Lue keskustelun säännöt.
Mikä helvetti miestä vaivaa?!
12.01.2022 |
Mikä miestä vaivaa? Ei tällainen käytös voi olla normaalia, eihän? En enää itsekään tiedä, vuosia tässä suhteessa olleena tuntuu, että en enää hahmota mikä on normaalia ja mikä ei.
Mies ei pidä kiinni juuri mistään sovituista aikatauluista koski se mitä asiaa tahansa. Unohtaa kaiken. Ei hahmota ajankulua, ei kunnioita toisten aikatauluja. Esim. lasten kuskaaminen harrastuksiin ajallaan on vaikeaa jos en muistuta koko ajan -ja siltikin lähtö tapahtuu viimetipassa tai myöhässä. Kotona muutaman huoneen remontti on ollut ns vaiheessa jo yli vuoden - hän ei vaan tee asioita loppuun. (Ja nämäkin projektit hän aivan itse on halunnut aloittaa. Itse olen nykyään ainoastaan kauhuissani jos hän jotain aloittaa, sillä tiedän että kaikki jää kesken ja minun hoidettavaksi jos valmista haluan). Jos hän ei tee töitä, makaa sohvalla naama kiinni puhelimessa eikä näe saati kuule mitään muuta.
Kun lapset olivat pieniä ei voinut luottaa päiväkotiasioita hänelle missään muodossa. Unohti kaiken päiväkotikasseista ulkovaatteisiin. Ja useasti unohti lapsetkin hakea ajallaan.
Kaupassakäynti tuntuu olevan aivan hepreaa. Ei löydä sieltä tyyliin edes sitä levitettä jota ollaan käytetty vuosia, jos minä en ole mukana näyttämässä.
Viime viikolla kun olin kipeänä hänen piti mennä kauppaan. Ensimmäisen kerran teki lähtöä klo 12 ja lopulta pääsi sinne kauppaan klo 18. En siis jaksanut edes patistaa, katsoin kauanko menee että asia hoituu. Kun tuli kaupasta laski kassit eteiseen eikä tehnyt elettäkään purkaakseen kassit. Iltakymmeneltä ihmetteli missä ruuat ovat? Niin, aivan. Siellä eteisen lattialla.
Tätä samaa tämä on ollut toistakymmentä vuotta. Mies on 40 vuotias.
Sen tiedän, että vanhempansa ovat kyllä olleet aina pahimmanluokan curling-vanhempia. Ja aikanaan miehelle on ala-asteikäisenä ehdotettu neurologisia tutkimuksia joista vanhemmat ovat suuttuen kieltäytyneet.
Oli asia mikä tahansa, jos ollaan sovittu että hän hoitaa jonkin asian, se jää 90% hoitamatta tai hän tekee sen myöhässä.
Jos asiasta mainitsee, niin yleensä hermostuu silmittömästi.
Alkaa tuntua, etten käsitä miten olen päätynyt avioliittoon tuon ihmisen kanssa.
Hän on aina ollut tuollainen, mutta nyt kun kaikki lapset ovat teini-iässä ja pahimmat ruuhkavuodet ovat alkaneet helpottaa, olen alkanut tajuta etten jaksa enää.
Hän ei yksinkertaisesti kunnioita mitään eikä ketään. Kaikki vain pitäisi tehdä valmiiksi.
Työssään hän kyllä on korkeassa asemassa, en edes ymmärrä kuinka se on mahdollista tuolla haahuilulla ja muiden huomioimattomuudella.
Lisäksi häneltä puuttuu käytöstavat. Siis osaa toki jotenkuten käyttäytyä jos pinnistelee, mutta usein hävettää hänen kanssaan missä vain. Hän ei osaa tulkita tilanteita, ei ihmisiä, ei taida tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä ja normeja jotka ihmiset normaalisti taitavat.
Monet ystäväni ovat sanoneet minulle ihan suoraan, että en ole lainkaan oma itseni hänen seurassaan. En olekaan. Tuntuu että muutun ilottomaksi varjoksi itsestäni kun joudun miehen kanssa samaan tilaan.
En jaksa enää.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ap loukkaannu, en tarkoita että vika olisi sinussa, mutta onko tuo miehesi selvästikin vetäytyvä ja vastuuton käytös reaktio sinun kasvavaan stressiisi. Jos hän on noin saamaton, voisiko olla että hän on huomannut miten ahdistunut olet, ja koska ei sillekään asialle pysty mitään tekemään, vetäytyy entistä enemmän kuoppaansa. Laittaisin miehen ihan väkipakolla puhumaan jollekin, lääkärille tai kaverille. Lopputulos voi olla että hän haluaa päättää parisuhteen mutta se voisi olla teille ihan hyvä ratkaisu. Jos mies ei saa lapsia harrastuksiin tai remonttia valmiiksi, miten hän kykenisi eroamaan parisuhteesta, vaikka inhoaisikin sitä.
Lisäksi luulen että hänellä on jo toinen suhde. Mitäs jos ehdotat että eroatte? Voi olla että lähtee innoissaan heti pakkaamaan.
En toki loukkaannu. Olen kiitollinen, että on olemassa ihmisiä jotka jaksavat aloitukseeni vastata ja asiaa pohtia.
Tiedätkö, olisin varmaan oikeastaan onnellinen jos miehellä olisi toinen ja haluaisi erota. Uskallan kuitenkin väittää ettei ole, koska
A) Tekee pääosin työt kotoa käsin, ei käy juuri koskaan missään muutenkaan.B) Olen ottanut eron puheeksi muutaman kerran ja hänen reaktionsa on ollut kutakuinkin se, että tekee elämästäni helvetin jos lähden ym.
Lisäksi hänen kaikki ystävänsä ovat kaikonneet aikojen saatossa. Hän ei joko itsekään pidä yhteyttä tai jos joskus pitää ja menevät ulos on mieheni kanssa mahdoton pitää hauskaa. Hän on kauhea känniääliö ja usein putkassa jos ottaa.
Kavereita on ollut ennen nuorempana, nykyään vain pakolliset työkaverit. Kertoo se mielestäni myös jostain jos ei kukaan halua häntä mihinkään nykyisin enää edes kutsua tai kukaan ei juurikaan edes soittele.Vaikea tuonkin perusteella uskoa että olisi ketään toista. Ihan oikeasti ja vilpittömästi. Ei ole mahdollista.
No jos olisikin ollut vain nuo toiminnanohjauksen ongelmat, jotka mainitsit aloitusviestissä. Nyt kerrot, että mies uhkailee ja päätyy viihteellä usein putkaan. Nämä ovat toinen ongelmavyyhti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan h*lvetin tutulta😂 ihan kuin minun mieheni. Tiedän miltä sinusta tuntuu, ja voin sanoa ettei tilanne helpotu vanhemmitenkaan. Onko sinun miehesi ehkä insinööri koulutukseltaan?
Monet DI:t on tuollaisia. Ei tarvi tehdä töissäkään mitään, miksi sitten kotonakaan.
No, mun faija oli todella tynneköyhä eikä tehnyt kotona mitään hommia. Syy ei ollut hänen dippainssiydessään vaan siinä, että hän on narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi työ stressaavaa? Mun mies tekee todella paljon duunia. On korkeassa asemassa työssään ja työ on äärimmäisen stressaavaa. Työn ulkopuolella on jotenkin hajamielinen ja unohtelee asioita. On sanonut että kun laittaa kaikki paukut työhön, niin ei vapaa-ajalla enää vaan pysty ajattelemaan kovinkaan skarpisti. Sun miehellä ehkä sama?
Miksi te naiset uskotte tuollaista pskaa?
Terv. Korkeassa asemassa ja äärimmäisen strassaavassa työssä oleva nainen
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystyttekö puhumaan tunteista? Oletteko samassa veneessä? Lohduttaako mies sinua, kun itket tai tukeeko, kun olet sen tarpeessa? Halaako hän sinua lämpimästi ja lohduttavasti? Määrääkö hän puheenaiheet? Oletko normaalia sulkeutuneempi tai hiljaisempi hänen seurassaan? Onko hän joskus kuin ei olisi kuullut puhettasi? Onko mies joskus kivikasvoinen? Onko miehellä raivokohtauksia / mykkäkouluja? Onko hänellä kotona joku harrastus, johon uppoaa tai telkkari tai tissuttelu?
Nyt kun kysyt, ja asiaa aivan rehellisesti ja silmät auenneina katson niin jokaiseen yllä olevaan kysymykseesi vastaukseni on juuri se, jonka en toivoisi sen olevan...
Hän on aika empatiakyvytön, tai oikeastaan täysin empatiakyvytön. Ei hän ole hyvinvoinnistani kiinnostunut, lähinnä jos näytän turhautumiseni hän raivostuu silmittömästi. En mä edes jaksa enää edes yrittää kertoa mitään hänelle.
En ole nykyisin enää lainkaan oma itseni hänen kanssaan ja kyllä - hän määrää puheenaiheet ja oikeastaan mielellään myös minunkin kiinnostukseni aiheet.
Hän tekee mitä tykkää - jos tykkää. Jos ei huvita tehdä mitään, hän vain on.
Erään kerran ystäväni oli meillä ja nauroin vapautuneesti hänen seurassaan ja heitin jotain vitsiä, olin oma itseni. Kun ystäväni meni vessaan Mies tuli sihisemään lähelle naamaani että hän häpeää mun käytöstä. En tiedä miksi en saanut sanottua mitään vastaan. Sulkeuduin täysin ja sen jälkeen en enää halua olla edes samassa huoneessa miehen kanssa. Tuntuu että hengitänkin väärin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystyttekö puhumaan tunteista? Oletteko samassa veneessä? Lohduttaako mies sinua, kun itket tai tukeeko, kun olet sen tarpeessa? Halaako hän sinua lämpimästi ja lohduttavasti? Määrääkö hän puheenaiheet? Oletko normaalia sulkeutuneempi tai hiljaisempi hänen seurassaan? Onko hän joskus kuin ei olisi kuullut puhettasi? Onko mies joskus kivikasvoinen? Onko miehellä raivokohtauksia / mykkäkouluja? Onko hänellä kotona joku harrastus, johon uppoaa tai telkkari tai tissuttelu?
Nyt kun kysyt, ja asiaa aivan rehellisesti ja silmät auenneina katson niin jokaiseen yllä olevaan kysymykseesi vastaukseni on juuri se, jonka en toivoisi sen olevan...
Hän on aika empatiakyvytön, tai oikeastaan täysin empatiakyvytön. Ei hän ole hyvinvoinnistani kiinnostunut, lähinnä jos näytän turhautumiseni hän raivostuu silmittömästi. En mä edes jaksa enää edes yrittää kertoa mitään hänelle.
En ole nykyisin enää lainkaan oma itseni hänen kanssaan ja kyllä - hän määrää puheenaiheet ja oikeastaan mielellään myös minunkin kiinnostukseni aiheet.
Hän tekee mitä tykkää - jos tykkää. Jos ei huvita tehdä mitään, hän vain on.Erään kerran ystäväni oli meillä ja nauroin vapautuneesti hänen seurassaan ja heitin jotain vitsiä, olin oma itseni. Kun ystäväni meni vessaan Mies tuli sihisemään lähelle naamaani että hän häpeää mun käytöstä. En tiedä miksi en saanut sanottua mitään vastaan. Sulkeuduin täysin ja sen jälkeen en enää halua olla edes samassa huoneessa miehen kanssa. Tuntuu että hengitänkin väärin.
Ap
Kysyin siksi, että mene nyt sitten lukemaan se Narsistin keskustelutyyli-ketju ja varaudu mahdolliseen järkytykseen. Varaa riittävästi aikaa ja keskity.
Voit myös katsoa youtubesta seuraavia kanavia, kun hahmottelet ajatuksiasi:
dr Ramani, Narsisti vs minä, HG Tudor, Mental Healness.
Tsemppiä matkaan, jos näin on. Tie on rankka, mutta helpotus suuri, kun miehestä pääsee eroon.
Se tuntuu todella pahalta, kun kaikki hajoaa palasiksi ja joutuu myöntämään sen, ettei se toinen oikeasti rakasta eikä välitä. Ja kuinka paljon olet kärsinyt, sietänyt, tehnyt hartiavoimin hommia. Mutta jos miehesi on narsisti, hän ei kykene normaaliin parisuhteeseen. Ei tänään eikä ensi vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin epäilen mieheni olevan ADHD. Tuo toiminnanohjauksen vaikeus tekee sen, että vapaa-asialla ei suju ollenkaan samaan tapaan kuin töissä. Työ tuo sellaiset raamit, mikä pitää ADHD:n ryhdissä. Työt tulee tehtyä ajallaan, koska se vaan kuuluu, ei siihen tarvita omaa motivaatiota. Mutta kotihommiin tarvitaan oma motivaatio ja niistä ei tule mitään.
Miehelläni on erilaisia haasteita kuin ap:n miehellä. Enemmän sitä hajamielisyyttä ja unohtelua, kuin että ei osaisi mennä kauppaan. Itse en mitään tällaisia osannut epäillä ennen kuin aikuisella tyttärellämme epäiltiin. Nyt on minulla ja tyttärellä ADHD-diagnoosit ja lääkitys ja arki alkaa sujua paremmin. Mies ei tietenkään mitään diagnoosia tarvitse, hän on vaativassa asiantuntijatyössä, mitä sen väliä jos unohtaa vetää vessan (vaikka olisi isommallakin asialla käynyt), jättää juuston ja margariinin yöksi pöydälle tai unohtaa grillin päälle niin että kaasu loppuu? :-D
Omasta kokemuksesta voin sanoa senkin, että työssäkäynti ilman lääkitystä on todella kuormittavaa, kun joutuu ponnistelemaan niin paljon enemmän kuin normaalit ihmiset. Työpäivän jälkeen on väsynyt ja mitään ei jaksa.
Lennokkaista ideoista on helppo innostua ja sen alkuinnostuksen avulla lähtee projektit käyntiin. Sitten kun se innostus loppuu, niin mitään ei ole tehtävissä. ADHD ei pysty motivoimaan itseään niin kuin muut ihmiset. Vaikka järki sanoisi, niin yleensä tarvitaan joku ulkoinen pakote. Ap:n miehellä ne keskeneräiset rempat jatkuvat vasta sitten, kun kotia ollaan laittamassa myyntiin.
Asperger tekee ne huonot käytöstavat. Ei vaan osaa olla ihmisten kanssa eikä tiedä miten pitää käyttäytyä. Itse olen näihin tutkimuksiin menossa seuraavaksi, kun niin monelta on tullut kommenttia. Tytärkin haluaa selvittää oman statuksensa, hänkin on luultavasti Asperger. Tähän ei valitettavasti ole lääkettä, mutta sosiaalisia taitoja voi ihan opetella ja oman itsen kannalta on hyvä, kun tietää miksi on outo ja omituinen ja miksi minulla ei ole ystäviä.
Nyt ihan tärkeintä olisi katsoa niitä lapsia tarkalla silmällä, että onko heillä mahdollisesti jotain nepsyongelmaa myös! Meillä tytär on todella älykäs ja lukiossa häntä hoidettiin vain masentuneena. Vasta korkeakouluvaiheessa hoksattiin, että taitaakin olla nepsyongelmaa. Monet älykkäät ADHD:t selviävät vielä lukiosta hyvin tai jopa loistavasti (itselläkin keskiarvo 9,7 ja kirjoitin kuusi vanhan ajan laudaturia), mutta korkeakoulussa tulee usein seinä vastaan.
Kannattaa tutustua netistä miten ADHD ja autismin kirjon häiriöt oireilevat nuorilla ja aikuisilla. Joillain se murrosikä voi olla todella vaikea (ja kuvioissa poliisi & lastensuojelu) ja nämä eivät ollenkaan hyödy siitä, että heidät pistetään lastenkotiin, missä muut nuoret on jotain päihteilijöitä. Heti kun on oikeat diagnoosit niin osataan auttaa oikealla tavalla. Ja näille nuorille on itsekin helpotus tietää, että heillä on oikeita ongelmia eikä kyse ole vain laiskuudesta ja saamattomuudesta, saati tyhmyydestä.
ADHD:lle on hyvin tyypillistä, että sellainen kouluaine, mikä ei kiinnosta, niin se ei kerta kaikkiaan kiinnosta ja numero on sen mukainen. Itseäni ei historia kiinnosta ja vaikka yritin lukea, niin mitään ei jäänyt päähän kun ajatukset harhaili. Minulla oli historian kursseista lukiossa jopa kutosia ja kaikki muut kurssit enempi kymppejä ja vähempi ysejä. Omalla lapsella oli keskiarvo peruskoulussa vielä 9,8 mutta sitten lukiossa alkoi vetää uskonnosta jotain seiskoja, kun ei vaan kiinnostanut.
Oikealla lääkityksellä se pää rauhoittuu ja pystyy pakertamaan vähän tylsempiäkin juttuja, jotka aiemmin ovat olleet kauhean työn takana (itselläni siivous ja ruuanlaitto).
Epäilen vahvasti myös ADHD:ta. Seurustelin muutaman vuoden tuollaisen kanssa, oltiin molemmat nelikymppisiä. Mies oli DI koulutukseltaan. Lopulta lopetin suhteen, kun kyllästyin siihen, että mihinkään ei voinut luottaa, ei mihinkään. Elämäni oli koko ajan pelkkää vuoristorataa hänen kanssaan.
Hänellä oli myös epäilty jo lapsena jotain neuropsykiatrista, mutta tässäkin tapauksessa vanhemmat kielsivät asian ja äiti passasi sittemmin pojan piloille, koska eihän se muuten olisi pärjännyt.
Juttelin miehen kanssa asiasta ja hänkin myönsi, että käytöksensä rasittaa myös häntä itseään, eikä se ole ihan normaalia. Varasin hänen kanssaan ajan lääkärille, mutta tuo ero tulikin sitten siihen pikaisesti, kun miehen armas perhe sai vihiä asiasta ja kertoi, että ei hänessä mitään vikaa ole, minä olen se hullu akka, jonka kanssa on mahdotonta elää. Silloin en jaksanut enää.
Jotain miehen holtittomuudesta kertoo se, että eromme jälkeen ei mennyt montaa kuukautta, kun mies oli jo naimisissa jonkun netissä tapaamansa naisen kanssa. Minä olen elellyt tasaista ja rauhallista ja ONNELLISTA sinkkuelämää tuon jälkeen. Never again.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku autismin kirjon oireyhtymähän tuo selkeästi on. Tai adhd. Tutkimuksiin ja äkkiä! Lääkkeestä ja/tai hyvistä neuvoista on iso apu.
Tai molemmat. Monilla on sekä että.
Minulle on nyt niin monet sanoneet Aspergeristä, että olen menossa tutkimuksiin. ADHD-diagnoosi jo on. Ja ottaa huolella aivoon, etten ole kiinnostunut koodauksesta! Koodaus on aspergerien pelastus tässä yhteiskunnassa. Pelasti miehen ja pelasti tyttären, molemmat koodaushommissa = yhteiskunnan hyödyllisiä ja arvostettuja jäseniä. Minä olen ainoa meidän nepsyvammaisessa perheessä, joka ei ole oikein työelämään päässyt = yhteiskunnan hylkiö ja halveksittava sylkykuppi.
Vierailija kirjoitti:
Toiminnanohjauksen häiriö
Voipi olla tällaista taustalla. Mulla on kaksi tällaisilla häiriöille varustettuja nuoria miehiä. 7v hyppii kirjaimellisesti seinille. Yksinkertaiset ohjeet "riisu vaatteet ja mene hammaspesulle" ovat aivan ylivoimaisia. 12v alkaa näyttämään lupausta paremmasta. Pyrin antamaan mahdollisimman paljon tehdä itse ja nähdä oman toiminnan seuraukset. Suosittelen samaa miehesi kanssa.
Toki miehesi vaikuttaa mu lkulta myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä olet teidän perheen "projektipäällikkö" ja kaikki metatyöt ovat kasautuneet sinulle. Mies ei ole aikanaan ottanut vastuuta perheestä (tai vastuu on ajatunut sinulle), ettekä ole pystyneet korjaamaan enää epätasapainoista tilannetta. Äkkiseltään voisin kuvitella, että molemmilla on happi lopussa (tai sit miehesi ei tajua mistään mitään ja tulee kotiin kaikkensa antaneena töistä aina valmiiseen pöytään).
Noita miehiä (ja naisia) on insinööritalot täynnä, jolle ei enää vuosiin ole ollut mitään muuta elämää kuin työt ja raha. Arvottavat itsensä työnsä kautta. Vaikea kuvitella miten tuon kelkan saisi käännettyä ehkä ainoastaan sillä, että teet itsellesi rajat, etkä jousta niistä (vastuu arjesta ja kodista puoliksi miehen kanssa).
t: eräs DI nainen
p.s. ei ne miehet eikä naiset korvaamattomia siellä töissä ole vaikka niin itse luulevatkin
Vierailija kirjoitti:
Siis ei toi ole normaalia vaan joku neurologinen vamma. Mies tarvitsee hoitoa ja sinä eron.
Tää on hyvä. Ratkaisuun kuuluu aina se ero, kun naisesta kyse. Sitten kun nainen valittaa mt-ongelmia niin eroava mies on sika🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi työ stressaavaa? Mun mies tekee todella paljon duunia. On korkeassa asemassa työssään ja työ on äärimmäisen stressaavaa. Työn ulkopuolella on jotenkin hajamielinen ja unohtelee asioita. On sanonut että kun laittaa kaikki paukut työhön, niin ei vapaa-ajalla enää vaan pysty ajattelemaan kovinkaan skarpisti. Sun miehellä ehkä sama?
Miksi te naiset uskotte tuollaista pskaa?
Terv. Korkeassa asemassa ja äärimmäisen strassaavassa työssä oleva nainen
Voi muru rakas ääliö. Olet korkeassa asemassa. Haista nyt paska 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ap loukkaannu, en tarkoita että vika olisi sinussa, mutta onko tuo miehesi selvästikin vetäytyvä ja vastuuton käytös reaktio sinun kasvavaan stressiisi. Jos hän on noin saamaton, voisiko olla että hän on huomannut miten ahdistunut olet, ja koska ei sillekään asialle pysty mitään tekemään, vetäytyy entistä enemmän kuoppaansa. Laittaisin miehen ihan väkipakolla puhumaan jollekin, lääkärille tai kaverille. Lopputulos voi olla että hän haluaa päättää parisuhteen mutta se voisi olla teille ihan hyvä ratkaisu. Jos mies ei saa lapsia harrastuksiin tai remonttia valmiiksi, miten hän kykenisi eroamaan parisuhteesta, vaikka inhoaisikin sitä.
Lisäksi luulen että hänellä on jo toinen suhde. Mitäs jos ehdotat että eroatte? Voi olla että lähtee innoissaan heti pakkaamaan.
En toki loukkaannu. Olen kiitollinen, että on olemassa ihmisiä jotka jaksavat aloitukseeni vastata ja asiaa pohtia.
Tiedätkö, olisin varmaan oikeastaan onnellinen jos miehellä olisi toinen ja haluaisi erota. Uskallan kuitenkin väittää ettei ole, koska
A) Tekee pääosin työt kotoa käsin, ei käy juuri koskaan missään muutenkaan.B) Olen ottanut eron puheeksi muutaman kerran ja hänen reaktionsa on ollut kutakuinkin se, että tekee elämästäni helvetin jos lähden ym.
Lisäksi hänen kaikki ystävänsä ovat kaikonneet aikojen saatossa. Hän ei joko itsekään pidä yhteyttä tai jos joskus pitää ja menevät ulos on mieheni kanssa mahdoton pitää hauskaa. Hän on kauhea känniääliö ja usein putkassa jos ottaa.
Kavereita on ollut ennen nuorempana, nykyään vain pakolliset työkaverit. Kertoo se mielestäni myös jostain jos ei kukaan halua häntä mihinkään nykyisin enää edes kutsua tai kukaan ei juurikaan edes soittele.Vaikea tuonkin perusteella uskoa että olisi ketään toista. Ihan oikeasti ja vilpittömästi. Ei ole mahdollista.
Aspergereille on ihan tyypillistä, ettei osata ylläpitää ihmissuhteita. Minunkaan miehellä ei ole yhtään ystävää. Hyvin tavallinen kuvio on, että työpaikan kautta tutustutaan ihmisiin ja näistä työkavereista voi tulla sillä tavalla läheisiä, että työpaikan saunassa tai kuntosalilla puhutaan vaikka mitä miesten kesken. Mutta ei näihin ihmisiin vapaa-ajalla pidetä mitään yhteyttä. Ja nyt kun on ollut etätöissä kohta kaksi vuotta, niin ei hän ole ketään näistä työkavereista tavannut.
Asperger saattaa avioerotilanteessa olla todella vaikea. Koska heillä (meillä) on se tietty oikeudentaju. Jos he itse eivät koe tehneensä mitään väärää, niin heidän mielessään se on suuri vääryys, jos vaimo ottaa eron ja siinä todellakin vaikeutetaan kaikkea mahdollista.
Mies tarvitsee ehdottomasti kunnolliset diagnostiset tutkimukset, diagnoosit ja sen mukaisen hoidon ja tuen ja sopeutumisvalmennuksen ja mitä kaikkea. Mutta ap tarvitsee myös tietoa näistä häiriöistä, jotta osaa suhtautua oikealla tavalla. Nämä vaikeuttavat elämää todella paljon eikä sitä itsekään tajua, miten paljon, ennen kuin pääsee ensimmäistä kertaa kokeilemaan ADHD-lääkettä. Moni asia saa selityksen, kun ihminen saa diagnoosin. Ja arjen tueksi pitää opetella uudenlaisia niksejä.
Masentunut
Ahdistunut
Stressaantunut kroonisesti
Testosteroni matala em syistä
Autismin kirjolla
Mutta mikä vaivaa vaimoa jo 20 vuotta? Ei kukaan normaali nainen jatka paria kuukautta pidempään, taisi olla ihan stoori?
Tätä palstaa silloin tällöin selanneena voi yleisesti sanoa että oli mies minkälainen tahansa niin aina on miehessä vika mutta nainen täydellinen... Niin se meidänkin perheessä. Mutta täytyy sanoa että jos olisin tiennyt kuinka raivo sen aikainen varhaiskasvatuksen lastenhoitaja vaimo on lapsia kohtaan niin en olisi ainuttakaan lasta hänen kanssaan tehnyt, saati mennyt naimisiin... Ei olisi uskonut että lasten kiukuttelu saa vaimon korottamaan ääntä ja huutamaan, raivoamaan että ei jaksa. Tekemään kaiken kaikista raskaimmalla mahdollisella tavalla. Lukuisat kerrat se ulos pihalle asti kuuluva huuto ruokapöydässä kun lapsi itki ja vaimo huusi kun ei syö. Mitä tein mä eli isä tilanteessa. Menin otin itkevän lapsen tiesin heti ettei itkevä lapsi väkisin syö, leikitin hyvälle tuulelle, kohta lapsi hymyili ja lopulta nauroi, niin mentiin ruokapöytään ja naurain syötiin lautanen tyhjäksi. Mutta ei vain vaimolle koskaan mennyt perille ettei sitä kannata kaikkein raskaimman kautta yrittää. Moni asia on pitänyt parisuhteessakin opettaa että kun teet näin ja näin niin kummasti se mies on ihan eri. Mutta koska nainen niin ei voi sitä myöntää. M36v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ap loukkaannu, en tarkoita että vika olisi sinussa, mutta onko tuo miehesi selvästikin vetäytyvä ja vastuuton käytös reaktio sinun kasvavaan stressiisi. Jos hän on noin saamaton, voisiko olla että hän on huomannut miten ahdistunut olet, ja koska ei sillekään asialle pysty mitään tekemään, vetäytyy entistä enemmän kuoppaansa. Laittaisin miehen ihan väkipakolla puhumaan jollekin, lääkärille tai kaverille. Lopputulos voi olla että hän haluaa päättää parisuhteen mutta se voisi olla teille ihan hyvä ratkaisu. Jos mies ei saa lapsia harrastuksiin tai remonttia valmiiksi, miten hän kykenisi eroamaan parisuhteesta, vaikka inhoaisikin sitä.
Lisäksi luulen että hänellä on jo toinen suhde. Mitäs jos ehdotat että eroatte? Voi olla että lähtee innoissaan heti pakkaamaan.
En toki loukkaannu. Olen kiitollinen, että on olemassa ihmisiä jotka jaksavat aloitukseeni vastata ja asiaa pohtia.
Tiedätkö, olisin varmaan oikeastaan onnellinen jos miehellä olisi toinen ja haluaisi erota. Uskallan kuitenkin väittää ettei ole, koska
A) Tekee pääosin työt kotoa käsin, ei käy juuri koskaan missään muutenkaan.B) Olen ottanut eron puheeksi muutaman kerran ja hänen reaktionsa on ollut kutakuinkin se, että tekee elämästäni helvetin jos lähden ym.
Lisäksi hänen kaikki ystävänsä ovat kaikonneet aikojen saatossa. Hän ei joko itsekään pidä yhteyttä tai jos joskus pitää ja menevät ulos on mieheni kanssa mahdoton pitää hauskaa. Hän on kauhea känniääliö ja usein putkassa jos ottaa.
Kavereita on ollut ennen nuorempana, nykyään vain pakolliset työkaverit. Kertoo se mielestäni myös jostain jos ei kukaan halua häntä mihinkään nykyisin enää edes kutsua tai kukaan ei juurikaan edes soittele.Vaikea tuonkin perusteella uskoa että olisi ketään toista. Ihan oikeasti ja vilpittömästi. Ei ole mahdollista.
Aspergereille on ihan tyypillistä, ettei osata ylläpitää ihmissuhteita. Minunkaan miehellä ei ole yhtään ystävää. Hyvin tavallinen kuvio on, että työpaikan kautta tutustutaan ihmisiin ja näistä työkavereista voi tulla sillä tavalla läheisiä, että työpaikan saunassa tai kuntosalilla puhutaan vaikka mitä miesten kesken. Mutta ei näihin ihmisiin vapaa-ajalla pidetä mitään yhteyttä. Ja nyt kun on ollut etätöissä kohta kaksi vuotta, niin ei hän ole ketään näistä työkavereista tavannut.
Asperger saattaa avioerotilanteessa olla todella vaikea. Koska heillä (meillä) on se tietty oikeudentaju. Jos he itse eivät koe tehneensä mitään väärää, niin heidän mielessään se on suuri vääryys, jos vaimo ottaa eron ja siinä todellakin vaikeutetaan kaikkea mahdollista.
Mies tarvitsee ehdottomasti kunnolliset diagnostiset tutkimukset, diagnoosit ja sen mukaisen hoidon ja tuen ja sopeutumisvalmennuksen ja mitä kaikkea. Mutta ap tarvitsee myös tietoa näistä häiriöistä, jotta osaa suhtautua oikealla tavalla. Nämä vaikeuttavat elämää todella paljon eikä sitä itsekään tajua, miten paljon, ennen kuin pääsee ensimmäistä kertaa kokeilemaan ADHD-lääkettä. Moni asia saa selityksen, kun ihminen saa diagnoosin. Ja arjen tueksi pitää opetella uudenlaisia niksejä.
Tämä! Esimerkiksi kun saa lääkkeet ja jossain vaiheessa huomaa että hetkinen, minähän nykyään tiedän missä meillä säilytetään saksia. Tyyliin ihan tämmöiset pienet asiat. Sitten niihin isompiin kuten, hetkinen minähän kuulen ja sisäistän nykyään mitä puolisoni sanoo. Ja sitten alkaa tajuta sen vaikutuksen omaan hyvinvointiin . Että miten se esim vaikuttaa jos lähimuisti toimii edes vähän ”normaalimmin”.
T. Adhd
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi työ stressaavaa? Mun mies tekee todella paljon duunia. On korkeassa asemassa työssään ja työ on äärimmäisen stressaavaa. Työn ulkopuolella on jotenkin hajamielinen ja unohtelee asioita. On sanonut että kun laittaa kaikki paukut työhön, niin ei vapaa-ajalla enää vaan pysty ajattelemaan kovinkaan skarpisti. Sun miehellä ehkä sama?
Miksi te naiset uskotte tuollaista pskaa?
Terv. Korkeassa asemassa ja äärimmäisen strassaavassa työssä oleva nainen
Ja oletko ADHD jolla ei ole diagnoosia ja lääkitystä?
ADHD joutuu ponnistelemaan ihan eri tavalla siellä töissä selviytyäkseen niistä vaativista työtehtävistä. Työpäivän jälkeen on kyllä aika sippi. Tai ainakin siihen asti, kun saa diagnoosin ja lääkityksen. Ilman lääkkeitä se työssäkäynti on todella uuvuttavaa.
Jos olisin itse tuossa tilanteessa, yrittäisin rauhallisesti sanoa miehelle, että en jaksa enää ja että tarvitsen rinnalleni tasaveroisen ja luotettavan kumppanin tai sitten tarvitsee päästä tästä suhteesta pois. Laittaisin eron vireille, koska hän ei tällä hetkellä noita kriteerejä täytä. Siitä alkaisi 6 kk:n harkinta-aika, jona aikana mies voisi halutessaan hakeutua mm. neuropsykologisiin tutkimuksiin. Jos ei kunnon ryhtiliikettä tule, ero toteutuu 6 kk päästä.