Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ei hyväksy uusperhettä
20.01.2022 |
Avaan aiheesta keskustelun, koska toivon löytäväni kohtalotovereita. Tilanne rasittaa yllättävän paljon, vaikka yritän olla välittämättä asiasta.
Tilanne lyhykäisyydessään: mieheni ja hänen exänsä elivät avioliittonsa viimeiset vuodet on-off-suhteessa. Heillä oli kaksi asuntoa, mutta koska kuvioissa ei ollut kummallakaan uutta puolisoa, käytännössä välillä asuttiin yhdessä ja oltiin "on" ja välillä pahan riidan yhteydessä taas muutettiin erilleen, mutta vuoroteltiin lastenhoidossa niin, että lapset eivät vaihtaneet kotia vaan aikuiset.
Kun tapasin mieheni, kuvittelin, että ero on henkisesti jo tapahtunut molempien osalta, koska tilanne oli off. Mieheni ainakin vakuutti, että vuosikausien riitelyn jälkeen hänen ainut motivaationsa jatkaa myrkyllistä on-off-kierrettä on ollut velvollisuudentunto lapsia kohtaan. Mutta toisaalta eiväthän lapsetkaan voi hyvin, jos eivät pysty edes nukkumaan, kun vanhemmat riitelevät. Mies oli valmis katkaisemaan kierteen lopullisesti.
En ole koskaan täysin käsittänyt, mistä nämä kammottavat riidat kumpusivat, mutta 11 vuoden suhteen aikana tapahtuu varmasti kaikenlaista enkä pystykään ymmärtämään. Mies koki, että ex on tyytymätön häneen ja ylipäänsä elämäänsä, muttei oikein tiennyt mitä haluaisi ja se ilmeni sitten raivokohtauksina.
Oli miten oli, rakastuneena otaksuin, että uusperheen muodostamiseen liittyy aina haasteita, mutta uskoin, että ajan kanssa niistä päästään yli. Seurasi kuitenkin aika, joka on itselleni aika sumun peitossa. Miehen ex halusikin perua eron ja kun mies ei suostunut, tapahtui kaikenlaista rakkauspommituksesta uhkailuun ja kiristämiseen. Tästä ei sen enempää, koska puolessa vuodessa ex rauhottui, pyysi anteeksi ja nyt välit ovat asialliset ja luottamus kunnossa esim. lasten hoitamisen suhteen.
Ongelmana on, että pahimmassa vaiheessa ex kääntyi miehen äidin puoleen, koska halusi tämän saavan "poikansa järkiin". Anoppia oli suojeltu perheen tilanteelta eikä hän tiennyt asumuserosta. Mies olisi halunnut odottaa, että tilanne rauhoittuu ja kertoa sitten erosta, koska tietää äitinsä herkäksi. Ex kuitenkin esitti tuolloin asiat niin, että mies on rikkonut mielenhäiriössä perheensä kuin salamaniskusta toisen naisen takia.
Miehen äiti soitti miehelleni hysteerisen puhelun, jossa käski miestä "palaamaan kotiin". Mies yritti rauhoitella ja selittää asumuserosta, mutta ei saanut viestiään läpi. Miehen ex muutti miehen äidin luo pariksi kuukaudeksi. Miehen mielestä oli tietenkin hyvä, jos ex sai tukea ja lastenhoitoapua, mutta hän ei ymmärrä, miksei ex voinut tukeutua omiin vanhempiinsa, joiden kanssa on kuitenkin läheinen ja jotka asuvat lähempänä kuin miehen äiti. Mies ei voinut olla äitiinsä tämän puhelun jälkeen yhteydessä, koska ex oli paikalla. Mies vetäytyi ja ajatteli, että selvittää välit äitiinsä tilanteen rauhoituttua. Hän ei halunnut olla hämmentämässä muutenkin dramaattiseksi paisunutta keitosta omilla näkökulmillaan.
Nyt tilanne on se, että omat lapseni ja miehen lapset ovat hyviä ystäviä, miehen ex on tyytyväinen eroon, päässyt yli vaikeista tunteista ja elämä on kaikilla ihan mallillaan, mutta miehen äiti ei edelleenkään suostu hyväksymään tilannetta.
Esimerkiksi, mies lähetti äidilleen kuvan, jossa hänen lapsenlapsensa ovat pulkkamäessä omien lasteni kanssa. Anopin vastaus tiivistettynä: voisit vähän miettiä miltä *****:stä tuntuu, kun leikit perhettä toisen naisen kanssa.
Miehen ex on sanonut ex-anopilleen, että puhui tuohon aikaan tunteiden vallassa eikä ajattele enää samalla tavalla, mutta se ei auttanut tilannetta. Mikään ei auta. Tuntuu pahalta kaikkien puolesta, mutta tilanne täytyy varmaan vain hyväksyä.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ja lasten vanhemmilla on tilanne nyt sopuisa ja rauhallinen, niin siinähän on kasassa kaikki mitä tarvitaan. Lasten asioista sopiminen sujuu rauhanomaisesti ja muukin kanssakäyminen. Tämän käsityksen tekstistäsi saa.
Anoppi ei ole tuossa kuviossa mitenkään pakollinen elementti. Jos anoppi aiheuttaa ongelmia, niin anopin voi poistaa kuviosta. Silloinhan kaikki on hyvin. Aikuinen mies pärjännee ilman äitiään hetken. Jonkin ajan päästä voitte tietenkin kokeilla, josko anopin tuulet olisivat kääntyneet.
Kaikki on oikein hyvin ja tämä on vain viimeinen asia, jota ei ole saatu selvitettyä.
Mies ei koe olevansa erityisen läheinen äitinsä kanssa. Tämä on ollut enemmän minulle ongelma, koska koen perhesuhteet tärkeiksi. Mutta sekin vaihtoehto täytyy hyväksyä, ettei tilannetta vain saada koskaan selvitettyä.
Yritetään jonkin ajan päästä taas uudestaan.
Jätä anoppi rauhaan, asia ei kuulu sinulle. Anoppi sopeutuu jos haluaa, välttämättä ei sopeudu milloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, että miehestä on kiva, että ex-vaimo saa lastenhoitoapua. Eikö ne lapset ole myös sen miehen lapsia ja heidän hoitaminen on yhtälailla tän miehen asia?
Vituttaa tämmöiset vastuunluistajat
Eron jälkeen lastenhoito jaetaan. Ei ole vastuunluistoa ettei hoida lapsia silloin, kun on äidin vuoro.
Ap
Tämä uusperheiden osa-aikavanhemmuus jaksaa aina ihmetyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei tiennyt tilanteesta, vaikka mies ja exä asuivat kahta eri kotia?
Näin minulle on kerrottu. Mies sanoo, että anoppi tiesi kyllä että välillä on riitoja mutta ei tiennyt, mitä kaikkea riitelyn yhteydessä tapahtui.
Ap
Aika pahoja täytyy riitojen olla, jos ei pystytä edes saman katon alla olemaan. On olemassa myös vaihtoehto mennä vaikka hotelliin, kunnes pahin on ohi ja alkaa sitten selvitellä asiaa.
Kahden asunnon kustannukset ovat kovemmat kuin tilapäismajoitus. Kaverien sohville varmaan myös pääsee.
En väitä sua provoksi, tuntuu vaan miehesi ja tämän exän elämä aika uskomattoman kaoottiselta. Lapsia säälin. He ovat varmaan tunteneet olonsa aika turvattomiksi, kun vanhemmat siellä sun täällä ja välillä taas yhdessä. Odottivat kauhulla aina noita riitoja ja lähtöjä, on off, on off...
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä itsellä ihan rehellinen käsitys erosta? Vaimon tyytymättömyys?
Naapurissa tuli ero miehen vapaa-ajan alkoholinkäytön vuoksi. Työnsä hoiti mallikkaasti, urheilullinen asiallinen mies, mutta toki saunoessaan ja festareilla käydessään vedetään lärvit.
Alkoholinkäytöstä ei ollut kyse. Enemmän suurista persoonallisuuseroista. Miehen ex on voimakas persoona ja hänelle sopii varmasti paremmin toinen voimakas persoona, jotta suhteessa säilyy tasapaino. Ex ei saanut "vastusta" miehestäni. Itse taas olen introvertti ja ujo, joten sovitaan miehen kanssa hyvin yhteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, että miehestä on kiva, että ex-vaimo saa lastenhoitoapua. Eikö ne lapset ole myös sen miehen lapsia ja heidän hoitaminen on yhtälailla tän miehen asia?
Vituttaa tämmöiset vastuunluistajat
Eron jälkeen lastenhoito jaetaan. Ei ole vastuunluistoa ettei hoida lapsia silloin, kun on äidin vuoro.
Ap
Tämä uusperheiden osa-aikavanhemmuus jaksaa aina ihmetyttää.
Miten muuten hoitaisit asian kuin niin, että lapset ovat vuorotellen vanhemmillaan? Eivät ihmiset voi asua saman katon alla eron jälkeen.
Jotkut Ihmiset nyt vaan kuvittelevat, että jos he eivät hyväksy jotain, niin se jotain lakkaa olemasta.
Heille tuppaa tulemaan eteen jatkuvasti niitä asioita, mitä eivät hyväksy. Pitkät hiukset, ruudulliset sukat, lapsen puoliso, lapsenlapsen harrastus, naapurin ammatti.
Ei kannata pitää sellaisia ihmisiä elämässään. He kylvävät vain myrkkyä ympärilleen paheksunnallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taattua laatua. Av-mammojen mielestä uusperhe ei koskaan voi onnistua tai olla onnellinen. Jos uusperheessä lapset vaikuttavat onnelliselta, se ei koskaan ole totta vaan "vanhemmat vaan näkevät mitä haluavat".
Av-mammojen mielestä uusperheen kaikki ongelmat johtuvat uusperheestä. Jos on paskamainen anoppi se on uusperheen syy jne jne.Ap toivon että et anna suurimman osan tämän pahan olon palstan viesteistä vaikuttaa itseesi.
Kiitos myötätunnosta! Oon myös samaa mieltä, ettei mikään perhemuoto itsessään tuo onnea. Toisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilla on oikeus omiin tunteisiinsa. Et voi mitään.
Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, mutta fiksu ihminen ei "valitse puolia" niin, että yhdelle kumartaa ja toiselle pyllistää. Tärkeintä on lasten etu, olkoon ne kenen siittämiä tai synnyttämiä hyvänsä.
Aina kun kumartaa, samalla pyllistää. Sitä ei voi mitenkään välttää. Lasten etu olisi asua molempien vanhempien kanssa, ei vieraan naisen ja tämän vieraiden lasten kanssa.
Anopille eivät täysi-ikäisten lastensa asiat kuulu, saa pyllistellä itsekseen.
Uusperheitä nyt kuitenkin muodostetaan "paremmissakin piireissä", joten siihen on sopeuduttava. Riitaisa ja hampaat irvessä yhdessä pidetty ydinperhe ei todellakaan ole lapsille hyväksi.
Empaattisen isä- tai äitipuolen "saaminen" on sinällään lapselle arpapeliä, kun aina ei voi tietää ja fiksukin on saattanut näytellä, mutta ihan yhtä huono asia on katsoa sivusta kun ne "omat" vanhemmat riitelevät kukaties useita vuosia. Joskus/useinkin se uusperhe siis voi olla hyvä asia ja tehdä kaikki onnellisiksi. Anoppikin voi ajan saatossa ymmärtää ja muuttaa kantaansa.
Yksinhuoltajana sitten vaan, jos ei edelliset ratkaisut nappaa.
Anoppi pyllistää nyt pojalleen ja siihen on pojan tyydyttävä. Uusperheisiin ei ole mikään pakko sopeutua, elää vain omaa elämäänsä välittämättä kiukuttelevista uusperheen jäsenistä. Kokemuksesta tiedän tämän.
Aika tyhmä on anoppi, jos entisestäänkin pahentaa lastensa ja näiden kumppanien elämää.
Jokainen soppansa keitelköön ka nauttikoon, mutta tuollainen puolueellinen asenne vaikuttaa niihin lapsiin taas.
Itselläni oli vihoviimeinen vävy, siis oikeasti, petti ja mitä kaikkea, mutta silti heidän lastensa takia olin hyvissä väleissä vaikka se tiukille ottikin. Kutsuin syömään ja oltiin tekemisissä, olin kuskina jne. Ei kuulunut mulle heidän keskinäiset sotkunsa. Olin aina kuitenkin valmis auttamaan kysyttäessä, lastenhoitoapua jne. Ero oli aika helpotus, minullekin.
Samainen kaveri on nykyään vanhempien naisten kiertopalkintona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika yksityiskohtaisesti ap kyllä kerrot henkilökohtaisia asioita täällä.av:lla. Kannattaisi miettiä mistä lähtee vertaiatukea hankkimaan, tämä ei mielestäni ole oikea paikka noin monimutkaiseen tilanteeseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei tiennyt tilanteesta, vaikka mies ja exä asuivat kahta eri kotia?
Näin minulle on kerrottu. Mies sanoo, että anoppi tiesi kyllä että välillä on riitoja mutta ei tiennyt, mitä kaikkea riitelyn yhteydessä tapahtui.
Ap
Aika pahoja täytyy riitojen olla, jos ei pystytä edes saman katon alla olemaan. On olemassa myös vaihtoehto mennä vaikka hotelliin, kunnes pahin on ohi ja alkaa sitten selvitellä asiaa.
Kahden asunnon kustannukset ovat kovemmat kuin tilapäismajoitus. Kaverien sohville varmaan myös pääsee.
En väitä sua provoksi, tuntuu vaan miehesi ja tämän exän elämä aika uskomattoman kaoottiselta. Lapsia säälin. He ovat varmaan tunteneet olonsa aika turvattomiksi, kun vanhemmat siellä sun täällä ja välillä taas yhdessä. Odottivat kauhulla aina noita riitoja ja lähtöjä, on off, on off...
En usko että asumusero oli hetken mielijohde. Sitä edeltää usein tuo hotelliin meno ym. Hyvissä suhteissa olevien on vaikea ymmärtää mitä kaikkea voi käydä kun toisilleen sopimattomat ihmiset pysyvät väkisin yhdessä. Pysyin itsekin exmiehen kanssa yhdessä vuosikausia koska kaikki vaan käskivät puhumaan ja selvittämään. Mutta kun mikään puhuminen ei auttanut, koska meillä oli isoja arvomaailmoihin liittyviä ristiriitoja.
Tilanne kärjistyi ja sain turpaani. Poskiluu murtui mutta silti äitini kehotti lasten takia sopimaan. En enää jäänyt sopimaan. Nyt 15vuotias poikani on kysynyt että "äiti mikset eronnut aiemmin isästä". Hän muistaa lapsuudestaan vain riitelyä. Mitä vastaan? Koska luulin, että teen väärin jos eroan.
Av mammojen käsitys ydinperheestä on vääristynyt ja haitallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei tiennyt tilanteesta, vaikka mies ja exä asuivat kahta eri kotia?
Näin minulle on kerrottu. Mies sanoo, että anoppi tiesi kyllä että välillä on riitoja mutta ei tiennyt, mitä kaikkea riitelyn yhteydessä tapahtui.
Ap
Aika pahoja täytyy riitojen olla, jos ei pystytä edes saman katon alla olemaan. On olemassa myös vaihtoehto mennä vaikka hotelliin, kunnes pahin on ohi ja alkaa sitten selvitellä asiaa.
Kahden asunnon kustannukset ovat kovemmat kuin tilapäismajoitus. Kaverien sohville varmaan myös pääsee.
En väitä sua provoksi, tuntuu vaan miehesi ja tämän exän elämä aika uskomattoman kaoottiselta. Lapsia säälin. He ovat varmaan tunteneet olonsa aika turvattomiksi, kun vanhemmat siellä sun täällä ja välillä taas yhdessä. Odottivat kauhulla aina noita riitoja ja lähtöjä, on off, on off...
En usko että asumusero oli hetken mielijohde. Sitä edeltää usein tuo hotelliin meno ym. Hyvissä suhteissa olevien on vaikea ymmärtää mitä kaikkea voi käydä kun toisilleen sopimattomat ihmiset pysyvät väkisin yhdessä. Pysyin itsekin exmiehen kanssa yhdessä vuosikausia koska kaikki vaan käskivät puhumaan ja selvittämään. Mutta kun mikään puhuminen ei auttanut, koska meillä oli isoja arvomaailmoihin liittyviä ristiriitoja.
Tilanne kärjistyi ja sain turpaani. Poskiluu murtui mutta silti äitini kehotti lasten takia sopimaan. En enää jäänyt sopimaan. Nyt 15vuotias poikani on kysynyt että "äiti mikset eronnut aiemmin isästä". Hän muistaa lapsuudestaan vain riitelyä. Mitä vastaan? Koska luulin, että teen väärin jos eroan.
Av mammojen käsitys ydinperheestä on vääristynyt ja haitallinen.
Onneksi uusperheissä onni aina kukoistaa, kuten Erikan uusperheessä. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei tiennyt tilanteesta, vaikka mies ja exä asuivat kahta eri kotia?
Näin minulle on kerrottu. Mies sanoo, että anoppi tiesi kyllä että välillä on riitoja mutta ei tiennyt, mitä kaikkea riitelyn yhteydessä tapahtui.
Ap
Aika pahoja täytyy riitojen olla, jos ei pystytä edes saman katon alla olemaan. On olemassa myös vaihtoehto mennä vaikka hotelliin, kunnes pahin on ohi ja alkaa sitten selvitellä asiaa.
Kahden asunnon kustannukset ovat kovemmat kuin tilapäismajoitus. Kaverien sohville varmaan myös pääsee.
En väitä sua provoksi, tuntuu vaan miehesi ja tämän exän elämä aika uskomattoman kaoottiselta. Lapsia säälin. He ovat varmaan tunteneet olonsa aika turvattomiksi, kun vanhemmat siellä sun täällä ja välillä taas yhdessä. Odottivat kauhulla aina noita riitoja ja lähtöjä, on off, on off...
En usko että asumusero oli hetken mielijohde. Sitä edeltää usein tuo hotelliin meno ym. Hyvissä suhteissa olevien on vaikea ymmärtää mitä kaikkea voi käydä kun toisilleen sopimattomat ihmiset pysyvät väkisin yhdessä. Pysyin itsekin exmiehen kanssa yhdessä vuosikausia koska kaikki vaan käskivät puhumaan ja selvittämään. Mutta kun mikään puhuminen ei auttanut, koska meillä oli isoja arvomaailmoihin liittyviä ristiriitoja.
Tilanne kärjistyi ja sain turpaani. Poskiluu murtui mutta silti äitini kehotti lasten takia sopimaan. En enää jäänyt sopimaan. Nyt 15vuotias poikani on kysynyt että "äiti mikset eronnut aiemmin isästä". Hän muistaa lapsuudestaan vain riitelyä. Mitä vastaan? Koska luulin, että teen väärin jos eroan.
Av mammojen käsitys ydinperheestä on vääristynyt ja haitallinen.
Onneksi uusperheissä onni aina kukoistaa, kuten Erikan uusperheessä. Eikö?
Onneksi ydinperheissä aina onni kukoistaa, kuten *viittaus kaikkiin viimeaikaisiin perhesurmiin*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei tiennyt tilanteesta, vaikka mies ja exä asuivat kahta eri kotia?
Näin minulle on kerrottu. Mies sanoo, että anoppi tiesi kyllä että välillä on riitoja mutta ei tiennyt, mitä kaikkea riitelyn yhteydessä tapahtui.
Ap
Aika pahoja täytyy riitojen olla, jos ei pystytä edes saman katon alla olemaan. On olemassa myös vaihtoehto mennä vaikka hotelliin, kunnes pahin on ohi ja alkaa sitten selvitellä asiaa.
Kahden asunnon kustannukset ovat kovemmat kuin tilapäismajoitus. Kaverien sohville varmaan myös pääsee.
En väitä sua provoksi, tuntuu vaan miehesi ja tämän exän elämä aika uskomattoman kaoottiselta. Lapsia säälin. He ovat varmaan tunteneet olonsa aika turvattomiksi, kun vanhemmat siellä sun täällä ja välillä taas yhdessä. Odottivat kauhulla aina noita riitoja ja lähtöjä, on off, on off...
En usko että asumusero oli hetken mielijohde. Sitä edeltää usein tuo hotelliin meno ym. Hyvissä suhteissa olevien on vaikea ymmärtää mitä kaikkea voi käydä kun toisilleen sopimattomat ihmiset pysyvät väkisin yhdessä. Pysyin itsekin exmiehen kanssa yhdessä vuosikausia koska kaikki vaan käskivät puhumaan ja selvittämään. Mutta kun mikään puhuminen ei auttanut, koska meillä oli isoja arvomaailmoihin liittyviä ristiriitoja.
Tilanne kärjistyi ja sain turpaani. Poskiluu murtui mutta silti äitini kehotti lasten takia sopimaan. En enää jäänyt sopimaan. Nyt 15vuotias poikani on kysynyt että "äiti mikset eronnut aiemmin isästä". Hän muistaa lapsuudestaan vain riitelyä. Mitä vastaan? Koska luulin, että teen väärin jos eroan.
Av mammojen käsitys ydinperheestä on vääristynyt ja haitallinen.
Onneksi uusperheissä onni aina kukoistaa, kuten Erikan uusperheessä. Eikö?
Onneksi ydinperheissä aina onni kukoistaa, kuten *viittaus kaikkiin viimeaikaisiin perhesurmiin*
Onneksi niitä on tapahtunut myös uusperheissä. Eikä mikään ihme, kai sitä vieraisiin elätteihin v*ttuuntuu.
Tästä tulee mieleen entisen työkaverin erokähinät.
Työkaveri siis erosi puolisostaan ja aluksi tekivät niin, että lapset asuvat vanhassakaupungissa kodissa, ja vanhemmat siellä vuoroviikoin.
Minusta se kuulosti hyvältä ratkaisulta, mutta toinen työkaveri tuumasi kyynisesti, että "toimii niin kauan kun ei ole uusia suhteita."
Ja niinhän siinä kävi.
Aluksi toimi hyvin. Ei mitään ongelmaa. Isovanhemmille pitivät kulisseja yllä ja näyttelivät perhettä.
Random seksiä oli paljon helpompi hakea exältä kuin joltain baarituttavuudelta. Sanoivat sitä on-off-suhteeksi.
Ero alkoi oikeasti vasta kun kuvioon tuli mukaan uusi rakas. Siitä lähtikin sellainen välienselvittely, että eksät ja nyksät kävivät huutamassa toistensa työpaikoillakin. Se meno oli aivan käsittämätöntä. Ja isovanhemmat vedettiin myös mukaan taistoon. Puolin ja toisin uhkasivat käydä kertomassa toistensa vanhemmille. Joku kävi ex-anoppilassa kerjäämässä sääliä, mikä kiristää kierroksia erotappelussa.
Ei siinä kuviossa uusilla rakkailla oikein sijaa ollut. Toimivat lähinnä laastareina valtavasta eroriidassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ja lasten vanhemmilla on tilanne nyt sopuisa ja rauhallinen, niin siinähän on kasassa kaikki mitä tarvitaan. Lasten asioista sopiminen sujuu rauhanomaisesti ja muukin kanssakäyminen. Tämän käsityksen tekstistäsi saa.
Anoppi ei ole tuossa kuviossa mitenkään pakollinen elementti. Jos anoppi aiheuttaa ongelmia, niin anopin voi poistaa kuviosta. Silloinhan kaikki on hyvin. Aikuinen mies pärjännee ilman äitiään hetken. Jonkin ajan päästä voitte tietenkin kokeilla, josko anopin tuulet olisivat kääntyneet.
Kaikki on oikein hyvin ja tämä on vain viimeinen asia, jota ei ole saatu selvitettyä.
Mies ei koe olevansa erityisen läheinen äitinsä kanssa. Tämä on ollut enemmän minulle ongelma, koska koen perhesuhteet tärkeiksi. Mutta sekin vaihtoehto täytyy hyväksyä, ettei tilannetta vain saada koskaan selvitettyä.
Yritetään jonkin ajan päästä taas uudestaan.
Oot ottanut itsellesi vastuunkantajan roolin. Just tollasia naisia valitsee miehet, jotka ei ota itse vastuuta omista ihmissuhteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Uusperheet eivät sovi kenellekään.
Huonostipa tunnet historiaa. Ennen uusperheet olivat enemminkin sääntö kuin poikkeus koska naisten lapsivuodekuolleisuus oli hyvin korkea. Ydinperhemalli on uudempaa keksintöä.
Vierailija kirjoitti:
Oi ihania kuviota! Muten kukasn välittää jostain anopin mielipiteestä tai pakonomaisesta tarpeesta ollla tekemisissä...voi luoja näitä uusperheitä. Ja aikuinen mies äiti sitä ja äiti tätä..
Aika moni ihminen pahastuu siitä, jos toisen vanhempi sekaantuu pariskunnan elämään tai muulla tavalla aiheuttaa epäsopua. Se koskee ydinperhettä ja uusperhettä. Anoppi on tietenkin pettynyt, jos hänen lapsensa avioliitto oli epäonnistunut. Anopin ei tarvitse pitää siitä, että hänen lapsellaan on myöhemmin uusi perhe. Mutta osapuolten parjaaminen tai sekaantuminen uuden perheen asioihin on väärin. Kun kuulen näistä tapauksista, ihmettelen. Siis toivooko anoppi / ex-anoppi ihan tosissaan, että hänen lapsensa epäonnistuu myös toisessa avioliitossaan? Onko anopista kivaa kertoa tuttaville kuinka "meidän Joni on eronnut kaksi kertaa". En ymmärrä.
Kaikki on oikein hyvin ja tämä on vain viimeinen asia, jota ei ole saatu selvitettyä.
Mies ei koe olevansa erityisen läheinen äitinsä kanssa. Tämä on ollut enemmän minulle ongelma, koska koen perhesuhteet tärkeiksi. Mutta sekin vaihtoehto täytyy hyväksyä, ettei tilannetta vain saada koskaan selvitettyä.
Yritetään jonkin ajan päästä taas uudestaan.