Ystävä yrittää omia elämänkokemuksia ja valehtelee
Hän tietää että äitini kuoli kun olin 6. Nykyään hän väittää muille ihmisille että hänen äitipuolensa kuoli kun hän oli lapsi. Ensinnäkään hänellä ei ole ollut mitään äitipuolta vaan äiti ja isä eikä äitipuolen kuolema ole sama asia kuin äidin kuolema. Sain pikkuveljen kun olin ala-asteella mutta kaveri väittää myös saaneensa pikkusiskon ollessaan ala-asteella. Hänellä ei ole kuin veli. Miten kannattaa antaa ilmi hänen puheet?
Kommentit (12)
Jätä huomiotta. Mitä väliä vaikka hänellä olisi kokonainen keksitty suku.
Mistä voit tietää ettei olisi totta? Kaikki ei välttämättä ole aina sitä miltä näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Mistä voit tietää ettei olisi totta? Kaikki ei välttämättä ole aina sitä miltä näyttää.
Olen tuntenut kouluikäisestä qsti ja käynyt heidän kotona monesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä voit tietää ettei olisi totta? Kaikki ei välttämättä ole aina sitä miltä näyttää.
Olen tuntenut kouluikäisestä qsti ja käynyt heidän kotona monesti.
Eihän tämä kerro vielä yhtään mitään.
Mitä jos sinä tai kaverisi muistaa väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä voit tietää ettei olisi totta? Kaikki ei välttämättä ole aina sitä miltä näyttää.
Olen tuntenut kouluikäisestä qsti ja käynyt heidän kotona monesti.
Eihän tämä kerro vielä yhtään mitään.
Ap tietää paremmin kuin sinä.
Ei ilmi antaminen mitään hyödytä. Eihän tuollainen ikimaailmassa myönnä tuollaista häiriötä.
Olen epäillyt tutullani tuollaista. On vaikkapa juteltu elämästä, ja hän on kertonut minulle koko seurusteluhistoriansa. Sitten kun joku toinen on kysynyt häneltä seurusteluhistoriasta, niin hän kertookin merkittävimmäksi suhteekseen jotain mitä ei minulle ole ikinä maininnut.
Ja jos tuo olisi ainut asia, mutta kun ei. Kertoo myös omia tekemisiään muille ihmisille ikään kuin minun tekoina. Tuosta on ihan haittaakin ollut.
Olen tietenkin yrittänyt puhua asiasta, mutta hän kiistää kaiken. Milloin ei ole sanonut niin, tai milloin inttää, että minä se olin eikä hän. Ja jos minulla on jotain perusteita miksi tiedän, että se oli hän, joka teki, niin hän kääntää sen väärinkäsitykseksi tms.
Aivan mahdoton tapaus.
Minulla tuttu, ei ystävä onneksi, joka omii sairauden oireeni omikseen. Outoa. Koitan pysyä kyseisestä tyypistä mahdollisimman kaukana, ei ole tervettä, enkä luota häneen pätkääkään. Ehkä sinunkaan ei pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä voit tietää ettei olisi totta? Kaikki ei välttämättä ole aina sitä miltä näyttää.
Olen tuntenut kouluikäisestä qsti ja käynyt heidän kotona monesti.
Eihän tämä kerro vielä yhtään mitään.
Ap tietää paremmin kuin sinä.
Ja tuo tuttava tietää paremmin kuin ap.
Voisin itse olla ap:n kuvauksen kaltainen ihminen. Vanhempani ovat aina asuneet erillään ja kotona oli äiti, pikkuveli ja isäpuoli joka oli myös pikkuveljen isä. Epäilemättä moni kaverini varmasti ajatteli että hän on minunkin isäni, vaikka ei ollutkaan. Isäni taas asui muualla kuin kuin Suomessa ja isän puolelta minulla on neljä siskoa. En kuitenkaan yleensä selvittänyt kaikille ihmisille koko perhettäni, joten varmasti monella oli hyvin erilainen käsitys kuin mitä on todellisuus.
Noh... Kun sanot hullulle, että hän on hullu, niin katso ettei ole teräviä esineitä lähellä.
Teeskentelyhäiriöitä on erilaisia, mutta tuo kuulostaa aika jännältä.