Parhaat vinkit koskien äitiyttä

Vanhemman ja lapsen välinen suhde on ihmissuhde siinä missä muutkin ja siihen pätevät pitkälti samat säännöt. Vaikka vanhemman pitää olla pomo, sitä ei tarvitse alleviivata joka käänteessä. Monille tuntuu olevan tärkeintä se, että lapsi tottelee ja kehittyy tasan niin kuin pitäisi tai paremminkin vähän nopeammin. Tällainen on lapselle tosi rankkaa, enkä ihmettele, että moni katkaisee välit vanhempiinsa kun vain voivat - ja tätä sitten hehkutetaan ihanan varhaisena itsenäistymisenä. Mieti itse, haluatko viettää aikaa ihmisen kanssa, joka aina tietää sinua paremmin kaiken, huutaa, suhtautuu sarkastisesti, eikä paljasta itsestään mitään inhimillistä. Lapseenkin pitää suhtautua ihmisenä, oikeana, kokonaisena ihmisenä.

Älä stressaa. Sun ei tarvitse olla täydellinen ja virheetön. Kukaan ei ole. Sulla ei tarvitse olla kaikkia uusia ja hienoimpia varusteita ja vaatteita vauvalle. Riittää että on puhtaat vaatteet ja turvalliset tavarat (esim turvakaukalo), vaikka käytettyinä.

Anna isän olla vauvan kanssa heti alusta asti mahdollisimman paljon. Isä on saman arvoinen vanhempi kuin äitikin. Isä ei ole mikään lapsenvahti joka katsoo lapsen perään pari tuntia viikossa. 

Jos imetys ei suju ihan mistä tahansa syystä niin älä tunne siitä huonoa omatuntoa. 

Jos joku tarjoaa lapsenhoitoapua niin ota se vastaan! AINA! :D 

Järjestäkää puolison kanssa yhteistä aikaa. Järjestä itsellesi myös omaa aikaa ilman vauvaa. 

Vaikka imettäisit niin pulloruokinnan opettaminen on hyödyksi, jos haluat päästä vaikka tyttöjen kanssa viihteelle ekan vuoden aikana. Äläkä kuuntele saarnoja siitä, ettei äiti-ihminen voisi käydä joskus baarissa. Lapsella on myös se toinen vanhempi. 

Älä hamstraa ihan pieniä vauvanvaatteita kovin paljoa. Vauva kasvaa niistä niin nopeasti ohi.

Vauva on ihan pieni vaan niin lyhyen aikaa. Yritä nauttia ja tuoksuttele vauvaa paljon. Jos joskus väsyttää ja vituttaa vauvan kanssa kotona oleminen niin sekin on ok. Sitten yrität vain saada vähän omaa aikaa.

Ota sairaalaan mukaan nännivoidetta! Imetys voi aluksi sattua ja nännit on ihan haavoilla. Älä säikähdä jälkisupistuksia. Ne tulevat yleensä vauvaa imettäessä ja tuntuvat tosi epämiellyttäviltä.

Opettele tuntemaan lapsesi - älä oleta tietäväsi, vaan tarkkaile häntä. Kun opit lukemaan häntä ja toimit hänen parhaakseen, tuon yhteyden vaaliminen kantaa läpi elämän.

Usko itseesi.

Ihan alusta asti miehen ja lapsen kahdenkeskistä aikaa. Vaikka kauppareissujen ajan tms. Jos menee pidempään että mies viettää kahden kesken lapsen kanssa aikaa. Voi lähteä ajautumaan kierteeseen jossa mies ei uskalla/halua ottaa vastuuta lapsen kanssa koska ei ole sitä ottanut alusta asti. Myöskään kiintymyssuhteen luominen ei onnistu yhtäkkiä kouluikäisen kanssa. Ja toisaalta jos huomaat esim vuoden ikäisen lapsen kanssa että mies on ihan pihalla lapsen tarpeista jne niin ei se tunnu hyvältä äidistäkään jättää pärjäilemään vaikka niinkin joskus täytyy tehdä. Alussa molemmat ovat samalla viivalla ja yhtä pihalla, ei tekosyitä vastuuttaa toista jne.

Olen seurannut sivusta perhettä jossa isä on painanut pitkää päivää lasten pikkulapsivuodet. Sivusta katsoen isä ei kykene asettumaan lasten tasolle vaikka varmasti haluaisi. Lapset eivät mielellään turvaudu isäänsä kun kiintymyssuhdetta ei ole muodostunut.

Tuolla aiemmin kommentoitiin, että vasta 5 vuotiaana tarvitsisi lasta kasvattaa. Ei kyllä pidä paikkaansa. Päivittäin kerron ja ohjeistan 1,5 veelle miksi jotakin asiaa ei saa tehdä. Rajoja pitää asettaa jo tämän ikäiselle jatkuvasti.

Muuten esimerkiksi läpsisi vanhempia, heittelisi leluja, tyhjentäisi keittiön kaappeja yms yms.

Villi äiti, villi lapsi.

Jos haluat imettää, pidä vauva sairaalassa niin paljon ihokontaktissa kuin vain suinkin jaksat. Se auttoi omalla kohdallani toisen kanssa, kun ensimmäisen kanssa imetys oli kovan työn takana.

Muista vaikeina hetkinä, että vauva/lapsi elää vaiheesta vaiheeseen, eivätkä uudet, sillä hetkellä raskailta tuntuvat jutut todennäköisesti kestä montaa päivää tai viikkoa.

Pitäkää kiinni teille tärkeistä periaatteista, älkääkä kuunnelko muiden ei tuu onnistumaan, oottakaahan vaan ym. pelotteluja. Toki on hyvä myös olla nöyrä ja luopua omista etukäteiskuvitelmistaan, jos käytäntö osoittaa jonkun muun tien olevan oikea teille ja vauvallenne.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Tee niinkuin itsestä tuntuu parhaimmalta. Nauti ajasta vauvan kanssa, se menee äkkiä.

Yritä jo nyt olla luomatta ennakko odotuksia millaista se tulee olemaan. Itselle kävi niin kun kaikki pelotteli miten paljon valvomista, itkua ja huutoa se tulee olemaan niin luulin että vauvassa on vikaa kun ei ollutkaan tuollaista.

Sama kävi toisen ja kolmannen vauvan kanssa. Kaikki nukkui yöt hyvin, ihan jo melkein laitokselta asti joka on käsittämätöntä. Kuukauden iässä kaikki nukkui 8 tunnin unet. Ensimmäisen kerran sairastui esikoinen 5 vuotiaana, keskimmäinen 3 vuotiaana ja kuopus on nyt 9 eikä ole sairastanut vielä mitään mihin lääkettä olisi tarvinnut.

Arki kolmen pienen kanssa oli mukavaa ja tehtiin vaikka mitä. Lapset söi ja nukkui hyvin, olivat terveitä ja eivät koskaan tapelleet keskenään. Elämäni parasta aikaa.

Tuo pikkulapsi aika oli niin helppoa. Niin helppoa. Mutta älkää huoliko ettenkö olisi osaani saanut, ne haasteet alkoi sitten kouluiässä. Siihen asti sain nauttia.

Tässä aika kultaa muistot aika reippaasti. Pienet lapset sairastavat erittäin paljon flunssia, yleensä koko ajan sen jälkeen, kun imetys loppuu. On mahdotonta, että vasta viisivuotiaana saisi ensimmäisen flunssan, elleivät lapset ole koko ajan kaikki vain kotona.

Taaperoaika on kaikkein raskain aika, kun vauhtia riittää, mutta ei järkeä. Vauvavuosi on sitä helpompi, ellei vauva ole sairas, Keskonen tms.

Valitkaa vähän tarkemmin se isä ja maailma olisi paljon parempi paikka.

Kun haet lapsen päivähoidosta ja tulette kauppakassien kanssa kotiin, laske kassit alas ja istu 10 minuuttia lapsen kanssa juttelemassa päivän touhuista, ikävä on ollut. Ruuat ei sinä aikana mene pilalle ja enempää ei tarvita, pian hän jo menee omiin leikkeihinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka väsyttää - pidä itsestäsi myös huolta ja pidä itsesi edes vähän huoliteltuna. Masennut entisestään jos peilikuva ei miellytä.

Tämän minäkin sanon.

Valmistaudu henkisesti etukäteen vauva vuoteen sekä taaperovuoteen. Vauvoilla ei ole selkeää päivänjatkoa yösikaa ensimmäiseen puoleen vuoteen vaan heröilevät 2-4hvälein syömään joten yöunet tulee kärsimään, varaudu siihen. Kun alkaa siittä multoutumaan nukkua pidempiä öitä, vielä noin taapero iässä nukuttaminen voi olla haastavaa kun yöheräilyitä on tai itse nukkumaan meno. Tee selkeät rutiinit lapselle mitkä toistuvat aina iltaisin mm nukkumaan meno rutiinit ja perus toimet, nämä luo turvaa.

Vauva vuotena ehdit rauhassa juoda kahveja mutta odotas vaan kun lapsi oppii kävelemään, sitten saa pysyä perässä ja vahtia mitä laittaa suuhunsa

Pidä uni sinulla ykkösenä. Nuku kaikissa väleissä mitä ehdit. Nauti vauva vuodesta.

Vauvan tulon jälkeen suosittelen "pesimistä" eli käyttää muutama viikko siihen, että on paljon vauvan lähellä ja paljon ihokosketuksessa. Maito lähtee virtaamaan, samoin mieltä muokkaavat hoivahormonit, jotka mahdollistavat naiselle sen, että voi istua tyytyväisenä imettämässä pitkiäkin aikoja. Läsnäolo, oleminen,  saa uuden merkityksen.

On tärkeää päästä vaistomaiseen äitiystilaan, jolloin äitiyden rutiinit ja velvollisuudet eivät tunnu niin raskailta.

Tämä vaistomainen mielentila saattaa tuntua jopa pelottavalta, ja siksi usein älylliset naiset karttavat sitä, ja tekevät äitiyslomalla vaikkapa opinnäytetyön. Palaavat älylliseen lineaariseen ajatteluun ja sen hallitsemaan mielentilaan, kun nimenomaan pitäisi mennä sinne alkunaiseuteen ja unohtaa hetkeksi älylliset rakennelmat.

Etsi lapselle isä joka tukee lapsen varttumista ja tukee sinua rankkoina hetkinä.

- Jos vaan on mahdollisuus lähipiirin (puoliso, isovanhemmat, omat ystävät jotka haluaa auttaa jne) niin anna heidän hoitaa lasta ja auttaa sen kanssa, vaikka alkuun se olisikin vähän molemminpuolista opettelua. Meillä tyttö itki aluksi minusta erossa vauvana kaikkien muiden kanssa, mutta onneksi mies ei antanut periksi ja pikkuhiljaa hyväksyi isän siinä missä itsenikin ja myöhemmin myös kummitädin ja appivanhemmat. On tärkeä että saat myös itse huilata, ihmislajin historiassa lapsista on huolehdittu yhteisössä eikä kenenkään pidä pärjätä siinä hommassa yksin.

- Pyri löytämään sitten vähän isomman kanssa joku juttu mitä tykkäätte molemmat tehdä. Se voi olla ulkoilu, liikuntalaji, askartelu, musiikki, juttelu, lautapelit, kukkien hoito, pihatyöt, ruoanlaitto jne jne. Välillä täytyy tehdä asioita siksi että lapsen kanssa nyt pitää tehdä (en esim itse ole mikään legoleikkien yms suurin ystävä tai jaksaisi aina opettaa jotain pyöräilyä, mutta niitäkin tehdään) mutta on tosi iso voimavara jos on myös sellaista yhteistä tekemistä mistä molemmat aidosti nauttii. Lapset tarvii paljon läsnäoloa ja lisäksi esim.sairastelevat paljon noin että heidän kanssa on "jumissa" kotona.

- Vaikka ne ensivuodet vaatii aika paljon, niin ne menee kuitenkin ohi nopeaan. Kohta ykkösenä on kaverit ja omat menot: kannattaa koittaa nauttia siitä varhaislapsuudesta. Ja se onnistuu yleensä parhaiten niin että siitä saa myös huilaustaukoja ja hengähdyshetkiä.

Jos olet hoitovapaalla, pidä sinun ja lapsen päivässä selkeä rytmi. Aamupala, leikkiä, ulkoilu, lounas, päiväunet, välipala, lukemista ja leikkiä. Näin päivä etenee nopean tuntuisesti ja lapsikin oppii, mitä seuraavaksi on vuorossa.

Vaikkei lapsi osaa vielä puhua, hänelle kannattaa jutella ja kertoa asioita sekä lukea kirjoja.

Mulla toimi hyvin ja kun 3-vuotiaana meni päiväkotiin, sopeutui sen rytmiin hyvin.

Adoptio