Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erimielisyys hautajaisiin osallistumisesta
19.01.2022 |
Minulle todella rakas ihminen kuoli hiljattain. Toivoin kovasti mieheni lähtevän tuekseni hautajaisiin, mutta hän kieltäytyi. Oli hänen lapsiviikkonsa, ei halunnut pyytää vaihtopäivää äidiltä ja lapsi oli liian nuori (hänen mielestään) osallistumaan hautajaisiin.
Nyt miehen isovanhempi menehtyi. Enää lapsi ei ole liian nuori osallistumaan hautajaisiin (lapsi ei ole koskaan tavannut ko. henkilöä, en minäkään) ja nyt minun pitäisi olla valmis miehen tueksi.
En todellakaan ole valmis lähtemään, koska oma suruprosessi on aivan kesken. En kestäisi hautajaisia, kun arkikin vielä hajoilee. Mies kiukuttelee ja pitää mykkäkoulua, kun sanoin etten pysty osallistumaan.
Mitä tekisit? Hänen käytös tuntuu kohtuuttomalta, kun itse juuri toimi aivan samoin - lukuunottamatta ettei ollut juuri kokenut menetystä.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
En menisi kenenkään hautajaisiin "velvollisuudesta".
Vain, jos ehdottomasti itse haluaisin mennä.
Tämä. Puolisoltani on kuollut kaksi sisarusta ja toisen puoliso enkä ole osallistunut heistä kenenkään hautajaisiin. Ainoastaan tuo toisen sisaruksen puoliso oli sellainen, johon ylipäänsä ehdin tutustua ja hänetkin tapasin max 5 kertaa. Oli myös itsestäänselvyys, että puolisoni sai ihan vapaasti itse päättää, osallistuuko minun lähiomaiseni hautajaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta:
Hautajaisiin ei kutsuta. Kirkkoon tai kappeliin voi mennä kuka tahansa osoittamaan kunnioitusta vainajalle.
Muistotilaisuuteen - jos sellainen on järjestetty siunaksen jälkeen - kutsutaan.
No kyllä yleensä kutsutaan siinä samalla molempiin. Aika hassua olisi kutsua vain muistotilaisuuteen.
Rautalankaa:
Pelkkään siunaukseen ei kutsuta lainkaan. Kutsu esitetään vain muistotilaisuuteen tervetulleille tyyliin: siunaus järjestetään klo X paikassa Y jonka jälkeen muistotilaisuus paikassa Z.
Usein kuitenkin on tapana siunauksen jälkeen suullisesti esittää kutsu kaikille paikalla oleville: siirtykäämme paikkaan Z muistotilaisuuteen.
Hautajaiset ei ole mitään synttärikutsuja.
Saa kuule kutsua vaikka pelkkään siunaukseen taikka molempiin ihan sinulta lupaa kysymättä. Muistotilaisuuttahan ei välttämättä edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä haudattiin viime lauantaina. Koronarajoitusten vuoksi hautajaisiin ei voinut/saanut osallistua kuin meidän oma perhe. Rajoitus oli 12 henkilöä. Edes isän sisaruksia saati heidän lapsia ei voitu kutsua. Eli ihan rajoituksiin vedoten voi (ja jopa pitää) jättää menemättä.
Tuo on ihan ok, jos se on oikea syy, mutta ap:lla näin ei ole, vaan "takaisinmaksaminen" siitä, ettei mies tullut hänen kumminsa hautajaisiin. Sinun neuvosi on, että ap:n pitää teeskennellä/valehdella syy, eikä suinkaan puhua totta.
Miksi pitää leikkiä tuollaisia lapsellisia kostoleikkejä, jos haluaa olla parisuhteessa?
Siinä sinulle ja ap:lle miettimistä. Jos tämä hautajaisasia on nyt näin suuri ja traumaattinen, eikä voida antaa anteeksi miehen tekemisiä, vaan pitää kostaa samalla mitalla, niin siinä ei suhde kauan kestä muutenkaan. Yhtä hyvin voi laittaa pillit pussiin nyt.
Mies kun ei enää voi muuttaa tekemistään, oli se väärin tai oikein. Ap sen sijaan voi.
Kumpikaan ei mene hautajaisiin. Nyt on korona-aika, eikä isoäiti ollut miehelle mikään läheinen ja rakas, koskapa mies ei käynyt tätä katsomassakaan, saati että olisi lasta vienyt näytille kertaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma suruprosessisi, oliko vainaja lähiperhettä?
Miehen kohdalla näin on, että lähiperhettä. No, sinun kohdallasi itse teet ratkaisusi, mutta voi olla että aiheuttaa selittelyn tarvetta, jos et ole läsnä miehesi isovanhemman hautajaisissa. Toki poisjäänti on sallittua, ei kukaan voi pakottaa.
Jos ap ei ole koskaan tavannutkaan ko. vainajaa niin mitä ihmettä hän tekee hautajaisissa?
Tulee ennemmin vaikutelma kuokkimisesta.Öö on miehensä tukena?😅 mistä lähtien puolisot ovat kuokkavieraita? Kyllähän häihinkin kutsutaan usein puoliso vaikkei tuntisi hääparia.
Mitähän tukea se mies tarvitsee, kun ei mummoaan edes katsomassa välittänyt käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletteko eronneet vai mitä tarkoitat "oli hänen lapsiviikkonsa"?
Jos olette eronneet niin ei toisen ole pakko tulla mukan toisen omaisen tai ystävän hautajaisiin.
Jos ette ole eronneet niin sopikaa keskenänne. Alle 5 vuotiasta on turha ottaa hautajaiisiin koska ei ymmärrä mitään.
Ohis, mutta esim mummini erikseen pyysi, että tuomme kaikki suvun lapset ukkini hautajaisiin. Hän sanoi olevansa kyllästynyt olemaan surullinen ja haluaa hautajaisiin eloa, iloa ja elämää joita lapset tuovat. Jos omaisten toive on tämä, ottaisin ehdottomasti lapset mukaan!
K O R O N A
Kukaan ei halua nyt mitään koronalinkokakaroita hautajaisiin, jottei tule lisää hautajaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä näitä puheita lapsellisista kostoleikeistä. Ap kertoo, että menisi kyllä, jos omalta surultaan kykenisi. Mies ei järin tarjonnut tukea ap:n menetykseen tai suruun. Pitäisikö ap:n vain niellä oma surunsa ja mennä puolipakotettuna hänelle vieraan ihmisen hautajaisiin, jotta mies olisi mielissään? Senkö jälkeen asiat ap:n ja miehen välillä olisi taas niin, ettei pienintäkään aihetta kaunaan ja katkeruuteen pariskunnan välillä ole?
Minusta ap on oikeutettu keskittymään omaan suruunsa, kun pesäero hänen ja miehen surulle tehtiin jo miehen toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä haudattiin viime lauantaina. Koronarajoitusten vuoksi hautajaisiin ei voinut/saanut osallistua kuin meidän oma perhe. Rajoitus oli 12 henkilöä. Edes isän sisaruksia saati heidän lapsia ei voitu kutsua. Eli ihan rajoituksiin vedoten voi (ja jopa pitää) jättää menemättä.
Tuo on ihan ok, jos se on oikea syy, mutta ap:lla näin ei ole, vaan "takaisinmaksaminen" siitä, ettei mies tullut hänen kumminsa hautajaisiin. Sinun neuvosi on, että ap:n pitää teeskennellä/valehdella syy, eikä suinkaan puhua totta.
Miksi pitää leikkiä tuollaisia lapsellisia kostoleikkejä, jos haluaa olla parisuhteessa?
Siinä sinulle ja ap:lle miettimistä. Jos tämä hautajaisasia on nyt näin suuri ja traumaattinen, eikä voida antaa anteeksi miehen tekemisiä, vaan pitää kostaa samalla mitalla, niin siinä ei suhde kauan kestä muutenkaan. Yhtä hyvin voi laittaa pillit pussiin nyt.
Mies kun ei enää voi muuttaa tekemistään, oli se väärin tai oikein. Ap sen sijaan voi.
Kyse ei ole kostosta. Jos minusta olisi tukemaan miestäni hautajaisiin, menisin sinne. Oma suruni on aivan liian pinnassa, että pystyisin selviytymään mitenkään nyt heti uusista hautajaisista. Miehen tekemiset toin julki sen vuoksi, että hän pitää minulle nyt mykkäkoulua asiasta, jossa hän itsekkin toimi niinkuin parhaakseen näki. Mutta ilmeisesti minulla ei tätä samaa oikeutta ole, vaikka tilanne onkin erityinen tuoreen menetyksen takia. Molemmilla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikessa pitää ajatella kostoa. Miehesi ei tukenut sinua ja nyt et voi tukea miestäsi sen vuoksi? Todella typerä syy olla osallistumasta. Miehesi ei ajatellut asiaa sinun kauttasi ja voi kiittää sinua myöhemmin kun siitä huolimatta tuit häntä. Se kasvattaa enemmän kuin koston kierre.
Kyllä jokaisella pitää olla oikeus päättää itse, meneekö hautajaisiin vai ei.
Mies päätti olla menemättä ap:n kummitädin hautajaisiin ja ap voi ihan vastaavasti päättää olla menemättä miehen mummon hautajaisiin.
Ei siinä ole mitään sen kummempaa.
Mun mies ei myöskään tullut minun kummitätini hautajaisiin ja se oli minulle ihan ok.
Miehen äiti on 85. Jos hän kuolee ennen minua, tuskin menen hänen hautajaisiinsa ja se johtuu ennen kaikkea miehen ääliösiskoista. Mieheni ymmärtänee sen hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kiusantekoa... Tässä kannattaa nyt miettiä, mikä on motiivisi jäädä hautajaisista pois.
Haluatko näpäyttää miestä koska hän loukkasi tunteitasi ja siksi antaa samalla mitalla takaisin?
Vai oletko oikeasti henkisesti niin rikki tällä hetkellä, että hautajaiset ja miehesi tukeminen ei onnistu?Itse tekisin miehelle selväksi, että hän loukkasi tunteitasi, mutten silti lähtisi kostokierteeseen, vaan tukisin miestäni hänen surun keskellä. Sikun jos jonkun pitäisi tietää miltä hänestä tuntuu surun keskellä. Jos hän ei ole kohdannut surua aiemmin, ehkä hän ei ymmärtänyt tilanteesi vakavuutta aiemmin. Tai ei osannut käsitellä asiaa mutta nyt on pakko koska velvollisuudestakin kuuluu mennä isovanhempien hautajaisiin.
Tuo lapsen vieminen hautajaisiin on ihan eri asia jos hänet viedään tuntemattoman ihmisen hautajaisiin vs lähisukulaisen hautajaisiin. Vaikka ei tuntisi vainajaa, niin tuntee muita vieraita, eli turvallisempi ja rennompi tilaisuus lapselle. Olisi varmasti omituista lapsen näkökulmasta mennä hautajaisiin, jossa ei tunne ketään ja kaikki itkee.
Kuten aiemminkin kirjoitin: jos oma suruni ei olisi näin käsittelemätön, menisin ehdottomasti miehen vaatimuksen mukaisesti hautajaisiin. Mutta nyt en pysty, en selviä niistä romahtamatta. Arkikin on edelleen itkuista ja sekavaa.
Kummitätini hautajaisissa oli koko oma perheeni: vanhempani ja sisarukseni lapsineen. He kaikki ovat tuttuja mieheni lapselle, on ollut hoidossakin heillä. ApSe ei silti ollut teidän suvun juhla. Tökeröä raahata mukaan puoli pitäjää vaan omaksi tueksi. Tökeröä ja itsekästä.
Kummitädilläni ei ollut perhettä, joten äitini hänen sydänystävänään järjesti hautajaiset. Sukulaisia hänellä oli vain muutama kaukainen serkku. Minä olin hänen "lahjalapsi" ja olimme ehkä jopa läheisempiä kuin mitä olen oman äitini kanssa. Että en pitänyt tökerönä järjestää hänelle hautajaisia, kun niitä ei kukaan muu olisi järjestänyt. Ap
Enhän minä hautajaisten järjestämistä kutsunut tökeröksi, vaan sitä, että loukkaannuit kun kumppanisi ja hänen lapsensa eivät tulleet paikalle.
Ketään kutsuttua vierasta kun ei voi hautajaisiin pakottaa, ja vielä ihmeellisempää on vaatia miestä tuomaan lapsensa hänelle tuntemattoman ihmisen hautajaisiin sinun takiasi.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä puheita lapsellisista kostoleikeistä. Ap kertoo, että menisi kyllä, jos omalta surultaan kykenisi. Mies ei järin tarjonnut tukea ap:n menetykseen tai suruun. Pitäisikö ap:n vain niellä oma surunsa ja mennä puolipakotettuna hänelle vieraan ihmisen hautajaisiin, jotta mies olisi mielissään? Senkö jälkeen asiat ap:n ja miehen välillä olisi taas niin, ettei pienintäkään aihetta kaunaan ja katkeruuteen pariskunnan välillä ole?
Minusta ap on oikeutettu keskittymään omaan suruunsa, kun pesäero hänen ja miehen surulle tehtiin jo miehen toimesta.
Kaunaa ja katkeruutta ei muutenkaan kannata kantaa suhteessa. Jos harmittaa, asiat puhutaan auki (sekä ap että mies). Silti en lähtisi miettimään että enpä lähde tuonne hautajaisiin koska mies ei tullut noihin toisiin hautajaisiin.
Sitäpaitsi ei ne hautajaiset päiväkausia kestä. Tekee hyvää surun keskellä tehdä muuta kun niitä omia normaaleja juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe tässä kostoa, vaan ap ei tunne kykenevänsä uusiin hautajaisiin näin pian.
Tuskin se on kenellekään mukavaa, jos ap siellä romahtaisi ja porukka ihmettelisi mitä ihmettä tapahtuu, eihän tuo edes tuntenut mummua.
Mielestäni on aivan luonnollista loukkaantua siitä, että mies painostaa ja syyllistää ap:tä asiasta - jonka kaiken lisäksi teki itsekin, mutta syystä ettei vain halunnut lähteä.
"Tekee hyvää surun keskellä tehdä muuta kun niitä omia normaaleja juttuja."
Juu, tekee varmasti tosi hyvää lähteä taas hautajaisiin 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä haudattiin viime lauantaina. Koronarajoitusten vuoksi hautajaisiin ei voinut/saanut osallistua kuin meidän oma perhe. Rajoitus oli 12 henkilöä. Edes isän sisaruksia saati heidän lapsia ei voitu kutsua. Eli ihan rajoituksiin vedoten voi (ja jopa pitää) jättää menemättä.
Tuo on ihan ok, jos se on oikea syy, mutta ap:lla näin ei ole, vaan "takaisinmaksaminen" siitä, ettei mies tullut hänen kumminsa hautajaisiin. Sinun neuvosi on, että ap:n pitää teeskennellä/valehdella syy, eikä suinkaan puhua totta.
Miksi pitää leikkiä tuollaisia lapsellisia kostoleikkejä, jos haluaa olla parisuhteessa?
Siinä sinulle ja ap:lle miettimistä. Jos tämä hautajaisasia on nyt näin suuri ja traumaattinen, eikä voida antaa anteeksi miehen tekemisiä, vaan pitää kostaa samalla mitalla, niin siinä ei suhde kauan kestä muutenkaan. Yhtä hyvin voi laittaa pillit pussiin nyt.
Mies kun ei enää voi muuttaa tekemistään, oli se väärin tai oikein. Ap sen sijaan voi.
Kyse ei ole kostosta. Jos minusta olisi tukemaan miestäni hautajaisiin, menisin sinne. Oma suruni on aivan liian pinnassa, että pystyisin selviytymään mitenkään nyt heti uusista hautajaisista. Miehen tekemiset toin julki sen vuoksi, että hän pitää minulle nyt mykkäkoulua asiasta, jossa hän itsekkin toimi niinkuin parhaakseen näki. Mutta ilmeisesti minulla ei tätä samaa oikeutta ole, vaikka tilanne onkin erityinen tuoreen menetyksen takia. Molemmilla. Ap
Toimiko hän todella kuten parhaakseen näki, vai LAPSENSA parhaaksi? Eikö kyse ollut siitä, ettei halunnut tuoda lastaan kummitätisi hautajaisiin?
Sinä syytit tätä yhdessä viestissä tekosyyksi. Itse olen miehen kanssa samoilla linjoilla, en veisi lastani kumppanin kummitädin hautajaisiin. Oman isovanhemman hautajaiset on ihan eri asia.
Kiukuttelet siis miehelle siitä, että hän on hyvä isä ja asettaa lapsensa uuden kumppaninsa edelle.
Mykkäkoulu on toki todella tyhmää mieheltä, mutta vaikutat käyvän asioista niin kierroksilla, että ehkä mykkäkoulu onkin sitä, ettei hän saa sanaakaan sanottuna sinun syyttelysi ja itkusi välissä?
Anna hänelle mahdollisuus puhua rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
"Tekee hyvää surun keskellä tehdä muuta kun niitä omia normaaleja juttuja."
Juu, tekee varmasti tosi hyvää lähteä taas hautajaisiin 🙄
Itse asiassa saattaa tehdäkin. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kiusantekoa... Tässä kannattaa nyt miettiä, mikä on motiivisi jäädä hautajaisista pois.
Haluatko näpäyttää miestä koska hän loukkasi tunteitasi ja siksi antaa samalla mitalla takaisin?
Vai oletko oikeasti henkisesti niin rikki tällä hetkellä, että hautajaiset ja miehesi tukeminen ei onnistu?Itse tekisin miehelle selväksi, että hän loukkasi tunteitasi, mutten silti lähtisi kostokierteeseen, vaan tukisin miestäni hänen surun keskellä. Sikun jos jonkun pitäisi tietää miltä hänestä tuntuu surun keskellä. Jos hän ei ole kohdannut surua aiemmin, ehkä hän ei ymmärtänyt tilanteesi vakavuutta aiemmin. Tai ei osannut käsitellä asiaa mutta nyt on pakko koska velvollisuudestakin kuuluu mennä isovanhempien hautajaisiin.
Tuo lapsen vieminen hautajaisiin on ihan eri asia jos hänet viedään tuntemattoman ihmisen hautajaisiin vs lähisukulaisen hautajaisiin. Vaikka ei tuntisi vainajaa, niin tuntee muita vieraita, eli turvallisempi ja rennompi tilaisuus lapselle. Olisi varmasti omituista lapsen näkökulmasta mennä hautajaisiin, jossa ei tunne ketään ja kaikki itkee.
Kuten aiemminkin kirjoitin: jos oma suruni ei olisi näin käsittelemätön, menisin ehdottomasti miehen vaatimuksen mukaisesti hautajaisiin. Mutta nyt en pysty, en selviä niistä romahtamatta. Arkikin on edelleen itkuista ja sekavaa.
Kummitätini hautajaisissa oli koko oma perheeni: vanhempani ja sisarukseni lapsineen. He kaikki ovat tuttuja mieheni lapselle, on ollut hoidossakin heillä. ApSe ei silti ollut teidän suvun juhla. Tökeröä raahata mukaan puoli pitäjää vaan omaksi tueksi. Tökeröä ja itsekästä.
Kummitädilläni ei ollut perhettä, joten äitini hänen sydänystävänään järjesti hautajaiset. Sukulaisia hänellä oli vain muutama kaukainen serkku. Minä olin hänen "lahjalapsi" ja olimme ehkä jopa läheisempiä kuin mitä olen oman äitini kanssa. Että en pitänyt tökerönä järjestää hänelle hautajaisia, kun niitä ei kukaan muu olisi järjestänyt. Ap
Enhän minä hautajaisten järjestämistä kutsunut tökeröksi, vaan sitä, että loukkaannuit kun kumppanisi ja hänen lapsensa eivät tulleet paikalle.
Ketään kutsuttua vierasta kun ei voi hautajaisiin pakottaa, ja vielä ihmeellisempää on vaatia miestä tuomaan lapsensa hänelle tuntemattoman ihmisen hautajaisiin sinun takiasi.
Kukaan ei vaatinut lasta hautajaisiin. Olisi saanut kyllä osallistua, mutta lapsen äiti oli myös valmis ottamaan lapsen luokseen hautajaisten ajaksi vaikka oli isä-viikko. Enkä sen enempää miestäkään sinne pakottanut. Pyysin ja toivoin kyllä. Kerroin mitä se olisi minulle merkinnyt. Mutta kun hän kieltäytyi, en alkanut mököttämään saatikka kiukuttelemaan. Myönnän kyllä, että loukkasi kun jäin ilman miehen tukea. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma suruprosessisi, oliko vainaja lähiperhettä?
Miehen kohdalla näin on, että lähiperhettä. No, sinun kohdallasi itse teet ratkaisusi, mutta voi olla että aiheuttaa selittelyn tarvetta, jos et ole läsnä miehesi isovanhemman hautajaisissa. Toki poisjäänti on sallittua, ei kukaan voi pakottaa.
Jos ap ei ole koskaan tavannutkaan ko. vainajaa niin mitä ihmettä hän tekee hautajaisissa?
Tulee ennemmin vaikutelma kuokkimisesta.
Hautajaisissa on tilaisuus tavata tuo vainaja, mutta henkilön tapaaminen elossa on jo sula mahdottomuus.
Alue: Aihe vapaa
Tämä.
Mutta miehen olisi pitänyt laitta AP kummin kaiman serkun hautajaiset pienen lapsensa edelle vaikka näkee lastaan vain puolet ajasta.