Miten eläisit minuna? Minulla on hyllä säkällä 3-5 vuotta elinaikaa

Muuttaisin kaiken omaisuuden rahaksi, ja ottaisin kaikki mahdolliset pikavipit, mitä saa. Ottaisin autoja koeajoon ja jättäisin palauttamatta. Sitten reissaisin ympäri maailmaa. Vipit jäisi tietenkin luotonantajan tappioksi. Kun lähdetään, tehdään se tyylillä eikä nurkassa itkien.

Olen joskus haaveillut tuollaisesta tilanteesta. Että tietäisi tarkalleen kuinka paljon elinaikaa on ja voisi käyttää sen maksimaalisella tavalla. Ei tarvitsisi hautoa säästöjään "vanhuuden turvaksi" tms.

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli akuuttiin myeloiseen leukemiaan. Hänen kuoltuaan tuttu lääkäri kertoi miten itse olisi isän tilanteessa toiminut ja suosittelen samaa kaikille muillekin:

Lähtisin lomalle paratiisisaarelle vaimon tai hyvän ystävän kanssa ja tulisin kotiin kuolemaan.

Lääkäri olisi siis tuossa tilanteessa valinnut palliatiivisen hoidon, vähän luksusta ja leppoisan lomailun

Jälkiviisaus on vähän imelää. Mitä jos isäsi olisikin selvinnyt hengissä, eli parantunut..

Isoisäni sai aikoinaan sydäntautiinsa tuollaisen ennusteen 45-vuotiaana.

Teki täydellisen tupakasta luopumisen. Muuten oli hyvät elintavat ja niitä jatkoi. Oli työssä, kuten ennenkin. Akateeminen toimistotyö. 5 vuotta eli.

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli akuuttiin myeloiseen leukemiaan. Hänen kuoltuaan tuttu lääkäri kertoi miten itse olisi isän tilanteessa toiminut ja suosittelen samaa kaikille muillekin:

Lähtisin lomalle paratiisisaarelle vaimon tai hyvän ystävän kanssa ja tulisin kotiin kuolemaan.

Lääkäri olisi siis tuossa tilanteessa valinnut palliatiivisen hoidon, vähän luksusta ja leppoisan lomailun

Huono neuvo lääkäriltä. Entä, jos siellä paratiisisaarella tulee huononemisvaihe ja tarvitsisi oireita lievittävää hoitoa eikä pystyisi matkustamaan Suomeen. Vakuutuskaan ei korvaisi, kun oli ennestään.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin listan asioista mitkä haluaa kokea ja alkaisin tekeen niitä. En miettisi montako päivää on jäljellä...

Positiivinen mielentila auttaa. Itsellä on sairaus joka vie rullatuoliin jos en saa leikkausta. Ulkomailla leikkauksen voi tehdä mutta maksaa maltaita ja suomessa leikkaavat nihkeästi. Itse aion yrittää saada joka ikisen mahdollisen koe hoitomuodon jos vaan mahdollista... Luovuttamaan ei kannata alkaa...

Se on pyörätuoli. Ei ole tuolia, mikä liikkuu rullilla

Olisi mahtavaa, kun tietäisi elinajan noin tarkkaan. Viettäisin aikaa lähimmäisteni kanssa. Ei tarvitsisi stressata mistään.

Varmaan piirtelisin ja maalaisin kun on lähellä sydäntä

Ei taida olla noin auvoista, kun jotkut kuvittelevat.

Ei se ole yhtä juhlaa ja sitten kuolee. Vaan voi olla paljonkin vaivoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus haaveillut tuollaisesta tilanteesta. Että tietäisi tarkalleen kuinka paljon elinaikaa on ja voisi käyttää sen maksimaalisella tavalla. Ei tarvitsisi hautoa säästöjään "vanhuuden turvaksi" tms.

Kyllä sen tietää. Meillä Suomessa miehillä 58-vuotiaana yli puolella on elämää vakavasti haittaava sairaus tai vamma. Tuohon ikään ei voi enää suunnitella mitään, tai lähellekään sitä.

Eläkää ja tehkää. Kun olette liian vanhoja tekemään, ette murehdi niitä asioita, joita teitte, vaan ainoastaan niitä, jotka jäi ikuisesti tekemättä ja kokematta.

En lähtisi suorittamaan kuolemaa, elämää on tullut suoritettua jo tarpeeksi. Hyväksyisin että minun elämäni oli hyvä, arvokas ja merkityksellinen juuri tällaisenaan ja tämän mittaisena. Jos joku reissu jää tekemättä niin näin sen sitten kuuluukin mennä. Antaisin siis itselleni rauhan olla myös väsynyt ja surullinen.

Viettäisin aikaa läheisten kanssa, kirjoittaisin jäähyväiskirjeet ja rukoilisin paljon, sekä yrittäisin luoda suhteen Jumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Lopettaisin töissäkäynnin. Realisoisin omaisuuden rahaksi, ehkä ottaisin lainaakin niin paljon kuin saisi (takaisinmaksua ei tarvi pohtia haudan takaa), ja alkaisin rellestää. Kävisin läpi kaikki Suomen maksulliset naiset. Kävisin läpi kaikki Suomen thaihierontapaikat. Paljaalla kaikkea mahdollista baareista, mitä vaan mukaan lähtee, kun ei ole enää väliä. Kävisin syömässä hyvin. Ehkä rupeaisin tekemään jotain murtokeikkaa ihan huvikseen, jännityksen vuoksi, kun kiinnijäännillä ei ole mitään merkitystä.

Lopulta perustarpeet on ne tärkeimmät.

Todella tunteetonta olla välittämättä lukuisten kumppaneiden terveydestä... Tiedä minkä taudin saavat sinun toiminnan vuoksi... Onhan se tietysti heiltäkin tyhmää suostua sellaiseen, mutta osa voi olla nuoria, kokemattomia tai hyväuskoisia ja helposti johdateltavissa...kuten esim Playboy mansionissakin on kiillotetun pintapuolen takana tapahtunut ties mitä kamaluuksia painostuksella ja manipuloinnilla...

Tuossa tilanteessa ihminen valaistuu. Hän ymmärtää, että tärkeintä elämässä on rakkaus. Joten sinuna vain rakastaisin kaikkea mahdollista. Nauttisin elämästäni täysillä ja antaisin kaikille mahdollisille ihmisille rakkauttani. Sanoisin heille jotain kaunista ja hyvää.

Samalla tiedostaen, että Jumalalle kaikki on mahdollista. Eläisin Jumalan rakkaudessa ja ilossa, luottaen Häneen, että kaikki on hyvin.

Köyhänä katselisin vuokrakämpän keittokomeron ikkunasta synkkää kuusimetsää ja naapuritalon päätyseinää. Kateellisena katselisin kurahousulapsia, jotka pitävät niin kovaa meteliä, ettei ikkunoita voi avata ja variksia, jotka raakkuvat ainoan näköpiirissä olevan koivun lehdettömillä oksilla. Viimeisetkin laskut voisi jättää maksamatta ja toivoa, että joku ostaisi nettikirppiksen kautta edes jotain, että saa vaikka vaan muutaman siiderin tai viinipullon tuskaan ja masennukseen. Voisin myös haaveilla rakkaudesta, tai että olisi edes yksi ystävä, kun ne häviävät diagnoosin kuullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Toteuttaisin kostosuunnitelmani kaikkia vihamiehiäni kohtaan.

Antaisin anteeksi kaikille vihamiehilleni ja rukoilisin heidän pelastumisen puolesta. Kiittäisin Jumalaa kaikesta hyvästä Hän on suonut ja pyytäisin varjelemaan kivulta, joita sairaus tuo tullessaan. Arteet mitä saat täältä mukaasi on ne sielut, jotka johdatat pelastukseen. Siis kerää mielummin sieluja kuin Pokemoneja.

Olisin töissä niin pitkään kuin mahdollista, koska mulla ei ole ketään ihmisiä elämässäni ja olisi ahdistavaa istua yksin täällä kotona.

Sitten kun olisi pakko jäädä kotiin niin siinä vaiheessa päihteitä ja herkkuja niin, että olen ihan sekasin aina. Sitten sairaalaan jossa lääkitään sekavaksi ja otetaan nesteytys pois ja se oli siinä tämä paska elämä.

Eikös niitäkin tapauksia ole ollut, että on annettu 1 vuosi elinaikaa mutta vielä ollaan hengissä 5 vuoden kuluttua. Ei nuo lääkärien arviot aina ole kovin tarkkoja..

Etsisin hevosille uuden omistajan, osalle niin että omistajuus siirtyy kun itse en enää pysty huolehtimaan. Järjestäisi raha-asiat, vaatteet jne eli kuolinsiivous. Sen jälkeen tekisin kaikkea, mikä huvittaa ja viettäisin aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Saattaisin myös hankkia fwb-miehen, vaikka tällä hetkellä sellainen ei kiinnosta.

Miettisin tarkasti, mitä haluan ja mitä pidän tärkeänä ja alkaisin elää just niiden näkökantojen mukaisesti.  Aloittaisin työstä.  Jos duuni on kiinnostavaa, jatkaisin työntekoa mahdollisimman pitkään.  Jos työ on loputtoman stressin aihe, jättäytyisin pois työmarkkinoilta yhteiskunnan tukien varaan.  

Keskittyisin asioihin, joista tulee tässä hetkessä hyvä olo. Nauttisin voimien mukaan lempiruuista ja priorisoisin elämäntavan, josta nautin. Työt lopettaisin saman tien. Jos vointi on hyvä ja hoidot eivät estä, matkustaisin usein uimaan meressä ja nauttimaan auringosta. Järjestäisin asiat niin, että lapsilla on hyvä olla sitten kun minua ei enää ole. Kirjoittaisin heille kirjeitä elämän tärkeisiin hetkiin, jotta voin olla niissä hengessä mukana. Yrittäisin luoda lapsille hyviä yhteisiä muistoja viettämällä paljon aikaa yhdessä.