Onko aikuinen lapsi velvoitettu auttamaan vanhempia vanhana, jos vanhemmat on ensin hylänneet lapsensa koko aikuisiäksi?

Tilanne siis se että vanhemmat eivät oikein koskaan halunneet edes lapsia, tekivät ”pakosta” ja hylkäsivät lapsensa huonon lapsuuden jälkeen täysin. Kun lapsi täytti 18 niin kaikki kiinnostus ja yhteydenpito loppui.
Koko aikuisiän olen elänyt ilman yhteyttä vanhempiin, heitä ei ole kiinnostanut mun häät, lasteni syntymät tai mikään muu.
Nyt sitten vanhusiässä alkoi tulla yhteydenotta syyllistävään sävyyn.

Mitä tekisit? Kokisitko velvlllisuutta auttaa? Huonoja kaltoinkohtelevia vanhempia olivat.