Lue keskustelun säännöt.
morsian sanoi: ei tunnu enää kivalta tavata
09.05.2015 |
Tavattiin syksyllä, maaliskuussa virallinen vihkiminen, ja kuukauden päästä kirkkohäät. Ulkomaalainen morsian. Muutin hänen maahansa viikko sitten.
Ei oltu nähty tuon virallisen vihkimisen jälkeen pariin kk ja oli vähän vieraantunut olo. Seuraavina päivinä hän käyttäytyi etäisesti, meni hiljaiseksi usein eikä ottanut kovinkaan läheistä tunnelmaa vaan tuli mulle tosi etäinen olo. Oltiin hänen perheensä kanssa ja kaikki muut ystävällisempiä mulle.
Nyt vuokrasoppari tehtiin yhteisestä kodista ja käytiin ostamassa tavaroita kotiin. Hän ei halua asua eikä olla "lähellä" ennen kirkkohäitä vaan on vanhemmillaan.
Tänään sit tuli puhetta ehkäisystä. Hän kokematon ja sanoi ettei halua lasta 2 vuoteen eikä hormonit oo vaihtoehto. Oon ymmärtänyy että kondomi ei oo ihanteellinen ehkäisy avioliitossa ja tehokin rajallinen käyttö virhe mahdollisuuksien takia ja olin lukenut ovulaation tunnistus menetelmistä ja mainitsin siitä. Hän sanoi järkyttyneenä ettemmekö voi aina käyttää kondomia ja totesin että eihän se ole mikään pomminvarma eikä niin mukava monen naisenkaan mielestä ja maksaa kin, ja sitten hän järkyttyi. Koitin jutella ja tuoda esiin että oon vaan koittanu paljon lukea ja etsiä ja halusin jutella asiasta mutta hän ei puhunut enää. Sanoi lopulta että parempi ettei ikinä harrasteta seksiä. Ja istuttiin hiljaa. Ja kysyin mikä on, ja sanoi että oot varmaan oikeassa, oot hyvä mies mutta hän ei oo samaa mieltä. Ja oli virhe niin nopeasti mennä virallisesti naimisiin. Että on jo 2 kk miettinyt sitä. Että meil näköjään eri mielipiteet kuten nyt nähtiin. Ja piti lähteä kotiin sit. Saatoin ja ei halunnut kävellä lähellä eikä puhua koko matkalla, ettei sano jotain minkä muistaisin. Lähtiessä totes vaan että puhuu myöhemmin mun kanssa ja lähti taakseen katsomatta metroon.
Aika rankan tuntusta. Hän sano että ei tunneta tarpeeks hyvin, ajattelin et kommunikaatio auttaa mut vaikee kommunikoida kun jos sanoo jotain joka häntä ei miellytä niin yhtäkkiä sen sijaan et keskustelisi, alkaa ottaa etäisyyttä että taitaa olla virhe mennä naimisiin kun ollaan eri mieltä jostain alkuun eikä asioita voi ees kehittää yhteisymmärrykseen. Aiemmin erehdyin kertomaan jostain ideasta jonka sain ja silloinkin asia selvitettiin niin että kerto parin viikon päästä miettineensä asiaa ja ettei mun kannata odottaa häntä koko elämää , oli siis jättämässä mua sen sijaan et oltais juteltu.
Nyt oon uudes maassa, parhaani koittanu häntä ja tulevaa perhettä varten tehdä ja myynyt kaiken Omaisuuden suomessa ja täällä ilman oleskelulupaa, tyttö sanoi et vasta kirkkohäiden jälkeen suostuu mulle sitä anomaan. ja en tiedä taaskaan että mitä seuraavaksi tapahtuu. Äsken just oltiin yhdes kotiostoksilla ja väärä keskustelu aihe ja nyt taas kaikki vaakalaudalla.
Kommentit (467)
Loistava provo. Sai näin pitkän ketjun aikaiseksi. Onnitteluni! Kukaan mies ei olisi moiseen pystynyt... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 16:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 16:09"]
Armeniaa ei kyllä lasketa slaavilaiseksi maaksi.
[/quote]
Täällä vain arvaillaan ap:n antamien tiedonjyvien perusteella. Ap kieltäytyy vastaamasta kahteen kysymykseen: mistä maasta nainen on ja kuinka vanhoja he ovat.
[/quote]
Eikös tuolla jollain sivulla ollut, että nainen on noin 25 ja ap kolmenkympin huitteilla.
Ja sekin on kerrottu, että mies on tyhmä kuin saapas. Kristitty uskovainen näyttävä hempukka pitää löytyä. Ja päätyö vaimolle on ap: palvominen ja mielistely.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 06:00"]
En vaan ymmärrä tätä..miten on ees mahdollista, että näin menee. Mitä enemmän kirjoitan sanoiksi tapahtumia, sitä selvemmin näyttää ettei kaikki oo ihan normaalia. ja oon niin syvällä jo täällä. Mul ei oo suomessa ketään ketä tavata, ei asuntoa enää, vain pari tuttua seurakunnasta. Suurin osa säästöistäni meni rahatukkuun jonka annoin morsiamelle häiden järjestämistä varten, kihlasormukseen timanteilla, tänne muuttoon asunnon vuokriin ja takuisiin ja välityspalkkioihin ja häämatkavarauksiin.
Oon tän maan viranomaisen edessä hänen perheensä läsnäollessa vannonut valat ja naimisissa, mutta edes avioliittotodistusta en saa, vain merkityksettömän valokopion siitä. Sanat ja puheet merkitsivät selvästi aika vähän, kun käytännössä näyttää että mä kiinnostan vaan tarjoajana ja romanttiset tunteet kadonneet.
Ja toivon vaan että kyseessä on hänellä joku naisellinen stressivaihe joka kuulemma normaalia ennen häitä, ehkä se nyt sit on vahvempana kun kirkkohäät lähestyy kun virallisia vihkimisiäkin ennen oli sitä. Toista kertaa kun ei naimisiin taida saada mennä, niin elämän suurin haave mulla, että saisin kerrankin elämässäni perheen jossa ois aitoa rakkautta ja turvallista rakastaa toinen toisiaan, toteutuuko se sitten koskaan jos tämä ei olekaan vain tilapäinen stressihetki hänellä käytöksessään.
Ja toisaalta, mitä muuta mä tekisin, lähteäkö suomeen ja toivoa että löytyy vuokra-asunto, sen voisin juuri ja juuri jostain saada mutta mitään tavaroita enää ei ole ja hyväksyä tämä n. 10 000euron vaatinut kokeilu, ja pettää lupauksensa ja miettiä koko loppuelämä mitä tuli tehtyä, kävelinkö onneni ohitse ja petin sanani.
Kai mä toivoin kovasti että täällä palstalla ihmiset osais ymmärtää tätä morsianta ja kertoa mulle että ihan normaalia alkukankeutta ja häästressiä ja eiköhän siitä onneksi muutu.
[/quote]Eiköhän täällä jo aika moni ole ymmärtänyt tätä morsianta ja yrittää nyt saada asian selväksi myös sinulle, jotta ymmärtäisit oman parhaasi tässä tilanteessa. Todennäköisyys sille, että sinua ei ole huijattu tämän naisen ja mahdollisesti koko perheen toimesta, on todella, todella pieni. Tässä vaiheessa olet enää itse esteenä sille, että näet tilanteen todellisen luonteen. Pelasta nyt hyvä mies itsesi tästä tilanteesta. Jumalan silmissä avioliitto ei ilmeisesti ole vielä edes laillinen, joten jos siivilivihkiminen puretaan, niin Jumalan silmissä et ole eronnut. Sitä on turha siis murehtia, kun Herran sanan tuntee.
Ai tämä provo on täällä vielä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 16:55"]
Loistava provo. Sai näin pitkän ketjun aikaiseksi. Onnitteluni! Kukaan mies ei olisi moiseen pystynyt... :)
[/quote]
Hyvän provon ydin on siinä, että sitä ei voi täysin varmasti pitää epätotena. Tämäkin tapaus keikkuu välillä uskottavuuden rajoilla, ja surullista on, että noin höynäytettäviä, hieman yksinkertaisia mutta toimissaan aktiivisia ihmisiä on oikeasti olemassa. Mutta mitäpä tuosta - oli provo tai ei, ap on saanut haluamaansa huomiota ja muut huvia. Saapa nähdä, mihin asti vielä päästään, ehkä häitä tanssimaan tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teksteissään aloittaja kuvaa usein vaimoaan mm. sanoilla stressaantunut, etääntynyt, hämmentynyt, pelästynyt, säikähtänyt ja ahdistunut. Auton valokeilaan osuneen rusakon kanssako hän on naimisiin menossa?
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 19:31"][quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 16:55"]
Loistava provo. Sai näin pitkän ketjun aikaiseksi. Onnitteluni! Kukaan mies ei olisi moiseen pystynyt... :)
[/quote]
Hyvän provon ydin on siinä, että sitä ei voi täysin varmasti pitää epätotena. Tämäkin tapaus keikkuu välillä uskottavuuden rajoilla, ja surullista on, että noin höynäytettäviä, hieman yksinkertaisia mutta toimissaan aktiivisia ihmisiä on oikeasti olemassa. Mutta mitäpä tuosta - oli provo tai ei, ap on saanut haluamaansa huomiota ja muut huvia. Saapa nähdä, mihin asti vielä päästään, ehkä häitä tanssimaan tai ei.
[/quote]
Ja jatkuu, mielenkiinnolla seuraan jatkokertomusta. Jotenkin ajattele aina Vesa Keskistä ja Aku Ankkoja kun luen tätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, minkätyyppisiä asioita et ollut hänelle kertonut?
Joko selvitit missä hän asuu ja onko hänen työpaikkansa todellinen?
En ollut kertonut asioita kuten miksi yliopisto opintoni keskeytyivät, ja pari muuta asiaa, joista hän oli sitten tehnyt omat johtopäätökset, sanoen mm. Ettei osaa arvostaa ihmisen heikkoa luonteenlaatua joka jättää asioita kesken kun hän itse käynyt koulunsa vaikkei huvittanutkaan ja täysin turhaan tutkintoon mutta osoitti luonteen lujuutta.
Ja kun tosiasia on että se joka tietää mitä oikeasti on tapahtunut, ja tuntee mut, ei voisi ikinä sanoa mua luovuttajaksi, aika lailla päinvastoin ja sanoinkin hänelle siitä, että kuinka voi tuollaisen tuomion antaa kun ei oo muutamia lauseita enempää koskaan menneisyydestä mme puhuneet. Tai kuinka voisi katsoa tosiasioita, että missä asioissa oon luovuttamassa ollut, tätä koko suhdetta kin kaikesta huolimatta oon väsymättä pyrkinyt rakentamaan vaikkei hän sitä niin helpoksi ole tehnyt.
Ja totesi asiat selostettuani että ei voinut tietää ja on sit ajatellut pahasti musta pitkään jo. Ja että tulin tänne maahan, ja että häät pidetään täällä, oli hänelle merkki että tämä ei taidakaan olla oikea mies koska hän on lapsesta asti nähnyt mielessään kuvan että hänen häänsä ovat toisessa maassa ja kun menee naimisiin niin asuu heti sit uudessa maassa. Eli ne kaikki mun hyvää tarkoittaneet järkeilyt siitä kuinka täällä hänen rakas sukunsa pääsisi osallistumaan Häihin, eroahdistus vanhemmista helpottaisi kun olisi pienempi ensiaskel yms. Olivat itse asiassa kaiken tuhoamista. Hän kertoi nyt että ois riittänyt että vanhemmat ois tullut häihin toiseen maahan ja että tuon mielikuvansa takia sillä ei sit ollut väliä vaikka olinkin vain vähäksi aikaa tätä tarkoittanut meille ja hääjuhlienkin ymmärsin hänelle olleen niin tärkeät, hänen puhuttua jatkuvasti sukulaisistaan tutustuessamme, että uskoin täällä niiden onnistuvan paremmin. Mutta kun asioista ei puhuttu niiden oikeilla nimillä, niin mä en sitten ymmärtänyt niistä pienistä vihjailuista tekstiviesteissä että miten vakavasta asiasta on hänelle kyse että järkeily ja hyvät tarkoitukset eivät auttaneet, kun vastassa olivat elämänaikaiset haaveet ja mielikuvat miten asioiden tulisi mennä.
Ja kun on jo näiden seikkojen takia tuntenut talvesta asti ahdistusta siitä onko mies sittenkään oikea, niin se on sitten purkautunut sen sijaan että ois keskusteltu asioista sellaisena tyytymättömyytenä kaikkeen, varmaan tän välimatkan ja lyhyen tuntemisenkin takia. Ja huonona käytöksenä jonka hän kyllä tiedostanut ja kärsinyt tietäessään satuttavansa ihmistä joka tekee parhaansa.
Ja nyt sit sellanen tilanne että asioista puhuttiin mutta kumpikaan ei tiedä miten ratkaisemme lukkiutuneen tilanteen ja saisimme lämpöiset tunteet takaisin, kun noin pitkään on huonoja ajatuksia ollut.
Ja tietysti itse toisaalta haaveillen että toi voisi selittää sen että hän oisi kaikesta huolimatta ihana ja välittävä ja luotettava empaattinen puoliso, että poikkeuksellinen olosuhde ja tilanne sai vain Hänet käyttäytymään tavalla joka ei moista lupailisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 06:03"]En ollut kertonut asioita kuten miksi yliopisto opintoni keskeytyivät, ja pari muuta asiaa, joista hän oli sitten tehnyt omat johtopäätökset, sanoen mm. Ettei osaa arvostaa ihmisen heikkoa luonteenlaatua joka jättää asioita kesken kun hän itse käynyt koulunsa vaikkei huvittanutkaan ja täysin turhaan tutkintoon mutta osoitti luonteen lujuutta.
Ja kun tosiasia on että se joka tietää mitä oikeasti on tapahtunut, ja tuntee mut, ei voisi ikinä sanoa mua luovuttajaksi, aika lailla päinvastoin ja sanoinkin hänelle siitä, että kuinka voi tuollaisen tuomion antaa kun ei oo muutamia lauseita enempää koskaan menneisyydestä mme puhuneet. Tai kuinka voisi katsoa tosiasioita, että missä asioissa oon luovuttamassa ollut, tätä koko suhdetta kin kaikesta huolimatta oon väsymättä pyrkinyt rakentamaan vaikkei hän sitä niin helpoksi ole tehnyt.
Ja totesi asiat selostettuani että ei voinut tietää ja on sit ajatellut pahasti musta pitkään jo. Ja että tulin tänne maahan, ja että häät pidetään täällä, oli hänelle merkki että tämä ei taidakaan olla oikea mies koska hän on lapsesta asti nähnyt mielessään kuvan että hänen häänsä ovat toisessa maassa ja kun menee naimisiin niin asuu heti sit uudessa maassa. Eli ne kaikki mun hyvää tarkoittaneet järkeilyt siitä kuinka täällä hänen rakas sukunsa pääsisi osallistumaan Häihin, eroahdistus vanhemmista helpottaisi kun olisi pienempi ensiaskel yms. Olivat itse asiassa kaiken tuhoamista. Hän kertoi nyt että ois riittänyt että vanhemmat ois tullut häihin toiseen maahan ja että tuon mielikuvansa takia sillä ei sit ollut väliä vaikka olinkin vain vähäksi aikaa tätä tarkoittanut meille ja hääjuhlienkin ymmärsin hänelle olleen niin tärkeät, hänen puhuttua jatkuvasti sukulaisistaan tutustuessamme, että uskoin täällä niiden onnistuvan paremmin. Mutta kun asioista ei puhuttu niiden oikeilla nimillä, niin mä en sitten ymmärtänyt niistä pienistä vihjailuista tekstiviesteissä että miten vakavasta asiasta on hänelle kyse että järkeily ja hyvät tarkoitukset eivät auttaneet, kun vastassa olivat elämänaikaiset haaveet ja mielikuvat miten asioiden tulisi mennä.
Ja kun on jo näiden seikkojen takia tuntenut talvesta asti ahdistusta siitä onko mies sittenkään oikea, niin se on sitten purkautunut sen sijaan että ois keskusteltu asioista sellaisena tyytymättömyytenä kaikkeen, varmaan tän välimatkan ja lyhyen tuntemisenkin takia. Ja huonona käytöksenä jonka hän kyllä tiedostanut ja kärsinyt tietäessään satuttavansa ihmistä joka tekee parhaansa.
Ja nyt sit sellanen tilanne että asioista puhuttiin mutta kumpikaan ei tiedä miten ratkaisemme lukkiutuneen tilanteen ja saisimme lämpöiset tunteet takaisin, kun noin pitkään on huonoja ajatuksia ollut.
Ja tietysti itse toisaalta haaveillen että toi voisi selittää sen että hän oisi kaikesta huolimatta ihana ja välittävä ja luotettava empaattinen puoliso, että poikkeuksellinen olosuhde ja tilanne sai vain Hänet käyttäytymään tavalla joka ei moista lupailisi.
[/quote]
For real. Jos ette voineet naimisiin mennessänne voineet keskustella edes siitä millaiset häät haluatte, niin mistä te sitten olette keskustelleet?
Eikö se herätä yhtään epäilystä että "vaimosi" haluaa tietää sinusta vain kotimaan ja panklitilin saldon? Ja kaiken muun kuvittelet kiinnostavan kunhan hän pääsee sänkyyn kanssasi? Aaaivan.
Ehdottomasti kannattaa käydä siellä kotiosoitteessa. Osta kimppu kukkia ja mene yllättäen yllättämään romanttisena kaipuun eleenä :) Se käynti kertoo varmasti vastauksia useisiin kysymyksiin. Ilman pistäytymistä ei kannata viedä hätäsuunnitelma yhtään pidemmälle. Huomaathan, että tällä palstalla melkein kaikki haluavat auttaa sinua ja saada sinulle vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 06:00"]
En vaan ymmärrä tätä..miten on ees mahdollista, että näin menee. Mitä enemmän kirjoitan sanoiksi tapahtumia, sitä selvemmin näyttää ettei kaikki oo ihan normaalia. ja oon niin syvällä jo täällä. Mul ei oo suomessa ketään ketä tavata, ei asuntoa enää, vain pari tuttua seurakunnasta. Suurin osa säästöistäni meni rahatukkuun jonka annoin morsiamelle häiden järjestämistä varten, kihlasormukseen timanteilla, tänne muuttoon asunnon vuokriin ja takuisiin ja välityspalkkioihin ja häämatkavarauksiin.
Oon tän maan viranomaisen edessä hänen perheensä läsnäollessa vannonut valat ja naimisissa, mutta edes avioliittotodistusta en saa, vain merkityksettömän valokopion siitä. Sanat ja puheet merkitsivät selvästi aika vähän, kun käytännössä näyttää että mä kiinnostan vaan tarjoajana ja romanttiset tunteet kadonneet.
Ja toivon vaan että kyseessä on hänellä joku naisellinen stressivaihe joka kuulemma normaalia ennen häitä, ehkä se nyt sit on vahvempana kun kirkkohäät lähestyy kun virallisia vihkimisiäkin ennen oli sitä. Toista kertaa kun ei naimisiin taida saada mennä, niin elämän suurin haave mulla, että saisin kerrankin elämässäni perheen jossa ois aitoa rakkautta ja turvallista rakastaa toinen toisiaan, toteutuuko se sitten koskaan jos tämä ei olekaan vain tilapäinen stressihetki hänellä käytöksessään.
Ja toisaalta, mitä muuta mä tekisin, lähteäkö suomeen ja toivoa että löytyy vuokra-asunto, sen voisin juuri ja juuri jostain saada mutta mitään tavaroita enää ei ole ja hyväksyä tämä n. 10 000euron vaatinut kokeilu, ja pettää lupauksensa ja miettiä koko loppuelämä mitä tuli tehtyä, kävelinkö onneni ohitse ja petin sanani.
Kai mä toivoin kovasti että täällä palstalla ihmiset osais ymmärtää tätä morsianta ja kertoa mulle että ihan normaalia alkukankeutta ja häästressiä ja eiköhän siitä onneksi muutu.
[/quote]Eiköhän täällä jo aika moni ole ymmärtänyt tätä morsianta ja yrittää nyt saada asian selväksi myös sinulle, jotta ymmärtäisit oman parhaasi tässä tilanteessa. Todennäköisyys sille, että sinua ei ole huijattu tämän naisen ja mahdollisesti koko perheen toimesta, on todella, todella pieni. Tässä vaiheessa olet enää itse esteenä sille, että näet tilanteen todellisen luonteen. Pelasta nyt hyvä mies itsesi tästä tilanteesta. Jumalan silmissä avioliitto ei ilmeisesti ole vielä edes laillinen, joten jos siivilivihkiminen puretaan, niin Jumalan silmissä et ole eronnut. Sitä on turha siis murehtia, kun Herran sanan tuntee.
[/quote]Ja ap on niin rehellinen ja haluaa tehdä kaiken oikein. Silti lähti suomesta ison rahatukun kanssa verovelkoja pakoon. Mitä jos olisit maksanut verovelkasi sillä isolla rahatukulla niin nyt olisi paikka minne mennä?
Kuulostaa ihan omalta teini-iältä :D pyytää elättäjiltä (=vanhemmilta) kohtuuttoman isoa kuukausi- / käyttörahaa mitä turhempiin asioihin, ja sitten vedetään kilarit kun ei saa :D
No, elättäjä ku elättäjä. Se on ihan että minkä roolin itselleen haluaa, rakastaja vai rahastaja ;)
hmm..eipä mulla mitään rästiin jääneitä ole, kyllä ne verot ihan aikanaan maksetaan, loppuvuodesta, ja voisin suomeen palata jos haluaisin, luottotiedot kunnossa. Ja yhtälailla pitää maksaa olin täällä tai siellä, kyse siitä että täällä ei tartte säästää saadakseen rahat kasaan joita en ollut erityisesti sivuun laittanut ajallaan, vaan voi aloittaa avioelämän mukavasti eikä säästellen.
Ja vaimo saisi oppia elämään ensi kertaa pois vanhempien luota joita niin herkästi ikävöi niin että tuska helpottaisi bussimatkan jälkeen eikä tarttisi reissata puolta maailmaa harvoin ja lisästressiä maastamuuton ja uuden elämäntilanteen, pimeyden ja koleuden ohella. Mutta mukavuus on nyt tällä hetkellä tietysti vähän kyseenalaista, kun vaimon kanssa tunteet viilenneet ja tunnelma kaukana välittömästä tämän ideani seurauksena.
No en minä kyllä mikään lihava ole, ulkonäön takia aika moni ihastunut ja hyvät geenit ja kroppakin sen suhteen. Kyllä täälläkin katseilta naisilta saa kadulla vaikkei mitenkään ulkomaalaiseksi erotu päältäpäin. Ei ole kyse siitä että olisin jotenkin tarttunut ainoaan oljenkorteen. Ja ne jotka puhuvat yksinkertaisesta, niin kyllä, siltä varmasti kuulostaa kun kyseessä on tilanne jossa haluaa uskoa ja on jo näin pitkälle mennyt asioiden alettua muuttua.
Nyt sain soittamalla kiinni ja kuulin hinta arvion mitä pitäis vielä maksaa, jotain 1500 niihin järjestelyihin koristeisiin ja ruokiin, ettei se nyt tietysti niin mahdottomasti ole kun 50-60 vieraan juhliin tarvitaan. Edelliset 1500 kun melkein menivät hääpukuun ja kenkiin sun muuhun.
Kyllä mä näen aika monta huolestuttavaa merkkiä. Mutta uskoni hyvään ei ole perusteetonta. Ehkä se auttaa ymmärtämään jos kerron syyt.
Hän ei enää mikään opiskeluikäinen ole, niin jos ainoa tavoite ois ollut poismuutto niin ois sen jo tehnyt. Kaunis nainen kyllä ulkomaalaisen miehen ois voinut hankkia jo vuosia sitten eikä antaa ajan kulua ja tehdä täällä töitä vuosia. Tuhannet miehet kuulemma ottaneet yhteyttä ja muutamien treffien jälkeen moni luvannut viedä pois ja ostaa hänelle kaiken ja viedä luksuslomille, mutta vaativat yhdessä asumista ennen avioliittoa eikä hän ole valmis luopumaan arvoistaan kun asioita oli silloin miettinyt.
Ja on uskonnollinen, pitää tosi tärkeänä kuulla saarnaa ja tehdä oikein, ja elää opetusten mukaisesti.
On hirmuisen kiinnostunut läheisistään, soittelee paljon heille, isästäänkin puhuu niin lämpimästi ja veljestään. Ja heidän käytöksestään huomaa että aidosti arvostavat tyttöä ja viihtyvät hänen kanssaan.
Lisäksi kaikki keskustelut alkuaikoina parisuhteen asioista ja mielipiteistä mme, se kuinka hyvältä toisen lähellä tuntui, kaikki se, toisen tuoksu Yms. Veti puoleensa magneetin lailla toisiamme, mahtava yhteys ajatustemme tasolla, tunsimme niin vahvasti olevamme toisiamme varten että kihlauduimme pian.
Joten haluan uskoa siihen, että nainen ja mies ovat erilaisia ja se on ymmärrettävä että vaikeissa tilanteissa mies on enemmän ratkaisu keskeinen ja nainen helposti ei niin paljon pysty valitsemaan käytöstään ja on luonnostaan suunniteltu pohtimaan vaaroja ja olemaan huolissaan. Ja kyllähän nyt varmasti jokainen ymmärtää jos naisen kannalta koitetaan asiaa katsoa, että kun on aina asunut kotona tosi kivoissa oloissa ja jäänyt tietty suomalaisten naisten tyypillinen kehitysvaihe välistä, niin tietyissä asioissa ollaan lapsekkaampia. Juuri esim. Ylläpito vastuu on täysin oletettu muille, ja kun kulttuurikin korostaa miehen Vastuuta siitä ja on vielä lapsesta asti saanut kuulla olevansa kaunis ja erityinen ja miehet pommittavat huomiolla. Niin kyllä sitä ymmärrettävää että sitten kun se ihana haave naimisiin menosta alkoikin jännittää, tajuaminen että asiat tulevat muuttumaan, ettei tunnekaan varmasti miestä, pystyykö hän mahdollistamaan Normaalit asiat mitä oon perheestä haaveillut, turvallinen kotimaa, oma asunto jossa turvallista olla toisin kuin vuokra asunnot tässä maassa, auto jotta voi tulla vauvan kanssa paremmin toimeen..kaikki sellaisia asioita mitä kuka tahansa toivoisi voivansa luottaa elämästään löytyvän tulevaisuudessa. Mutta kun ei toista tunne. Ja miehen taustakin vähän erikoinen, eikä koskaan oikein vastaa selvästi noihin huoleni aiheisiin, niin nyt kyllä pelottaa ja ahdistaa. Kerran vaan elämässä voi naimisiin mennä , koko elämäni olen neitsyyttäni säästänyt ja arvojani vaalinut ja haaveilen vain ihanasta perheestä, oonko tekemässä virhettä?! Nämä kysymykset pyörivät mielessään. Kun niin pian virallisesti meninme naimisiin koska oli epävarmuuksia vielä toisistamme, ja tuli vain ahdistusta ja pelkoja ja se purkautunut hänelle luonnottonana käytöksenä ja tiedostaa sen itsekin että on kauhea ollut ja että jos ois odotettu ni kaikki vois olla erilaista. Mutta että mitä voimme tehdä, tilanne on mikä on ja häät on nyt pidettävä.
Eli suomeksi sanottuna, näen että hän on rakastava hyvä ihminen ja muistamme miten oikealta kaikki tuntui ennen hosumisen aiheuttamaa paniikki epäröintiä ja sen seurauksia. Ja siihen on uskottava että asiat lutviutuvat ajan myötä kun tämä akuutti stressi helpottaa.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 06:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 21:25"]
hmm..eipä mulla mitään rästiin jääneitä ole, kyllä ne verot ihan aikanaan maksetaan, loppuvuodesta, ja voisin suomeen palata jos haluaisin, luottotiedot kunnossa. Ja yhtälailla pitää maksaa olin täällä tai siellä, kyse siitä että täällä ei tartte säästää saadakseen rahat kasaan joita en ollut erityisesti sivuun laittanut ajallaan, vaan voi aloittaa avioelämän mukavasti eikä säästellen.
Ja vaimo saisi oppia elämään ensi kertaa pois vanhempien luota joita niin herkästi ikävöi niin että tuska helpottaisi bussimatkan jälkeen eikä tarttisi reissata puolta maailmaa harvoin ja lisästressiä maastamuuton ja uuden elämäntilanteen, pimeyden ja koleuden ohella. Mutta mukavuus on nyt tällä hetkellä tietysti vähän kyseenalaista, kun vaimon kanssa tunteet viilenneet ja tunnelma kaukana välittömästä tämän ideani seurauksena.
[/quote]No miksi sitten valittelet että suomessa kaikki maksaa ja ei ole asuntoa, kondomit maksaa (!), ei ihme että tyttöystävää epäilyttää tuollainen kaikesta valittaminen. Nyt ei rahasi meinaa riittää edes siellä halvassa maassa, vaikka sinun piti tienata ylempää keskiluokkaa paremmin. Vähän tuntuu että olet paossa siellä kun rahat eivät meinaa muuten riittää. 10-20k on pikkuraha silloin kun pitää muuttaa maasta toiseen, monella se ei riitä edes muuttokuluihin saatikka sitten kaikkeen muuhun, uuden kodin hankintaan ja ajoneuvoon ym ym. Ja miksi sitten vingut että et saa oleskelulupaa, kyllä se yleensä työtä tekevälle ja itsensä elättävälle järjestyy ihan omin voimin, ei tarvitse sitä keplotella itselleen avioliiton kautta?
[/quote]Monissa maissa on sitäpaitsi laitonta hankkia oleskelulupa valeavioliiton kautta. Teidänhän liitto näyttää itse asiassa valeavioliitolta koska ette asu yhdessä. Sitäpaitsi on kohtuutonta yrittää puristaa oleskelulupaa tytöltä jos hänellä on suunnitelmia muuttaa jonnekin muualle asumaan ja on erittäin epävarma siitä, haluaako edes olla avioliitossa ap:n kanssa. Tytöllä tuntuu muutenkin olevan enemmän järkeä päässä kuin ap:llä, en minäkään suistuisi ikimaailmassa harrastamaan suojaamatonta seksiä tyypin kanssa joka hankkii tyttöystävänsä joka kerta jostain ties mistä ulkomailta.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 22:13"]
Kaikki selvisi. Mä pilasin kaiken. Hän on hyvä tyttö. Mulla on nimittäin historiassani rankkoja kokemuksia, joka vaikuttaa joihinkin asioihin, ja olin ajatellut että parempi etten niistä selosta ettei tartte kantaa menneitä murheita uuteen elämään. Mutta tää aiheutti sen että hän ei voinut ymmärtää tiettyjä asioita ja sitten ajattelevaisena persoonana oli hämmentynyt ja huolissaan kun ei kaikkea ymmärtänyt ja välimatkaakin on. Ja kun muutaman kuukauden stressaa että onko kaikki nyt kunnossa niin se tappaa tunteet ja sai hänet käyttäytymään huonosti josta hän taas kärsi valtavasti että kohtelua mua niin vaikka olin niin hyvä hänelle ja kierre paheni. Ja mä ajattelin että jutellaan sitten ku vihdoin oon täällä mutta hölmöä oli. Tajusin jo. Sanoi ettei ois haitannut jos öisin kertonut aikanaan mut nyt mennyt niin kauaheaksi huolet ettei enää tiedä miten tästä eteenpäin. Eli tässä sen näkee, peilistä löytää vastauksen. Sain tilaisuuden ja käytin sen kykyjeni mukaan ja sain tuloksen. Tosiasia siis on se, että tyttö ja hänen perheensä aivan ihania, se asia minkä jätin kertomatta ei oo mitään pahaa jota oisin tehnyt, vain mulle itselleni raskas kokemus josta en osannut puhua ensialkuun ja kun pian alettiin mennä naimisiin, jäi kertomiset ja tuli seuraukset ja ollut yhtä hullun myllyä. Että molemmat nyt ymmärretään toisiamme, kaikki selvisi mutta tilanne meni tällaiseksi turhan takia ja seurauksia ei saa tekemättömäksi.
[/quote]
Siis kerroit, että ei sinulla ollutkaan kannattavaa firmaa vaan pelivelkoja/elatusmaksuja/vankilatuomioita. Nainen huomasi, että hän on nyt lypsänyt kaikki rahat, joita on saatavilla. Ja mikä ihana tekosyy "oi oi minä rakastan sinua niin, mutta emme voi milloinkaan olla pari, koska sinä et kertonut tuosta aikaisemmin".
[/quote]Ap:llä on joku rankka rikollismenneisyys, tappanut jonkun?
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 16:09"]
Armeniaa ei kyllä lasketa slaavilaiseksi maaksi.
[/quote]
Täällä vain arvaillaan ap:n antamien tiedonjyvien perusteella. Ap kieltäytyy vastaamasta kahteen kysymykseen: mistä maasta nainen on ja kuinka vanhoja he ovat.