Anoppi ei hyväksy uusperhettä

Avaan aiheesta keskustelun, koska toivon löytäväni kohtalotovereita. Tilanne rasittaa yllättävän paljon, vaikka yritän olla välittämättä asiasta.

Tilanne lyhykäisyydessään: mieheni ja hänen exänsä elivät avioliittonsa viimeiset vuodet on-off-suhteessa. Heillä oli kaksi asuntoa, mutta koska kuvioissa ei ollut kummallakaan uutta puolisoa, käytännössä välillä asuttiin yhdessä ja oltiin "on" ja välillä pahan riidan yhteydessä taas muutettiin erilleen, mutta vuoroteltiin lastenhoidossa niin, että lapset eivät vaihtaneet kotia vaan aikuiset.

Kun tapasin mieheni, kuvittelin, että ero on henkisesti jo tapahtunut molempien osalta, koska tilanne oli off. Mieheni ainakin vakuutti, että vuosikausien riitelyn jälkeen hänen ainut motivaationsa jatkaa myrkyllistä on-off-kierrettä on ollut velvollisuudentunto lapsia kohtaan. Mutta toisaalta eiväthän lapsetkaan voi hyvin, jos eivät pysty edes nukkumaan, kun vanhemmat riitelevät. Mies oli valmis katkaisemaan kierteen lopullisesti.

En ole koskaan täysin käsittänyt, mistä nämä kammottavat riidat kumpusivat, mutta 11 vuoden suhteen aikana tapahtuu varmasti kaikenlaista enkä pystykään ymmärtämään. Mies koki, että ex on tyytymätön häneen ja ylipäänsä elämäänsä, muttei oikein tiennyt mitä haluaisi ja se ilmeni sitten raivokohtauksina.

Oli miten oli, rakastuneena otaksuin, että uusperheen muodostamiseen liittyy aina haasteita, mutta uskoin, että ajan kanssa niistä päästään yli. Seurasi kuitenkin aika, joka on itselleni aika sumun peitossa. Miehen ex halusikin perua eron ja kun mies ei suostunut, tapahtui kaikenlaista rakkauspommituksesta uhkailuun ja kiristämiseen. Tästä ei sen enempää, koska puolessa vuodessa ex rauhottui, pyysi anteeksi ja nyt välit ovat asialliset ja luottamus kunnossa esim. lasten hoitamisen suhteen.

Ongelmana on, että pahimmassa vaiheessa ex kääntyi miehen äidin puoleen, koska halusi tämän saavan "poikansa järkiin". Anoppia oli suojeltu perheen tilanteelta eikä hän tiennyt asumuserosta. Mies olisi halunnut odottaa, että tilanne rauhoittuu ja kertoa sitten erosta, koska tietää äitinsä herkäksi. Ex kuitenkin esitti tuolloin asiat niin, että mies on rikkonut mielenhäiriössä perheensä kuin salamaniskusta toisen naisen takia.

Miehen äiti soitti miehelleni hysteerisen puhelun, jossa käski miestä "palaamaan kotiin". Mies yritti rauhoitella ja selittää asumuserosta, mutta ei saanut viestiään läpi. Miehen ex muutti miehen äidin luo pariksi kuukaudeksi. Miehen mielestä oli tietenkin hyvä, jos ex sai tukea ja lastenhoitoapua, mutta hän ei ymmärrä, miksei ex voinut tukeutua omiin vanhempiinsa, joiden kanssa on kuitenkin läheinen ja jotka asuvat lähempänä kuin miehen äiti. Mies ei voinut olla äitiinsä tämän puhelun jälkeen yhteydessä, koska ex oli paikalla. Mies vetäytyi ja ajatteli, että selvittää välit äitiinsä tilanteen rauhoituttua. Hän ei halunnut olla hämmentämässä muutenkin dramaattiseksi paisunutta keitosta omilla näkökulmillaan.

Nyt tilanne on se, että omat lapseni ja miehen lapset ovat hyviä ystäviä, miehen ex on tyytyväinen eroon, päässyt yli vaikeista tunteista ja elämä on kaikilla ihan mallillaan, mutta miehen äiti ei edelleenkään suostu hyväksymään tilannetta.

Esimerkiksi, mies lähetti äidilleen kuvan, jossa hänen lapsenlapsensa ovat pulkkamäessä omien lasteni kanssa. Anopin vastaus tiivistettynä: voisit vähän miettiä miltä *****:stä tuntuu, kun leikit perhettä toisen naisen kanssa.

Miehen ex on sanonut ex-anopilleen, että puhui tuohon aikaan tunteiden vallassa eikä ajattele enää samalla tavalla, mutta se ei auttanut tilannetta. Mikään ei auta. Tuntuu pahalta kaikkien puolesta, mutta tilanne täytyy varmaan vain hyväksyä.