Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka päästä yli kiintymyksestä opettajaan?
08.05.2015 |
Koulu päättyy muutaman viikon päästä ja sydäntä vihlaisee ajatellakin, että pian täytyy hyvästellä tämä tärkeä ihminen. Välitän kyseisestä henkilöstä niin paljon, että on tullut itkettyä jo monet itkut pelkästä ajatuksesta, ettemme enää näe. Ymmärrän, että olen hänelle oppilas muiden joukossa, enkä odota mitään.
Kuinka tästä selviää?
Kommentit (183)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:48"]
Kerran se kirpaisee
[/quote]
Niin. En kuitenkaan tahdo tehdä mitään hätiköityä, sitten voisi kaduttaa.
Ap
Mä kirjoitin just muutama viikko sitten lukion aikaiselle ruotsinopelle, kun hän sattui tulemaan lämmöllä mieleen. Sain kirjeeseeni vastauksen, ja muisteltiin vanhoja juttuja. Omista ylioppilasjuhlista on aikaa jo yli kymmenen vuotta, ja silti kirjeenvaihto sujui :)
Lukion luokanvalvojani kanssa olen käynyt vuosien varrella pari kertaa kaljoilla.
Mukaviin ihmisiin voi pitää yhteyttä, ja tuskin hekään normaalia positiivista palautetta pahakseen pistävät.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:55"]
Mä kirjoitin just muutama viikko sitten lukion aikaiselle ruotsinopelle, kun hän sattui tulemaan lämmöllä mieleen. Sain kirjeeseeni vastauksen, ja muisteltiin vanhoja juttuja. Omista ylioppilasjuhlista on aikaa jo yli kymmenen vuotta, ja silti kirjeenvaihto sujui :)
Lukion luokanvalvojani kanssa olen käynyt vuosien varrella pari kertaa kaljoilla.
Mukaviin ihmisiin voi pitää yhteyttä, ja tuskin hekään normaalia positiivista palautetta pahakseen pistävät.
[/quote]
Suloista... :) Mutta toivottavasti minulla ei ihan kymmentä vuotta menisi!
Ap
Seuraa omia tuntojasi, ei kannata antaa näiden palstakommenttien vaikuttaa liiaksi. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnyin itekkin tosi paljon mun lukioaikaseen maikkaan, olin selkeesti yks sen lempparioppilaista ja se mun lemppariope. Jäätiin aina juttelee tuntien jälkeen yms. ja se vaikutti oikeesti olevan kiinnostunu siitä mitä mulle kuuluu. Valmistuin lukiosta vuos sitten keväällä minkä jälkeen bongasin sen sähköpostiosotteen netistä. Laitoin sille spostin jossa kerroin, että oon päässy yliopistoon ja kiitin sitä; kerroin että sen tunnit oli tosi motivoivia ja et se oli oikeesti tosi hyvä ope. :D Mun oli yksinkertasesti pakko laittaa se viesti koska mua harmitti ettei se tienny kuinka iso vaikutus sil oli ollu mun opiskeluintoon. Se sitten onnitteli ja sano, että kerro ihmessä välillä kuulumisia, haluis kuulemma kovasti kuulla. Olin tosi ilonen tästä ja aionkin vielä laittaa sille viestiä kunhan tulee jotainn kertomisen arvosta. :) Kannattaa oikeesti pitää yhteyttä siihen sun opeen jos susta vaan tuntuu siltä et haluisit. Ja ei, sukupuolella ei oo mitään väliä. Mä oon nainen ja se mun ope on mies, eikä tää meijän suhde oo ikinä olllu mitenkään kiusallinen. Ei voi olla kovinkaan iso taakka sille sun opelle jos viestittelette kerran pari vuodessa tai harvemmin. Itekin tulevana opena haluisin ehdottomasti saada vilpitöntä positiivista palautetta omasta työstä. Tsemppiä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 22:32"]
Kiinnyin itekkin tosi paljon mun lukioaikaseen maikkaan, olin selkeesti yks sen lempparioppilaista ja se mun lemppariope. Jäätiin aina juttelee tuntien jälkeen yms. ja se vaikutti oikeesti olevan kiinnostunu siitä mitä mulle kuuluu. Valmistuin lukiosta vuos sitten keväällä minkä jälkeen bongasin sen sähköpostiosotteen netistä. Laitoin sille spostin jossa kerroin, että oon päässy yliopistoon ja kiitin sitä; kerroin että sen tunnit oli tosi motivoivia ja et se oli oikeesti tosi hyvä ope. :D Mun oli yksinkertasesti pakko laittaa se viesti koska mua harmitti ettei se tienny kuinka iso vaikutus sil oli ollu mun opiskeluintoon. Se sitten onnitteli ja sano, että kerro ihmessä välillä kuulumisia, haluis kuulemma kovasti kuulla. Olin tosi ilonen tästä ja aionkin vielä laittaa sille viestiä kunhan tulee jotainn kertomisen arvosta. :) Kannattaa oikeesti pitää yhteyttä siihen sun opeen jos susta vaan tuntuu siltä et haluisit. Ja ei, sukupuolella ei oo mitään väliä. Mä oon nainen ja se mun ope on mies, eikä tää meijän suhde oo ikinä olllu mitenkään kiusallinen. Ei voi olla kovinkaan iso taakka sille sun opelle jos viestittelette kerran pari vuodessa tai harvemmin. Itekin tulevana opena haluisin ehdottomasti saada vilpitöntä positiivista palautetta omasta työstä. Tsemppiä sulle!
[/quote]
Ihana viesti, kiitos!
Ap
Tunteet ovat heikkoutta!!Älä antaudu niille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 22:47"]
Tunteet ovat heikkoutta!!Älä antaudu niille!
[/quote]
Älä hupsi. :)
Ap
Voin kokemuksesta sanoa, että kyllä opettajilla ja vastaavilla auktoriteettihenkilöillä usein on oppilaiden ym. joukossa lemppareita, vaikkei "saisikaan" olla. Eli ei kannata automaattisesti ajatella olevansa vain oppilas muiden joukossa.
Itse työskentelen nuoriso-ohjaajana, ja mulle on yhdestä nuoresta muodostunut ihan erityinen lemppari. Kyseinen poika on sellainen vähän elämän kolhima ressukka - kotona ei ole saanut rakkautta eikä rajoja, ja koulussa on "badass", joka opettajilta kuulee lähinnä moitteita ja ja syytöksiä. Oikeasti todella fiksu poika, joka pitää itseään tyhmänä ja jolle on muodostunut syntipukin rooli. Todennäköisesti ei kauhean usein kehuja kuule keneltäkään.
Todella hellyyttävä tapaus, ja mulla on jonkinlainen suojelu-ja hoivavietti noussut tätä poikaa kohtaan. Jos nyt lopettaisin työt, niin todellakin tulisi kamala ikävä ja miettisin, että mitähän sille pojalle kuuluu ja toivottavasti hänellä menee hyvin. Periaatteessa pojan etulyöntiasema lempparinani ei saisi mitenkään näkyä työssä, mutta joskus olen ollut rankaisematta häntä jostakin mikä nuorisotalolla on kiellettyä/ olen hänen kohdallaan huomauttanut lempeämmin jostakin pahanteosta kuin muille nuorille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ihminen ei pahastu kauniista sanoista.
Kiitos kaikille kun kommentoitte ja rohkaisette. Menen nyt nukkumaan, hyvää yötä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa fiksulta ja symppikseltä nuorelta,eli uskon, että ope ilahtuu! Rohkeutta sinulle.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 19:30"]
Minä sanoisin että ei kantsi tehdä mitään. Siinä voi tulla pahempi mieli,nyt voit vielä muistaa hyvällä.
[/quote]
En pysty omalla järjelläni tajuamaan, millaista logiikkaa Vauvan keskustelut noudattavat. Itse aloitin tänne kerran ketjun, jossa surin sitä, että sairastuin psyykkisesti lukiossa ja yksikään opettajani ei välittänyt minusta sen vertaa että olisi vienyt asian oppilashuoltoon. Käytännössä en olisi kaivannut opettajilta mitään muuta huomiota kuin sitä, että tilanteeseen olisi puututtu jotenkin ja viety eteenpäin, en siis minkäänlaista henkilökohtaista tsemppiä, tukea, juttelua tai muuta.
Sain pitkän ketjun täydeltä haukkuja siitä, miten odotin opettajaltani mahdottomia, että opettaja on koulussa vain töissä, että opettajan ja oppilaan suhde ei ole millään muotoa henkilökohtainen, että asian hoitaminen olisi kuulunut kokonaan vanhemmilleni, että toivoin että opet olisivat alkaneet vapaa-ajallaan hoitamaan minun asioitani... Vaikka en olisi toivonut mitään muuta kuin että edes yksi opettaja, esim ryhmäni ohjaaja, olisi täyttänyt lakisääteisen ilmoitusvelvollisuutensa ja vienyt ilmiselvän tilanteen oppilasterveydenhuoltoon.
Nyt sitten täällä on pitkä keskustelu siitä, miten ihanaa on kun ope ja oppilas kiintyvät toisiinsa, miten opettajasuhde on henkilökohtainen, miten opettajiin ollaan vuosien jälkeen yhteydessä sähköpostein ja kirjein ja opettajiin kiinnytään... Ja kenenkään mielestä asiassa ei ole mitään outoa. Sensijaan oma toiveeni siitä, että sairastunut oppilas olisi nähty ja huomattu kouluarjen keskellä, oli monille liikaa. Kommentoivatko samat ihmiset näitä ketjuja? Vai valikoituuko keskustelun sävy ensimmäisten viestien perusteella? Vai onko niin, että positiiviset asiat (se että opettaja ja oppilas kiintyvät toisiinsa) hyväksytään, negatiivisia (opettajalla olisi ammattinsa puolesta velvollisuus huomata huonosti voiva nuori) puolestaan ei?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 23:54"]
Haluan tietää kuinka ap:n käy!!
[/quote]
Minäkin.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 23:38"]
En pysty omalla järjelläni tajuamaan, millaista logiikkaa Vauvan keskustelut noudattavat. Itse aloitin tänne kerran ketjun, jossa surin sitä, että sairastuin psyykkisesti lukiossa ja yksikään opettajani ei välittänyt minusta sen vertaa että olisi vienyt asian oppilashuoltoon. Käytännössä en olisi kaivannut opettajilta mitään muuta huomiota kuin sitä, että tilanteeseen olisi puututtu jotenkin ja viety eteenpäin, en siis minkäänlaista henkilökohtaista tsemppiä, tukea, juttelua tai muuta.
Sain pitkän ketjun täydeltä haukkuja siitä, miten odotin opettajaltani mahdottomia, että opettaja on koulussa vain töissä, että opettajan ja oppilaan suhde ei ole millään muotoa henkilökohtainen, että asian hoitaminen olisi kuulunut kokonaan vanhemmilleni, että toivoin että opet olisivat alkaneet vapaa-ajallaan hoitamaan minun asioitani... Vaikka en olisi toivonut mitään muuta kuin että edes yksi opettaja, esim ryhmäni ohjaaja, olisi täyttänyt lakisääteisen ilmoitusvelvollisuutensa ja vienyt ilmiselvän tilanteen oppilasterveydenhuoltoon.
Nyt sitten täällä on pitkä keskustelu siitä, miten ihanaa on kun ope ja oppilas kiintyvät toisiinsa, miten opettajasuhde on henkilökohtainen, miten opettajiin ollaan vuosien jälkeen yhteydessä sähköpostein ja kirjein ja opettajiin kiinnytään... Ja kenenkään mielestä asiassa ei ole mitään outoa. Sensijaan oma toiveeni siitä, että sairastunut oppilas olisi nähty ja huomattu kouluarjen keskellä, oli monille liikaa. Kommentoivatko samat ihmiset näitä ketjuja? Vai valikoituuko keskustelun sävy ensimmäisten viestien perusteella? Vai onko niin, että positiiviset asiat (se että opettaja ja oppilas kiintyvät toisiinsa) hyväksytään, negatiivisia (opettajalla olisi ammattinsa puolesta velvollisuus huomata huonosti voiva nuori) puolestaan ei?
[/quote]
Nämä ovat erilaisia tilanteita, en lähtisi vertaamaan. Ymmärrän että sinusta tuntuu pahalta.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:40"]
Hei Ap,
kirjoita ihmeessä opettajalle ja kerro mitä tunnet ja ajattelet.
Olen itsekin opettaja ja tällaiset kiitokset oppilailta ovat ihan mielettömän arvokkaita ja auttavat jaksamaan työn raskaina hetkinä. <3
Itse olen monesti kiintynyt oppilaisiin niin, että kevätjuhlassa on tuntunut todella vaikealta sanoa hyvästejä. Olen kuitenkin jättänyt aina oppilaille pallon siinä, että pidetäänkö yhteyttä vai ei. Moni oppilas onkin pyytänyt minut sittemin facebook kaveriksi. On ihanaa nähdä mitä entisille, rakkaille oppilaille kuuluu.
Ne, jotka täällä väittävät ettei kannata otaa yteyttä tai että opettajaa ei kiinnosta, niin eivät taida tietää mistä puhuvat. :)
Tsemppiä!
[/quote]
Kiitos sinullekin rohkaisusta! :)
Ap