Lue keskustelun säännöt.
Mikä helvetti miestä vaivaa?!
12.01.2022 |
Mikä miestä vaivaa? Ei tällainen käytös voi olla normaalia, eihän? En enää itsekään tiedä, vuosia tässä suhteessa olleena tuntuu, että en enää hahmota mikä on normaalia ja mikä ei.
Mies ei pidä kiinni juuri mistään sovituista aikatauluista koski se mitä asiaa tahansa. Unohtaa kaiken. Ei hahmota ajankulua, ei kunnioita toisten aikatauluja. Esim. lasten kuskaaminen harrastuksiin ajallaan on vaikeaa jos en muistuta koko ajan -ja siltikin lähtö tapahtuu viimetipassa tai myöhässä. Kotona muutaman huoneen remontti on ollut ns vaiheessa jo yli vuoden - hän ei vaan tee asioita loppuun. (Ja nämäkin projektit hän aivan itse on halunnut aloittaa. Itse olen nykyään ainoastaan kauhuissani jos hän jotain aloittaa, sillä tiedän että kaikki jää kesken ja minun hoidettavaksi jos valmista haluan). Jos hän ei tee töitä, makaa sohvalla naama kiinni puhelimessa eikä näe saati kuule mitään muuta.
Kun lapset olivat pieniä ei voinut luottaa päiväkotiasioita hänelle missään muodossa. Unohti kaiken päiväkotikasseista ulkovaatteisiin. Ja useasti unohti lapsetkin hakea ajallaan.
Kaupassakäynti tuntuu olevan aivan hepreaa. Ei löydä sieltä tyyliin edes sitä levitettä jota ollaan käytetty vuosia, jos minä en ole mukana näyttämässä.
Viime viikolla kun olin kipeänä hänen piti mennä kauppaan. Ensimmäisen kerran teki lähtöä klo 12 ja lopulta pääsi sinne kauppaan klo 18. En siis jaksanut edes patistaa, katsoin kauanko menee että asia hoituu. Kun tuli kaupasta laski kassit eteiseen eikä tehnyt elettäkään purkaakseen kassit. Iltakymmeneltä ihmetteli missä ruuat ovat? Niin, aivan. Siellä eteisen lattialla.
Tätä samaa tämä on ollut toistakymmentä vuotta. Mies on 40 vuotias.
Sen tiedän, että vanhempansa ovat kyllä olleet aina pahimmanluokan curling-vanhempia. Ja aikanaan miehelle on ala-asteikäisenä ehdotettu neurologisia tutkimuksia joista vanhemmat ovat suuttuen kieltäytyneet.
Oli asia mikä tahansa, jos ollaan sovittu että hän hoitaa jonkin asian, se jää 90% hoitamatta tai hän tekee sen myöhässä.
Jos asiasta mainitsee, niin yleensä hermostuu silmittömästi.
Alkaa tuntua, etten käsitä miten olen päätynyt avioliittoon tuon ihmisen kanssa.
Hän on aina ollut tuollainen, mutta nyt kun kaikki lapset ovat teini-iässä ja pahimmat ruuhkavuodet ovat alkaneet helpottaa, olen alkanut tajuta etten jaksa enää.
Hän ei yksinkertaisesti kunnioita mitään eikä ketään. Kaikki vain pitäisi tehdä valmiiksi.
Työssään hän kyllä on korkeassa asemassa, en edes ymmärrä kuinka se on mahdollista tuolla haahuilulla ja muiden huomioimattomuudella.
Lisäksi häneltä puuttuu käytöstavat. Siis osaa toki jotenkuten käyttäytyä jos pinnistelee, mutta usein hävettää hänen kanssaan missä vain. Hän ei osaa tulkita tilanteita, ei ihmisiä, ei taida tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä ja normeja jotka ihmiset normaalisti taitavat.
Monet ystäväni ovat sanoneet minulle ihan suoraan, että en ole lainkaan oma itseni hänen seurassaan. En olekaan. Tuntuu että muutun ilottomaksi varjoksi itsestäni kun joudun miehen kanssa samaan tilaan.
En jaksa enää.
Kommentit (103)
Se on miehen tehtävä selvittää mikä häntä vaivaa, jos tuntee siihen tarvetta. Keskity sinä itseesi ja mieti miksi sinä olet sietänyt tuollaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista. Kuulostaa aivan puolisoltani. Samanlaisia haasteita meillä ja epäilen, että taustalla neuropsykiatriset ongelmat. Mies ei omassa arkielämässä tunnu kykenevän määrätietoiseen tai järjestelmälliseen toimintaan, mutta tekee silti hyväpalkkaista vaativaa asiantuntijatyötä. Lomailut, remontoinnit, suunnittelut, kaupassakäynnit ihan hepreaa hänelle. Nytkin on ollut remontti yli vuoden kesken eikä siitä mitään tule. Pakko sitten itse viedä tavalla tai toisella nämä hänen projektit loppuun. Todella rasittavaa ja eroa mietin usein itsekin.
Huhhuh. Vieläkö "mies" nauttii luottamustasi vastuullisena perheen isänä ja tasavertaisena puolisonasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan perusteella suurin osa naisista ovat tyytymättömiä miehiinsä. Kun kerta niin on, ei ole ihme että miehiä ei kiinnosta parisuhteen hoito vaan käyvät mieluummin vaikka maksullisissa. Jokin raja miehillekin on kuinka paljon tarvitsee epätyytyväisyyttä kuunnella. On meissä miehissä monesti vikaa myönnän sen. Naiset palstalla eivät vaan osaa myöntää että myös heissäkin on vikaa. Koska nainen ei myönnä vaan syyttää miestä mieluummin.
PS Me sinkkumiehet tiedetään ettei mikään ole helpompi saada sänkyyn kuin vastaeronnut nainen ;)eipä kannata naisia yleistää...jokainen toimii niin kuin toimii
Eipä kannata miehiä yleistää...jokainen toimiin niin kuin toimii
Minäkään en ymmärrä, miten olet päätynyt naimisiin ja tekemään useita lapsia hänen kanssaan. Onneksi kuitenkin avioero on Suomessa sallittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan perusteella suurin osa naisista ovat tyytymättömiä miehiinsä. Kun kerta niin on, ei ole ihme että miehiä ei kiinnosta parisuhteen hoito vaan käyvät mieluummin vaikka maksullisissa. Jokin raja miehillekin on kuinka paljon tarvitsee epätyytyväisyyttä kuunnella. On meissä miehissä monesti vikaa myönnän sen. Naiset palstalla eivät vaan osaa myöntää että myös heissäkin on vikaa. Koska nainen ei myönnä vaan syyttää miestä mieluummin.
PS Me sinkkumiehet tiedetään ettei mikään ole helpompi saada sänkyyn kuin vastaeronnut nainen ;)Tiedätte minun olevan oikeassa.
No mikä syy sulla on, kun et saa ilman maksua? Oletko sä ruma, lyhyt, lihava?
Olen aina saanut. Ei minun tarvitse maksaa. Mistä tuollainen hyökkäys naiselta?
Kuulostaa ihan tyypilliseltä adhd mieheltä. Tälläisiä niistä adhd pikkupojista tulee jos diagnoosia ja lääkitystä ei ole.
Varaa aika lääkäriin ja ilmoita yhteisen käynnin siellä olevan avioliiton jatkumisen edellytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä, miten olet päätynyt naimisiin ja tekemään useita lapsia hänen kanssaan. Onneksi kuitenkin avioero on Suomessa sallittu.
Naiset ovat h u o r i a. Kaikki :)
Niinhän kaikki incelynisijät väittää.
Kerro lisää sinun kauneudestasi/komeudestasi äkkiä tänne. Kerro kuinka kova olet ja minä arvostelen sen. Anna tulla.
Älä ap loukkaannu, en tarkoita että vika olisi sinussa, mutta onko tuo miehesi selvästikin vetäytyvä ja vastuuton käytös reaktio sinun kasvavaan stressiisi. Jos hän on noin saamaton, voisiko olla että hän on huomannut miten ahdistunut olet, ja koska ei sillekään asialle pysty mitään tekemään, vetäytyy entistä enemmän kuoppaansa. Laittaisin miehen ihan väkipakolla puhumaan jollekin, lääkärille tai kaverille. Lopputulos voi olla että hän haluaa päättää parisuhteen mutta se voisi olla teille ihan hyvä ratkaisu. Jos mies ei saa lapsia harrastuksiin tai remonttia valmiiksi, miten hän kykenisi eroamaan parisuhteesta, vaikka inhoaisikin sitä.
Lisäksi luulen että hänellä on jo toinen suhde. Mitäs jos ehdotat että eroatte? Voi olla että lähtee innoissaan heti pakkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö arvosta itseäsi yhtään kun tuollaiseen tuhlaat ainoan elämäsi.
Ensinnäkin älä holhoa sitä miestä. Jos ei saa jotain tehtyä mistä ei ole haittaa sinulle tai lapsille niin anna hoitaa yksin sotkunsa. Ja se remontti. Anna jokin aikaraja koska pitää olla valmis tai muutatte lasten kanssa asuntoon joka ei ole keskeneräinen.
Viisainta olisi miettiä eroa.
Vierailija kirjoitti:
Sinun mies on selvästi erityismies, ei siis erityislapsi koska on jo aikuinen. Jotainhan diagnoosia sieltä varmaan tulisi jos menisi tutkimuksiin. ADHD, Add., autisminkirjoa tms
Minulla on useampikin kaveri saanut aikuisiällä diagnoosin ja ymmärrys omaa itseään kohtaan on helpottunut. Pomoni on ADHD ja huomaan jos lääkitys on unohtunut.
Patista miestä lääkäriin, toki jos ” erityisyys” on lapsesta asti kielletty niin ei ole helppo myöntää ettei ole niinkuin muut.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ihan tollanen
T: adhd-diagnosoitu
Joku autismin kirjon oireyhtymähän tuo selkeästi on. Tai adhd. Tutkimuksiin ja äkkiä! Lääkkeestä ja/tai hyvistä neuvoista on iso apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-mies oli todella ikävä ja ilkeä vuoden verran. Mitään ei tehnyt yhdessä. Kaikki oli huonosti. Mä olin syypää kaikkeen, ihan kun joku hiton teinikundi joka mököttää äidilleen. Ihmettelin että mitä. Koskaan maininnut että mitään meidän parisuhteesta, tai että haluaisi erota tai mitään sinne päinkään. No yhden riidan päätteksi sanoin että luuletko että haluan elää tollasen sitruunan kanssa, halutako että me erotaan? Se ilme mieheni naamalla! Mikä vapautuminen ja onni. Selvisikin että oli jo aloittanut toiseen suhteen. Oli sitten ressu niin ahdistunut, kun joutui elämään kahden naisen välissä, koska hän ei voinut erota. Kun minä sitä ehdotin niin suorastaan juoksi toisen lyylin syliin. Just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä: Mikä sua vaivaa?
Olen kyllä kysynyt ja yrittänyt keskustella. Yrittänyt motivoida lääkäriinkin.
Mutta kun hän on omasta mielestään täysin normaali. Ei kykene ottamaan vastaan kritiikkiä tai näkemään käytöksessään mitään outoa. En tiedä uskooko siihen oikeasti vai ei. Kai hän todella luulee olevansa ns kuin muutkin aikuiset.Ap
Mutta sinä miehen otit. Miksi häntä täällä selän takana haukut? Olet itse sallinut hänen käytös.Et ajalla nostanut kissaa pöydälle. Mikä esti puhumasta asioita suoraan,kun hän alko laistaa asioita?Vikaa sinussakin on!
Tee normitatkaisu, eli ero ja elarit, kyllä se siitä.
Mun mies oli tapailun alussa uusavuton hunsvotti. Sanoin että omaa kotiaan ja talouttaan saa hoitaa miten huvittaa, mutta jos haluaa jatkaa vakavammin kanssani, pitää ryhdistäytyä, sillä en ketään aikuista ala hyysäämään. Ei ole niin kova tarve pariutua, että mikä vaan sohvaturjake kelpaisi. Ja niin kävi, mies otti itseään niskasta kiinni, ja toimii nykyään täysin itsenäisesti. Lasten päiväkotiin kulkee puhtaat kurahousut, kaupasta täydentyy kaappeihin järkeviä ruokatarvikkeita, lasten hammaslääkärikäynnit, kaikki hoituu ilman että tarvitsee muistuttaa tai vahtia. Eikä tarvitse nalkuttaa.
Suoraan sanottuna en olisi aluksi uskonut että siitä poikamiesboxissa rypevästä tapauksesta kuoriutuisi ihan kelpo mies. Valitettavasti ap:lla toivoa ei välttämättä ole, jos jo parikymmentä vuotta sekoillut noin.
On minussa varmasti paljonkin vikaa, en ollankaan väitä että olisin itse täydellinen.
MUTTA hoidan kyllä koti- ja perheasiat, sekä lapset ilman että minua täytyy vahtia ja muistuttaa kuin lasta.
Joku kysyi mikä minua vaivaa? Olen itse kotoisin erittäin rikkonaisista taustoista. Siinä ainakin yksi syy, miksi olen vain aina halunnut että lapsilla on ehjä perhe. Tiedä sitten onko kannattanut.
Lisäksi olen osittain tämän avioliiton vuoksi sairastunut post traumaattiseen stressiin sekä vakavaan masennukseen aikanaan. En ehkä koskaan toivu kokonaan, mutta en ole silti voinut jäädä sängynpohjalle vaikka Olisn monesti sen tarpeessa ollut. On täytynyt kantaa huolta lapsista ja kodista. En halua heidän kärsivän enempää.
Ap