Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.

Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen? 

Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?

Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.  

Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan. 

Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.

Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.

Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.

En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.

Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi

Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"

Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"

Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa. 

Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?

Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan. 

Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä). 

Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.

Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.

Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.

Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)

Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.

Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?

Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.

Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D 

Kaikkea sitä :D

No kyllä minä ihan ottaisin tuolaisen puheeksi. Ihan siinä samassa tilanteessa sanoisin, että katohan, ei ole tuo teidän Pekka taaskaan tajunnut edes vierasvaraa hommata. Ikävä, kun en tiennyt, että olet tulossa, enkä nytkään ennätä kaappeja kaivella, kun on tuo seuraava meno.

Että hei nyt, mutta ens kerralla sitten ehkä osaamme molemmat varautua paremmin. Jos Pekka viitsii ja muistaa kertoa.

En suostuisi itse jäädä harmittelemaan, että taas se anoppi minua katseli merkitykseksellisesti ja riitelisi tästä sitten perheriitoja jälkeen päin.

Ei. Ehdottomasi en ala mieheni toimintaa tuossa tilanteessa suomimaan mitenkään. Hän on aikuinen, ja hoitaa asian omalla tavallaan. En harmittele myöskään anoppiani, enkä riitele kenenkään kanssa.

Paitsi just täällä nyt harmittelet, kun anoppisi katselee sua merkityksellisesti. Mutta joo totta, tää sun anoppisaaga ei oikein tähän ketjuun sovi, jossa ihmetellään outoja vierailuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Samaa mieltä. Ei oo meillä kyllä IKINÄ mun ja miehen riidat ulkopuolisille näkynyt vaikka oltaisi riidelty juuri ennen kylään menoa/muiden tuloa meille kylään mutta ollaankin aikuisia ihmisiä ja osataan käyttäytyä sen mukaan. Kuulostaa todella raskaalta tollainen elämä.

Niin no, ihmiset on erilaisia eikä se kaikille ole niin helppoa vetää sitä hymyilevää kulissinaamaria päälle vaikka kuinka yrittää. Ei kukaan varmaan tahallaan ole vieraille töykeä. Ihmisillä vaan on erilaisia vajavaisuuksia, ja joillakin se on sosiaalinen kömpelyys sekä vaikeus esittää hyväntuulista silloin kun ei ole. Joskus me kaikki tehdään virhearviointeja. No, paitsi tietty te vauvapalstan ammattitylyttäjät joiden mielestä epätäydelliset ihmiset ei ketjun aiheesta riippuen saisi ikinä kutsua vieraita, perustaa parisuhteita, hankkia lapsia, tavata ihmisiä, mennä töihin, aloittaa harrastuksia, tehdä ylipäänsä mitään jossa on joskus riski mokata. Kun tämäkin moka "käyttäydyin oudosti vierailulla" on loppujen lopuksi aika kevyttä kamaa elämän mittakaavassa. Yrittäkää joskus kaivaa itsestänne vähän empatiaa ja armeliaisuutta niin itsellenne kuin kanssaihmisillekin.

Olen kyllä monesti ollut tilanteessa jossa se kutsuja on ihan tahallaan töykeä, johtuen siitä että hän ei itse ole osannut perua kyläilyä, ja töykeydellään syyttää huonosta vierailuajasta sitä vierasta, joka ei mitenkään voi tietää ettei sovittu aika sovikaan.

Täällä on nyt pitkään keskusteltu minun kirjoittamasta "Johannan" kylässä käynnistä avioeron käynnissä ollessa.

En nyt pysty kaikkeen vastaamaan, mutta tärkeimmät. Miksi olette yhdessä? No ei ollakaan, enää. Jos kysytte miksi menin tuollaiseen suhteeseen, niin en tietenkään mennyt. Meillä oli sujuva ja normaali arki ennen (halutun) lapsen syntymää. Sen jälkeen eksä alkoi valua kohti aataminaikaisia käytösmalleja ja odotuksia, ja vauvan synnyttyä anoppikin alkoi pyörimään meidän perheen ympärillä kuin herhiläinen. Eksä alkoi käyttäytyä kontrolloivasti ja yritti ohjailla kaikkea, keskusteluyhteys katkesi. Vauva oli huonouninen ja valvominen ja väsymys ei asiaa parantanut. Pahimpaan aikaan minulla ei ollut terveyttä, omaa rahaa (määräaikaista työsuhdetta ei jatkettu raskauden jälkeen) eikä voimia ja olin siis oikeasti jotakuinkin nyrkin ja hellan välissä, vaikka fyysistä väkivaltaa ei ollut. Vaikka tuossa tilanteessa ehkä voisi jo laskea väkivallaksi sen että eksä läksytti aamuyöhön asti minua siitä kaikesta mitä teen väärin, kun valmiiksi oli jo tajuttomasti univelkaa.

Miksi ei tavattu "Johannan" luona? Em. syistä.

Miksi et vain kestittänyt "Johannaa"? Koska eksä juuri ennen vieraan tuloa nosti esiin, että nytkö sinä otat pullaa sulamaan kun hänen äidilleen oli tarjota vain kahvia? Ja koska tiesin että tänäkään yönä ei saa nukkua jos pidän oman pääni.

Kuulkaa, minä olen käsitellyt näitä asioita pitkään ja paljon ja joutunut miettimään, että miten tuohon jouduttiin ja miksi en tehnyt sitä tai tätä. Tuntemattomien alapeukut eivät enää satuta, tiedän että jokainen kuvittelee olevansa kaiken tällaisen yläpuolella ennen kuin sattuu omalle kohdalle. Toivon vain, että jos teillä sattuu olemaan lähipiirissä nyt tai myöhemmin vaikkapa lähisuhdeväkivallan uhri, löydätte vähän empaattisemman lähestymistavan. Ulkopuoliset eivät ole tilanteeseen syyllisiä, mutta omalla toiminnalla voi antaa toiselle voimaa päästä eteenpäin, tai sitten syventää toisen häpeää ja painaa alas.

"Inhoan tuollaisia ihmisiä, joiden elämä pyörii oman parisuhteen ympärillä. Inhoan tuollaista että parisuhdehuolia pitää koko kylän kantaa." Herranjumala.

"Johanna" otti muuten minuun silloin aikanaan tapaamisen jälkeen yhteyttä ja kysyi, kuinka minulla menee. En ollut oma itseni, ja hän oli huolissaan. Hän oli ensimmäisiä, joille kerroin kaiken ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen, olemme edelleen läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.

Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen? 

Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?

Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.  

Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan. 

Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.

Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.

Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.

En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.

Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi

Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"

Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"

Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa. 

Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?

Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan. 

Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä). 

Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.

Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.

Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.

Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)

Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.

Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?

Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.

Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D 

Kaikkea sitä :D

No kyllä minä ihan ottaisin tuolaisen puheeksi. Ihan siinä samassa tilanteessa sanoisin, että katohan, ei ole tuo teidän Pekka taaskaan tajunnut edes vierasvaraa hommata. Ikävä, kun en tiennyt, että olet tulossa, enkä nytkään ennätä kaappeja kaivella, kun on tuo seuraava meno.

Että hei nyt, mutta ens kerralla sitten ehkä osaamme molemmat varautua paremmin. Jos Pekka viitsii ja muistaa kertoa.

En suostuisi itse jäädä harmittelemaan, että taas se anoppi minua katseli merkitykseksellisesti ja riitelisi tästä sitten perheriitoja jälkeen päin.

Ei. Ehdottomasi en ala mieheni toimintaa tuossa tilanteessa suomimaan mitenkään. Hän on aikuinen, ja hoitaa asian omalla tavallaan. En harmittele myöskään anoppiani, enkä riitele kenenkään kanssa.

Paitsi just täällä nyt harmittelet, kun anoppisi katselee sua merkityksellisesti. Mutta joo totta, tää sun anoppisaaga ei oikein tähän ketjuun sovi, jossa ihmetellään outoja vierailuja.

Harhaiselle tulkinnallesi en voi mitään, enkä haluakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Samaa mieltä. Ei oo meillä kyllä IKINÄ mun ja miehen riidat ulkopuolisille näkynyt vaikka oltaisi riidelty juuri ennen kylään menoa/muiden tuloa meille kylään mutta ollaankin aikuisia ihmisiä ja osataan käyttäytyä sen mukaan. Kuulostaa todella raskaalta tollainen elämä.

Niin no, ihmiset on erilaisia eikä se kaikille ole niin helppoa vetää sitä hymyilevää kulissinaamaria päälle vaikka kuinka yrittää. Ei kukaan varmaan tahallaan ole vieraille töykeä. Ihmisillä vaan on erilaisia vajavaisuuksia, ja joillakin se on sosiaalinen kömpelyys sekä vaikeus esittää hyväntuulista silloin kun ei ole. Joskus me kaikki tehdään virhearviointeja. No, paitsi tietty te vauvapalstan ammattitylyttäjät joiden mielestä epätäydelliset ihmiset ei ketjun aiheesta riippuen saisi ikinä kutsua vieraita, perustaa parisuhteita, hankkia lapsia, tavata ihmisiä, mennä töihin, aloittaa harrastuksia, tehdä ylipäänsä mitään jossa on joskus riski mokata. Kun tämäkin moka "käyttäydyin oudosti vierailulla" on loppujen lopuksi aika kevyttä kamaa elämän mittakaavassa. Yrittäkää joskus kaivaa itsestänne vähän empatiaa ja armeliaisuutta niin itsellenne kuin kanssaihmisillekin.

Mutta eikö tätä sitten voisi vieraille ihan suoraan sanoa, että nyt onkin vähän huonompi päivä, mutta ei se mitään, tästä kyllä rauhoitutaan tms?

Sillä ymmärräthän, että jos isäntäväki on kuin seipään niellyt ja tiuskii vaan, tietysti vieraalle tulee olo, että nyt häntä ei todellakaan tänne toivottu ja että vika on hänessä, hän on nyt väärässä paikassa ja voi kun tänne tunginkaan ollenkaan?

Harva on näet niin sosiaalinen sitten, että itse osaa alkaa tilannetta laukaisemaan ja miten sen voisi tehdä edes korrektisti, pamauttamalla, että onkos täällä riita vai miksi täällä on niin huono tunnelma...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.

Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen? 

Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?

Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.  

Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan. 

Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.

Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.

Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.

En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.

Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi

Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"

Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"

Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa. 

Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?

Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan. 

Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä). 

Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.

Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.

Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.

Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)

Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.

Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?

Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.

Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D 

Kaikkea sitä :D

Taidat nyt ottaa itseesi miettimättä lukemaasi ollenkaan. Kertaus: se hoitaa tarjoilut, joka kutsuu tai sopii kyläilystä. Ja kuvailemaasi tilanteeseen liittyen, en mene kutsumatta kylään lapseni luokse.

Anopille voisin tässä tilanteessa sanoa: "kiva nähdä, en tiennytkään että olet tulossa kylään ja ikävä kyllä en voi jäädä seurustelemaan kun on sovittua menoa. Olisin tuonut tarjottavaa, jos olisin tiennyt että olet tulossa (pieni valkoinen valhe). Tuo "Pertti" on niin hajamielinen että ei muista pullia ostaa." Anoppi voisi sitten jatkossa muistaa ostaa pullansa itse jos kerran itse on itsensä kutsunut kylään.

Eli olet oikeassa, ja anoppisi on myös aika tahditon kun kutsuu itsensä kylään ja olettaa että miniä muuttaa kaikki suunnitelmansa lennosta ja ryhtyy passaamaan anoppia. Viis jumpista tai muista sovituista ja maksetuista menoista. Eli perun kaikki puheeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on tarkkaa touhua, että jokainen kestitsee omat vieraansa. Eikö voisi mennä niin, että hän kestitsee kuka ensiksi ehtii tai haluaa. Miten on niin tiukka aikataulu kotonakin että yksi kahvinkeittokin voi olla suuri, aikaa vievä operaatio. Turha kännykän näppäily sitten on niin tähdellistä ja tärkeää. Kyllä monet nykyajan ihmiset ovat sitten suoraan sanottuna itsekkäitä ja laiskoja.

No meillä ainakin tällainen työnjako johtuu siitä, että toisella ei välttämättä ole tietoa että joku on edes tulossa käymään. Eri asia on tietekin tilanteet joissa yhdessä kutsutaan, sehän on silloin selvää että kaikki kutsujat ovat paikalla. Usein vain on niin että olen itse sopinut ystäväni kanssa kahvihetken, jotta saamme puhua omia asioitamme rauhassa kahdestaan. Ei siihen miestä tarvita kahvia keittelemään tai pullia hakemaan, hänellä voi myös olla kiire vaikka trereneihin. Olisi kohtuutonta että hän joutuisi jättämään minun ja kaverini kahvihetken taki treenit väliin ja lähteä hakemaan pullaa kaupasta koska täytyy kestitä aina yhdessä!11!

En nyt tarkoittanut ollenkaan sitä, että yhdessä käsi kädessä passataan sitä toisen vierasta, vaan jos koko perhe on koolla, niin jaotellaan kenen vieras on kyseessä ja hän passaa. Edellä vaan sellaisesta keskusteltiin. Ei viitsi vaan vetää uudelleen noita pitkiä ketjuja.

No yleensä näihin tiukkoihin jakoihin joudutaan vain niissä perheissä joissa mies jättäisi muuten kaiken kyläilyihin liittyvän työn vaimolle. Kasvata poikasi niin, että osallistuu aktiivisesti kaikkien vieraiden kestitsemiseen ihan itse, niin eiköhän se miniäkin tee samoin eikä tiukkoja rajanvetoja tarvita.

-eri

Tämä!

Edelleen vaan tosiaan noilla vanhemmilla ihmisillä tapana taitaa monestikin olla että se on se perheen äiti/nainen jonka kuuluu kestitä vieraat. Tämähän muuttuu juuri tällä, että mies hoitaa kestintää silloin kun kyseessä on hänen itse kutsumansa vieraat.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt pitkään keskusteltu minun kirjoittamasta "Johannan" kylässä käynnistä avioeron käynnissä ollessa.

En nyt pysty kaikkeen vastaamaan, mutta tärkeimmät. Miksi olette yhdessä? No ei ollakaan, enää. Jos kysytte miksi menin tuollaiseen suhteeseen, niin en tietenkään mennyt. Meillä oli sujuva ja normaali arki ennen (halutun) lapsen syntymää. Sen jälkeen eksä alkoi valua kohti aataminaikaisia käytösmalleja ja odotuksia, ja vauvan synnyttyä anoppikin alkoi pyörimään meidän perheen ympärillä kuin herhiläinen. Eksä alkoi käyttäytyä kontrolloivasti ja yritti ohjailla kaikkea, keskusteluyhteys katkesi. Vauva oli huonouninen ja valvominen ja väsymys ei asiaa parantanut. Pahimpaan aikaan minulla ei ollut terveyttä, omaa rahaa (määräaikaista työsuhdetta ei jatkettu raskauden jälkeen) eikä voimia ja olin siis oikeasti jotakuinkin nyrkin ja hellan välissä, vaikka fyysistä väkivaltaa ei ollut. Vaikka tuossa tilanteessa ehkä voisi jo laskea väkivallaksi sen että eksä läksytti aamuyöhön asti minua siitä kaikesta mitä teen väärin, kun valmiiksi oli jo tajuttomasti univelkaa.

Miksi ei tavattu "Johannan" luona? Em. syistä.

Miksi et vain kestittänyt "Johannaa"? Koska eksä juuri ennen vieraan tuloa nosti esiin, että nytkö sinä otat pullaa sulamaan kun hänen äidilleen oli tarjota vain kahvia? Ja koska tiesin että tänäkään yönä ei saa nukkua jos pidän oman pääni.

Kuulkaa, minä olen käsitellyt näitä asioita pitkään ja paljon ja joutunut miettimään, että miten tuohon jouduttiin ja miksi en tehnyt sitä tai tätä. Tuntemattomien alapeukut eivät enää satuta, tiedän että jokainen kuvittelee olevansa kaiken tällaisen yläpuolella ennen kuin sattuu omalle kohdalle. Toivon vain, että jos teillä sattuu olemaan lähipiirissä nyt tai myöhemmin vaikkapa lähisuhdeväkivallan uhri, löydätte vähän empaattisemman lähestymistavan. Ulkopuoliset eivät ole tilanteeseen syyllisiä, mutta omalla toiminnalla voi antaa toiselle voimaa päästä eteenpäin, tai sitten syventää toisen häpeää ja painaa alas.

"Inhoan tuollaisia ihmisiä, joiden elämä pyörii oman parisuhteen ympärillä. Inhoan tuollaista että parisuhdehuolia pitää koko kylän kantaa." Herranjumala.

"Johanna" otti muuten minuun silloin aikanaan tapaamisen jälkeen yhteyttä ja kysyi, kuinka minulla menee. En ollut oma itseni, ja hän oli huolissaan. Hän oli ensimmäisiä, joille kerroin kaiken ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen, olemme edelleen läheisiä.

Tilanteesi on ollut erittäin ikävä, mutta samalla myös äärimmäinen. On myös pariskuntia, joiden tilanne ei ole sellainen kuin kuvailet (mistä tilanteesta siis suuret pahoittelut), mutta kuitenkin purkavat vieraisiin sen hetkisen riitelynsä. Tunnen myös pariskunnan, joka oikeasti riitelee joka paikassa, ihan tasapuolisen hankalia ovat molemmat ja kaikki saavat osansa siitä ainaisesta kähinästä. Eroamassa eivät ole.

En ole tuo, joka kirjoitti lainaamasi, mutta hän myös kirjoitti, että suhteenne ei ollut terve. Mikä on ihan totta.

Olisithan voinut avata näitä asioita siinä ensimmäisessäkin viestissä + kertoa, että suhde on ohi. Näin olisit takuulla välttynyt ikäviltä kommenteilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.

Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen? 

Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?

Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.  

Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan. 

Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.

Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.

Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.

En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.

Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi

Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"

Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"

Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa. 

Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?

Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan. 

Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä). 

Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.

Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.

Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.

Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)

Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.

Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?

Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.

Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D 

Kaikkea sitä :D

Taidat nyt ottaa itseesi miettimättä lukemaasi ollenkaan. Kertaus: se hoitaa tarjoilut, joka kutsuu tai sopii kyläilystä. Ja kuvailemaasi tilanteeseen liittyen, en mene kutsumatta kylään lapseni luokse.

Anopille voisin tässä tilanteessa sanoa: "kiva nähdä, en tiennytkään että olet tulossa kylään ja ikävä kyllä en voi jäädä seurustelemaan kun on sovittua menoa. Olisin tuonut tarjottavaa, jos olisin tiennyt että olet tulossa (pieni valkoinen valhe). Tuo "Pertti" on niin hajamielinen että ei muista pullia ostaa." Anoppi voisi sitten jatkossa muistaa ostaa pullansa itse jos kerran itse on itsensä kutsunut kylään.

Eli olet oikeassa, ja anoppisi on myös aika tahditon kun kutsuu itsensä kylään ja olettaa että miniä muuttaa kaikki suunnitelmansa lennosta ja ryhtyy passaamaan anoppia. Viis jumpista tai muista sovituista ja maksetuista menoista. Eli perun kaikki puheeni.

Edelleenkään ei. En selittele mieheni pullattomuutta minään hajamielisyytenä, tai latele valkoisia valheita. Mies hoitaa omalla tyylillään, ja sen on vain kelvattava mieheni äidille myös. Iloisiin kuulumisten vaihtoihin luonnollisesti kuuluu myös sen kertominen että on kiirettä itsellä. Pahoitteluun "ikävä kyllä" muodossa ei kuitenkaan ole mitään tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.

Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen? 

Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?

Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.  

Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan. 

Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.

Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.

Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.

En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.

Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi

Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"

Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"

Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa. 

Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?

Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan. 

Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä). 

Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.

Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.

Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.

Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)

Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.

Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?

Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.

Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D 

Kaikkea sitä :D

Taidat nyt ottaa itseesi miettimättä lukemaasi ollenkaan. Kertaus: se hoitaa tarjoilut, joka kutsuu tai sopii kyläilystä. Ja kuvailemaasi tilanteeseen liittyen, en mene kutsumatta kylään lapseni luokse.

Anopille voisin tässä tilanteessa sanoa: "kiva nähdä, en tiennytkään että olet tulossa kylään ja ikävä kyllä en voi jäädä seurustelemaan kun on sovittua menoa. Olisin tuonut tarjottavaa, jos olisin tiennyt että olet tulossa (pieni valkoinen valhe). Tuo "Pertti" on niin hajamielinen että ei muista pullia ostaa." Anoppi voisi sitten jatkossa muistaa ostaa pullansa itse jos kerran itse on itsensä kutsunut kylään.

Eli olet oikeassa, ja anoppisi on myös aika tahditon kun kutsuu itsensä kylään ja olettaa että miniä muuttaa kaikki suunnitelmansa lennosta ja ryhtyy passaamaan anoppia. Viis jumpista tai muista sovituista ja maksetuista menoista. Eli perun kaikki puheeni.

Edelleenkään ei. En selittele mieheni pullattomuutta minään hajamielisyytenä, tai latele valkoisia valheita. Mies hoitaa omalla tyylillään, ja sen on vain kelvattava mieheni äidille myös. Iloisiin kuulumisten vaihtoihin luonnollisesti kuuluu myös sen kertominen että on kiirettä itsellä. Pahoitteluun "ikävä kyllä" muodossa ei kuitenkaan ole mitään tarvetta.

Ei tietenkään, koska sehän vaatisi jonkun asteista sosiaalista joustavuutta. Mitäs siitä mitä anoppisi sinusta ajattelee, kunhan vain saat pitää oman pääsi ja olla juuri niin jyrkkä ja joustamaton kuin haluat. Tämä kuuluu juurikin tuohon ap:n kategoriaan. Vieras on ymmällään kohtelusta, eikä saa minkäänlaista selitystä asiaan. Tietää varsin hyvin olevansa epätoivottu vieras ja sen kyllä miniä näyttää korostetusti käytöksellään.

Todennäköisesti olet huomannut elämässäsi jo monella kohtaa miten joustamattomuutesi vaikuttaa negatiivisesti elämääsi. Jos et vielä ole, niin se on vain ajan kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.

Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen? 

Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?

Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.  

Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan. 

Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.

Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.

Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.

En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.

Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi

Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"

Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"

Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa. 

Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?

Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan. 

Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä). 

Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.

Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.

Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.

Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)

Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.

Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?

Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.

Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D 

Kaikkea sitä :D

Taidat nyt ottaa itseesi miettimättä lukemaasi ollenkaan. Kertaus: se hoitaa tarjoilut, joka kutsuu tai sopii kyläilystä. Ja kuvailemaasi tilanteeseen liittyen, en mene kutsumatta kylään lapseni luokse.

Anopille voisin tässä tilanteessa sanoa: "kiva nähdä, en tiennytkään että olet tulossa kylään ja ikävä kyllä en voi jäädä seurustelemaan kun on sovittua menoa. Olisin tuonut tarjottavaa, jos olisin tiennyt että olet tulossa (pieni valkoinen valhe). Tuo "Pertti" on niin hajamielinen että ei muista pullia ostaa." Anoppi voisi sitten jatkossa muistaa ostaa pullansa itse jos kerran itse on itsensä kutsunut kylään.

Eli olet oikeassa, ja anoppisi on myös aika tahditon kun kutsuu itsensä kylään ja olettaa että miniä muuttaa kaikki suunnitelmansa lennosta ja ryhtyy passaamaan anoppia. Viis jumpista tai muista sovituista ja maksetuista menoista. Eli perun kaikki puheeni.

Edelleenkään ei. En selittele mieheni pullattomuutta minään hajamielisyytenä, tai latele valkoisia valheita. Mies hoitaa omalla tyylillään, ja sen on vain kelvattava mieheni äidille myös. Iloisiin kuulumisten vaihtoihin luonnollisesti kuuluu myös sen kertominen että on kiirettä itsellä. Pahoitteluun "ikävä kyllä" muodossa ei kuitenkaan ole mitään tarvetta.

No, anoppi ei näytä ottavan yhtään opikseen, vaan edelleen katselee miniää merkitsevästi. Jos se ei häiritse yhtään, mikäs siinä. Jos häiritsee, asian voi tietysti ottaa puheeksi.

Mutta jos se ei yhtään häiritse, hassusti tulee tarve esim. tällaisessa ketjusssa, jossa itse asiassa puhuttiin ihan muusta, ottaa asia esille ja pitää asiaa esillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.

Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen? 

Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?

Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.  

Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan. 

Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.

Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.

Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.

En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.

Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi

Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"

Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"

Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa. 

Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?

Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan. 

Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä). 

Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.

Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.

Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.

Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)

Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.

Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?

Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.

Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D 

Kaikkea sitä :D

Taidat nyt ottaa itseesi miettimättä lukemaasi ollenkaan. Kertaus: se hoitaa tarjoilut, joka kutsuu tai sopii kyläilystä. Ja kuvailemaasi tilanteeseen liittyen, en mene kutsumatta kylään lapseni luokse.

Anopille voisin tässä tilanteessa sanoa: "kiva nähdä, en tiennytkään että olet tulossa kylään ja ikävä kyllä en voi jäädä seurustelemaan kun on sovittua menoa. Olisin tuonut tarjottavaa, jos olisin tiennyt että olet tulossa (pieni valkoinen valhe). Tuo "Pertti" on niin hajamielinen että ei muista pullia ostaa." Anoppi voisi sitten jatkossa muistaa ostaa pullansa itse jos kerran itse on itsensä kutsunut kylään.

Eli olet oikeassa, ja anoppisi on myös aika tahditon kun kutsuu itsensä kylään ja olettaa että miniä muuttaa kaikki suunnitelmansa lennosta ja ryhtyy passaamaan anoppia. Viis jumpista tai muista sovituista ja maksetuista menoista. Eli perun kaikki puheeni.

Edelleenkään ei. En selittele mieheni pullattomuutta minään hajamielisyytenä, tai latele valkoisia valheita. Mies hoitaa omalla tyylillään, ja sen on vain kelvattava mieheni äidille myös. Iloisiin kuulumisten vaihtoihin luonnollisesti kuuluu myös sen kertominen että on kiirettä itsellä. Pahoitteluun "ikävä kyllä" muodossa ei kuitenkaan ole mitään tarvetta.

Ei tietenkään, koska sehän vaatisi jonkun asteista sosiaalista joustavuutta. Mitäs siitä mitä anoppisi sinusta ajattelee, kunhan vain saat pitää oman pääsi ja olla juuri niin jyrkkä ja joustamaton kuin haluat. Tämä kuuluu juurikin tuohon ap:n kategoriaan. Vieras on ymmällään kohtelusta, eikä saa minkäänlaista selitystä asiaan. Tietää varsin hyvin olevansa epätoivottu vieras ja sen kyllä miniä näyttää korostetusti käytöksellään.

Todennäköisesti olet huomannut elämässäsi jo monella kohtaa miten joustamattomuutesi vaikuttaa negatiivisesti elämääsi. Jos et vielä ole, niin se on vain ajan kysymys.

Minä olen sitä mieltä että aikuinen ihminen vastaa itse itsestään. Huomaa kyllä miten edelleenkin se on just se nainen jonka täytyy sitä tätä ja tuota miehen möllöttäessä passiivisena vieressä. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Miehet monesti käyttäytyvät noin mikäli heitä ei ole kasvatettu kunnolla.

Olin erään miehen luona kutsuttuna vieraana toisella paikkakunnalla, matkustin junalla. Okei, ottamisviikonloppu tiedossa. Pääsin perille. Juomat pöytään, yhdessä hankitut, ei siinä mitään. Juomaa oli riittävästi ja kyllä sitä menikin, ei siinä. Koko perjantain iltapäivän/illan aikana ei tarjottu mitään syömistä, ei edes sipsejä. Lauantaina aamukahvilla oli leipää. Sen jälkeen pikkuhiljaa pullot pöytään, tää oli siis oikee denzoiluviikonloppu mitä en normisti harrasta mutta tuolloin joskus. Koko lauantaina ei syömistä. Ajattelin että empäs ota itse puheeksi ruokia: ) ja toden totta, missään kohtaa ei ruokaa. Su aamuna kahvit ja siitä sitten junalle kohtapuoleen. Kyllä maistui junan lihapulla-annos taivaalliselle!! :) Laihduin vkl aikana 4 kiloa ja ne olivat poissa yllättävänkin pitkään.

Hauska vkl oli, ettei siinä mutta tosiaan, 40vee äijä ei tarjoa yhtikäs mitään vieraalleen. Muuten oli mukava. Ollut naimisissakin tämä äijä joskus, että ei mikään peräkammarin tupajumi vaan sellainen pelimiestyyppinen enempikin mutta ruokaa ei siellä kämpässä syöty eikä jääkaapissakaan ollut kuin ne aamupalatarvikkeet. 

Tää nyt ei ihan vastannut ketjun kysymykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.

Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen? 

Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?

Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.  

Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan. 

Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.

Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.

Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.

En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.

Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi

Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"

Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"

Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa. 

Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?

Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan. 

Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä). 

Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.

Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.

Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.

Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)

Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.

Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?

Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.

Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D 

Kaikkea sitä :D

Taidat nyt ottaa itseesi miettimättä lukemaasi ollenkaan. Kertaus: se hoitaa tarjoilut, joka kutsuu tai sopii kyläilystä. Ja kuvailemaasi tilanteeseen liittyen, en mene kutsumatta kylään lapseni luokse.

Anopille voisin tässä tilanteessa sanoa: "kiva nähdä, en tiennytkään että olet tulossa kylään ja ikävä kyllä en voi jäädä seurustelemaan kun on sovittua menoa. Olisin tuonut tarjottavaa, jos olisin tiennyt että olet tulossa (pieni valkoinen valhe). Tuo "Pertti" on niin hajamielinen että ei muista pullia ostaa." Anoppi voisi sitten jatkossa muistaa ostaa pullansa itse jos kerran itse on itsensä kutsunut kylään.

Eli olet oikeassa, ja anoppisi on myös aika tahditon kun kutsuu itsensä kylään ja olettaa että miniä muuttaa kaikki suunnitelmansa lennosta ja ryhtyy passaamaan anoppia. Viis jumpista tai muista sovituista ja maksetuista menoista. Eli perun kaikki puheeni.

Edelleenkään ei. En selittele mieheni pullattomuutta minään hajamielisyytenä, tai latele valkoisia valheita. Mies hoitaa omalla tyylillään, ja sen on vain kelvattava mieheni äidille myös. Iloisiin kuulumisten vaihtoihin luonnollisesti kuuluu myös sen kertominen että on kiirettä itsellä. Pahoitteluun "ikävä kyllä" muodossa ei kuitenkaan ole mitään tarvetta.

Ei tietenkään, koska sehän vaatisi jonkun asteista sosiaalista joustavuutta. Mitäs siitä mitä anoppisi sinusta ajattelee, kunhan vain saat pitää oman pääsi ja olla juuri niin jyrkkä ja joustamaton kuin haluat. Tämä kuuluu juurikin tuohon ap:n kategoriaan. Vieras on ymmällään kohtelusta, eikä saa minkäänlaista selitystä asiaan. Tietää varsin hyvin olevansa epätoivottu vieras ja sen kyllä miniä näyttää korostetusti käytöksellään.

Todennäköisesti olet huomannut elämässäsi jo monella kohtaa miten joustamattomuutesi vaikuttaa negatiivisesti elämääsi. Jos et vielä ole, niin se on vain ajan kysymys.

Vinksallaan on tuo ajattelu tässä juuri, että minä naisena olen joustamaton, minä naisena kestitsen, ja jos en sitä tee, niin käytökseni korostaa epätoivottuna vieraana olemista. Minun naisena tulisi olla huolissaan siitä mitä anoppi minusta ajattelee, on minun vikani naisena, että anoppi on ymmällään siitä miten minä, naisena, häntä kohtelen. Miestä tämä ei kosketa, koska hän on mies.

Tämän lisäksi arvailuja vielä siitä että elämääni vaikuttaa tämä kestitsemisen puute, joka siis tässä tapauksessa sovitusti kuuluu miehelleni,  negatiivisesti, jos ei just nyt, niin tulevaisuudessa ainakin. Mieheni on tästä kaikesta vapaa, vaikka kaikki tämä kuuluu hänen tehtäviinsä kyläilysopijana, varsinkin kun meillä on sovittu jo vuosia sitten että molemmat hoitavat ne vieraat jotka ovat itse kutsuneet kylään.

Ei uskoisi että eletään vuotta 2022 :D Niin on kivikautiset näkemykset :D

Otan mieluummin tämän kaiken "negatiivisen" elämääni, jonka tulo on vain "ajan kysymys", kuin eläisin tuota elämää, jossa minulla _naisena_ on jotain erityisiä kestitysvaateita sukupuoleni perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.

Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen? 

Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?

Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.  

Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan. 

Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.

Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.

Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.

En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.

Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi

Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"

Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"

Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa. 

Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?

Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan. 

Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä). 

Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.

Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.

Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.

Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)

Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.

Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?

Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.

Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D 

Kaikkea sitä :D

Taidat nyt ottaa itseesi miettimättä lukemaasi ollenkaan. Kertaus: se hoitaa tarjoilut, joka kutsuu tai sopii kyläilystä. Ja kuvailemaasi tilanteeseen liittyen, en mene kutsumatta kylään lapseni luokse.

Anopille voisin tässä tilanteessa sanoa: "kiva nähdä, en tiennytkään että olet tulossa kylään ja ikävä kyllä en voi jäädä seurustelemaan kun on sovittua menoa. Olisin tuonut tarjottavaa, jos olisin tiennyt että olet tulossa (pieni valkoinen valhe). Tuo "Pertti" on niin hajamielinen että ei muista pullia ostaa." Anoppi voisi sitten jatkossa muistaa ostaa pullansa itse jos kerran itse on itsensä kutsunut kylään.

Eli olet oikeassa, ja anoppisi on myös aika tahditon kun kutsuu itsensä kylään ja olettaa että miniä muuttaa kaikki suunnitelmansa lennosta ja ryhtyy passaamaan anoppia. Viis jumpista tai muista sovituista ja maksetuista menoista. Eli perun kaikki puheeni.

Edelleenkään ei. En selittele mieheni pullattomuutta minään hajamielisyytenä, tai latele valkoisia valheita. Mies hoitaa omalla tyylillään, ja sen on vain kelvattava mieheni äidille myös. Iloisiin kuulumisten vaihtoihin luonnollisesti kuuluu myös sen kertominen että on kiirettä itsellä. Pahoitteluun "ikävä kyllä" muodossa ei kuitenkaan ole mitään tarvetta.

No, anoppi ei näytä ottavan yhtään opikseen, vaan edelleen katselee miniää merkitsevästi. Jos se ei häiritse yhtään, mikäs siinä. Jos häiritsee, asian voi tietysti ottaa puheeksi.

Mutta jos se ei yhtään häiritse, hassusti tulee tarve esim. tällaisessa ketjusssa, jossa itse asiassa puhuttiin ihan muusta, ottaa asia esille ja pitää asiaa esillä.

Sinä itse sitä pidät muiden ohella esillä. Kun minulta ei enää kysytä mitään, tai viestejäni ei lainata, niin se loppuu. Ei haittaa merkitsevät katseet, pointti on kyllä ensimmäisessä viestissäni, en sitä ala jankkaamaan, koska se halukkaille jo löytyy tästä ketjusta :)

Vähän epäilen, että monella meillä on ollut näitä kokemuksia. Kyllä pitkälle kyse on ainoastaan sosiaalisista kyvyistä. Mulla esimerkiksi on kaveri, jonka koti on aina vähän sinne päin, ei todellakaan ole mikään kodin hengetär, mutta heidän luona on aina ihan mahtava fiilis. Ottavat tosi rennosti, tarjoamukset on joskus tosi hyvät, jos on ollut henki päällä, joskus olutta ja sipsejä. Aina on ollut tervetullut olo ja hauskat jutut. Hyvä kun kotio malttaa lähteä.

Sitten on kavereita, joiden luona kaikki on tip top ja vimpan päälle tarjoamukset, mutta sitä vaan tuntee, että ihan kuin olisi joku rekvisiitta ja on kankeaa. Ja just tuntee semmoisen jännän pinnan alla värinän, kun nähtävästi on pinna kireällä niiden valmistelujen kanssa ja varmaan riitaa onko toinen tehnyt tarpeeksi tai jotain.

Itsekin aattelen, että älkää kutsuko ollenkaan niitä vieraita, jos se on jotenkin vaikeaa eikä yhtään mieleistä!

Avioliiton aikana olin muutamankin kerran nolossa tilanteessa huomattuani vieraisilla, että mieheni oli itse kutsunut meidät kylään miehen työkaverin luokse.

Pari kertaa kävi myös niin, että kirjastoreissulla törmättiin tuttuun mieheen, joka kutsui meidät syömään ja saunottelemaan seuraavana päivänä klo 18. Siellä oli juuri aloittajan kuvaaman kaltainen outo tunnelma. Vaimo piti mykkäkoulua, koska mies ei ollut hänelle kertonut mitään, eikä edes ollut varannut mitään tarjottavaa. Perhe oli seuraavana aamuna lähdössä maalle, joten luonnollisesti jääkaappi oli tyhjä tarjottavista.

Tuossa perheessä vaimo käy kaupassa, pesee pyykit, vie lapset hoitoon jne jne ja tekee vastuunalaista työtä. Mieskin käy työssä, mutta sen jälkeen aika kuluu harrastuksissa, kodin eteen ei laita tikkua ristiin.

Omakohtainen kokemus on, olin kutsuttuna viikonlopuksi, mutta olisi ollut parempi ottaa hotelli jo perjantaina. Täysin välinpitämätön ja tylynoloinen emäntä, koko ajan oli olo että ”mitä tuo täällä tekee”

Jaksoin sen viikonlopun, mutta sen jälkeen en ole ollut missään yhteyksissä.

Me haimme vieraan läheiseltä paikkakunnalta tarkoituksena istua iltaa, syödä hienommin ja saunoa. Olisi päässyt seuraavana päivänä kotiin sukulaisensa kyydissä. Meillä on vieraita varten kunnon vierashuone sänkyineen ja jopa oma pesuhuone jenkkityyliin. Vieras kysyi, onko meillä mitään lehtiä, lukaisi paria seiskaa ja ilmoitti, että hänen pitäisi varmaan lähteä kotiin ja häipyi. Muuta ei puhunut koko puolen tunnin mittaisena aikana. Puhun vieraasta, enkä kaverista, sillä käytöksensä oli todellakin vierasta. Yritimme puolisoni kanssa kysellä kuulumisia, mutta oli kuin ei olisi kuullut meitä. Meillä ei ole vielä tänäkään päivänä tietoa, minne tyyppi lähti ja miten pääsi kotiin, eikä ole kuulunut mitään ko tyypistä. Ei ole kuitenkaan kadonneeksi ilmoitettu, niin tottapa hengissä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.

Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen? 

Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?

Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.  

Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan. 

Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.

Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.

Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.

En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.

Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi

Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"

Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"

Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa. 

Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?

Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan. 

Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä). 

Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.

Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.

Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.

Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)

Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.

Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?

Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.

Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D 

Kaikkea sitä :D

Taidat nyt ottaa itseesi miettimättä lukemaasi ollenkaan. Kertaus: se hoitaa tarjoilut, joka kutsuu tai sopii kyläilystä. Ja kuvailemaasi tilanteeseen liittyen, en mene kutsumatta kylään lapseni luokse.

Anopille voisin tässä tilanteessa sanoa: "kiva nähdä, en tiennytkään että olet tulossa kylään ja ikävä kyllä en voi jäädä seurustelemaan kun on sovittua menoa. Olisin tuonut tarjottavaa, jos olisin tiennyt että olet tulossa (pieni valkoinen valhe). Tuo "Pertti" on niin hajamielinen että ei muista pullia ostaa." Anoppi voisi sitten jatkossa muistaa ostaa pullansa itse jos kerran itse on itsensä kutsunut kylään.

Eli olet oikeassa, ja anoppisi on myös aika tahditon kun kutsuu itsensä kylään ja olettaa että miniä muuttaa kaikki suunnitelmansa lennosta ja ryhtyy passaamaan anoppia. Viis jumpista tai muista sovituista ja maksetuista menoista. Eli perun kaikki puheeni.

Edelleenkään ei. En selittele mieheni pullattomuutta minään hajamielisyytenä, tai latele valkoisia valheita. Mies hoitaa omalla tyylillään, ja sen on vain kelvattava mieheni äidille myös. Iloisiin kuulumisten vaihtoihin luonnollisesti kuuluu myös sen kertominen että on kiirettä itsellä. Pahoitteluun "ikävä kyllä" muodossa ei kuitenkaan ole mitään tarvetta.

Ei tietenkään, koska sehän vaatisi jonkun asteista sosiaalista joustavuutta. Mitäs siitä mitä anoppisi sinusta ajattelee, kunhan vain saat pitää oman pääsi ja olla juuri niin jyrkkä ja joustamaton kuin haluat. Tämä kuuluu juurikin tuohon ap:n kategoriaan. Vieras on ymmällään kohtelusta, eikä saa minkäänlaista selitystä asiaan. Tietää varsin hyvin olevansa epätoivottu vieras ja sen kyllä miniä näyttää korostetusti käytöksellään.

Todennäköisesti olet huomannut elämässäsi jo monella kohtaa miten joustamattomuutesi vaikuttaa negatiivisesti elämääsi. Jos et vielä ole, niin se on vain ajan kysymys.

Vinksallaan on tuo ajattelu tässä juuri, että minä naisena olen joustamaton, minä naisena kestitsen, ja jos en sitä tee, niin käytökseni korostaa epätoivottuna vieraana olemista. Minun naisena tulisi olla huolissaan siitä mitä anoppi minusta ajattelee, on minun vikani naisena, että anoppi on ymmällään siitä miten minä, naisena, häntä kohtelen. Miestä tämä ei kosketa, koska hän on mies.

Tämän lisäksi arvailuja vielä siitä että elämääni vaikuttaa tämä kestitsemisen puute, joka siis tässä tapauksessa sovitusti kuuluu miehelleni,  negatiivisesti, jos ei just nyt, niin tulevaisuudessa ainakin. Mieheni on tästä kaikesta vapaa, vaikka kaikki tämä kuuluu hänen tehtäviinsä kyläilysopijana, varsinkin kun meillä on sovittu jo vuosia sitten että molemmat hoitavat ne vieraat jotka ovat itse kutsuneet kylään.

Ei uskoisi että eletään vuotta 2022 :D Niin on kivikautiset näkemykset :D

Otan mieluummin tämän kaiken "negatiivisen" elämääni, jonka tulo on vain "ajan kysymys", kuin eläisin tuota elämää, jossa minulla _naisena_ on jotain erityisiä kestitysvaateita sukupuoleni perusteella. 

Mä ymmärrän ton kaiken todella hyvin. Mua ärsyttää myös todella vaatimukset esim. kodin siisteydestä appivanhempien puolelta ja muidenkin, jos sikseen tulee. Mies on hemmetinmoinen sottapytty enkä jaksa siivota sen jälkiä se kyllä joskus näkyy!

Mutta asialla on toinenkin puoli mulle eli se, että kyllä mua häiritsisi, jos joku meiltä lähtisi pahoin mielin millään tapaa. Siksi olenkin nostanut tämän esiin vitsailemalla tms. eli halunnut osoittaa, että suinkaan tahallani tai mieltään osoittaen en nyt ole jättänyt siivoamatta tai hommaamatta tarjoilua, vaan että meilä nyt tökkii työnjako.