Lue keskustelun säännöt.
Nepsy lapsi 9v joka kyselee KAIKKEA. Miten puuttua?
19.01.2022 |
Kaksi tyhjää lasia on ruokapöydällä. Lapsi: "miks noi lasit on tossa?"
Syön banaania ja lapsi näkee sen kyllä, kun kuoretkin roikkuu sivuilla. Lapsi: "mitä sä syöt?"
Katson ohjelmaa tvstä. Lapsi: "miks sä katot tätä?"
Tilanne on todella kuormittava kun kyselee siis aivan kaikesta vaikka olettaisi että 9v tietäisi vastauksen ja kun kysymykset on usein sellaisista asioista että mitä väliä tyyliin. No ne lasit on pöydällä kun joku on juonut niistä, syönköhän mä hmmm perunaa, no eikun banaania! no mä katon tätä koska mä haluan.
Puuttuu myös jatkuvasti toisten tekemisiin, viikosta toiseen vaikka näistä puhutaan joka päivä. Muiden virheisiin vaikka omissa asioissaan olisi ihan tarpeeksi hommaa ja siihen miten jossain asiassa ei ole muka mitään järkeä "ei oo mitään järkee ostaa kukkia kaupasta kun ne kuolee viikon päästä, mitä järkee, ei oo mitään järkee että sisko sano noin! (vaikka ei edes kuullut koko keskustelua vaan tuli kesken huutamaan omaa tuttua slouganiaan)
miten muiden nepsyjen vanhemmat joilla ehkä vastaavaa, miten puuttuisitte? saako näiltä nepsyiltä ikinä kitkettyä ei toivottua käytöstä pois, kun mekin puhuttu,piirretty, selitetty,väännetty rautakangasta, monta vuotta!! samoja asioita, niin ei, ei mene perille. itsepäinen luonne myöskin hänellä.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tälläisen nepsy lapsen bonus vanhempi ja on kyllä raskasta. Toisen lapseen ei kiinny niinkuin omiin lapsiin, sekin tuo oman haasteen tähän. Lapsi on rasittava eikä minulla ole niitä vanhemmuuden rakkauden tunteita häntä kohtaan niin jaksaminen ja ymmärrys on kyllä kortilla välillä. minua auttaa se että olen ns. alan ammattilainen, joten tiedän teoriassa asiasta paljon ja itseasiassa tämä suhde mieheni nepsy lapseen on auttanut minua ymmärtämään kohtaamiani asiakasperheitä, kaikki tsempit heille!!
Teillä tilannetta vielä hankaloittaa se, että lapsi varmasti aistii, ettet ole kiintynyt ja pidät häntä rasittavana.
En tiedä auttaako tämä ketään, mutta sanon silti. ADHD on pahimmillaan äärimmäisen raskas. Kaikista raskainta se on kuitenkin hänelle ITSELLEEN.
Tämä. Ja niin se on. En halua uhriutua asiassa mutta tämän allekirjoitan. Ja aikuisiällä kun sen vielä tajuaa miten erilainen on. Se tekee välillä surulliseksi. Kun katsoo vaikka big bang theorya, miten kaikki kiusaa ja kokoajan pyörittelee silmiä Sheldonille ja suoraan haukkuvat melkein. Ihan samanlaista silmien pyörittelyä saa adhd osakseen. Taaskaan mun juttua ei tajuttu. Taas ihmiset pitää tätä asiaa mikä mua kiinnostaa, aivan tyhmänä. Taas mä oon noiden mielestä naurettava. Joo taas kun minä sanon jotain, keskustelu loppuu. Taaskaan en ois saanut sanoa mitä ajattelen - eikö siis muutkaan sano rehellisesti mitä ne ajattelee? Vaikea lukea ajatuksia , miksei ääneen sanota?
Tuossa vasta ns ”henkinen puoli”. Sitten siihen päälle vielä se että housujen pukeminen ja hampaiden pesu päivittäin on asia, josta tuntuu että pitäisi ansaita mitali - ja tämä lääkittynä . Ihmisistä kuormittuu niin paljon että omasta perheestä pitää päästä välillä eroon. Välillä aivot menee tilttiin ja saan taas kuulla ETTEN KUUNNELLUT MITEN SÄ ET MUISTA jne. Vaikea kuunnella , jos ei kuule. Sama kun kuurolle valittaisit että kuuntele nyt.
Ja kyllä ne asiat oikeesti hävettää mitä tulee mokailtua ja tehtyä. Niille on hauska nauraa mutta kyllä ne hävettää myös. Et muista ihmisten nimiä ja puhut vääristä asioista ja sanot jonkun ääliöajatuksen ääneen , kävelet toistuvasti vetskari auki, unohdat lukita töissä vessanoven, kuormittuneena et huomaa tyyliin raapivasi itseäsi ” ällöttävästi ”julkisilla paikoilla jne ( siis vaikka housujen sisältä jos kutittaa eikä yhtään tajua miltä se näyttää 😅)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu kyllä meillä ainakin lapselle on välillä väsymyksen kuilusta sanottu "totuuksia", vaikka se ei kasvatusoppien mukaan varmasti oikein ole, että tuollainen tyhmien kysely on ärsyttävää ja jankkaaminen on ärsyttävää ja että muut ihmiset eivät jaksa kokoaikaa kuunnella tai kiinnostua hänen asioistaan, että huomaako hän ettei kukaan muu perheestä tee niin. mutta ei se auta. aivot ei toimi niinkuin normaalilla ihmisellä. ei ymmärrä. näitä jankataan joka viikko, jossei joka päivä.
Tämä.
Koska nepsy-aivot, esim. Adhd aivot käsittelee tietoa eri tavalla.
Yksinkertaistan esimerkillä, jolla selitin miehelleni, miksi kysyn aina”samoja asioita ” (hänen mielestään):
Neuroepätyypilliset aivot toimii eri tavalla ja on aika mustavalkoiset. Asia joko on tai ei ole ja eri asiat voi mennä erilaisiin kategorioihin. Voin esim. Olla ehdottomasti sitä mieltä etten voi katsoa TV-sarjaa X , koska sen kerronnassa on tehty virhe. Ja tästä syystä kieltäydyn katsomasta mitään saman tuottajan sarjoja (kärjistetysti ).
Samaan aikaan voin kysyä kumppanilta vaikka joka päivä ”minkä värinen taivas on?” Ja tämä vastaa sininen. Mutta kysyn joka päivä, koska enhän minä voi tietää, onko hän muuttanut mieltään, tullut hulluksi tai vaikka värisokeaksi ja 10:nä päivänä on sitä mieltä että taivas on musta, vaikka miten olisi 9 päivää ennen sanonut että se on sininen.
Nämä esimerkit oli keksittyjä.
Ja tämä on ristiriitaista. Mutta niin se on nepsypään sisälläkin ristiriitaista. Toisaalta tämän ajattelutavan vuoksi moni neuroepätyypillinen on esimerkiksi keksijä tai innovaattori - koska ei ole sen normatiivisen ajattelun vanki, että jos taivas on 9 päivänä sininen sen täytyy olla huomennakin.T.adhd
Ne innovaattorit ja keksijät ovat oikeasti harvassa.
Miten voi olla keksijä tai innovaattori, jos pitää takertua joka pikkuasiaan, kaikki muutokset ovat maata mullistavia, rutiineissa pitää pysyä niin tarkkaan, että kontrolloidaan tiukasti jo muita perheen jäseniä jne jne ad infinitum ad nauseatum.
Olen todella pitkään ihmetellyt tätä neuroepätyypillisten ihmisten älykkyyden ja yleisen ihanuuden suitsutusta.
Oma kokemukseni on melko keskinkertaisella älyllä varustetuista ylimielisistä jankkaajista, joiden käytös on lapsellista, itsekästä ja itsekeskeistä.
Käytösmallit istuvat niin sitkeässä, että niitä noudatetaan, vaikka itselle siitä tulisi harmia ja haittaa.
Pahoittelen, ohi aiheen, en tässä puhu lapsista, kaikki sympatiani ovat nepsy-lasten vanhempien puolella. Olen vain äärimmäisen väsynyt As-miehen puoliso, joka on tullut siihen pisteeseen, että ero on ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Ne innovaattorit ja keksijät ovat oikeasti harvassa.
Miten voi olla keksijä tai innovaattori, jos pitää takertua joka pikkuasiaan, kaikki muutokset ovat maata mullistavia, rutiineissa pitää pysyä niin tarkkaan, että kontrolloidaan tiukasti jo muita perheen jäseniä jne jne ad infinitum ad nauseatum.
Olen todella pitkään ihmetellyt tätä neuroepätyypillisten ihmisten älykkyyden ja yleisen ihanuuden suitsutusta.
Oma kokemukseni on melko keskinkertaisella älyllä varustetuista ylimielisistä jankkaajista, joiden käytös on lapsellista, itsekästä ja itsekeskeistä.
Käytösmallit istuvat niin sitkeässä, että niitä noudatetaan, vaikka itselle siitä tulisi harmia ja haittaa.
Pahoittelen, ohi aiheen, en tässä puhu lapsista, kaikki sympatiani ovat nepsy-lasten vanhempien puolella. Olen vain äärimmäisen väsynyt As-miehen puoliso, joka on tullut siihen pisteeseen, että ero on ainoa vaihtoehto.
Asperger ja adhd ovat sinänsä erilaisia, vaikka niissä samoja piirteitä onkin. Ei kaikki ole jankkaavia rutiinien orjia, etenkään jos kyseessä adhd. Mutta olen siitä kyllä samaa mieltä, että ero tekee todennäköisesti hyvää myös puolisollesi. En ainakaan itse kykenisi elämään parisuhteessa, jos puoliso ajattelisi minun olevan tahallani lapsellinen, itsekeskeinen ja itsekäs.
Ns. normaaliaivoisen on mahdotonta ymmärtää millaista on elää pään kanssa, joka ei ole koskaan hiljaa. Tavallinen koulupäivä ärsykkeineen ja istumisineen ilman tehtäviä on valtava ponnistus, koska keskittyminen on heikkoa ellei mahdotonta, paikalla pysyminen kuluttaa jo valtavasti energiaa jne. Esimerkiksi itse olen todennäköisesti kompensoinut jossain määrin älykkyydellä adhd:n haittapuolia. Oikeassa ympäristössä (etänä, pienessä koulussa jne) numerot olivat hyviä, vaikka siellä pään sisällä oli jatkuva kaaos. Kun sain ensimmäisen lääkkeen, tajusin miten helpompaa pelkästään paikallaan olo on ns. terveelle.
Taas yksi ”nepsy”. Käytöshäiriöinen sekä laiska kakara ja hysteerinen mamma.
En puutu. Juoksen kauas ja kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu kyllä meillä ainakin lapselle on välillä väsymyksen kuilusta sanottu "totuuksia", vaikka se ei kasvatusoppien mukaan varmasti oikein ole, että tuollainen tyhmien kysely on ärsyttävää ja jankkaaminen on ärsyttävää ja että muut ihmiset eivät jaksa kokoaikaa kuunnella tai kiinnostua hänen asioistaan, että huomaako hän ettei kukaan muu perheestä tee niin. mutta ei se auta. aivot ei toimi niinkuin normaalilla ihmisellä. ei ymmärrä. näitä jankataan joka viikko, jossei joka päivä.
Tämä.
Koska nepsy-aivot, esim. Adhd aivot käsittelee tietoa eri tavalla.
Yksinkertaistan esimerkillä, jolla selitin miehelleni, miksi kysyn aina”samoja asioita ” (hänen mielestään):
Neuroepätyypilliset aivot toimii eri tavalla ja on aika mustavalkoiset. Asia joko on tai ei ole ja eri asiat voi mennä erilaisiin kategorioihin. Voin esim. Olla ehdottomasti sitä mieltä etten voi katsoa TV-sarjaa X , koska sen kerronnassa on tehty virhe. Ja tästä syystä kieltäydyn katsomasta mitään saman tuottajan sarjoja (kärjistetysti ).
Samaan aikaan voin kysyä kumppanilta vaikka joka päivä ”minkä värinen taivas on?” Ja tämä vastaa sininen. Mutta kysyn joka päivä, koska enhän minä voi tietää, onko hän muuttanut mieltään, tullut hulluksi tai vaikka värisokeaksi ja 10:nä päivänä on sitä mieltä että taivas on musta, vaikka miten olisi 9 päivää ennen sanonut että se on sininen.
Nämä esimerkit oli keksittyjä.
Ja tämä on ristiriitaista. Mutta niin se on nepsypään sisälläkin ristiriitaista. Toisaalta tämän ajattelutavan vuoksi moni neuroepätyypillinen on esimerkiksi keksijä tai innovaattori - koska ei ole sen normatiivisen ajattelun vanki, että jos taivas on 9 päivänä sininen sen täytyy olla huomennakin.T.adhd
Ne innovaattorit ja keksijät ovat oikeasti harvassa.
Miten voi olla keksijä tai innovaattori, jos pitää takertua joka pikkuasiaan, kaikki muutokset ovat maata mullistavia, rutiineissa pitää pysyä niin tarkkaan, että kontrolloidaan tiukasti jo muita perheen jäseniä jne jne ad infinitum ad nauseatum.
Olen todella pitkään ihmetellyt tätä neuroepätyypillisten ihmisten älykkyyden ja yleisen ihanuuden suitsutusta.
Oma kokemukseni on melko keskinkertaisella älyllä varustetuista ylimielisistä jankkaajista, joiden käytös on lapsellista, itsekästä ja itsekeskeistä.
Käytösmallit istuvat niin sitkeässä, että niitä noudatetaan, vaikka itselle siitä tulisi harmia ja haittaa.
Pahoittelen, ohi aiheen, en tässä puhu lapsista, kaikki sympatiani ovat nepsy-lasten vanhempien puolella. Olen vain äärimmäisen väsynyt As-miehen puoliso, joka on tullut siihen pisteeseen, että ero on ainoa vaihtoehto.
No sitten kannattaa erota.
Itse olen sitä mieltä että ainakin minulle neuroepätyypillisenä sopii parhaiten epätyypillinen puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä vähälahjaiset pilkkaa nepsyjä.
Ja siellä vähälahjaiset synnyttää nepsyjä :D
Kuulostaa ihan normaalilta 9-vuotiaalta. Tuossa iässä rassataan vanhempia oikein urakalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatko kysymysten esittäminen kuulostaa ihan kivalta ajatukselta, joskus olen sitä tehnyt, mutta hän ottaa jotenkin uhmakkaan asenteen että ei, sinä vastaat minun kysymykseeni ja vain toistaa, "Eikun miksi noi lasit on pöydällä". Lapsi puhuu näiden kysymysten lisäksi taukoamatta ja usein jutut toistavat itseään tai ovat muuten vain vähän päättömiä. Hänen kanssaan vaikea keskustella, usein vain hän puhuisi, mutta ei kuuntele mitä toinen vastaa tai kysyy ja saattaa mennä jo toiseen aiheeseen. Ei ymmärrä huumoria (enkä tarkoita mitään vaikeaa kuten sarkasmi), eikä kuvaavaa puhetta, esim jos sanon että mitäs se neiti täällä pomppii ympäriinsä, kun ramppaa kämppää ympäri tylsistyneenä, niin on ihan että siis en mä pompi ja usein kun ei ymmärrä muita niin suuttuu muiden puheista vaikka toinen ei tarkoittanut mitään.
Ap
Olisiko lapsi nepsy, jos ei toimisi noin? Käsittääkseni nuo on nepsyn piirteitä ja ominaisuuksia, eikä ainakaan kiusantekoa. Väsyneen vanhemman pitäisi miettiä, miten saisi pinnaa löystytettyä. Lapsi ei ole syyllinen sen paremmin piirteisiinsä kuin syntymäänsä. Vai pyysikö hän päästä syntymään lapseksesi, valitsiko erityiset ominaisuudet? Muisteles vähän, kuka halusi?
Mieheni 11v poika on tuollainen, eikä hänellä edes ole mitään neuropsykologista pulmaa taustalla. Vaikea on jaksaa, ja olen lopettanut vastailun typeriin kysymyksiin, tai vastaan kysymykseen miksi lasi on pöydällä, että siksi koska se on siihen laitettu. Sanon myös suoraan että hän kyselee nyt typeriä. Jos pojalla on jotain oikeaa asiaa tai kysyttävää, niin keskustellaan vaikka mitenpitkästi, mutta en opeta hänelle omalta kohdaltani että 11veen on hyvä kysellä samoja mitä 3 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne sosiaalialan asiantuntijat osaa antaa parhaat neuvot hankaliinkin kasvatustilanteisiin?
Valtaosalla sosiaalialan "asiantuntijoista" nepsytietämys on nolla tai todella alhainen.
Ja täällä se oikein tiivistyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, mutta VOIMIA toivottelen kaikille nepsyjen vanhemmille <3
Ja ilkeilijöille, ei voi muuta sanoa kuin että onpa säälittävää, ei ole joidenkin pahuudelle rajoja kun on pakko kiusata vanhempaa, joka rakastaa lastaan mutta ei tiedä, mikä auttaisi haasteellisessa tilanteessa :(
Mitä tuo sitten auttaa? Nepsyjen äidit ovat kovilla joka tapauksessa.
Niin, mitä empatia auttaa? Harmi jos et ole huomannut sen voimaannuttavuutta, minä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona oleilua vain, kerran viikossa harrastus. Ei tapaa kavereita koulun ulkopuolella. Niitä ei hirveästi ole ja tässäkin on jumiutunut, että kun pari kertaa on käynyt niin ettei kaveri vastaa tai kun kaverilla on muuta menoa, niin hän ei enää kysy kaveria, koska "se ei ikinä vastaa, kun sillon kerrankin soitin eikä vastannut!!" eikä pääse yli vaikka kuinka kerromme että joskus on näin, että on muuta tekemistä, ei kuule kum puhelin soi tms mutta aina tulee uusi päivä, uusi viikko kun voi koittaa sopia tapaamista. no voitte arvata hyväksyykö hän tämän:D
ApAikuinen nepsy täällä. Varsinkaan nepsylle lapselle ei kannata opettaa että jos joku peruu tapaamiset tai ei oikeasti vastaa puheluihin mitenkään edes viestillä (varsinkaan nykypäivänä), kannattaa vaan yrittää lisää. Yleensä tämä tarkoittaa vaan sitä ettei kyseinen kaveri halua viettää aikaa yhdessä. Roikuin itse lapsuuden ja teini-iän "kavereiden" kanssa jotka eivät ikinä olleet niitä jotka ehdottivat ajanviettoa yhdessä, ja tämä on heijastunut tosi negatiivisesti nykyisiin ystävyyssuhteisiin ja ihan parisuhteisiinkin.
Joo tämä. Jouduin parikymppisenä outolintuna nepsynä surkeaan ensimmäiseen parisuhteeseen kun pidin pienintäkin huomionosoitusta merkkinä siitä että se toinen piti minusta. Mies vastasi viesteihini ehkä kerran viikkoon, mutta ei se minua haitannut. Pidin vähäistä yhteydenpitoa normaalina, kun olin tottunut siihen että jos en laittanut ensimmäisenä viestiä en varmaan saanut oikeasti kuukausiin keneltäkään mitään yhteydenottoa.
"Miten puuttua?" (Otsikko) Puuttua mihin?
"puhuttu,piirretty, selitetty,väännetty rautakangasta, monta vuotta!!"
Lopettakaa tuollainen.
Tuostako juontaa joidenkin psykedeelisten mummujen kaikenkattava kyseenalaistaminen & lässytys taaperoille. Se on neuroosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa saisit muuta keskustelua niistä kysymyksistä, esim mihinkä likaiset lasit kuuluisi laittaa? Tykkäätkö banaanista, entä omenoita? Minkälaista ohjelmaa sinä haluaisit katsoa? Olet aivan oikeassa kukat kuolee viikossa, mutta mitä ne merkitsevät mielestäsi ennen sitä? Miten sinä ilahduttaisi muita entä itseäsi?
Teoriassa kyllä, mutta ihan aina ei vain jaksa. En ole Ap, mutta lähipiirissä on nepsy-ihmisiä ja tunnistan käytöksen.
Lisäksi usein nepsy jää jankkaamaan sitä omaa juttuaan, juuri tähän, ei ole järkee-tyyliin, eikä ole lainkaan vastaanottavainen muiden kysymyksille tai ehdotuksille.
Maailman kuva ja ajatusmallit voivat aikuisillakin nepsyillä olla niin kapeat, että jos johonkin ah niin loogiseen ei ole järkee-ajatukseen on jumiutunut, niin sitten on ja siitä ei päästä eteenpäin.
En tiedä miten neuvoisin tai edes rohkaisisin, nepsyt kyllä vaativat rautaisia hermoja ja aivan ylimaallisen pitkää pinnaa!
Samaa mieltä siitä, että yritys muuntaa neuroosia voi olla umpikuja.
Lasta ahdistaa vain entistä enemmän, jos hänen neuroosiinsa suhtaudutaan aggressiivisesti tai manipuloivasti. Neuroosia ylikontrolloidaan.
Tulipa kamalan surullinen mieli sun lapsen puolesta :( Neuropoikkeavat kuulevat niiiin paljon sitä, että ovat laiskoja ja huonoja ja tyhmiä, vaikka eivät edes ole. Juuri asioiden aloittaminen ja lopettaminen, poikkoileva puhe sinne ja tänne jne ovat niitä oireyhtymään liittyviä oireita.