Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka päästä yli kiintymyksestä opettajaan?
08.05.2015 |
Koulu päättyy muutaman viikon päästä ja sydäntä vihlaisee ajatellakin, että pian täytyy hyvästellä tämä tärkeä ihminen. Välitän kyseisestä henkilöstä niin paljon, että on tullut itkettyä jo monet itkut pelkästä ajatuksesta, ettemme enää näe. Ymmärrän, että olen hänelle oppilas muiden joukossa, enkä odota mitään.
Kuinka tästä selviää?
Kommentit (183)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:05"]
Olen itse valmistunut ylioppilaaksi 2014 ja tekstisi oli kuin omasta kynästäni. Myös minulla oli lukiossa opettaja, jonka kanssa olin hyvin läheinen ja ns. "samalla aaltopituudella". Itse päätin olla rohkea ja käydä kiittämässä häntä jo heti yo-päivänä. Hän oli todella otettu kiitoksistani ja vaihdettiin yhteystietojakin siinä. Ollaan nyt muutaman kerran lähetetty sähköpostia puolin ja toisin, joten ei ikäväkään ole ehtinyt kasvaa liian suureksi. Pointti mulla lähinnä se, että ap todellakin rohkaisen sinua kiittämään opettajaasi! Ja niin kuin monet muut ovat jo sanoneet, niin ei kukaan pahastu kauniista sanoista!
Tsemppiä! :)
[/quote]
Ihana kuulla tällaista, kiitos sinulle! :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:20"]
Yksi opettaja täälläkin. Ja kyllä todellakin toivon, että jos joku oppilas tuntee noin, niin hän kertoo minulle. Sillä kuten moni muukin on sanonut, niin on joitakin oppilaita, jotka ovat opettajallekin erityisen tärkeitä. Ja voi hyvinkin olla, että sinusta on tullut opettajallekin tärkeä, jolloin opettaja varmasti ilahtuu. Opettaja vaan joutuu virkansa puolesta suhtautumaan sinuun kuten muihinkin. Mutta jos sinä teet aloitteen, niin parempi niin päin. Minä tapasin hiljattain oppilaani yli kymmenen vuoden takaa. Olin aina välillä miettinyt mitä hänelle kuuluu. Hän oli parin tuhannen oppilaan joukosta juuri se yksi, jonka toivoin tapaavani. Ja kun hän oli siinä, niin halasimme pitkään, juttelimme kuulumisia ja pysyimme lähekkäin. Se oli uskomaton hetki, koska en ollut tiennyt tapaammeko ikinä. Oli kuin olisin löytänyt kadonneen lampaan, vaikka kyse olikin jo nyt aikuisesta miehestä.
[/quote]
Ihana, alkoi ihan itkettää! Vaikka olenkin jo päättänyt, että kerron hänelle, niin tällaiset viestit vain vahvistavat tunnettani siitä, että kertominen on hyvä juttu. Kiitos.
Ap
[/quote]
Olipa mukavaa kuulla, että sait viestistäni tukea!
Ja minä olisin voinut olla opettajasi, joka sai sinulta kiitosta ja ilahtui siitä. Annoit kiitosta täällä, joten kyllä se onnistuu tosielämässäkin.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 08:14"]
Oletko mies, ap?
[/quote]
En.
Ap
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 01:09"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 23:57"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:41"]Perusteluni on se, että nyt välinne ovat hyvät ja voit muistella häntä lämmöllä, mutta mikäli menet sanomaan jtn överitunteellista paskaa, hän voi säikähtää ja perääntyä, mikä johtaa välienne viilenemiseen. [/quote] Ei opettaja säikähdä oppilastaan. Miksi säikähtäisi?
[/quote]
Luulee että on ihastunut tms?
[/quote]
eikä luule
[/quote]
Voi luulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Ensimmäinen viestini koskaan tänne av:lle ;D
Aloittaja vaikuttaa fiksulta ja ihanalta ihmiseltä. Uskon, että jokainen meistä ilahtuu työstään saamastaan kiitoksesta ja siitä, jos on voinut työssään olla tukena/apuna jollekin. Itse ainakin kannustan ehdottomasti sinua kertomaan em ajatuksesi opettajallesi. Tässä muutama kokemukseni:
Jo vuosia sitten kohtasin työssäni "elämänkolhiman" nuorehkon miehen, joka oli pidätettynä kuolemantuottamuksesta tms. Hän sai tietää sukunimeni perusteella, että isäni on ollut hänen opettajansa yläasteella. Pyysi lähettämään terveiseni isälleni, että hän on täällä (silloisella työpaikallani) pidätettynä, ja että isäni oli aikanaan ainoa opettaja joka häntä yläasteella ymmärsi. Vein terveiset isälleni ja hän ilahtui niistä.
Pikkusiskollani oli yläasteella hyvä ja kannustava saksankielen opettaja. Hänen rohkaisemanaan siskoni opiskelee parhaillaan saksaa yliopistossa. Muutama vuosi sitten siskoni laittoi kyseiselle opettajalleen sähköpostilla kiitoksen kannustuksesta ja, että opiskelee alaa. Viestin lähettämiseen liittyi myös muuta, joka ei tässä ole olennaista avata. Opettaja vastasi ja oli kovin kiitollinen viestistä. Kannusti siskoani ja vaihtoivat kuulumisia.
Itselleni hoitoalalla olevana on jäänyt erityisesti mieleen noin 10 vuoden takaa tapaus. Hoidin vanhusta hänen kuolinyönään (oli asiakkaani) ja hänen tyttärensä valvoivat äitinsä luona silloin. Toimin ja hoidin työni silloin, kuten aina ennenkin, ihmisiä kunnioittaen ja tilanteen mukaan. Muutaman kerran myöhemmin olen saanut terveiset ja kiitokset tältä toiselta tyttäreltä, kuinka he kokivat tärkeäksi ja lämpimäksi tukeni silloin äitinsä kuolinyönä. Itse koen toimineen silloin, kuten aina muulloinkin vastaavassa tilanteessa. Kiitos lämmitti kovasti ja antaa voimaa työhöni, joka on ajoittain raskasta.
Kannustan Ap laittamaan vaikka sähköpostia opettajallesi. Maailmassa ei ole koskaan liikaa kiitosta, välittämistä, kannustusta ja rakkautta.
145/145 eli edelliseen viestini korjaus:
tämä kannustava saksankielen opettaja oli siskollani lukiossa, EI yläasteella. Anteeksi ajatusvirheeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 16:23"]
Oon 11v ja vaihan luokkaa yheltä kivalta opettajalta silläselle kauheelle opelle. Itken joka päivä vaikka kouluu on vielä mutta stressaa se ku ei se toinen ope ymmärrä et mulla on masennus.....
[/quote]
Miksi vaihdat luokkaa?
Tunnetko opettajan, vai onko tuo kuulopuhetta? Pyydä äitiä soittamaan opelle huolestasi.
Hitto. Tämä keskustelu sai tajuamaan että lukio loppuu. Kohta jään tyhjän päälle ja yksin jos en saa jatko-opiskelupaikkaa.. mulla ei menny lukio ihan putkeen, tuntuu että jäi vähän kesken. Kumpa saisi uuden yrityksen. Hoitaisin koulun ja kaverisuhteet paremmin. Olisin rohkeampi.
-Toinen ylioppilas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 02:13"]
Pistä jo!
[/quote]
En tiedä uskallanko ollenkaan...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne aikuiset opettajat sun muut ei tule teitä haikailemaan. Niiden työtä on opettaa teitä... ja teitä on monia. Vai luuletko ettei sua ennen ole ollut luokkaa ja sun jälkeen tulee seuraava luokka. Jokainen teistä on yksilö, et ole ainoa :) Tajuat sen sitten myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 02:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 02:13"]
Pistä jo!
[/quote]
En tiedä uskallanko ollenkaan...
Ap
[/quote]
Mitä pelättävää sinulla on? Mitä voit menettää? Sen sijaan voit tuoda hyvän mielen opettajallesi :)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 02:25"]
Ne aikuiset opettajat sun muut ei tule teitä haikailemaan. Niiden työtä on opettaa teitä... ja teitä on monia. Vai luuletko ettei sua ennen ole ollut luokkaa ja sun jälkeen tulee seuraava luokka. Jokainen teistä on yksilö, et ole ainoa :) Tajuat sen sitten myöhemmin.
[/quote]
En luule ja tajuan kyllä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 02:31"][quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 02:25"]
Ne aikuiset opettajat sun muut ei tule teitä haikailemaan. Niiden työtä on opettaa teitä... ja teitä on monia. Vai luuletko ettei sua ennen ole ollut luokkaa ja sun jälkeen tulee seuraava luokka. Jokainen teistä on yksilö, et ole ainoa :) Tajuat sen sitten myöhemmin.
[/quote]
En luule ja tajuan kyllä.
Ap
[/quote]
Tajuat varmaan myös sen, että kaikki ei ajattele niin kuin edellinen kirjoittaja ja opettajatkin on erilaisia tunteineen.
Ei kiintymyksestä pääsekään yli. Ikävä jää. Mutta ehkä voitte vielä tavata? Kysy!
Alue: Aihe vapaa
Olen itse valmistunut ylioppilaaksi 2014 ja tekstisi oli kuin omasta kynästäni. Myös minulla oli lukiossa opettaja, jonka kanssa olin hyvin läheinen ja ns. "samalla aaltopituudella". Itse päätin olla rohkea ja käydä kiittämässä häntä jo heti yo-päivänä. Hän oli todella otettu kiitoksistani ja vaihdettiin yhteystietojakin siinä. Ollaan nyt muutaman kerran lähetetty sähköpostia puolin ja toisin, joten ei ikäväkään ole ehtinyt kasvaa liian suureksi. Pointti mulla lähinnä se, että ap todellakin rohkaisen sinua kiittämään opettajaasi! Ja niin kuin monet muut ovat jo sanoneet, niin ei kukaan pahastu kauniista sanoista!
Tsemppiä! :)