Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko ihmiset hyvän tekemisen arvoisia?
13.05.2015 |
Tuhannen taalan kysymys otsikossa, jota olen pyörittänyt jo vuoden mielessä. Joskus uskon siihen, joskus en. Tärkeä se on mm. siksi, että se vaikuttaa suoraan ammatinvalintaani. Opiskelen sosiaalityöntekijäksi, mutta en tiedä olisiko sitten pitänyt valita oikeustiede. Opiskelen myös psykologiaa ja suunnitelmissa olisi kouluttautua joskus vielä psykoterapeutiksi, mutta en sittenkään tiedä onko minusta tähän.
Henkilöhistoriani tukee toisenlaista olettamusta ja ei maailma näytä ainakaan hyvään suuntaan olevan menossa. Silti olen halunnut olla optimisti ja uskoa siihen, että työlläni (vapaaehtoistöilläkin) on väliä ja että voisin olla hyvä siinä. Olenko kuitenkin idealisti, joka tulee pettymään pahasti? Olisiko pitänyt vain ottaa jokin hyvin palkattu paperin pyörittely-työ ja välttyä siltä, ettei joudu taistelemaan kyynisyyttä vastaan? Vai palkitseeko auttamistyö oikeasti? Voihan sama kysymys koskea hoitoalaakin, opettajia jne.
Vakuuttakaa minut siitä, että ihmiset ovat hyvän tekemisen arvoisia nyt ja aina, jos voitte :).
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:54"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:16"]
Huh, huh. Toivon että edes keskustelut asiakkaiden kanssa sekä toimintaympäristö kehittävät.
Tuo kuntien säästötarve kyllä pistää kiukuksi.
Ap
[/quote]
Lyhennän vähän keskustelua.... joo, mitä olen tuota sairaalasossujen työtä seurannut, niin heidän kätensä on aika sidotut. Ts voivat järjestää potilaille vain niitä palveluita, joita on olemassa ja joihin potilaan kotikunta on valmis antamaan rahat. Sairaalasossun tehtäviin ei yleensä kuulu potilaan asioiden ja ongelmien ratkaiseminen pidemmällä tähtäimellä vaan lähinnä kotiuttamiseen liittyvät asiat. Potilasta tapaa ehkä pari kertaa ja se siinä. Toki työssään oppii ja siinä mielessä voi kehittyä, mutta mietin vaan, että vastaako sellainen kehittyminen sitten kuitenkaan sitä, mitä työltäsi toivot? Tai kuinka nopeasti työssäsi turhaudut, kun tiedät, miten potilaan parhaaksi voisi toimia, mutta siihen ei ole rahaa. Mua ainakin joskus turhauttaa, kun hyviä ideoita saa toteuttaa vain silloin, jos ne eivät maksa mitään. Vuosien varrella innovatiivisuus kyllä karisee ja tehdään töitä niissä puitteissa kuin on mahdollista.
[/quote]
Kyllä itsensä kehittäminen on minulle kaikki kaikessa ja en koskaan ajatellut työskenteleväni muualla kuin sairaalassa. Tylsistyminen on suuri ongelmani ja rutiininomainen työ ei sovi minulle. Tarvitsen vaihtelua.
Saat sairaalasossun työn kuulostamaan järkyttävältä. Luulin että siinä olisi enemmän "sielunhoitoa".
Ap
[/quote]
"Sielunhoitoa" varten sairaaloissa on sairaalapastorit ja psykologit. Sairaalasossun pääasiallinen tehtävä on olla potilaalle neuvonantajana sosiaalipalvelujen käytössä ja Kela-asioissa. Tarvittaessa joko avustaa tai tekee potilaan puolesta näiden palveluiden hankkimiseen liittyviä asioita.
[/quote]
Onhan olemassa psykososiaalista sosiaalityötä? Ehkä se sitten? Ei huvita olla missään ennalta-arvattavassa työssä.
Ap
[/quote]
Piti käydä tsekkaamassa, mitä psykososiaalisella sosiaalityöllä tarkoitetaan :D Joo, ei ehkä onnistu sairaalasossun työssä tuo. Mites lastensuojelu tai perhetyö? Mikä koulutus koulukuraattoreilla on? Vai onko kouluissa enää edes koulukuraattoreja?
[/quote]
Olen aiemmalta koulutukseltani opettaja, joten koulukuraattoriksi varmaan pääsisi. Kaipa kuraattoreita vielä jossain on.
Ap
[/quote]
Tuli tuosta sairaalasossun hommasta vielä mieleeni, että jos olisit töissä jossain lastensairaalassa, jossa on paljon mm vammaisia tai pitkäaikaissairaita lapsia osastohoitojaksoilla, kuntoutuksessa tai ihan vaan tutkimuksissa ja kontrolleissa, niin siellä tuo sosiaalityö voisi olla sellaista, josta pidät. Suhde potilaaseen ja tämän perheeseen olisi pitkäaikaisempi kuin sellaisessa sairaalassa, johon potilas tulee, hoidetaan, lähtee kotiin eikä - toivottavasti - koskaan enää palaa. Lastensairaalassa sulla olisi enemmän tuota "sielunhoidollista" puoltakin ja myös psykososiaalinen sosiaalityö olisi siellä mahdollista.
[/quote]
Tämä oli hyvä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! LOISTAVAA
Ap :D :D PS. Kaikki ihmiset eivät näköjään ole paskoja ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:54"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:16"]
Huh, huh. Toivon että edes keskustelut asiakkaiden kanssa sekä toimintaympäristö kehittävät.
Tuo kuntien säästötarve kyllä pistää kiukuksi.
Ap
[/quote]
Lyhennän vähän keskustelua.... joo, mitä olen tuota sairaalasossujen työtä seurannut, niin heidän kätensä on aika sidotut. Ts voivat järjestää potilaille vain niitä palveluita, joita on olemassa ja joihin potilaan kotikunta on valmis antamaan rahat. Sairaalasossun tehtäviin ei yleensä kuulu potilaan asioiden ja ongelmien ratkaiseminen pidemmällä tähtäimellä vaan lähinnä kotiuttamiseen liittyvät asiat. Potilasta tapaa ehkä pari kertaa ja se siinä. Toki työssään oppii ja siinä mielessä voi kehittyä, mutta mietin vaan, että vastaako sellainen kehittyminen sitten kuitenkaan sitä, mitä työltäsi toivot? Tai kuinka nopeasti työssäsi turhaudut, kun tiedät, miten potilaan parhaaksi voisi toimia, mutta siihen ei ole rahaa. Mua ainakin joskus turhauttaa, kun hyviä ideoita saa toteuttaa vain silloin, jos ne eivät maksa mitään. Vuosien varrella innovatiivisuus kyllä karisee ja tehdään töitä niissä puitteissa kuin on mahdollista.
[/quote]
Kyllä itsensä kehittäminen on minulle kaikki kaikessa ja en koskaan ajatellut työskenteleväni muualla kuin sairaalassa. Tylsistyminen on suuri ongelmani ja rutiininomainen työ ei sovi minulle. Tarvitsen vaihtelua.
Saat sairaalasossun työn kuulostamaan järkyttävältä. Luulin että siinä olisi enemmän "sielunhoitoa".
Ap
[/quote]
"Sielunhoitoa" varten sairaaloissa on sairaalapastorit ja psykologit. Sairaalasossun pääasiallinen tehtävä on olla potilaalle neuvonantajana sosiaalipalvelujen käytössä ja Kela-asioissa. Tarvittaessa joko avustaa tai tekee potilaan puolesta näiden palveluiden hankkimiseen liittyviä asioita.
[/quote]
Onhan olemassa psykososiaalista sosiaalityötä? Ehkä se sitten? Ei huvita olla missään ennalta-arvattavassa työssä.
Ap
[/quote]
Piti käydä tsekkaamassa, mitä psykososiaalisella sosiaalityöllä tarkoitetaan :D Joo, ei ehkä onnistu sairaalasossun työssä tuo. Mites lastensuojelu tai perhetyö? Mikä koulutus koulukuraattoreilla on? Vai onko kouluissa enää edes koulukuraattoreja?
[/quote]
Olen aiemmalta koulutukseltani opettaja, joten koulukuraattoriksi varmaan pääsisi. Kaipa kuraattoreita vielä jossain on.
Ap
[/quote]
Tuli tuosta sairaalasossun hommasta vielä mieleeni, että jos olisit töissä jossain lastensairaalassa, jossa on paljon mm vammaisia tai pitkäaikaissairaita lapsia osastohoitojaksoilla, kuntoutuksessa tai ihan vaan tutkimuksissa ja kontrolleissa, niin siellä tuo sosiaalityö voisi olla sellaista, josta pidät. Suhde potilaaseen ja tämän perheeseen olisi pitkäaikaisempi kuin sellaisessa sairaalassa, johon potilas tulee, hoidetaan, lähtee kotiin eikä - toivottavasti - koskaan enää palaa. Lastensairaalassa sulla olisi enemmän tuota "sielunhoidollista" puoltakin ja myös psykososiaalinen sosiaalityö olisi siellä mahdollista.
[/quote]
Tämä oli hyvä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! LOISTAVAA
Ap :D :D PS. Kaikki ihmiset eivät näköjään ole paskoja ;)
[/quote]
Olipa muuten pitkästä aikaa oikein mukavakin keskustelu, vaikka tuolla alussa en ihan tajunnut, mitä tarkalleen ottaen aloituksellasi tarkoitit :) Mutta näin se vaan menee, että kun jatkaa keskustelua ja koittaa ymmärtää toista, niin sitten löytyy niitä ratkaisujakin.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:54"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:16"]
Huh, huh. Toivon että edes keskustelut asiakkaiden kanssa sekä toimintaympäristö kehittävät.
Tuo kuntien säästötarve kyllä pistää kiukuksi.
Ap
[/quote]
Lyhennän vähän keskustelua.... joo, mitä olen tuota sairaalasossujen työtä seurannut, niin heidän kätensä on aika sidotut. Ts voivat järjestää potilaille vain niitä palveluita, joita on olemassa ja joihin potilaan kotikunta on valmis antamaan rahat. Sairaalasossun tehtäviin ei yleensä kuulu potilaan asioiden ja ongelmien ratkaiseminen pidemmällä tähtäimellä vaan lähinnä kotiuttamiseen liittyvät asiat. Potilasta tapaa ehkä pari kertaa ja se siinä. Toki työssään oppii ja siinä mielessä voi kehittyä, mutta mietin vaan, että vastaako sellainen kehittyminen sitten kuitenkaan sitä, mitä työltäsi toivot? Tai kuinka nopeasti työssäsi turhaudut, kun tiedät, miten potilaan parhaaksi voisi toimia, mutta siihen ei ole rahaa. Mua ainakin joskus turhauttaa, kun hyviä ideoita saa toteuttaa vain silloin, jos ne eivät maksa mitään. Vuosien varrella innovatiivisuus kyllä karisee ja tehdään töitä niissä puitteissa kuin on mahdollista.
[/quote]
Kyllä itsensä kehittäminen on minulle kaikki kaikessa ja en koskaan ajatellut työskenteleväni muualla kuin sairaalassa. Tylsistyminen on suuri ongelmani ja rutiininomainen työ ei sovi minulle. Tarvitsen vaihtelua.
Saat sairaalasossun työn kuulostamaan järkyttävältä. Luulin että siinä olisi enemmän "sielunhoitoa".
Ap
[/quote]
"Sielunhoitoa" varten sairaaloissa on sairaalapastorit ja psykologit. Sairaalasossun pääasiallinen tehtävä on olla potilaalle neuvonantajana sosiaalipalvelujen käytössä ja Kela-asioissa. Tarvittaessa joko avustaa tai tekee potilaan puolesta näiden palveluiden hankkimiseen liittyviä asioita.
[/quote]
Onhan olemassa psykososiaalista sosiaalityötä? Ehkä se sitten? Ei huvita olla missään ennalta-arvattavassa työssä.
Ap
[/quote]
Piti käydä tsekkaamassa, mitä psykososiaalisella sosiaalityöllä tarkoitetaan :D Joo, ei ehkä onnistu sairaalasossun työssä tuo. Mites lastensuojelu tai perhetyö? Mikä koulutus koulukuraattoreilla on? Vai onko kouluissa enää edes koulukuraattoreja?
[/quote]
Olen aiemmalta koulutukseltani opettaja, joten koulukuraattoriksi varmaan pääsisi. Kaipa kuraattoreita vielä jossain on.
Ap
[/quote]
Tuli tuosta sairaalasossun hommasta vielä mieleeni, että jos olisit töissä jossain lastensairaalassa, jossa on paljon mm vammaisia tai pitkäaikaissairaita lapsia osastohoitojaksoilla, kuntoutuksessa tai ihan vaan tutkimuksissa ja kontrolleissa, niin siellä tuo sosiaalityö voisi olla sellaista, josta pidät. Suhde potilaaseen ja tämän perheeseen olisi pitkäaikaisempi kuin sellaisessa sairaalassa, johon potilas tulee, hoidetaan, lähtee kotiin eikä - toivottavasti - koskaan enää palaa. Lastensairaalassa sulla olisi enemmän tuota "sielunhoidollista" puoltakin ja myös psykososiaalinen sosiaalityö olisi siellä mahdollista.