Miten eläisit minuna? Minulla on hyllä säkällä 3-5 vuotta elinaikaa
Tarkkaa ennustetta ei voida sanoa. Voi tietysti olla mahdollista, että saan keuhkokuumeen ja aikaa on viikko.
Levinnyt syöpä jota ei voida parantaa, mutta etenemistä voi hidastaa.
Kommentit (77)
Reissaisin niin paljon, kuin mahdollista. Kävisin joka ilta syömässä ulkona ja ostaisin kotiin pelkkiä herkkuruokia.
Söisin, kuin sika. Tietysti työt pois ja ikävät velvollisuudet minimiin.
Olen pahoillani.
Kirjoittaisin kirjan ja viettäisin aikaa läheisteni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Reissaisin niin paljon, kuin mahdollista. Kävisin joka ilta syömässä ulkona ja ostaisin kotiin pelkkiä herkkuruokia.
Söisin, kuin sika. Tietysti työt pois ja ikävät velvollisuudet minimiin.
Olen pahoillani.
Jos tuollaisesta haaveilee niin olisi kannattanut pitää sapatti vuosi/vuosia silloin, kun oli terve. Ei varmasti tunnu enää niin kivalta sairaana.
No enpä tiedä. Varmaan sairaseläkkeelle saman tien... tekisin niitä asioita, joista pidän ja kykenen vielä tekemään. Katsoisin mahdollisimman paljon livestriimi-konsertteja, miten rahat nyt antaa myöten.
Kirjoittelisin heippa lappuja tuntemattomille netissä ja tekisin metelin pahoista ihmisistä anonyyminä . Makoilisin kesät niityllä ja rannalla . Söisin herkullisesti.
Voi ei. Onko sinulla vertaistukiryhmää? Pääseeköhän moni ja millä keinoin Docrates-nimisen syöpäsairaalan hoitoon? Löytyykö seurakuntayhteys, jossa puolestasi voidaan rukoilla ja voit saada myös sielunhoitoa? Aina on aika etsiytyä Jeesuksen luokse, huomisesta ei kukaan tiedä.
Tekisin niitä asioita, mistä pidän ja olisin niiden ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn. Koska en tiedä millainen olet, niin en voi sen tarkemmin yksilöidä tekemisiä.
Toteuttaisin kostosuunnitelmani kaikkia vihamiehiäni kohtaan.
Tekisin listan asioista mitkä haluaa kokea ja alkaisin tekeen niitä. En miettisi montako päivää on jäljellä...
Positiivinen mielentila auttaa. Itsellä on sairaus joka vie rullatuoliin jos en saa leikkausta. Ulkomailla leikkauksen voi tehdä mutta maksaa maltaita ja suomessa leikkaavat nihkeästi. Itse aion yrittää saada joka ikisen mahdollisen koe hoitomuodon jos vaan mahdollista... Luovuttamaan ei kannata alkaa...
Viettäisin aikaa vain rakkaimpien kanssa. Yhtään en ottaisi vastaan "tuttavia", jotka ovat vain äärettömän uteliaita ja juorumielessä haluavat nähdä.
Anoppini juuri viime keväänä kuoli syöpään. Saattohoidossa hänelle merkityksellisintä oli, että häntä piti läheiset kädestä kiinni ja päätä siliteltiin. Ei siinä paljon sanoja tarvittu. Ikävä on kova.
Toivon sinulle ap kovasti voimia ja niin antoisaa loppuelämää kuin suinkin mahdollista. Tee juuri niitä asioita, joita itse haluat ja johon voimavarat riittävät.
Koko elämäni olen itse taistellut painoni kanssa ja yrittänyt pysyä hoikkana. Söisin mitä haluaisin enkä enää välittäisi lihoamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissaisin niin paljon, kuin mahdollista. Kävisin joka ilta syömässä ulkona ja ostaisin kotiin pelkkiä herkkuruokia.
Söisin, kuin sika. Tietysti työt pois ja ikävät velvollisuudet minimiin.
Olen pahoillani.Jos tuollaisesta haaveilee niin olisi kannattanut pitää sapatti vuosi/vuosia silloin, kun oli terve. Ei varmasti tunnu enää niin kivalta sairaana.
Kummasti vakavasti sairaankin elämä kirkastuu, kun tulee säpinää. Sairaanakin jaksaa yllättävän paljon miellyttäviä asioita.
Kävin aikoinani viimeisiä kuukausia elävän ystävän kanssa pitkällä etelän matkalle. Kävimme jopa vuorilla pyöräilemässä. Tietysti hyvä myös huolehtia riittävästä levosta.
Olen pahoillani puolestasi!!
Luovuttamaan ei kannata alkaa.. 5 vuotta on pitkä aika jonka aikana on mahdollista löytää uusia hoitomuotoja. Ja saada vaikka 3-5vuotta lisää senkin jälkeen!
Kirjoittaisin runoja ja eläisin jossain etelän lämmössä osan vuodesta, jos mahdollista. Uisin päivittäin etelän meressä ja nauttisin hyvästä ruuasta ja ilmoista. Yrittäisin elää mahdollisimman hyvää elämää.
Matkustelu, lyhytikäisen lemmikin otto, niiden elokuvien katsominen ja kirjojen lukeminen mitä halunnut muttei ole ollut aikaa, sarjojen loppujen selvitys, omat luovat projektit työnalle ja niiden julkaisu.
Jos varaa niin CL-matsien näkeminen paikan päällä ja USA:n huvipuistoissa, kuten Disney, käyminen ja tiettyjen villieläinten näkeminen luonnossa, kuten norsut. Pitkät matkat valkohiekkaisille paratiisisaarille ja Madagaskariin, Australiaan, Afrikkaan, Karibialle, Havaijille, eri paikkoihin USA:ssa ja Euroopassa.
Hyväntekeväisyystyötä eläinten parissa ja konkreettisia lahjoituksia keräyksiin.
Hevosharrastus, tanssiminen, laskettelu, joku uusi juttu kuten tennis.
Kokeilisin osakesijoittamista.
Riippuen omasta olosta.
Yrittäisin ottaa selvää onko Jumala olemassa ja jos on, edellyttääkö se minulta jotain toimenpiteitä. Tekisin paljon muutakin, mutta tuo tuli päällimmäisenä mieleen.
Myös nauttiminen merelläolosta risteilylaivan parvekkeella.
Isäni kuoli akuuttiin myeloiseen leukemiaan. Hänen kuoltuaan tuttu lääkäri kertoi miten itse olisi isän tilanteessa toiminut ja suosittelen samaa kaikille muillekin:
Lähtisin lomalle paratiisisaarelle vaimon tai hyvän ystävän kanssa ja tulisin kotiin kuolemaan.
Lääkäri olisi siis tuossa tilanteessa valinnut palliatiivisen hoidon, vähän luksusta ja leppoisan lomailun
Viiteen vuoteen tähtäisin.