Parhaat vinkit koskien äitiyttä

Luota itseesi: osaat synnyttää, osaat imettää, tiedät mikä on parasta lapsellesi ja jos joskus meneekin vihkoon niin ota oppimiskokemuksena. 😊

Lue muutama kirja vanhemmuudesta, omat suosikit: Tiia Trogen: Ilo olla yhdessä, ja Philippa Perry: Kumpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan.

Älä vertaa itseäsi muihin äiteihin, Instagramista suosittelen pysymään poissa, blogeistakin lukemaan vain sellaisia, jotka kolahtavat arvojen tasolla.

Anna isän tehdä asiat omalla tavallaan ja tehkää juttuja koko perheellä ja kahdestaan.

Kaikenlaiset tunteet kuuluu asiaan ja on sallittuja.

Ihanaa odotusta ja äidiksi tulemista ❤️

Ole oma itsesi!

Vierailija kirjoitti:

Pidä rutiineista kiinni. Esimerkiksi iltatoimet kannattaa suorittaa ikävuosina 1v-13v aina samalla tavalla. Jos luot jonkin rutiinin, pidä siitä kiinni. Kantaa hedelmää kouluikäisestä eteenpäin, kun lapsi on tottunut esimerkiksi menemään nukkumaan samalla tavalla, pesemään hampaat samassa paikassa, lukemaan kirjaa ennen nukkumaanmenoa, käymään suihkussa jne. 

Tiukat säännöt antavat mahdollisuuden löysyttää niitä esiteini- ja teini-iässä. On ihanaa, kun teinille voi sanoa, että hei, nyt saat ottaa käyttöösi esimerkiksi Snäpin, Instan tai antaa oikeuden tulla myöhemmin kotiin tai valvoa pidempään. 

Peittele lapsi iltaisin jutellen iltasadun jälkeen kaikenlaista. Teinien kanssa se voi olla päivän ainoa hetki, jolloin olette vierekkäin ja juttelette tärkeistä asioista, mutta koska siitä on tullut tapa, se on teinille tärkeää. Keskusteluyhteys säilyy.

Ota lapset ruoanlaittoon mukaan. Vaadi sitä kouluikäisiltä.

Todellinen kasvattaminen alkaa vasta siinä 5-vuotiaana. Vauvat ovat ihania ja työläitä, taaperot vauhdikkaita ja työläitä, mutta siihen asti et voi mitenkään epäonnistua äitinä, kunhan vain lapsella on ruokaa ja syliä tarjolla. Ihan sama mitä teet. 

Sääntöjen ja rutiinien tarkoitus on tehdä elämästäsi helpompaa sitten joskus tulevaisuudessa. Sillä hetkellä voi olla helpompaa antaa periksi, mutta tulevaisuudessa kiität itseäsi, jos jaksat pitää kiinni säännöistä. Älä luo liian tiukkoja sääntöjä pienelle lapselle. 

Kuuntele itseäsi. Sinä tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät, mikä sopii teille. Esimerkiksi perhepeti, kestovaipat, imetys tai ulkoilu sateella on aika merkityksettömiä asioita lapsen kokonaishyvinvoinnin kannalta suuntaan tai toiseen. 

Tässä oli kyllä maailmankaikkeuden huonoin ja todella moni yläpeukuttaa... jessas..

Kyllä se "todellinen" kasvattaminen todellakin alkaa heti, sitä mukaa kun lapsen tietoisuus ja tahto lisääntyy. Ei missään nimessä 5-vuotiaana. "Ihan sama mitä teet kunhan on ruokaa ja syliä" EI NÄIN. Ei todellakaan. Voit tehdä paljonkin väärin. Psykopaattiset piirteetkin voivat tutkimusten mukaan näkyä jo 3-vuotiaana. Ei missään nimessä ole sama asia, miten ympäristö silloin reagoi.

Hyviä vinkkejä oot jo saanut, mutta haluan vielä lisätä joitakin. Jos et syystä tai toisesta tavoita vauvakuplaa, sekin on ok. Jos rakkaus lapseen syntyy vasta myöhemmin, sekin on ok. Jos tunnet väsymystä, syyllisyyttä, katumusta, sekin on ok. Äitiys ei aina ole vaaleanpunaista hattaraa ja päivänsäteitä ja yksisarvisia, se on välillä suoraan sanottuna aivan paskaa. Mutta niistäkin päivistä selviää, eikä rimaa tarvitse aina ylittää, kunhan lapsen perustarpeet tulee silti tyydytettyä.

Rakkautta ja läheisyyttä lapselle niin paljon kuin mahdollista.

Sivullisten neuvot voi jättää omaan arvoonsa.

Ei liian tiukkoja rutiineja, sopivasti kuitenkin.

Oma esimerkkisi on kasvattaja number one.

Arvosta itseäsi ihmisenä ja äitinä. Vanhemmuuteen kasvetaan vähitellen ja jokainen lapsi, vanhempi ja perhe on yksilö.

Lapsen äidillä ja isällä on oikeus lakisääteisiin vanhempainvapaisiin. Suomessa alle 3-vuotiaan lapsen vanhemmalla on oikeus lakisääteiseen hoitovapaaseen ja Kelan kotihoidontukeen. Joissakin kunnissa maksetaan myös kuntalisää, kun äiti tai isä hoitaa pientä lastaan kotona.

Laita terveet rajat omille vanhemmille ja appivanhemmille eli tuleville isovanhemmille. Rajattomat ja määräilevät isovanhemmat aiheuttavat paljon riitoja ja pahimmassa tapauksessa he pilaavat parisuhteen, perhe-elämän ja lastenkasvatuksen. Puolison kanssa on hyvä sopia, että tämä on teidän perhe. Te päätätte perheen ja lapsen asioista ja isovanhemmille laitetaan selvät rajat. Isovanhempien tapa hoitaa ja kasvattaa lapsia kannattaa heittää usein romukoppaan. Edelleen on valitettavasti isovanhempia, jotka hyväksyvät jopa lapsen henkisen ja fyysisen kurituksen "kasvatusmenetelmänä".

Luota itseesi ja hae apua ja tukea vauvanhoitoon ja lapsentahtiseen imetykseen. Synnytyssairaalasta ja omasta äitiys- ja lastennneuvolasta ei aina saa tarpeeksi apua ja tukea vauvanhoitoon ja lapsentahtiseen imetykseen. Apua saa esimerkiksi koulutetuilta imetysohjaajilta, imetystukiryhmistä ja vertaistukiryhmistä, esim. Imetyksen tuki. Synnytyssairaalan vuodeosastolla äidillä ja isällä on oikeus saada ohjausta vauvanhoidosta ja imetyksestä.

Unohda mainosten ja internetin utopistiset some-kodit. Lapsiperhe ei tarvitse kotia, joissa pölyhiukkanen ei uskalla laskeutua pinnoille. Lapsen elämä ei mene pilalle, jos kotia ei imuroida päivittäin ja pyykkikorissa on likapyykkiä. Lapsi tarvitsee rakastavat ja läsnäolevat vanhemmat, ei neuroottista ja ylisiistiä design-kotia.

Ulkoilu piristää mieltä. Imettävä äiti tarvitsee ravitsevaa ruokaa, säännölliset ateriat ja hyötyliikuntaa. Tämä lisää myös maitomäärää. Pyri ulkoilemaan vauvan kanssa päivittäin voimien mukaan. Parasta aikaa ulkoiluun on aamupäivän luonnonvalo. Imettävän äidin unentarve on suurta ja äiti tarvitsee myös päiväsaikaan lepohetkiä.

Laita porttikielto kyläilijöille lapsivuodeaikana. Vastasynnyttäneen äidin ei tarvitse palvella vieraita. Opettele sanomaan EI. Vain moukat yrittävät tunkea kylään heti, kun äiti, isä ja vauva kotiutuvat synnytyssairaalasta. Sukulaiset ja ystävät ehtivät nähdä vauvan myöhemminkin ja kamera ja videokamera on keksitty. Yllätyskyläilijöitä varten voit huoletta lukita ulko-oven ja sulkea ovikellon. Anoppia ja appiukkoa ei tarvitse kahvittaa kesken vauvan imetyksen ja päiväunien.

Onpa tiukasti moderoitu ketju täynnä VMPtä.

Kyllä loppujen lopuksi Siperia opettaa.

Älä huuda lapselle, koska siinä vaiheessa on vanhemmuus hukassa.

Lue ja laula ihan alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Onpa tiukasti moderoitu ketju täynnä VMPtä.

Kyllä loppujen lopuksi Siperia opettaa.

Tiukasti moderoitu? Täältä on poistettu häiriintyneiden ihmisten viestejä, joista ei ole mitään hyötyä kenellekkään.

Vierailija kirjoitti:

Lue ja laula ihan alusta asti.

Tämä. Aitoa läsnäoloa pienelle.

Hyviä vinkkejä on tullut paljon mutta lisäisi vielä pari.

Omasta kokemuksestani sanoisin, että yritä olla stressaamatta liikaa vauvaan liittyvistä asioista! Luonto hoitaa yleensä parhain päin. Itse stressasin esikoisen kohdalla tosi monesta asiasta, esim. siitä, että oli niin hoikka, kiinteet eivät maistuneet tippaakaan alkuun vaan olisi ollut vaan rintamaidolla vielä joskus 8kk iässä, jatkuvasta heräilystä öisin jne. Olin aivan loppu valvomisesta ja muusta puolen vuoden paikkeilla.

Tokan lapsen kanssa otin luontaisesti rennommin ja nukuttiin vierekkäin suunnilleen eka vuosi perhepedissä ja vauva söi kun olin puoliunessa. En myöskään stressaillut vauvan kasvusta, vaikka tämäkin oli pienikokoinen.

Vielä yksi tärkeä loppuun! Tsekkaa rauta-arvosi, jos alkaa pahasti sakata arki ja tulee esim. univaikeuksia, muistikatkoksia, jatkuvaa päänsärkyä ja viluisuutta yms! Tsekkaa sekä ferritiini että hemoglobiini. Multa vei yhdistelmä kaksi raskautta peräkkäin, pitkät imetykset ja vielä leikkaus siihen päälle ferritiinin alle 10 ja olin to-del-la romuna siinä vaiheessa kun se todettiin lääkärin toimesta. Siis luulin olevani pahasti sairas. Rautavalmistetankkauksella alkoi uusi elämä, tosin tie siihen oli pitkä.

Paljon onnea tulevaan! <3 

Pidä urastasi kiinni kynsin hampain

Jotkut lapset ovat todella vaikeita ja se ei ole kasvatuksesta kiinni.

Kysy neuvolasta tai vaikka äidiltäsi neuvoja, ei netistä.

Älä unohda itseäni vaikka onkin tärkeä tehtävä tulossa. Siitä kärsii kaikki jos pidemmän päälle ei näe enää itseään enää vaan kaikki pyörii lapsen ympärillä. Helpommin sanottu kuin tehty. Kannattaa antaa muiden auttaa vaikka arki oliski vauvan kanssa ihanaa ja raskasta

Täydellisyyttä ei ole olemassakaan, sinä pystyt omalla tahdolla ja voimilla vaikuttamaan häviävän pieneen osuuteen lapsen elämästä joten älä jaksa ottaa mitään marttyyrin roolia.

Jos sulle tulee darra sun seksisekoilujen jälkeen, (eli synnytysmasennus/psykoosi) ole kiitollinen että tulit taas järkiisi ja koeta elää elämääsi nyt kloonisi kanssa.

Olet vastuussa vain omasta onnestasi, vaikka oletkin nyt äiti.

Ja jatkossa hanki spiraali, p pillerit tai steriloi itsesi.

Ja tärkein: pidä lapsi tyytyväisenä, lohduta ja anna kaikkesi, muuten siitä tulee joku psykopaatti tai muutenvain masentunut ja hämmentynyt ihminen, mikä ei tee omalletunnollesi hyvää.

Kohtele myös mahdollista lapsen isää kuin lasta, joko tyydytä sen seksihalut, tai yritä välttää huorana oloa hämäämällä miestä esim päänsäryllä, väsymyksellä tmv. Esitä yllättynyttä ja loukkaantunutta, kun mies jättää toisen naisen löydettyään.

...nää on oikeastaan ihan paskoja neuvoja. Nää seuraavat on mun oikeat neuvot:

1. Tee kuten parhaaksi näet

2. Älä syyllistä itseäsi lapsen kokemista puutteista ja vaikeuksista, mutta ei ketään tai mitään muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei mene rikki, vaikka itkee. Pienen vauvan itkuun pitää tietenkin vastata, mutta kaikki itku ei ole pahasta, eikä niin akuuttia, että pitäisi kaikki muu jättää kesken. Opit ennen pitkää tunnistamaan, mikä itku on mitäkin, jolloin tiedät kyllä milloin reagoida ja miten reagoida.

Varaudu myös siihen, että hermot menee ennen pitkää. Silloin laitat lapsen johonkin turvalliseen paikkaan, vaikka kuinka itkisi ja rauhoitat ensin itsesi vaikka parvekkeella/takapihalla/ikkunassa/eri huoneessa ja palaat hetken hengähdettyäsi takaisin. Lasta ei pysty rauhoittelemaan, jos on itse hermorauniona.

Miehelle vastuuta alusta saakka. Anna muidenkin hoitaa lasta ja edelleen vaikka lapsi itkisi isän kanssa, anna itkeä. Isänkin pitää oppia rauhoittelemaan ja sinun pitää oppia siihen, että muutkin pärjäävät lapsen kanssa. Äiti on tietenkin monelle vauvalle ensisijainen lohtu, mutta ei ainoa. Eli lyhyesti huolehdi omasta jaksamisesta sillä, ettet ota kaikkea vastuuta omille niskoille.

Lyhyesti huolehdi omasta jaksamisesta sillä, ettet ota kaikkea vastuuta omille niskoille."

Ton kohdan allekirjoittaisin myös, mutta musta on vähän kyseenalainen ilmaus, että lapsi ei mene rikki vaikka itkee. On kuitenkin olemassa paljon itsekkäitä ja vastuuttomia ihmisiä, joilla on alentunut kyky vastata lapsen itkuun ja välittää siitä. Paljonkin. Siksi musta vähän huono ilmaus, ettei menisi rikki vaikkei itkuun vastaisi parhaan kykynsä mukaan. Jollekin se voi olla ihan hyväkin neuvo, mutta joillekin taas tosi huono neuvo. Toisten pitäisi nimenomaan välittää ja ymmärtää, että itku on merkki jostain eikä vauvat vain huvikseen itke.

Ota rennosti. Ei ole yhtä eikä kahtakaan ainoaa tapaa olla äiti/ vanhempi. Sinä itse tiedät parhaiten kokeilemalla, mikä on teidän perheen tyyli olla. Neuvoja ja ohjeita on maailma pullollaan, osa hyviä, osa huonoja. Älä suorita ja stressaa, maailma ei kaadu ajoittaisiin pyykki- ja tiskikasoihin :) Tee jotain mistä nautit, niitä hyviä hetkiä on mukava muistella myöhemmin.