Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naiset eivät peräkammaroidu kuten miehet?
17.01.2022 |
Miksi naiset muuttavat monet jo 16 vuotiaana peräkyliltä isompiin kaupunkeihin, mutta minä tunnen pääministeriämme vanhempia peräkammarinpoikia takahikiältä? Eräänkin kaverini pikkusisko asuu nykyään Birminghamissa ja täältä pieneltä kylältä lähti heti lukion jälkeen.
Miksi ne on aina miehet,ketkä jäävät peräkammareihin?
Sivuhuomiona mainittakoon, että em. syystä isoissa kaupungeissa on miesten markkinat.
Kommentit (879)
Vierailija kirjoitti:
Miehen tunne-elämän mekaniikka ja sosiaalinen asema eroavat olennaisesti naisesta. Tämä johtaa erilaisiin elämäntapoihin ja suurempaan syrjäytymisriskiin miesten kohdalla.
Miehelle sekä fyysinen että henkinen läheisyys ja hellyys tulevat yleensä vasta jonkin konkreettisen tapahtuman tai toiminnan seurauksena: kavereita halataan kun kotijoukkue tekee matsissa maalin, sukuloimassa käydään kun on hankittu puoliso ja perustettu perhe, ruokaa laitetaan itse kun on lapsia jotka pitää ruokkia jne. Parisuhteessa elävälle miehelle hellittely ja halailukin tulevat yleensä luontevammin vasta seksin jälkeen. Nainen taas halaa ystäväänsä heti kohdatessa, soittelee herkästi sukulaisille ja kavereille "muuten vaan" ja lähettelee joulu- ja syntymäpäiväkortteja. Nainen myös haluaisi halailla ja hipsutella puolison kanssa arjen lomassa ja seksiin virittäytyessä. Tässä ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa, nämä ovat lähinnä hormonitoiminnasta johtuvia taipumuksia.
Ja sosiaalinen puoli: Nykyajan naiselle esimerkiksi työttömyys on hyvin noloa ja kiusallista, mutta miehelle se on edelleen täysi tabu. Esimerkiksi minä voin hyvin työttömänä viettää aikaa vanhempieni kotona, autella äitiäni kotiaskareissa ja leipoa hänen kanssaan ja vaikka tehdä käsitöitä - eli harrastella ja olla sosiaalinen. Jos mies tekisi näin, sitä pidettäisiin täysin käsittämättömänä ja kummallisena eikä se hänellekään tuntuisi ehkä luontevalta. On helpompi vetäytyä omaan huoneeseen tietokoneen ääreen pelaamaan tai odotella että saisi sen työn ja puolison ja perheen.
Miesten suosimat ja heille hyväksytymmät harrastukset kuten vaikka puutyöt ja auton rassailut vaativat yleensä myös kalliimpia tiloja ja työkaluja jotka eivät ole kaikkien saatavilla (vrt. neulominen ja paperiaskartelu). Jos mies vaikka tykkää koodata vapaa-ajallaan, oletus on että hänestä tulee "huippukoodari" ja hänen tulisi lyödä jutulla jotenkin rahaksi. Tämä luo paineita ja nostaa kynnystä uusien asioiden kokeiluun ja omien tuotosten jakamiseen ja syö elämäniloa.
Tästä kumpuaa osittain myös eriarvoisuus työelämässä: miehelle halutaan usein varata kovapalkkainen tittelillä varusteltu työ koska työtön ja rahaton mies on kauhistus, nainen voi hyvin puuhastella pienellä palkalla tai olla kotona eikä se nyt maailmaa kaada. Varjopuolena tässä on miehen kannalta on kaikki-tai-ei-mitään -tilanne: joko olet "luuseri" tai "alfa" - mitään pipertelyä tai omillaan touhuilua ei katsota hyvällä.
Ja tähän vielä haluaisin lisätä tärkeän seikan: Naisella on nykyään olemassa kieli ja sanasto jolla hän voi hyväksyttävästi ilmaista, että ei pärjää jossakin tietyssä paikassa itsestään riippumattomista syistä. "Mieskeskeisillä IT-aloilla naisen tapoja toimia vierastetaan ja nainen jää herkästi verkostojen ulkopuolelle". Jos mies taas haluaisi jotenkin ilmaista, että on lahjakas ja ahkera ja haluaisi menestyä jossakin työssä mutta alan ilmapiiri ja arvot ovat häntä vastaan, reaktio on: "sopeudu tai mene kukkakauppaan töihin". Tällainen empatian puute ja joustamattomuus luo herkästi yksilölle häpeää: vika on hänessä itsessään, ei lainkaan ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osottaisin syyttävän sormen pitkälti äiteihin. Äidit tekevät karhunpalveluksen pojilleen passaamalla näitä niin, ettei miehiä kiinnosta muuttaa pois, koska joutuisi itse tekemään kaiken sen mitä äiti tekee.
Kyllä parikymppisen pitäisi osallistua kustannuksiin kotona asuessaankin. Opiskelujen ohella voi tehdä töitä ja monet parikymppiset ammattikoulun käyneet ovat jo työelämässä, mutta silti saavat asua lapsuudenkodissaan ilmaiseksi. Miksi luopua niin hyvistä eduista?
Poikien ja äitien suhde on myös täysin erilainen kuin tyttöjen ja äitien. Ei tytöt halua jäädä äitinsä helmoihin asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Yritetäänkö täällä tosissaan että mies saa yhtä helposti naisen ja kavereita aikuisiällä?
No tosin naisvaltainen foorumihan tämä on että tuskin miesten kommentit täällä voittaa kovinkaan usein.
Ei ole olemassa kovinkaan montaa lajia jossa urokset/miehet ei tappelisi naisista eli naiset antaa ja mies saa jos saa...
Monilta miehiltä varmaan armeijan rääkki vie nykypäivänä jo varmaan kaikki mehut pariksi vuodeksi :D
Armeijan rääkki? Silloin pitää peruskunnon olla todella huono ja ko hlön kannatraisi sen armeijan jälkeen panostaa kunnostaan huolehtimiseen.
Rumasti mututuntumalla sanona ap:n aloitukseen oman tulkintani.
Tytöiltä ja pojilta on perinteisesti vaadittu kotona ihan eri asioita. Tytön on osallistuttava pöydän kattamiseen, pyykkäykseen, viikkaukseen, imurointiin, naapurien joululahjan valintaan, muutenkin jokapäiväiseen elämään. Pojan on ollut ok vetäytyä huoneeseensa ja tulla sitten valmiiseen pöytään, onhan hänellä miesten murheet kannettavanaan.
Näin ihan yksinkertaisesti tyttöjen on muutettava asumaan omilleen, jotta saavat olla rauhassa itsekseen. Sitä varten on pakko opiskella ammatti ja mennä töihin ja niitä ei peräkylältä löydy. Poika taas saa omaa tilaa siellä lapsuudenkodissakin, joten ei ole mitään pakottavaa tarvetta muuttaa, eikä tehdä niitä siihen tähtääviä ratkaisujakaan.
En usko, että tämä jatkuu tulevaisuudessa samanlaisena, kyllä lapsia on jo hyvän aikaa kasvatettu tasa-arvoisemmin. Nämä nykyiset peräkammarinpojat ovat kuitenkin sen 30-60 vuoden takaisen kasvatuksen tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin jäänyt peräkammarintytöksi jos en olisi löytänyt yrittäjämiestäni.
Syynä että kärsin sos.tilanteiden pelosta jota ei lapsuudessa/ nuoruudessa todettu ja hoidettu eikä vakituista työpaikkaa tahtonut löytyä.
Asuin melkein kolmikymppiseksi kotona.Nyt on pakko kuulla enemmän! Miten tämä löytö tapahtui?
Ei varmaan avaudu enempää tämä. Olen 99% varma ettei tämä nainen tehnyt mitään, vaan yrittäjämies lähestyi ja teki aloitteen.
Toisin päin tällaista ei vaan tapahdu. Jos olisi sos til pelkoinen mies ei "löytäisi" mitään vaan jäisi peräkammariin.
Sos til pelkoa kuuluu hoitaa itse, joutuihan tuokin nainen lopulta kohtaamaan pelkonsa kun päätyi yhteen yrittäjämiehensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osottaisin syyttävän sormen pitkälti äiteihin. Äidit tekevät karhunpalveluksen pojilleen passaamalla näitä niin, ettei miehiä kiinnosta muuttaa pois, koska joutuisi itse tekemään kaiken sen mitä äiti tekee.
Kyllä parikymppisen pitäisi osallistua kustannuksiin kotona asuessaankin. Opiskelujen ohella voi tehdä töitä ja monet parikymppiset ammattikoulun käyneet ovat jo työelämässä, mutta silti saavat asua lapsuudenkodissaan ilmaiseksi. Miksi luopua niin hyvistä eduista?
Poikien ja äitien suhde on myös täysin erilainen kuin tyttöjen ja äitien. Ei tytöt halua jäädä äitinsä helmoihin asumaan.
Miksi vastuutat vain äidit ja isät vapautat vastuusta täysin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.
Yllättävän moni omillaan asuva nainen saa miehiltä palveluksia. Renkaiden vaihtaminen, remonttiapu, tietokoneen asennukset, ja vaikka mitä.
Omillaan suva mies joutuu oikeasti tekemään kaiken itse, koska "miesten töihin" on sosiaalisesti hyväksyttyä pyytää apua mutta "naisten töihin" ei.
Jaa kyllä minä olen auttanut kaverimiehiä esim. ompelemalla verhon käänteitä tai korjaamalla jotain rikki menneitä vaatteita. Koska osaan. Renkaanvaihtoapua en tarvitse, koska osaan sen kyllä itsekin, yhden kaverin muuttokin sujui ihan naisporukalla vaikka kyseessä oli hissittömän kerrostalon 4. kerros. Remonttiapua tarttee moni mieskin, se ei ole mitenkään automaatio että osaisi itse, tai joku tietokoneen asennus, millä perusteella se edes olisi miesten homma?
Itse en ole yhdeltäkään naispuoleiselta ystävältä saanut koskaan minkäänlaista apua mihinkään mutta kyllä heitä pitää auttaa aina kun he pyytävät
Oletko pyytänyt apua?
Jos pyynnöstä huolimatta eivät koskaan halua auttaa, hanki parempia kavereita.
Olen pyytänyt useasti. Eikä kavereiden vaihtaminen auta sen olen kokeillut useasti ja aina menee samalla tavalla miehet auttavat kyllä kun pyytää mutta naiset ei miehiä auta
No sama kai se on onko se mies vai nainen joka auttaa? Mitä ihmettä sä nyt ruikutat, oikeesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se poika ei ole väkivaltainen, niin eikö hänestä ole jotain seuraa niille vanhuksilleen kuitenkin?
EI JUMALAUTA!
Taas kerran tämä "mies on hyvä jos se ei lyö".
Naisilta ja tytöiltä vaaditaan PALJON ENEMMÄN! Ei riitä se, ettei ole väkivaltainen.
Riittää, kun kotona on väkivallaton ihminen hieman perään katsomassa. Yksinäinen vanhuus on kauhea asia turvattomuuksineen.
Etkö haluaisi, että sitten vanhana olisi joku, mieluiten omainen lähelläsi?
Minä ainakin niin toivon omalla kohdallani. Muita vaatimuksia en tuolle läheiselleni asettaisi, vain tuon turvallisuuden tunteen.
VOI JUMALAUTA!
Se vanhus joutuu palvelemaan sitä poikaansa, laittamaan ruuat, siivoamaan pojan tekemät sotkut yms. Siitä pojasta on vain lisätyötä vanhukselle. Todennäköisesti poika on myös alkoholisti, joka paskoo housuihinsa, siitäkin tulee vain lisää pyykkiä ja huolehdittavaa.
Mutta onhan se Markku niin upea poika ja avuksi äidilleen kun ei ole väkivaltainen!
Onko se Markku juuri tuollainen, kuika kerroit? Siinä tapauksessa ei hyvä.
Mutta on niitä muunlaisiakin Markkuja olemassa.
Siis, tarkoitetaanko tässä peräkammarisuudella nyt sitä, että jää aikuisenakin vielä asumaan vanhemmilleen, vai sitä ettei muuta pois kotikaupungistaan jonnekkin kauemmas..? Tiiän yhen miehen, joka on jäänyt asumaan kotiinsa. Käy kyllä töissä ym. Hänellä on autoja ym projekteja kotinsa halleissa, joita vapaa-aikanaan laittaa.
Mutta jos tässä meinataan sitä, etteikö muuttaisi kotikotikaupungistaan kauas, niin en ainakaan itse halua muuttaa kauas vanhemmastani sekä sisaruksestani. Autetaan aina toinen toisiamme ja vanhemmallammekin on jo ikää melkein 70, joten haluan olla tukena ja auttaa häntä tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vm. - 89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se peräkammaroituminen onnistuu kaupungeissakin eli aikuiset lapset jäävät asumaan vanhempiensa luokse koska siellä on tilaa ja se on edullista. Suomessakin niitä peräkammarin poikia ja tyttöjä taitaa olla enemmän Helsingissä kuin Kainuussa. Jossain vaiheessa nainen tai mies saattaa päätyä myös huolehtimaan omista vanhenevista vanhemmistaan etenkin jos hänellä ei ole muuta omaa perhettä.
Hieman ohis, mutta onko tämä jokin nykynuorten ilmiö? Tai ainakin lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana tämä, että päälle parikymppiset asuvat vielä kotona? Sekä tytöt että pojat..
En itsekään ole mikään ikäloppu, olen syntynyt vuonna 1989, mutta kyllä omassa nuoruudessani se oli ihan normi, että muutettiin omilleen viimeistään lukion/amiksen jälkeen tai sitten, kun intti on suoritettu! Moni tuttu, itseni mukaanlukien, muutti omilleen jo 18-vuotiaana. Ja kyllä, ihan omasta halusta, vanhempiin oli ja on yhä todella hyvät ja läheiset välit, eli kyse ei ollut mistään "Nyt potkitaan tuo pihalle kun 18v täytti" :D
Se vain tuntui kuuluvan aikuistumisprosessiin, että otetaan vastuu omasta pärjäämisestä.Nykyään tiedän useita 20-25-vuotiaita nuoria, jotka asuu yhä vanhempien hoteissa, eikä kyse ole mistään mt-ongelmaisista!?! Osaako joku selittää mikä ihmeen juttu tää on??
Eipä siinä mitään, hyvä jos sekä vanhemmat että nuoret on tyytyväisiä moiseen. Mietin vain, kun aivojen kehityskin loppuu siinä 25v paikkeilla, niin millainenkohan elämää sä pärjäämisen kyky näille tyypeille kehittyy, jotka eivät ole siihen mennessä itsenäistyneet... Lisääntyykö uusavuttomuus esimerkiksi?
Olen havainnut saman ilmiön. Yhtenäistä näille perheille tuntuu olevan se, etteivät vanhemmat varsinaisesti kannusta jälkikasvuaan kokeilemaan siipiään, vaan päinvastoin jarruttelevat - joko tietoisesti tai tiedostamatta - nuorten itsenäistymistä. Passaavat heitä, tekevät ruoat valmiiksi, pesevät pyykit, jos lapsella on jokin hiemankin vaikea tai virallinen asua jota ei "osaa hoitaa", vanhempi joko auttaa lasta ködestäpitöen tai neuvoo vieressä (esim. Verokortin tilaaminen tms). Yhdessäkin tuttavaperheessä on 24v mimmi, joka lukee jo neljättä vuotta lääkiksen pääsykokeisiin. On pyrkinyt siis 4 vuotta opiskelemaan pääsemättä sisään. Ei käy edes osa-aikaisesti töissä, ei juurikaan tee muita kotihommia kuin ulkoiluttaa perheen koiraa. Niinku kuinka kauan vanhemmat meinaa antaa lapsen päätoimisesti lukea kotona, 10 vuotta? On hienoa, että nuoret saa tavoitella unelmiaan, mutta eikö tuo ole jo karhunpalvelus tytölle, ettei vaadita MITÄÄN?
Voisit ehdottaa tuolle tuttavaperheelle tytön passittamista jonkin muun alan pariin. Jos 4v päätoimisesti lukee pääsykokeisiin eikä pääse sisään, niin sori ny vaan, ei tuu pääsemäänkään.... Todellakin karhunpalvelus nuorelle.
Jos haluaa lääkikseen, niin sitten kannattaa pitää haaveestaan kiinni. Ei sinne nyt 4 vuotta putkeen lueta sinne pääsykokeisiin, vaan se 3 kk keväisin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat hakeneet jopa 5 kertaa.
Lääkikseen todellakin luetaan paljon pitempään kuin 3 kk keväisin. Sinne kun ei ole niitä vuosittain vaihtuvia pääsykoekirjoja kuten joillain aloilla, joten voi lukea vaikka vuoden ympäri joka vuosi, ja kilpailu on niin kovaa että suurimman osan täytyy niin tehdäkin jos sisään meinaa päästä.
Vierailija kirjoitti:
Osottaisin syyttävän sormen pitkälti äiteihin. Äidit tekevät karhunpalveluksen pojilleen passaamalla näitä niin, ettei miehiä kiinnosta muuttaa pois, koska joutuisi itse tekemään kaiken sen mitä äiti tekee.
Kyllä parikymppisen pitäisi osallistua kustannuksiin kotona asuessaankin. Opiskelujen ohella voi tehdä töitä ja monet parikymppiset ammattikoulun käyneet ovat jo työelämässä, mutta silti saavat asua lapsuudenkodissaan ilmaiseksi. Miksi luopua niin hyvistä eduista?
Poikien ja äitien suhde on myös täysin erilainen kuin tyttöjen ja äitien. Ei tytöt halua jäädä äitinsä helmoihin asumaan.
Myös isät ovat vastuussa kasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rumasti mututuntumalla sanona ap:n aloitukseen oman tulkintani.
Tytöiltä ja pojilta on perinteisesti vaadittu kotona ihan eri asioita. Tytön on osallistuttava pöydän kattamiseen, pyykkäykseen, viikkaukseen, imurointiin, naapurien joululahjan valintaan, muutenkin jokapäiväiseen elämään. Pojan on ollut ok vetäytyä huoneeseensa ja tulla sitten valmiiseen pöytään, onhan hänellä miesten murheet kannettavanaan.
Näin ihan yksinkertaisesti tyttöjen on muutettava asumaan omilleen, jotta saavat olla rauhassa itsekseen. Sitä varten on pakko opiskella ammatti ja mennä töihin ja niitä ei peräkylältä löydy. Poika taas saa omaa tilaa siellä lapsuudenkodissakin, joten ei ole mitään pakottavaa tarvetta muuttaa, eikä tehdä niitä siihen tähtääviä ratkaisujakaan.
En usko, että tämä jatkuu tulevaisuudessa samanlaisena, kyllä lapsia on jo hyvän aikaa kasvatettu tasa-arvoisemmin. Nämä nykyiset peräkammarinpojat ovat kuitenkin sen 30-60 vuoden takaisen kasvatuksen tulosta.
Toivottavasti olet oikeassa. Tosin täsmälleen samaa sanottiin 30 vuotta sitten: onneksi asiat ovat muuttuneet ja nykyään ollaan tasa-arvoisia. Itse en ollut vielä syntynyt, mutta kuulemma samaa sanottiin jo 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset/tytöt ovat opportunistisempia, yksilöllisempiä ja itsekkäämpiä, kun miehet/pojat taas vuorostaan yhteisöllisempiä ja enempi yhteiseen kekoon kortensa kantavia ja siksi jäävät useammin asuinpaikkakunnalleen rakentamaan tulevaisuuttaan. Naisilla/tytöillä ajaa alituinen huomion tarve hyväksynnän etsintään maailmalle. He haluavat nk. näytille mittauttamaan tasoansa. Miehillä/pojilla vahva itsetunto, kun tietää ettei siellä maailmalla ole mikään sen paremmin ja voi itse rakentaa ympäristönsä paremmaksi ja missä vaan.
Siis eihän ole olemassa ketään tai mitään pinnallisempaa kuin nuori nainen vai tuleeko mieleen? Minä minä minä. Monet tytöt myös riitautuvat äitinsä kanssa peruuttamattomasti murrosiän kuohunnoissa ja nämä myös raskautuvat nuorella iällä missä vaan sattuvat sitten olemaankaan.
Vässykkämiehet jää kotipaikkakunnilleren, koska 8vat lapamatoja- kotona on kiva olla, kun kaikrn saa valmiina, vain se pllu puuttuu. Lidäksi hriltä puuttuu älykkyys ja sinnikkyys , jota mikä tahansa opiskelu vaatii. Kotikylällä ei ole opiskelumahdollisuuksia, ja siksi naiset lähtevät dieltä pois. Nsiset tajuavat, että pitää olla oma ammatti ja työ, jolla elättää itsensä. Onhn se vässykälke kurjaa, kun ei pllua sinne peräkammariin tuoda, siksi pitä haukkua naiset.
Keskustelu ei ole ikinä rakentavaa, jos siinä haukutaan jotain osapuolta. Nyt tässäkin haukutaan naiset ja miehet vuorotellen. Minulle tulee tuollaisesta haukkumisesta mieleen entinen ministerimme, Ville Niinistö, joka aina suureen ääneen haukkui muiden ajatukset, ja esitteli itsensä varsinaisena nerona. Viisas ihminen kun pystyy tuomaan omat ideansa esille ilman että lyttää muiden ajatukset alimpaan helvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset/tytöt ovat opportunistisempia, yksilöllisempiä ja itsekkäämpiä, kun miehet/pojat taas vuorostaan yhteisöllisempiä ja enempi yhteiseen kekoon kortensa kantavia ja siksi jäävät useammin asuinpaikkakunnalleen rakentamaan tulevaisuuttaan. Naisilla/tytöillä ajaa alituinen huomion tarve hyväksynnän etsintään maailmalle. He haluavat nk. näytille mittauttamaan tasoansa. Miehillä/pojilla vahva itsetunto, kun tietää ettei siellä maailmalla ole mikään sen paremmin ja voi itse rakentaa ympäristönsä paremmaksi ja missä vaan.
Siis eihän ole olemassa ketään tai mitään pinnallisempaa kuin nuori nainen vai tuleeko mieleen? Minä minä minä. Monet tytöt myös riitautuvat äitinsä kanssa peruuttamattomasti murrosiän kuohunnoissa ja nämä myös raskautuvat nuorella iällä missä vaan sattuvat sitten olemaankaan.
Sinne maailmalle mennää hyvin usein opintojen ja työpaikan perässä. Hyvä niin.
Niin mennään kun kotipaikkakunnan tarjota ei kelpaa vaan vaaditaan parempaa koulutusta, parempaa työtä ja parempia palveluita. Naiset ovat nirsompia sen suhteen mitä suostuvat tekemään oman elannon takia. Mies tekee työkseen sitä mikä on pakko tehdä ja naiset tekevät sitä mitä tahtovat tehdä
Kotipaikkakunnan tarjonta on usein olematonta ja naiselle ei yksinkertaisesti ole mitään siellä. Täysin normaalia haluta muuttaa kotoa ja etsiä oma juttu.
Miksi olisi myös väärin haluta hyvä työ ja muutenkin hyviä juttuja? Ilman ihmisiä jotka ovat halunneet asiat paremmin, ei olisi moni asia nyt paremmin kuin ennen.
Jos kaikki tekisivät sitä mitä haluaa niin moni itsestäänselvyys jäisi tekemättä. Uskallan väittää että ei toimisi viemärit, ei toimisi roskien keräys. Raskaassa teollisuus työssä mitä teen kuulee vielä tänä päivänäkin naisilta kommentteja että nuo on miesten töitä kun on niin raskaita ja itse suostuu tekemään vain helpompia ja kevyempiä töitä. Nuo ammatit tuli nopeasti mieleen kun mietin asioita mitä miesten on pakko tehdä kun naiset eivät niitä halua tehdä, tai ainakaan naisia ei näy noita tekemässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ja miehet nyt vaan ovat erilaisia, sori siitä. Kaikkialla maailmassa naiset hakeutuvat isoihin kaupunkeihin. Se että se on naisten mielestä parempi valinta ei tarkoita sitä, että miehet valitsevat huonosti.
Tuntemani peräkammarin pojat ovat kaikki alkoholisteja ja elämäntapatyöttömiä. Osalla hoitamattomia mt-ongelmia. Kaikki ovat valtava taakka ikääntyville vanhemmilleen ja yhteiskunnalle. Kyllä tuo elämäntapa on objektiivisesti arvioituna huono valinta.
Onko se valinta?
Mielenterveyden horjuminen on oma valinta siis kummallakin sukupuolella. Näinkö?
Minusta kyse on muustakin kuin "pojat on poikia" -kasvatuksesta ja siitä ettei pojilta vaadittaisi yhtä paljon. Tytöillä on paremmat tunnetaidot, tytöt keskustelevat keskenään enemmän ongelmistaan ja uskaltavat hakea niihin pienemmällä kynnyksellä apua.
Esim. Omassa lapsuudenperheessäni oli paljon ongelmia ja sekä minulla että sisaruksillani oli mielenterveysongelmia jo nuorena. Minä muutin jo varhain pois, mutta pikkuveljeni on tällainen peräkammarinpoika. Masennus ja sosiaalinen eristys rampauttaa henkisesti ja tuntuu vähättelevältä, että tämä puoli jätetään huomiotta. Kun on kerran jäänyt peräkammariin, voi sieltä olla todella vaikea enää ponnistaa pois. Toki monet varmasti elävät aika normaaliakin elämää sieltä käsin, veljeni edustaa enemmän ns. Hikikomori-ilmiötä johon on hyvin vaikea puuttua. Ja siihen on varmasti vaikuttanut enemmän traumaattiset kokemukset koulukiusaamisesta yms, ei niinkään vanhempien paapominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on helpompi muuttaa uusiin ympyröihin, koska hän saa niissä helposti uusia seksikumppaneita. Mies ei saa, mies tulee kilpailijaksi. Kuvitelkaa nuorta miestä muuttamassa Jämsästä Helsinkiin ajamaan bussia tai raksamieheksi. Mistä hän saa naisen joka on hänestä kiinnostunut? Ei mistään.
Ulkomaillekin on helppo naisen muuttaa, koska etenkin suomalainen nainen on maailmankuulu helppoudestaan. Ensimmäinen ilta Britanniassa, Ranskassa, Italiassa, USA:ssa ja jostain löytyy seksipalveltava. Ei suomalainen mies löydä vastaavaa ellei maksa.
Jospa mies ei lähtökohtaisesti muuttaisikaan pilden perässä vaan esimerkiksi työpaikan, koulutuksen, muutoksen, aikuistumisen, itsenäistymisen, kiinnostavien mahdollisuuksien, parempien tienestien tai uuden asuinympäristön takia? En ole ikinä kuullut naisesta, joka tekisi elämänpäätöksiään munansaannin perusteella.
Eräs, ellei painavin, syy sille että uskaltauduin seurustelemaan ja lopulta naimisiin ulkomaalaisen mieheni kanssa, oli se, että hän oli muuttanut Suomeen opiskelemaan ja töihin täysin omista vaikuttimistaan käsin. Hän oli rankannut puolisen tusinaa maata parhausjärjestykseen, puntaroinut niistä itselleen parhaan mm. kulttuuri- ja muiden erojen (ja miksei myös yhteneväisyyksien) kannalta, ja lopulta päätynyt Suomeen. Opiskeli, valmistui ja työllistyi.
Oli valtava helpotus tajuta, että vaikka eroaisimmekin, niin miehelläni oli ja on Suomeen monta muutakin kiintopistettä, enkä minä joutuisi kannattelemaan kaikkea. Täytyy sanoa, että oma kohtalonsa ohjat omiin käsiinsä ottanut mies on äärimmäisen seksikäs!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vm. - 89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se peräkammaroituminen onnistuu kaupungeissakin eli aikuiset lapset jäävät asumaan vanhempiensa luokse koska siellä on tilaa ja se on edullista. Suomessakin niitä peräkammarin poikia ja tyttöjä taitaa olla enemmän Helsingissä kuin Kainuussa. Jossain vaiheessa nainen tai mies saattaa päätyä myös huolehtimaan omista vanhenevista vanhemmistaan etenkin jos hänellä ei ole muuta omaa perhettä.
Hieman ohis, mutta onko tämä jokin nykynuorten ilmiö? Tai ainakin lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana tämä, että päälle parikymppiset asuvat vielä kotona? Sekä tytöt että pojat..
En itsekään ole mikään ikäloppu, olen syntynyt vuonna 1989, mutta kyllä omassa nuoruudessani se oli ihan normi, että muutettiin omilleen viimeistään lukion/amiksen jälkeen tai sitten, kun intti on suoritettu! Moni tuttu, itseni mukaanlukien, muutti omilleen jo 18-vuotiaana. Ja kyllä, ihan omasta halusta, vanhempiin oli ja on yhä todella hyvät ja läheiset välit, eli kyse ei ollut mistään "Nyt potkitaan tuo pihalle kun 18v täytti" :D
Se vain tuntui kuuluvan aikuistumisprosessiin, että otetaan vastuu omasta pärjäämisestä.Nykyään tiedän useita 20-25-vuotiaita nuoria, jotka asuu yhä vanhempien hoteissa, eikä kyse ole mistään mt-ongelmaisista!?! Osaako joku selittää mikä ihmeen juttu tää on??
Eipä siinä mitään, hyvä jos sekä vanhemmat että nuoret on tyytyväisiä moiseen. Mietin vain, kun aivojen kehityskin loppuu siinä 25v paikkeilla, niin millainenkohan elämää sä pärjäämisen kyky näille tyypeille kehittyy, jotka eivät ole siihen mennessä itsenäistyneet... Lisääntyykö uusavuttomuus esimerkiksi?
Olen havainnut saman ilmiön. Yhtenäistä näille perheille tuntuu olevan se, etteivät vanhemmat varsinaisesti kannusta jälkikasvuaan kokeilemaan siipiään, vaan päinvastoin jarruttelevat - joko tietoisesti tai tiedostamatta - nuorten itsenäistymistä. Passaavat heitä, tekevät ruoat valmiiksi, pesevät pyykit, jos lapsella on jokin hiemankin vaikea tai virallinen asua jota ei "osaa hoitaa", vanhempi joko auttaa lasta ködestäpitöen tai neuvoo vieressä (esim. Verokortin tilaaminen tms). Yhdessäkin tuttavaperheessä on 24v mimmi, joka lukee jo neljättä vuotta lääkiksen pääsykokeisiin. On pyrkinyt siis 4 vuotta opiskelemaan pääsemättä sisään. Ei käy edes osa-aikaisesti töissä, ei juurikaan tee muita kotihommia kuin ulkoiluttaa perheen koiraa. Niinku kuinka kauan vanhemmat meinaa antaa lapsen päätoimisesti lukea kotona, 10 vuotta? On hienoa, että nuoret saa tavoitella unelmiaan, mutta eikö tuo ole jo karhunpalvelus tytölle, ettei vaadita MITÄÄN?
Voisit ehdottaa tuolle tuttavaperheelle tytön passittamista jonkin muun alan pariin. Jos 4v päätoimisesti lukee pääsykokeisiin eikä pääse sisään, niin sori ny vaan, ei tuu pääsemäänkään.... Todellakin karhunpalvelus nuorelle.
Jos haluaa lääkikseen, niin sitten kannattaa pitää haaveestaan kiinni. Ei sinne nyt 4 vuotta putkeen lueta sinne pääsykokeisiin, vaan se 3 kk keväisin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat hakeneet jopa 5 kertaa.
Lääkikseen todellakin luetaan paljon pitempään kuin 3 kk keväisin. Sinne kun ei ole niitä vuosittain vaihtuvia pääsykoekirjoja kuten joillain aloilla, joten voi lukea vaikka vuoden ympäri joka vuosi, ja kilpailu on niin kovaa että suurimman osan täytyy niin tehdäkin jos sisään meinaa päästä.
Jotkut lukee, jotkut ei lue. Itse hain kaksi kertaa ja luin vain sen 3 kk keväällä, kun olin töissä ( toinen ammatti)- ei omisi ollut muuten mahdollista, tai olisi pitänyt irtisanoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin jäänyt peräkammarintytöksi jos en olisi löytänyt yrittäjämiestäni.
Syynä että kärsin sos.tilanteiden pelosta jota ei lapsuudessa/ nuoruudessa todettu ja hoidettu eikä vakituista työpaikkaa tahtonut löytyä.
Asuin melkein kolmikymppiseksi kotona.Nyt on pakko kuulla enemmän! Miten tämä löytö tapahtui?
Ei varmaan avaudu enempää tämä. Olen 99% varma ettei tämä nainen tehnyt mitään, vaan yrittäjämies lähestyi ja teki aloitteen.
Toisin päin tällaista ei vaan tapahdu. Jos olisi sos til pelkoinen mies ei "löytäisi" mitään vaan jäisi peräkammariin.
Sos til pelkoa kuuluu hoitaa itse, joutuihan tuokin nainen lopulta kohtaamaan pelkonsa kun päätyi yhteen yrittäjämiehensä kanssa.
Joo koska mies lähestyi. Vaatii pikkasen enemmän tehdä aloite kuin olla aloitteen vastaanottaja.
Alue: Aihe vapaa
Kenen vika huono teksti on jos ei sen kirjoittajan?