Mikä helvetti miestä vaivaa?!
Mikä miestä vaivaa? Ei tällainen käytös voi olla normaalia, eihän? En enää itsekään tiedä, vuosia tässä suhteessa olleena tuntuu, että en enää hahmota mikä on normaalia ja mikä ei.
Mies ei pidä kiinni juuri mistään sovituista aikatauluista koski se mitä asiaa tahansa. Unohtaa kaiken. Ei hahmota ajankulua, ei kunnioita toisten aikatauluja. Esim. lasten kuskaaminen harrastuksiin ajallaan on vaikeaa jos en muistuta koko ajan -ja siltikin lähtö tapahtuu viimetipassa tai myöhässä. Kotona muutaman huoneen remontti on ollut ns vaiheessa jo yli vuoden - hän ei vaan tee asioita loppuun. (Ja nämäkin projektit hän aivan itse on halunnut aloittaa. Itse olen nykyään ainoastaan kauhuissani jos hän jotain aloittaa, sillä tiedän että kaikki jää kesken ja minun hoidettavaksi jos valmista haluan). Jos hän ei tee töitä, makaa sohvalla naama kiinni puhelimessa eikä näe saati kuule mitään muuta.
Kun lapset olivat pieniä ei voinut luottaa päiväkotiasioita hänelle missään muodossa. Unohti kaiken päiväkotikasseista ulkovaatteisiin. Ja useasti unohti lapsetkin hakea ajallaan.
Kaupassakäynti tuntuu olevan aivan hepreaa. Ei löydä sieltä tyyliin edes sitä levitettä jota ollaan käytetty vuosia, jos minä en ole mukana näyttämässä.
Viime viikolla kun olin kipeänä hänen piti mennä kauppaan. Ensimmäisen kerran teki lähtöä klo 12 ja lopulta pääsi sinne kauppaan klo 18. En siis jaksanut edes patistaa, katsoin kauanko menee että asia hoituu. Kun tuli kaupasta laski kassit eteiseen eikä tehnyt elettäkään purkaakseen kassit. Iltakymmeneltä ihmetteli missä ruuat ovat? Niin, aivan. Siellä eteisen lattialla.
Tätä samaa tämä on ollut toistakymmentä vuotta. Mies on 40 vuotias.
Sen tiedän, että vanhempansa ovat kyllä olleet aina pahimmanluokan curling-vanhempia. Ja aikanaan miehelle on ala-asteikäisenä ehdotettu neurologisia tutkimuksia joista vanhemmat ovat suuttuen kieltäytyneet.
Oli asia mikä tahansa, jos ollaan sovittu että hän hoitaa jonkin asian, se jää 90% hoitamatta tai hän tekee sen myöhässä.
Jos asiasta mainitsee, niin yleensä hermostuu silmittömästi.
Alkaa tuntua, etten käsitä miten olen päätynyt avioliittoon tuon ihmisen kanssa.
Hän on aina ollut tuollainen, mutta nyt kun kaikki lapset ovat teini-iässä ja pahimmat ruuhkavuodet ovat alkaneet helpottaa, olen alkanut tajuta etten jaksa enää.
Hän ei yksinkertaisesti kunnioita mitään eikä ketään. Kaikki vain pitäisi tehdä valmiiksi.
Työssään hän kyllä on korkeassa asemassa, en edes ymmärrä kuinka se on mahdollista tuolla haahuilulla ja muiden huomioimattomuudella.
Lisäksi häneltä puuttuu käytöstavat. Siis osaa toki jotenkuten käyttäytyä jos pinnistelee, mutta usein hävettää hänen kanssaan missä vain. Hän ei osaa tulkita tilanteita, ei ihmisiä, ei taida tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä ja normeja jotka ihmiset normaalisti taitavat.
Monet ystäväni ovat sanoneet minulle ihan suoraan, että en ole lainkaan oma itseni hänen seurassaan. En olekaan. Tuntuu että muutun ilottomaksi varjoksi itsestäni kun joudun miehen kanssa samaan tilaan.
En jaksa enää.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Ota lapsesi ja juokse.
Ei sillä ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli tapailun alussa uusavuton hunsvotti. Sanoin että omaa kotiaan ja talouttaan saa hoitaa miten huvittaa, mutta jos haluaa jatkaa vakavammin kanssani, pitää ryhdistäytyä, sillä en ketään aikuista ala hyysäämään. Ei ole niin kova tarve pariutua, että mikä vaan sohvaturjake kelpaisi. Ja niin kävi, mies otti itseään niskasta kiinni, ja toimii nykyään täysin itsenäisesti. Lasten päiväkotiin kulkee puhtaat kurahousut, kaupasta täydentyy kaappeihin järkeviä ruokatarvikkeita, lasten hammaslääkärikäynnit, kaikki hoituu ilman että tarvitsee muistuttaa tai vahtia. Eikä tarvitse nalkuttaa.
Suoraan sanottuna en olisi aluksi uskonut että siitä poikamiesboxissa rypevästä tapauksesta kuoriutuisi ihan kelpo mies. Valitettavasti ap:lla toivoa ei välttämättä ole, jos jo parikymmentä vuotta sekoillut noin.
Laitoit miehen tossusi alle :D
Vierailija kirjoitti:
Tinder ja vastaeronnut nainen = Seksiä.
Jokainen mies tietää tämän ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä, miten olet päätynyt naimisiin ja tekemään useita lapsia hänen kanssaan. Onneksi kuitenkin avioero on Suomessa sallittu.
Naiset ovat h u o r i a. Kaikki :)
Niinhän kaikki incelynisijät väittää.
Kerro lisää sinun kauneudestasi/komeudestasi äkkiä tänne. Kerro kuinka kova olet ja minä arvostelen sen. Anna tulla.
Ketään ei kiinnosta typerät arvostelusi. Menisit vaan suosiolla sinne h u o r iin, kun niillä kehuskelet.
Milloin olen heillä kehuskellut? Kiitos yli sata naista ja avioliittoja mahtunut elämäni varrelle. Ei ole tarvetta kehuskella mutta voin todeta olevani kokeneempi kuin monet muut. Tekeekö se minusta pahan koska olen mies? Ettekö te naiset itse mene muuten niihin ammatteihin? Jeps, kunhan omista vääristä valinnoista voi vain syyttää miehiä 🙂
Seksityöläisen ammatissa ei ole mitään vikaa, mutta sinun kohdalla on isäsi epäonnistunut kasvatuksessasi täysin.
Toi kuulostaa juuri samanlaiselta kuin kuvaukset ihmisistä, joille on diagnosoitu ADHD aikuisena. Pakota mies lääkäriin ja hommaamaan lääkitys tai eroa, tuollaisessa arjessa hänestä ei ole mitään iloa ja selvästikään hän ei ilman lääkkeitä ole 40 vuodessa oppinut selviytymään.
Ihmettelen kyllä tosi kovasti, miten olet tehnyt lapsia hänen kanssaan.
Vaikea hahmottaa miten tällaiset parisuhteet ovat alkaneet, ja miten niissä ollaan päädytty naimisiin ja lastentekoon asti. Missä vaiheessa tämä totuus on valjennut?
Onko alussa jotenkin oltu niin ruusuisissa huuruissa, ettei miehen pöljyyttä ole huomannut? Vai onko ensimmäiset vuodet ollut jotain nuoruuden biletystä, jolloin itsekin on ollut vähän hunningolla? Selittäkää, mistä ja _miten_ näitä "aviomieheni ja lasteni isä on idiootti"-parisuhteita sikiää? Vai onko nainen heti alusta asti vetänyt määrätietoisesti koko showta pullantuoksuisena kädetöntä mussukkamiestä paikasta ja tilanteesta toiseen ohjailevana parisuhdeohjuksena? Vai ottaako jotkut naiset puolisokseen loppuelämäkseen vaan jonkun randomukkelin, ja on sitten että tommonen toi nyt sitten näköjään olikin. Vai häh?
Autismia tai adhd/add tai ehkä molempia.
Mun mies on kans vähän samanlainen, toki ei noin paha. Epäilen että on diagnosoimaton Adhd.
Siis ei toi ole normaalia vaan joku neurologinen vamma. Mies tarvitsee hoitoa ja sinä eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli tapailun alussa uusavuton hunsvotti. Sanoin että omaa kotiaan ja talouttaan saa hoitaa miten huvittaa, mutta jos haluaa jatkaa vakavammin kanssani, pitää ryhdistäytyä, sillä en ketään aikuista ala hyysäämään. Ei ole niin kova tarve pariutua, että mikä vaan sohvaturjake kelpaisi. Ja niin kävi, mies otti itseään niskasta kiinni, ja toimii nykyään täysin itsenäisesti. Lasten päiväkotiin kulkee puhtaat kurahousut, kaupasta täydentyy kaappeihin järkeviä ruokatarvikkeita, lasten hammaslääkärikäynnit, kaikki hoituu ilman että tarvitsee muistuttaa tai vahtia. Eikä tarvitse nalkuttaa.
Suoraan sanottuna en olisi aluksi uskonut että siitä poikamiesboxissa rypevästä tapauksesta kuoriutuisi ihan kelpo mies. Valitettavasti ap:lla toivoa ei välttämättä ole, jos jo parikymmentä vuotta sekoillut noin.
Laitoit miehen tossusi alle :D
Haha! :D No nämä speksit kerroin siis heti alussa, hänen ei olisi ollut mikään pakko alkaa parisuhteeseen kanssani, itse valitsi ryhdistäytyä. Ihan tasa-arvoista menoa meillä, vien minäkin niitä kurahousuja päiväkotiin. :)
Moni ADHD pärjää vaativassa työssä, jossa on etua siitä, että aivoissa on jatkuvasti hillitön moniajo päällä. Toki varmaan on oppinut pinnistelemään 40 vuoden aikana ja oppinut muitakin selviytymiskeinoja. Mies voisi hakeutua adhd-tutkimuksiin ja saada sitä kautta apua. Toki, jos hän ei itse huomaa ongelman olemassaoloa, ei hän varmaan hakeudu.
Kun toimii noin, muut passaavat eikä tarvitse tehdä mitään. Ei miehesi tyhmä ole, vaan älykäs. Älykäs ei tarkoita miellyttävää, eikä mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä ap loukkaannu, en tarkoita että vika olisi sinussa, mutta onko tuo miehesi selvästikin vetäytyvä ja vastuuton käytös reaktio sinun kasvavaan stressiisi. Jos hän on noin saamaton, voisiko olla että hän on huomannut miten ahdistunut olet, ja koska ei sillekään asialle pysty mitään tekemään, vetäytyy entistä enemmän kuoppaansa. Laittaisin miehen ihan väkipakolla puhumaan jollekin, lääkärille tai kaverille. Lopputulos voi olla että hän haluaa päättää parisuhteen mutta se voisi olla teille ihan hyvä ratkaisu. Jos mies ei saa lapsia harrastuksiin tai remonttia valmiiksi, miten hän kykenisi eroamaan parisuhteesta, vaikka inhoaisikin sitä.
Lisäksi luulen että hänellä on jo toinen suhde. Mitäs jos ehdotat että eroatte? Voi olla että lähtee innoissaan heti pakkaamaan.
En toki loukkaannu. Olen kiitollinen, että on olemassa ihmisiä jotka jaksavat aloitukseeni vastata ja asiaa pohtia.
Tiedätkö, olisin varmaan oikeastaan onnellinen jos miehellä olisi toinen ja haluaisi erota. Uskallan kuitenkin väittää ettei ole, koska
A) Tekee pääosin työt kotoa käsin, ei käy juuri koskaan missään muutenkaan.
B) Olen ottanut eron puheeksi muutaman kerran ja hänen reaktionsa on ollut kutakuinkin se, että tekee elämästäni helvetin jos lähden ym.
Lisäksi hänen kaikki ystävänsä ovat kaikonneet aikojen saatossa. Hän ei joko itsekään pidä yhteyttä tai jos joskus pitää ja menevät ulos on mieheni kanssa mahdoton pitää hauskaa. Hän on kauhea känniääliö ja usein putkassa jos ottaa.
Kavereita on ollut ennen nuorempana, nykyään vain pakolliset työkaverit. Kertoo se mielestäni myös jostain jos ei kukaan halua häntä mihinkään nykyisin enää edes kutsua tai kukaan ei juurikaan edes soittele.
Vaikea tuonkin perusteella uskoa että olisi ketään toista. Ihan oikeasti ja vilpittömästi. Ei ole mahdollista.
Kahlaapa läpi tämä ketju.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4442365/narsistin-keskustelutyyli?quote…
Toinen vaihtoehto on ADHD.
Kolmas vaihtoehto, että mies nyt vaan on ikävä m***ku.
Saamattomuus ei musta oo nyt isoin ongelma tässä, vaan uhkailu ja putkaan päätyvät illanvietot. Ei kuulosta miltään unelmamieheltä, sori vaan. Ehjemmän kodin lapsilles saisit ehkä rakennettua ilman tollasta sekoilijaa.
Ap, pystyttekö puhumaan tunteista? Oletteko samassa veneessä? Lohduttaako mies sinua, kun itket tai tukeeko, kun olet sen tarpeessa? Halaako hän sinua lämpimästi ja lohduttavasti? Määrääkö hän puheenaiheet? Oletko normaalia sulkeutuneempi tai hiljaisempi hänen seurassaan? Onko hän joskus kuin ei olisi kuullut puhettasi? Onko mies joskus kivikasvoinen? Onko miehellä raivokohtauksia / mykkäkouluja? Onko hänellä kotona joku harrastus, johon uppoaa tai telkkari tai tissuttelu?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan h*lvetin tutulta😂 ihan kuin minun mieheni. Tiedän miltä sinusta tuntuu, ja voin sanoa ettei tilanne helpotu vanhemmitenkaan. Onko sinun miehesi ehkä insinööri koulutukseltaan?
Monet DI:t on tuollaisia. Ei tarvi tehdä töissäkään mitään, miksi sitten kotonakaan.
Milloin olen heillä kehuskellut? Kiitos yli sata naista ja avioliittoja mahtunut elämäni varrelle. Ei ole tarvetta kehuskella mutta voin todeta olevani kokeneempi kuin monet muut. Tekeekö se minusta pahan koska olen mies? Ettekö te naiset itse mene muuten niihin ammatteihin? Jeps, kunhan omista vääristä valinnoista voi vain syyttää miehiä 🙂