Lue keskustelun säännöt.
morsian sanoi: ei tunnu enää kivalta tavata
09.05.2015 |
Tavattiin syksyllä, maaliskuussa virallinen vihkiminen, ja kuukauden päästä kirkkohäät. Ulkomaalainen morsian. Muutin hänen maahansa viikko sitten.
Ei oltu nähty tuon virallisen vihkimisen jälkeen pariin kk ja oli vähän vieraantunut olo. Seuraavina päivinä hän käyttäytyi etäisesti, meni hiljaiseksi usein eikä ottanut kovinkaan läheistä tunnelmaa vaan tuli mulle tosi etäinen olo. Oltiin hänen perheensä kanssa ja kaikki muut ystävällisempiä mulle.
Nyt vuokrasoppari tehtiin yhteisestä kodista ja käytiin ostamassa tavaroita kotiin. Hän ei halua asua eikä olla "lähellä" ennen kirkkohäitä vaan on vanhemmillaan.
Tänään sit tuli puhetta ehkäisystä. Hän kokematon ja sanoi ettei halua lasta 2 vuoteen eikä hormonit oo vaihtoehto. Oon ymmärtänyy että kondomi ei oo ihanteellinen ehkäisy avioliitossa ja tehokin rajallinen käyttö virhe mahdollisuuksien takia ja olin lukenut ovulaation tunnistus menetelmistä ja mainitsin siitä. Hän sanoi järkyttyneenä ettemmekö voi aina käyttää kondomia ja totesin että eihän se ole mikään pomminvarma eikä niin mukava monen naisenkaan mielestä ja maksaa kin, ja sitten hän järkyttyi. Koitin jutella ja tuoda esiin että oon vaan koittanu paljon lukea ja etsiä ja halusin jutella asiasta mutta hän ei puhunut enää. Sanoi lopulta että parempi ettei ikinä harrasteta seksiä. Ja istuttiin hiljaa. Ja kysyin mikä on, ja sanoi että oot varmaan oikeassa, oot hyvä mies mutta hän ei oo samaa mieltä. Ja oli virhe niin nopeasti mennä virallisesti naimisiin. Että on jo 2 kk miettinyt sitä. Että meil näköjään eri mielipiteet kuten nyt nähtiin. Ja piti lähteä kotiin sit. Saatoin ja ei halunnut kävellä lähellä eikä puhua koko matkalla, ettei sano jotain minkä muistaisin. Lähtiessä totes vaan että puhuu myöhemmin mun kanssa ja lähti taakseen katsomatta metroon.
Aika rankan tuntusta. Hän sano että ei tunneta tarpeeks hyvin, ajattelin et kommunikaatio auttaa mut vaikee kommunikoida kun jos sanoo jotain joka häntä ei miellytä niin yhtäkkiä sen sijaan et keskustelisi, alkaa ottaa etäisyyttä että taitaa olla virhe mennä naimisiin kun ollaan eri mieltä jostain alkuun eikä asioita voi ees kehittää yhteisymmärrykseen. Aiemmin erehdyin kertomaan jostain ideasta jonka sain ja silloinkin asia selvitettiin niin että kerto parin viikon päästä miettineensä asiaa ja ettei mun kannata odottaa häntä koko elämää , oli siis jättämässä mua sen sijaan et oltais juteltu.
Nyt oon uudes maassa, parhaani koittanu häntä ja tulevaa perhettä varten tehdä ja myynyt kaiken Omaisuuden suomessa ja täällä ilman oleskelulupaa, tyttö sanoi et vasta kirkkohäiden jälkeen suostuu mulle sitä anomaan. ja en tiedä taaskaan että mitä seuraavaksi tapahtuu. Äsken just oltiin yhdes kotiostoksilla ja väärä keskustelu aihe ja nyt taas kaikki vaakalaudalla.
Kommentit (467)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten meni noin niinku omasta mielestä?
Mun mielestä ap:ta ei tarttis pilkata. On varmaan ihan riittävän paska fiilis.
No nyt on todistettu, että me kaikki muut olimme oikeassa. Voisitko ajatella pelastavasi edes teidän loppuelämät eroamalla?
Selvästi ansaitte toisenne. Miten sä ap voit olla noin uuno, että olet siellä vieläkin vedätettävänä? Ja jopa maksoit ne älyttömät häät? Kerää nyt hyvä mies loput itsetuntosi rippeet ja lähde pois! Ihan käsittämätöntä luettavaa. Jos olit rakkauden perässä liikenteessä ja lopputulos on tämä, niin on kyllä ihan autistisen kuuloista touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Khyl nyt taas apinaa koijataan. Naiivi, naisasioissa kokematon uskonnollinen reppanamies on eksynyt jonnekin Elena's Modelsin nettikatalogiin, löytänyt täydellisen neitseellisen pikkuvaimon, tavannut pari kertaa, realisoinut omaisuutensa ja päräyttänyt saman tien naimisiin vieraassa maassa.
Jos ap luet omat tekstisi tässä ketjussa ajatuksella, huomaat varmaan jo itsekin, miten kaikki on teidän suhteessanne pielessä. Mainarivaimoke on luullut iskeneensä kultasuoneen, mutta kun mies ei olekaan osoittautunut toivotuksi Daddy's Money Machineksi, on suhde alkanut arveluttaa, ja vaimo kokeilee nyt kaikin tavoin, millä sitä mammonaa saisi lypsettyä lisää. Pelasta hyvä mies itsesi, kun vielä voit.
No, nyt alkaa asiat selkeytyä. Matkamme tosiaan selkeytti hänen pääkoppaansa ja totesi tosiaan että ei olekaan valmis muuttamaan minnekään, oma kotimaansa on rakas ja perheensä, eikä ole valmis aloittamaan "nollasta", oppimaan uutta kieltä yms.
Sinänsä tietysti hassua että hän kiukutellut ja ahdistunut suhteestamme jo kuukausia kun en ollut häntä suomeen tuomassa välittömästi. Ja ahdistunut ja alkanut kiukutella jos sanoin hänen kotimaastaan jotain positiivista tai ilmaisin haluavani oppia hänen kieltään.
Sitten kun lopulta multa alkoi loppua into ja aloin kertoa hänelle kehujen sijaan huomaamiani huonoja puolia ja kehua muita paikkoja, olettaen että hänkin siitä rauhoittuisi sitten, niin totesi että ei suostu täältä minnekään muuttamaan, sori jos mulla on ollut muita suunnitelmia. Kuulemma liian raskasta että pitäisi oppia kieli, varsinkin jos joutuisi töihin menemään, ja että perhe olisi kaukana.
Eli oikeastaan nyt pitäisi olla tosi iloinen. Se minkä huomasin jo alussa, joka vielä hänen kokemattomuuttaan ei hänelle ollut selvää, on nyt hänellekin auennut ja kenties voimme alkaa keskittyä parempiin asioihin jatkossa. Kyllähän meistä jokainen tietää kokemuksesta, että ei se auta aina vaikka joku toinen kertoo sinulle miten asiat on, vaan pitää itse oivaltaa, vaikka kantapään kautta.
Hän kertoi olevansa emotionaalinen, ja hänelle se on sitten outoa että hänen emotionsa vaikuttavat muhun jollainlailla. Esim. eilen, vaikka siihen asti oli kaikki hyvin, mutta eräästä asiasta sanoin mielipiteen joka oli erilainen kuin hänen, ja ei, ei ollut tilaisuutta keskustella ja ymmärtää toisiamme koska hän lopetti puhumisen mulle pitkäksi aikaa, eristäytyi toiseen huoneeseen ja oli käymässsä nukkumaan suljetun oven takana ja kun yritin edes jotain sanoa hän vain katsoi kylmästi. Sitten "pakotin" hänet puhumaan ja kertoi ettei ole mulle vihainen, että on hän vain emotionaalinen ja parempi silloin että ollaan kaukana toisistamme mutta päivän kulutta hän saattaa olla taas normaali.
Ja mä taidan itse olla tällainen vähän pehmo, että haluaisin että ei käydä nukkumaan sellaisissa tunnelmissa. Enkä oikein tiedä miksi otan sellasen raskaasti, kun hän sanoi että se on normaalia, ja paljonhan sitä on tässä ollut, että hän muuttuu kylmäksi ja käyttäytyy yhtäkkiä kuin oisin ilmaa ja vuorokauden päästä asiat sitten palautuvat normaaliksi. Hän kertoi ettei osaa arvostaa mua ja vaikka tietää miten paljon olen tehnyt hänen hyväkseeen, ei osaa arvostaa niitä, mutta uskoo että mä tulen auttamaan siinä että hän oppii arvostamaan ja että mun pitää vain odottaa, että asiat tulevat muuttumaan paremmiksi sitten.
eli tähän loppuun voisin todeta että asiat taitavat olla nyt sitten oikeastaan tosi hyvin, kunhan hetken asiat saavat lutviutua mielessä, ja itse saan hieman vahvistettua omaa fiilistä etten menetä yöuniani mykkäkoulujen takia ja keksin keinon miten hän oppisi arvostamaan asioita elämässään.
Hän sanoi ettei hänellä ole ollut elämässään ikinä mitään ongelmia ja kaikki erittäin mukavasti aina joten on vaikea arvostaa sitä mitä hänellä nyt on. Että usein hän miettinyt, että mä ansaitsisin tytön, joka osaisi olla onnellinen siitä mitä saa, että tietää kuinka moni tyttö täällä olisi superonnellinen jos saisi kaltaiseni miehen joka pitää asioista huolta, ei juo ja on kiltti ja komea, saisi asua hienossa asunnossa keskustassa ja matkustella ulkomailla, mutta hänellä ollut niin hyvin asiat ettei osaa arvostaa vaan tarvitsee kokoajan parempaa. Ja hänen vanhempansa tosiaan ovat äärimmäisen suojelevaisia ja kilttejä, eilen yllätyin ollessani hetken pyöräillessäni hänen veljensä kanssaan, että veljellekin isä soitteli kolmesti meidän pyöräretken aikana, että onhan kaikki kunnossa, eikai sulla ole kylmä yms.. :O
Että hän ei voi ymmärtää eurooppalaisia nuoria, jotka saattavat matkustella maailmalla ja yöpyä halvassa hotellissa, että hänelle parempi olla kotona 20 vuotta ja sitten matkustaa loistokohteeseen jossa on palvelijat. Ostin kerran tavalliset, ei-satiini lakanat tänne mutta hän ei pystynyt nukkumaan ollenkaan koska kuulemma liian karhea pinta. Ja tällaista aika tyypillistä varmaan kun on ollut vanhemmat joilla ollut mahdollisuus tehdä lapsen elämästä hyvää ja mukavaa.
Lueskelin vähän että se on ihan tyypillistä että sitten kun tulisi aikuistumisen aika niin se ei onnistukaan niin helposti tällaisen taustan jälkeen, ja on ihan luonnollista että alkuhankaluuksia on, eiköhän tämä tästä lutviudu kuntoon parisuhde sun muut aikanaan, pari viikkoa avioelämää on vielä lyhyt hetki sopeutua! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 14:54"]
AP täällä. Häämatka lopuillaan. Mielenkiintoinen kokemus. Ei oo ainakaan vielä muuttunut parempaan suuntaan asiat, sinänsä kaikki hyvin mutta päiviä on kun ei puhuta, eikä tunnu että olisi mitään romanttista kylläkään, mutta kuinka voisi ollakaan. Mutta selvinnyt ettei hän ole mulle vihainen vaan olosuhteille. Mutta se on rankkaa, asioita en osaa sit hoitaa kunnolla kun toinen näyttää vieressä naamaa kuin olisi äiti kuollut, tai lopettaa puhumasta tai käskee olla hiljaa. Lennoltakin myöhästyttiin nyt kun oli onnettomuus jonka takia tie lentokentälle suljettu ja kiertotien etsiminen meni reisille kun vieressä niin kiukkuinen nainen että siinä ei kyllä munkaan hoksottimet pelanneet täysillä kun en vielä oo oppinut olemaan välittämättä niistä kiukutteluista ja energia menee sit ihan muuhun kuin asioiden ratkaisuun . pienestä oli kiinni myöhästyminen mutta hommasin meille yöpaikan heti, ja saatiin pari uutta lomapäivää mutta täällä hotellilla sit vielä, hän itkee kuinka voi elää tällaisen tyypin kanssa kuin mä, kun ei voi luottaa. En mä oikein tiedä mitä tässä tehdä. Yksi päivä kaikki oli hyvin, sovittiin että mennään hienolle maisemareitille ja biitsille jota kaikki suositteli. Mutta siellä oli polku eikä tie, ja Hän empi. Sanoin että voimme palata mutta hän halusi jatkaa. Kunnes kesken matkan sanoi että haluaa takaisin ja häipyi vauhdilla ja käveltiin sitten siinä 100m toisistamme tunti takaisin päin. Eikä halunnut puhua ennen iltaa mulle sanaakaan. Sit vaan totesi että hän ei tykkää luonnosta, ettei ollut mulle vihainen vaan olosuhteille. Seuraava päivä sovittiin vesipuistoon meno. Aamusta oltiin lähdössä ja sanoin tarkistavani netistä hinnan ettei turhaan ajeta 50km jos maksaa älyttömiä. Hinta oli normaali ja hän totesikin että ei mennäkään, että sillä rahalla hän vois ostaa matkamuistoja perheelleen. Totesin sitten että eihän se pakko ole mennä, mutta ei se että säästetään jostain tarkoita että rahat pitäis käyttää heti johonkin muuhun. Siitä hän sit suuttu, palautti lompakostaan mun hänelle antamat käyttörahat ja lopetti puhumisen taas loppupäiväksi. Ja aika vähän kommunikaatiota yleensäkin. Aiemmin ei ollut koskaan aikaa puhua, häiden jälkeen sain kuulla, sitten on. Huomasin ettei hän ymmärrä montaa asiaa ja ajattelin että ois hyvä puhua. Hän keskeyttää vaan ettei halua kuulla mun elämästä. Sit kuitenkin lopulta koin että Hänen kuunneltava ymmärtääkseen tiettyjä asioita, ja sitten nyt on suuttunut etten puhunut aiemmin Hänelle. Silti jos jotain koitan sanoa, toteaa ettei halua kuunnella. Ja joka pikku asiasta hermostuu, kärpäsiä jos lentelee menettää malttinsa, aina melkein naama kurtussa.. Jos koitan sanoa positiivisia asioita hän sanoo suuttuvansa vain lisää. kai me ollaan vaan niin erilaisia, molemmat vaan haitataan toisiamme eikä tuoda hyvää.
[/quote] Noh.. eipähän me täällä sua varoiteltu. Ihan keitit oman soppasi, vaikka kaikki muut näkee, että päin helvettiä tulee menemään.
Kyllä on taas hullua. Ihan hyvin analysoit ap aiemmin taipumustasi uskoa johonkin rakkauden maagiseen voimaan, jonka avulla esteet ylitetään. No, tuskin tulet tuosta liitostasi heti eroamaan, joten luultavasti paras on vain antaa vaimosi herätä aikuiselämän realiteetteihin ilman liikoja paapomisia, ajan myötä hänen suhtautumisensa voi muuttuakin. Uskon kuitenkin, että hän kyllä lopulta päättää liittonne, jos sinä et sitä tuon rahanahneuden seurauksena tee. Nainen yleensä jättää miehen, jota ei arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuo kaikki nyt ihan vaivan arvoista? Katselet kylmää, vittuilevaa ja täysin sua kunnioittamatonta vaimoa ja seksitöntä suhdetta jossain maapallon toisella puolen, ihan vaan siksi, ettet voi myöntää itsellesi, että päin persettä meni?
Hitto, musta alkaa tuntua et tarinan bad guy ei olekaan tää mimmi. Ei helvetti, en itekään jaksais tollasta tunteista vouhkaavaa vässykkäukkoa joka haluaa jutella ja ymmärtää vaan, olisin repiny hiukseni päästä jo ekalla tapaamisella. Onko sulla ap todettu joku mielenterveysongelma? Tziiiiiz...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää koko juttu on pahempi kuin parin viikon ummetus.
Vaimon syntymäpäivä, hän oli eri mieltä siitä oliko mun fiksua maksaa yhdestä asiasta 40-50 euroa ja suuttui, kertoi itkien ettei halua elää mun kanssa, että teki virheen mennessään naimisiin ja jättää mut nyt. Anna avaimet, anna ne heti, haluan tavarat, haluan iPadin, anna ne!!! Olin suunnitellut kivoja asioita synttäreitä varten oli kukat ja kakut vuokraamassani huoneistossa. Tultiin paikalle ja olin täysin maassa ja sokissa. Aloin siivota, omistaja kun tulisi noutamaan avaimia tunnin sisään, kun ilmoitin ettei huoneistoa tarvitakaan huomiseen asti, tähän sen 40 euroa olisin käyttänyt. Musertuneena laitoin roskikseen kakun, mansikat yms. Miettien seuraavaa siirtoani..en kestä jäädä tähän maahan tämän jälkeen nyt...kunnes olimme poistumassa sitten asunnosta, ei puhuttu mitään. Mutta hän näki sitten roskiksessa kakun ja alkoi itkeä, kuinka typerä mies olen, arvokas kakku roskikseen!! Enkö tajua mitään! Kuinka voi kukaan olla niin idiootti! Myönnän ettei kakun hinta 2,6 euroa käynyt mielessä oleellisena asiana kun toinen ilmoitti avioliiton päättyneen ja koitin vain putsata kämpän äkkiä kun juhlien sijasta tulikin jätetyksi. Kertoi ettei voi arvostaa niin heikkoa miestä, joka olen kuulemma. Niin tyhmä raha-asioissa, kun tuhlaan joskus 2 euroa taksimatkaan kaupungin toiselle puolelle kun 20 sentilläkin pääsisi. Ja kaikenlaista.. Kertoi etten koskaan ajattele häntä vaan vain itseäni.sit tuntu rauhottuneen vähän ni alko vaan puhua kuinka ensimmäinen kerta kun on kauhea syntymäpäivä. Ja ihanaa, kakku Roskiksessa. Ja kokoajan jotain valittaa, vaikka itse saa sen aikaan et asiat menee pieleen. Aina riitelemässä mun rahankäytöstä. Nyt saa nähdä mitä tapahtuu seuraavaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoi myös että jo viime vuoden puolella, ensi suudelmasta alkaen tunsi että en oo oikea ja olen virhe!
Hih, vieläkö tämä Reginan jatkokertomus jatkuu
Mikset lähde lätkimään?! Kuulostaa yhdeltä helvetiltä toi avioliittoelämä siellä.
Onko tämän tarinan ap kirjoittamassa uutta Iijokisarjaa vai miksi ei ota onkeensa? Haisee todella kovasti tämä juttu.
Voi hyvä veli, etkö sinä vieläkään ole palannut sieltä kotiin?
Täytyy kyllä antaa pisteet harvinaisen onnistuneesta provosta, jo 18. sivu vastauksia menossa.
Minusta kuulostaa siltä, että ap on liitossa, jonka pelinsääntöjä hän ei tiedä, eikä edes halua tietää ja alkaa pelata niiden mukaan. Olen kuullut/lukenut suomalaismiesten kuvauksia venäläisten naisten kanssa elämisestä ja ymmärtänyt, että joissakin tapauksissa suhteen kulmakivi on todellakin miehen rooli materian tuojana. Nainen hoitaa "hommansa" niin kauan kun mies hoitaa omansa ja nainen käyttää ambitionsa ja energiansa miehen piiskaamiseen parempiin materiaalisiin suorituksiin. Ei siis tietoakaan suomalaisista joukkueperheistä. (Varmasti erilaisiakin, työ- ja urasuuntautuneita venäläisiä naisia on. Ehkä tämä liittyy juurikin ns. hyvännäköisiin naisiin, joita kasvavat siihen ajatukseen, että hänen uransa tulee olemaan miehen palvottavana oleminen.)
Ap:lla ei ole mitään toivoa, jos hän ei ota selvää säännöistä. Pitääkö naista ehkä palkita rahalla/lahjoilla "hyvästä" vaimokäytöksestä? Kokeile. Kunhan katsot, että lahjojen koko ei lähde lapasesta. Varmaan löytyisi suomalaisia miehiä jotka osaavat neuvoa ja antaa vertaistukea siitä, miten homman saa toimimaan. Vesipuistoepisodi kuulostaa suomalaisenkin naisen korvissa emämunaukselta. Mies joka alkaa nillittää tuliaisten ostamisesta rahoilla, jotka säästyvät muista huvituksista luopumalla.. En ole itse 17 täytettyäni koskaan ollut muista ihmisistä taloudellisesti riippuvainen, joten en osaa kuvitella, miltä tuntuu olla vailla vapautta ja itsenäisyyttä, mutta jostakin sieltä nuo vaimosi reaktiot kummunnevat. Hänellä on idioottimies, joka ei tiedä, miten peliä pelataan ja elämää eletään.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 22:40"]
Ei kiinnosta seksi kumpaakaan. Kokeiltiin kyllä mutta ei muutaman kerran jälkeen kumpaakaan kiinnosta, ja kyllä siinä vähän tunteitakin tarttis. Mutta kun ei edes halata, toinen ei vaan halua ja nyt menny mullakin mielenkiinto. Ja kaikesta niin tarkkaa, jos heitän vitsiä tai sanon jotain muuta ei niin merkityksellistä niin saan kuulla että ole hiljaa, miksi sanoit noin, mihin tarvitsemme kuulla tuota...!! Äsken totesi jo päättäneensä asua kotonaan ja että mä voin asua missäpäin maailmaa haluan. Häät olivat isot ja kalliit, oli limusiinia sun muuta, sinnekin tosin tuli puoli sukua kyytiin ja nyt kun häämatka on lopuillaan ja tuli vastoinkäymisiä niin näyttää siltä että rakoilee pahasti jo liitoksistaan liitto. Hymyn jos näkis useammin kuin kerta viikkoon ni jelppais.
[/quote]
Juu happily ever after. Häät selkeästi auttoi. XD Oot sä ap TYHMÄ!!