Lue keskustelun säännöt.
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Joo, mentiin kutsusta viettämään iltaa tuttavapariskunnalle ja vietiin viinipullo mennessä. Isäntä katsoi koko ajan telkkaria ja emäntä näpräsi kännykkää. Ehdotin, että avataan se meidän tuoma pullo, mutta heille maistui vain siideri ja olut. Emäntä sanoi, että naapurin Makelle kuitenkin kävisi viinikin, niin kutsuttaisko se mukaan. No sitten alkoi lapata naapurin Makea ja Peraa kylään ja me lähdettiin viinipullon kanssa kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsen ylioppilasjuhlat. Koska kuljin toisella paikkakunnalla töissä, en ehtinyt kauheasti valmistella ja ajattelin, että teen sitten loppuun kun tullaan koululta, yksi apulainen oli palkattu. Porukoille oli sanottu selvästi, että klo 14. No sattuipa sitten, että koululla oli omaa ääntään rakastavia puheenpitäjiä ja siellä meni aikaa ihan liian pitkään, joten päästiin kotiin vasta klo 13. Ensimmäinen Porukka oli jo pihassa odottamassa ennen kuin itse oltiin sieltä ja seuraava porukka tuli 13. 30. Eikä näillä kummallakaan ollut muita juhlia sinä päivänä. Olivat mulle sitten loukkaantuneita, kun olin keittiössä melkein koko ajan. Ei olisi tarvinnut olla, jos porukka ei olisi tullut niin aikaisin ja tietty koululta kyllä oli laskettu että päästään klo 12 ja se arvio oli lapsellekin annettu. Varmistukaa, että ette ole tulossa liian aikaisin. Itse olisi pitänyt antaa reilusti myöhäisempi aika vieraille, niin olisivat ehkä tulleet sopivaan aikaan.
Miehen sukulaiset on juuri tällaisia. Kun juhlat on ilmoitettu alkavaksi kello 14, ovikello soi viimeistään 13.30 ja sitten törötetään nenä solmussa sohvalla ihmettelemässä, miksei tarjota heti kahvia. Tai jos ollaan menossa heille sovittuna aikana, puhelin soi 20 vaille ja kysellään missä viivytään. Huoh. Nyt osaan jo varautua (ja pukeutuakin itse ajoissa!), mutta minusta tuo on edelleen 15 vuoden jälkeen huonoa ja moukkamaista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mentiin kutsusta viettämään iltaa tuttavapariskunnalle ja vietiin viinipullo mennessä. Isäntä katsoi koko ajan telkkaria ja emäntä näpräsi kännykkää. Ehdotin, että avataan se meidän tuoma pullo, mutta heille maistui vain siideri ja olut. Emäntä sanoi, että naapurin Makelle kuitenkin kävisi viinikin, niin kutsuttaisko se mukaan. No sitten alkoi lapata naapurin Makea ja Peraa kylään ja me lähdettiin viinipullon kanssa kotiin.
En minäkään viinistä tykkää, vaikka lonkero maistuukin. Ei siitä tarvitse mieltä pahoittaa. Kannattaa kysyä alkoholin kohdalla aina että mitä sopii tuoda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi kans yksien sukulaisten kanssa vähän samalla tavalla. Nuorena tuli vietettyä aikaa yhdessä, ihan hauskaa oli niin heidän luona kuin meilläkin. Kun sitten taas kysyivät meitä kylään viikonlopuksi, niin ei osattu varautua nihkeään vastaanottoon. Ja siis ihan pyytämällä pyysivät, ei ollut kyse mistään kohteliaisuus läpästä. Halusivat tarkkaan sopia että minä viikonloppuna tullaan heille. No sitten kun saavuttiin paikan päälle, niin oli täysin toinen fiilis. Ei mistään olisi voinut arvata että oltaisiin oltu haluttuja vieraita. Koko ajan oli sellainen olo että oltiin häiriöksi. Meille tuskin puhuttiin ja paikalle oli kutsuttu koko joukko meille vieraita ihmisiä, vaikka mistään bileistä ei ollut ollut puhe. Tämä olisi sinänsä ollut ihan ok, jos nämä vieraat olisivat jutelleet myös meille, mutta tekemiemme small talk yrityksien jälkeen, mihin saimme yksisanaisia vastauksia tai murahduksia, oli selvää, että juttelu meidän kanssa ei kiinnostanut heitä. Tai niitä sukulaisiammekaan. Kiusallista oli, kun oltiin sovittu koko viikonlopusta, eikä oikein kehdannut heti lähteä. Pari kertaa mentiin retkuun, kun niin vakuuttavasti meitä aina pyysi ja kun aiemmin meillä oli ollut ihan kivaa. Mutta siis tosi outo fiilis tulee tuollaisesta, siis sellainen että olenko minä nyt ihan seonnut kun olen käsittänyt niin väärin. Mutta kun meitä oli kaksi, miehelläni oli ihan samat tuntemukset, niin sitä tajusi ettei vika voi olla meissä. Koskaan tuon käytöksen syy ei selvinnyt, ja koska kyse oli sukulaisista, niin en koskaan ole ottanut puheeksi tuota. Parempi säilyttää kohteliaan viileät välit, ettei kolmansien osapuolien tarvitse ottaa kantaa eikä asiasta tule mikään isompi kärhämä.
Jotainhan tossa on täytynyt noilla muuttua, ovat siis yhdessä kuitenkin edelleen eikä ole eroa tms? Voin niin hyvin kuvitella, miten tuollainen jää kaivelemaan!
Meillä oli yhdet kaverit, jotka viihtyi meillä (välillä vähän liikaakin) yökylissä jne. mutta loppui kuin seinään, kun heille tuli taloudellisia vaikeuksia ja kränää liitossa. Lopettivat siis kaiken yhteydenpidon. Muiden kaverien kanssa ystävyys on vahvistunut vaikeina aikoina, silloinhan niitä ystäviä tarvitaan.
Mutta heille ei sopinut vaikeuksien jakaminen, ok tavallaan niin, mutta harmittamaan jäi totaalihiljaisuus ja monen vuoden ystävyyden menetys.
Ovat edelleen yhdessä. Ja meidän tapauksen tekee entistä oudommaksi että sen ekan nihkeän vierailun jälkeen kutsuivat uudelleen taas todella iloisena ja ihan melkein vänkäämällä että milloin tulisitte taas, tulkaa silloin ja silloin, olisi niin kuva nähdä, kyllä kai te pääsette jne. Ja me mentiin uudelleen kun ajateltiin että oli heillä ehkä jotain riitaa tms mikä vaikutti meidän kohteluun. Toki siinä mietittiin että se ei kuitenkaan vaikuttanut niiden muiden vieraiden kohteluun. Mutta sitten mietittiin että jos me kuitenkin kuviteltiin koo juttu. Mutta ei, taas sama juttu. Kun sitten tämän toisen nihkeän vierailun jälkeen kutsuivat uudelleen yhtä maireasti, niin sitten keksittiin joku tekosyy, eikä menty. Pyytelivät vielä tämänkin jälkeen, mutta yökuntiin ei enää menty, ja vierailtiin muutaman kerran pikaisesti ohimennen samalla kun käytiin muilla sukulaisilla kyseisellä paikkakunnalla. Outoa oli tuo käytöksen muutos.
Tulee ihan hulluja mieleen, voisiko olla, että ikään kuin tarvitsivat teidät sinne jotenkin mollattavaksi, näyttävät näin uudelle kaveripiirille jotain - mitä, ei kyllä yksinkertainen keksi.
Tai sitten, minkälaiset tuliaiset veitte = joiko/söikö koko seurue teidän tuomisia tai kustansitte iltaa ja isäntäväen aamiaista?
Mutta se ei poista sitä, että on helkkarin outoa lopettaa noin kivat hetket. Ehkä sokaistuvat uusista kavereista ja siksi vanhat jää, mutta aikas teinimeininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli kutsuttu synttäreille klo 15, olimme paikalla 15.05 ja minä hätäilin, että anteeksi kun tuon Vilin myöhässä. Juhlittavan äiti oli pieruverkkareissa, juhlasankari jossain likaisissa housuissa ja äiti ihmetteli, että oliko siinä kutsussa todella klo 15. Oli, kutsu oli minulla mukana. Äiti totesi, että hän kyllä tarkoitti, että klo 16, mutta voihan Vili tulla siivoamaan heidän kanssaan.
Vastasin, että kiitos mutta ei kiitos, harmi, että se aika oli väärä. Meillä on kuitenkin sovittu meno jo klo 17, joten on varmaan parempi, että mennään kotiin ja toivotetaan onnea. Kortin lykkäsin päivänsankarille, pakettia en.
Loukkaannuit kyllä aika pienestä, kirjoitusvirheestä. Vahinkoja sattuu. Kyllä mäkin pidän verkkareita kotona jos luulen että vieraat tulee vasta tunnin päästä. Nainenhan oli ystävällinen kun oli valmis ottamaan lapsesi hoitoonsa vaikka kaikki oli kesken vielä ja siivottavaa vielä. Olisit ihan hyvin voinut jättää vilin sinne, olisi lapsesi ehtinyt edes vähän aikaa juhlia. Vai olisiko niin kauheeta jos pikku prinssi olisi vähän joutunut siivoamaan? Ja tylysti jätit lahjan antamatta lapselle jolla ei varmaan ollut vahinkoon mitään osaa, ja vaikka oliskin ollut lapsen kirjoittama kortti, niin kiva rangaista lasta kirjoitusvirheestä.
Olipa typerä kommentti. Taitaa kirjoittaja olla huuliaan heilutteleva moukka itse. Oikeasti niin typerä kommentti, ettei rajaa.
Ihmettelen, miten täällä siedetään ja puolustellaan moukkia. Minä en siedä. Kävelen opiskelun ryhmätöistä ulos, jos ei paikalle tulla ja töitä tehdä, ja setvin asian kurssin vetäjän kanssa. En tuollaista peevammaista käytöstä nielisi yksityiselämässäkään.
Kuulostat kyllä itse ketjun pahimmalta moukalta, sori vaan.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsen ylioppilasjuhlat. Koska kuljin toisella paikkakunnalla töissä, en ehtinyt kauheasti valmistella ja ajattelin, että teen sitten loppuun kun tullaan koululta, yksi apulainen oli palkattu. Porukoille oli sanottu selvästi, että klo 14. No sattuipa sitten, että koululla oli omaa ääntään rakastavia puheenpitäjiä ja siellä meni aikaa ihan liian pitkään, joten päästiin kotiin vasta klo 13. Ensimmäinen Porukka oli jo pihassa odottamassa ennen kuin itse oltiin sieltä ja seuraava porukka tuli 13. 30. Eikä näillä kummallakaan ollut muita juhlia sinä päivänä. Olivat mulle sitten loukkaantuneita, kun olin keittiössä melkein koko ajan. Ei olisi tarvinnut olla, jos porukka ei olisi tullut niin aikaisin ja tietty koululta kyllä oli laskettu että päästään klo 12 ja se arvio oli lapsellekin annettu. Varmistukaa, että ette ole tulossa liian aikaisin. Itse olisi pitänyt antaa reilusti myöhäisempi aika vieraille, niin olisivat ehkä tulleet sopivaan aikaan.
Miehen sukulaiset on juuri tällaisia. Kun juhlat on ilmoitettu alkavaksi kello 14, ovikello soi viimeistään 13.30 ja sitten törötetään nenä solmussa sohvalla ihmettelemässä, miksei tarjota heti kahvia. Tai jos ollaan menossa heille sovittuna aikana, puhelin soi 20 vaille ja kysellään missä viivytään. Huoh. Nyt osaan jo varautua (ja pukeutuakin itse ajoissa!), mutta minusta tuo on edelleen 15 vuoden jälkeen huonoa ja moukkamaista käytöstä.
Etukäteen tulo on muuten tosi huonoa käytöstä. Käytöstapoihin kuuluu että tullaan vähintään 5 min kutsutun ajan jälkeen, mutta ei yli 15 min myöhässä. Eli jos kutsu on klo 14, niin vieraat (käytöstavat omaavat) saapuvat klo 14.05 - 14.15.
Vierailija kirjoitti:
Entinen ystäväni halusi väk7isin järjestää minulle syntymäpäivät. Estelin ja kieltelin, että en halua sellaisia, mutta annoin lopulta periksi, ja ajattelin että ehkä niistä tulee ihan kivat. Nämä synttärit hän halusi järjestää luonaan kevyinä illanistujaisina. Oli määrä nähdä illansuussa sitten, ja että soitellaan myöhemmin ajankohtaa. Ajattelin että hän soittaa sitten itse kun tietää monelta hänelle sopii tarkemmin, mutta kun puhelua ei kuulunut, niin soitin siinä 16 maissa hänelle että mites tehdään. Hän vastasi puheluun, ja taustalt kuului kovaäänistä mölinää ja musiikkia. Kun kysyin että mites sen tämän illan kanssa toimitaan, niin hän vastasi että lähti miehensä kanssa kaveripariskunnan luo, joita minä en siis tuntenut, ja että voisin tulla sinne, ja vietetään siinä samalla sitten ne synttärini.
Tuon jälkeen emme ole olleet kavereita enää. Vaikka en hänen järjestämiään juhlia olisi halunnutkaan alunperin, niin olisin halunnut tehdä syntäärinänoi mieluummin jotain muuta kuitenkin kuin istua yksin kotona. En tietenkään ollut järjestänyt muuta tekemistä tuolle illalle, kun luulin että vietän sen heidän luonaan synttäreitäni juhlien.
Miksi et lähtenyt sinne kaveripariskunnan luo? Kai se ois ollu parempaa kuin istua yksin kotona? Onko niin kamalaa jos siellä on myös ihmisiä joita et tunne? Vois vaikka tutustua ja saada uusia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttäviä vuosien varrelta:
- eräs vanha sukulaismies tuli aina 30-60 minuuttia etuajassa synttäreille, ristiäisiin jne (enkä ollut itse vielä pukeutunut tai saanut lapsia syötettyä, puettua yms). En pidä siitä, että tullaan 15 min etuajassa vaan mieluummin 5-10 min jäljessä.
- anoppi laittaa pöydän koreaksi, jättää vieraat keittiöön ja itse lähtee katsomaan televisiota syömättä mitään. Toivoisin, että hänellä olisi halua ja aikaa jutella kanssamme, että olisimme tärkeitä. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia.
- eräs vieras ei koskaan halua ottaa mitään tarjottavaa. Minusta töykeää. Hän kuitenkin on parisen tuntia, että voisi olla nälkäkin jo. Minusta olisi kohtelias jotain vähän ottaa.
- Eräs pitkäaikainen koulukaveri ei IKINÄ kutsu omaan kotiinsa. Aina kehuu meillä, että oli kiva nähdä jne. Ja lupailee kutsuvansa. Lopetin kutsumisen. Ei ystävyys voi aina olla minun aloitteestani kiinni. Hän on hieman erakko.
- Hyvillä ystävillä minua stressaa, että emäntä hössöttää koko ajan. Ei istu ja juttele ja nauti illanvietosta. Tyhjentää ja täyttää tiskikonetta, pyyhkii pöytää, lakaisee. Tekee aikaavieviä ruokia meidän vieraiden aikana. Toivoisin mieluummin valmisruokaa ja sotkua ja SEURUSTELUA kuin jatkuvaa kuljeskelua ja touhottamista. Itse nautin illanvietosta ja täytän tiskarin vaikka aamulla.
- Eräs tuttu sanoo "voisin tulla kahville". Minusta ei voi tupata kenellekään vaan mieluummin hän voisi kutsua meitä kahville. (Mitä ei ole tehnyt)
Ap:n tekstistä jäi mieleen, että jos olitte menossa leikkitreffeille niin miksi istuitte sohvalla ettekä mennyt leikkimään. Toki emäntä olisi voinut sanoa lapselle "tulepas katsomaan mitä leluja täältä löytyy".
Jotkut ihmiset ovat varautuneita uudesta tilanteesta, ovat jotenkin lukossa? Sitten jonkun ajan päästä ovat normaaleja, rentoja.
Joskus tuntuu, että ihmisillä ei oikea käsi tiedä, mitä vasen tekee. Järjestetään juhlia, joiden tarkoitus on lähinnä lahjojen kerääminen. Kutsutaan porukkaa pitkien matkojen takaa, mutta ei tarjota oikein mitään eikä tulla kunnolla juttelemaankaan. Aavistus tulee, että oikeat juhlat vasta alkaa, kun turhat sukulaiset on siivottu nurkista. Että pitää jostain kumman syystä järjestää juhlia, jotta täyttyy joku rituaali. Ja aina sitten porukassa on joku kivakin ihminen ja tulee hirveän ristiriitainen olo, että pitäisikö mennä vai ei. Että kun kutsutaan, niin tulee sellainen olo, että tarkoittaako nämä nyt, että mieluummin älä tule, lähetä vaan rahaa postissa tai jotain. Tai että kutsutaan koko suku, mutta jätetään joku joskus hankalasti sanonut sukulainen pois ja joku hänelle läheinen viaton myös. Ja jos tarjottavana on vain kahvia ja kakkua, mutta matkaa kertyy 250 kilsaa ja vähintään 50 e pitää tuoda lahjana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi kans yksien sukulaisten kanssa vähän samalla tavalla. Nuorena tuli vietettyä aikaa yhdessä, ihan hauskaa oli niin heidän luona kuin meilläkin. Kun sitten taas kysyivät meitä kylään viikonlopuksi, niin ei osattu varautua nihkeään vastaanottoon. Ja siis ihan pyytämällä pyysivät, ei ollut kyse mistään kohteliaisuus läpästä. Halusivat tarkkaan sopia että minä viikonloppuna tullaan heille. No sitten kun saavuttiin paikan päälle, niin oli täysin toinen fiilis. Ei mistään olisi voinut arvata että oltaisiin oltu haluttuja vieraita. Koko ajan oli sellainen olo että oltiin häiriöksi. Meille tuskin puhuttiin ja paikalle oli kutsuttu koko joukko meille vieraita ihmisiä, vaikka mistään bileistä ei ollut ollut puhe. Tämä olisi sinänsä ollut ihan ok, jos nämä vieraat olisivat jutelleet myös meille, mutta tekemiemme small talk yrityksien jälkeen, mihin saimme yksisanaisia vastauksia tai murahduksia, oli selvää, että juttelu meidän kanssa ei kiinnostanut heitä. Tai niitä sukulaisiammekaan. Kiusallista oli, kun oltiin sovittu koko viikonlopusta, eikä oikein kehdannut heti lähteä. Pari kertaa mentiin retkuun, kun niin vakuuttavasti meitä aina pyysi ja kun aiemmin meillä oli ollut ihan kivaa. Mutta siis tosi outo fiilis tulee tuollaisesta, siis sellainen että olenko minä nyt ihan seonnut kun olen käsittänyt niin väärin. Mutta kun meitä oli kaksi, miehelläni oli ihan samat tuntemukset, niin sitä tajusi ettei vika voi olla meissä. Koskaan tuon käytöksen syy ei selvinnyt, ja koska kyse oli sukulaisista, niin en koskaan ole ottanut puheeksi tuota. Parempi säilyttää kohteliaan viileät välit, ettei kolmansien osapuolien tarvitse ottaa kantaa eikä asiasta tule mikään isompi kärhämä.
Jotainhan tossa on täytynyt noilla muuttua, ovat siis yhdessä kuitenkin edelleen eikä ole eroa tms? Voin niin hyvin kuvitella, miten tuollainen jää kaivelemaan!
Meillä oli yhdet kaverit, jotka viihtyi meillä (välillä vähän liikaakin) yökylissä jne. mutta loppui kuin seinään, kun heille tuli taloudellisia vaikeuksia ja kränää liitossa. Lopettivat siis kaiken yhteydenpidon. Muiden kaverien kanssa ystävyys on vahvistunut vaikeina aikoina, silloinhan niitä ystäviä tarvitaan.
Mutta heille ei sopinut vaikeuksien jakaminen, ok tavallaan niin, mutta harmittamaan jäi totaalihiljaisuus ja monen vuoden ystävyyden menetys.
Ovat edelleen yhdessä. Ja meidän tapauksen tekee entistä oudommaksi että sen ekan nihkeän vierailun jälkeen kutsuivat uudelleen taas todella iloisena ja ihan melkein vänkäämällä että milloin tulisitte taas, tulkaa silloin ja silloin, olisi niin kuva nähdä, kyllä kai te pääsette jne. Ja me mentiin uudelleen kun ajateltiin että oli heillä ehkä jotain riitaa tms mikä vaikutti meidän kohteluun. Toki siinä mietittiin että se ei kuitenkaan vaikuttanut niiden muiden vieraiden kohteluun. Mutta sitten mietittiin että jos me kuitenkin kuviteltiin koo juttu. Mutta ei, taas sama juttu. Kun sitten tämän toisen nihkeän vierailun jälkeen kutsuivat uudelleen yhtä maireasti, niin sitten keksittiin joku tekosyy, eikä menty. Pyytelivät vielä tämänkin jälkeen, mutta yökuntiin ei enää menty, ja vierailtiin muutaman kerran pikaisesti ohimennen samalla kun käytiin muilla sukulaisilla kyseisellä paikkakunnalla. Outoa oli tuo käytöksen muutos.
Tulee ihan hulluja mieleen, voisiko olla, että ikään kuin tarvitsivat teidät sinne jotenkin mollattavaksi, näyttävät näin uudelle kaveripiirille jotain - mitä, ei kyllä yksinkertainen keksi.
Tai sitten, minkälaiset tuliaiset veitte = joiko/söikö koko seurue teidän tuomisia tai kustansitte iltaa ja isäntäväen aamiaista?
Mutta se ei poista sitä, että on helkkarin outoa lopettaa noin kivat hetket. Ehkä sokaistuvat uusista kavereista ja siksi vanhat jää, mutta aikas teinimeininkiä.
Ehkä tuo mollaamisjuttu voisi olla, mutta toisaalta eivät piikitelleet tai v***uilleet tms avoimesti vihamielistä, jättivät meidät vain täysin huomiotta, eivätkä esim huolehtineet meille nukkumapaikkaa tai meidän syömisiä tms. Mitä nyt normaaliin vierailuun kuuluu, ja mitä olimme aiemmin huolehtineet puolin ja toisin. Varsinaisia isompia tuliaisia meillä kummallakaan osapuolella ei ollut tapana tuoda, oltiin kuitenkin nuoria, eikä vielä mitenkään varoissa, joten me ei mitenkään kustannettu heidän iltaa, kuten hekään ei meidän. Täysin siis mystinen juttu, enkä ole ajatellut asiaa enää vuosiin, tuli vain niin hyvin mieleen tästä ap:n aloituksesta se vaivautuneisuuden ja hämmentyneisyyden tunne, kun alkaa epäillä seonneensa kun on ymmärtänyt niin väärin toisen kylään pyytämiset. Kun ensin ruinataan kylään ja sitten kohdellaan kuin ilmaa. Olo on epätodellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka ei osaa käyttäytyä, on rasittavia. Itsellänikin yksi ystävä, joka ei aina osaa hallita tunteitaan, stressiään tmv vaan mököttää tuppisuuna seurassa. Introvertti on kyllä. Ihminen, jolla on sosiaalista älyä ja vuorovaikutustaitoja, osaa kyllä seurustella kohteliaasti ja työntää tunnetilansa odottamaan sopivaa hetkeä. Vaikka olisi riita miehen kanssa kesken tai töissä kurjaa. Vierasten aikana käyttäydytään.
VIERASTEN XDDDDDDDDDDDDDD voisiko olla kuitenkin vieraiden XDDDDD 🤦🏼♀️🤦🏼♀️
Helpottiko yhden epäolennaisen kirjoitusmuodon kommentointi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen ystäväni halusi väk7isin järjestää minulle syntymäpäivät. Estelin ja kieltelin, että en halua sellaisia, mutta annoin lopulta periksi, ja ajattelin että ehkä niistä tulee ihan kivat. Nämä synttärit hän halusi järjestää luonaan kevyinä illanistujaisina. Oli määrä nähdä illansuussa sitten, ja että soitellaan myöhemmin ajankohtaa. Ajattelin että hän soittaa sitten itse kun tietää monelta hänelle sopii tarkemmin, mutta kun puhelua ei kuulunut, niin soitin siinä 16 maissa hänelle että mites tehdään. Hän vastasi puheluun, ja taustalt kuului kovaäänistä mölinää ja musiikkia. Kun kysyin että mites sen tämän illan kanssa toimitaan, niin hän vastasi että lähti miehensä kanssa kaveripariskunnan luo, joita minä en siis tuntenut, ja että voisin tulla sinne, ja vietetään siinä samalla sitten ne synttärini.
Tuon jälkeen emme ole olleet kavereita enää. Vaikka en hänen järjestämiään juhlia olisi halunnutkaan alunperin, niin olisin halunnut tehdä syntäärinänoi mieluummin jotain muuta kuitenkin kuin istua yksin kotona. En tietenkään ollut järjestänyt muuta tekemistä tuolle illalle, kun luulin että vietän sen heidän luonaan synttäreitäni juhlien.
Miksi et lähtenyt sinne kaveripariskunnan luo? Kai se ois ollu parempaa kuin istua yksin kotona? Onko niin kamalaa jos siellä on myös ihmisiä joita et tunne? Vois vaikka tutustua ja saada uusia ystäviä.
Olen todella extrovertti ihminen ja tutustun vähän liiankin nopeasti ihmisiin, mutta missään nimessä en kaveriin pettyneenä, pahoilla mielin lähtisi jonnekin ventovieraiden kämppään "juhlimaan" synttäreitäni.
Olen saanut nokilleni minäkin. Ihan puskista tuli. Olin hämilläni pitkään. Eräät yo-juhlat. Meitä (minä ja aikuinen poikani) kohdeltiin kuin kuokkavieraita. Varsinkin minua. Olin kuin halpaa makkaraa. Loukkaannuin enkä ole ollut yhteydessä eivätkä hekään. Oliko kyse jostain väärinymmärryksestä ja mustasukkaisuudesta vai mistä? En ole juoruavaa tyyppiä enkä koskaan ole arvostellut heidän perhettään tms. Jäi paha maku. Aikoinaan oltiin ihan hyvissä väleissä, mutta kun lapset kasvoivat niin yhteydenpito jäi.
Se oli viimeinen tikki, kun olimme lähdössä niin emäntä huuteli että ottakaa kiitoskortti sieltä eteisen senkiltä. Ei kiinnittänyt meidän poistumiseemme huomiota kun kävimme kiittämässä, jatkoi vaan juttuaan jonkun kanssa.
Tuli vain olo, että olisi kai pitänyt heittää rahakuori eteiseen ja poistua nopeasti kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Herra isä!
Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?
Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.
Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.
Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla.
Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.
Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.
Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.
Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen?
Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?
Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.
Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan.
Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.
Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.
Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.
En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.
Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi
Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"
Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"
Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa.
Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?
Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan.
Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä).
Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.
Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.
Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.
Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)
Olen 53 v ja jos miniäni sanoisi minulle, että olen "poikani vieras" niin siitä kyllä loukkaantuisin tosi paljon. En loukkaantuisi siitä, jos minulle ei mitään tarjottaisi, enkä todellakaan lähtisi siitä vihjailemaan kenellekään, mutta tälläinen oman käsitykseni mukainen perheen sisäinen vierailu siirrettynä "poikani vieras"-karsinaan toisi minulle todella ikävän olon. Toisaalta onhan sekin tapa kertoa että miniä ei paljon anoppinsa kanssa halua olla tekemisissä. Anoppisi lienee melkoisen hämillään tilanteesta, enkä kyllä yhtään ihmettele.
Jos tilanne tulee eteen, olisiko vähemmän loukkaavaa kertoa että meillä on sovittu että tarjoilut hoitaa se, joka on vierailusta sopinut?
Eli soitat pojallesi onko hän kotona huomenna klo 17 jos tulisit käymään. Poika sanoo että olen kyllä, tervetuloa. Menet pojallesi kylään, tietämättä yhtään onko hänen vaimonsa kotona, koska ette puhuneet poikasi kanssa muusta kuin siitä että olet menossa käymään klo 17.
Olet ollut paikalla puolisen tuntia, kun vaimo tulee töistä. Vaimo moikkaa iloisesti, ja vaihdatte nopeasti kuulumisia. Poikasi ei ole laittanut pöytään muuta kuin kahvit. Alat katselemaan pojan vaimoa merkityksellisesti, ja vihjailet että hänen tulisi nyt alkaa sinua kestimään, koska olethan siellä molempien vieraana. Pahoittelet mieltäsi kun vaimo painuukin työstä hikisensä suihkuun, koska hänellä on kiire jo seuraavaan menoon, eikä ala tekemään sinulle voileipää ja kipaise pullaa lähimarketista. Poikasi käytös ei sen sijaan ihmetytä sinua ollenkaan, koska onhan se nyt naisväen tehtävä laittaa pöytä koreaksi, vaikka hän ei olisi edes tietoinen sinun tulostasi :D
Kaikkea sitä :D
Taidat nyt ottaa itseesi miettimättä lukemaasi ollenkaan. Kertaus: se hoitaa tarjoilut, joka kutsuu tai sopii kyläilystä. Ja kuvailemaasi tilanteeseen liittyen, en mene kutsumatta kylään lapseni luokse.
Anopille voisin tässä tilanteessa sanoa: "kiva nähdä, en tiennytkään että olet tulossa kylään ja ikävä kyllä en voi jäädä seurustelemaan kun on sovittua menoa. Olisin tuonut tarjottavaa, jos olisin tiennyt että olet tulossa (pieni valkoinen valhe). Tuo "Pertti" on niin hajamielinen että ei muista pullia ostaa." Anoppi voisi sitten jatkossa muistaa ostaa pullansa itse jos kerran itse on itsensä kutsunut kylään.
Eli olet oikeassa, ja anoppisi on myös aika tahditon kun kutsuu itsensä kylään ja olettaa että miniä muuttaa kaikki suunnitelmansa lennosta ja ryhtyy passaamaan anoppia. Viis jumpista tai muista sovituista ja maksetuista menoista. Eli perun kaikki puheeni.
Missä tuossa anoppi kutsui itsensä kylään? Hänhän varmisti, onko poika kotona ja tämä toivotti tervetulleeksi. Enkä usko, että anoppi erityisesti odotti miniää paikalle, koska tämä olisi kotona vasta klo 17:30 tienoilla eli tarkoitus oli rauhassa rupatella oman lapsen kanssa tämän kotona.
Moni miniä olettaa, että heidän poissaollessaan puolisolla ei saa olla mitään elämää lapsuudenperheensä tai sukunsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi kans yksien sukulaisten kanssa vähän samalla tavalla. Nuorena tuli vietettyä aikaa yhdessä, ihan hauskaa oli niin heidän luona kuin meilläkin. Kun sitten taas kysyivät meitä kylään viikonlopuksi, niin ei osattu varautua nihkeään vastaanottoon. Ja siis ihan pyytämällä pyysivät, ei ollut kyse mistään kohteliaisuus läpästä. Halusivat tarkkaan sopia että minä viikonloppuna tullaan heille. No sitten kun saavuttiin paikan päälle, niin oli täysin toinen fiilis. Ei mistään olisi voinut arvata että oltaisiin oltu haluttuja vieraita. Koko ajan oli sellainen olo että oltiin häiriöksi. Meille tuskin puhuttiin ja paikalle oli kutsuttu koko joukko meille vieraita ihmisiä, vaikka mistään bileistä ei ollut ollut puhe. Tämä olisi sinänsä ollut ihan ok, jos nämä vieraat olisivat jutelleet myös meille, mutta tekemiemme small talk yrityksien jälkeen, mihin saimme yksisanaisia vastauksia tai murahduksia, oli selvää, että juttelu meidän kanssa ei kiinnostanut heitä. Tai niitä sukulaisiammekaan. Kiusallista oli, kun oltiin sovittu koko viikonlopusta, eikä oikein kehdannut heti lähteä. Pari kertaa mentiin retkuun, kun niin vakuuttavasti meitä aina pyysi ja kun aiemmin meillä oli ollut ihan kivaa. Mutta siis tosi outo fiilis tulee tuollaisesta, siis sellainen että olenko minä nyt ihan seonnut kun olen käsittänyt niin väärin. Mutta kun meitä oli kaksi, miehelläni oli ihan samat tuntemukset, niin sitä tajusi ettei vika voi olla meissä. Koskaan tuon käytöksen syy ei selvinnyt, ja koska kyse oli sukulaisista, niin en koskaan ole ottanut puheeksi tuota. Parempi säilyttää kohteliaan viileät välit, ettei kolmansien osapuolien tarvitse ottaa kantaa eikä asiasta tule mikään isompi kärhämä.
Jotainhan tossa on täytynyt noilla muuttua, ovat siis yhdessä kuitenkin edelleen eikä ole eroa tms? Voin niin hyvin kuvitella, miten tuollainen jää kaivelemaan!
Meillä oli yhdet kaverit, jotka viihtyi meillä (välillä vähän liikaakin) yökylissä jne. mutta loppui kuin seinään, kun heille tuli taloudellisia vaikeuksia ja kränää liitossa. Lopettivat siis kaiken yhteydenpidon. Muiden kaverien kanssa ystävyys on vahvistunut vaikeina aikoina, silloinhan niitä ystäviä tarvitaan.
Mutta heille ei sopinut vaikeuksien jakaminen, ok tavallaan niin, mutta harmittamaan jäi totaalihiljaisuus ja monen vuoden ystävyyden menetys.
Ovat edelleen yhdessä. Ja meidän tapauksen tekee entistä oudommaksi että sen ekan nihkeän vierailun jälkeen kutsuivat uudelleen taas todella iloisena ja ihan melkein vänkäämällä että milloin tulisitte taas, tulkaa silloin ja silloin, olisi niin kuva nähdä, kyllä kai te pääsette jne. Ja me mentiin uudelleen kun ajateltiin että oli heillä ehkä jotain riitaa tms mikä vaikutti meidän kohteluun. Toki siinä mietittiin että se ei kuitenkaan vaikuttanut niiden muiden vieraiden kohteluun. Mutta sitten mietittiin että jos me kuitenkin kuviteltiin koo juttu. Mutta ei, taas sama juttu. Kun sitten tämän toisen nihkeän vierailun jälkeen kutsuivat uudelleen yhtä maireasti, niin sitten keksittiin joku tekosyy, eikä menty. Pyytelivät vielä tämänkin jälkeen, mutta yökuntiin ei enää menty, ja vierailtiin muutaman kerran pikaisesti ohimennen samalla kun käytiin muilla sukulaisilla kyseisellä paikkakunnalla. Outoa oli tuo käytöksen muutos.
Tulee ihan hulluja mieleen, voisiko olla, että ikään kuin tarvitsivat teidät sinne jotenkin mollattavaksi, näyttävät näin uudelle kaveripiirille jotain - mitä, ei kyllä yksinkertainen keksi.
Tai sitten, minkälaiset tuliaiset veitte = joiko/söikö koko seurue teidän tuomisia tai kustansitte iltaa ja isäntäväen aamiaista?
Mutta se ei poista sitä, että on helkkarin outoa lopettaa noin kivat hetket. Ehkä sokaistuvat uusista kavereista ja siksi vanhat jää, mutta aikas teinimeininkiä.
Ehkä tuo mollaamisjuttu voisi olla, mutta toisaalta eivät piikitelleet tai v***uilleet tms avoimesti vihamielistä, jättivät meidät vain täysin huomiotta, eivätkä esim huolehtineet meille nukkumapaikkaa tai meidän syömisiä tms. Mitä nyt normaaliin vierailuun kuuluu, ja mitä olimme aiemmin huolehtineet puolin ja toisin. Varsinaisia isompia tuliaisia meillä kummallakaan osapuolella ei ollut tapana tuoda, oltiin kuitenkin nuoria, eikä vielä mitenkään varoissa, joten me ei mitenkään kustannettu heidän iltaa, kuten hekään ei meidän. Täysin siis mystinen juttu, enkä ole ajatellut asiaa enää vuosiin, tuli vain niin hyvin mieleen tästä ap:n aloituksesta se vaivautuneisuuden ja hämmentyneisyyden tunne, kun alkaa epäillä seonneensa kun on ymmärtänyt niin väärin toisen kylään pyytämiset. Kun ensin ruinataan kylään ja sitten kohdellaan kuin ilmaa. Olo on epätodellinen.
Mysteerit jää vaivaamaan:-) ehkä olivat vain niin nuoria itsekin ja ajattelivat, että te kyllä pärjäätte itsekin ja hössäsivät enemmän vieraampia ja uudempia ihmisiä? Huonoa, vaivaannuttavaa käytöstä joka tapauksessa.
Jotkut nuoruuden asiat jäävät sinne nuoruuteen tämmöisiä wtf-juttuina!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Herra isä!
Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?
Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.
Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.
Samaa mieltä. Ei oo meillä kyllä IKINÄ mun ja miehen riidat ulkopuolisille näkynyt vaikka oltaisi riidelty juuri ennen kylään menoa/muiden tuloa meille kylään mutta ollaankin aikuisia ihmisiä ja osataan käyttäytyä sen mukaan. Kuulostaa todella raskaalta tollainen elämä.
Niin no, ihmiset on erilaisia eikä se kaikille ole niin helppoa vetää sitä hymyilevää kulissinaamaria päälle vaikka kuinka yrittää. Ei kukaan varmaan tahallaan ole vieraille töykeä. Ihmisillä vaan on erilaisia vajavaisuuksia, ja joillakin se on sosiaalinen kömpelyys sekä vaikeus esittää hyväntuulista silloin kun ei ole. Joskus me kaikki tehdään virhearviointeja. No, paitsi tietty te vauvapalstan ammattitylyttäjät joiden mielestä epätäydelliset ihmiset ei ketjun aiheesta riippuen saisi ikinä kutsua vieraita, perustaa parisuhteita, hankkia lapsia, tavata ihmisiä, mennä töihin, aloittaa harrastuksia, tehdä ylipäänsä mitään jossa on joskus riski mokata. Kun tämäkin moka "käyttäydyin oudosti vierailulla" on loppujen lopuksi aika kevyttä kamaa elämän mittakaavassa. Yrittäkää joskus kaivaa itsestänne vähän empatiaa ja armeliaisuutta niin itsellenne kuin kanssaihmisillekin.
Mutta eikö tätä sitten voisi vieraille ihan suoraan sanoa, että nyt onkin vähän huonompi päivä, mutta ei se mitään, tästä kyllä rauhoitutaan tms?
Sillä ymmärräthän, että jos isäntäväki on kuin seipään niellyt ja tiuskii vaan, tietysti vieraalle tulee olo, että nyt häntä ei todellakaan tänne toivottu ja että vika on hänessä, hän on nyt väärässä paikassa ja voi kun tänne tunginkaan ollenkaan?
Harva on näet niin sosiaalinen sitten, että itse osaa alkaa tilannetta laukaisemaan ja miten sen voisi tehdä edes korrektisti, pamauttamalla, että onkos täällä riita vai miksi täällä on niin huono tunnelma...?
Tätä mäkin ihmettelen. Ketjussa on vaikka mitä esimerkkejä joissa totuuden sanominen olisi ollut hyvä. Tyyliin Sori jos en ole pirteimmilläni mutta mulla oli just järkky riita miehen/anopin kanssa ja olen v... tuuntunut ja poissa tolaltani.
Ystävänä kyllä löytyisi ymmärrystä vai onko se kulissien pito niin tärkeää että halkastaan vaikka verisuonet päästä ennemmin ja menetetään ystävät.
Tämä poikkeaa vähän aiheesta: olin jäänyt yksin lapseni kanssa ja toivuin shokkierosta ja univelkaa ja stressiä oli yllin kyllin. Toki työt, kotihommat ja lapsen kanssa touhut piti normaalisti hoitaa. Minulle rakas ystäväni oli tukena paljon ja tuli usein meille omien lastensa kanssa olemaan ja kahvittelemaan. Siinä samalla lapset leikkivät ja mukavaa oli. Varsinkin, jos hänen miehensä oli omissa menoissaan, hän tuli meille hengähtämään, kun kotona oli kuulemma raskaampaa lasten kanssa yksin. Semmoinen vain on jäänyt vaivaamaan, että minä olin aina yksin ja olisin joskus niin mielelläni tullut kutsutuksi heille hengähtämään ja vain olemaan. Aiemmin meitä oli avioliiton aikana kutsuttu heille pariskuntana ja perheenä heille illanviettoihin, mutta se loppui kuin seinään, kun jäin yksin. Edelleenkin, kun lapset ovat jo isoja ja kaikki on hyvin, ystäväni kutsuu itsensä meille kahville, mutta minua ei koskaan heille. Mukavia ihmisiä ovat muuten, mutta yksipuolista on kyläily ja ehkä koko ystävyys sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulis ekana mieleen, että onkohan isännällä/emännällä sattunut jotakin ja on siksi haluton seurustelemaan ja poissaoleva, etenkin jos yleensä ei käyttäydy sillä tavalla. Sen sijaan että loukkaantuisin, niin heräisi huoli.
Ei ollut ainakaan omassa tapauksessani. Pelkkää ikävää kohtelua.
Kaveri kutsui kylään, koko vierailun ajan räpläsi itsekseen puhelintaan puhumatta juuri mitään.
Juu, jotain erikoista näissä on. Toisella näistä kavereista oli oman lapseni kanssa samanikäinen lapsi, mutta hänellä oli helppo murrosikä. Tuolloin olimme ihan normaalisti tekemisissä. Kun hänen nuorempi lapsensa tuli murrosikään, niin yhteydenpito loppui minun suuntaani kokonaan. Tällä nuoremmalla lapsella siis ne ongelmat. Ymmärrän ettei jaksa, tiedän sen omasta kokemuksesta, mutta että yhteydenpito loppuu kokonaan ilman mitään selitystä.