Miksi naiset eivät peräkammaroidu kuten miehet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.

Yllättävän moni omillaan asuva nainen saa miehiltä palveluksia. Renkaiden vaihtaminen, remonttiapu, tietokoneen asennukset, ja vaikka mitä.

Omillaan suva mies joutuu oikeasti tekemään kaiken itse, koska "miesten töihin" on sosiaalisesti hyväksyttyä pyytää apua mutta "naisten töihin" ei.

Jaa kyllä minä olen auttanut kaverimiehiä esim. ompelemalla verhon käänteitä tai korjaamalla jotain rikki menneitä vaatteita. Koska osaan. Renkaanvaihtoapua en tarvitse, koska osaan sen kyllä itsekin, yhden kaverin muuttokin sujui ihan naisporukalla vaikka kyseessä oli hissittömän kerrostalon 4. kerros. Remonttiapua tarttee moni mieskin, se ei ole mitenkään automaatio että osaisi itse, tai joku tietokoneen asennus, millä perusteella se edes olisi miesten homma?

Itse en ole yhdeltäkään naispuoleiselta ystävältä saanut koskaan minkäänlaista apua mihinkään mutta kyllä heitä pitää auttaa aina kun he pyytävät

Oletko pyytänyt apua?

Jos pyynnöstä huolimatta eivät koskaan halua auttaa, hanki parempia kavereita.

Siinä missä naisilla on ns. lasikatto työelämässä, on miehillä lasilattia elämässä. Minusta on sääli, että feministit unohtavat sukupuoliroolit ja yhteiskunnalliset selittävät tekijät heti, kun on kyse naisia suosivista rakenteista ja miehiä syrjivistä. Silloin he vain syyllistävät uhria ja kieltävät naisten etuoikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ja miehet nyt vaan ovat erilaisia, sori siitä. Kaikkialla maailmassa naiset hakeutuvat isoihin kaupunkeihin. Se että se on naisten mielestä parempi valinta ei tarkoita sitä, että miehet valitsevat huonosti.

Tuntemani peräkammarin pojat ovat kaikki alkoholisteja ja elämäntapatyöttömiä. Osalla hoitamattomia mt-ongelmia. Kaikki ovat valtava taakka ikääntyville vanhemmilleen ja yhteiskunnalle. Kyllä tuo elämäntapa on objektiivisesti arvioituna huono valinta.

Olet tuilla elävä neljän lapsen, kaikilla eri isä, kaikentietävä katkera punaviinin lipittäjä äiti?

En.

Miehen tunne-elämän mekaniikka ja sosiaalinen asema eroavat olennaisesti naisesta. Tämä johtaa erilaisiin elämäntapoihin ja suurempaan syrjäytymisriskiin miesten kohdalla.

Miehelle sekä fyysinen että henkinen läheisyys ja hellyys tulevat yleensä vasta jonkin konkreettisen tapahtuman tai toiminnan seurauksena: kavereita halataan kun kotijoukkue tekee matsissa maalin, sukuloimassa käydään kun on hankittu puoliso ja perustettu perhe, ruokaa laitetaan itse kun on lapsia jotka pitää ruokkia jne. Parisuhteessa elävälle miehelle hellittely ja halailukin tulevat yleensä luontevammin vasta seksin jälkeen. Nainen taas halaa ystäväänsä heti kohdatessa, soittelee herkästi sukulaisille ja kavereille "muuten vaan" ja lähettelee joulu- ja syntymäpäiväkortteja. Nainen myös haluaisi halailla ja hipsutella puolison kanssa arjen lomassa ja seksiin virittäytyessä. Tässä ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa, nämä ovat lähinnä hormonitoiminnasta johtuvia taipumuksia. 

Ja sosiaalinen puoli: Nykyajan naiselle esimerkiksi työttömyys on hyvin noloa ja kiusallista, mutta miehelle se on edelleen täysi tabu. Esimerkiksi minä voin hyvin työttömänä viettää aikaa vanhempieni kotona, autella äitiäni kotiaskareissa ja leipoa hänen kanssaan ja vaikka tehdä käsitöitä - eli harrastella ja olla sosiaalinen. Jos mies tekisi näin, sitä pidettäisiin täysin käsittämättömänä ja kummallisena eikä se hänellekään tuntuisi ehkä luontevalta. On helpompi vetäytyä omaan huoneeseen tietokoneen ääreen pelaamaan tai odotella että saisi sen työn ja puolison ja perheen.

Miesten suosimat ja heille hyväksytymmät harrastukset kuten vaikka puutyöt ja auton rassailut vaativat yleensä myös kalliimpia tiloja ja työkaluja jotka eivät ole kaikkien saatavilla (vrt. neulominen ja paperiaskartelu). Jos mies vaikka tykkää koodata vapaa-ajallaan, oletus on että hänestä tulee "huippukoodari" ja hänen tulisi lyödä jutulla jotenkin rahaksi. Tämä luo paineita ja nostaa kynnystä uusien asioiden kokeiluun ja omien tuotosten jakamiseen ja syö elämäniloa. 

Tästä kumpuaa osittain myös eriarvoisuus työelämässä: miehelle halutaan usein varata kovapalkkainen tittelillä varusteltu työ koska työtön ja rahaton mies on kauhistus, nainen voi hyvin puuhastella pienellä palkalla tai olla kotona eikä se nyt maailmaa kaada. Varjopuolena tässä on miehen kannalta on kaikki-tai-ei-mitään -tilanne: joko olet "luuseri" tai "alfa" - mitään pipertelyä tai omillaan touhuilua ei katsota hyvällä.

Tuntemani 35v peräkammarinpoika asuu paritalossa, missä siis seinän takana vanhemmat. Käy siellä syömässä, pesettämässä vaatteet yms. On työtön ja ansaitsee rahaa tekemällä pimeitä autonkorjaus- ja remonttitöitä. Rahaa tosin hänellä ei mene juuri mihinkään, koska ei tykkää käydä ulkona, ei osta juurikaan vaatteita, ei matkustele ja tosiaan -asuminen ja syöminen on ilmaista.

Haaveilee lapsista ja perheestä, mutta tosiaan kuvittelee, että joku nainen muka suostuisi muuttamaan anopin naapuriin. Saati sitten, että alkaisi passaamaan ja katselemaan työtöntä ukkoa. Hänellä ei ole siis mitään halua muuttaa, edes naisen löytäessään. No, sitä tuskin tulee tapahtumaan, joten ehkä ihan hyvä elää noin, niin voi sitten itse tulevaisuudessa huolehtia vanhemmistaan 🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin jäänyt peräkammarintytöksi jos en olisi löytänyt yrittäjämiestäni.

Syynä että kärsin sos.tilanteiden pelosta jota ei lapsuudessa/ nuoruudessa todettu ja hoidettu eikä vakituista työpaikkaa tahtonut löytyä.

Asuin melkein kolmikymppiseksi kotona.

Nyt on pakko kuulla enemmän! Miten tämä löytö tapahtui?

Ei varmaan avaudu enempää tämä. Olen 99% varma ettei tämä nainen tehnyt mitään, vaan yrittäjämies lähestyi ja teki aloitteen.

Toisin päin tällaista ei vaan tapahdu. Jos olisi sos til pelkoinen mies ei "löytäisi" mitään vaan jäisi peräkammariin.

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä naisilla on ns. lasikatto työelämässä, on miehillä lasilattia elämässä. Minusta on sääli, että feministit unohtavat sukupuoliroolit ja yhteiskunnalliset selittävät tekijät heti, kun on kyse naisia suosivista rakenteista ja miehiä syrjivistä. Silloin he vain syyllistävät uhria ja kieltävät naisten etuoikeudet.

Luin tekstisi kolmesti, mutta valitettavasti en löydä siitä mitään sisältöä.

Koska biologia. Naiset juoksee miesten perässä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näyttäisi edelleen olevan niin, että etenkin äidit passaa poikalapsensa "piloille". Huolehditaan kouluasiat, voidellaan leivät, ei vaadita kotitöiden tekemistä. Kehutaan pienistäkin asioista, esim. Jos on läksyt tehty tai huone siivottu. Ei tytöistä huolehdita samalla tavalla, ei kehuta eikä kannusteta. Nää äidit tunnustaa itsekin, että kohtelevat eri tavalla poikiaan.

Totta. Ja tämä on vauva-palsta. Voisivat palstalaiset miettiä itse, miten tasa-arvoisesti kasvattavat omia lapsiaan NYT.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani 35v peräkammarinpoika asuu paritalossa, missä siis seinän takana vanhemmat. Käy siellä syömässä, pesettämässä vaatteet yms. On työtön ja ansaitsee rahaa tekemällä pimeitä autonkorjaus- ja remonttitöitä. Rahaa tosin hänellä ei mene juuri mihinkään, koska ei tykkää käydä ulkona, ei osta juurikaan vaatteita, ei matkustele ja tosiaan -asuminen ja syöminen on ilmaista.

Haaveilee lapsista ja perheestä, mutta tosiaan kuvittelee, että joku nainen muka suostuisi muuttamaan anopin naapuriin. Saati sitten, että alkaisi passaamaan ja katselemaan työtöntä ukkoa. Hänellä ei ole siis mitään halua muuttaa, edes naisen löytäessään. No, sitä tuskin tulee tapahtumaan, joten ehkä ihan hyvä elää noin, niin voi sitten itse tulevaisuudessa huolehtia vanhemmistaan 🤷‍♀️

Jaa että 35-vuotiaana pesettää vaatteensa ja teettää ruokansa vanhemmillaan, mutta taikaiskusta muuttuu huolehtivaksi, vastuulliseksi aikuiseksi kun vanhemmat täyttävät 70 vuotta? Tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä naisilla on ns. lasikatto työelämässä, on miehillä lasilattia elämässä. Minusta on sääli, että feministit unohtavat sukupuoliroolit ja yhteiskunnalliset selittävät tekijät heti, kun on kyse naisia suosivista rakenteista ja miehiä syrjivistä. Silloin he vain syyllistävät uhria ja kieltävät naisten etuoikeudet.

Luin tekstisi kolmesti, mutta valitettavasti en löydä siitä mitään sisältöä.

Itse tulkitsen, että miehelle ei ole paikkaa kaupungissa esim. kassahommia tai ulkomaille au pairiksi juttuja.

Eli jos lähtee pitää olla paikka jo tiedossa tai sitten täytyy olla työttömänä yksiössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vm. - 89 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se peräkammaroituminen onnistuu kaupungeissakin eli aikuiset lapset jäävät asumaan vanhempiensa luokse koska siellä on tilaa ja se on edullista. Suomessakin niitä peräkammarin poikia ja tyttöjä taitaa olla enemmän Helsingissä kuin Kainuussa. Jossain vaiheessa nainen tai mies saattaa päätyä myös huolehtimaan omista vanhenevista vanhemmistaan etenkin jos hänellä ei ole muuta omaa perhettä.

Hieman ohis, mutta onko tämä jokin nykynuorten ilmiö? Tai ainakin lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana tämä, että päälle parikymppiset asuvat vielä kotona? Sekä tytöt että pojat..

En itsekään ole mikään ikäloppu, olen syntynyt vuonna 1989, mutta kyllä omassa nuoruudessani se oli ihan normi, että muutettiin omilleen viimeistään lukion/amiksen jälkeen tai sitten, kun intti on suoritettu! Moni tuttu, itseni mukaanlukien, muutti omilleen jo 18-vuotiaana. Ja kyllä, ihan omasta halusta, vanhempiin oli ja on yhä todella hyvät ja läheiset välit, eli kyse ei ollut mistään "Nyt potkitaan tuo pihalle kun 18v täytti" :D

Se vain tuntui kuuluvan aikuistumisprosessiin, että otetaan vastuu omasta pärjäämisestä.

Nykyään tiedän useita 20-25-vuotiaita nuoria, jotka asuu yhä vanhempien hoteissa, eikä kyse ole mistään mt-ongelmaisista!?! Osaako joku selittää mikä ihmeen juttu tää on??

Eipä siinä mitään, hyvä jos sekä vanhemmat että nuoret on tyytyväisiä moiseen. Mietin vain, kun aivojen kehityskin loppuu siinä 25v paikkeilla, niin millainenkohan elämää sä pärjäämisen kyky näille tyypeille kehittyy, jotka eivät ole siihen mennessä itsenäistyneet... Lisääntyykö uusavuttomuus esimerkiksi?

Olen havainnut saman ilmiön. Yhtenäistä näille perheille tuntuu olevan se, etteivät vanhemmat varsinaisesti kannusta jälkikasvuaan kokeilemaan siipiään, vaan päinvastoin jarruttelevat - joko tietoisesti tai tiedostamatta - nuorten itsenäistymistä. Passaavat heitä, tekevät ruoat valmiiksi, pesevät pyykit, jos lapsella on jokin hiemankin vaikea tai virallinen asua jota ei "osaa hoitaa", vanhempi joko auttaa lasta ködestäpitöen tai neuvoo vieressä (esim. Verokortin tilaaminen tms). Yhdessäkin tuttavaperheessä on 24v mimmi, joka lukee jo neljättä vuotta lääkiksen pääsykokeisiin. On pyrkinyt siis 4 vuotta opiskelemaan pääsemättä sisään. Ei käy edes osa-aikaisesti töissä, ei juurikaan tee muita kotihommia kuin ulkoiluttaa perheen koiraa. Niinku kuinka kauan vanhemmat meinaa antaa lapsen päätoimisesti lukea kotona, 10 vuotta? On hienoa, että nuoret saa tavoitella unelmiaan, mutta eikö tuo ole jo karhunpalvelus tytölle, ettei vaadita MITÄÄN?

Voisit ehdottaa tuolle tuttavaperheelle tytön passittamista jonkin muun alan pariin. Jos 4v päätoimisesti lukee pääsykokeisiin eikä pääse sisään, niin sori ny vaan, ei tuu pääsemäänkään.... Todellakin karhunpalvelus nuorelle.

Jos haluaa lääkikseen, niin sitten kannattaa pitää haaveestaan kiinni. Ei sinne nyt 4 vuotta putkeen lueta sinne pääsykokeisiin, vaan se 3 kk keväisin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat hakeneet jopa 5 kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.

Yllättävän moni omillaan asuva nainen saa miehiltä palveluksia. Renkaiden vaihtaminen, remonttiapu, tietokoneen asennukset, ja vaikka mitä.

Omillaan suva mies joutuu oikeasti tekemään kaiken itse, koska "miesten töihin" on sosiaalisesti hyväksyttyä pyytää apua mutta "naisten töihin" ei.

Jaa kyllä minä olen auttanut kaverimiehiä esim. ompelemalla verhon käänteitä tai korjaamalla jotain rikki menneitä vaatteita. Koska osaan. Renkaanvaihtoapua en tarvitse, koska osaan sen kyllä itsekin, yhden kaverin muuttokin sujui ihan naisporukalla vaikka kyseessä oli hissittömän kerrostalon 4. kerros. Remonttiapua tarttee moni mieskin, se ei ole mitenkään automaatio että osaisi itse, tai joku tietokoneen asennus, millä perusteella se edes olisi miesten homma?

Itse en ole yhdeltäkään naispuoleiselta ystävältä saanut koskaan minkäänlaista apua mihinkään mutta kyllä heitä pitää auttaa aina kun he pyytävät

Oletko pyytänyt apua?

Jos pyynnöstä huolimatta eivät koskaan halua auttaa, hanki parempia kavereita.

Olen pyytänyt useasti. Eikä kavereiden vaihtaminen auta sen olen kokeillut useasti ja aina menee samalla tavalla miehet auttavat kyllä kun pyytää mutta naiset ei miehiä auta

Vierailija kirjoitti:

Koska biologia. Naiset juoksee miesten perässä.

Ahahahahaha. Koska biologia- mies🤣 Tiesitkö, koska biologia, että.se on toisinpäin. Urokset juoksee naaraan oerössä. Otapoa selvää miksi. Biologia sen kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset/tytöt ovat opportunistisempia, yksilöllisempiä ja itsekkäämpiä, kun miehet/pojat taas vuorostaan yhteisöllisempiä ja enempi yhteiseen kekoon kortensa kantavia ja siksi jäävät useammin asuinpaikkakunnalleen rakentamaan tulevaisuuttaan. Naisilla/tytöillä ajaa alituinen huomion tarve hyväksynnän etsintään maailmalle. He haluavat nk. näytille mittauttamaan tasoansa. Miehillä/pojilla vahva itsetunto, kun tietää ettei siellä maailmalla ole mikään sen paremmin ja voi itse rakentaa ympäristönsä paremmaksi ja missä vaan.

Siis eihän ole olemassa ketään tai mitään pinnallisempaa kuin nuori nainen vai tuleeko mieleen? Minä minä minä. Monet tytöt myös riitautuvat äitinsä kanssa peruuttamattomasti murrosiän kuohunnoissa ja nämä myös raskautuvat nuorella iällä missä vaan sattuvat sitten olemaankaan.

Sinne maailmalle mennää hyvin usein opintojen ja työpaikan perässä. Hyvä niin.

Niin mennään kun kotipaikkakunnan tarjota ei kelpaa vaan vaaditaan parempaa koulutusta, parempaa työtä ja parempia palveluita. Naiset ovat nirsompia sen suhteen mitä suostuvat tekemään oman elannon takia. Mies tekee työkseen sitä mikä on pakko tehdä ja naiset tekevät sitä mitä tahtovat tehdä

Kotipaikkakunnan tarjonta on usein olematonta ja naiselle ei yksinkertaisesti ole mitään siellä. Täysin normaalia haluta muuttaa kotoa ja etsiä oma juttu.

Miksi olisi myös väärin haluta hyvä työ ja muutenkin hyviä juttuja? Ilman ihmisiä jotka ovat halunneet asiat paremmin, ei olisi moni asia nyt paremmin kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.

Yllättävän moni omillaan asuva nainen saa miehiltä palveluksia. Renkaiden vaihtaminen, remonttiapu, tietokoneen asennukset, ja vaikka mitä.

Omillaan suva mies joutuu oikeasti tekemään kaiken itse, koska "miesten töihin" on sosiaalisesti hyväksyttyä pyytää apua mutta "naisten töihin" ei.

Jaa kyllä minä olen auttanut kaverimiehiä esim. ompelemalla verhon käänteitä tai korjaamalla jotain rikki menneitä vaatteita. Koska osaan. Renkaanvaihtoapua en tarvitse, koska osaan sen kyllä itsekin, yhden kaverin muuttokin sujui ihan naisporukalla vaikka kyseessä oli hissittömän kerrostalon 4. kerros. Remonttiapua tarttee moni mieskin, se ei ole mitenkään automaatio että osaisi itse, tai joku tietokoneen asennus, millä perusteella se edes olisi miesten homma?

Itse en ole yhdeltäkään naispuoleiselta ystävältä saanut koskaan minkäänlaista apua mihinkään mutta kyllä heitä pitää auttaa aina kun he pyytävät

Oletko pyytänyt apua?

Jos pyynnöstä huolimatta eivät koskaan halua auttaa, hanki parempia kavereita.

Olen pyytänyt useasti. Eikä kavereiden vaihtaminen auta sen olen kokeillut useasti ja aina menee samalla tavalla miehet auttavat kyllä kun pyytää mutta naiset ei miehiä auta

Vaihda kavereita. Tuo ei muuten ole sukupuolern liittyvä asia. Minulla on ollut hyviä, että huonoja ystäviä, sekä miehissä, että naisissa.

Onpa herkkää taas, kun tietyt kommentit pitää poistaa.

Mutta se koira ärähtää, johon kalikka kajahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä naisilla on ns. lasikatto työelämässä, on miehillä lasilattia elämässä. Minusta on sääli, että feministit unohtavat sukupuoliroolit ja yhteiskunnalliset selittävät tekijät heti, kun on kyse naisia suosivista rakenteista ja miehiä syrjivistä. Silloin he vain syyllistävät uhria ja kieltävät naisten etuoikeudet.

Luin tekstisi kolmesti, mutta valitettavasti en löydä siitä mitään sisältöä.

Se ei ole varmaan kirjoittajan vika jos sinä et halua totuutta uskoa ja et halua sisältöä löytää.

Vierailija kirjoitti:

Miehen tunne-elämän mekaniikka ja sosiaalinen asema eroavat olennaisesti naisesta. Tämä johtaa erilaisiin elämäntapoihin ja suurempaan syrjäytymisriskiin miesten kohdalla.

Miehelle sekä fyysinen että henkinen läheisyys ja hellyys tulevat yleensä vasta jonkin konkreettisen tapahtuman tai toiminnan seurauksena: kavereita halataan kun kotijoukkue tekee matsissa maalin, sukuloimassa käydään kun on hankittu puoliso ja perustettu perhe, ruokaa laitetaan itse kun on lapsia jotka pitää ruokkia jne. Parisuhteessa elävälle miehelle hellittely ja halailukin tulevat yleensä luontevammin vasta seksin jälkeen. Nainen taas halaa ystäväänsä heti kohdatessa, soittelee herkästi sukulaisille ja kavereille "muuten vaan" ja lähettelee joulu- ja syntymäpäiväkortteja. Nainen myös haluaisi halailla ja hipsutella puolison kanssa arjen lomassa ja seksiin virittäytyessä. Tässä ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa, nämä ovat lähinnä hormonitoiminnasta johtuvia taipumuksia. 

Ja sosiaalinen puoli: Nykyajan naiselle esimerkiksi työttömyys on hyvin noloa ja kiusallista, mutta miehelle se on edelleen täysi tabu. Esimerkiksi minä voin hyvin työttömänä viettää aikaa vanhempieni kotona, autella äitiäni kotiaskareissa ja leipoa hänen kanssaan ja vaikka tehdä käsitöitä - eli harrastella ja olla sosiaalinen. Jos mies tekisi näin, sitä pidettäisiin täysin käsittämättömänä ja kummallisena eikä se hänellekään tuntuisi ehkä luontevalta. On helpompi vetäytyä omaan huoneeseen tietokoneen ääreen pelaamaan tai odotella että saisi sen työn ja puolison ja perheen.

Miesten suosimat ja heille hyväksytymmät harrastukset kuten vaikka puutyöt ja auton rassailut vaativat yleensä myös kalliimpia tiloja ja työkaluja jotka eivät ole kaikkien saatavilla (vrt. neulominen ja paperiaskartelu). Jos mies vaikka tykkää koodata vapaa-ajallaan, oletus on että hänestä tulee "huippukoodari" ja hänen tulisi lyödä jutulla jotenkin rahaksi. Tämä luo paineita ja nostaa kynnystä uusien asioiden kokeiluun ja omien tuotosten jakamiseen ja syö elämäniloa. 

Tästä kumpuaa osittain myös eriarvoisuus työelämässä: miehelle halutaan usein varata kovapalkkainen tittelillä varusteltu työ koska työtön ja rahaton mies on kauhistus, nainen voi hyvin puuhastella pienellä palkalla tai olla kotona eikä se nyt maailmaa kaada. Varjopuolena tässä on miehen kannalta on kaikki-tai-ei-mitään -tilanne: joko olet "luuseri" tai "alfa" - mitään pipertelyä tai omillaan touhuilua ei katsota hyvällä.

Olipas kummallinen, epätosi ja täysin asiaan liittymätön analyysi. Tuttavapiirissäni ei ole kuvailemasi kaltaisia naisia enkä ole sellainen itse. Esim. halasin parasta ystävääni ensi kertaa kun olimme tunteneet 6 vuotta. Häpesin suunnattomasti työttömyyttäni ja pientä palkkaani. Olen usein ihmetellyt tuttujen miesten läheisiä, välittömiä kaverisuhteita toisten miesten kanssa. Itselleni tuollainen läheisyys olisi täysin vierasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vm. - 89 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se peräkammaroituminen onnistuu kaupungeissakin eli aikuiset lapset jäävät asumaan vanhempiensa luokse koska siellä on tilaa ja se on edullista. Suomessakin niitä peräkammarin poikia ja tyttöjä taitaa olla enemmän Helsingissä kuin Kainuussa. Jossain vaiheessa nainen tai mies saattaa päätyä myös huolehtimaan omista vanhenevista vanhemmistaan etenkin jos hänellä ei ole muuta omaa perhettä.

Hieman ohis, mutta onko tämä jokin nykynuorten ilmiö? Tai ainakin lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana tämä, että päälle parikymppiset asuvat vielä kotona? Sekä tytöt että pojat..

En itsekään ole mikään ikäloppu, olen syntynyt vuonna 1989, mutta kyllä omassa nuoruudessani se oli ihan normi, että muutettiin omilleen viimeistään lukion/amiksen jälkeen tai sitten, kun intti on suoritettu! Moni tuttu, itseni mukaanlukien, muutti omilleen jo 18-vuotiaana. Ja kyllä, ihan omasta halusta, vanhempiin oli ja on yhä todella hyvät ja läheiset välit, eli kyse ei ollut mistään "Nyt potkitaan tuo pihalle kun 18v täytti" :D

Se vain tuntui kuuluvan aikuistumisprosessiin, että otetaan vastuu omasta pärjäämisestä.

Nykyään tiedän useita 20-25-vuotiaita nuoria, jotka asuu yhä vanhempien hoteissa, eikä kyse ole mistään mt-ongelmaisista!?! Osaako joku selittää mikä ihmeen juttu tää on??

Eipä siinä mitään, hyvä jos sekä vanhemmat että nuoret on tyytyväisiä moiseen. Mietin vain, kun aivojen kehityskin loppuu siinä 25v paikkeilla, niin millainenkohan elämää sä pärjäämisen kyky näille tyypeille kehittyy, jotka eivät ole siihen mennessä itsenäistyneet... Lisääntyykö uusavuttomuus esimerkiksi?

Olen havainnut saman ilmiön. Yhtenäistä näille perheille tuntuu olevan se, etteivät vanhemmat varsinaisesti kannusta jälkikasvuaan kokeilemaan siipiään, vaan päinvastoin jarruttelevat - joko tietoisesti tai tiedostamatta - nuorten itsenäistymistä. Passaavat heitä, tekevät ruoat valmiiksi, pesevät pyykit, jos lapsella on jokin hiemankin vaikea tai virallinen asua jota ei "osaa hoitaa", vanhempi joko auttaa lasta ködestäpitöen tai neuvoo vieressä (esim. Verokortin tilaaminen tms). Yhdessäkin tuttavaperheessä on 24v mimmi, joka lukee jo neljättä vuotta lääkiksen pääsykokeisiin. On pyrkinyt siis 4 vuotta opiskelemaan pääsemättä sisään. Ei käy edes osa-aikaisesti töissä, ei juurikaan tee muita kotihommia kuin ulkoiluttaa perheen koiraa. Niinku kuinka kauan vanhemmat meinaa antaa lapsen päätoimisesti lukea kotona, 10 vuotta? On hienoa, että nuoret saa tavoitella unelmiaan, mutta eikö tuo ole jo karhunpalvelus tytölle, ettei vaadita MITÄÄN?

Voisit ehdottaa tuolle tuttavaperheelle tytön passittamista jonkin muun alan pariin. Jos 4v päätoimisesti lukee pääsykokeisiin eikä pääse sisään, niin sori ny vaan, ei tuu pääsemäänkään.... Todellakin karhunpalvelus nuorelle.

Jos haluaa lääkikseen, niin sitten kannattaa pitää haaveestaan kiinni. Ei sinne nyt 4 vuotta putkeen lueta sinne pääsykokeisiin, vaan se 3 kk keväisin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat hakeneet jopa 5 kertaa.

Viroon tai Latviaan voi myös mennä opiskelemaan lääkäriksi, ja sieltä pääsee ihan sit töihin Suomeen.