Lue keskustelun säännöt.
Onko aikuinen lapsi velvoitettu auttamaan vanhempia vanhana, jos vanhemmat on ensin hylänneet lapsensa koko aikuisiäksi?
19.01.2022 |
Tilanne siis se että vanhemmat eivät oikein koskaan halunneet edes lapsia, tekivät ”pakosta” ja hylkäsivät lapsensa huonon lapsuuden jälkeen täysin. Kun lapsi täytti 18 niin kaikki kiinnostus ja yhteydenpito loppui.
Koko aikuisiän olen elänyt ilman yhteyttä vanhempiin, heitä ei ole kiinnostanut mun häät, lasteni syntymät tai mikään muu.
Nyt sitten vanhusiässä alkoi tulla yhteydenotta syyllistävään sävyyn.
Mitä tekisit? Kokisitko velvlllisuutta auttaa? Huonoja kaltoinkohtelevia vanhempia olivat.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
En auttaisi AP:n tilanteessa ja kertoisin asian jämptisti ja kohteliaasti. Jos vanhemmat ovat kohdelleet sinua huonosti sinulla ei ole yhtään mitään velvollisuuksia heitä kohtaan.
Enoni vaimoineen olivat aivan kammottavat vanhemmat serkuilleni ja kuopusta lukuunottamatta lapset ovat totaalisesti katkaisseet välinsä vanhempiinsa vaikka muuhun sukuun pitävätkin yhteyttä.
Syyllistääkö muu suku näitä aikuisia lapsia? Meillä sama tilanne mun omien vanhempien kanssa, koko suku tietää millainen hirviö luonnevikainen vanhempani on, mutta SILTI syyllistää mua siitä kun en käy vanhempieni luona tai ole yhteydessä.
Tuo on joku sellainen ”yhteiskuntarauhan” tai normistandardin ylläpitoa kun pakotetaan ja painostetaan kaltinkohdeltu aikuinen lapsi sen kaltoinkohtelija-vanhemman luo. Vaikka tiedetään mitä kaikkea se on tehnyt.
se vaan häiritsee muita liikaa jos joku poikkeaa stadardista ja siksi yritetään painostaa sitä toimimaan standardin mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En auttaisi AP:n tilanteessa ja kertoisin asian jämptisti ja kohteliaasti. Jos vanhemmat ovat kohdelleet sinua huonosti sinulla ei ole yhtään mitään velvollisuuksia heitä kohtaan.
Enoni vaimoineen olivat aivan kammottavat vanhemmat serkuilleni ja kuopusta lukuunottamatta lapset ovat totaalisesti katkaisseet välinsä vanhempiinsa vaikka muuhun sukuun pitävätkin yhteyttä.
Syyllistääkö muu suku näitä aikuisia lapsia? Meillä sama tilanne mun omien vanhempien kanssa, koko suku tietää millainen hirviö luonnevikainen vanhempani on, mutta SILTI syyllistää mua siitä kun en käy vanhempieni luona tai ole yhteydessä.
Tuo on joku sellainen ”yhteiskuntarauhan” tai normistandardin ylläpitoa kun pakotetaan ja painostetaan kaltinkohdeltu aikuinen lapsi sen kaltoinkohtelija-vanhemman luo. Vaikka tiedetään mitä kaikkea se on tehnyt.
se vaan häiritsee muita liikaa jos joku poikkeaa stadardista ja siksi yritetään painostaa sitä toimimaan standardin mukaisesti.
Itse en ole missään tekemisissä isäni kanssa. Syy: hyväksikäyttö. Sain siitä valtavat traumat. Seuraavan kerran kun joku anopin kumminkaima taivastelee kuinka itsekäs olen, niin kysyn häneltä, että kuinka yksityiskohtaisen kuvauksen hän lapsuudessani tapahtuneista erilaisista väärinkäytöksistä haluaa? Pään hakkaaminen seinään on sieltä lievimmästä päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Surullista, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Itselläni on aivan päinvastoin. Olen ollut onnekas.
Erittäin moni suuren ikäluokan vanhempi on juuri tuollainen lapsensa hylkääjä ja vain itselleen elävä. Meillä on suku täynnä noita. Omat vanhemmat myös.
Olisi hyvä nähäd tutkimustietoa siitä, kuinka paljon suurten ikäluokkien keskuudessa on tätä oman lapsensa hylkäämistaä.
Itse sain lapsen 80-luvulla ja silloin oli vallalla huuto, että jokaisella naisella on oikeus omaan elämäänsä, lapsen vuoksi ei pidä uhrautua. Lapsi ei saa olla este mihinkään.
Minulle hymistiin ja naureskeltiin, kun puhuin liian usein ihanasta lapsestani.
Jotenkin hurjaa, kun katselee luontoa huomaa kuinka pieni lintukin suojelee jälkeläistään henkensä kaupalla, suojelee kylmältä siivillään. Hoivaa, hoitaa ja kas kohta pieni lentääkin omilla siivillään.
Olen kauhean pahoillani, jos olette kokeneet suoranaista laiminlyöntiä ja hylkäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Surullista, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Itselläni on aivan päinvastoin. Olen ollut onnekas.
Erittäin moni suuren ikäluokan vanhempi on juuri tuollainen lapsensa hylkääjä ja vain itselleen elävä. Meillä on suku täynnä noita. Omat vanhemmat myös.
Olisi hyvä nähäd tutkimustietoa siitä, kuinka paljon suurten ikäluokkien keskuudessa on tätä oman lapsensa hylkäämistaä.
Itse sain lapsen 80-luvulla ja silloin oli vallalla huuto, että jokaisella naisella on oikeus omaan elämäänsä, lapsen vuoksi ei pidä uhrautua. Lapsi ei saa olla este mihinkään.
Minulle hymistiin ja naureskeltiin, kun puhuin liian usein ihanasta lapsestani.
Jotenkin hurjaa, kun katselee luontoa huomaa kuinka pieni lintukin suojelee jälkeläistään henkensä kaupalla, suojelee kylmältä siivillään. Hoivaa, hoitaa ja kas kohta pieni lentääkin omilla siivillään.
Olen kauhean pahoillani, jos olette kokeneet suoranaista laiminlyöntiä ja hylkäämistä.
Olipa kaunis kirjoitus, ihan liikutuin
T. Yksi ketjun kaltoinkohdelluista aikuisista lapsista
Ei ole isokaan asia minusta jos jättää auttamatta vanhempia joille on ollut vuosikymmeniä ilmaa.
Paljon julmempaa on kohdella lasta huonosti. Lapsi on kuitenkin aivan eri asemassa kuin aikuinen. Voit hyvällä omallatunnolla jättää auttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ihmeen piikakulttuuria vanhemmille. Itselläni hyvät välit ja soitellaan ja käydään teatterissa yms., mutten todellakaan siivoa, käy kaupassa tai kokkaa. Ostan itse palvelut muualta, joten miksi ihmeessä niitä vanhemmillani tekisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä voit lähestyä asiaa kahta kautta. Joka olla katkera ja toimia vanhempiesi esimerkin mukaan ja panna välit poikki. Toinen vaihtoehto on antaa ehdoitta anteeksi ja ottaa vanhempasi mukaan lasten elämään. Valinta ja seuraukset ovat sinun omissa käsissä.
Pelottaako, kun tulee totuuden hetki? Niin montaa muutakin väkäleukaa, joka tajuaa heittää anteeksiantokortti kehiin kun rollattoriajat lähestyvät. Oksettaa tuollaiset, vähän kuin tietyn lajin uskovaiset; mitä vaan voi tehdä, koska kyllä ne anteeksiannetaan. Ei muuta kuin onnea matkaan...
Niinpä. Odotetaan, kunnes oletetaan toisten toimivan kuten aikuiset toimivat. Itseä samat säännöt eivät koske. Mitä siitä, jos jonkun lapsuus ja psyyke on pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä arvelet. Isäni perseili kännissä minulle puhelimeni vastaajaan yhden kerran. Yhteydenpitoni loppui siihen. Alle kilsan päässä asui kuolemaansa asti, apua olisi hän tarvinnut, mutta enpä minä itseäni asialla vaivannut.
En tarvinnut tämän palstan mielipidettä kun tein päätöksen.
Miksi sinä tarvitset?Koska tunnen sitä syyllisyyttä ja ne vanhemmat syyllistää. Se syyllisyys ei ikävä kyllä katoa pelkästään sillä että päättää ”enpä nyt koe syyllisyyttä”. Ap
Kyllä se syyllisyys katoaa kun niin päättää. Ihminen on vastuussa omista tunteistaan, kukaan ei voi sulle sanoa, että syyllistyhän nyt, kun minä niin vaadin.
Auttaa ei tosiaan tarvitse "huonoja" vanhempia, mutta itsesi ja tulevaisuutesi kannalta voisi olla hyvä selvittää miksi vanhempasi eivät osanneet olla vanhempia. Kun kuvittelen niin naiivisti, että kukaan ei omille lapsilleen tahdo pahaa, useimmiten on kyse ymmärtämättömyydestä.
Voisithan suoraan sanoa heille, että et aio auttaa nyt etkä myöhemmin, mutta keskustella haluaisit juuri lapsuudestasi.
Äitini ja isäni hylkäsivät minut jo vauvana. Antoivat hoitoon pariskunnalle, jolla ei ollut omia lapsia. Pariskunta on kuollut aikoja sitten, kuten myös bioisäni.
Äitini on 80 vuotias, naimisissa ikätoverin kanssa.
Vaikka sain lapsuudessa monta kertaa hylkäämiskokemuksen, kun äiti kävi kylässä ja lähti taas, niin nyt ihan mielelläni autan häntä niissä mitä tarvitsee. Esim. kun puolisonsa on sairaalassa, menen äidin seuraksi, ettei tarvitse olla niin huolissaan ja yksin.
Olemme puhuneet paljon menneisyydestä, tosin hän sanoo usein ettei muista. Hänelläkään ei ollut äitiä eikä isää, äitinsä sairastui ja kuoli, isä oli lähtenyt muuten vaan. Eli äidilläni ei ollut perhemallia itselläänkään.
En koe äitiä äidiksi, mutta apua tarvitseva ihminen hän on siinä missä kuka tahansa muukin ja jos kerran mielelläni autan muitakin, niin miksen minut maailmaan saattanutta äitiäni.
Tuskin olen itsekään lapsilleni ollut täydellinen äiti, mutta toivon, että heiltä silti saan apua jos sitä joskus tulen tarvitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ihmeen piikakulttuuria vanhemmille. Itselläni hyvät välit ja soitellaan ja käydään teatterissa yms., mutten todellakaan siivoa, käy kaupassa tai kokkaa. Ostan itse palvelut muualta, joten miksi ihmeessä niitä vanhemmillani tekisin?
Niinpä, miksi ihmeessä? Toivottavasti vanhempasi ovat voimissaan pitkään. Tai toivottavasti heillä on rahaa ostaa palvelut, jos niitä tarvitsevat. Toki voithan sinäkin ostaa heille palveluita, niistähän saa myös kotitalousvähennyksen.
Syyllisyyden tunne alkaa ehkä ajan kanssa hellittää. Jos vanhempasi menevät huonoon kuntoon ja tarvitsisivat apua, voit vinkata heistä asuinkuntansa sosiaalihuoltoon niinkuin joku jo ensimmäisellä sivulla ehdotti. Et ole vastuussa vanhemmistasi, ellet ole suostunut heille edunvalvojaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ihmeen piikakulttuuria vanhemmille. Itselläni hyvät välit ja soitellaan ja käydään teatterissa yms., mutten todellakaan siivoa, käy kaupassa tai kokkaa. Ostan itse palvelut muualta, joten miksi ihmeessä niitä vanhemmillani tekisin?
Niinpä, miksi ihmeessä? Toivottavasti vanhempasi ovat voimissaan pitkään. Tai toivottavasti heillä on rahaa ostaa palvelut, jos niitä tarvitsevat. Toki voithan sinäkin ostaa heille palveluita, niistähän saa myös kotitalousvähennyksen.
Ovat siis jo nyt kotihoidon ja tietysti yksityisen hoidon piirissä. Ja toki normaaleilla työssäkäynneillä ihmisillä on eläkkeellä rahaa. Toistaiseksi ovat itse pystyneet vähentämään kotitalousvähennyksestä, ei ole rajat menneet yli.
Kyllä tollaset vanhemmat saa itse ostaa ja järjestää apunsa.
Mulla tuollaiset vanhemmat myös, kohtelivat meitä lapsia aivan järkyttävän huonosti ja väkivaltaisesti. Ja sitten aikuistumisen kynnyksellä sanoivat että heidän vastuu loppui nyt. Sen jälkeen ei saanut mennä edes joulunakaan enää kotiin.
Mulla on itselläni lapsia ja JOKA IKINEN päivä kohtelen heitä arvostavasti ja sen tiedostaen, että se miten kohtelen lapsiani, ratkaisee sen millaiset välit mulla on heihin aikuisina.
Miettikää nyt vähän miten absurdi ajatus on se että ensin hakkaisi, pieksäisi, alistaisi, kaltoinkohtelisi ja nöyryyttäisi lapsiaan, ja kaiken paskan kohtelun jälkeen kehtaisi odottaa (ja vielä syyllistäen VAATIA) lasta auttamaan sitten vanhana.
Mun vanhemmat kun alkoi kanssa syytellen vaatimaan vanhuuden hoivaa, sanoin että sopii, mutta se on samanlaista sitten kuin se mtä annoitte minulle. Eli tulisi olemaan läimäyttelyä, tukkapöllyä, ulos pakkaseen lukitsemista, vaatteet päällä suihkuun viemistä, huutamista ja uhkailua.
Yllättäen ei tän lupaamani avun jälkeen tullutkaan enää kyselyitä auttamisen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onko aikuinen lapsi velvoitettu auttamaan vanhempia vanhana, jos vanhemmat on ensin hylänneet lapsensa koko aikuisiäksi?"
No EI todellakaan ole! Suomessa lapsilla ei ole mitään lakisääteistä velvollisuutta huolehtia omista vanhemmistaan!
1. Hyvinvointiyhteiskunnassa vanhuksista on huolehdittava verovaroilla. Me maksamme veroja, joilla rahoitetaan yhteiskunnan terveys- ja sosiaalipalvelut.
2. Omat vanhemmat eivät kuulu Suomessa ydinperheeseen. Suomessa vanhemmilla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia alaikäisistä lapsistaan. Kenenkään ei tarvitse huolehtia omista vanhemmistaan.
3. Monella on huonot välit tai jopa välirikko vanhempiinsa. Ihmissuhteet ovat riitaisia ja täysin toimimattomia. Omiin vanhempiin tai omiin lapsiin ei pidetä mitään yhteyttä. Monella lapsella on juopot, kaltoinkohtelevat ja väkivaltaiset vanhemmat. Huonot vanhemmat ovat vieneet lapsiltaan mahdollisuuden hyvään ja onnelliseen elämään. Samoin jos appivanhemmat ovat kohdelleet miniää tai vävyä huonosti, niin miniällä tai vävyllä ei ole mitään velvollisuutta huolehtia anopista tai appiukosta.
Vanhukset saavat eläkettä. Yhteiskunta takaa jonkinlaisen hoidon kaikille. Pienituloiset ja köyhät eläkeläiset saavat kunnan kotiapua ja kotihoitoa. Kunnilla on omia vanhustenhoitopaikkoja ja kunta ostaa hoitoa yksityisiltä palveluntuottajilta. Varakkaat ja hyvätuloiset eläkeläiset ostavat yksityistä kotipalvelua ja kotihoitoa ja muuttavat yksityisiiin palvelutaloihin ja hoitokoteihin.
Jännästi tässä ketjussa jotkut kehtaa syytellä aikuista lasta. Eiköhän ne ole ne väkivaltaiset ja pahoinpitelevät, itsekkäät ja tylyt (ja lapsensa hylänneet) vanhemmat joita kannattaisi osoittaa syyttävällä sormella.
Ei teistäkään kukaan voi odottaa rakkautta, apua, ja välittämistä toiselta ihmiseltä, jos olette ensin häntä pahoinpidelleet, haukkuneet, loukanneet, satuttaneet ja alistaneet.
Vanhempimyytti (kaikki aina rakastaa lastaan) on oikeasti tosi vahingollinen. Kaikki vanhemmat ei todellakaan rakasta. Osa vihaa. Esim oma vanhempani on todella paha patologinen narsisti ja vihaa omia lapsiaan ja tekee kaikkensa haitatakseen ja vahingoittaakseen lasten elämää. Tällaisia ihmisiä suomessa on, ja vielä paljon luultua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä arvelet. Isäni perseili kännissä minulle puhelimeni vastaajaan yhden kerran. Yhteydenpitoni loppui siihen. Alle kilsan päässä asui kuolemaansa asti, apua olisi hän tarvinnut, mutta enpä minä itseäni asialla vaivannut.
En tarvinnut tämän palstan mielipidettä kun tein päätöksen.
Miksi sinä tarvitset?Koska tunnen sitä syyllisyyttä ja ne vanhemmat syyllistää. Se syyllisyys ei ikävä kyllä katoa pelkästään sillä että päättää ”enpä nyt koe syyllisyyttä”. Ap
Kyllä se syyllisyys katoaa kun niin päättää. Ihminen on vastuussa omista tunteistaan, kukaan ei voi sulle sanoa, että syyllistyhän nyt, kun minä niin vaadin.
Auttaa ei tosiaan tarvitse "huonoja" vanhempia, mutta itsesi ja tulevaisuutesi kannalta voisi olla hyvä selvittää miksi vanhempasi eivät osanneet olla vanhempia. Kun kuvittelen niin naiivisti, että kukaan ei omille lapsilleen tahdo pahaa, useimmiten on kyse ymmärtämättömyydestä.
Voisithan suoraan sanoa heille, että et aio auttaa nyt etkä myöhemmin, mutta keskustella haluaisit juuri lapsuudestasi.
Ei mikään pelkällä tahdonvoimalla katoa. Jos ihmisellä on vaikka heikot rajat ja on tottunut kantamaan vastuuta muista ja syyllistymään, kyllä se on pitkä prosessi ja tukeakin tarvitaan. Syyllisyys sanoo että toimin väärin, joten sen vastavoima on ajatus, että olen toiminut parhaalla mahdollisella tavalla siinä tilanteessa missä olen. Ja etten ole vastuussa muiden elämästä, olen vastuussa omasta hyvinvoinnistani.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tollaset vanhemmat saa itse ostaa ja järjestää apunsa.
Mulla tuollaiset vanhemmat myös, kohtelivat meitä lapsia aivan järkyttävän huonosti ja väkivaltaisesti. Ja sitten aikuistumisen kynnyksellä sanoivat että heidän vastuu loppui nyt. Sen jälkeen ei saanut mennä edes joulunakaan enää kotiin.Mulla on itselläni lapsia ja JOKA IKINEN päivä kohtelen heitä arvostavasti ja sen tiedostaen, että se miten kohtelen lapsiani, ratkaisee sen millaiset välit mulla on heihin aikuisina.
Miettikää nyt vähän miten absurdi ajatus on se että ensin hakkaisi, pieksäisi, alistaisi, kaltoinkohtelisi ja nöyryyttäisi lapsiaan, ja kaiken paskan kohtelun jälkeen kehtaisi odottaa (ja vielä syyllistäen VAATIA) lasta auttamaan sitten vanhana.
Mun vanhemmat kun alkoi kanssa syytellen vaatimaan vanhuuden hoivaa, sanoin että sopii, mutta se on samanlaista sitten kuin se mtä annoitte minulle. Eli tulisi olemaan läimäyttelyä, tukkapöllyä, ulos pakkaseen lukitsemista, vaatteet päällä suihkuun viemistä, huutamista ja uhkailua.
Yllättäen ei tän lupaamani avun jälkeen tullutkaan enää kyselyitä auttamisen perään.
Järkyttävät vanhemmat. Ei saanut mennä enää kyläilemäänkään kun lähti pois kotoa. En ole nähnyt tällaisia, vaikka olen 70-luvun lapsia. Ei tietenkään tarvitse hoitaa. Omat vanhempani sanovat, että ei tarvitse auttaa, kun he alkavat tarvitsemaan apua, vaan ostavat palveluja. Tietysti aion olla tukena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tollaset vanhemmat saa itse ostaa ja järjestää apunsa.
Mulla tuollaiset vanhemmat myös, kohtelivat meitä lapsia aivan järkyttävän huonosti ja väkivaltaisesti. Ja sitten aikuistumisen kynnyksellä sanoivat että heidän vastuu loppui nyt. Sen jälkeen ei saanut mennä edes joulunakaan enää kotiin.Mulla on itselläni lapsia ja JOKA IKINEN päivä kohtelen heitä arvostavasti ja sen tiedostaen, että se miten kohtelen lapsiani, ratkaisee sen millaiset välit mulla on heihin aikuisina.
Miettikää nyt vähän miten absurdi ajatus on se että ensin hakkaisi, pieksäisi, alistaisi, kaltoinkohtelisi ja nöyryyttäisi lapsiaan, ja kaiken paskan kohtelun jälkeen kehtaisi odottaa (ja vielä syyllistäen VAATIA) lasta auttamaan sitten vanhana.
Mun vanhemmat kun alkoi kanssa syytellen vaatimaan vanhuuden hoivaa, sanoin että sopii, mutta se on samanlaista sitten kuin se mtä annoitte minulle. Eli tulisi olemaan läimäyttelyä, tukkapöllyä, ulos pakkaseen lukitsemista, vaatteet päällä suihkuun viemistä, huutamista ja uhkailua.
Yllättäen ei tän lupaamani avun jälkeen tullutkaan enää kyselyitä auttamisen perään.Järkyttävät vanhemmat. Ei saanut mennä enää kyläilemäänkään kun lähti pois kotoa. En ole nähnyt tällaisia, vaikka olen 70-luvun lapsia. Ei tietenkään tarvitse hoitaa. Omat vanhempani sanovat, että ei tarvitse auttaa, kun he alkavat tarvitsemaan apua, vaan ostavat palveluja. Tietysti aion olla tukena.
Monesti näillä auttamaan vaativilla/syyllistävillä vanhemmilla olisi itsekin rahaa ostaa palveluita. Mutta kun ne haluaa vallankäyttöä siihen aikuiseen lapseen. Haluavat taas päästä asemaan missä sitä lasta voi käskyttää, komentaa, hyppyytää, tiuskia sille ja määräillä. Se juovuttavan huumaava vallantunne halutaan saada takaisin!
Mulla just tällaiset vanhemmat ja oikein ”oikuttelee” saadakseen lapsensa hyppäämään ja palvelemaan. Rahaa on kyllä mutta vain se oma lapsi halutaan orjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tollaset vanhemmat saa itse ostaa ja järjestää apunsa.
Mulla tuollaiset vanhemmat myös, kohtelivat meitä lapsia aivan järkyttävän huonosti ja väkivaltaisesti. Ja sitten aikuistumisen kynnyksellä sanoivat että heidän vastuu loppui nyt. Sen jälkeen ei saanut mennä edes joulunakaan enää kotiin.Mulla on itselläni lapsia ja JOKA IKINEN päivä kohtelen heitä arvostavasti ja sen tiedostaen, että se miten kohtelen lapsiani, ratkaisee sen millaiset välit mulla on heihin aikuisina.
Miettikää nyt vähän miten absurdi ajatus on se että ensin hakkaisi, pieksäisi, alistaisi, kaltoinkohtelisi ja nöyryyttäisi lapsiaan, ja kaiken paskan kohtelun jälkeen kehtaisi odottaa (ja vielä syyllistäen VAATIA) lasta auttamaan sitten vanhana.
Mun vanhemmat kun alkoi kanssa syytellen vaatimaan vanhuuden hoivaa, sanoin että sopii, mutta se on samanlaista sitten kuin se mtä annoitte minulle. Eli tulisi olemaan läimäyttelyä, tukkapöllyä, ulos pakkaseen lukitsemista, vaatteet päällä suihkuun viemistä, huutamista ja uhkailua.
Yllättäen ei tän lupaamani avun jälkeen tullutkaan enää kyselyitä auttamisen perään.Järkyttävät vanhemmat. Ei saanut mennä enää kyläilemäänkään kun lähti pois kotoa. En ole nähnyt tällaisia, vaikka olen 70-luvun lapsia. Ei tietenkään tarvitse hoitaa. Omat vanhempani sanovat, että ei tarvitse auttaa, kun he alkavat tarvitsemaan apua, vaan ostavat palveluja. Tietysti aion olla tukena.
Monesti näillä auttamaan vaativilla/syyllistävillä vanhemmilla olisi itsekin rahaa ostaa palveluita. Mutta kun ne haluaa vallankäyttöä siihen aikuiseen lapseen. Haluavat taas päästä asemaan missä sitä lasta voi käskyttää, komentaa, hyppyytää, tiuskia sille ja määräillä. Se juovuttavan huumaava vallantunne halutaan saada takaisin!
Mulla just tällaiset vanhemmat ja oikein ”oikuttelee” saadakseen lapsensa hyppäämään ja palvelemaan. Rahaa on kyllä mutta vain se oma lapsi halutaan orjaksi.
Tuo on se juurisyy, todellakin.
En auttaisi AP:n tilanteessa ja kertoisin asian jämptisti ja kohteliaasti. Jos vanhemmat ovat kohdelleet sinua huonosti sinulla ei ole yhtään mitään velvollisuuksia heitä kohtaan.
Enoni vaimoineen olivat aivan kammottavat vanhemmat serkuilleni ja kuopusta lukuunottamatta lapset ovat totaalisesti katkaisseet välinsä vanhempiinsa vaikka muuhun sukuun pitävätkin yhteyttä.