Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Soitin ex.kotipaikkakunnallani vieraillessani kaverille, haluaisiko nähdä ja voinko tulla käymään kylässä. Oli, että joo, tule vain silloin ja silloin ja menin tuliaisten kanssa.

Kahvia ei  keitetty ja ilmapiiri oli niin jäinen kuin olla voi (mies ei ollut kotona, ei mitään puolisojännitteitä). Huomasin sitten, että on paras lähteä, kun juttuni eivät kiinnostaneet eikä omiakaan emännältä tullut. Ei ole sitten enää tullut käytyä ja ne tapaamiset olivat siinä. 

Sama tyyppi oli käynyt mun paikkakunnallani lukemattomia kertoja meillä kylässä, jopa yöpynyt. 

Joku on "offilla" sen kutsujan päässä tai joku hypnoosi. Ei se normaalia ole, että vieras kutsutaan ja vieras istuu "haamuna" sohvalla ja lapsetkin siihen samaan soppaan kutsuja vetää mukaan. Jos tarkoitus oli vain hengailla, kutsuttaessa pitäisi sekin selvitä, että kutsuja olisi sen verran ajatellut. Ei kannata mennä toista kertaa, kemiat ei kohtaa. 

Olisiko käynyt näin... kirjoitti:

Avioliiton aikana olin muutamankin kerran nolossa tilanteessa huomattuani vieraisilla, että mieheni oli itse kutsunut meidät kylään miehen työkaverin luokse.

Pari kertaa kävi myös niin, että kirjastoreissulla törmättiin tuttuun mieheen, joka kutsui meidät syömään ja saunottelemaan seuraavana päivänä klo 18. Siellä oli juuri aloittajan kuvaaman kaltainen outo tunnelma. Vaimo piti mykkäkoulua, koska mies ei ollut hänelle kertonut mitään, eikä edes ollut varannut mitään tarjottavaa. Perhe oli seuraavana aamuna lähdössä maalle, joten luonnollisesti jääkaappi oli tyhjä tarjottavista.

Tuossa perheessä vaimo käy kaupassa, pesee pyykit, vie lapset hoitoon jne jne ja tekee vastuunalaista työtä. Mieskin käy työssä, mutta sen jälkeen aika kuluu harrastuksissa, kodin eteen ei laita tikkua ristiin.

Tämä on kauheaa! Mä en enää yksinkertaisesti suostu kyläilyihin, joista en ole satavarma, että ollaan niin hyvissä väleissä, että voidaan perua vaikka viime minuutilla, jos ei käykään.

Mutta toisaalta eihän tämä aloittajaan sikäli päde, että nainen itsehän kutsui APn lapsineen leikkitapaamiseen. 

Kerran kävi niin että pariskunnan mies esitti kyläilykutsun ja taisi unohtaa kertoa vaimolleen. Vaimo kyräili ja oli selvästi pahoillaan jostain. Juotiin kahvit ja lähdettiin heti kun kehdattiin.

On käynyt vähän sanoin. Tästä on jo vuosia. Oltiin kaverin kanssa sovittu että tulen vaikka perjantaina iltapäivällä noin 14 aikaan. Tulin aika pitkän matkan päästä autolla (yli tunti) . Pysähdyin matkalla ja yritin soittaa kaverille, ei vastannut, laitoin tekstiviestiä perään että hei olen tulossa, olethan kotona. No oletin että on kotona. Saavui heidän talolleen. Heillä on pari koiraa, en muista oliko koira pihalla, mutta menin portista sisään ja koputtelemaan ovelle. Meni hetki kunnes ovi tultiin avaamaan. (olivat vissiin "hommissa" miehensä kanssa), kaveri siinä että ai hei, täysin unohtanut kutsunsa tai sellainen olo oli. Mies häipyi heti sanomatta mitään. Jäin siinä sitten joksikin aikaa kaverin kanssa juttelemaan ja teet juotiin. Mut tuon jälkeen ajattelin että en todellakaan enää heille mene. 

Ei ollut ensimmäinen kerta nimittäin kun tämä kaveri teki oharit. 

Vierailija kirjoitti:

Kerran kävi niin että pariskunnan mies esitti kyläilykutsun ja taisi unohtaa kertoa vaimolleen. Vaimo kyräili ja oli selvästi pahoillaan jostain. Juotiin kahvit ja lähdettiin heti kun kehdattiin.

On tätä mullekin sattunut, että mies kutsuu jonkun vanhan kaverin, jonka kanssa on ikänsä ollut linjalla "kahvia ja kaljaa" ja joka ottaakin vaimonsa mukaan.

Siinä on kaksi vaihtoehtoa: laittaa ilta pilalle kyräilemällä ja äkäilemällä tai ottaa vieraat vastaan. Olen päättänyt ottaa vieraat vastaan ja tarjota sitä, mitä kaapissa sattuu olemaan, jos sattuu olemaan. Monet näistä (mulle) ex tempore-illoista on ollut hauskimpia ikinä. Suoraan olen myös sanonut, että olisin voinut ehkä vieraisiin varautua, jos olisin vieraista tiennyt, mutta nyt mennään näillä.

Toisaalta näissä on ollutkin tosi rentoa se, että eipä ole tarvinnut etukäteen vieraista stressata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kävi niin että pariskunnan mies esitti kyläilykutsun ja taisi unohtaa kertoa vaimolleen. Vaimo kyräili ja oli selvästi pahoillaan jostain. Juotiin kahvit ja lähdettiin heti kun kehdattiin.

On tätä mullekin sattunut, että mies kutsuu jonkun vanhan kaverin, jonka kanssa on ikänsä ollut linjalla "kahvia ja kaljaa" ja joka ottaakin vaimonsa mukaan.

Siinä on kaksi vaihtoehtoa: laittaa ilta pilalle kyräilemällä ja äkäilemällä tai ottaa vieraat vastaan. Olen päättänyt ottaa vieraat vastaan ja tarjota sitä, mitä kaapissa sattuu olemaan, jos sattuu olemaan. Monet näistä (mulle) ex tempore-illoista on ollut hauskimpia ikinä. Suoraan olen myös sanonut, että olisin voinut ehkä vieraisiin varautua, jos olisin vieraista tiennyt, mutta nyt mennään näillä.

Toisaalta näissä on ollutkin tosi rentoa se, että eipä ole tarvinnut etukäteen vieraista stressata.

Se, että naisilta odotetaan vieraisiin varautumista johtuu siitä, että naiset välittää semmoisesta, niin emännän kuin vieraan roolissa.

Miehille tosiaan on ihan sama, vaikka mennään tuolla kahvilla ja kaljalla koko ilta. Jos kauhea nälkä on, tilaavat pitsaa ja se, missä kunnossa kämppä on, on ihan se ja sama, kunhan musaa tai peliä tai mitä nyt tykkäävätkin, löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka ei osaa käyttäytyä, on rasittavia. Itsellänikin yksi ystävä, joka ei aina osaa hallita tunteitaan, stressiään tmv vaan mököttää tuppisuuna seurassa. Introvertti on kyllä. Ihminen, jolla on sosiaalista älyä ja vuorovaikutustaitoja, osaa kyllä seurustella kohteliaasti ja työntää tunnetilansa odottamaan sopivaa hetkeä. Vaikka olisi riita miehen kanssa kesken tai töissä kurjaa. Vierasten aikana käyttäydytään.

Omen samaa mieltä, mutta haluan korostaa, että introverttiys EI tarkoita tökeröä käytöstä eikä tunteiden hallitsemattomuutta. Olen itse erittäin introvertti (eli väsyn liiasta sosiaalisuudesta ja tarvitsen latautumisaikaa yksin), mutta aina, ihan aina kohtelias, ystävällinen ja kiva kaikille. En ikinä mököttäisi seurassa, vaikka olisi miten huono päivä itsellä.

Mulle sattui taas niin päin, että olin kutsunut kaverini kylään. En ollut nähnyt häntä pitkään aikaan, sillä hän asui eri paikkakunnalla.

Olin vielä silloin nuori, eli asuin kotona ja äitinikin oli paikalla. Olin kertonut etukäteen kaverilleni millaista ohjelmaa aion järjestää ja kysynyt häneltä, että sopiiko se hänelle? Hänelle sopi. Eli ohjelmassa oli ensin kotona  syöminen, sitten teatteriin meno (jonne olin saanut toiselta kaverilta liput) ja lopulta yöpyminen meillä.

Menin kaveriani vastaan juna-asemalle ja hän ei puhunut yhtään mitään, ei edes tervehtinyt. Mentiin meille kotiin ja hiljaisuus jatkui jopa puheliaan äitini seurassa. 

Nuorena oli tapana meikata ja silloin hän aukaisi suunsa ekan kerran, että hän ei ollut tajunnut ottaa meikkejä mukaan, että voisinko lainata hänelle? Lainasin meikkejä hänelle, mutta seuraavaksi oli pyytämässä vähän juhlallisempia vaatteita lainaksi. Äitini puuttui silloin peliin, ja kielsi minua lainaamasta hänelle vaatteita. Meni siis teatteriin farkuissa, joka oli silloinkin ihan hyvä asu.

Koko illan hän ei puhunut mitään. Ei kommentoinut teatteriesitystä, ei mitään.

Kotiin tultiin sitten hiljaisuuden vallassa.

Myöhemmin kun olen ajatellut tätä tapausta, olen päätynyt siihen tulokseen, että hänellä on taitanut olla jonkinlainen masennus päällä, sillä ei hän normaalisti näin käyttäytynyt. Ajattelinkin, että ehkä teatteriesitys olisi piristänyt häntä kuten maiseman vaihdos, mutta ehkä olin väärässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on joskus tullut tällainen epätoivottu olo, tosin silloin olen itse kysellyt että sopiiko tulla piipahtamaan. Ja sitten kun menen, niin talon väki vaan puuhailee jotain omiaan koko ajan ja itse istut katselemassa. Kyllä siinä tulee äkkiä kiire kotiin.

Mun yks kaveri tekee tuota. Vastaa väkisin siihen puhelimeen kun soitan, eli ei jostain syystä voi olla vaikka vastaamatta, jos ei halua kanssani puhua, töksäyttää melko ikävään sävyyn että sopii tulla piipahtamaan kahvilla. Esitän asiani aina ensin, että olisin tulossa käymään, JOS se hänelle sopii, toisin kuin moni muu, joka soittaa ja kysyy että "missä oot"? Tuohon kun vastaa että kotona, niin jaa, no olen kohta siinä, tulen kahville.

Asiaan, sittenkun menen kahville niin hän on naama nurinpäin kun olisi tässä vähän kaikenlaista. Yrittää siis töykeydellään saada minut lähtemään mahdollisimman nopeasti sen sijaan että vastaisi puhelimeen ystävällisesti että tänään ei sovi, katsellaan joku toinen kerta.

MIKSI ihmeessä soitat hänelle , lopeta parin töykeyden jälkeen. Ootte molemmat omituisia.

Isän ex-naisystävä( luojan kiitos on ex) lähti aina noin tunnin päästä äidilleen kun olin kutsuttuna kylässä. Sairas päästään.

Vierailija kirjoitti:

Mulle sattui taas niin päin, että olin kutsunut kaverini kylään. En ollut nähnyt häntä pitkään aikaan, sillä hän asui eri paikkakunnalla.

Olin vielä silloin nuori, eli asuin kotona ja äitinikin oli paikalla. Olin kertonut etukäteen kaverilleni millaista ohjelmaa aion järjestää ja kysynyt häneltä, että sopiiko se hänelle? Hänelle sopi. Eli ohjelmassa oli ensin kotona  syöminen, sitten teatteriin meno (jonne olin saanut toiselta kaverilta liput) ja lopulta yöpyminen meillä.

Menin kaveriani vastaan juna-asemalle ja hän ei puhunut yhtään mitään, ei edes tervehtinyt. Mentiin meille kotiin ja hiljaisuus jatkui jopa puheliaan äitini seurassa. 

Nuorena oli tapana meikata ja silloin hän aukaisi suunsa ekan kerran, että hän ei ollut tajunnut ottaa meikkejä mukaan, että voisinko lainata hänelle? Lainasin meikkejä hänelle, mutta seuraavaksi oli pyytämässä vähän juhlallisempia vaatteita lainaksi. Äitini puuttui silloin peliin, ja kielsi minua lainaamasta hänelle vaatteita. Meni siis teatteriin farkuissa, joka oli silloinkin ihan hyvä asu.

Koko illan hän ei puhunut mitään. Ei kommentoinut teatteriesitystä, ei mitään.

Kotiin tultiin sitten hiljaisuuden vallassa.

Myöhemmin kun olen ajatellut tätä tapausta, olen päätynyt siihen tulokseen, että hänellä on taitanut olla jonkinlainen masennus päällä, sillä ei hän normaalisti näin käyttäytynyt. Ajattelinkin, että ehkä teatteriesitys olisi piristänyt häntä kuten maiseman vaihdos, mutta ehkä olin väärässä?

kiva tarina ,jäin vaan miettimään mikä sun mutsis ongelma on?

Miten te voisitte teeskennellä Suomen nykykansa on psykopaatteja nytkin te äänestitte taas rikollisia päättämään asioista

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka ei osaa käyttäytyä, on rasittavia. Itsellänikin yksi ystävä, joka ei aina osaa hallita tunteitaan, stressiään tmv vaan mököttää tuppisuuna seurassa. Introvertti on kyllä. Ihminen, jolla on sosiaalista älyä ja vuorovaikutustaitoja, osaa kyllä seurustella kohteliaasti ja työntää tunnetilansa odottamaan sopivaa hetkeä. Vaikka olisi riita miehen kanssa kesken tai töissä kurjaa. Vierasten aikana käyttäydytään.

VIERASTEN XDDDDDDDDDDDDDD voisiko olla kuitenkin vieraiden XDDDDD 🤦🏼‍♀️🤦🏼‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Oltiin viettämässä iltaa tutun pariskunnan luona. Nämä riitelivät keskenään alusta asti, tuskin edes katsoivat päin. Jotain tarjottavaa oli pöydässä, mutta ei sen ääreen koskaan istuttu. Katsottiin toisiamme ja sanoimme, että jos me vaikka sitten lähdemme. Lähdimme. "No mitä te nyt..?" ihmetteli nainen, ja mies oli hiljaa. Omituisinta, että loukkaantuivat siitä, kun lähdimme, vaikka eivät reagoineet meihin mitenkään, kun tulimme vaan jatkoivat keskinäistä epätoimivaa kommunikointiaan, tai mitä se nyt oli.

Uhh tää on niin vaivaannuttavaa. Pariskunnat joilla kommunikaatio-ongelmia ja riitaa. Se toisen osapuolen "vihjailu" toisen "kykenemättömyydestä" ja "huonoudesta" ei jää vihjailuksi, on todella vaivaannuttavaa ja kertoo lähinnä tästä "vihjailijan" kykenemättömyydestä käsitellä asioita ja prosessoida tunteita sekä ylipäänsä käyttäytyä.

Näitä lukiessa tunnen itseni kyllä ihan mahtavaksi tyypiksi XDDDDDD Sellaiseksi tavallista paremmaksi XDDDDDD Minulla on loistavat sosiaaliset taidot, vaikka ujo olenkin.

Olisiko käynyt näin... kirjoitti:

Avioliiton aikana olin muutamankin kerran nolossa tilanteessa huomattuani vieraisilla, että mieheni oli itse kutsunut meidät kylään miehen työkaverin luokse.

Pari kertaa kävi myös niin, että kirjastoreissulla törmättiin tuttuun mieheen, joka kutsui meidät syömään ja saunottelemaan seuraavana päivänä klo 18. Siellä oli juuri aloittajan kuvaaman kaltainen outo tunnelma. Vaimo piti mykkäkoulua, koska mies ei ollut hänelle kertonut mitään, eikä edes ollut varannut mitään tarjottavaa. Perhe oli seuraavana aamuna lähdössä maalle, joten luonnollisesti jääkaappi oli tyhjä tarjottavista.

Tuossa perheessä vaimo käy kaupassa, pesee pyykit, vie lapset hoitoon jne jne ja tekee vastuunalaista työtä. Mieskin käy työssä, mutta sen jälkeen aika kuluu harrastuksissa, kodin eteen ei laita tikkua ristiin.

No eikö nyt vaimo tuon vertaa voi toisten nenän edessä käyttäytyä vaan osoittaa sitten siinä mieltään. Anna kun arvaan, menee loppuillaksi makkariin "kirjan" kanssa mököttämään ja jatkaa mökötystä tai mielenosoitusta ainakin viikon pari 😅

Oli asiaa kotipaikkakunnalle ja ehdotin kaverille lenkkiä. Saavuin sovittuna aikana paikalle ja tuo vastasi luulleensa lenkkikutsua vitsiksi. Lähdin sitten himaan vähän hämilläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kävi niin että pariskunnan mies esitti kyläilykutsun ja taisi unohtaa kertoa vaimolleen. Vaimo kyräili ja oli selvästi pahoillaan jostain. Juotiin kahvit ja lähdettiin heti kun kehdattiin.

On tätä mullekin sattunut, että mies kutsuu jonkun vanhan kaverin, jonka kanssa on ikänsä ollut linjalla "kahvia ja kaljaa" ja joka ottaakin vaimonsa mukaan.

Siinä on kaksi vaihtoehtoa: laittaa ilta pilalle kyräilemällä ja äkäilemällä tai ottaa vieraat vastaan. Olen päättänyt ottaa vieraat vastaan ja tarjota sitä, mitä kaapissa sattuu olemaan, jos sattuu olemaan. Monet näistä (mulle) ex tempore-illoista on ollut hauskimpia ikinä. Suoraan olen myös sanonut, että olisin voinut ehkä vieraisiin varautua, jos olisin vieraista tiennyt, mutta nyt mennään näillä.

Toisaalta näissä on ollutkin tosi rentoa se, että eipä ole tarvinnut etukäteen vieraista stressata.

Se, että naisilta odotetaan vieraisiin varautumista johtuu siitä, että naiset välittää semmoisesta, niin emännän kuin vieraan roolissa.

Miehille tosiaan on ihan sama, vaikka mennään tuolla kahvilla ja kaljalla koko ilta. Jos kauhea nälkä on, tilaavat pitsaa ja se, missä kunnossa kämppä on, on ihan se ja sama, kunhan musaa tai peliä tai mitä nyt tykkäävätkin, löytyy.

Kyllä se näin on. Huomaa hyvin tuosta syyttelystä mitä tätä kirjottajaa kohtaan harrastetaan, joka on sopinut miehen kanssa tavan toimia. Että silti on kirjottajan vika muitten pahat olot. Miestä ei kukaan syytä. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Tuo kuullostaa niin epävakaalta menolta että halleluja. Mä en antaisi piiruakaan periksi miehelle ja laittaisin sen pöydän koreaksi kaverilleni. Ihan sama mitä anoppi sanoo.