Nepsy lapsi 9v joka kyselee KAIKKEA. Miten puuttua?
Kaksi tyhjää lasia on ruokapöydällä. Lapsi: "miks noi lasit on tossa?"
Syön banaania ja lapsi näkee sen kyllä, kun kuoretkin roikkuu sivuilla. Lapsi: "mitä sä syöt?"
Katson ohjelmaa tvstä. Lapsi: "miks sä katot tätä?"
Tilanne on todella kuormittava kun kyselee siis aivan kaikesta vaikka olettaisi että 9v tietäisi vastauksen ja kun kysymykset on usein sellaisista asioista että mitä väliä tyyliin. No ne lasit on pöydällä kun joku on juonut niistä, syönköhän mä hmmm perunaa, no eikun banaania! no mä katon tätä koska mä haluan.
Puuttuu myös jatkuvasti toisten tekemisiin, viikosta toiseen vaikka näistä puhutaan joka päivä. Muiden virheisiin vaikka omissa asioissaan olisi ihan tarpeeksi hommaa ja siihen miten jossain asiassa ei ole muka mitään järkeä "ei oo mitään järkee ostaa kukkia kaupasta kun ne kuolee viikon päästä, mitä järkee, ei oo mitään järkee että sisko sano noin! (vaikka ei edes kuullut koko keskustelua vaan tuli kesken huutamaan omaa tuttua slouganiaan)
miten muiden nepsyjen vanhemmat joilla ehkä vastaavaa, miten puuttuisitte? saako näiltä nepsyiltä ikinä kitkettyä ei toivottua käytöstä pois, kun mekin puhuttu,piirretty, selitetty,väännetty rautakangasta, monta vuotta!! samoja asioita, niin ei, ei mene perille. itsepäinen luonne myöskin hänellä.
Kommentit (106)
Näiden lasten fiksuutta täällä korostetaan, mutta eivätkö he sitten ymmärrä, jos sanoo suoraan jankkaamisen olevan ärsyttävää? Kannattaisi varmaan selittää sekin, että ihmiset eivät vastaa juuri noiden asioiden takia heidän puheluihinsa, koska heitä ärsyttää ja sen takia ei ole kavereita. Luulisi, kun tarpeeksi paljon tätä pienestä pitäen painottaa, niin jotain menee jakeluun.
Teette karhunpalveluksen, kun ette kerro suoraan asioita niin kuin ne ovat. Nyt lapset vain ihmettelevät, miksi kukaan ei halua olla heidän kanssaan. Perheenjäsenten on pakko, mutta suurin osa perheenulkopuolisista mieluummin karttelee. Ja tulee kylmää kyytiä, jos esim. harrastuksessa aletaan jankkaamaan asioista eikä kuunnella ohjaajaa. Aika pian lentää ulos. Tätä on nähty paljon.
En osaa vastata, mutta VOIMIA toivottelen kaikille nepsyjen vanhemmille <3
Ja ilkeilijöille, ei voi muuta sanoa kuin että onpa säälittävää, ei ole joidenkin pahuudelle rajoja kun on pakko kiusata vanhempaa, joka rakastaa lastaan mutta ei tiedä, mikä auttaisi haasteellisessa tilanteessa :(
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, mutta VOIMIA toivottelen kaikille nepsyjen vanhemmille <3
Ja ilkeilijöille, ei voi muuta sanoa kuin että onpa säälittävää, ei ole joidenkin pahuudelle rajoja kun on pakko kiusata vanhempaa, joka rakastaa lastaan mutta ei tiedä, mikä auttaisi haasteellisessa tilanteessa :(
Mitä tuo sitten auttaa? Nepsyjen äidit ovat kovilla joka tapauksessa.
Te vain tykkäätte hokea tuota nepsyä, kun kuvittelette että se tekee teistä jotenkin erityisiä.
Juu kyllä meillä ainakin lapselle on välillä väsymyksen kuilusta sanottu "totuuksia", vaikka se ei kasvatusoppien mukaan varmasti oikein ole, että tuollainen tyhmien kysely on ärsyttävää ja jankkaaminen on ärsyttävää ja että muut ihmiset eivät jaksa kokoaikaa kuunnella tai kiinnostua hänen asioistaan, että huomaako hän ettei kukaan muu perheestä tee niin. mutta ei se auta. aivot ei toimi niinkuin normaalilla ihmisellä. ei ymmärrä. näitä jankataan joka viikko, jossei joka päivä.
Eikö 9 vuotiaalle voisi jo opettaa vaikka jonkun käsimerkin, että nyt isä/äiti haluaa olla rauhassa -> älä tule kyselemään?
Ap kyseli neuvoja, mutta mikään ei tunnu kelpaavan? Taisit vaan tulla kerjäämään sääliä paskalla elämälläsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos et vastaa lainkaan näihin kyselyihin, ja ehkä jätät hänet tuollaisessa tilanteessa kokonaan huomiotta? Ja tämä ei tarkoita, että jättäisit kokonaan lapsen huomiotta, vaan 'palkitset' hyvän ja järkevän käytöksen huomiollasi ja keskustelulla.
Hän jankuttaa "hei? hei? KUULETKO?MIKS NOI LASIT ON TOSSA PÖYDÄLLÄ, OOTKO KUURO?"
huomenta vaan sinullekkin nepsynen..ap
Niin ei tietenkään voi olla vastaamatta. Nepsyillä on muutenkin vahva ulkopuolisuuden kokemus niin kaikenlainen LÄHEISEN IHMISEN harjoittama ignooraus (ja yleisesti muidenkin tekemänä) lisää sitä ulkopuolisuuden kokemusta. Ja se on ihan todella yksinäistä. Ja kun itse ei ymmärrä missä vika, miksi ignoorataan. Taas olin tyhmä jne vaikka olin vaan minä..
T.adhd
Pahoittelen ettei sinua ole käsketty lopettamaan ja kerrottu, että olet ärsyttävä.
Perheenjäsenenä olisin sanonut sen. Ulkopuolisena olisit ollut ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, mutta VOIMIA toivottelen kaikille nepsyjen vanhemmille <3
Ja ilkeilijöille, ei voi muuta sanoa kuin että onpa säälittävää, ei ole joidenkin pahuudelle rajoja kun on pakko kiusata vanhempaa, joka rakastaa lastaan mutta ei tiedä, mikä auttaisi haasteellisessa tilanteessa :(
Ja TÄÄLTÄKÖ se jumalainen neuvo ja ohje muka sitten löytyisi??? Jos joku on NOIN TYHMÄ, että noin uskoo, joutaakin kärvistellä tilanteessaan.
Eiköhän ne sosiaalialan asiantuntijat osaa antaa parhaat neuvot hankaliinkin kasvatustilanteisiin?
Se tässä onkin kun koulussa ja harrastuksissa tai kun meillä vieraita, on täysin eri lapsi. Hän on hiljaa, liikkuukin hillitymmin. Hymyilee, puhuu ja kysyy kauniisti. Vetäytyy. Eli tsemppaa ettei kukaan perheen ulkopuolinen näe sitä huonoa. Kotona sitten äskel on raskas, tömistelee, paiskoo, huutaa, on suu mutrulla, vaatii, käskee, tunteet vaihtelee niin ettei ehdi kissaa sanoa. Koita siinä sitten kertoa koulussa että näin on, uskoo ken tahtoo, mutta apua tarttis...ope katsoo enkelimäisesti hiljaa ja rauhassa istuvaa tytärtä eikä ymmärrä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona oleilua vain, kerran viikossa harrastus. Ei tapaa kavereita koulun ulkopuolella. Niitä ei hirveästi ole ja tässäkin on jumiutunut, että kun pari kertaa on käynyt niin ettei kaveri vastaa tai kun kaverilla on muuta menoa, niin hän ei enää kysy kaveria, koska "se ei ikinä vastaa, kun sillon kerrankin soitin eikä vastannut!!" eikä pääse yli vaikka kuinka kerromme että joskus on näin, että on muuta tekemistä, ei kuule kum puhelin soi tms mutta aina tulee uusi päivä, uusi viikko kun voi koittaa sopia tapaamista. no voitte arvata hyväksyykö hän tämän:D
ApAdhdhen liittyy mustavalkoisuus vahvasti ja aivot ei tavallaan kykene joustamaan. Tai hahmottamaan niitä ”sosiaalisia tapoja”. Toinen vaihtoehto tälle ettei ikinä soita olisi varmaan se että soittelisi jatkuvasti.. vaikea adhd ihmisen tai nepsyn oppia kaikkia näitä ”elämän sääntöjä”.
Tätä olen huomannut asperger lapsilla, mutta en allekirjoita tuota joustamattomuutta ja hahmottamista ADHD ja ADD- lapsilla, joita on ollut elämän varrella lähipiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö 9 vuotiaalle voisi jo opettaa vaikka jonkun käsimerkin, että nyt isä/äiti haluaa olla rauhassa -> älä tule kyselemään?
Ap kyseli neuvoja, mutta mikään ei tunnu kelpaavan? Taisit vaan tulla kerjäämään sääliä paskalla elämälläsi?
Käsimerkin, nepsylle? Apua.
so you've ruined your life kirjoitti:
Te vain tykkäätte hokea tuota nepsyä, kun kuvittelette että se tekee teistä jotenkin erityisiä.
Nepsy sana kuulostaa retardilta.
Onhan se väsyttävää. Minulla on Asperger-poika ja kyllä hänelläkin oli jotain jankkauksia pienenä ja äärimmäisen itsepäinen luonne. Ei siinä oikein auta kuin jaksaa... Nyt omani on jo täysi-ikäinen, eikä mitään poikkeavuutta juuri huomaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 9 vuotiaalle voisi jo opettaa vaikka jonkun käsimerkin, että nyt isä/äiti haluaa olla rauhassa -> älä tule kyselemään?
Ap kyseli neuvoja, mutta mikään ei tunnu kelpaavan? Taisit vaan tulla kerjäämään sääliä paskalla elämälläsi?
Käsimerkin, nepsylle? Apua.
Pikemminkin se käsi voisi osua "vähän" sen nepsyn naamaan, kun sitä joutuu käyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 9 vuotiaalle voisi jo opettaa vaikka jonkun käsimerkin, että nyt isä/äiti haluaa olla rauhassa -> älä tule kyselemään?
Ap kyseli neuvoja, mutta mikään ei tunnu kelpaavan? Taisit vaan tulla kerjäämään sääliä paskalla elämälläsi?
Käsimerkin, nepsylle? Apua.
Eikös niiden pitänyt olla fiksuja? No, sitten tee iso lappu, jossa lukee: PAINU HELVETTIIN SIITÄ HÄIRIKÖIMÄSTÄ! Ja näytä sitä aina kun lapsi tulee kyselemään tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Se tässä onkin kun koulussa ja harrastuksissa tai kun meillä vieraita, on täysin eri lapsi. Hän on hiljaa, liikkuukin hillitymmin. Hymyilee, puhuu ja kysyy kauniisti. Vetäytyy. Eli tsemppaa ettei kukaan perheen ulkopuolinen näe sitä huonoa. Kotona sitten äskel on raskas, tömistelee, paiskoo, huutaa, on suu mutrulla, vaatii, käskee, tunteet vaihtelee niin ettei ehdi kissaa sanoa. Koita siinä sitten kertoa koulussa että näin on, uskoo ken tahtoo, mutta apua tarttis...ope katsoo enkelimäisesti hiljaa ja rauhassa istuvaa tytärtä eikä ymmärrä. Ap
Kierokin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa saisit muuta keskustelua niistä kysymyksistä, esim mihinkä likaiset lasit kuuluisi laittaa? Tykkäätkö banaanista, entä omenoita? Minkälaista ohjelmaa sinä haluaisit katsoa? Olet aivan oikeassa kukat kuolee viikossa, mutta mitä ne merkitsevät mielestäsi ennen sitä? Miten sinä ilahduttaisi muita entä itseäsi?
Teoriassa kyllä, mutta ihan aina ei vain jaksa. En ole Ap, mutta lähipiirissä on nepsy-ihmisiä ja tunnistan käytöksen.
Lisäksi usein nepsy jää jankkaamaan sitä omaa juttuaan, juuri tähän, ei ole järkee-tyyliin, eikä ole lainkaan vastaanottavainen muiden kysymyksille tai ehdotuksille.
Maailman kuva ja ajatusmallit voivat aikuisillakin nepsyillä olla niin kapeat, että jos johonkin ah niin loogiseen ei ole järkee-ajatukseen on jumiutunut, niin sitten on ja siitä ei päästä eteenpäin.
En tiedä miten neuvoisin tai edes rohkaisisin, nepsyt kyllä vaativat rautaisia hermoja ja aivan ylimaallisen pitkää pinnaa!Allekirjoitan ! Ja olen itse adhd ja lapsi on adhd.
Ja ihan samanlainen jumiutuja olen itsekin välillä.. se on vaan siedettävä. Nepsyissä on myös hyviä piirteitä , muistakaa se ❤️
Omassa lapsessaan nämä hankalatkin piirteet on siedettävä, muissa ihmisissä ei.
Varsinkaan aikuisessa ihmisessä.
Lapsen kohdalla voi vielä ajatella, että on hankala vaihe menossa, kyllä tuosta vielä 'kasvaa ulos'.
Mutta aikuisen kohdalla ei.
En ymmärrä tätä nepsyjen aikuisten ajattelua, että tunnistavat käytöksen omalla kohdallaan, jatkavat käytöstä, ja odottavat muilta ymmärrystä. Ja ovat ihmeissään kun eivät sitä saakaan.
Huono käytös on huonoa käytöstä harrastipa sitä kuka tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Jatko kysymysten esittäminen kuulostaa ihan kivalta ajatukselta, joskus olen sitä tehnyt, mutta hän ottaa jotenkin uhmakkaan asenteen että ei, sinä vastaat minun kysymykseeni ja vain toistaa, "Eikun miksi noi lasit on pöydällä". Lapsi puhuu näiden kysymysten lisäksi taukoamatta ja usein jutut toistavat itseään tai ovat muuten vain vähän päättömiä. Hänen kanssaan vaikea keskustella, usein vain hän puhuisi, mutta ei kuuntele mitä toinen vastaa tai kysyy ja saattaa mennä jo toiseen aiheeseen. Ei ymmärrä huumoria (enkä tarkoita mitään vaikeaa kuten sarkasmi), eikä kuvaavaa puhetta, esim jos sanon että mitäs se neiti täällä pomppii ympäriinsä, kun ramppaa kämppää ympäri tylsistyneenä, niin on ihan että siis en mä pompi ja usein kun ei ymmärrä muita niin suuttuu muiden puheista vaikka toinen ei tarkoittanut mitään.
Ap
Oletko kokeillut noissa tilanteissa selkokielen käyttöä? Puhut yksinkertaisemmin ja vähän hitaammin lyhyillä lauseilla. Jos se rauhoittaisi lasta ja auttaisi häntä ymmärtämään tilanteen.
Adhdhen liittyy mustavalkoisuus vahvasti ja aivot ei tavallaan kykene joustamaan. Tai hahmottamaan niitä ”sosiaalisia tapoja”. Toinen vaihtoehto tälle ettei ikinä soita olisi varmaan se että soittelisi jatkuvasti.. vaikea adhd ihmisen tai nepsyn oppia kaikkia näitä ”elämän sääntöjä”.