaa mieltäni.
Aivan käsittämätöntä kaltoinkohtelun vähättelyä. Ei ihme että Suomi on masennus- ja itsemurhatilastojen kärkipäätä.
"Joskus on hyvä pysähtyä miettimään sukupolvien ketjua, jonka viimeisimpiä punoksia sinä itse olet. Minkälaisia ihmisiä, tarinoita ja kohtaloita sukusi kirjassa on? Minkälaisia jälkiä-hyviä ja huonoja-nämä kokemukset ovat sukuusi ja perheeseesi jätäneet? Kun mietit vanhempiasi, isovanhempiasi, aikaa ja olosuhteita joissa he ovat eläneet, ymmärrätkö heitä hieman paremmin? Miltä osin haluat toimia kuin he, miltä osin toisin?
...Kukaan ei voi tietää miltä sinusta tuntuu, ellet kerro sitä. Yhtä tärkeää kuin se, mitä sanoo, on se, miten sanoo. Et voi muuttaa toisia ihmisiä (vanhempiasikaan), voit vain muuttaa suhtautumista heihin ja omaa kommunikaatiotasi.
...Suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että kanssaihmisille kannattaa puhua ennemmin kauniisti kuin rumasti, mutta yllättävän moni tekee tässä asiassa poikkeuksen kaikkein lähimpien ihmisten kohdalla. Mitä jos ajattelisitkin, että myös vanhempasi ovat ihmisiä, ja alkaisit kohdella heitä sen mukaan? Ehkä metsä alkaa vastata niin kuin sinne huutaa. Jos tämä ei tuota tulosta, olet silti opettanut itsesi kuin vaivihkaa kommunikoimaan rakentavasti ja avoimesti, ja se on taito, jolla saavuttaa elämässä mitä tahhansa" Jenni Pääskysaari;Tyttö sinä olet...
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:45"]Kieltää aina kaiken. Ei hän ymmärrä, mitä on itse tehnyt. Vaihtoehtoisesti alkaa marttyyrin huokailu, kuinka hän on ollut niin huono äiti ja niin epäonnistunut kasvatuksessa. No, eipä voi kehuakaan.
[/quote]
Sama täällä. Ja usein suuttuu lopuksi, joskus vähättelee. Minulla ja äidilläni on ollut aika myrskyisä suhde aina. Nuoremmat sisarukseni ovat hänelle olleet aina tärkeämpiä.
Huh, mun äiti sai aina raivareita ja oli tosi masentunut mutta ton menkka asian sentään hoisi hyvin! Aina saanut siteitä ja pystyin kertomaan avoimesti. Ehkä olen ollut vähän ankara äidille, mutta monella tapaa tunnen yhä ärtymystä siitä miten itsekäs hän oli monissa asioissa kun olimme pieniä. Olen siis ottanut lapsuuden epäkohtia monesti esille koska äiti käyttäytyy yhä välillä vaikeasti ja haluaisin sen loppuvan. Mutta eihän se perille mene.
Ihmisiä ne Äiditkin ovat puutteineen ja vikoineen.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 08:57"]Aivan käsittämätöntä kaltoinkohtelun vähättelyä. Ei ihme että Suomi on masennus- ja itsemurhatilastojen kärkipäätä.
[/quote]
Mitä se kaltoin kohtelu oikein oli? Että jouduit siivoamaan huoneesi? Et tehnyt sitä ja äiti joutui sanomaan pahalla, koska hyvällä ei vaan mennyt perille.
Tunnen erään pienen pojan, jota ei ole koskaan kommenneltu. Hän on aivan kauhea tyranni. Mitään rajoja ei ole koskaan laitettu, ettei pojalle vaan tule paha mieli. Hän on saanut aina kaiken ja isä saattaa ajaa kymmeniä kilometrejä viedäkseen häntä maksullisista leikkipaikoista toiseen. Silti itkee ja kitisee koko ajaan. Joten ei se pumpulissa kasvattaminenkaan aina takaa sitä onnea.
En tiedä kuinka monta suurta äiti syyllistäjää tähän ketjuun kirjoittaa, mutta käsittämättömän ahdaskatseisia ja anteeksiantamattomia he ovat oman äitinsä virheille he ovat. Ehkä se kuuluu johonkin sairauteen että omaan pahaan oloon pitää väkisin löytää syyllinen ulkopuolelta. Nyt tässä on tehty näyttämään, kuinka lapsi on täydellinen eikä hänen tekonsa voi aiheuttaa seurauksia ympäristössä. Toiset lapset tekevät äitiensä elämästä helvetin. Vaikka olisivat kuinka pieniä ja lapsia. Hormmonimyrskyssä käristelevät teinit syyttävät vanhempiaan katkerina, vaikka äidit ja isät yrittävät parhaansa, ettei lapsi tuhoaisi tulevaisuuttaan. Joskus pakosta aika kovinkin keinoin.
Eikä se pienten lasten uhmakaan mikään helppo ikä ole. Rahat ovat monella ruuhkavuosina tiukoilla, mutta sitä ei lapset aina ymmärrä.
Selkeästi toisilla on nyt todella vaikeaa ymmärtää syitä ja seurauksia. Että elämä ja ihmisuhteet ovat molempiin suuntiin. Aikakaudet ja kulttuurit vaikuttavat käyttäytymiseen. Lapsikin voi olla vaikea ja äidin keinot ovat rajalliset. Eikä menneitä voi muuttaa vaikka kuinka kaivelisi. Eikä kaikkeen löydy aina edes vastauksia ja itsekin voi vetää omia johtopäätöksiä. Joskus on osattava arvostaa sitä mikä oli hyvää ja unohtaa niitä huonoja kokemuksia. Saman jutun jankkaamiinen vuosikymmeniä alkaa olla jo patologista ja sellaisista pakkoajatuksista pitäisi päästää irti ja elää nykyhetkessä.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:44"]
Ei usko. Esimerkiksi ei usko, että on pakkosyöttänyt mua niin, etten pysty nykyään syömään tiettyjä ruokia kuten silakkapihvejä. Ei muka myöskään ole vedonnut siihen, että mun silakkapihvi on afrikkalaisen lapsen kuukauden ruoka-annos.
[/quote]
No tää on aika pientä. Joitakin on pahoinpidelty ym. Tai toisia sisaruksia suosittu. Jos yrittää, että lapselle tulisi monipuolinen ruokavalio, niin se ei nyt ole varsinaisesti paha asia...
Oikeaa kaltoinkohtelua on fyysinen ja henkinen pahoinpitely ym. Kaltoinkohtelua ei ole se, jos on käskenyt syödä myös vihannekset lautaselta. Jos se on ainoa ongelma, olkaa kiitollisia siitä, kuinka hyvät vanhemmat teillä on ollut.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:32"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:19"]
Olen kysynyt miksei suostunut ostamaan kuukautissiteitä, kun olin teini. Suuttui. Kun menkat teininä alkoivat, äiti kielsi niiden olemassaolon. Menkkojen siis.
[/quote]
Sinä tuskin pystyt ymmärtämään sitä, miten arat asiat menkat voi olla tietyn ikäpolven ihmisille. He tuskin itsekään ymmärtävät sitä, miksi, koska heidät on niin pienestä pitäen siihen kasvatettu. Ne on olleet noloja naisten asioita jotka pitää hoitaa häpeässä ja hiljaa, huomaamatta. Ei nämä ihmiset useinkaan kestä sitä että yhtäkkiä, heidän ollessaan jo ehkä vanhenevia tai vanhoja, yhtäkkiä pitäisikin osata puhua noista asioista avoimesti ja arkisesti. Ihmiset nyt on sellaisia, että usein on erilaisia estoja ja lukkoja, ei siitä toisia oikein moittia voi.
[/quote]Simppeli-ihminen vastaili taas. Elämään tulee eteen asioita, jotka on hyvä käydä lävitse. Simppeli-ihmiset eivät käy niitä lävitse vaan menevät samalla kaavalla kuten ennenkin ja kaikilla yleistyksillä.
[/quote]
No ei tuosta sinunkaan ulosannistasi mikään varsinainen Nobel-voittaja tule mieleen. Simppeli-ihminen.
Joo, tajuttiin jo kerrasta, että olet eri mieltä jonkun kanssa. Paskaako sitä pitää joka vastaukseen floodata? Pilaat keskustelun, ole hyvä ja poistu.
Kaltoinkohtelua on myös se ettei lapsen perustarpeista huolehdita, tätä oli sekä minulla masentuneen äitini kanssa että serkullani viinanhuuruisen äitinsä kanssa. Oma äitini on pyytänyt anteeksi ja kertonut että masennusaika on painanut hänen mieltään, ei jaksanut huolehtia minusta. Tätini taas esittää hyvin täydellistä ainakin miniälleen. En tiedä miten on serkkuni kanssa asiaa käsitellyt.
Äitini tuhahtaa ylenkatsovasti: "En mie muista tollasta." Hänen asenteensa siis on, että kun hän ei asiaa (halua) muista(a), sitä ei ole edes tapahtunut eli koko jutulle voi viitata kintaalla.
228; oot sairas.