Lue keskustelun säännöt.
Onko aikuinen lapsi velvoitettu auttamaan vanhempia vanhana, jos vanhemmat on ensin hylänneet lapsensa koko aikuisiäksi?
19.01.2022 |
Tilanne siis se että vanhemmat eivät oikein koskaan halunneet edes lapsia, tekivät ”pakosta” ja hylkäsivät lapsensa huonon lapsuuden jälkeen täysin. Kun lapsi täytti 18 niin kaikki kiinnostus ja yhteydenpito loppui.
Koko aikuisiän olen elänyt ilman yhteyttä vanhempiin, heitä ei ole kiinnostanut mun häät, lasteni syntymät tai mikään muu.
Nyt sitten vanhusiässä alkoi tulla yhteydenotta syyllistävään sävyyn.
Mitä tekisit? Kokisitko velvlllisuutta auttaa? Huonoja kaltoinkohtelevia vanhempia olivat.
Kommentit (101)
Tuo on yllättävän yleistä ja edustaa melkoista röyhkeyttä niiltä vanhemmilta. Siis odotus ja oletus että tuollaisen jälkeen lapsi olisi velvollinen auttamaan. Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Surullista, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Itselläni on aivan päinvastoin. Olen ollut onnekas.
En todellakaan olisi tekemisissä. Estolistalle numerot jne.
Ilmeisesti haluavat ilmaista apua (siivousta, kauppareissuja jne). Olisi kannattanut huolehtia väleistä jo aiemmin ja olla läsnä lapsen elämässä. Nyt on myöhäistä.
Olkoon edelleen omissa oloissaan. Älä pode huonoa omaatuntoa heidän vuokseen.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan olisi tekemisissä. Estolistalle numerot jne.
Ilmeisesti haluavat ilmaista apua (siivousta, kauppareissuja jne). Olisi kannattanut huolehtia väleistä jo aiemmin ja olla läsnä lapsen elämässä. Nyt on myöhäistä.
Joo juuri tätä halutaan ja se tehdään vielä syytellen ja syyllistäen. Siinä häviää se viimeinen murunen auttamistahdosta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole mitään velvollisuutta. Sinuna en auttaisi pätkääkään.
Numero estoon ja omassa elämässä eteenpäin. Itsellä meni välit poikki isääni 18 vuotiaana ja nyt 45 vuotiaana tilanne sama. Hän nyt 85 vuotias. En reagoisi mitenkään, jos nyt päättäisi lähestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Surullista, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Itselläni on aivan päinvastoin. Olen ollut onnekas.
Erittäin moni suuren ikäluokan vanhempi on juuri tuollainen lapsensa hylkääjä ja vain itselleen elävä. Meillä on suku täynnä noita. Omat vanhemmat myös.
Ei ole sinun velvollisuus auttaa heitä, tuntuu siltä että haluavat vain hyötyä sinusta nyt, kun ovat vanhoja. Vaikuttaa, että eivät ole välittäneet sinusta tai perheestäsi.
Voit sanoa, että minun tai lasteni elämä ei ole kiinnostanut teitä, ettekä ole auttaneet minua. Joten minulla myöskään ei ole velvoitetta teitä kohtaan. Tämä olkoon karma siitä nyt heille.
Käsittääkseni suomessa voi myös kieltäytyä perimästä sukulaistaan, jos tulossa on pelkkää sotkua ja selvittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäpä arvelet. Isäni perseili kännissä minulle puhelimeni vastaajaan yhden kerran. Yhteydenpitoni loppui siihen. Alle kilsan päässä asui kuolemaansa asti, apua olisi hän tarvinnut, mutta enpä minä itseäni asialla vaivannut.
En tarvinnut tämän palstan mielipidettä kun tein päätöksen.
Miksi sinä tarvitset?
Ei ole sun vastuulla yhtään. Törkeää sun vanhemmilta syyllistää sua. Ei ole vanhemmat lastensa vastuulla itsestään selvästi silloinkaan vaik kaik olis menny hyvin. Sinuna keskittyisin erityisen hyvin miettimään mitä itse haluat, mikä on sulle ok ja mikä ei. Et oo vanhemmilles velkaa yhtään mitään. Tuollaisella historialla on tosi tärkeää pitää huolta itsestään ja omista rajoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa vanhempiaan lakien mukaan.
Auttaminen on vapaaehtoista ei pakollista, vanhemmilla taas on aivan lakien mukaan velvollisuus pitää huolta lapsistaan
Tiedän tapauksen, jossa lapset eivät halunneet pitää yhteyttä vaikeaan vanhempaansa. Ilmoittivat asiasta sosiaalihuollolle ( tai mikä se kunnan instanssi onkaan) että siellä on huonokuntoinen vanhus, mutta he eivät ota asiaan kantaa, joten pallo on teillä, toimikaa miten haluatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikuisesti katkera? Hylkäämällä avun antamisen annat mallia mahdollisille omille lapsillesi, ja sama käytös jatkuu sukupolvelta toiselle. Minullakaan ei ollut häävi lapsuus, vanhemmat on jo menehtyneet, ja nyt vasta olen alkanut ymmärtää ettei heilläkään elämä ollut helppoa ja en edes oikeastaan tuntenut heitä, nyt harmittaa kun en aiemmin ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä arvelet. Isäni perseili kännissä minulle puhelimeni vastaajaan yhden kerran. Yhteydenpitoni loppui siihen. Alle kilsan päässä asui kuolemaansa asti, apua olisi hän tarvinnut, mutta enpä minä itseäni asialla vaivannut.
En tarvinnut tämän palstan mielipidettä kun tein päätöksen.
Miksi sinä tarvitset?
Koska tunnen sitä syyllisyyttä ja ne vanhemmat syyllistää. Se syyllisyys ei ikävä kyllä katoa pelkästään sillä että päättää ”enpä nyt koe syyllisyyttä”. Ap
Kukaan ei ole VELVOITETTU auttamaan vanhempiaan.
Aikuisuuden merkki on että näkee myös vanhemmat aikuisina. Sellaista se on ..elä oma elämäsi. Jos ne siellä nyt panikoivat voivat miettiä syytä muutaman vuoden lisää.
Älä auta, sano neutraalisti, ettet ehdi. - Itse en rupeasi selvittelemään syitä enkä puimaan menneisyyttä: tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja keskustelu ja väittely vanhasta on valtava energiasyöppö! Keskity itseesi ja omaan elämääsi! Olet arvokas, tärkeä ihminen, ja ansaitset hyvän, onnellisen elämän juuri nyt! Voimia! ❤
En auttaisi. Sanoisin että höpö höpö, palvelua saa rahalla.
Onneksi minulla tekopyhä sisko, joka uskoo että hyvät teot palkitaan myöhemmin.