Miten eläisit minuna? Minulla on hyllä säkällä 3-5 vuotta elinaikaa

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin kaiken omaisuuden rahaksi, ja ottaisin kaikki mahdolliset pikavipit, mitä saa. Ottaisin autoja koeajoon ja jättäisin palauttamatta. Sitten reissaisin ympäri maailmaa. Vipit jäisi tietenkin luotonantajan tappioksi. Kun lähdetään, tehdään se tyylillä eikä nurkassa itkien.

Ja jos satut paranemaan, toivot että olisit k.uollut:)

Jos olet rikas ja kaunis ..sua v...tuttaa..

Jos oot ruma ja köyhä...mitä välii??

no miten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin listan asioista mitkä haluaa kokea ja alkaisin tekeen niitä. En miettisi montako päivää on jäljellä...

Positiivinen mielentila auttaa. Itsellä on sairaus joka vie rullatuoliin jos en saa leikkausta. Ulkomailla leikkauksen voi tehdä mutta maksaa maltaita ja suomessa leikkaavat nihkeästi. Itse aion yrittää saada joka ikisen mahdollisen koe hoitomuodon jos vaan mahdollista... Luovuttamaan ei kannata alkaa...

Se on pyörätuoli. Ei ole tuolia, mikä liikkuu rullilla

Joillakin ihmisillä on kova tarve päästä pätemään... On tullut varmaan hyvä mieli et pääsi näpäyttämään et "se on pyörätuoli  eikä rullatuoli" Varmaan tullut hyvä mieli...! Ja pääsee silmät tarkkana tuijottamaan taas muiden kirjoitusvirheitä...

LOPPO ON LOHELLA kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse tilastollisesti levinnein uskonto ja käänny siihen.

Pyydä synnit anteeksi.

Sitten ota niin paljon lainaa kuin sielu sietää.

Loppo on sinusta kiinni

On se hienoa et joku korvat höröllä ja silmät tarkkana kattelee onko kirjoitusvirheitä jonku tekstissä tai onko joku esine tai asia kirjotettu väärällä sanalla... Eli rullatuoli onkin pyörätuoli.. Jos on sairas ja kovat kivut niin ei hirveästi kielioppi kiinnosta... Eiköhän asia kuitenkin selviä kaikille tai ainakin suurimmalle osalle...

Näinhän se menee.!

Aika kova juttu, hiljaiseksi vetää. Minulla on lapsia, joten pyrkisin olemaan läsnä heidän kanssaan mahdollisimman paljon. Mutta tietysti siten, että heillä on oma elämä ja omat kaverit. Jotenkin vähitellen valmistelisin heitä kuolemaani.

Laittaisin raha-asiat pikaisesti kuntoon. Oma kulutus äärimmäiseen minimiin, jotta lapsille ja vaimolle jää enemmän rahaa.

Semmoinen kommentti, että kyllä kai nykyisin iso osa syöpäsairauksista saadaan paranemaan?

m50+

Käytännön neuvo olisi suunnitella omat hautajaiset, niin kuin eräs tietämäni pienten lasten äiti teki ennen kuolemaansa. Sitten toki hoitaa kaikki perintöasiat ja hoitotahto kuntoon. 

No jos kunto olisi riittävän hyvä, niin reissaisin niin paljon kuin pankkitili antaa myöten.

Joillekin ihmisille sopisi asuminen tutussa paikassa, esim. lapsuudenkodin lähistö, oma nykyinen kotipiiri tai jokin muu miellyttävä paikka. Muutama ulkomaanmatka tulisi mieleen. Hyvät kirjat, videot, kirjoittaminen, maalaus, muutamien ystävien tapaaminen rauhallisissa merkeissä. Jonkin ruuan kokeilu, jota ei ole ennen maistanut, jos menee alas. Kenties samassa maakunnassa keväällä luonnossa piipahdus autolla, toisen kanssa, luonnon energiaa. Lempiputiikkiin meno. 

Veljeni sairasti parantumatonta syöpää. Ostin hänelle merkkivaatteita ja vein parhaisiin ravintoloihin syömään. Teimme risteilyjä ja yritimme kaikin tavoin elää tuplamoottorilla. 

Nautimme niin kauan kun hänellä oli voimia. 

Raskas matka! 

Toivotan sinulle voimia. 

RIP. Eli lepäile.

Vuokraisin kesäksi jonkun pienen kesämökin luonnonkauniilta paikalta. Saunoisin ja uisin joka päivä, iltaisin grillailisin ja nauttisin lasillisen valkoviiniä kyytipojaksi.

Talvella olisin muutaman viikon jossain etelän lämmössä. Rantahiekassa lojuisin ja nauttisin auringonsäteistä.

Muuten eläisin  kuten tähänkin asti, tosin työt lopettaisin heti.

Lihaksista kantsii pitää huoli. Auttaa syövän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lihaksista kantsii pitää huoli. Auttaa syövän kanssa.

? Miten

Järjestelisin asiat parhaaseen mahdolliseen kuntoon perhettäni ja ystäviäni varten. Yrittäisin antaa lapsille kaiken sen rakkauden, mitä voin. Jättäisin viestejä ja videoklippejä - terveisiä tulevaan. Kirjoittaisin omasta elämästäni ja lasten lapsuudesta asioita ylös. 

Kävisin ulkomailla joka toinen kuukausi, söisin ulkona joka ilta ja riipaisisin kännit aina kun huvittaisi.

Löysin ketjun, kun googlasin aihetta. Minulla on nyt tämä tilanne parantumattoman syövän takia.

Kaikki ajatukseni ovat liittyneet lapsiini. Kaikki. Päätoiveeni on auttaa heitä kaikessa niin paljon kuin mahdollista. Taloudelliset järjestelyt ja testamentit, mutta myös henkisesti. Olen kirjoittanut kirjeen, kerännyt valokuvia, ylipäänsä tehnyt asioita, joista olisi heille tukea. Eniten surettaa se, etten voi olla pidempään heidän tukenaan.

Ei siis tee mieli erityisesti matkustella tai bilettää. Herkkujakin yritän päinvastoin vähentää, koska ruokavaliolla on merkitystä ja kuka tietää, jos se ylimääräinen elinpäivä olisikin tärkeä. Aluksi ajattelin jäädä pois töistä, mutten ole ihan varma enää, jos sitten vain istuisin kotona odottamassa kuolemaa, ei sekään olisi hyvä.

Suvun vanhempia olen jaksanut huomioida vähemmän kuin ennen, siitä koen huonoa omaatuntoa. Omat lapset ja sukulaisten lapset tuntuvat tärkeämmiltä.

Täyttäisin jonkun valmiin kirjan, mihin merkitään elämän tärkeitä asioita ja muistoja jälkipolville. Sellaisia saa Adlibris-kirjakaupasta, ostin vanhemmilleni sellaiset.

Matkustaisin, söisin ja joisin hyvin, lepäisin ja koettaisin nauttia jokaisesta päivästä. Määräisin tarkasti millaiset hautajaiset pitäisin. 

Toivon, että saat elää näköistäsi elämää loppuun asti.