Erimielisyys hautajaisiin osallistumisesta

Siis oletteko eronneet vai mitä tarkoitat "oli hänen lapsiviikkonsa"?

Jos olette eronneet niin ei toisen ole pakko tulla mukan toisen omaisen tai ystävän hautajaisiin. 

Jos ette ole eronneet niin sopikaa keskenänne. Alle 5 vuotiasta on turha ottaa hautajaiisiin koska ei ymmärrä mitään.

Ihme kiusantekoa... Tässä kannattaa nyt miettiä, mikä on motiivisi jäädä hautajaisista pois.

Haluatko näpäyttää miestä koska hän loukkasi tunteitasi ja siksi antaa samalla mitalla takaisin?

Vai oletko oikeasti henkisesti niin rikki tällä hetkellä, että hautajaiset ja miehesi tukeminen ei onnistu?

Itse tekisin miehelle selväksi, että hän loukkasi tunteitasi, mutten silti lähtisi kostokierteeseen, vaan tukisin miestäni hänen surun keskellä. Sikun jos jonkun pitäisi tietää miltä hänestä tuntuu surun keskellä. Jos hän ei ole kohdannut surua aiemmin, ehkä hän ei ymmärtänyt tilanteesi vakavuutta aiemmin. Tai ei osannut käsitellä asiaa mutta nyt on pakko koska velvollisuudestakin kuuluu mennä isovanhempien hautajaisiin.

Tuo lapsen vieminen hautajaisiin on ihan eri asia jos hänet viedään tuntemattoman ihmisen hautajaisiin vs lähisukulaisen hautajaisiin. Vaikka ei tuntisi vainajaa, niin tuntee muita vieraita, eli turvallisempi ja rennompi tilaisuus lapselle. Olisi varmasti omituista lapsen näkökulmasta mennä hautajaisiin, jossa ei tunne ketään ja kaikki itkee.

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko eronneet vai mitä tarkoitat "oli hänen lapsiviikkonsa"?

Jos olette eronneet niin ei toisen ole pakko tulla mukan toisen omaisen tai ystävän hautajaisiin. 

Jos ette ole eronneet niin sopikaa keskenänne. Alle 5 vuotiasta on turha ottaa hautajaiisiin koska ei ymmärrä mitään.

Ohis, mutta esim mummini erikseen pyysi, että tuomme kaikki suvun lapset ukkini hautajaisiin. Hän sanoi olevansa kyllästynyt olemaan surullinen ja haluaa hautajaisiin eloa, iloa ja elämää joita lapset tuovat. Jos omaisten toive on tämä, ottaisin ehdottomasti lapset mukaan!

Vierailija kirjoitti:

Hieno suhde teillä. Puolin ja toisin.

Oneksi olkoon vaan,tosi hieno suhde.Mitä tällä valitat? Suhteesi katuikin juuri siihen ette puhuneet asioista asioiden oikeilla nimillä!

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko eronneet vai mitä tarkoitat "oli hänen lapsiviikkonsa"?

Jos olette eronneet niin ei toisen ole pakko tulla mukan toisen omaisen tai ystävän hautajaisiin. 

Jos ette ole eronneet niin sopikaa keskenänne. Alle 5 vuotiasta on turha ottaa hautajaiisiin koska ei ymmärrä mitään.

Miehellä on lapsi aiemmasta suhteesta, lapsi on 50/50-järjestelyllä vanhemmillaan. Kummitätini hautajaisten aikaan lapsi oli miehelläni. Emme siis ole eronneet. Lapsen hautajaisiin osallistuminen ei sinällään tässä ollut se pointti, vaikka mieheni sitä (teko)syynä käyttikin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko eronneet vai mitä tarkoitat "oli hänen lapsiviikkonsa"?

Jos olette eronneet niin ei toisen ole pakko tulla mukan toisen omaisen tai ystävän hautajaisiin. 

Jos ette ole eronneet niin sopikaa keskenänne. Alle 5 vuotiasta on turha ottaa hautajaiisiin koska ei ymmärrä mitään.

Ohis, mutta esim mummini erikseen pyysi, että tuomme kaikki suvun lapset ukkini hautajaisiin. Hän sanoi olevansa kyllästynyt olemaan surullinen ja haluaa hautajaisiin eloa, iloa ja elämää joita lapset tuovat. Jos omaisten toive on tämä, ottaisin ehdottomasti lapset mukaan!

Se riippuu välimatkasta myös. jos hautajaiset on sanotaan monta sataa kilometriä sieltä missä asuu niin se rajoittaa kanssa osallistumista pienten lasten kanssa.

Kun esim mun eno kuoli ja hän asui Kupiossa ja me pk-seudulla, niin sinne meni vain minä, mun äiti ja enon 2 muuta siskoa, hänen muu perheensä,  eikä vaimoni ja lapsemme (2v). Vaimo ja lapsi eivät olleeet edes tavanneet enoani ja hänen vaimoaan. 

Minä en osallistu enää kenenkään hautajaisiin. Suren omalla tavallani jos kuolema koskettaa. Puolituttujen hautajaisiin on tökeröä mennä teeskentelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko eronneet vai mitä tarkoitat "oli hänen lapsiviikkonsa"?

Jos olette eronneet niin ei toisen ole pakko tulla mukan toisen omaisen tai ystävän hautajaisiin. 

Jos ette ole eronneet niin sopikaa keskenänne. Alle 5 vuotiasta on turha ottaa hautajaiisiin koska ei ymmärrä mitään.

Ohis, mutta esim mummini erikseen pyysi, että tuomme kaikki suvun lapset ukkini hautajaisiin. Hän sanoi olevansa kyllästynyt olemaan surullinen ja haluaa hautajaisiin eloa, iloa ja elämää joita lapset tuovat. Jos omaisten toive on tämä, ottaisin ehdottomasti lapset mukaan!

Se riippuu välimatkasta myös. jos hautajaiset on sanotaan monta sataa kilometriä sieltä missä asuu niin se rajoittaa kanssa osallistumista pienten lasten kanssa.

Kun esim mun eno kuoli ja hän asui Kupiossa ja me pk-seudulla, niin sinne meni vain minä, mun äiti ja enon 2 muuta siskoa, hänen muu perheensä,  eikä vaimoni ja lapsemme (2v). Vaimo ja lapsi eivät olleeet edes tavanneet enoani ja hänen vaimoaan. 

Niin ja tähän vielä lisään että se enoni ja hänen vaimonsa olivat mun kummeja mutta emme silti katsoneet tarpeelliseksi osallistua hautajaisiin Kuopiossa asti koko perheen voimin. Lisäksi menin sinne junalla  koska mä vihaan pitkiä automatkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko eronneet vai mitä tarkoitat "oli hänen lapsiviikkonsa"?

Jos olette eronneet niin ei toisen ole pakko tulla mukan toisen omaisen tai ystävän hautajaisiin. 

Jos ette ole eronneet niin sopikaa keskenänne. Alle 5 vuotiasta on turha ottaa hautajaiisiin koska ei ymmärrä mitään.

Miehellä on lapsi aiemmasta suhteesta, lapsi on 50/50-järjestelyllä vanhemmillaan. Kummitätini hautajaisten aikaan lapsi oli miehelläni. Emme siis ole eronneet. Lapsen hautajaisiin osallistuminen ei sinällään tässä ollut se pointti, vaikka mieheni sitä (teko)syynä käyttikin. Ap

Todella rumasti ja alentavasti puhut miehestäsi. En itsekään lähtisi lapseni kanssa puolitutun hautajaisiin ja en todellakaan itse vaatisi kumppaniani ja hänen lastaan raahautumaan MINUN tuekseni jonkun heille melkein tuntemattoman ihmisen hautajaisiin. Varmasti tilanne oli sinulle rankka, mutta se ei anna sinulle oikeutta vaatia miestä ja lasta tukipilareiksesi hautajaisiin.

Miehesi isovanhempi on ihan eri asia siitä syystä, että paikalla on hänen muukin suku, eli kyse on sukujuhlista. Ette vissiin ole kovin kauaa seurustelleet, jos et koe tärkeäksi osallistua hänen sukunsa tilaisuuksiin. Itse tottakai menisin, onhan miehen suku ollut elämässäni jo vuosia ja haluaisin osoittaa etenkin miehen vanhemmille tukeni, kun ovat menettäneet vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Ihme kiusantekoa... Tässä kannattaa nyt miettiä, mikä on motiivisi jäädä hautajaisista pois.

Haluatko näpäyttää miestä koska hän loukkasi tunteitasi ja siksi antaa samalla mitalla takaisin?

Vai oletko oikeasti henkisesti niin rikki tällä hetkellä, että hautajaiset ja miehesi tukeminen ei onnistu?

Itse tekisin miehelle selväksi, että hän loukkasi tunteitasi, mutten silti lähtisi kostokierteeseen, vaan tukisin miestäni hänen surun keskellä. Sikun jos jonkun pitäisi tietää miltä hänestä tuntuu surun keskellä. Jos hän ei ole kohdannut surua aiemmin, ehkä hän ei ymmärtänyt tilanteesi vakavuutta aiemmin. Tai ei osannut käsitellä asiaa mutta nyt on pakko koska velvollisuudestakin kuuluu mennä isovanhempien hautajaisiin.

Tuo lapsen vieminen hautajaisiin on ihan eri asia jos hänet viedään tuntemattoman ihmisen hautajaisiin vs lähisukulaisen hautajaisiin. Vaikka ei tuntisi vainajaa, niin tuntee muita vieraita, eli turvallisempi ja rennompi tilaisuus lapselle. Olisi varmasti omituista lapsen näkökulmasta mennä hautajaisiin, jossa ei tunne ketään ja kaikki itkee.

Kuten aiemminkin kirjoitin: jos oma suruni ei olisi näin käsittelemätön, menisin ehdottomasti miehen vaatimuksen mukaisesti hautajaisiin. Mutta nyt en pysty, en selviä niistä romahtamatta. Arkikin on edelleen itkuista ja sekavaa.

Kummitätini hautajaisissa oli koko oma perheeni: vanhempani ja sisarukseni lapsineen. He kaikki ovat tuttuja mieheni lapselle, on ollut hoidossakin heillä. Ap

Asia nyt on puhuttava läpi eikä miehen auta mykkäkoulua pitää. Miehen pitää selittää mikä oikeasti oli syynä siihen ettei voinut lähteä sinun tueksi ja pyydettävä anteeksi. Sinulla ei tosin ole mitään velvollisuutta noihin hautajaisiin lähteä.

Onko mies jotenkin tyhmä, kun vaatii sinulta jotain, mihin itse ei suostu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ohi, ihmettelen tuota surutyötä ja sen tekemistä

Kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun ja me kaikki tullaan kuolemaan

Mitä on surutyö? Mulle omaisen kuolema tarkoittaa sitä, että hänen perukirja on tehtävä, siunaustilaisuus järjestetään siten kuin omainen on halunnut sen järjestettäväksi

Ja näiden hoitamisen ajan ja hoitamisen jälkeen, jatketaan omaa elämää ihan normaalisti

Jokaisen läheisen kanssa pitäisi olla ns kuviot selvillä, ettei tarvitse kuoleman jälkeen sitten jossitella mitään

Juuri näin. Ihmiset ovat täysin vieraantuneita kuolemasta. Välillä mietin, että esittävätkö ne vaan. Taitavat vaan olla uusavuttomia.

Ei näin. Juuri tuo on luulottelua että on muka enemmän sinut kuoleman kanssa, niinkuin ennen vanhaan, jos kuolema ei tunnu missään, ja sitten pyritään kovanaamaisesti väittämään itselleenkin, että pikkujuttu. Tuo kuvittelu juuri kertoo siitä vieraantumisesta. Kyllä ennen todellakin itkettiin ja surtiin. Monessa kulttuurissa huomattavasti näkyvämminkin ( itkijänaiset mm.)

Surutyö ei tarkoita käytännön asioiden hoitamista, ne ovat vaan millin kokoinen osa siitä prosessista, joka surevan täytyy käydä läpi, ennenkuin elämä oikeasti jatkuu. Toki käytännön elämä siinä jotenkin raahautuu eteenpäin samalla.

Jospa jätettäisi nuo solvailut uusavuttomiksi johonkin muuhun aiheeseen, kuin läheisten kuolemaan liittyviin ketjuihin.

Se että ei ole kohdannut riittävän kipeästi sattunutta menetystä, tai on osannut kovettaa itsensä, ei kyllä kerro yhtään mitään ihmisen nohevuudesta ja pärjäämisestä saati sitten fiksuudesta - ja vähän päinvastaista kertoo, jos kuolemaa ja kuolemansurua vähättelee.

Ongelma taitaa olla siitä, että olet aika lapsellinen ja kaunaa kantava. Että kun mies teki mielestäsi tyhmästi ensin niin nyt periaatteesta teet hänelle saman.

Be the bigger person äläkä jaksa vihoitella ja rankaista ihmistä, jota oletettavasti rakastat. Tulee pitkä yhteinen elämä jos aina pitää antaa samalla mitalla takaisin kun tulee erimielisyyksiä. Tai oikeastaan tulee varmasti aika lyhyt yhteinen elämä tuolla tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ohi, ihmettelen tuota surutyötä ja sen tekemistä

Kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun ja me kaikki tullaan kuolemaan

Mitä on surutyö? Mulle omaisen kuolema tarkoittaa sitä, että hänen perukirja on tehtävä, siunaustilaisuus järjestetään siten kuin omainen on halunnut sen järjestettäväksi

Ja näiden hoitamisen ajan ja hoitamisen jälkeen, jatketaan omaa elämää ihan normaalisti

Jokaisen läheisen kanssa pitäisi olla ns kuviot selvillä, ettei tarvitse kuoleman jälkeen sitten jossitella mitään

Kaikki eivät ole tunteettomia psykopaatteja kuten sinä. Kyllähän jokainen täysijärkinen aikuinen tiedostaa elämän rajallisuuden ja kuoleman väistämättömyyden, mutta ei se tietämys poista tätä suurta surua, jota koen läheiseni kuoleman johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme kiusantekoa... Tässä kannattaa nyt miettiä, mikä on motiivisi jäädä hautajaisista pois.

Haluatko näpäyttää miestä koska hän loukkasi tunteitasi ja siksi antaa samalla mitalla takaisin?

Vai oletko oikeasti henkisesti niin rikki tällä hetkellä, että hautajaiset ja miehesi tukeminen ei onnistu?

Itse tekisin miehelle selväksi, että hän loukkasi tunteitasi, mutten silti lähtisi kostokierteeseen, vaan tukisin miestäni hänen surun keskellä. Sikun jos jonkun pitäisi tietää miltä hänestä tuntuu surun keskellä. Jos hän ei ole kohdannut surua aiemmin, ehkä hän ei ymmärtänyt tilanteesi vakavuutta aiemmin. Tai ei osannut käsitellä asiaa mutta nyt on pakko koska velvollisuudestakin kuuluu mennä isovanhempien hautajaisiin.

Tuo lapsen vieminen hautajaisiin on ihan eri asia jos hänet viedään tuntemattoman ihmisen hautajaisiin vs lähisukulaisen hautajaisiin. Vaikka ei tuntisi vainajaa, niin tuntee muita vieraita, eli turvallisempi ja rennompi tilaisuus lapselle. Olisi varmasti omituista lapsen näkökulmasta mennä hautajaisiin, jossa ei tunne ketään ja kaikki itkee.

Kuten aiemminkin kirjoitin: jos oma suruni ei olisi näin käsittelemätön, menisin ehdottomasti miehen vaatimuksen mukaisesti hautajaisiin. Mutta nyt en pysty, en selviä niistä romahtamatta. Arkikin on edelleen itkuista ja sekavaa.

Kummitätini hautajaisissa oli koko oma perheeni: vanhempani ja sisarukseni lapsineen. He kaikki ovat tuttuja mieheni lapselle, on ollut hoidossakin heillä. Ap

Se ei silti ollut teidän suvun juhla. Tökeröä raahata mukaan puoli pitäjää vaan omaksi tueksi. Tökeröä ja itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme kiusantekoa... Tässä kannattaa nyt miettiä, mikä on motiivisi jäädä hautajaisista pois.

Haluatko näpäyttää miestä koska hän loukkasi tunteitasi ja siksi antaa samalla mitalla takaisin?

Vai oletko oikeasti henkisesti niin rikki tällä hetkellä, että hautajaiset ja miehesi tukeminen ei onnistu?

Itse tekisin miehelle selväksi, että hän loukkasi tunteitasi, mutten silti lähtisi kostokierteeseen, vaan tukisin miestäni hänen surun keskellä. Sikun jos jonkun pitäisi tietää miltä hänestä tuntuu surun keskellä. Jos hän ei ole kohdannut surua aiemmin, ehkä hän ei ymmärtänyt tilanteesi vakavuutta aiemmin. Tai ei osannut käsitellä asiaa mutta nyt on pakko koska velvollisuudestakin kuuluu mennä isovanhempien hautajaisiin.

Tuo lapsen vieminen hautajaisiin on ihan eri asia jos hänet viedään tuntemattoman ihmisen hautajaisiin vs lähisukulaisen hautajaisiin. Vaikka ei tuntisi vainajaa, niin tuntee muita vieraita, eli turvallisempi ja rennompi tilaisuus lapselle. Olisi varmasti omituista lapsen näkökulmasta mennä hautajaisiin, jossa ei tunne ketään ja kaikki itkee.

Kuten aiemminkin kirjoitin: jos oma suruni ei olisi näin käsittelemätön, menisin ehdottomasti miehen VAATIMUKSEN mukaisesti hautajaisiin. Mutta nyt en pysty, en selviä niistä romahtamatta. Arkikin on edelleen itkuista ja sekavaa.

Kummitätini hautajaisissa oli koko oma perheeni: vanhempani ja sisarukseni lapsineen. He kaikki ovat tuttuja mieheni lapselle, on ollut hoidossakin heillä. Ap

Mulle ois vakava triggeri jos mies VAATISI minulta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Asia nyt on puhuttava läpi eikä miehen auta mykkäkoulua pitää. Miehen pitää selittää mikä oikeasti oli syynä siihen ettei voinut lähteä sinun tueksi ja pyydettävä anteeksi. Sinulla ei tosin ole mitään velvollisuutta noihin hautajaisiin lähteä.

Onko mies jotenkin tyhmä, kun vaatii sinulta jotain, mihin itse ei suostu?

Tämähän tässä on koko homman juju - kaksi aikuiseen keskusteluun kykenemätöntä tappelee kun pikkulapset. Jos ap ja mies haluaa pelastaa suhteensa, kannattaa molempien nyt katsoa peiliin ja oppia juttelemaan avoimesti ja rakentavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme kiusantekoa... Tässä kannattaa nyt miettiä, mikä on motiivisi jäädä hautajaisista pois.

Haluatko näpäyttää miestä koska hän loukkasi tunteitasi ja siksi antaa samalla mitalla takaisin?

Vai oletko oikeasti henkisesti niin rikki tällä hetkellä, että hautajaiset ja miehesi tukeminen ei onnistu?

Itse tekisin miehelle selväksi, että hän loukkasi tunteitasi, mutten silti lähtisi kostokierteeseen, vaan tukisin miestäni hänen surun keskellä. Sikun jos jonkun pitäisi tietää miltä hänestä tuntuu surun keskellä. Jos hän ei ole kohdannut surua aiemmin, ehkä hän ei ymmärtänyt tilanteesi vakavuutta aiemmin. Tai ei osannut käsitellä asiaa mutta nyt on pakko koska velvollisuudestakin kuuluu mennä isovanhempien hautajaisiin.

Tuo lapsen vieminen hautajaisiin on ihan eri asia jos hänet viedään tuntemattoman ihmisen hautajaisiin vs lähisukulaisen hautajaisiin. Vaikka ei tuntisi vainajaa, niin tuntee muita vieraita, eli turvallisempi ja rennompi tilaisuus lapselle. Olisi varmasti omituista lapsen näkökulmasta mennä hautajaisiin, jossa ei tunne ketään ja kaikki itkee.

Kuten aiemminkin kirjoitin: jos oma suruni ei olisi näin käsittelemätön, menisin ehdottomasti miehen VAATIMUKSEN mukaisesti hautajaisiin. Mutta nyt en pysty, en selviä niistä romahtamatta. Arkikin on edelleen itkuista ja sekavaa.

Kummitätini hautajaisissa oli koko oma perheeni: vanhempani ja sisarukseni lapsineen. He kaikki ovat tuttuja mieheni lapselle, on ollut hoidossakin heillä. Ap

Mulle ois vakava triggeri jos mies VAATISI minulta yhtään mitään.

Jep, terveessä suhteessa kukaan ei vaadi mitään toiselta vaan voi pyytää ja toinen tekee omat päätöksensä.

Vierailija kirjoitti:

Nie sanot miehelle saman kuin mis sanoi sinulle. Ettet tule kun ei hänkään tullut sinun läheisesi hautajaisiin. Miehellesi tiedoksi: Sitä saa mitä tilaa.

Totta kai miehen oma lapsi menee edelle kuin kumppanin kissan hautajaiset.

Haloo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme kiusantekoa... Tässä kannattaa nyt miettiä, mikä on motiivisi jäädä hautajaisista pois.

Haluatko näpäyttää miestä koska hän loukkasi tunteitasi ja siksi antaa samalla mitalla takaisin?

Vai oletko oikeasti henkisesti niin rikki tällä hetkellä, että hautajaiset ja miehesi tukeminen ei onnistu?

Itse tekisin miehelle selväksi, että hän loukkasi tunteitasi, mutten silti lähtisi kostokierteeseen, vaan tukisin miestäni hänen surun keskellä. Sikun jos jonkun pitäisi tietää miltä hänestä tuntuu surun keskellä. Jos hän ei ole kohdannut surua aiemmin, ehkä hän ei ymmärtänyt tilanteesi vakavuutta aiemmin. Tai ei osannut käsitellä asiaa mutta nyt on pakko koska velvollisuudestakin kuuluu mennä isovanhempien hautajaisiin.

Tuo lapsen vieminen hautajaisiin on ihan eri asia jos hänet viedään tuntemattoman ihmisen hautajaisiin vs lähisukulaisen hautajaisiin. Vaikka ei tuntisi vainajaa, niin tuntee muita vieraita, eli turvallisempi ja rennompi tilaisuus lapselle. Olisi varmasti omituista lapsen näkökulmasta mennä hautajaisiin, jossa ei tunne ketään ja kaikki itkee.

Kuten aiemminkin kirjoitin: jos oma suruni ei olisi näin käsittelemätön, menisin ehdottomasti miehen vaatimuksen mukaisesti hautajaisiin. Mutta nyt en pysty, en selviä niistä romahtamatta. Arkikin on edelleen itkuista ja sekavaa.

Kummitätini hautajaisissa oli koko oma perheeni: vanhempani ja sisarukseni lapsineen. He kaikki ovat tuttuja mieheni lapselle, on ollut hoidossakin heillä. Ap

Se ei silti ollut teidän suvun juhla. Tökeröä raahata mukaan puoli pitäjää vaan omaksi tueksi. Tökeröä ja itsekästä.

Kummitädilläni ei ollut perhettä, joten äitini hänen sydänystävänään järjesti hautajaiset. Sukulaisia hänellä oli vain muutama kaukainen serkku. Minä olin hänen "lahjalapsi" ja olimme ehkä jopa läheisempiä kuin mitä olen oman äitini kanssa. Että en pitänyt tökerönä järjestää hänelle hautajaisia, kun niitä ei kukaan muu olisi järjestänyt. Ap