Parhaat vinkit koskien äitiyttä

"Sun rasittava arki on sun lapsesi lapsuus" -- ,,,,,,

Isä on yhtä hyvä hoitamaan vauvaa kuin sinä! Anna tilaa, jätä vauva isälle, tee omia juttuja sillä aikaa.

Nauti vauvavuodesta! Vauva on helppo ottaa mukaan kantorepussa tai vaunuissa melkein mihin vain. Itse istuskelin äitiyslomalla paljon kahviloissa ja puistoissa, ja vauva nukkui vaunuissa vieressä. Tämä ei tule enää jatkumaan 1-2-vuotiaan kanssa. :D Minusta ikävuosi 1-2 oli lapsen kanssa kaikkein raskain, mutta sitten helpotti nopeasti todella paljon. 2-vuotias ymmärtää jo vaikka mitä ja osaa puhua eikä enää kaatuile holtittomasti eikä yritä tunkea kaikkea näkemäänsä suuhunsa. Mutta söpöjä ne pikkutaaperotkin on, vaikkakin raskaita. Onnea ja iloa lapsesta ja äitiydestä!

Älä tee liikaa suunnitelmia äitiyslomalle. Minä esim. luulin, että vauva olisi tissillä pitkiä aikoja putkeen niin että ehtisin katsoa tv-sarjoja, mutta ei, hän olikin nopea tehosyöjä. 3 minuuttia tehokasta imua, sitten tyytyväinen maiskautus ja se oli siinä. Toisin kuin jotkut, en ollut vauvan kanssa jatkuvassa symbioosissa vaikka imetinkin.

Ota joka päivä hetki itsellesi, jotta siitä tulisi tapa. Toki, se voi jossain kohtaa olla se, kun viet roskat yksin pihalle (mikä vapaus!), tai se, kun pääset yksin ruokakauppaan (wau, mahtavaa!). Pieni kävelylenkki, kirjan lukeminen, kaikki auttaa muistamaan, että on itsekin tärkeä. Parempi malli kasvavalle lapselle kuin se, että äiti ei tarvitse mitään. Oikeasti siis, kasvaa tervepäisempiä lapsia.

Hyväksy lapsesi sellaisena kuin hän on.

Aidosti hyväksy, kaikkine puutteineen ja vikoineen, haasteineen ja kompasteluineen. Lapsen itsensä eikä lapsen elämän kuulu olla täydellistä, eikä se ole sinun tehtäväsi yrittää tehdä siitä sellaista. Hyväksy, tue, rajaa viisaasti ja rakasta.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksy lapsesi sellaisena kuin hän on.

Aidosti hyväksy, kaikkine puutteineen ja vikoineen, haasteineen ja kompasteluineen. Lapsen itsensä eikä lapsen elämän kuulu olla täydellistä, eikä se ole sinun tehtäväsi yrittää tehdä siitä sellaista. Hyväksy, tue, rajaa viisaasti ja rakasta.

Juuri näin. Tämä oli tärkein neuvo tässä koko keskustelussa.

Kuuntele lastasi ja kehu jos hän onnistuu.

Perhepeti. Vauva nukkuu hyvin joten äitikin saa nukuttua, ja muut perheenjäsenet.

Vierailija kirjoitti:

Se on maailman rankin ja yksinäisin rooli ja kukaan ei ole niin saa ta nal li sen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle.

Ei ole rankkaa eikä yksinäistä. Muista pikkulasten vanhemmista saa seuraa ja pitkäaikaisia ystäviä. Kotona oleville äideille ja isille järjestetään kaikenlaista toimintaa. Vauva nukkuu tosi paljon normaalisti, joten ota itse samalla päikkäreitä niin jaksat. Jaa miehen kanssa vuoroja siten että työssäkäyvä hoitaa ainakin vkloppuyöt ja kotona oleva arkiyöt, näin molempi saa lepoa

Miten on mennyt vauvan kanssa? Tai meni eka vuosi? (Näyttää olevan 2022 aloitus)

Luota omiin vaistoihisi. Vain sinulla on juuri tämä lapsi. Pidä hyvä huoli itsestäsi. Älä leiki kotia. 

Vierailija kirjoitti:

Muista että et omista lasta. Lapsi on oma yksilönsä, jolla on omat oikeutensa, toiveet, tarpeet, kykynsä, ominaisuudet, unelmat. Lasta ei saa koskaan käyttää koston välineenä esim sukuun tai lapsen isään. Lapsella on myös oikeus luoda omia ihmissuhteita.

Toinen: Se lapsi kasvaa koko ajan. Ja usko tai älä, se menee vauhdilla se aika. Yritä nauttia joka vaiheesta, vaikka olisi rankkaa. Yritä löytää hyviäkin puolia, jos vaan pystyt, silloinkin kun tuntuu, että pää leviää. Ennen kuin huomaatkaan, se vaihe on historiaa ja on tullut jotain uutta tilalle. Tulet kaipaamaan monia asioita.

Odotettavissa on paljon hermojen totaalista menettämistä ja sellaista rakkautta, että sydän pakahtuu.

Pikkulapset kyllä haluaa, että mami ja isi omistavat heidät, sillä se tuo heille uskomatonta turvallisuutta. Itse omistin kolme omaani aina teini-ikään asti kunnes itse katkaisivat napanuoran.

Uppp

Ota rennosti.

Kun ensimmäinaamu vauvani herätti aamuyöllä, enkä tietenkään saanut enää unta, totesin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa:

Joko kärsin tai nautin. Valitsin jälkimmäisen ja luin yön pimeinä tunteina kaikkea kivaa sarjakuvista alkaen. Saattoi se unikin ilmaantua ennen seuraavaa ruokataukoa.

Nukuin sitten vauvan kanssa aina, myös päivällä. Ihanaa aikaa. :)

Mikä olisi hyvä vinkki pärjätä henkisesti isän kanssa, jonka emotionaaliset taidot osoittautui vauvan myötä alkeellisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Sellanen juttu, kerron omasta kokemuksesta.

Kuvittelin että vaan minä tiedän mikä lapselle on hyväksi, vaan minä tiedän miten lapsi puetaan ja miten sen kanssa ollaan, ja että mies ei kuitenkaan ymmärrä mitään eikä osaa mitään. Vaikka tietysti se osasi.

En myöskään kiinnittänyt mieheen ja parisuhteeseen juuri enää huomiota enkä välittänyt järjestää mitään kahdenkeskeistä. Seksikään ei oikeastaan enää huvittanut oman miehen kanssa.

Eroonhan se suhde päättyi kun lapsi oli vielä pieni.

Että kannattaa kyllä sitä parisuhdettakin muistaa vaalia ja muistaa että miehellesi olet kuitenkin vaimo, etkä äiti, ja että seksuaalisia ja muitakin läheisyyden tarpeita on miehellä myös sillon, kun olette vanhempia.

Kaikissa vauvaperheissä, joita tunnen, äiti on se joka kaipaa miestään, huomiota, parisuhdejuttuja, varaa terapeutin, lähettää linkkejä, koskee...

mies taas on ulkoistanut itsensä. Ei halua, ei kohtele äitiä kuin rakastettua rakastajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan tulon jälkeen suosittelen "pesimistä" eli käyttää muutama viikko siihen, että on paljon vauvan lähellä ja paljon ihokosketuksessa. Maito lähtee virtaamaan, samoin mieltä muokkaavat hoivahormonit, jotka mahdollistavat naiselle sen, että voi istua tyytyväisenä imettämässä pitkiäkin aikoja. Läsnäolo, oleminen,  saa uuden merkityksen.

On tärkeää päästä vaistomaiseen äitiystilaan, jolloin äitiyden rutiinit ja velvollisuudet eivät tunnu niin raskailta.

Tämä vaistomainen mielentila saattaa tuntua jopa pelottavalta, ja siksi usein älylliset naiset karttavat sitä, ja tekevät äitiyslomalla vaikkapa opinnäytetyön. Palaavat älylliseen lineaariseen ajatteluun ja sen hallitsemaan mielentilaan, kun nimenomaan pitäisi mennä sinne alkunaiseuteen ja unohtaa hetkeksi älylliset rakennelmat.

Kannatan!

Tosin, suosittelen täyspesimisen ajaksi 2kk.

Up

Anna vauvallesi/lapsellesi aikaa, hellyyttä ja läheisyyttä. Rakastaa ei voi liikaa