Kuinka päästä yli kiintymyksestä opettajaan?

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:05"]

Annoin aikoinaan koulumme läksiäisjuhlissa kiitos-kortin lempiopelleni ja halasin häntä. Ope oli aivan nolona ja punastui. Siis todellakin PUNASTUI korviaan myöten!!! Vaikka tästä on kulunut jo yli kymmenen vuotta, niin en kestä edes ajatella sitä häpeänhetkeäni...

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 20:29"]

Minä taas sanoisin, että ÄLÄ TEE SITÄ!

[/quote]

Miksi?

Ap

[/quote]

[/quote]

Onko punastuminen paha juttu? Jos hän oli vain ujo? 

Ap

[/quote]

Ihminen voi punastua myös liikutuksesta tai mielihyvästä. En ymmärrä mitä nolostelet tuota asiaa. Varmasti ope ilahtui. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:07"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:41"]

Perusteluni on se, että nyt välinne ovat hyvät ja voit muistella häntä lämmöllä, mutta mikäli menet sanomaan jtn överitunteellista paskaa, hän voi säikähtää ja perääntyä, mikä johtaa välienne viilenemiseen.

[/quote]

Uskon tuntevani henkilön siinä määrin, että hän ei kiitoksesta säikähdä.

Ap

[/quote]

Niin, ja tämä henkilö on opettaja. Ei varmasti pelästy kiitoksesta. 

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 02:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 23:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:41"]Perusteluni on se, että nyt välinne ovat hyvät ja voit muistella häntä lämmöllä, mutta mikäli menet sanomaan jtn överitunteellista paskaa, hän voi säikähtää ja perääntyä, mikä johtaa välienne viilenemiseen. [/quote] Ei opettaja säikähdä oppilastaan. Miksi säikähtäisi?

[/quote]

Luulee että on ihastunut tms?

[/quote]

eikä luule

[/quote]

Voi luulla.

[/quote]

Ei luule, ja vaikka luulisikin, mitä sitten? Minulla on naisopettajana ollut pari poikaoppilasta, jotka ovat selvästi ihastuneet, mutta ei siinä mitään. Olen turvallinen kohde niille tunteille, koska siitä ei takuulla ikinä tule mitään. Saahan musta tykätä :) Ei se häiritse. Itsekin olin yliopistossa rakastunut proffaani, ja siitä olis ehkä voinutkin tulla jotain... aikuisia kun oltiin molemmat. 

Ap, kiintymystä ja rakkautta ei ikinä ole tässä maassa liikaa. Kiitä vaan opettajaasi sydämesi pohjasta. <3

Oon 11v ja vaihan luokkaa yheltä kivalta opettajalta silläselle kauheelle opelle. Itken joka päivä vaikka kouluu on vielä mutta stressaa se ku ei se toinen ope ymmärrä et mulla on masennus.....

up

Joko ap kerroit?

Enkä vielä. 

Ap

Kerro jo!!

up

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 01:34"]Noh? AP, mitä teit?
[/quote]

Toistaiseksi en mitään.

Ap

Laitapa nyt jo toimeksi niin saa opesi piristystä päivään!

Älä laita mitään. Kohtaatte vielä jos niin on tarkoitettu.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:02"]

Älä laita mitään. Kohtaatte vielä jos niin on tarkoitettu.

[/quote]

En laita ihan heti, mutta jossain vaiheessa on varmaan pakko.

Ap

Tätä vähän ajattelinkin. Luokallani oli myös yksi tyttö, joka oli valtavan kiintynyt yhteen naisopettajaamme ja myös anoppini kertoi olleensa aikanaan lähes ihastunut naisopettajaansa.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:07"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:06"]

Onko opettajasi vastakkaista sukupuolta?

[/quote]

Ei.

Ap

[/quote]

Hei ap, 

minä opettajana kannustan sinua kertomaan opettajallesi, miten paljon hän on sinulle merkinnyt. Se on opettajallekin tärkeä palaute ja onnistumisen kokemus. Olen itse opettaja, ja myös minulla itselläni on ollut lukiossa erittäin merkittäviä opettaja-oppilas-suhteita. Kävin lukion, jossa opettajat todella välittivät oppilaistaan, ja koen oppineeni heiltä opettamisesta vähintään yhtä paljon kuin koskaan myöhemmin opettajakoulutuksessa. Tiedostin jo ylioppilasjuhlien alla, miten paljon olen näiltä opettajilta saanut ja surin eroa sekä heistä että kouluyhteisöstä, joka oli ollut minulle merkityksellinen. En osannut tuolloin antaa suoraa palautetta kaikille opettajilleni - mutta kahdelle heistä laitoin tekstiviestit. Toiselle saatuani oppiaineen yo-tuloksen, joka oli erinomainen ja paljon parempi, kuin olin osannut odottaa. Opettaja vastasi siihen selvästi ilahtuneesti, ja minulle jäi todella hyvä mieli siitä, että laitoin viestin. Toiselle, itselleni vielä paljon merkityksellisemmälle opettajalle, laitoin viestin valmistujaisten jälkeen. Siihen en saanut vastausta, mutta ymmärsin sen hyvin. Viestini ei ollut sen tyyppinen, että siihen olisi tarvinnutkaan vastata - oikeastaan se oli omalta osaltani vastaus johonkin, mitä opettaja oli minulle sanonut aiemmin samana aamuna. Olin silti tyytyväinen, että laitoin viestin, sillä tämä opettaja oli ollut minulle jonkinlainen guru, ja olisin harmitellut, jollen olisi jollain tavalla häntä vielä muistanut.

Itse kävin lukioni ennen some-aikaa - ylioppilasjuhlistani on jo kohta 15 vuotta. Kun FB aikanaan tuli, olin jo nuori aikuinen. Jotenkin siinä vain kävi niin, että FB-kavereikseni alkoi ilmestyä myös entisiä opettajiani. Joitain en kehdannut itse pyytää, mutta he pyysivät minua. Olen iloinen tästä yhteydestä, sillä se mahdollistaa juuri sen, että nämä merkitykselliset ihmiset jollain tapaa ovat edelleen mukanani. Aikuisiällä on myös ollut helpompaa antaa suoraa, positiiivista palautetta siitä, miten merkittävää työtä opettajat ovat tehneet. Aina vastaanotto on ollut ilahtunut.

Nyt itse opettajana otan todella lämmöllä vastaan oppilaan kiitokset tai palautteen. Se on minulle yksi niistä asioista, jotka auttavat jaksamaan. Opetan teini-ikäisiä, enkä pidä yhtäkään saamaani palautetta itsestään selvänä. Koen, että jos nuori haluaa antaa minulle palautetta, hän todella tarkoittaa sitä, mitä sanoo. Olen pyrkinyt kohtaamaan oppilaani aina ensisijaisesti ihmisenä, vaikka opettajan roolissa olenkin. Sanoit, että opettajasi tietää sinusta paljonkin asioita, sinä et hänestä niinkään. Juuri noin sen kuuluukin olla - opettaja-oppilas-suhteessa sinä olet se, jonka takia koko asetelma on olemassa. 

Sinulla on selvästi ollut hyvä opettaja - kerro ihmeessä se hänellekin, sillä viesteistäsi välittyy kuva ymmärtävästä ihmisestä, joka aivan varmasti osaa ottaa palautteen vastaan. Älä vähättele itseäsi. Vaikka opettaja tekeekin työtään, hän on kuitenkin myös ihminen, ja ihmiset kuulevat mielellään hyviä asioita itsestään. Eivätkä opettajatkaan unohda niitä oppilaita, joihin ovat mudostaneet jollain tapaa merkityksellisen suhteen - kaikkiin oppilaisiin ei luonnollisestikaan voi sellaista muodostaa, mutta aina joskus joukossa on niitä, jotka menevät opettajankin ihon alle. Onnea tulevaan! :)

Sellaista se elämä on. Jäähyväisiä ihmisille, joita ei enää koskaan näe. Jotkut vain tekevät vaikutuksen meihin, mutta on silti osattava lähteä kunniallisesti, kun aika on. Been there, done that....

Toki voit jatkaa tätä loputonta pohdintaa netissä, tai sitte saat varmuuden asiasta ja kysyt. Jonkun kohtalon odottaminen on vähän kyseenalaista. Ylipäänsä asioitten ottaminen omiin käsiin vaan odottelun sijaan on merkki oman elämän hallinnasta. Mitään et menetä jos kysyt, kysymättä jättämistä mietit ainaki kymmenen vuotta. Ite en siis vielä ole lakannu täysin miettimästä..

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:22"]

Hei ap, 

minä opettajana kannustan sinua kertomaan opettajallesi, miten paljon hän on sinulle merkinnyt. Se on opettajallekin tärkeä palaute ja onnistumisen kokemus. Olen itse opettaja, ja myös minulla itselläni on ollut lukiossa erittäin merkittäviä opettaja-oppilas-suhteita. Kävin lukion, jossa opettajat todella välittivät oppilaistaan, ja koen oppineeni heiltä opettamisesta vähintään yhtä paljon kuin koskaan myöhemmin opettajakoulutuksessa. Tiedostin jo ylioppilasjuhlien alla, miten paljon olen näiltä opettajilta saanut ja surin eroa sekä heistä että kouluyhteisöstä, joka oli ollut minulle merkityksellinen. En osannut tuolloin antaa suoraa palautetta kaikille opettajilleni - mutta kahdelle heistä laitoin tekstiviestit. Toiselle saatuani oppiaineen yo-tuloksen, joka oli erinomainen ja paljon parempi, kuin olin osannut odottaa. Opettaja vastasi siihen selvästi ilahtuneesti, ja minulle jäi todella hyvä mieli siitä, että laitoin viestin. Toiselle, itselleni vielä paljon merkityksellisemmälle opettajalle, laitoin viestin valmistujaisten jälkeen. Siihen en saanut vastausta, mutta ymmärsin sen hyvin. Viestini ei ollut sen tyyppinen, että siihen olisi tarvinnutkaan vastata - oikeastaan se oli omalta osaltani vastaus johonkin, mitä opettaja oli minulle sanonut aiemmin samana aamuna. Olin silti tyytyväinen, että laitoin viestin, sillä tämä opettaja oli ollut minulle jonkinlainen guru, ja olisin harmitellut, jollen olisi jollain tavalla häntä vielä muistanut.

Itse kävin lukioni ennen some-aikaa - ylioppilasjuhlistani on jo kohta 15 vuotta. Kun FB aikanaan tuli, olin jo nuori aikuinen. Jotenkin siinä vain kävi niin, että FB-kavereikseni alkoi ilmestyä myös entisiä opettajiani. Joitain en kehdannut itse pyytää, mutta he pyysivät minua. Olen iloinen tästä yhteydestä, sillä se mahdollistaa juuri sen, että nämä merkitykselliset ihmiset jollain tapaa ovat edelleen mukanani. Aikuisiällä on myös ollut helpompaa antaa suoraa, positiiivista palautetta siitä, miten merkittävää työtä opettajat ovat tehneet. Aina vastaanotto on ollut ilahtunut.

Nyt itse opettajana otan todella lämmöllä vastaan oppilaan kiitokset tai palautteen. Se on minulle yksi niistä asioista, jotka auttavat jaksamaan. Opetan teini-ikäisiä, enkä pidä yhtäkään saamaani palautetta itsestään selvänä. Koen, että jos nuori haluaa antaa minulle palautetta, hän todella tarkoittaa sitä, mitä sanoo. Olen pyrkinyt kohtaamaan oppilaani aina ensisijaisesti ihmisenä, vaikka opettajan roolissa olenkin. Sanoit, että opettajasi tietää sinusta paljonkin asioita, sinä et hänestä niinkään. Juuri noin sen kuuluukin olla - opettaja-oppilas-suhteessa sinä olet se, jonka takia koko asetelma on olemassa. 

Sinulla on selvästi ollut hyvä opettaja - kerro ihmeessä se hänellekin, sillä viesteistäsi välittyy kuva ymmärtävästä ihmisestä, joka aivan varmasti osaa ottaa palautteen vastaan. Älä vähättele itseäsi. Vaikka opettaja tekeekin työtään, hän on kuitenkin myös ihminen, ja ihmiset kuulevat mielellään hyviä asioita itsestään. Eivätkä opettajatkaan unohda niitä oppilaita, joihin ovat mudostaneet jollain tapaa merkityksellisen suhteen - kaikkiin oppilaisiin ei luonnollisestikaan voi sellaista muodostaa, mutta aina joskus joukossa on niitä, jotka menevät opettajankin ihon alle. Onnea tulevaan! :)

[/quote]

Kiitos rohkaisevasta viestistäsi! Lupaan, että kerron hänelle, mutta siihen voi mennä aikaa.

Ap

Hei Ap,

kirjoita ihmeessä opettajalle ja kerro mitä tunnet ja ajattelet.

Olen itsekin opettaja ja tällaiset kiitokset oppilailta ovat ihan mielettömän arvokkaita ja auttavat jaksamaan työn raskaina hetkinä. <3

Itse olen monesti kiintynyt oppilaisiin niin, että kevätjuhlassa on tuntunut todella vaikealta sanoa hyvästejä. Olen kuitenkin jättänyt aina oppilaille pallon siinä, että pidetäänkö yhteyttä vai ei. Moni oppilas onkin pyytänyt minut sittemin facebook kaveriksi. On ihanaa nähdä mitä entisille, rakkaille oppilaille kuuluu. 

Ne, jotka täällä väittävät ettei kannata otaa yteyttä tai että opettajaa ei kiinnosta, niin eivät taida tietää mistä puhuvat. :)

Tsemppiä!