Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinusta tuli ateisti ja olitko uskovainen ennen sitä?
13.05.2026 |
Mitkä tahot auttoivat sinua löytämään vastauksia vai tarvitsitko mitään tukea lainkaan? Kertokaa kokemuksianne. Olen itse käynyt läpi keskimääräistä raskaamman elämänhistorian,mutta tiedän, että kristityissä ja etenkin sen sisaruskonnoissa on lukemattomasti ihmisiä,jotka ovat kärsineet käsittämättömillä tavoilla uskonnon vuoksi. Tehdään tästä kokemusten jakamisen mutta myös asiallisen pohdinnan sekä tiedon jakamisen ketju. Ja sinä, joka olet uskovainen, olet sitten minkä tahansa uskonnon tai uskomuksen edustaja: palsta on täynnä muita ketjuja, joissa voit kertoa näkemyksesi-tämä ketju ei kose sinun uskonnollisa vakaumuksiasi tai näkemyksiäsi. Jos koet muiden elämänkokemukset loukkavina tästä aiheesta, älä jatka lukemista tai osallistu keskusteluun lainkaan-keskusteluiden poistatus kertoo vain kyvyttömyydestä vuorovaikutukselliseen ajatustenvaihtoon kriittisellä tasolla suhteessa muiden ihmisten maailmankatsomukseen, ajatuksiin tai kysymyksiin.
Kommentit (20)
En ole ikinä ollut uskovainen, aina epäilijä ja lähinnä ateisti, taisi olla 1998 kun erosin kirkosta kun ei enää kiinnostanut maksaa kirkollisveroa turhan asian takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena, teininä ja nuorena uskoin jonkinlaiseen kristinuskon jumalaan.
Sitten pikku hiljaa aloin vain ajatella, että ihan höpön löpöähän se on.
Ja mitä enemmän vain elää omaa elämää ja koronan myötä kun jotenkin pääsi mökkihöperöitymään ja kaikki turhat kissanristiäiset jäi elämästä pois, niin jotenkin tajusin tuon kusetuksen ja teatterin. Nykyään olen ateisti.
Toki uskon johonkin, uskon, että ihmisellä voi olla jonkinlainen sielu ja elämää voi olla kuoleman jälkeen, mutta en siis usko näihin varsinaisiin uskontoihin ja niiden juttuihin sitten yhtään. Vanhempani eivät ole ikinä uskoneet mihinkään, mutta eivät tuputtaneet sitä minulle, siis sitä, että kristinusko on höpö höpöä.
En ole psykopaatti enkä ateisti, mutta Luulen, että psykopaatit on luonnostaan ateisteja?
Vierailija kirjoitti:
En ole psykopaatti enkä ateisti, mutta Luulen, että psykopaatit on luonnostaan ateisteja?
Hienosti luettu ja ymmärretty aloitusviesti. Kiitos panoksestasi keskusteluun. Se oli todella arvokas ja juurikin kaivattu näkemys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole psykopaatti enkä ateisti, mutta Luulen, että psykopaatit on luonnostaan ateisteja?
Hienosti luettu ja ymmärretty aloitusviesti. Kiitos panoksestasi keskusteluun. Se oli todella arvokas ja juurikin kaivattu näkemys
Olet hirveä ihminen.
Miten nukut yösi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut lapsesta asti. Äitini oli himouskovainen kiihkoilija, hänen puheensa aina inhottivat minua.
Kerro lisää-millä tavalla himouskovaisuus näkyi arjessa? Pakotettiinko sinut seurakuntaan,kuuntelemaan saarnoja,lukemaan raamattua,saitko fyysisiä rangaistuksia tai muita seurauksia tottelemattomuudesta ? Oletko joutunut turvautumaan mielenterveyspalveluihin tai tekemään töitä itsesi kanssa sen vuoksi mitä uskonnollisuus lapsuudessasi aiheutti?
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ollut uskovainen, aina epäilijä ja lähinnä ateisti, taisi olla 1998 kun erosin kirkosta kun ei enää kiinnostanut maksaa kirkollisveroa turhan asian takia.
Oliko sinulla uskovainen perhe? Miksi päädyit ateismiin jo nuorena? Pohditko hengellisiä asioita tai elämän tarkoitusta jo varhain ja mikä vakuutti sinut epäilystesi oikeutuksesta suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja yleisesti katsottuna "kristilliseen" maailmankatsomukseen suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena, teininä ja nuorena uskoin jonkinlaiseen kristinuskon jumalaan.
Sitten pikku hiljaa aloin vain ajatella, että ihan höpön löpöähän se on.
Ja mitä enemmän vain elää omaa elämää ja koronan myötä kun jotenkin pääsi mökkihöperöitymään ja kaikki turhat kissanristiäiset jäi elämästä pois, niin jotenkin tajusin tuon kusetuksen ja teatterin. Nykyään olen ateisti.
Toki uskon johonkin, uskon, että ihmisellä voi olla jonkinlainen sielu ja elämää voi olla kuoleman jälkeen, mutta en siis usko näihin varsinaisiin uskontoihin ja niiden juttuihin sitten yhtään. Vanhempani eivät ole ikinä uskoneet mihinkään, mutta eivät tuputtaneet sitä minulle, siis sitä, että kristinusko on höpö höpöä.
Kuullostaa melko keskiverrolta ja tervejärkiseltä lähestymistavalta, parasta on,että jo nuorena ymmärsit kyseenalaistaa auktoriteettien kertomat jorinat ja uskonnollisen tuputuksen. Olen jopa hiukan kateellinen-oma elämäni meni vuosikymmeniksi todella pahasti sekaisin ja rikkoi mielenterveyteni uskovaisten sukulaisteni "käännytettyä" minut uskoon ja mukaan ties mihin hihhulitoimintaan ollessani vielä nuori ja elämäntilanteeni vuoksi hyvin haavoittuva. Jumalaan voi ihminen uskoa,jos se tuo hänelle voimaa jaksaa eteenpäin,mutta kristinusko muiden mukana on täyttä puppua jas erittäin vahingollista älyllisesti,yhteiskunnallisesti ja yksilöllisesti,erityisesti lasten osalta.
Vierailija kirjoitti:
En ole psykopaatti enkä ateisti, mutta Luulen, että psykopaatit on luonnostaan ateisteja?
Miksi kukaan kuvittelisi, että yksikään vastasyntynyt on luonnostaan psykopaatti? Johan oli sairas näkemys. Psykopatiaa ja narsismia itseasiassa esiitnyy uskonnollisissa piireissä erittäin paljon-johtuisikohan siitä,että kyse on pronssikautisen paimentolaisheimon mielikuvitusjorinoista ja vallanpitäjien/valtioiden tarpeesta kontrolloida väestöä? Mieti sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena minut oli indoktrinoitu luterilaiseen kristillisyyteen (iltarukoukset ja pyhäkoulut ym.). Sitten teininä luin Raamatun kannesta kanteen ja se lapsenuskoni karisi pois.
Uskonto ei ole ollut koskaan läsnä elämässäni. En tunne tarvetta ajatella koko asiaa. Vanhempani siis oli kirkosta eronneita ateisteja, minä pelkkä pakana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut uskonnoton. Ei sen kummempaa.
Ei ateisteja ole olemassakaan. Jotta jumaliin voisi olla uskomatta, pitäisi ensin määritellä, mikä ylipäätään on jumala. Ei Jeesuskaan käskenyt jumaliin uskoa vaan häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin agnostikko tapakristitty rippikouluun asti. Siellä sain kiinnostuksen teologiaan ja hengailin seurakuntanuorena pari vuotta. Kahlailin kristinuskon rantavesissä. Pelkäsin hiljaisesti helvettiin joutumista ja rukoilin syntejäni anteeksi. Ajoittain koin olevani uskossa mutta sitten taas epäilin.
Mitään mystistä kokemusta ei tullut. Ei pasuuna soinut, ei suitsunnut mirha. Teologit ja filosofit eivät tarjonneet järjelle riittäviä syitä uskoa. Yhtenä pääsiäisenä istuin kirkossa ja totesin, että minussa ei ole enää uskoa.
En ole luopunut kiinnostuksestani mystiikkaan ja gnostilaisuus ja panteismi kolahtaa tunnetasolla, mutta olen täysi materialisti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena minut oli indoktrinoitu luterilaiseen kristillisyyteen (iltarukoukset ja pyhäkoulut ym.). Sitten teininä luin Raamatun kannesta kanteen ja se lapsenuskoni karisi pois.
Et siis saanut uskoa lahjaksi kasteessa, kuten luterilaisuudessa uskotaan.
On turha vertailla ateismia ja teismiä. Aivo vain aivoaa, mutta kukaan ei aja aivoa.
En ole uskonnollisessa mielessä uskonut mihinkään niin kauan kuin ole uskonasioita miettynyt eli olen n.14-vuotiaasta ollut ateisti.
Ei ateistiksi tulla. Kaikki ovat syntyessään ateisteja kunnes vanhemmat alkavat iskostaa uskomuksiaan viattoman lapsen mieleen.
Kotona ei koskaan puhuttu jumalasta tms. eikä sitten kouluikäisenä enää ollut riittävän altis aivopesulle että olisi alkanut uskomaan jumaliin, maahisiin tai muihin satuolentoihin.
Olen ollut lapsesta asti. Äitini oli himouskovainen kiihkoilija, hänen puheensa aina inhottivat minua.