Nepsy lapsi 9v joka kyselee KAIKKEA. Miten puuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö 9 vuotiaalle voisi jo opettaa vaikka jonkun käsimerkin, että nyt isä/äiti haluaa olla rauhassa -> älä tule kyselemään?

Ap kyseli neuvoja, mutta mikään ei tunnu kelpaavan? Taisit vaan tulla kerjäämään sääliä paskalla elämälläsi?

Käsimerkin, nepsylle? Apua.

Eikös niiden pitänyt olla fiksuja? No, sitten tee iso lappu, jossa lukee: PAINU HELVETTIIN SIITÄ HÄIRIKÖIMÄSTÄ! Ja näytä sitä aina kun lapsi tulee kyselemään tyhmiä.

Missä määrin fiksu sinä olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö 9 vuotiaalle voisi jo opettaa vaikka jonkun käsimerkin, että nyt isä/äiti haluaa olla rauhassa -> älä tule kyselemään?

Ap kyseli neuvoja, mutta mikään ei tunnu kelpaavan? Taisit vaan tulla kerjäämään sääliä paskalla elämälläsi?

Käsimerkin, nepsylle? Apua.

Eikös niiden pitänyt olla fiksuja? No, sitten tee iso lappu, jossa lukee: PAINU HELVETTIIN SIITÄ HÄIRIKÖIMÄSTÄ! Ja näytä sitä aina kun lapsi tulee kyselemään tyhmiä.

Missä määrin fiksu sinä olet?

Mitenkäs minä liityn tämän ap:n lapsen tilanteeseen? Kiistän olevani missään sukulaisuus suhteessa häneen.

Vierailija kirjoitti:

Jatko kysymysten esittäminen kuulostaa ihan kivalta ajatukselta, joskus olen sitä tehnyt, mutta hän ottaa jotenkin uhmakkaan asenteen että ei, sinä vastaat minun kysymykseeni ja vain toistaa, "Eikun miksi noi lasit on pöydällä". Lapsi puhuu näiden kysymysten lisäksi taukoamatta ja usein jutut toistavat itseään tai ovat muuten vain vähän päättömiä. Hänen kanssaan vaikea keskustella, usein vain hän puhuisi, mutta ei kuuntele mitä toinen vastaa tai kysyy ja saattaa mennä jo toiseen aiheeseen. Ei ymmärrä huumoria (enkä tarkoita mitään vaikeaa kuten sarkasmi), eikä kuvaavaa puhetta, esim jos sanon että mitäs se neiti täällä pomppii ympäriinsä, kun ramppaa kämppää ympäri tylsistyneenä, niin on ihan että siis en mä pompi ja usein kun ei ymmärrä muita niin suuttuu muiden puheista vaikka toinen ei tarkoittanut mitään.

Ap

Kuulostaa paljon yhdeltä aspergerilta jonka tunsin, kun olimme molemmat 15v. Ei ymmärtänyt vitsejä, ei kuvaavaa puhetta ja otti jotkin sanonnat tms. mm. "tulla kaapista ulos" kirjaimellisesti. Hän myös usein ymmärsi ihan ihmeellisesti väärin. Jos joku vaikka kertoi hänelle menevänsä konserttiin, hän ymmärsi että häntä pyydetään mukaan. Ei lisäksi tuntunut ymmärtävän millaisia juttuja ei ole sopivaa kailottaa julkisilla paikoilla kovaan ääneen. Katkaisin lopulta välit häneen kokonaan, kun en osannut "käsitellä" häntä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Se tässä onkin kun koulussa ja harrastuksissa tai kun meillä vieraita, on täysin eri lapsi. Hän on hiljaa, liikkuukin hillitymmin. Hymyilee, puhuu ja kysyy kauniisti. Vetäytyy. Eli tsemppaa ettei kukaan perheen ulkopuolinen näe sitä huonoa. Kotona sitten äskel on raskas, tömistelee, paiskoo, huutaa, on suu mutrulla, vaatii, käskee, tunteet vaihtelee niin ettei ehdi kissaa sanoa. Koita siinä sitten kertoa koulussa että näin on, uskoo ken tahtoo, mutta apua tarttis...ope katsoo enkelimäisesti hiljaa ja rauhassa istuvaa tytärtä eikä ymmärrä. Ap

Tämä osoittaa vaan sen, että lapsi kyllä ymmärtää ja osaa hillitä itsensä. On vain huonosti kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

Se tässä onkin kun koulussa ja harrastuksissa tai kun meillä vieraita, on täysin eri lapsi. Hän on hiljaa, liikkuukin hillitymmin. Hymyilee, puhuu ja kysyy kauniisti. Vetäytyy. Eli tsemppaa ettei kukaan perheen ulkopuolinen näe sitä huonoa. Kotona sitten äskel on raskas, tömistelee, paiskoo, huutaa, on suu mutrulla, vaatii, käskee, tunteet vaihtelee niin ettei ehdi kissaa sanoa. Koita siinä sitten kertoa koulussa että näin on, uskoo ken tahtoo, mutta apua tarttis...ope katsoo enkelimäisesti hiljaa ja rauhassa istuvaa tytärtä eikä ymmärrä. Ap

En missään nimessä halua moittia tai olettaa, mutta voisiko olla että myös sinun käytöksesi ja olemuksesi on erilainen? Varmasti olet ja saatkin olla väsynyt rasittavaan tai huonoon käytökseen, mutta jos lapsi on herkkä, niin hän saattaa vaistota että hän ärsyttää sinua ja epävarmuuttaan menee lukkoon ja alkaa jankuttamaan ja kyselemään. Ehkä hän ei osaa tai uskalla kysyä että miksi katsot minua vihaisesti? 

Sille joka käski sanoa lapselle suorat sanat niin voin kertoa että kauhea neuvo! Oikean ja väärän sekä huomaavaisen puhetavan voi kyllä ohjata ja opettaa, mielellään esimerkin kautta. Minä olen lapsena kuunnellut toistuvasti sitä että olet niin p*ska että vain me siedämme sinua, muut eivät. Syynä ihan se yksinkertainen että en palvonut kultalapsi-siskoa ja vihannut kaikkia isän puolen sukulaisia niin kuin äitini teki. Seuraukset näkyvät vieläkin :(

Ei oma nepsyni kyllä valitettavasti ole kovin fiksu, näin anonyymisti sen kehtaan sanoa. Johtuu ehkä siitä että on laiska luonteeltaan, saamaton, asioiden aloittaminen ja loppuun vieminen on hankalaa. kädentaidot mieluisia, niihin keskittyy ja saa aikaan. Hänellä myös kielellisiä haasteita, kun puhuu niin puhuu aika pitkästi, vaikka asia olisi hyvin yksinkertainen ja selitettävissä lyhyellä lauseella, liittyy kai hahmottamiseen ja sanoja ei aina löydy. ja tuohon kun sanoja ei aina muista tai ei vain ole jäänyt mieleen, puhuu vähän hassuja välillä, kuulostaa siis vähän tyhmältä. Eli ei todellakaan ole mikään avaruustieteilijä tai osaa puhelinluetteloa ulkoa......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatko kysymysten esittäminen kuulostaa ihan kivalta ajatukselta, joskus olen sitä tehnyt, mutta hän ottaa jotenkin uhmakkaan asenteen että ei, sinä vastaat minun kysymykseeni ja vain toistaa, "Eikun miksi noi lasit on pöydällä". Lapsi puhuu näiden kysymysten lisäksi taukoamatta ja usein jutut toistavat itseään tai ovat muuten vain vähän päättömiä. Hänen kanssaan vaikea keskustella, usein vain hän puhuisi, mutta ei kuuntele mitä toinen vastaa tai kysyy ja saattaa mennä jo toiseen aiheeseen. Ei ymmärrä huumoria (enkä tarkoita mitään vaikeaa kuten sarkasmi), eikä kuvaavaa puhetta, esim jos sanon että mitäs se neiti täällä pomppii ympäriinsä, kun ramppaa kämppää ympäri tylsistyneenä, niin on ihan että siis en mä pompi ja usein kun ei ymmärrä muita niin suuttuu muiden puheista vaikka toinen ei tarkoittanut mitään.

Ap

Kuulostaa paljon yhdeltä aspergerilta jonka tunsin, kun olimme molemmat 15v. Ei ymmärtänyt vitsejä, ei kuvaavaa puhetta ja otti jotkin sanonnat tms. mm. "tulla kaapista ulos" kirjaimellisesti. Hän myös usein ymmärsi ihan ihmeellisesti väärin. Jos joku vaikka kertoi hänelle menevänsä konserttiin, hän ymmärsi että häntä pyydetään mukaan. Ei lisäksi tuntunut ymmärtävän millaisia juttuja ei ole sopivaa kailottaa julkisilla paikoilla kovaan ääneen. Katkaisin lopulta välit häneen kokonaan, kun en osannut "käsitellä" häntä oikein.

Itselläni aspergertyypistä täysin samanlainen kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tässä onkin kun koulussa ja harrastuksissa tai kun meillä vieraita, on täysin eri lapsi. Hän on hiljaa, liikkuukin hillitymmin. Hymyilee, puhuu ja kysyy kauniisti. Vetäytyy. Eli tsemppaa ettei kukaan perheen ulkopuolinen näe sitä huonoa. Kotona sitten äskel on raskas, tömistelee, paiskoo, huutaa, on suu mutrulla, vaatii, käskee, tunteet vaihtelee niin ettei ehdi kissaa sanoa. Koita siinä sitten kertoa koulussa että näin on, uskoo ken tahtoo, mutta apua tarttis...ope katsoo enkelimäisesti hiljaa ja rauhassa istuvaa tytärtä eikä ymmärrä. Ap

Tämä osoittaa vaan sen, että lapsi kyllä ymmärtää ja osaa hillitä itsensä. On vain huonosti kasvatettu.

Väärin. Lapsi tsemppaa koulussa, jos joutuisi tsemppaamaan koko ajan kotona ja koulussa, niin muutaman päivän/ viikon jälkeen lapsi alkaisi räjähtelemään/ tic:aamaan tm. lapsen heikoin lenkki nyt olisikaan. Antakaa lasten olla kotona rennosti. Kysyminen ei ole huonoa käytöstä. 

Täällä vähälahjaiset pilkkaa nepsyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö 9 vuotiaalle voisi jo opettaa vaikka jonkun käsimerkin, että nyt isä/äiti haluaa olla rauhassa -> älä tule kyselemään?

Ap kyseli neuvoja, mutta mikään ei tunnu kelpaavan? Taisit vaan tulla kerjäämään sääliä paskalla elämälläsi?

Käsimerkin, nepsylle? Apua.

Eikös niiden pitänyt olla fiksuja? No, sitten tee iso lappu, jossa lukee: PAINU HELVETTIIN SIITÄ HÄIRIKÖIMÄSTÄ! Ja näytä sitä aina kun lapsi tulee kyselemään tyhmiä.

Missä määrin fiksu sinä olet?

Mitenkäs minä liityn tämän ap:n lapsen tilanteeseen? Kiistän olevani missään sukulaisuus suhteessa häneen.

Sukulaisuussuhde on yhdyssana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tässä onkin kun koulussa ja harrastuksissa tai kun meillä vieraita, on täysin eri lapsi. Hän on hiljaa, liikkuukin hillitymmin. Hymyilee, puhuu ja kysyy kauniisti. Vetäytyy. Eli tsemppaa ettei kukaan perheen ulkopuolinen näe sitä huonoa. Kotona sitten äskel on raskas, tömistelee, paiskoo, huutaa, on suu mutrulla, vaatii, käskee, tunteet vaihtelee niin ettei ehdi kissaa sanoa. Koita siinä sitten kertoa koulussa että näin on, uskoo ken tahtoo, mutta apua tarttis...ope katsoo enkelimäisesti hiljaa ja rauhassa istuvaa tytärtä eikä ymmärrä. Ap

Tämä osoittaa vaan sen, että lapsi kyllä ymmärtää ja osaa hillitä itsensä. On vain huonosti kasvatettu.

Väärin. Lapsi tsemppaa koulussa, jos joutuisi tsemppaamaan koko ajan kotona ja koulussa, niin muutaman päivän/ viikon jälkeen lapsi alkaisi räjähtelemään/ tic:aamaan tm. lapsen heikoin lenkki nyt olisikaan. Antakaa lasten olla kotona rennosti. Kysyminen ei ole huonoa käytöstä. 

meillä se valitettavasti näkyy juuri huonotuulisuutena, räjähtelynä, tunnesäätelyn vaikeutena, että koulussa pinnistelee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei oma nepsyni kyllä valitettavasti ole kovin fiksu, näin anonyymisti sen kehtaan sanoa. Johtuu ehkä siitä että on laiska luonteeltaan, saamaton, asioiden aloittaminen ja loppuun vieminen on hankalaa. kädentaidot mieluisia, niihin keskittyy ja saa aikaan. Hänellä myös kielellisiä haasteita, kun puhuu niin puhuu aika pitkästi, vaikka asia olisi hyvin yksinkertainen ja selitettävissä lyhyellä lauseella, liittyy kai hahmottamiseen ja sanoja ei aina löydy. ja tuohon kun sanoja ei aina muista tai ei vain ole jäänyt mieleen, puhuu vähän hassuja välillä, kuulostaa siis vähän tyhmältä. Eli ei todellakaan ole mikään avaruustieteilijä tai osaa puhelinluetteloa ulkoa......[/quote

Se että on laiska ja saamaton ei tee kenestäkään tyhmää. On myös paljon lapsia, joilla on kielellisiä haasteita ja esim. suppeutta sanavarastossa, mutta ovat erittäin älykkäitä.  Ne myös korjaantuvat aika paljon ajan kanssa. Lapsesi on vasta 9 ja todennäköisesti häntä tuetaan koulussa ja puheterapeutilla.

Se ei tee lapsestasi tyhmää. Luulen, että itselläsi on nyt tässä ongelmaa eikä lapsellasi niinkään. 

Ap luulee ettei lapsi vaistoa, että hän pitää tätä tyhmänä. 

Vierailija kirjoitti:

Juu kyllä meillä ainakin lapselle on välillä väsymyksen kuilusta sanottu "totuuksia", vaikka se ei kasvatusoppien mukaan varmasti oikein ole, että tuollainen tyhmien kysely on ärsyttävää ja jankkaaminen on ärsyttävää ja että muut ihmiset eivät jaksa kokoaikaa kuunnella tai kiinnostua hänen asioistaan, että huomaako hän ettei kukaan muu perheestä tee niin. mutta ei se auta. aivot ei toimi niinkuin normaalilla ihmisellä. ei ymmärrä. näitä jankataan joka viikko, jossei joka päivä.

Tämä.

Koska nepsy-aivot, esim. Adhd aivot käsittelee tietoa eri tavalla.

Yksinkertaistan esimerkillä, jolla selitin miehelleni, miksi kysyn aina”samoja asioita ” (hänen mielestään):

Neuroepätyypilliset aivot toimii eri tavalla ja on aika mustavalkoiset. Asia joko on tai ei ole ja eri asiat voi mennä erilaisiin kategorioihin. Voin esim. Olla ehdottomasti sitä mieltä etten voi katsoa TV-sarjaa X , koska sen kerronnassa on tehty virhe. Ja tästä syystä kieltäydyn katsomasta mitään saman tuottajan sarjoja (kärjistetysti ).

Samaan aikaan voin kysyä kumppanilta vaikka joka päivä ”minkä värinen taivas on?” Ja tämä vastaa sininen. Mutta kysyn joka päivä, koska enhän minä voi tietää, onko hän muuttanut mieltään, tullut hulluksi tai vaikka värisokeaksi ja 10:nä päivänä on sitä mieltä että taivas on musta, vaikka miten olisi 9 päivää ennen sanonut että se on sininen.

Nämä esimerkit oli keksittyjä.

Ja tämä on ristiriitaista. Mutta niin se on nepsypään sisälläkin ristiriitaista. Toisaalta tämän ajattelutavan vuoksi moni neuroepätyypillinen on esimerkiksi keksijä tai innovaattori - koska ei ole sen normatiivisen ajattelun vanki, että jos taivas on 9 päivänä sininen sen täytyy olla huomennakin.

T.adhd

En ymmärrä millä tasolla se älykkyys sitten näkyy? kun se ei näy sosiaalisissa tilanteissa, se ei näy koulutaidoissa, se ei näy itsenäisyystaidoissa, se ei näy harrastuksessa, se ei näy kielellisissä taidoissa, ei tunnetaidoissa, ei minään erityisenä kykynä..missä se älykkyys näkyy?lähes kaikki mitä suusta ulos tulee tai miten käyttäytyy muita kohtaa on ei toivottua käytöstä. päivän aikana puhuu kivastikkin muille, mutta se loppuu heti ensimmäisen lauseen jälkeen, jos toinen ei heti reagoi, jos toinen ei heti katso häntä ja jos toinen ei vastaa häntä miellyttävästi. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä millaisten lasten kanssa toiset joutuvat elämään, ja sitten ihmetellään täällä että kuinka voit puhua noin lapsestasi. rakastan häntä kyllä, mutta hän on raskas,kuluttava ja raivostuttava myöskin ja noita valitettavasti valtaosan ajasta. eihän kukaan tälläistä toivo. vituttaa kun jostain lukee että adhd tai add tai autismi, asperger ovat voimavaroja ne ne voi kääntää voitoksi ja vahvuudeksi. anteeksi miten?? yhteiskunta ei auta, mitään terapiaa tai kuntoutusta ei ole tarjolla meille vaikka kuinka olemme pyytäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tässä onkin kun koulussa ja harrastuksissa tai kun meillä vieraita, on täysin eri lapsi. Hän on hiljaa, liikkuukin hillitymmin. Hymyilee, puhuu ja kysyy kauniisti. Vetäytyy. Eli tsemppaa ettei kukaan perheen ulkopuolinen näe sitä huonoa. Kotona sitten äskel on raskas, tömistelee, paiskoo, huutaa, on suu mutrulla, vaatii, käskee, tunteet vaihtelee niin ettei ehdi kissaa sanoa. Koita siinä sitten kertoa koulussa että näin on, uskoo ken tahtoo, mutta apua tarttis...ope katsoo enkelimäisesti hiljaa ja rauhassa istuvaa tytärtä eikä ymmärrä. Ap

Tämä osoittaa vaan sen, että lapsi kyllä ymmärtää ja osaa hillitä itsensä. On vain huonosti kasvatettu.

Väärin. Lapsi tsemppaa koulussa, jos joutuisi tsemppaamaan koko ajan kotona ja koulussa, niin muutaman päivän/ viikon jälkeen lapsi alkaisi räjähtelemään/ tic:aamaan tm. lapsen heikoin lenkki nyt olisikaan. Antakaa lasten olla kotona rennosti. Kysyminen ei ole huonoa käytöstä. 

meillä se valitettavasti näkyy juuri huonotuulisuutena, räjähtelynä, tunnesäätelyn vaikeutena, että koulussa pinnistelee. Ap

Meillä sama! Välillä tuntuu että onko lapsella tourette koulupäivän jälkeen. Ja tic oireet pahenee . Vaikka on lääkitys koulu on silti pinnistelyä. Mutta lääkitys onkin auttanut eniten muistiin ja hahmotuskykyyn ja nyt pärjää esim. Matematiikassa oman ikäisten tasolla - ennen lääkitystä ekaluokkalaisen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tälläisen nepsy lapsen bonus vanhempi ja on kyllä raskasta. Toisen lapseen ei kiinny niinkuin omiin lapsiin, sekin tuo oman haasteen tähän. Lapsi on rasittava eikä minulla ole niitä vanhemmuuden rakkauden tunteita häntä kohtaan niin jaksaminen ja ymmärrys on kyllä kortilla välillä. minua auttaa se että olen ns. alan ammattilainen, joten tiedän teoriassa asiasta paljon ja itseasiassa tämä suhde mieheni nepsy lapseen on auttanut minua ymmärtämään kohtaamiani asiakasperheitä, kaikki tsempit heille!!

Teillä tilannetta vielä hankaloittaa se, että lapsi varmasti aistii, ettet ole kiintynyt ja pidät häntä rasittavana. 

 

En tiedä auttaako tämä ketään, mutta sanon silti. ADHD on pahimmillaan äärimmäisen raskas. Kaikista raskainta se on kuitenkin hänelle ITSELLEEN. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä millä tasolla se älykkyys sitten näkyy? kun se ei näy sosiaalisissa tilanteissa, se ei näy koulutaidoissa, se ei näy itsenäisyystaidoissa, se ei näy harrastuksessa, se ei näy kielellisissä taidoissa, ei tunnetaidoissa, ei minään erityisenä kykynä..missä se älykkyys näkyy?lähes kaikki mitä suusta ulos tulee tai miten käyttäytyy muita kohtaa on ei toivottua käytöstä. päivän aikana puhuu kivastikkin muille, mutta se loppuu heti ensimmäisen lauseen jälkeen, jos toinen ei heti reagoi, jos toinen ei heti katso häntä ja jos toinen ei vastaa häntä miellyttävästi. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä millaisten lasten kanssa toiset joutuvat elämään, ja sitten ihmetellään täällä että kuinka voit puhua noin lapsestasi. rakastan häntä kyllä, mutta hän on raskas,kuluttava ja raivostuttava myöskin ja noita valitettavasti valtaosan ajasta. eihän kukaan tälläistä toivo. vituttaa kun jostain lukee että adhd tai add tai autismi, asperger ovat voimavaroja ne ne voi kääntää voitoksi ja vahvuudeksi. anteeksi miten?? yhteiskunta ei auta, mitään terapiaa tai kuntoutusta ei ole tarjolla meille vaikka kuinka olemme pyytäneet.

Onko teillä lääkitys ?

Ei meilläkään lapsi mikään superälykäs ole. Syvällinen ajoittain ja kielellisesti lahjakas puhuessa mutta ei riitä keskittymiskyky kirjoittamiseen. Mutta sen tietynlaisen älykkyyden huomaa lapsen tavasta kertoa ja puhua välillä. Kovasti ollaan mietitty missä voisi olla lapsen vahvuudet, tai edes erityiset mielenkiinnonkohteet? Ei ole vielä löytynyt niitä. Ja kun lapsi ei oppinut ensin kunnolla lukemaan vaikeuttaa mielenkiinnonkohteiden löytämistä. Ennen lääkitystä julisti vain vihaavansa lukemista. Jos ei osaa lukea, on vaikea kiinnostua mistään. Lapsi myös luovuttaa heti, ei kestä pettymyksiä, ei jaksa harjoitella tullakseen hyväksi.. mutta toivomme että löytyisi joku päivä jostain se erityinen mielenkiinnonkohde, mikä veisi mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne sosiaalialan asiantuntijat osaa antaa parhaat neuvot hankaliinkin kasvatustilanteisiin?

Valtaosalla sosiaalialan "asiantuntijoista" nepsytietämys on nolla tai todella alhainen. 

so you've ruined your life kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tässä onkin kun koulussa ja harrastuksissa tai kun meillä vieraita, on täysin eri lapsi. Hän on hiljaa, liikkuukin hillitymmin. Hymyilee, puhuu ja kysyy kauniisti. Vetäytyy. Eli tsemppaa ettei kukaan perheen ulkopuolinen näe sitä huonoa. Kotona sitten äskel on raskas, tömistelee, paiskoo, huutaa, on suu mutrulla, vaatii, käskee, tunteet vaihtelee niin ettei ehdi kissaa sanoa. Koita siinä sitten kertoa koulussa että näin on, uskoo ken tahtoo, mutta apua tarttis...ope katsoo enkelimäisesti hiljaa ja rauhassa istuvaa tytärtä eikä ymmärrä. Ap

Kierokin vielä.

Nepsy ymmärtää kyllä miten PITÄISI toimia. Sitähän hänelle toitotetaan koko ajan, että miten pitäisi käyttäytyä. Tuo on väärin, tuo on huonoa jne. Siksi monet pystyvät pinnistelemään jonkun aikaa, mutta usein se heijastuu sitten käytökseen muuten. Esimerkiksi itse pystyin istumaan koulussa, koska olin tunnollinen ja niin piti tehdä. Kotona raivosin, käytin päihteitä jne.