Lue keskustelun säännöt.
Nepsy lapsi 9v joka kyselee KAIKKEA. Miten puuttua?
19.01.2022 |
Kaksi tyhjää lasia on ruokapöydällä. Lapsi: "miks noi lasit on tossa?"
Syön banaania ja lapsi näkee sen kyllä, kun kuoretkin roikkuu sivuilla. Lapsi: "mitä sä syöt?"
Katson ohjelmaa tvstä. Lapsi: "miks sä katot tätä?"
Tilanne on todella kuormittava kun kyselee siis aivan kaikesta vaikka olettaisi että 9v tietäisi vastauksen ja kun kysymykset on usein sellaisista asioista että mitä väliä tyyliin. No ne lasit on pöydällä kun joku on juonut niistä, syönköhän mä hmmm perunaa, no eikun banaania! no mä katon tätä koska mä haluan.
Puuttuu myös jatkuvasti toisten tekemisiin, viikosta toiseen vaikka näistä puhutaan joka päivä. Muiden virheisiin vaikka omissa asioissaan olisi ihan tarpeeksi hommaa ja siihen miten jossain asiassa ei ole muka mitään järkeä "ei oo mitään järkee ostaa kukkia kaupasta kun ne kuolee viikon päästä, mitä järkee, ei oo mitään järkee että sisko sano noin! (vaikka ei edes kuullut koko keskustelua vaan tuli kesken huutamaan omaa tuttua slouganiaan)
miten muiden nepsyjen vanhemmat joilla ehkä vastaavaa, miten puuttuisitte? saako näiltä nepsyiltä ikinä kitkettyä ei toivottua käytöstä pois, kun mekin puhuttu,piirretty, selitetty,väännetty rautakangasta, monta vuotta!! samoja asioita, niin ei, ei mene perille. itsepäinen luonne myöskin hänellä.
Kommentit (106)
Kysy vastakysymyksiä. Mitä luulet miksi lasit on pöydällä ja mitä ajattelet että syön jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas tästä :-D Hyvää ehkäisyvalistusta.
Oikeesti kuulostaa aivan normaalilta yhteyden tarpeelta. Siksi kysymyksiä.
On hienoa, että lapsi osaa kysellä ja huomioida pieniäkin asioita. Mielestäni se on rikkaus johon ei tarvitsisi niin suuresti pohtia syytä tai tapaa millä saisi sen esim vähennettyä.
Lapsi kyselee paljon tylsyyden tai ihan mielenkiinnon perusteella. syitä voi olla myös muita mutta usein kysely on yhteyden hakemista aikuiseen tai muihin ihmisiin.
Itse vastaisin kysymyksiin aina parhaani mukaan ja esittäisin vastakysymyksen lapselle. Miksi mielestäsi asia on näin? Miksi tavara on mielestäsi juuri siinä ja onko mielestäsi tavaralle parempi paikka?
Kehuja olisi hyvä muistaa sanoa kun lapsi osaakin vastata omaan kysymykseensä tai ymmärtää antamasi vastauksen. Epävarmuus myös saattaa oireilla samoin tavoin. Olemme kaikki erilaisia ja elämme kaikki elämäämme omien tuntemusten ja kokemusten perusteella.
Rakkautta ja positiivisuutta kaikille tähän päivään!
Voi ap. Komppaan sinua niin täydestä sydämestäni.
Ymmärrän että tuo väsyttää vaikka rakastaisit miten lastasi.
Meillä ihan sama.
Kuolisin rakkaan lapseni puolesta jos pitäisi, mutta tekisi välillä mieli itkeä, kun alkaa tauoton " miks miks miks miks miks miks jne.....joka asiasta....loputtomiin😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuu, jos et vastaa lainkaan näihin kyselyihin, ja ehkä jätät hänet tuollaisessa tilanteessa kokonaan huomiotta? Ja tämä ei tarkoita, että jättäisit kokonaan lapsen huomiotta, vaan 'palkitset' hyvän ja järkevän käytöksen huomiollasi ja keskustelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tälläisen nepsy lapsen bonus vanhempi ja on kyllä raskasta. Toisen lapseen ei kiinny niinkuin omiin lapsiin, sekin tuo oman haasteen tähän. Lapsi on rasittava eikä minulla ole niitä vanhemmuuden rakkauden tunteita häntä kohtaan niin jaksaminen ja ymmärrys on kyllä kortilla välillä. minua auttaa se että olen ns. alan ammattilainen, joten tiedän teoriassa asiasta paljon ja itseasiassa tämä suhde mieheni nepsy lapseen on auttanut minua ymmärtämään kohtaamiani asiakasperheitä, kaikki tsempit heille!!
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos et vastaa lainkaan näihin kyselyihin, ja ehkä jätät hänet tuollaisessa tilanteessa kokonaan huomiotta? Ja tämä ei tarkoita, että jättäisit kokonaan lapsen huomiotta, vaan 'palkitset' hyvän ja järkevän käytöksen huomiollasi ja keskustelulla.
Hän jankuttaa "hei? hei? KUULETKO?MIKS NOI LASIT ON TOSSA PÖYDÄLLÄ, OOTKO KUURO?"
huomenta vaan sinullekkin nepsynen..ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos et vastaa lainkaan näihin kyselyihin, ja ehkä jätät hänet tuollaisessa tilanteessa kokonaan huomiotta? Ja tämä ei tarkoita, että jättäisit kokonaan lapsen huomiotta, vaan 'palkitset' hyvän ja järkevän käytöksen huomiollasi ja keskustelulla.
Hän jankuttaa "hei? hei? KUULETKO?MIKS NOI LASIT ON TOSSA PÖYDÄLLÄ, OOTKO KUURO?"
huomenta vaan sinullekkin nepsynen..ap
Eli sinä taivut heti, kun lapsi vaatii huomiota? Ei ihmekkään, että hänestä kasvaa selvästikkin itsekeskeinen paskiainen.
Vierailija kirjoitti:
Jatko kysymysten esittäminen kuulostaa ihan kivalta ajatukselta, joskus olen sitä tehnyt, mutta hän ottaa jotenkin uhmakkaan asenteen että ei, sinä vastaat minun kysymykseeni ja vain toistaa, "Eikun miksi noi lasit on pöydällä". Lapsi puhuu näiden kysymysten lisäksi taukoamatta ja usein jutut toistavat itseään tai ovat muuten vain vähän päättömiä. Hänen kanssaan vaikea keskustella, usein vain hän puhuisi, mutta ei kuuntele mitä toinen vastaa tai kysyy ja saattaa mennä jo toiseen aiheeseen. Ei ymmärrä huumoria (enkä tarkoita mitään vaikeaa kuten sarkasmi), eikä kuvaavaa puhetta, esim jos sanon että mitäs se neiti täällä pomppii ympäriinsä, kun ramppaa kämppää ympäri tylsistyneenä, niin on ihan että siis en mä pompi ja usein kun ei ymmärrä muita niin suuttuu muiden puheista vaikka toinen ei tarkoittanut mitään.
Ap
Olen tavallinen äiti enkä varmasti ymmärrä täysin tilannettasi. Mietin kuitenkin tuota jatkuvaa puhetulvaa ja ravaamista. Toki adhd-ihminen usein on vilkas mutta onko teillä päivässä riittävästi aikaa rentoutua? Meillä on ollut muutama tuttavaperhe (eri kokoonpanoilla) jossa lapsia juoksutetaan, leikitetään tai käytetään harrastuksissa taukoamatta. Lapset ovat hermostuneita, vilkkaita ja keskittymiskyky täysin nollassa. Vanhemmat perustelevat aktiviteettitulvan sillä että muuten lapset hyppivät seinille, vaikka sen he kyllä tekevät nytkin. Oman lapsen kanssa tein niin että tavallisten asioiden (ruokailut, pesut, lähikauppa, iltasatu) tehtiin vain yksi muu asia (pihaleikit, puisto, perhekerho, pulkkamäki) koska hän tuli itkuiseksi ja levottomaksi liian täyteen ahdetusta päivästä. 9-vuotiaalle koulussa on jo paljon virikkeitä, meille riitti iltaisin se että nähtiin pihakavereita ja tehtiin läksyt. Maailma muuttuu muutamassa vuodessa, mutta esim. puhelinta meillä ei käytetty juurikaan alakoulussa. Toki lapset on erilaisia. Muista huolehtia omasta jaksamisesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona oleilua vain, kerran viikossa harrastus. Ei tapaa kavereita koulun ulkopuolella. Niitä ei hirveästi ole ja tässäkin on jumiutunut, että kun pari kertaa on käynyt niin ettei kaveri vastaa tai kun kaverilla on muuta menoa, niin hän ei enää kysy kaveria, koska "se ei ikinä vastaa, kun sillon kerrankin soitin eikä vastannut!!" eikä pääse yli vaikka kuinka kerromme että joskus on näin, että on muuta tekemistä, ei kuule kum puhelin soi tms mutta aina tulee uusi päivä, uusi viikko kun voi koittaa sopia tapaamista. no voitte arvata hyväksyykö hän tämän:D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kotona oleilua vain, kerran viikossa harrastus. Ei tapaa kavereita koulun ulkopuolella. Niitä ei hirveästi ole ja tässäkin on jumiutunut, että kun pari kertaa on käynyt niin ettei kaveri vastaa tai kun kaverilla on muuta menoa, niin hän ei enää kysy kaveria, koska "se ei ikinä vastaa, kun sillon kerrankin soitin eikä vastannut!!" eikä pääse yli vaikka kuinka kerromme että joskus on näin, että on muuta tekemistä, ei kuule kum puhelin soi tms mutta aina tulee uusi päivä, uusi viikko kun voi koittaa sopia tapaamista. no voitte arvata hyväksyykö hän tämän:D
Ap
Aikuinen nepsy täällä. Varsinkaan nepsylle lapselle ei kannata opettaa että jos joku peruu tapaamiset tai ei oikeasti vastaa puheluihin mitenkään edes viestillä (varsinkaan nykypäivänä), kannattaa vaan yrittää lisää. Yleensä tämä tarkoittaa vaan sitä ettei kyseinen kaveri halua viettää aikaa yhdessä. Roikuin itse lapsuuden ja teini-iän "kavereiden" kanssa jotka eivät ikinä olleet niitä jotka ehdottivat ajanviettoa yhdessä, ja tämä on heijastunut tosi negatiivisesti nykyisiin ystävyyssuhteisiin ja ihan parisuhteisiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos lapsi ulkoilisi/urheilisi/kuntoilisi itsensä väsyksiin? Rajoittaisiko se sitten tuota kyselyintoa?
Noilla lapsilla ei tulevaisuudessa tule olemaan kavereita. Ei ollut ennenkään. Ihme, että ärsyttäviä kersoja ylipäätään oli ennen vähemmän, mutta toisaalta kasvatusmetoditkin olivat erilaisia. Kannattaisi ehkä sanoa, että pää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos et vastaa lainkaan näihin kyselyihin, ja ehkä jätät hänet tuollaisessa tilanteessa kokonaan huomiotta? Ja tämä ei tarkoita, että jättäisit kokonaan lapsen huomiotta, vaan 'palkitset' hyvän ja järkevän käytöksen huomiollasi ja keskustelulla.
Hän jankuttaa "hei? hei? KUULETKO?MIKS NOI LASIT ON TOSSA PÖYDÄLLÄ, OOTKO KUURO?"
huomenta vaan sinullekkin nepsynen..ap
Niin ei tietenkään voi olla vastaamatta. Nepsyillä on muutenkin vahva ulkopuolisuuden kokemus niin kaikenlainen LÄHEISEN IHMISEN harjoittama ignooraus (ja yleisesti muidenkin tekemänä) lisää sitä ulkopuolisuuden kokemusta. Ja se on ihan todella yksinäistä. Ja kun itse ei ymmärrä missä vika, miksi ignoorataan. Taas olin tyhmä jne vaikka olin vaan minä..
T.adhd
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kuulostaa aivan normaalilta yhteyden tarpeelta. Siksi kysymyksiä.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Jatko kysymysten esittäminen kuulostaa ihan kivalta ajatukselta, joskus olen sitä tehnyt, mutta hän ottaa jotenkin uhmakkaan asenteen että ei, sinä vastaat minun kysymykseeni ja vain toistaa, "Eikun miksi noi lasit on pöydällä". Lapsi puhuu näiden kysymysten lisäksi taukoamatta ja usein jutut toistavat itseään tai ovat muuten vain vähän päättömiä. Hänen kanssaan vaikea keskustella, usein vain hän puhuisi, mutta ei kuuntele mitä toinen vastaa tai kysyy ja saattaa mennä jo toiseen aiheeseen. Ei ymmärrä huumoria (enkä tarkoita mitään vaikeaa kuten sarkasmi), eikä kuvaavaa puhetta, esim jos sanon että mitäs se neiti täällä pomppii ympäriinsä, kun ramppaa kämppää ympäri tylsistyneenä, niin on ihan että siis en mä pompi ja usein kun ei ymmärrä muita niin suuttuu muiden puheista vaikka toinen ei tarkoittanut mitään.
Ap
Toivottavasti asutte omakotitalossa.
Mä ignooraisin. Antasin jotain tekemistä, vaikka värityskirjan, lastenohjelmia, pelin. Olis ehkä hiljaa. Tai sit annan lapsen pois. Kuka tollasta jaksaa
Ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin on eikä yrittää muuttaa sitä perusluonnetta... Surullista, että äiti ajattelee lapsestaan noin.