Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi kans yksien sukulaisten kanssa vähän samalla tavalla. Nuorena tuli vietettyä aikaa yhdessä, ihan hauskaa oli niin heidän luona kuin meilläkin. Kun sitten taas kysyivät meitä kylään viikonlopuksi, niin ei osattu varautua nihkeään vastaanottoon. Ja siis ihan pyytämällä pyysivät, ei ollut kyse mistään kohteliaisuus läpästä. Halusivat tarkkaan sopia että minä viikonloppuna tullaan heille. No sitten kun saavuttiin paikan päälle, niin oli täysin toinen fiilis. Ei mistään olisi voinut arvata että oltaisiin oltu haluttuja vieraita. Koko ajan oli sellainen olo että oltiin häiriöksi. Meille tuskin puhuttiin ja paikalle oli kutsuttu koko joukko meille vieraita ihmisiä, vaikka mistään bileistä ei ollut ollut puhe. Tämä olisi sinänsä ollut ihan ok, jos nämä vieraat olisivat jutelleet myös meille, mutta tekemiemme small talk yrityksien jälkeen, mihin saimme yksisanaisia vastauksia tai murahduksia, oli selvää, että juttelu meidän kanssa ei kiinnostanut heitä. Tai niitä sukulaisiammekaan. Kiusallista oli, kun oltiin sovittu koko viikonlopusta, eikä oikein kehdannut heti lähteä. Pari kertaa mentiin retkuun, kun niin vakuuttavasti meitä aina pyysi ja kun aiemmin meillä oli ollut ihan kivaa. Mutta siis tosi outo fiilis tulee tuollaisesta, siis sellainen että olenko minä nyt ihan seonnut kun olen käsittänyt niin väärin. Mutta kun meitä oli kaksi, miehelläni oli ihan samat tuntemukset, niin sitä tajusi ettei vika voi olla meissä. Koskaan tuon käytöksen syy ei selvinnyt, ja koska kyse oli sukulaisista, niin en koskaan ole ottanut puheeksi tuota. Parempi säilyttää kohteliaan viileät välit, ettei kolmansien osapuolien tarvitse ottaa kantaa eikä asiasta tule mikään isompi kärhämä.

Jotainhan tossa on täytynyt noilla muuttua, ovat siis yhdessä kuitenkin edelleen eikä ole eroa tms? Voin niin hyvin kuvitella, miten tuollainen jää kaivelemaan!

Meillä oli yhdet kaverit, jotka viihtyi meillä (välillä vähän liikaakin) yökylissä jne. mutta loppui kuin seinään, kun heille tuli taloudellisia vaikeuksia ja kränää liitossa. Lopettivat siis kaiken yhteydenpidon. Muiden kaverien kanssa ystävyys on vahvistunut vaikeina aikoina, silloinhan niitä ystäviä tarvitaan.

Mutta heille ei sopinut vaikeuksien jakaminen, ok tavallaan niin, mutta harmittamaan jäi totaalihiljaisuus ja monen vuoden ystävyyden menetys.

Ovat edelleen yhdessä. Ja meidän tapauksen tekee entistä oudommaksi että sen ekan nihkeän vierailun jälkeen kutsuivat uudelleen taas todella iloisena ja ihan melkein vänkäämällä että milloin tulisitte taas, tulkaa silloin ja silloin, olisi niin kuva nähdä, kyllä kai te pääsette jne. Ja me mentiin uudelleen kun ajateltiin että oli heillä ehkä jotain riitaa tms mikä vaikutti meidän kohteluun. Toki siinä mietittiin että se ei kuitenkaan vaikuttanut niiden muiden vieraiden kohteluun. Mutta sitten mietittiin että jos me kuitenkin kuviteltiin koo juttu. Mutta ei, taas sama juttu. Kun sitten tämän toisen nihkeän vierailun jälkeen kutsuivat uudelleen yhtä maireasti, niin sitten keksittiin joku tekosyy, eikä menty. Pyytelivät vielä tämänkin jälkeen, mutta yökuntiin ei enää menty, ja vierailtiin muutaman kerran pikaisesti ohimennen samalla kun käytiin muilla sukulaisilla kyseisellä paikkakunnalla. Outoa oli tuo käytöksen muutos.

Tulee ihan hulluja mieleen, voisiko olla, että ikään kuin tarvitsivat teidät sinne jotenkin mollattavaksi, näyttävät näin uudelle kaveripiirille jotain - mitä, ei kyllä yksinkertainen keksi. 

Tai sitten, minkälaiset tuliaiset veitte = joiko/söikö koko seurue teidän tuomisia tai kustansitte iltaa ja isäntäväen aamiaista?

Mutta se ei poista sitä, että on helkkarin outoa lopettaa noin kivat hetket. Ehkä sokaistuvat uusista kavereista ja siksi vanhat jää, mutta aikas teinimeininkiä.

Ehkä tuo mollaamisjuttu voisi olla, mutta toisaalta eivät piikitelleet tai v***uilleet tms avoimesti vihamielistä, jättivät meidät vain täysin huomiotta, eivätkä esim huolehtineet meille nukkumapaikkaa tai meidän syömisiä tms. Mitä nyt normaaliin vierailuun kuuluu, ja mitä olimme aiemmin huolehtineet puolin ja toisin. Varsinaisia isompia tuliaisia meillä kummallakaan osapuolella ei ollut tapana tuoda, oltiin kuitenkin nuoria, eikä vielä mitenkään varoissa, joten me ei mitenkään kustannettu heidän iltaa, kuten hekään ei meidän. Täysin siis mystinen juttu, enkä ole ajatellut asiaa enää vuosiin, tuli vain niin hyvin mieleen tästä ap:n aloituksesta se vaivautuneisuuden ja hämmentyneisyyden tunne, kun alkaa epäillä seonneensa kun on ymmärtänyt niin väärin toisen kylään pyytämiset. Kun ensin ruinataan kylään ja sitten kohdellaan kuin ilmaa. Olo on epätodellinen.

Mulla on vähän sama kokemus. Mä analysoin tämän siten, että jossain vaiheessa meistä tuli entisten hyvien kaverien yleisöä. Eli meidät haluttiin todistamaan heidän uutta, hienoa kaveripiiriä, mutta me oltiin menetetty arvo, ei meidän jutut tai se viihdytäänkö ollut enää yhtään mitään.

Aikani sitä surin, mutta jutut, mitä olen siitä kaveripiiristä kuullut kyllä helpottivat että en siihen olisi mukaan tahtonutkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulis ekana mieleen, että onkohan isännällä/emännällä sattunut jotakin ja on siksi haluton seurustelemaan ja poissaoleva, etenkin jos yleensä ei käyttäydy sillä tavalla. Sen sijaan että loukkaantuisin, niin heräisi huoli.

Ei ollut ainakaan omassa tapauksessani. Pelkkää ikävää kohtelua. 

Ikävää kohtelua ystävää kohtaan todellakin. Jos on tapahtunut jotain niin siitä kerrotaan suoraan ystävälle. Jos ei haluakaan yksityiskohtia avata, ei kaikkea ole pakko kertoa, voi sanoa, että hei nyt onkin tosi huono hetki, jutellaan myöhemmin, nyt ei vierailu sovikaan.

Ikävää kohtelua sekin, että jättää toisen huolehtimaan, että mikä on vialla. Parhaimmassa tapauksessa kun ei edes mikään iso juttu, mutta toinen murehtii ja huolehtii kotona sitten, että mitä tässä tapahtui ja onko vika missä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä poikkeaa vähän aiheesta: olin jäänyt yksin lapseni kanssa ja toivuin shokkierosta ja univelkaa ja stressiä oli yllin kyllin. Toki työt, kotihommat ja lapsen kanssa touhut piti normaalisti hoitaa. Minulle rakas ystäväni oli tukena paljon ja tuli usein meille omien lastensa kanssa olemaan ja kahvittelemaan. Siinä samalla lapset leikkivät ja mukavaa oli. Varsinkin, jos hänen miehensä oli omissa menoissaan, hän tuli meille hengähtämään, kun kotona oli kuulemma raskaampaa lasten kanssa yksin. Semmoinen vain on jäänyt vaivaamaan, että minä olin aina yksin ja olisin joskus niin mielelläni tullut kutsutuksi heille hengähtämään ja vain olemaan. Aiemmin meitä oli avioliiton aikana kutsuttu heille pariskuntana ja perheenä heille illanviettoihin, mutta se loppui kuin seinään, kun jäin yksin. Edelleenkin, kun lapset ovat jo isoja ja kaikki on hyvin, ystäväni kutsuu itsensä meille kahville, mutta minua ei koskaan heille. Mukavia ihmisiä ovat muuten, mutta yksipuolista on kyläily ja ehkä koko ystävyys sitten.

Minullakin on ystävä, joka haluaa nähdä aina meillä. En saa mennä hänen luokseen koskaan. Outoa.

Vierailija kirjoitti:

On. Emäntäpari jutteli vain muiden vieraiden kanssa ja kaikki muutkin teeskentelivät kuin meitä ei olisi olemassakaan. Todella kummallista. Oltiin vain vähän aikaa, kunnes julistin kovaan ääneen että me tästä taidetaan lähteä. Yhtäkkiä alkoi meidän hyysääminen, että ottakaa tästä tarjoiltavia, mitä teille kuuluu jne. Lähdettiin kuitenkin.

Olitte vaan vähän aikaa ja kun heti ei teitä huomioitu vaan joitakin muita niin oikein julistit loukkaantuneena että lähdette. Taidat haluta olla huomion keskipisteenä. Miksi lähdit vaikka sit teille kuitenkin juteltiin ja jopa "hyysättiin"? Se ei riittänyt prinsessalle? Oli pakko osoittaa mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä poikkeaa vähän aiheesta: olin jäänyt yksin lapseni kanssa ja toivuin shokkierosta ja univelkaa ja stressiä oli yllin kyllin. Toki työt, kotihommat ja lapsen kanssa touhut piti normaalisti hoitaa. Minulle rakas ystäväni oli tukena paljon ja tuli usein meille omien lastensa kanssa olemaan ja kahvittelemaan. Siinä samalla lapset leikkivät ja mukavaa oli. Varsinkin, jos hänen miehensä oli omissa menoissaan, hän tuli meille hengähtämään, kun kotona oli kuulemma raskaampaa lasten kanssa yksin. Semmoinen vain on jäänyt vaivaamaan, että minä olin aina yksin ja olisin joskus niin mielelläni tullut kutsutuksi heille hengähtämään ja vain olemaan. Aiemmin meitä oli avioliiton aikana kutsuttu heille pariskuntana ja perheenä heille illanviettoihin, mutta se loppui kuin seinään, kun jäin yksin. Edelleenkin, kun lapset ovat jo isoja ja kaikki on hyvin, ystäväni kutsuu itsensä meille kahville, mutta minua ei koskaan heille. Mukavia ihmisiä ovat muuten, mutta yksipuolista on kyläily ja ehkä koko ystävyys sitten.

Minullakin on ystävä, joka haluaa nähdä aina meillä. En saa mennä hänen luokseen koskaan. Outoa.

Oletko kysynyt miksi? Ehkä hän häpeää kotiaan?

On käynyt näin pari kertaa. Kummallakin kerralla mentiin - kutsuttuina - kylään, ja molemmissa paikoissa rouva suoraan sanottuna vidduili salaovelasti koko vierailun ajan päin naamaa. Vedettiin kyläilyt urheasti läpi. Toisen pariskunnan kanssa ei sitten enää koskaan tavattu. Toista kyllä tavataan sattumalta törmäämällä, mutta emme enää uskalla (lue: halua) järjestää heidän kanssaan mitään ennalta sovittua. Sääli, molemmat pariskunnat olivat hyviä kavereita niihin onnettomiin kyläilyihin asti. Ehkä me ei sitten oltukaan ihan niin kivoja kuin oltiin siihen asti luultu olevamme☹️.

Itsellä myös tällainen kaveri. Kutsuu aina, no mene, kahvitellaan ja hyvät jutut meneillään, kunnes tulee kaverin mies ja heillä niin juurtuneet tavat syödä aina samaan aikaan yms.. Että siitä alkaa kiusallinen vihjailu, josko lähtisin, vaikka jutut aivan kesken ja kaverini kanssa oli hauskaa.

Tää pariskunta myös jotenkin ihme kuplassa ovat, kaikki pitää yhdessä tehdä, itse en enää edes viitsi puhua mitään henk koht asioita kaverille kun aina pitää se mieskin siinä olla juorut kuulemassa... Ihan älyttömän raskas pariskunta..

Vierailija kirjoitti:

Oletan minäkin, että kyseessä on nykyaikainen kännykkäkulttuuri. Mikään sopimus ei ole enää sitova, aina voi viime tipassa ilmoittaa muutoksista tai olla ilmoittamatta ollenkaan. Ihan samoin siis voidaankin muuttaa mieltä siitä, onko kyläily ok vaikka on itse kutsuttu. Mutku ei mua nyt huvitakaan.

Ihmisistä on tullut uskomattoman röyhkeitä ja töykeitä. En tiedä onko tässä sitäkin, kun lapsena on paapottu eikä mihinkään sanottu ei. 

Asiat sovitaan kerran ja ne pitävät. Ei varmisteta jo sovittua yhtään kertaa myöhemmin. Jos tulee joku oikea este (kuten kuolemantapaus tai sotatila), niin sitten voidaan poiketa sovitusta ja soittaa.

Näitä soittelijoita ei tule pidettyä enää yhtään lähipiirissä ja en voisi olla onnellisempi.

Ei ole koskaa ennestään tuttujen kanssa  käynyt noin  nolosti.   Miehen kautta   tuli  uusia  tuttavia   joihinn hän  halusi minun tutustuvan.    Pari kertaa jouduin   outoihin kuvioihin  jonkajälkeen en suostunut lähtemään  ennen kuin  kertoi tuttujen erikoisuudesta etukäteen.Yhdessä perheen uudessa  omkotitalossa ei  talvela lämmitetty  olenkaan.  Kysyin olisko jotan pehmikettä  penkille  kun  pylly palelee.   Isäntä   vastasi,  taidettiin unohtaa lämmittää vaikka  olipyydetty vieraita.   Kahvin keitton alkuun meni myös  2 tuntia. Lapset saivat  leikkiä vain  puuleluilla.  Pikutytölle vein  leikkihepan jota voi kammata.K yllä oli  onnellinen siitä.  Mies  osasi  seurustella  vain  vittuilemalla  joka asiasta. Vaimo  ei  osannut  seurustella  olenkaan. Muutkn miehen  kyläpaikat  aika outoja,   ei  esim.keitetty  kahvia,  ei  sitten kuitenaan ollut  sokeria,  tai ei  ollut kahvimaitoa.Samaan  paikkaan meidät pyydettiin iltateelle, kun  menimme  siellä olikin  isot juhlat  juhlapukuiset vieraat ja ulkotulet. Olin Intian puuvilla tunikassa ja raskaana, ja siellä  erään  valtion firman koko johtoryhmä  koolla . Osa oli  tullut ulkomaan komennukselta.  Selvästi  emännän oli tarkoitus nolata meidät, muut  olivat  jo ilallisella. pärjättiin hyvin kun vieraat  olivatkin niin fiksuja että tunsivat  tunsivat työtoverinsa.Siis  emännän.

Yksi korkeasti koulutettu miehen serkun vaimo kohteli tavallista merkonomia kuin ilmaa. Ei sovi korkea-arvoiselle älymystön edustajalle jutella alempiarvoisen kanssa. Enpä ole toiste mennyt eikä enää nuokaan ole vuosiin olleet naimisissa.

Tämä ei ihan vastaa täällä olevia tarinoita, kun mun kokemaani löytyi selvä syy, mutta silti jäi niin kammottava olo, etten ole enää kyläillyt tämän ihmisen luona. Kyseessä siis sukulainen, joka kutsui syömään ja kahville kotiinsa. Ruokailu meni mukavasti, mutta samalla hän kyseli muista sukulaisista, että miksi ovat niin omituisia häntä kohtaan. Oli vaikea keksiä korrektia selitystä, vaikka tiesin todellisen syyn. Kun menin välillä käymään laukullani katsomassa ovatko lapset soittaneet, hän epäili että piilotanko kameroita tai mikrofoneja hänen kotiinsa. Sairauden pahenemisvaihehan tuossa oli kyseessä, mutta oli kokemuksena niin ahdistava, etten enää ole mennyt kylään. Ehkä voisin mennä, jos mukana olisi joku muukin sukulainen, niin en olisi aivan yksin jos minua alettaisiin taas epäillä salakuuntelusta tms.

Kutsuttuina syntymäpäiville: sankari makaa sohvalla, lahjapullo kelpaa, sen jälkeen kiinnostaa oma kännykkä. Samaan aikaan vaimo nauraa jotain facebook- juttua muiden naisten kanssa…. Ööö??? Kivat synttärit???? Kukaan ei huomioinut meitä mitenkään…. Ei mitään tarjoilua - ei mitään! Vajaa tunti oltiin

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin oma kokemukseni, ap. Eli on käynyt. Ei pidetty sitten enää yhteyttä tuon kokemuksen jälkeen. Vieläkään en ymmärrä tapahtunutta. Jäi tosi kurjat fiilikset. 

Juurikin todiste perisuomalaisesta häpeäperinteestä.

Kumpikin jätti asian sikseen.

Kumpikaan ei kysynyt mikä

Oli.

Kumpikaan ei selvittänyt asiaa. Kukaan ei kysyt. Kukaan ei selittänyt.

Molemmat jäivät häpeän alle. Ei kehdannut.

Häpeä sitoi energian.

Ikävää. Hyvin usein arkea meidän yhteiskunnassamme.

Voisihan sitä olla vähän armollisempi.

Vierailija kirjoitti:

Sana "p ä ä h ä n" on siis kielletty tällä palstalla :D

Ulkomaalaiset moderaattorit. Kielenkääntöohjelma kääntää sanoja lauseita miten sattuu.

Vuosia sitten  menin veljelleni kylään pitkän matkan takaa. Veljelläni oli jotain tärkeää kesken, eikä heti ehtinyt seurustelemaan  ja hänen avovaimonsa  oli sisällä. Sain istua sohvalla kauan ja kuunnella kun hän jutteli jonkun ystävänsä kanssa, joka oli tullut myös  kylään, ja minua ei huomioitu mitenkään . Ihmettelin  kun  olin kuitenkin  harvemmin vierailuilla, ehkä kerran  5 v aikana

No, ei sinä kauaa mennyt kun erosivat ja veljelläni  on nykyään loistava vaimo

Äitimmekään ei pitänyt tästä ex avokista, oli suhtautunut  äitiimme epäkunnioittavasti

Parisuhteen alussa anoppi kutsui puhelimessa minut ja puolisoni seuraavana viikonloppuna syömään eli kutsu tuli viikkoa ennen kyläpäivää. Saavuttiin sovittuna aikana viikon päästä paikalle ja anoppi ilmoitti jo ovea avatessaan, että ruoka on valmista, mutta sitä ei riitäkään neljälle. Anoppi ja appiukko alkoivat syömään, juteltiin siinä hetki ja lähdettiin sitten omaan kotiimme syömään hiukan hämmentyneinä. Ymmärrän kyllä, että kun ohiajaessa pistäydytään käymässä, niin ei tarvitse olla tarjottavaa, mutta kun nimenomaan on syömään kutsunut, niin viikon aikana kyllä olisi kauppaan ehtinyt.

Anoppi on kyllä muutenkin omalaatuinen, että ns. perhejuhlissakaan ei tarjottavan määrä ole kummoinen vaan esim. normikokoiset pullat on veitsellä leikattu neljään palaan. Kun tämän on ajan kanssa oppinut, niin osaa syödä ennen juhlia, niin jaksaa sitten maha täynnä lievästi huvittuneena vain seurata pullanleikkausoperaatiota ja muita kahvipöydän touhuja. Kukin tavallaan :)

Työssäni tapaan aina välillä aivan ihmeellisiä tyyppejä. On pyydetty arvioimaan asuntoa ja kun menen paikalle ollaan välinpitämättömiä koko käyntiä kohtaan. Kakarat huutaa ja hyppii pöydän ympärillä, keskustelusta ei tule mitään, häivytään pöydästä ja saa huudella toiseen huoneeseen. Sovin aina tapaamisen niin, että mahdolliset molemmat puolisoista ovat paikalla. No, toinen ei olekkaan paikalla, yksikin rouva tuli sitten kesken kaiken kotiin ja hetken mulkoiltuaan sanoi, meneekö sinulla vielä kauan? Ei mennyt, sanoin että voin vaikka heti lähteä, soitellaan. Jäi ilmaiset arviot rouvalta saamatta. Tämäkin oli itse pyytänyt käymään...

Teen paljon töitä, joten vapaapäivät ovat kortilla. Osa ystävistä on sellaisia, että sovitaan hyvissä ajoin esim. mökkivierailu, järjestän työni siten, että minulla on vapaata ja sitten peruvatkin vasta samana päivänä tulonsa tai yksinkertaisesti eivät jaksa sitäkään tehdä. Mutta heti kohta ovat taas ehdottelemassa tapaamista mm. mökillä. En järjestele enää aikataulujani ja töitäni, mikäli sattuu olemaan vapaata niin voivat tulla. Ymmärrän, etteivät voi kunnallisina työntekijöinä käsittää, että jollain ei nyt vain ole niin paljon vapaata kuin heillä.

Vierailija kirjoitti:

Saatiin kutsu ristiäisiin. Mentiin kutsuttuna klo 14 ja ihmeteltiin, kun toiset olivat jo kahvilla ja juhlat menossa. Meidät oli kutsuttu myöhemmin, kuin muu väki eli lapsi oli jo saanut nimensä.. syy oli, että halusivat ehtiä juttelemaan kaikkien kanssa(?) . Kysyin, että tulimmeko myöhässä.

Olimme kuin ilmaa, ja vauvan vanhemmat menivät kumpikin makuuhuoneeseen imettämään heti tunniksi kuin tulimme.

Joimme kupin kahvia ja syötiin pala kakkua. Annoin kalliin ristiäislahjan ja lähdimme kotiin. Kutsukaa juhliin oikeasti vain ne ihmiset jotka haluatte sinne.

Olittekohan meidän juhlissa. Kutsuimme teidät illalla rääppiäisiin, mutta ette kuulemma jaksaneet odottaa vaan päätitte tulla kesken juhlien arkivaatteissa. Oikeat juhlavieraamme kokivat sen juhlien päättymisen merkiksi ja alkoivat lähtemään. En ehtinyt vauvan huoltamisen vuoksi jutella vieraiden kanssa ollenkaan, kun he jo lähtivät. Vetäydyn suremaan teitä moukkia makuuhuoneeseen, en kuitenkaan halunnut loukata teitä kertomalla asian oikean laidan. Nykyään emme ole pahemmin yhteyksissä, enkä ole kyläilykutsuja jakanut lukuisten muittenkin pettymysten osalta teidän kohdalla. Käytöstavat olisi hyvä jokaisen kerrata, jos teidän lapset eivät kotona viihdy, älkää silti tulko muiden juhlia jne pilaamaan. Menkää vaikka puistoon.

Aikanaan mun paras ystävä sai uuden miehen kanssa vauvan ja yritin lämmitellä välejä häneen. Olivat siis katkolla koska hän teki aina niin, että mies vei kaiken ajan jos "uuden" kanssa peuhasi ja muut jäi sitten vähemmälle. Esim muuttokin meni niin, että ne vaan kuherteli jossain ja kaikki muut joutui pakkaa ja kantamaan kamoja. 

Noh, siis menin kylään ekaa kertaa vauvan jälkeen ja minä onneton luulin että voidaan kahdestaan tai edes niin että hänen mies on paikalla jutella vauvajuttuja ja kuulumisia jne, mutta mun kaveri olikin pyytänyt samaan aikaan appivanhempansa paikalle. Joita en tuntenut. Joten katsottiin sitten urheilua kun appivanhemmat halusi ja anoppi omi vauvaa. Oli vähän viiden pyörä olo. Tai siis kuudes jos vauvan laskee. No se ystävyys sitten kuihtui. 

Vierailija kirjoitti:

Työssäni tapaan aina välillä aivan ihmeellisiä tyyppejä. On pyydetty arvioimaan asuntoa ja kun menen paikalle ollaan välinpitämättömiä koko käyntiä kohtaan. Kakarat huutaa ja hyppii pöydän ympärillä, keskustelusta ei tule mitään, häivytään pöydästä ja saa huudella toiseen huoneeseen. Sovin aina tapaamisen niin, että mahdolliset molemmat puolisoista ovat paikalla. No, toinen ei olekkaan paikalla, yksikin rouva tuli sitten kesken kaiken kotiin ja hetken mulkoiltuaan sanoi, meneekö sinulla vielä kauan? Ei mennyt, sanoin että voin vaikka heti lähteä, soitellaan. Jäi ilmaiset arviot rouvalta saamatta. Tämäkin oli itse pyytänyt käymään...

Teen paljon töitä, joten vapaapäivät ovat kortilla. Osa ystävistä on sellaisia, että sovitaan hyvissä ajoin esim. mökkivierailu, järjestän työni siten, että minulla on vapaata ja sitten peruvatkin vasta samana päivänä tulonsa tai yksinkertaisesti eivät jaksa sitäkään tehdä. Mutta heti kohta ovat taas ehdottelemassa tapaamista mm. mökillä. En järjestele enää aikataulujani ja töitäni, mikäli sattuu olemaan vapaata niin voivat tulla. Ymmärrän, etteivät voi kunnallisina työntekijöinä käsittää, että jollain ei nyt vain ole niin paljon vapaata kuin heillä.

Olen usein miettinyt että kiinteistö/asuntovälittäjän homma on varmasti aivan kamalaa. Siinä taatusti näkee vaikka minkälaista tallaajaa. Lisäksi on kiinni kaikki illat ja viikonloput, ja aivan varmasti asiakkaat soittelee mihin kellon aikaan tahansa milloin tahansa. Eikä voi laittaa puhelinta kiinni koska sitten voi menettää asiakkaan. Huh. Ei olisi meikäläisestä tuohon.