Parhaat vinkit koskien äitiyttä

Itselle tuli yllätyksenä, että vauva söi pari ekaa kuukautta käytännössä tauotta. Vaikka isä hoitikin lasta kun pystyi, olin lapsen kanssa käytännössä symbioosissa alkuun. Tästä kannattaa jutella puolison kanssa jo ennen kuin vauva syntyy ja yrittää muistaa huomioida toinen (puolin ja toisin) niinä pieninä hetkinä kun se on mahdollista. Muuten voi puoliso tuntea itsensä aika ulkopuoliseksi. Äiti elää ja hengittää vauvaa, mutta on pidemmän päälle kaikkien, varsinkin sen lapsen etu, että koko perhe tuntee kuuluvansa yhteen.

Yrittäkää tulkita toisianne lempeästi, ei kannata heti ärsyyntyä toisen ”huomiontarpeesta” etteikö tuo nyt tajua, että meillä on vauva hoidettavana.

Ja jos on tukijoukkoja, niin antakaa vauva välillä edes tunniksi hoitoon ja käykää kahdestaan puolisosi kanssa vaikka kahvilla.

Mikä tärkeintä, nauti vauvastasi, älä ota turhia suorituspaineita!

Älä lue instaa, blogeja ym.!!! Älä vertaa itseäsi ja vauvaasi muihin. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa tehdäkseen elämänsä mahdollisimman helpoksi vauva-aikana. Jos se on korvike, vauva omassa huoneessa, äidin aikainen paluu töihin, vaipparoskis, babybjörn-repussa vauva kasvot eteenpäin, kertaköyttövaipat ja purkkiruoka niin sitten se on!

(Nämä vuosien varrella paheksutuimmat vanhemmuusvalinnat;-)

Älä kuuntele liikaa muitten mielipiteitä. Jos haluat kadota sinne vauvakuplaan niin anna mennä vaan, jos kaipaat muutakin elämää niin yritä järjestää sitä. Mene mammakerhoon tai ole menemättä, tarjoa sormiruokaa tai sosetta, osta merkkivaatteita tai yritä pärjätä minimivarusteilla, nuku vauva kainalossa tai vauva pinnasängyssä, jätä vauva joskus hoitoon tai ole jättämättä. Ole itsellesi armollinen. Harvassa asiassa on yhtä oikeaa tapaa toimia.

Muista kuitenkin pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi, älä jätä syömättä vaikka vauva olisi rauhaton tai aseta siivousta nukkumisen edelle, sinun hyvinvointisi on olennaisen tärkeää. Äläkä silti kokonaan unohda sitä lapsen isää, puolisoasi. Anna (tai vaadi) hänen hoitaa vauvaa omalla laillaan ja pidä näppisi erossa silloin, muista että mieskin on uuden edessä ja hämmentynyt, ja silti edelleen se sama mies johon rakastuit aikanaan. Vauva, oma hyvinvointi ja parisuhde, ne ovat tärkeimmät.

Vierailija kirjoitti:

Älä katoa kuplaan, vaikka tekisi mieli ja vain vauva kiinnostaisi.

Höpöhöpö. Äidillä on täysi oikeus kadota kuplaansa. Turha ottaa paineita siitä, että pitää olla huoliteltu ja jaksaa kiinnostua muustakin kuin vauvasta ja väkisin jättää se hoitoon tai jotain. Jos tuntuu hyvälle niin meikkaa ja poistu kotoa, mutta jos ei huvita niin vietä päivä yöpuvussa vauva ihokontaktissa pötkötellen. No, ulos kannattaa kyllä mennä joka päivä, ainakin hetkeksi eikä liikuntaa kokonaan unohtaa, mutta varsinkin ensimmäiset kuukaudet saa ja pitää olla itselleen armollinen. Lapsen isää ei kuitenkaan kannata sulkea sen kuplan ulkopuolelle :)

Vierailija kirjoitti:

Ainiin, lisään vielä. Älä säikähdä jatkuvia eritteitä alussa! Jälkivuoto alapäästä, maidon räjähtäminen tisseistä, omat jatkuvat kyyneleet (hormonit pistävät sekaisin) sekä päälle vielä vauvan pissat, kakat ja puklut... Pyykkikoneesta tulee hyvä ystävä😊

Kiitos tästä ehkäisypläjäyksestä!!

*oks*

Seksihaluttomuus on normaalia vauvavuonna. Se voi johtua ihan hormoneista, etkä voi asialle mitään. Et ole siis epänormaali, jos seksi ei voisi vähempää kiinnostaa vielä 6 tai 9 tai 12kk synnytyksestä! Halut palautuu kun oma hormonitoiminta normalisoituu ja pahin väsymys hellittää, jos tilanne on muuten hyvä ja suhde kunnossa. Ja pitääksesi suhteen kunnossa, kannattaa asiasta keskustella jo vaikka etukäteen ja säännöllisesti matkan varrella. Miehelle se on (voi olla) kova paikka, mutta älkää hukatko hellyyttä ja läheisyyttä tai sitä seksielämääkään ihan kokonaan vaikka ei aina huvittaisikaan.

Kaikilla näin ei käy, et ole ollenkaan epänormaali vaikka haluttaisi jo heti kun pahin jomotus alapäässä laantuu. Muistakaa kuitenkin, että imetys ei ole erityisen luotettava ehkäisykeino!

Paljon hyviä (ja trolleja) neuvoja tullut. Mulla muutama käytännön vinkki arkeen:

Kannattaa panostaa alussa imetykseen (ja nimenomaan imetykseen, et tarvitse mitään pumppuja sairaalaan mukaan tms). Imetys onnistuessaan on erittäin helppo ja ilmainen ruoka vauvalle. Tiedän, että tämä jakaa paljon mielipiteitä ja niitä jos etukäteen lueskelee, aiheuttaa itselleen turhia paineita, useimmiten se sujuu kuin itsestään.

Vaippojen kilokoot harvoin pitää paikkansa. Meillä on hoikahkot lapset ja silti aina ollut paketin mukaan "liian isot" vaipat. Eli jos yhtään tuntuu, että vaippa kiristää tai sitä saa kiskoa päälle tai kakat tulee aina ulos, niin vaijda vaan isompaan äläkä tuijota niitä kiloja. Ja jos on paljon vaippaihottumaa, vaippamerkin vaihto auttaa useimmiten. Oman kokemuksen mukaan libero ja muumi on kaikkein "puhtaimpia", eikä aiheita ärsytystä, mutta jokaisen vauvan pylly on erilainen.

Sormiruokailu. Kannattaa tutustua. Kuulostaa sotkulta, ja sitä se aluksi onkin, mutta samalla saat itse syötyä rauhassa ja lisäksi lapsi oppii tosi varhain syömään itsenäisesti ja taitavasti. Myös ruuanlaitossa pääsee äärimmäisen helpolla, kun vauvan ruuat tulevat samalla, kun itsellekin tekee.

Nauti elämästä, jos on rankkaa, pyydä apua. Katoa kuplaan, jos siltä tuntuu, älä katoa, jos ei tunnu omalta jutulta. Huolehdi itsestäsi niin, että älä tee itsestäsi ainutta aikuista, jota lapsi hyväksyy. Eli on ihan ok jättää vauva isälle ja mennä makuuhuoneeseen ovi kiinni viettämään omaa aikaa tai päikkäreille.

Itselleni tuli yllätyksenä ettei vanhemmuus ollutkaan tasa-arvoista. Vaikka mies pystyi antamaan pullosta maitoa jne., niin vauva silti vaati minut nukuttamaan jne. Myös tunneside oli erilainen: mies pystyi lähteä yli viikon työmatkalle ongelmitta vauvavuonna, itse ei olisi tullut kuulonkaan olla erossa yli yhtä yötä. Ei vaan pystyisi ikävältä. Ennen lapsia luulin että vanhemmuus voi olla 50-50, mutta vauvavuonna kyllä harvoin voi....

Käytännön vinkki jos puoliso päivätöissä: kotiin tultua molemmilla on " yhtä pitkä työpäivä takana" ja molemmat ansaitsevat yhtä paljon vapaa-aikaa siihen nähden. Vauvan kanssa olo / imetys jne ei ole omaa aikaa! Mulle oma aika oli tärkeää ja akkuja lataavaa. Esim jos mies oli töissä 8-17, niin 17 ja 21 välillä molemmat saivat pari tuntia käyttää miten halusi.

Kaikkea ei tarvitse ostaa valmiiksi. Tavaroissa toisen hitti on toisen huti ja toisinpäin. Esimerkiksi monet pitävät imetystyynyä kätevänä, mutta meillä se jäi sohvan reunalle pölyttymään. Vauvan kanssa arjessa parhaiten huomaa, mitä arjen helpotuksia ja käytännöllisyyksiä tarvitsee.

Sappisaippualla lähtee kakkakeltainen tehokkaasti vaatteista ja hoitoöljyllä ihosta.

Vauvaa ei voi helliä ja rakastaa liiaksi, mutta vauva ei myöskään mene rikki, vaikka ei aina pysty ihan heti vastaamaan vauvan tarpeeseen.

Itselleen on hyvä olla myös armollinen, sillä olemme erehtyväisiä, mutta oppivaisia sekä jaksamisemme on rajallista, vaikka äitiyshormonit yllättäviin suorituksiin kykeneekin. Huonoäiti -fiilis saattaa potkaista kovaa pienistäkin asioista.

Usko itseesi äitinä ja mikäli lapsen isä kuvioissa on, usko lapsen isän kykyyn hoitaa vauvaa omalla tyylillään. Ota joskus omaa aikaa ja anna isälle mahdollisuus luoda suhdetta lapseensa. Pitäkää yllä tiimihenkeä, sillä yhdessä te olette tilanteessa perheenä. Auttakaa toisianne vastavuoroisesti lapsen kanssa ja muissa kodinhoidollisissa asioissa sekä mahdollistakaa toisillenne myös omaa aikaa. Panostakaa myös joskus kahdenkeskiseen aikaan, mikäli se on mahdollista.

Vauvan synnyttyä saatat alkaa saada kaikenmaailman 80-90-lukujen suositusten mukaisia tjv. lastenhoito"vinkkejä" ja -ohjeita, joita "hyvää hyvyyttään" tyrkytetään ja tuomitaan, kun vinkistä ei otetakaan vaaria.

Teet vanhempana juuri niin kuin itse koet parhaaksi vauvasi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lue lapselle paljon ja aloita jo kun hän on vatsassa. Paras aika on just ennen nukkumaan menoa. Laita mieskin lukemaan iltaisin vatsalle vaikka kuulostaa tosi hassulta. Voitte lukea ihan mitä vaan kunhan tilanne on rauhallinen ja menette sen jälkeen nukkumaan. 

Jos vauva on rauhaton tai kitisee niin rauhoita itsesi ensin. Vauva vaistoaa sen, jos sinä oot kireä tai rauhaton. 

Anna vauvan jokeltaa ja lapsen pälpättää ja osallistua mukaan aikuisten keskusteluun. Tuli tosi paha mieli viime kesänä, kun oltiin hotellissa aamupalalla ja siinä viereisessä pöydässä oli isovanhemmat, vanhemmat, vauva ja taapero. Äiti jutteli pöydässä isovanhempien kanssa, mutta kun taapero alkoi pälpättää ja ois halunnut osallistua keskusteluun niin äiti sanoi kiukkuisesti hiljaa.

Vauva ei ole vatsassa, vaan kohdussa.

Ihan ekana kannattaa jättää tämä vauvapalsta lukematta. Nyt.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tulee osaksi perhettä, ei sen keskipisteeksi. (Pitää parisuhteen kasassa.)

Huonoja vinkkejä. Lapsi ansaitsee syntyä toivottuna ja tulla keskipisteeksi. Vauva on numero yksi ja sen jälkeen vanhempien tarpeet. Jos on jotain muuta niin sairasta menoa. Jos mies ei halua lapsia niin älä tee sellaisen kanssa lapsia.

Älä säikähdä kielteisiä tunteita lastasi kohtaan. Olet hyvä äiti vaikka välillä korotat lapsellesi ääntäsi, huudat tai hermostut. Anteeksipyytäminen on tärkeää myös lapselle.

Älä eroa pikkulapsivuosina. Ne vuodet menevät ohi ja sen jälkeen voitte löytää taas toisenne. 

Vierailija kirjoitti:

Tee niinkuin itsestä tuntuu parhaimmalta. Nauti ajasta vauvan kanssa, se menee äkkiä.

Yritä jo nyt olla luomatta ennakko odotuksia millaista se tulee olemaan. Itselle kävi niin kun kaikki pelotteli miten paljon valvomista, itkua ja huutoa se tulee olemaan niin luulin että vauvassa on vikaa kun ei ollutkaan tuollaista.

Sama kävi toisen ja kolmannen vauvan kanssa. Kaikki nukkui yöt hyvin, ihan jo melkein laitokselta asti joka on käsittämätöntä. Kuukauden iässä kaikki nukkui 8 tunnin unet. Ensimmäisen kerran sairastui esikoinen 5 vuotiaana, keskimmäinen 3 vuotiaana ja kuopus on nyt 9 eikä ole sairastanut vielä mitään mihin lääkettä olisi tarvinnut.

Arki kolmen pienen kanssa oli mukavaa ja tehtiin vaikka mitä. Lapset söi ja nukkui hyvin, olivat terveitä ja eivät koskaan tapelleet keskenään. Elämäni parasta aikaa.

Tuo pikkulapsi aika oli niin helppoa. Niin helppoa. Mutta älkää huoliko ettenkö olisi osaani saanut, ne haasteet alkoi sitten kouluiässä. Siihen asti sain nauttia.

Aika taitaa kullata muistot. :D

Vierailija kirjoitti:

Älä eroa pikkulapsivuosina. Ne vuodet menevät ohi ja sen jälkeen voitte löytää taas toisenne. 

Tämä on totisinta totta. Valitettavan monet parit eroavat juuri pikkulapsiaikana.

Vierailija kirjoitti:

Panosta imetykseen, jos mahdollista. Ota kassillinen ruokaa sairaalaan. Suklaata, välipalapatukoita, smoothieta, lakuja, luumuja yms. Synnytyksen jälkeen on heikko olo ja sairaalan pöperöillä ei maito nouse, mutta sitä kylläkin kytätään siellä kuin kuuta nousevaa.

Hoida lapsi 3v asti kotona, mutta vie aktiivisesti kerhoihin ja puistoihin kun lähtee kävelemääm niin kasvaa sosiaalinen ja reipas tenava. Tee lyhennettyä työaikaa niin pitkään kuin mahdollista

😄

Jos imetät, juo aina lasi vettä kun menet keittiöön.

Avoimet päiväkodit ovat hyvä paikka löytää toisten samanikäisten lasten äitejä juttukavereiksi. Hanki näitä hiekkalaatikkokavereita, joku jota moikkailla puistossa ja jonka kanssa puhua pukluista ja vesirokoista sun muista.

Jos joku tarjoutuu hoitamaan lasta, että saat käytyä suihkussa tai juotua kahvia tai mitä ikinä, sano kyllä kiitos.

Osta kivoja vaatteita myös itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tulee osaksi perhettä, ei sen keskipisteeksi. (Pitää parisuhteen kasassa.)

Huonoja vinkkejä. Lapsi ansaitsee syntyä toivottuna ja tulla keskipisteeksi. Vauva on numero yksi ja sen jälkeen vanhempien tarpeet. Jos on jotain muuta niin sairasta menoa. Jos mies ei halua lapsia niin älä tee sellaisen kanssa lapsia.

Oletatte varmaan, että teidän lapsenne on kaikkien muidenkin mielestä joka paikan keskipiste? Lapsi tulee nimenomaan osaksi perhettä, ei pikku keisariksi jonka pillin mukaan kaikki hyppii. Aamen.