Lue keskustelun säännöt.
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Herra isä!
Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?
Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.
Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.
Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla.
Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.
Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.
Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.
Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen?
Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?
Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.
Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan.
Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.
Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.
Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.
En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.
Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi
Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"
Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"
Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa.
Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?
Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan.
Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä).
Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.
Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.
Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.
Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)
Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.
Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Herra isä!
Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?
Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.
Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.
Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla.
Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.
Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.
Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.
Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen?
Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?
Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.
Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan.
Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.
Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.
Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.
En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.
Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi
Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"
Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"
Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa.
Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?
Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan.
Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä).
Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.
Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.
Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.
Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)
Itse kyllä ihmettelen enemmänkin sitä, että anoppi on pojan vieras. Kyllä meillä molempien äidit on molempien vieraita ja yhtä tervetulleita. Toinen kieltämättä saa paremmat tarjoilut, kun asuu kauempana ja käy harvemmin, lähempänä asuva joutuu joskus ihan itse kahvit keittämään.
Pointti on kyllä sekin, että teillä käy yksi vieras (ainakin) joka tuntee olonsa ei-tervetulleeksi teidän keskinäisen kähinänne takia, kun mittelette, kenen kuuluu kullekin kahvileivät hommata. Itse en jonkun periaatteen vuoksi tätä kotonani tahtoisi tai ainakin selvittäisin vieraan kanssa, mistä on kyse.
Ettei turhaan luule vian olevan itsessään, vaikka se on oikeasti vähän lapsellisessä pariskunnan kissanhännänvedossa.
Totuushan tuo sepustuksesi ei ole, mutta selkesätikin uskot omaan rivienvälistä lukemiseesi kuin uskontoon konsanaan, joten siitä taitaa olle ihan turha alkaa vääntämään ;)
Vierailija kirjoitti:
Yksi nyt jo entinen ystäväni söi itse pullaa/keksiä, eikä tarjonnut vieraille mitään :D Vein itse joskus pullat jos kävin hänellä kahvilla, ja aina kun hän kävi luonani kahvilla, niin tarjosin jotain kahvin kanssa. Jos hän joskus tulikin ns. yllättäen, eli soitti että oletko kotona 5 min päästä, jos tulen kahvilla käymään kun olen lähistöllä, niin hän oli varannut itselleen kahvileipää mukaan, mutta ei tarjonnut sitä minulle.
Hänen perustelunsa käytökselle oli että jos alkaa tarjoamaan kaikille, niin siihen menee paljon rahaa. :D
Silti hänelle muiden tarjoamiset maistui :D
Kerran laitoin hänelle viestin 5 min vaille tapaamisajan, että myöhästyn 5 minuuttia, johon hän soitti välittömästi että ei kannata sitten tullakaan, kun hän on nyt niin väsynyt, että pitää päästä päiväunille.
Olin siis jo lähtenyt ajamaan, ja hän kyllä tiesi sen, koska matkaa hänen luokseen on 40 minuuttia. Olin siis jo ajanut autollani 35 minuuttia, kun hän huomasi olevansa väsynyt koska olisin 5 min myöhässä :D Tämä myöhästyminen johtui siitä kun naapurin mummo oli kaatunut lonkkansa pihamaallaan, ja minä autoin häntä siinä.
Hän ajatteli,vettä siinä säästyy rahaa kun syö muiden ostamia tarjoiluja. Näitähän löytyy.
Olen ollut kutsuttuna tällaisella vierailulla. Oli aika tylsää.
Talossa päätettiin tehdä suursiivous ja valmistaa seuraavan viikon ruoat valmiiksi pakasteeseen. Suoraan sanottuna vitutti. 500 km ajon jälkeen tuommoinen vastaanotto.
Leikin siellä sitten lasten kanssa että vanhemmat saivat rauhassa tehdä kotitöitä. Olisi jäänyt paremmat fiilikset jos olisivat etukäteen kertoneet suunnitelmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on tarkkaa touhua, että jokainen kestitsee omat vieraansa. Eikö voisi mennä niin, että hän kestitsee kuka ensiksi ehtii tai haluaa. Miten on niin tiukka aikataulu kotonakin että yksi kahvinkeittokin voi olla suuri, aikaa vievä operaatio. Turha kännykän näppäily sitten on niin tähdellistä ja tärkeää. Kyllä monet nykyajan ihmiset ovat sitten suoraan sanottuna itsekkäitä ja laiskoja.
No meillä ainakin tällainen työnjako johtuu siitä, että toisella ei välttämättä ole tietoa että joku on edes tulossa käymään. Eri asia on tietekin tilanteet joissa yhdessä kutsutaan, sehän on silloin selvää että kaikki kutsujat ovat paikalla. Usein vain on niin että olen itse sopinut ystäväni kanssa kahvihetken, jotta saamme puhua omia asioitamme rauhassa kahdestaan. Ei siihen miestä tarvita kahvia keittelemään tai pullia hakemaan, hänellä voi myös olla kiire vaikka trereneihin. Olisi kohtuutonta että hän joutuisi jättämään minun ja kaverini kahvihetken taki treenit väliin ja lähteä hakemaan pullaa kaupasta koska täytyy kestitä aina yhdessä!11!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avomieheni oli suomenruotsalainen, vierailimme usein hänen sukulaisissaan, yleensä nämä vierailut sujuivat hyvin, porukka oli iloista ja jos en ymmärtänyt xxxmurretta niin minulle kyllä selitettiin asia vaikka huonolla suomella. Mutta kerran piti mennä kyläilemään miehen lapsuudenystävän luo, samalta suomenruotsalaiselta paikkakunnalta, se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kukaan ei puhunut minulle mitään,ei mies eikä vaimo - yritin itse jonkinlaista keskustelun avausta, vastaus oli mykkä tuijotus. Siinä tuntee itsensä kyllä aika ulkopuoliseksi, avosiippaani ei asia häirinnyt koska hänellä oli kuitenkin lapsuudenkaverinsa kanssa juteltavaa, mutta tämä kaverin vaimo oli aika erikoinen pakkaus...No, en mennyt uudestaan, nyt voi jo hiukan huvittuneena muistella tilannetta,silloin ei naurattanut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Herra isä!
Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?
Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.
Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.
Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla.
Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.
Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.
Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.
Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen?
Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?
Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.
Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan.
Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.
Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.
Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.
En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.
Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi
Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"
Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"
Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa.
Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?
Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan.
Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä).
Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.
Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.
Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.
Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)
Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.
Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?
Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.
Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D
Kaikkea sitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Herra isä!
Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?
Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.
Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.
Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla.
Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.
Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.
Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.
Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen?
Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?
Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.
Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan.
Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.
Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.
Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.
En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.
Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi
Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"
Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"
Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa.
Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?
Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan.
Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä).
Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.
Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.
Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.
Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)
Itse kyllä ihmettelen enemmänkin sitä, että anoppi on pojan vieras. Kyllä meillä molempien äidit on molempien vieraita ja yhtä tervetulleita. Toinen kieltämättä saa paremmat tarjoilut, kun asuu kauempana ja käy harvemmin, lähempänä asuva joutuu joskus ihan itse kahvit keittämään.
Pointti on kyllä sekin, että teillä käy yksi vieras (ainakin) joka tuntee olonsa ei-tervetulleeksi teidän keskinäisen kähinänne takia, kun mittelette, kenen kuuluu kullekin kahvileivät hommata. Itse en jonkun periaatteen vuoksi tätä kotonani tahtoisi tai ainakin selvittäisin vieraan kanssa, mistä on kyse.
Ettei turhaan luule vian olevan itsessään, vaikka se on oikeasti vähän lapsellisessä pariskunnan kissanhännänvedossa.
Totuushan tuo sepustuksesi ei ole, mutta selkesätikin uskot omaan rivienvälistä lukemiseesi kuin uskontoon konsanaan, joten siitä taitaa olle ihan turha alkaa vääntämään ;)
Eri, mutta miten sitten pitää tulkita se, että anopille ei mitään tarjota, koska "mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa"? ellei siten, että anoppi on miehen vieras, ei sinun, ja sinä et sen vuoksi tarjoiluja hoida.
Kyllä aika monen mielestä tuo olisi loukkaavaa, olisi myös minun mielestäni, jos mies sanoisi, että ei periaatteessa hoida minun äidilleni mitään tarjoilua, koska äitinihän on minun vieraani. Ei ihme, että tuli perheriita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Herra isä!
Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?
Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.
Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.
Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla.
Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.
Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.
Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.
Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen?
Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?
Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.
Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan.
Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.
Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.
Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.
En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.
Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi
Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"
Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"
Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa.
Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?
Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan.
Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä).
Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.
Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.
Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.
Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)
Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.
Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?
Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.
Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D
Kaikkea sitä :D
No kyllä minä ihan ottaisin tuolaisen puheeksi. Ihan siinä samassa tilanteessa sanoisin, että katohan, ei ole tuo teidän Pekka taaskaan tajunnut edes vierasvaraa hommata. Ikävä, kun en tiennyt, että olet tulossa, enkä nytkään ennätä kaappeja kaivella, kun on tuo seuraava meno.
Että hei nyt, mutta ens kerralla sitten ehkä osaamme molemmat varautua paremmin. Jos Pekka viitsii ja muistaa kertoa.
En suostuisi itse jäädä harmittelemaan, että taas se anoppi minua katseli merkitykseksellisesti ja riitelisi tästä sitten perheriitoja jälkeen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan vanha luokkakaveri esitti minulle tavatessamme kutsun tulla käymään. Puhe oli ainoastaan yhdestä päivästä ja kellonajasta, joten mitään väärinkäsityksen mahdollisuutta ei ollut. Luokkakaverinainen vielä kertoi ottavansa ovikellon aina pois asunnon ovesta siksi aikaa kun taaperonsa nukkuu päiväunia, ettei tämä herää ovikellon ääneen.
Kun sitten tasan sovittuna aikana soitin ovikelloa, kaikki vaikutti tilanteessa normaalilta. Paitsi että nainen otti ovikellon irti ovesta heti kun oli avannut minulle oven ja lastenhuoneesta ilmestyi uninen taapero. Ilmapiiri oli outo ja asia selvisi kun kuulin lapsen isän kysyvän viereisessä huoneessa naiselta "miksi sen piti tulla juuri tähän aikaan käymään?" Eli nainen lavasti minut ja kutsui tulemaan sopimattomaan aikaan sekä vielä jätti ovikellon oveen mutta otti sen pois, kun olin soittanut ovikelloa. Kellonaika oli klo 14, joten en tiedä mikä siitä ajasta oli tehnyt sopimattoman kyläilyyn, mutta juuri sen ajan nainen oli minulle kertonut kutsuessaan ja sitten teeskenteli lapsen isälle, että olisin tullut sinne kutsumattomana vieraana. Tosin mistä olisin edes tiennyt osoitetta, ellei minua olisi sinne kutsuttu. Tuon jälkeen en ollut enää missään yhteydessä naisen kanssa. Ovikellon asettaminen takaisin oveen todisti koko jutun etukäteen suunnitelluksi ja nainen yritti häivyttää tekonsa jälkiä mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Pari tapausta tulee mieleen.
Minut ja mieheni oli pyydetty ystävien luo istumaan iltaa. Tunnelma oli todella vaivautunut, ihan outo. Emäntä puhui puolikkaita lauseita ja katseli enimmäkseen ikkunasta ulos. Sitten isäntäväki ilmoitti menevänsä paljuun kaksin. Meilläkin oli uimapuvut mukana, koska yleensä olimme olleet siellä koko porukka. Jäimme mieheni kanssa istumaan hämmentyneinä sohvalle. Tunnin päästä isäntä tuli sanomaan, että voittehan tekin tulla, jos haluatte. Totesimme, että kiitos ei ja lähdimme kotiin. Olemme nähneet usein tämän episodin jälkeen ihan mukavissa tunnelmissa. Emme ole koskaan puhuneet tuosta kerrasta. Jotenkin se jäi vaivaamaan, sillä olen näiden ihmisten kanssa nykyään vähän varautunut. Kai sitä jäi miettimään, että oliko syy sittenkin meissä.
Menimme mieheni veljen luokse sovitusti yökylään. Lapset olivat pieniä. Mitään patjoja tai petivaatteita ei tarjottu. Yritimme rakentaa isäntäväen lastenhuoneeseen petipaikkoja meidänkin lapsille ja itsellemme. Mieheni kanssa nukuimme lattialla lasten petauspatjalla. Jos pyydät ihmisiä yökylään, niin ainakin jonkinlainen patja olisi kiva.
Tunnin istuitte sohvalla kun isäntäväki oli paljussa? Ettepä paljon itseänne arvosta, kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Herra isä!
Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?
Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.
Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.
Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla.
Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.
Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.
Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.
Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen?
Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?
Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.
Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan.
Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.
Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.
Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.
En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.
Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi
Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"
Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"
Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa.
Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?
Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan.
Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä).
Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.
Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.
Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.
Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)
Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.
Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?
Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.
Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D
Kaikkea sitä :D
No kyllä minä ihan ottaisin tuolaisen puheeksi. Ihan siinä samassa tilanteessa sanoisin, että katohan, ei ole tuo teidän Pekka taaskaan tajunnut edes vierasvaraa hommata. Ikävä, kun en tiennyt, että olet tulossa, enkä nytkään ennätä kaappeja kaivella, kun on tuo seuraava meno.
Että hei nyt, mutta ens kerralla sitten ehkä osaamme molemmat varautua paremmin. Jos Pekka viitsii ja muistaa kertoa.
En suostuisi itse jäädä harmittelemaan, että taas se anoppi minua katseli merkitykseksellisesti ja riitelisi tästä sitten perheriitoja jälkeen päin.
Ei. Ehdottomasi en ala mieheni toimintaa tuossa tilanteessa suomimaan mitenkään. Hän on aikuinen, ja hoitaa asian omalla tavallaan. En harmittele myöskään anoppiani, enkä riitele kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään tuollaisia tilanteita, varmistelen moneen kertaan ajan ja paikan ja ilmoittelen kun olen tulossa. Ehtii monta kertaa tarvittaessa sanomaan, että josko tulisit joku toinen kerta.
Semmonenkin ois typerää,että ensin kutsuu ja sitten kun vieraiden pitäis tulla,niin on jostain huonolla tuulella(ainahan sitä kerkee mielensä vaikka mistä pahoittaa päivän aikaan ja miehen kanssa riitaa tulla) ja miettii,et tää päivä ei nyt oiskaan ollu se sopiva ja vieraat on jo eteisessä,niin siinä vaiheessa on jo myöhäistä ja pitää vaan osata ottaa tilanne haltuun ja pistää erilainen vaihde päälle ja ottaa ne vieraat vastaan kohteliaasti ja hoitaa se vierailutilanne mukavasti loppuun asti. Tai perua hyvissä ajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Herra isä!
Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?
Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.
Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.
Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla.
Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.
Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.
Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.
Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen?
Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?
Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.
Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan.
Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.
Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.
Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.
En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.
Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi
Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"
Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"
Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa.
Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?
Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan.
Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä).
Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.
Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.
Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.
Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)
Itse kyllä ihmettelen enemmänkin sitä, että anoppi on pojan vieras. Kyllä meillä molempien äidit on molempien vieraita ja yhtä tervetulleita. Toinen kieltämättä saa paremmat tarjoilut, kun asuu kauempana ja käy harvemmin, lähempänä asuva joutuu joskus ihan itse kahvit keittämään.
Pointti on kyllä sekin, että teillä käy yksi vieras (ainakin) joka tuntee olonsa ei-tervetulleeksi teidän keskinäisen kähinänne takia, kun mittelette, kenen kuuluu kullekin kahvileivät hommata. Itse en jonkun periaatteen vuoksi tätä kotonani tahtoisi tai ainakin selvittäisin vieraan kanssa, mistä on kyse.
Ettei turhaan luule vian olevan itsessään, vaikka se on oikeasti vähän lapsellisessä pariskunnan kissanhännänvedossa.
Totuushan tuo sepustuksesi ei ole, mutta selkesätikin uskot omaan rivienvälistä lukemiseesi kuin uskontoon konsanaan, joten siitä taitaa olle ihan turha alkaa vääntämään ;)
Eri, mutta miten sitten pitää tulkita se, että anopille ei mitään tarjota, koska "mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa"? ellei siten, että anoppi on miehen vieras, ei sinun, ja sinä et sen vuoksi tarjoiluja hoida.
Kyllä aika monen mielestä tuo olisi loukkaavaa, olisi myös minun mielestäni, jos mies sanoisi, että ei periaatteessa hoida minun äidilleni mitään tarjoilua, koska äitinihän on minun vieraani. Ei ihme, että tuli perheriita.
Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.
Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?
Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.
Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D
Kaikkea sitä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on tarkkaa touhua, että jokainen kestitsee omat vieraansa. Eikö voisi mennä niin, että hän kestitsee kuka ensiksi ehtii tai haluaa. Miten on niin tiukka aikataulu kotonakin että yksi kahvinkeittokin voi olla suuri, aikaa vievä operaatio. Turha kännykän näppäily sitten on niin tähdellistä ja tärkeää. Kyllä monet nykyajan ihmiset ovat sitten suoraan sanottuna itsekkäitä ja laiskoja.
No meillä ainakin tällainen työnjako johtuu siitä, että toisella ei välttämättä ole tietoa että joku on edes tulossa käymään. Eri asia on tietekin tilanteet joissa yhdessä kutsutaan, sehän on silloin selvää että kaikki kutsujat ovat paikalla. Usein vain on niin että olen itse sopinut ystäväni kanssa kahvihetken, jotta saamme puhua omia asioitamme rauhassa kahdestaan. Ei siihen miestä tarvita kahvia keittelemään tai pullia hakemaan, hänellä voi myös olla kiire vaikka trereneihin. Olisi kohtuutonta että hän joutuisi jättämään minun ja kaverini kahvihetken taki treenit väliin ja lähteä hakemaan pullaa kaupasta koska täytyy kestitä aina yhdessä!11!
En nyt tarkoittanut ollenkaan sitä, että yhdessä käsi kädessä passataan sitä toisen vierasta, vaan jos koko perhe on koolla, niin jaotellaan kenen vieras on kyseessä ja hän passaa. Edellä vaan sellaisesta keskusteltiin. Ei viitsi vaan vetää uudelleen noita pitkiä ketjuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Herra isä!
Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?
Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.
Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.
Samaa mieltä. Ei oo meillä kyllä IKINÄ mun ja miehen riidat ulkopuolisille näkynyt vaikka oltaisi riidelty juuri ennen kylään menoa/muiden tuloa meille kylään mutta ollaankin aikuisia ihmisiä ja osataan käyttäytyä sen mukaan. Kuulostaa todella raskaalta tollainen elämä.
Niin no, ihmiset on erilaisia eikä se kaikille ole niin helppoa vetää sitä hymyilevää kulissinaamaria päälle vaikka kuinka yrittää. Ei kukaan varmaan tahallaan ole vieraille töykeä. Ihmisillä vaan on erilaisia vajavaisuuksia, ja joillakin se on sosiaalinen kömpelyys sekä vaikeus esittää hyväntuulista silloin kun ei ole. Joskus me kaikki tehdään virhearviointeja. No, paitsi tietty te vauvapalstan ammattitylyttäjät joiden mielestä epätäydelliset ihmiset ei ketjun aiheesta riippuen saisi ikinä kutsua vieraita, perustaa parisuhteita, hankkia lapsia, tavata ihmisiä, mennä töihin, aloittaa harrastuksia, tehdä ylipäänsä mitään jossa on joskus riski mokata. Kun tämäkin moka "käyttäydyin oudosti vierailulla" on loppujen lopuksi aika kevyttä kamaa elämän mittakaavassa. Yrittäkää joskus kaivaa itsestänne vähän empatiaa ja armeliaisuutta niin itsellenne kuin kanssaihmisillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on tarkkaa touhua, että jokainen kestitsee omat vieraansa. Eikö voisi mennä niin, että hän kestitsee kuka ensiksi ehtii tai haluaa. Miten on niin tiukka aikataulu kotonakin että yksi kahvinkeittokin voi olla suuri, aikaa vievä operaatio. Turha kännykän näppäily sitten on niin tähdellistä ja tärkeää. Kyllä monet nykyajan ihmiset ovat sitten suoraan sanottuna itsekkäitä ja laiskoja.
No meillä ainakin tällainen työnjako johtuu siitä, että toisella ei välttämättä ole tietoa että joku on edes tulossa käymään. Eri asia on tietekin tilanteet joissa yhdessä kutsutaan, sehän on silloin selvää että kaikki kutsujat ovat paikalla. Usein vain on niin että olen itse sopinut ystäväni kanssa kahvihetken, jotta saamme puhua omia asioitamme rauhassa kahdestaan. Ei siihen miestä tarvita kahvia keittelemään tai pullia hakemaan, hänellä voi myös olla kiire vaikka trereneihin. Olisi kohtuutonta että hän joutuisi jättämään minun ja kaverini kahvihetken taki treenit väliin ja lähteä hakemaan pullaa kaupasta koska täytyy kestitä aina yhdessä!11!
En nyt tarkoittanut ollenkaan sitä, että yhdessä käsi kädessä passataan sitä toisen vierasta, vaan jos koko perhe on koolla, niin jaotellaan kenen vieras on kyseessä ja hän passaa. Edellä vaan sellaisesta keskusteltiin. Ei viitsi vaan vetää uudelleen noita pitkiä ketjuja.
No yleensä näihin tiukkoihin jakoihin joudutaan vain niissä perheissä joissa mies jättäisi muuten kaiken kyläilyihin liittyvän työn vaimolle. Kasvata poikasi niin, että osallistuu aktiivisesti kaikkien vieraiden kestitsemiseen ihan itse, niin eiköhän se miniäkin tee samoin eikä tiukkoja rajanvetoja tarvita.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on tarkkaa touhua, että jokainen kestitsee omat vieraansa. Eikö voisi mennä niin, että hän kestitsee kuka ensiksi ehtii tai haluaa. Miten on niin tiukka aikataulu kotonakin että yksi kahvinkeittokin voi olla suuri, aikaa vievä operaatio. Turha kännykän näppäily sitten on niin tähdellistä ja tärkeää. Kyllä monet nykyajan ihmiset ovat sitten suoraan sanottuna itsekkäitä ja laiskoja.
No meillä ainakin tällainen työnjako johtuu siitä, että toisella ei välttämättä ole tietoa että joku on edes tulossa käymään. Eri asia on tietekin tilanteet joissa yhdessä kutsutaan, sehän on silloin selvää että kaikki kutsujat ovat paikalla. Usein vain on niin että olen itse sopinut ystäväni kanssa kahvihetken, jotta saamme puhua omia asioitamme rauhassa kahdestaan. Ei siihen miestä tarvita kahvia keittelemään tai pullia hakemaan, hänellä voi myös olla kiire vaikka trereneihin. Olisi kohtuutonta että hän joutuisi jättämään minun ja kaverini kahvihetken taki treenit väliin ja lähteä hakemaan pullaa kaupasta koska täytyy kestitä aina yhdessä!11!
En nyt tarkoittanut ollenkaan sitä, että yhdessä käsi kädessä passataan sitä toisen vierasta, vaan jos koko perhe on koolla, niin jaotellaan kenen vieras on kyseessä ja hän passaa. Edellä vaan sellaisesta keskusteltiin. Ei viitsi vaan vetää uudelleen noita pitkiä ketjuja.
Ei ole keksusteltu tällaisesta, sinä vain halusit käsittää sen niin. Puhe on koko ajan ollut siitä että vieras on sen vieras, joka vieraan kutsuu, ja kutsuja kestitsee itse vieraansa, eikä se joka ei edes välttämättä tiedä että vieras on tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tämä, että kyläilyn perinne on katkennut. Ei sitä aina ennenkään pidetty yllätysvieraista, mutta ei tulut mieleenkään, että ei olisi kahveja keitetty ja pidetty kaapissa keksipakettia tms. vierasvaraa. Lapsetkin tiesi, että vieraskeksit on erikseen, eikä niitä kaapista napsittu.
Käytiin myös naapurissa ihan vain istahtamassa, ei aina ollut edes kahveja, jos juuri oli kotona juotu. Silloinkin kysyttiin, mutta jos vastaus oli, kiitos en välitä nyt, niin sitten hetki juteltiin muuten vaan. Eri asia sitten ne tutut, jotka oli oikein pyydetty kahville, silloin oli sörsselit monenlaiset ja paremmat kupit pöydässä.
Kun ei ollut oikein muuta tapaa yhteyksiä pitää, niin kyläiltiin.
Tämä perinne katkesi ja ihmiset, jotka eivät tätä ole lapsuudessaan oppineet, eivät tiedä, miten tilanteissa pitäisi toimia. On siis niin kuin muutkin asiat, mitä ei ole oppinut, sitä ei osaa. Ei arvosteta enää muutenkaan toisten aikaa, voidaan myöhästellä miten sattuu laitamalla vaan tekstari että hei mä vasta heräsin, kun pitäisi olla jo paikalla.
Kokemusta tuosta,että jotkut ei arvosta toisten aikaa,vaan voivat myöhästyä pahoittelematta oikein mitenkään...Ihmisillä voi olla samana päivänä muutakin menoa sen sovitun tapaamisen jälkeen. Itse olen ajoissa kylässä tai jos tulisi este,ilmoittaisin siitä heti. Pidän siitä,että ollaan silloin kun sovittu. Käytöstavat pitäisi olla hallussa ja toisten arvostus ja kunnioitus.
Kyllä on tarkkaa touhua, että jokainen kestitsee omat vieraansa. Eikö voisi mennä niin, että hän kestitsee kuka ensiksi ehtii tai haluaa. Miten on niin tiukka aikataulu kotonakin että yksi kahvinkeittokin voi olla suuri, aikaa vievä operaatio. Turha kännykän näppäily sitten on niin tähdellistä ja tärkeää. Kyllä monet nykyajan ihmiset ovat sitten suoraan sanottuna itsekkäitä ja laiskoja.