Miksi naiset eivät peräkammaroidu kuten miehet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on epäsosiaalisempia kuin naiset. Se persoonallisuuhäiriökin on yleisempi juuri miehillä. 

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö tarkoittaa rikollista käyttäytymistä. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien kanssa asumisen kanssa.

No naiset nyt vaan on sosiaalisempia. Persoonallisuushäiriö on vaan sen epäsosiaalisuuden ääripää. Naiset kokevat yksinäisyyttäkin tietty miehiä enemmän.  Monimutkaisia syitä. Maajussille morsian ohjelmakin valottaa asiaa. 

Nuorten naisten huoli yksinäisyydestä on kasvanut koronavuonna. Jopa 46 prosenttia 15–29-vuotiaista naisista oli erittäin huolissaan yksinäisyydestä loppuvuodesta 2020.

Miksi ketjusta on poistettu viestejä joissa kyseenalaistetaan ketjun tarkoitus?

Mikä motiivi tällä ketjun perustajalla on? Leikitään nyt ettei se ole miesv iha.

Paljonko noita "peräkammarin poikia" on?

Saatteko jotain iloa haukkumalla miehiä tässä ketjussa? Olette parempia kuin nuo peräkammarin pojat. Hyvä te!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa selittävät (osa lainattu ketjusta, huom):

1. Osa potentiaalisista peräkammarin naisista on hyvännäköisiä. Se auttaa siten että pienipalkkaisia toimistotyöläisiä pariutuu menestyvien yrittäjien kanssa, ja työvoimakoulutuksissa ajelehtivia seurustelee aktiivisten tekijämiesten kanssa.

2. Miehillä on paljon voimakkaammin se että "jolle on, sille annetaan". Kaikki sosiaalinen pääoma keräytyy muutamille menestyneille/suosituille miehille. Toisessa ääripäässä sanonta on neito pulassa, ei urho pulassa.

3. Nuorille naisille on enemmän tarjottuja mahdollisuuksia. ts. mahdollisuuksia jotka eivät ole 100% oman tyln ja rakentamisen tulosta. Ei ole sattumaa että mitä kauniimpi nainen on, sitä todenäköisemmin hän muuttaa nuorena kotipaikkakunnalta pois.

Minä väitän että jos verrataan rumia naisia miehiin, peräkammarin naisia onkin enemmän. Ruma nainen on lähellä miehen asemaa siinä mielessä että vastakkainen sukupuoli ei tee palveluksia, eikä ylöspäin pariutuminen onnistu tuosta vain.

Tämä tiivisti asian hyvin.

Nuori ja vähänkään nätti nainen on täysin eri asia kuin nuori mies.

Sille nuorelle naiselle tarjotaan vaikka mitä, olkoonkin että taustalla on usein toive saada seksiä. Apua, huomiota, drinkkejä, neuvoja, ystävyyttä. Se mies ei ole mitään. Mitään ei tarjota, mitään ei anneta, kukaan ei huomaa millään tapaa. Tilanne uudessa kaupungissa on aivan erilainen.

Siksi nekin nuoret ja nätit naiset jotka eivät ole tulevia self-made menestyjiä, muuttavat kaupunkeihin. Mutta mies joka ei pysty rakentamaan menestystarinaa itse, jää maaseudulle kaveriensa luokse.

Ootko tosissasi? Tämä on juuri miesten ongelma. Kaikki pitäisi kantaa teille eteen. Uutisväläys: ystävyys, neuvot, huomio ja tuki missään merkitsevässä muodossa on ihan kaksisuuntainen tie. Kun opitte antamaan niitä, niin saatatte saada myös. Kukaan ei ole niitä sulle velkaa, paitsi äitisi ja isäsi. Siksi kai sinne kammareihin jämähdätte. 

Naisille se on yksisuuntainen tie.

Muistan kun muutin kaupunkiin opiskelemaan. Ykkösluokan tyttöjen ympärillä parveili uusia kavereita ja tutoreita tarjoamassa neuvoja, opettajatkin olivat mielin kielin. Jos he halusivat seurustella tai seksiä, se järjestyi sormia napsauttamalla.

Pojat olivat täysin näkymättömiä. Jos kysyi neuvoa niin "joo hei kattotaan myöhemmin on vähän kiire (opastaa tyttöjä)". Kavereita ei saanut ilman että tunki jalkansa oven väliin, jne. Sosiaalisissa porukoissa jäi täysin sen porukan yhden menestyjämiehen varjoon.

Tytöt olivat itsekin sitä mieltä että se oli ihan hullua. Osa oli muuttanut pieneltä paikkakunnalta, ja kaupungissa vähänkään nätimmät olivat kuin poptähtiä.

Riippunee alasta. Voin uskoa että jossain insinööriopinnoissa on juuri tuommoista. Minun ala on enemmän naisvaltainen, ja kyllä siellä pojat sai (ja saa vielä työelämässäkin) helposti huomiota, voisi sanoa että naisia parveili ympärillä. Että jos semmoista kaipaa niin esim. hoitajakouluun, sosiaalialalle tai melkein mihin vaan sote-puolen hommiin kannattaa suunnata, tai esim. opettajaksi tai muulle humanistiselle alalle.

Aioin juuri lämpimästi suositella kouluttautumaan varhaiskasvatuksen alalle. Suosio miehenä niin opinnoissa, työpaikoilla kuin lapsosten keskuudessa on saletti. Ehkäpä se palkkatasokin lähtee siitä nousuun, kun eiväthän naiset tunnetusti osaa vaatia 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä naisilla on ns. lasikatto työelämässä, on miehillä lasilattia elämässä. Minusta on sääli, että feministit unohtavat sukupuoliroolit ja yhteiskunnalliset selittävät tekijät heti, kun on kyse naisia suosivista rakenteista ja miehiä syrjivistä. Silloin he vain syyllistävät uhria ja kieltävät naisten etuoikeudet.

Luin tekstisi kolmesti, mutta valitettavasti en löydä siitä mitään sisältöä.

Se ei ole varmaan kirjoittajan vika jos sinä et halua totuutta uskoa ja et halua sisältöä löytää.

Minäkään en ymmärtänyt. Lauserakenteet outoja, kielioppi hukassa.

Muistetaan kuitenkin, että suurin osa miehistä ei peräkammaroidu, ja toisaalta ongelma koskettaa myös osaa naisista.

"SUOMESSA on noin 42 000 miestä, jotka ovat yli 30-vuotiaita ja jotka asuvat kotonaan vanhempiensa kanssa ilman, että heillä itsellään on asuntokunnassa puolisoa tai lapsia. Vastaavassa asemassa on myös noin 13 000 naista. "

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002869146.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä naisilla on ns. lasikatto työelämässä, on miehillä lasilattia elämässä. Minusta on sääli, että feministit unohtavat sukupuoliroolit ja yhteiskunnalliset selittävät tekijät heti, kun on kyse naisia suosivista rakenteista ja miehiä syrjivistä. Silloin he vain syyllistävät uhria ja kieltävät naisten etuoikeudet.

Luin tekstisi kolmesti, mutta valitettavasti en löydä siitä mitään sisältöä.

Se ei ole varmaan kirjoittajan vika jos sinä et halua totuutta uskoa ja et halua sisältöä löytää.

Kenen vika huono teksti on jos ei sen kirjoittajan?

Ei se kirjoittajan vika ole jos lukija ei pidä tekstistä ja ei halua uskoa sisältöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä naisilla on ns. lasikatto työelämässä, on miehillä lasilattia elämässä. Minusta on sääli, että feministit unohtavat sukupuoliroolit ja yhteiskunnalliset selittävät tekijät heti, kun on kyse naisia suosivista rakenteista ja miehiä syrjivistä. Silloin he vain syyllistävät uhria ja kieltävät naisten etuoikeudet.

Luin tekstisi kolmesti, mutta valitettavasti en löydä siitä mitään sisältöä.

Itse tulkitsen, että miehelle ei ole paikkaa kaupungissa esim. kassahommia tai ulkomaille au pairiksi juttuja.

Eli jos lähtee pitää olla paikka jo tiedossa tai sitten täytyy olla työttömänä yksiössä.

Kassahommilla tarkoittanet kaupan henkilökuntaa. Missähän ihmeessä sinä asut, kun mies kaupan kassalla on sinulle tuollainen kummallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on helpompi muuttaa uusiin ympyröihin, koska hän saa niissä helposti uusia seksikumppaneita. Mies ei saa, mies tulee kilpailijaksi. Kuvitelkaa nuorta miestä muuttamassa Jämsästä Helsinkiin ajamaan bussia tai raksamieheksi. Mistä hän saa naisen joka on hänestä kiinnostunut? Ei mistään.

Ulkomaillekin on helppo naisen muuttaa, koska etenkin suomalainen nainen on maailmankuulu helppoudestaan. Ensimmäinen ilta Britanniassa, Ranskassa, Italiassa, USA:ssa ja jostain löytyy seksipalveltava. Ei suomalainen mies löydä vastaavaa ellei maksa.

Jospa mies ei lähtökohtaisesti muuttaisikaan pilden perässä vaan esimerkiksi työpaikan, koulutuksen, muutoksen, aikuistumisen, itsenäistymisen, kiinnostavien mahdollisuuksien, parempien tienestien tai uuden asuinympäristön takia? En ole ikinä kuullut naisesta, joka tekisi elämänpäätöksiään munansaannin perusteella. 

Eräs, ellei painavin, syy sille että uskaltauduin seurustelemaan ja lopulta naimisiin ulkomaalaisen mieheni kanssa, oli se, että hän oli muuttanut Suomeen opiskelemaan ja töihin täysin omista vaikuttimistaan käsin. Hän oli rankannut puolisen tusinaa maata parhausjärjestykseen, puntaroinut niistä itselleen parhaan mm. kulttuuri- ja muiden erojen (ja miksei myös yhteneväisyyksien) kannalta, ja lopulta päätynyt Suomeen. Opiskeli, valmistui ja työllistyi.

Oli valtava helpotus tajuta, että vaikka eroaisimmekin, niin miehelläni oli ja on Suomeen monta muutakin kiintopistettä, enkä minä joutuisi kannattelemaan kaikkea. Täytyy sanoa, että oma kohtalonsa ohjat omiin käsiinsä ottanut mies on äärimmäisen seksikäs!

Mutta jos sillä miehellä on siskoja niin ne ei saanu tulla Suomeen vaan ne naitettiin 18-vuotiaina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ja miehet nyt vaan ovat erilaisia, sori siitä. Kaikkialla maailmassa naiset hakeutuvat isoihin kaupunkeihin. Se että se on naisten mielestä parempi valinta ei tarkoita sitä, että miehet valitsevat huonosti.

Tuntemani peräkammarin pojat ovat kaikki alkoholisteja ja elämäntapatyöttömiä. Osalla hoitamattomia mt-ongelmia. Kaikki ovat valtava taakka ikääntyville vanhemmilleen ja yhteiskunnalle. Kyllä tuo elämäntapa on objektiivisesti arvioituna huono valinta.

Onko se valinta?

Mielenterveyden horjuminen on oma valinta siis kummallakin sukupuolella. Näinkö?

Mielenterveysongelmia voi myös hoitaa. Passivoitumista ei tietääkseni suositella yhdenkään mt-ongelman hoidoksi. Ja sinne terapiaankin voivat hakeutua myös miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset/tytöt ovat opportunistisempia, yksilöllisempiä ja itsekkäämpiä, kun miehet/pojat taas vuorostaan yhteisöllisempiä ja enempi yhteiseen kekoon kortensa kantavia ja siksi jäävät useammin asuinpaikkakunnalleen rakentamaan tulevaisuuttaan. Naisilla/tytöillä ajaa alituinen huomion tarve hyväksynnän etsintään maailmalle. He haluavat nk. näytille mittauttamaan tasoansa. Miehillä/pojilla vahva itsetunto, kun tietää ettei siellä maailmalla ole mikään sen paremmin ja voi itse rakentaa ympäristönsä paremmaksi ja missä vaan.

Siis eihän ole olemassa ketään tai mitään pinnallisempaa kuin nuori nainen vai tuleeko mieleen? Minä minä minä. Monet tytöt myös riitautuvat äitinsä kanssa peruuttamattomasti murrosiän kuohunnoissa ja nämä myös raskautuvat nuorella iällä missä vaan sattuvat sitten olemaankaan.

Sinne maailmalle mennää hyvin usein opintojen ja työpaikan perässä. Hyvä niin.

Niin mennään kun kotipaikkakunnan tarjota ei kelpaa vaan vaaditaan parempaa koulutusta, parempaa työtä ja parempia palveluita. Naiset ovat nirsompia sen suhteen mitä suostuvat tekemään oman elannon takia. Mies tekee työkseen sitä mikä on pakko tehdä ja naiset tekevät sitä mitä tahtovat tehdä

Kotipaikkakunnan tarjonta on usein olematonta ja naiselle ei yksinkertaisesti ole mitään siellä. Täysin normaalia haluta muuttaa kotoa ja etsiä oma juttu.

Miksi olisi myös väärin haluta hyvä työ ja muutenkin hyviä juttuja? Ilman ihmisiä jotka ovat halunneet asiat paremmin, ei olisi moni asia nyt paremmin kuin ennen.

Jos kaikki tekisivät sitä mitä haluaa niin moni itsestäänselvyys jäisi tekemättä. Uskallan väittää että ei toimisi viemärit, ei toimisi roskien keräys. Raskaassa teollisuus työssä mitä teen kuulee vielä tänä päivänäkin naisilta kommentteja että nuo on miesten töitä kun on niin raskaita ja itse suostuu tekemään vain helpompia ja kevyempiä töitä. Nuo ammatit tuli nopeasti mieleen kun mietin asioita mitä miesten on pakko tehdä kun naiset eivät niitä halua tehdä, tai ainakaan naisia ei näy noita tekemässä

Mitä sitten? Eipä näe yhtä paljon mieshoitajiakaan, ei se tarkoita ettei heitä ole. Sukulaiseni roskankeräyksen hoiti nainen. Siivoojat ovat usein naisia eikä sekään kevyttä työtä ole. Naisia on myös rekkakuskeina ja ties minä.

Se että miehet suosivat teollista alaa ei ole naisten vika, kuten ei ole miesten vika että naisia löytyy enenmän tietyiltä aloilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ja miehet nyt vaan ovat erilaisia, sori siitä. Kaikkialla maailmassa naiset hakeutuvat isoihin kaupunkeihin. Se että se on naisten mielestä parempi valinta ei tarkoita sitä, että miehet valitsevat huonosti.

Tuntemani peräkammarin pojat ovat kaikki alkoholisteja ja elämäntapatyöttömiä. Osalla hoitamattomia mt-ongelmia. Kaikki ovat valtava taakka ikääntyville vanhemmilleen ja yhteiskunnalle. Kyllä tuo elämäntapa on objektiivisesti arvioituna huono valinta.

Onko se valinta?

Mielenterveyden horjuminen on oma valinta siis kummallakin sukupuolella. Näinkö?

On valinta olla hankkimatta ammattia. On valinta jäädä kotiin täysihoitoon. On valinta olla hakematta apua mt-ongelmiin. On valinta häriköidä omia vanhempiaan.

Jossain vaiheessa ongelmat kasaantuvat niin isoksi että ihminen ei niistä enää selviä eikä ehkä  ammattilainenkaan. Mutta sitä ennen on tehty ja jätetty tekemättä yhtä sun toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin jäänyt peräkammarintytöksi jos en olisi löytänyt yrittäjämiestäni.

Syynä että kärsin sos.tilanteiden pelosta jota ei lapsuudessa/ nuoruudessa todettu ja hoidettu eikä vakituista työpaikkaa tahtonut löytyä.

Asuin melkein kolmikymppiseksi kotona.

Nyt on pakko kuulla enemmän! Miten tämä löytö tapahtui?

Ei varmaan avaudu enempää tämä. Olen 99% varma ettei tämä nainen tehnyt mitään, vaan yrittäjämies lähestyi ja teki aloitteen.

Toisin päin tällaista ei vaan tapahdu. Jos olisi sos til pelkoinen mies ei "löytäisi" mitään vaan jäisi peräkammariin.

Sos til pelkoa kuuluu hoitaa itse, joutuihan tuokin nainen lopulta kohtaamaan pelkonsa kun päätyi yhteen yrittäjämiehensä kanssa.

Joo koska mies lähestyi. Vaatii pikkasen enemmän tehdä aloite kuin olla aloitteen vastaanottaja.

Ihan kauheesti se vaatii sanoa "Moi". Siis ne paineet! Miten siitä kukaan selviää! Nyt lakimuutosta kehiin, että saadaan naisten harteille tämä juttu! Nimim. Itse mieheni sänkyyni houkuttelin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tunne-elämän mekaniikka ja sosiaalinen asema eroavat olennaisesti naisesta. Tämä johtaa erilaisiin elämäntapoihin ja suurempaan syrjäytymisriskiin miesten kohdalla.

Miehelle sekä fyysinen että henkinen läheisyys ja hellyys tulevat yleensä vasta jonkin konkreettisen tapahtuman tai toiminnan seurauksena: kavereita halataan kun kotijoukkue tekee matsissa maalin, sukuloimassa käydään kun on hankittu puoliso ja perustettu perhe, ruokaa laitetaan itse kun on lapsia jotka pitää ruokkia jne. Parisuhteessa elävälle miehelle hellittely ja halailukin tulevat yleensä luontevammin vasta seksin jälkeen. Nainen taas halaa ystäväänsä heti kohdatessa, soittelee herkästi sukulaisille ja kavereille "muuten vaan" ja lähettelee joulu- ja syntymäpäiväkortteja. Nainen myös haluaisi halailla ja hipsutella puolison kanssa arjen lomassa ja seksiin virittäytyessä. Tässä ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa, nämä ovat lähinnä hormonitoiminnasta johtuvia taipumuksia. 

Ja sosiaalinen puoli: Nykyajan naiselle esimerkiksi työttömyys on hyvin noloa ja kiusallista, mutta miehelle se on edelleen täysi tabu. Esimerkiksi minä voin hyvin työttömänä viettää aikaa vanhempieni kotona, autella äitiäni kotiaskareissa ja leipoa hänen kanssaan ja vaikka tehdä käsitöitä - eli harrastella ja olla sosiaalinen. Jos mies tekisi näin, sitä pidettäisiin täysin käsittämättömänä ja kummallisena eikä se hänellekään tuntuisi ehkä luontevalta. On helpompi vetäytyä omaan huoneeseen tietokoneen ääreen pelaamaan tai odotella että saisi sen työn ja puolison ja perheen.

Miesten suosimat ja heille hyväksytymmät harrastukset kuten vaikka puutyöt ja auton rassailut vaativat yleensä myös kalliimpia tiloja ja työkaluja jotka eivät ole kaikkien saatavilla (vrt. neulominen ja paperiaskartelu). Jos mies vaikka tykkää koodata vapaa-ajallaan, oletus on että hänestä tulee "huippukoodari" ja hänen tulisi lyödä jutulla jotenkin rahaksi. Tämä luo paineita ja nostaa kynnystä uusien asioiden kokeiluun ja omien tuotosten jakamiseen ja syö elämäniloa. 

Tästä kumpuaa osittain myös eriarvoisuus työelämässä: miehelle halutaan usein varata kovapalkkainen tittelillä varusteltu työ koska työtön ja rahaton mies on kauhistus, nainen voi hyvin puuhastella pienellä palkalla tai olla kotona eikä se nyt maailmaa kaada. Varjopuolena tässä on miehen kannalta on kaikki-tai-ei-mitään -tilanne: joko olet "luuseri" tai "alfa" - mitään pipertelyä tai omillaan touhuilua ei katsota hyvällä.

Olipas kummallinen, epätosi ja täysin asiaan liittymätön analyysi. Tuttavapiirissäni ei ole kuvailemasi kaltaisia naisia enkä ole sellainen itse. Esim. halasin parasta ystävääni ensi kertaa kun olimme tunteneet 6 vuotta. Häpesin suunnattomasti työttömyyttäni ja pientä palkkaani. Olen usein ihmetellyt tuttujen miesten läheisiä, välittömiä kaverisuhteita toisten miesten kanssa. Itselleni tuollainen läheisyys olisi täysin vierasta.

Tämä on tietenkin hyvin karkea yleistys, mutta liittyy olennaisesti ap:n kysymykseen miksi miehistä tulee herkemmin peräkammarin poikia tai miksi heidät sellaisiksi herkemmin leimataan.

On esimerkiksi tieteellisesti todettu, että naishormonit saavat ihon pehmenemään ja tekevät siitä miehen ihoon verrattuna kosketusherkemmän. Tämän vuoksi moni nainen pitää kaikenlaisesta kosketuksesta enemmän miehiin verrattuna, ja toisaalta naiseus yhdistetään usein enemmän tai vähemmän virheellisesti "pehmeisiin arvoihin" kuten hellyys ja hoiva. 

Tämä EI MISSÄÄN NIMESSÄ tarkoita sitä, että sinä ja kaikki muut naiset tykkäävät halailla ja hipsutella ja lääppiä, tai että naisen pitää käyttäytyä tietyllä tavoilla tai olla vaikka tietynlaisissa harrastuksissa ja työpaikoissa saatikka että hänelle voi vaikka maksaa pienempää palkkaa.  Se että mies tilastollisesti syrjäytyy herkemmin kuin nainen ei myöskään tarkoita sitä, että nainen ei syrjäydy tai mies automaattisesti syrjäytyy. Minä olen myös vasten tahtoani työttömänä rahattomana naisena kokenut häpeää ja tylsyyttä ja allemmuuden tunnetta hulluuteen saakka, joten siitä en tarvitse vakuutteluja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä naisilla on ns. lasikatto työelämässä, on miehillä lasilattia elämässä. Minusta on sääli, että feministit unohtavat sukupuoliroolit ja yhteiskunnalliset selittävät tekijät heti, kun on kyse naisia suosivista rakenteista ja miehiä syrjivistä. Silloin he vain syyllistävät uhria ja kieltävät naisten etuoikeudet.

Luin tekstisi kolmesti, mutta valitettavasti en löydä siitä mitään sisältöä.

Itse tulkitsen, että miehelle ei ole paikkaa kaupungissa esim. kassahommia tai ulkomaille au pairiksi juttuja.

Eli jos lähtee pitää olla paikka jo tiedossa tai sitten täytyy olla työttömänä yksiössä.

Mies voi olla kassalla töissä, au pairina tai siivoojana. Kannattaa joskus käydä kaupungissa, niin huomaat, että nykyaikana noita töitä tekevät myös miehet.

Vierailija kirjoitti:

Olin kotona 25v asti, mutta ehdinpä kartuttaa ison pääoman ennen maailmalle lähtöä.

Tarkoitan isoa maailmaa:

Lähtiessä puhuin 5 kieltä, nyt 9.

Naiset käyttävät suurempaa sanavarastoa kuin miehet, siksi tykkään jutella 

naisten kanssa kaikesta. 

Mikäs siinä jos vieraita kieliä on kiva opiskella, mutta tosiasia on että ihminen ei tarvitse noista opettelemistasi vieraista kielistä kuin yhtä - alkeistasoista englantia jolla tulee ymmärretyksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset/tytöt ovat opportunistisempia, yksilöllisempiä ja itsekkäämpiä, kun miehet/pojat taas vuorostaan yhteisöllisempiä ja enempi yhteiseen kekoon kortensa kantavia ja siksi jäävät useammin asuinpaikkakunnalleen rakentamaan tulevaisuuttaan. Naisilla/tytöillä ajaa alituinen huomion tarve hyväksynnän etsintään maailmalle. He haluavat nk. näytille mittauttamaan tasoansa. Miehillä/pojilla vahva itsetunto, kun tietää ettei siellä maailmalla ole mikään sen paremmin ja voi itse rakentaa ympäristönsä paremmaksi ja missä vaan.

Siis eihän ole olemassa ketään tai mitään pinnallisempaa kuin nuori nainen vai tuleeko mieleen? Minä minä minä. Monet tytöt myös riitautuvat äitinsä kanssa peruuttamattomasti murrosiän kuohunnoissa ja nämä myös raskautuvat nuorella iällä missä vaan sattuvat sitten olemaankaan.

Sinne maailmalle mennää hyvin usein opintojen ja työpaikan perässä. Hyvä niin.

Niin mennään kun kotipaikkakunnan tarjota ei kelpaa vaan vaaditaan parempaa koulutusta, parempaa työtä ja parempia palveluita. Naiset ovat nirsompia sen suhteen mitä suostuvat tekemään oman elannon takia. Mies tekee työkseen sitä mikä on pakko tehdä ja naiset tekevät sitä mitä tahtovat tehdä

Totta kai kondiittoriksi haluava menee sitten kouluttautumaan lähihoitajaksi, ihan sama asia. Miksei sitten autoasentajaksi haluava poika pyri lähtihoitajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä naisilla on ns. lasikatto työelämässä, on miehillä lasilattia elämässä. Minusta on sääli, että feministit unohtavat sukupuoliroolit ja yhteiskunnalliset selittävät tekijät heti, kun on kyse naisia suosivista rakenteista ja miehiä syrjivistä. Silloin he vain syyllistävät uhria ja kieltävät naisten etuoikeudet.

Luin tekstisi kolmesti, mutta valitettavasti en löydä siitä mitään sisältöä.

Se ei ole varmaan kirjoittajan vika jos sinä et halua totuutta uskoa ja et halua sisältöä löytää.

Kenen vika huono teksti on jos ei sen kirjoittajan?

Ei se kirjoittajan vika ole jos lukija ei pidä tekstistä ja ei halua uskoa sisältöä

Ei toki. Mutta tässä tapauksessa teksti oli sisällötön eikä jankuttamisesi sitä muuta. Jos siinä olisi jotain ideaa, olisit jo avannut sitä tuon jankuttamisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Rumasti mututuntumalla sanona ap:n aloitukseen oman tulkintani.

Tytöiltä ja pojilta on perinteisesti vaadittu kotona ihan eri asioita. Tytön on osallistuttava pöydän kattamiseen, pyykkäykseen, viikkaukseen, imurointiin, naapurien joululahjan valintaan, muutenkin jokapäiväiseen elämään. Pojan on ollut ok vetäytyä huoneeseensa ja tulla sitten valmiiseen pöytään, onhan hänellä miesten murheet kannettavanaan.

Näin ihan yksinkertaisesti tyttöjen on muutettava asumaan omilleen, jotta saavat olla rauhassa itsekseen. Sitä varten on pakko opiskella ammatti ja mennä töihin ja niitä ei peräkylältä löydy. Poika taas saa omaa tilaa siellä lapsuudenkodissakin, joten ei ole mitään pakottavaa tarvetta muuttaa, eikä tehdä niitä siihen tähtääviä ratkaisujakaan.

En usko, että tämä jatkuu tulevaisuudessa samanlaisena, kyllä lapsia on jo hyvän aikaa kasvatettu tasa-arvoisemmin. Nämä nykyiset peräkammarinpojat ovat kuitenkin sen 30-60 vuoden takaisen kasvatuksen tulosta.

Hitaasti mutta varmasti mennään parempaa päin. Huomaan sen esimerkiksi työpaikallani, että ne kesätyönuoret käyttäytyvät eri tavalla kuin keski-ikäiset ukot meillä, jotka eivät osallistu edes kahvinkeittovuoroihin, vaikka juovat kahvia. On niin tottuneet siihen, että palvelu pelaa ja toisaalta kyllä me vanhemmat naisetkin ihan huomaamattamme palvellaan liikaa, vaikka pitäisi mennä suoraan sanomaan ukoille, että sun huki keittää kahvia, viedä roskat ja pyyhkiä mikrouuni. Naiset vaan tekee nämä asiat mukisematta, miehet tekee jos tekee. Mutta nuorissa näkee jo sitäkin, että ne ei odota muiden (eli naisten) palvelua, vaan tekee ihan itse. Ei kaikki, mutta suunta on sentään oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumasti mututuntumalla sanona ap:n aloitukseen oman tulkintani.

Tytöiltä ja pojilta on perinteisesti vaadittu kotona ihan eri asioita. Tytön on osallistuttava pöydän kattamiseen, pyykkäykseen, viikkaukseen, imurointiin, naapurien joululahjan valintaan, muutenkin jokapäiväiseen elämään. Pojan on ollut ok vetäytyä huoneeseensa ja tulla sitten valmiiseen pöytään, onhan hänellä miesten murheet kannettavanaan.

Näin ihan yksinkertaisesti tyttöjen on muutettava asumaan omilleen, jotta saavat olla rauhassa itsekseen. Sitä varten on pakko opiskella ammatti ja mennä töihin ja niitä ei peräkylältä löydy. Poika taas saa omaa tilaa siellä lapsuudenkodissakin, joten ei ole mitään pakottavaa tarvetta muuttaa, eikä tehdä niitä siihen tähtääviä ratkaisujakaan.

En usko, että tämä jatkuu tulevaisuudessa samanlaisena, kyllä lapsia on jo hyvän aikaa kasvatettu tasa-arvoisemmin. Nämä nykyiset peräkammarinpojat ovat kuitenkin sen 30-60 vuoden takaisen kasvatuksen tulosta.

Toivottavasti olet oikeassa. Tosin täsmälleen samaa sanottiin 30 vuotta sitten: onneksi asiat ovat muuttuneet ja nykyään ollaan tasa-arvoisia. Itse en ollut vielä syntynyt, mutta kuulemma samaa sanottiin jo 70-luvulla.

Näinkin varmaan. Täältä katsoen kuitenkin näkee, että paljon on muuttunut 80-luvulta. Itse olen nelikymppinen, ja muistan että minun lapsuudenkodissani ei saanut koskaan relata, jos oli aikuisia kotona. Jos joku samassa huoneessa teki jotain työtä, vaikka imuroi tai piiskasi mattoja, minun tyttönä piti "päivystää" seisaallani jotta näyttäisin, että olen valmiina olemaan avuksi jos tarvitaan. Ei ollut sellaista mahdollisuutta, että lojuisin sohvalla tekemässä läksyjä tai pitäisin oman huoneeni ovea epäkohteliaasti kiinni, vaikka muita on kotosalla. Veljeni sen sijaan sai olla huoneessaan.

Jos olisin jäänyt kotiin asumaan, siellähän seisoisin keittiössä osoittamassa tukeani tiskikoneen tyhjennykselle. Naisille helpompi tie on ollut lähteä.

Ihan mahdoton kuvitella, että opettaisin omat lapset samaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha. No sitten isäni oli peräkammarinmies, koska huolehti sairaista vanhemmistaan samassa kupunginosassa Helsingissä, ja äitini oli peräkammarintyttö, kun toimi osa-aikaisena äitinsä omaishoitajana asuen 20 m päässä hönestä. Riippumatta siitä, että kumpikin eli monipuolisen jännittävän elämän, opiskeli maisteriksi ja teki uraa, oli lopulta kumpikin toimitusjohtajia, harrasti ja matkustelu, perustivat perheen ja saivat lapsia. Mutta kun he asuivat lähellä vanhempiaan ja auttoivat vanhempiaan näiden vanhuudessa, niin se teki heistä peräkammarinasukkaita. Asia selvä. Olet myös määritellyt peräkammarinpojalle ihan uuden merkityksen noin. 👍

Niin, näinhän yritetään määritellä erityisesti maaseudun kaikki poikamiehet. Kovin lähelle he eivät vanhempiaan pääse asumaan tai pitäisi rakentaa uusi talo viereen. Kätevintä on silloin asua kotona vaikka se muista tuntuukin omituiselta.

Et ehkä ole ymmärtänyt, että poikamies on eri asia kuin peräkammarinpoika.

Poikamies elättää itsensä ja huolehtii arkiaskareista, opiskelee/käy töissä/on sosiaalisia suhteita ja mielekästä elämää ja asuu itsenäisesti omassa kodissa.

Peräkammarinpoika ei ole muuttanut omaan kotiinsa, vaan asuu yhä lapsuudenkodissa. Hän ei huolehdi arjen askareista itse, vaan äiti hoitaa kuten lapsenakin. Todennäköisesti ei ole opiskellut ammattiakaan, eikä käy töissä. On siis lapsen asemassa lapsuudenperheessään.

Joo, tässä ketjussa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka eivät edes ymmärrä mistä tuossa "peräkammarin poika" -ilmiössä on kyse, ja sitten kiihdytään kun kuvitellaan että peräkammarin pojaksi kutsutaan kotikylille jääneitä ihmisiä, poikamiehiä jne. Eihän siinä ole todellakaan mitään vikaa, että jää kotipaikkakunnalle asumaan! Eikä myöskään sinkkuna elelyssä ole mitään kummallista. Peräkammarin pojaksi ei edes muutu jos nyt vaikka aikuisenakin asuu väliaikaisesti vanhempiensa luona syystä tai toisesta ja hoitaa siellä oman elämänsä normaalisti ja pyrkimyksenä jatkaa elämää itsenäisesti taas kun mahdollista. Myöskään maatilan jatkajaksi jäävä poika (tai tyttö) ei ole peräkammarin poika vaan maanviljelijä, aivan normaalia Suomen maatiloilla että niitä jatkaa jälkipolvi ja tehdään sukupolven vaihdos.

Peräkammarin poikia ovat ne jotka sinne vanhempien kotiin jäävät omaan huoneensa asumaan pysyvästi ja siellä elelevät mamman passattavana ja tyypillisesti tuilla ilman mitään mielenkiintoa tai kykyä edes pyrkiä itsenäiseen elämään. 

Paljonko noita on suomessa ja miksi ihmeessä asia kiinnostaa naisia niin paljon että tssäkin ketjussa haukkumaviestit saavat satoja tykkäyksiä?