Lue keskustelun säännöt.
Mikä helvetti miestä vaivaa?!
12.01.2022 |
Mikä miestä vaivaa? Ei tällainen käytös voi olla normaalia, eihän? En enää itsekään tiedä, vuosia tässä suhteessa olleena tuntuu, että en enää hahmota mikä on normaalia ja mikä ei.
Mies ei pidä kiinni juuri mistään sovituista aikatauluista koski se mitä asiaa tahansa. Unohtaa kaiken. Ei hahmota ajankulua, ei kunnioita toisten aikatauluja. Esim. lasten kuskaaminen harrastuksiin ajallaan on vaikeaa jos en muistuta koko ajan -ja siltikin lähtö tapahtuu viimetipassa tai myöhässä. Kotona muutaman huoneen remontti on ollut ns vaiheessa jo yli vuoden - hän ei vaan tee asioita loppuun. (Ja nämäkin projektit hän aivan itse on halunnut aloittaa. Itse olen nykyään ainoastaan kauhuissani jos hän jotain aloittaa, sillä tiedän että kaikki jää kesken ja minun hoidettavaksi jos valmista haluan). Jos hän ei tee töitä, makaa sohvalla naama kiinni puhelimessa eikä näe saati kuule mitään muuta.
Kun lapset olivat pieniä ei voinut luottaa päiväkotiasioita hänelle missään muodossa. Unohti kaiken päiväkotikasseista ulkovaatteisiin. Ja useasti unohti lapsetkin hakea ajallaan.
Kaupassakäynti tuntuu olevan aivan hepreaa. Ei löydä sieltä tyyliin edes sitä levitettä jota ollaan käytetty vuosia, jos minä en ole mukana näyttämässä.
Viime viikolla kun olin kipeänä hänen piti mennä kauppaan. Ensimmäisen kerran teki lähtöä klo 12 ja lopulta pääsi sinne kauppaan klo 18. En siis jaksanut edes patistaa, katsoin kauanko menee että asia hoituu. Kun tuli kaupasta laski kassit eteiseen eikä tehnyt elettäkään purkaakseen kassit. Iltakymmeneltä ihmetteli missä ruuat ovat? Niin, aivan. Siellä eteisen lattialla.
Tätä samaa tämä on ollut toistakymmentä vuotta. Mies on 40 vuotias.
Sen tiedän, että vanhempansa ovat kyllä olleet aina pahimmanluokan curling-vanhempia. Ja aikanaan miehelle on ala-asteikäisenä ehdotettu neurologisia tutkimuksia joista vanhemmat ovat suuttuen kieltäytyneet.
Oli asia mikä tahansa, jos ollaan sovittu että hän hoitaa jonkin asian, se jää 90% hoitamatta tai hän tekee sen myöhässä.
Jos asiasta mainitsee, niin yleensä hermostuu silmittömästi.
Alkaa tuntua, etten käsitä miten olen päätynyt avioliittoon tuon ihmisen kanssa.
Hän on aina ollut tuollainen, mutta nyt kun kaikki lapset ovat teini-iässä ja pahimmat ruuhkavuodet ovat alkaneet helpottaa, olen alkanut tajuta etten jaksa enää.
Hän ei yksinkertaisesti kunnioita mitään eikä ketään. Kaikki vain pitäisi tehdä valmiiksi.
Työssään hän kyllä on korkeassa asemassa, en edes ymmärrä kuinka se on mahdollista tuolla haahuilulla ja muiden huomioimattomuudella.
Lisäksi häneltä puuttuu käytöstavat. Siis osaa toki jotenkuten käyttäytyä jos pinnistelee, mutta usein hävettää hänen kanssaan missä vain. Hän ei osaa tulkita tilanteita, ei ihmisiä, ei taida tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä ja normeja jotka ihmiset normaalisti taitavat.
Monet ystäväni ovat sanoneet minulle ihan suoraan, että en ole lainkaan oma itseni hänen seurassaan. En olekaan. Tuntuu että muutun ilottomaksi varjoksi itsestäni kun joudun miehen kanssa samaan tilaan.
En jaksa enää.
Kommentit (103)
Sihinä ja alistaminen ei liity aspergeriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka täällä alapeukuttaa näitä adhd kommentteja ?? Helvetti!
Kommenttisi perusteella elät väkivaltaisessa suhteessa, myös henkinen väkivalta ja alistaminen on väkivaltaa. Tuo ei ole missään määrin normaali suhde, lähde pois! Tuollainen elämä ja perhedynamiikka sairastuttaa myös lapset .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi työ stressaavaa? Mun mies tekee todella paljon duunia. On korkeassa asemassa työssään ja työ on äärimmäisen stressaavaa. Työn ulkopuolella on jotenkin hajamielinen ja unohtelee asioita. On sanonut että kun laittaa kaikki paukut työhön, niin ei vapaa-ajalla enää vaan pysty ajattelemaan kovinkaan skarpisti. Sun miehellä ehkä sama?
Miksi te naiset uskotte tuollaista pskaa?
Terv. Korkeassa asemassa ja äärimmäisen strassaavassa työssä oleva nainen
Ja oletko ADHD jolla ei ole diagnoosia ja lääkitystä?
ADHD joutuu ponnistelemaan ihan eri tavalla siellä töissä selviytyäkseen niistä vaativista työtehtävistä. Työpäivän jälkeen on kyllä aika sippi. Tai ainakin siihen asti, kun saa diagnoosin ja lääkityksen. Ilman lääkkeitä se työssäkäynti on todella uuvuttavaa.
Mulla on läheinen ystävä, jolla on ADHD. Hän on sydämellinen ja kunnollinen ihminen. Mulla on myös eksä, jolla on sekä ADHD että vahva narsismi. Hän ei ole sydämellinen vaan säätävä, itsekäs ja tunnekylmä alistaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystyttekö puhumaan tunteista? Oletteko samassa veneessä? Lohduttaako mies sinua, kun itket tai tukeeko, kun olet sen tarpeessa? Halaako hän sinua lämpimästi ja lohduttavasti? Määrääkö hän puheenaiheet? Oletko normaalia sulkeutuneempi tai hiljaisempi hänen seurassaan? Onko hän joskus kuin ei olisi kuullut puhettasi? Onko mies joskus kivikasvoinen? Onko miehellä raivokohtauksia / mykkäkouluja? Onko hänellä kotona joku harrastus, johon uppoaa tai telkkari tai tissuttelu?
Nyt kun kysyt, ja asiaa aivan rehellisesti ja silmät auenneina katson niin jokaiseen yllä olevaan kysymykseesi vastaukseni on juuri se, jonka en toivoisi sen olevan...
Hän on aika empatiakyvytön, tai oikeastaan täysin empatiakyvytön. Ei hän ole hyvinvoinnistani kiinnostunut, lähinnä jos näytän turhautumiseni hän raivostuu silmittömästi. En mä edes jaksa enää edes yrittää kertoa mitään hänelle.
En ole nykyisin enää lainkaan oma itseni hänen kanssaan ja kyllä - hän määrää puheenaiheet ja oikeastaan mielellään myös minunkin kiinnostukseni aiheet.
Hän tekee mitä tykkää - jos tykkää. Jos ei huvita tehdä mitään, hän vain on.Erään kerran ystäväni oli meillä ja nauroin vapautuneesti hänen seurassaan ja heitin jotain vitsiä, olin oma itseni. Kun ystäväni meni vessaan Mies tuli sihisemään lähelle naamaani että hän häpeää mun käytöstä. En tiedä miksi en saanut sanottua mitään vastaan. Sulkeuduin täysin ja sen jälkeen en enää halua olla edes samassa huoneessa miehen kanssa. Tuntuu että hengitänkin väärin.
Ap
Selkeästi on paljon muutakin ongelmaa kuin ADHD/Asperger. On jäänyt lapsuudessa paljosta vaille, kun on tuollaset vanhemmat. Kyllä hän selvästi monenlaista apua tarvitsee, kun on noin solmussa itsensä kanssa. Toivottavasti suostuisi nyt sitä apua hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystyttekö puhumaan tunteista? Oletteko samassa veneessä? Lohduttaako mies sinua, kun itket tai tukeeko, kun olet sen tarpeessa? Halaako hän sinua lämpimästi ja lohduttavasti? Määrääkö hän puheenaiheet? Oletko normaalia sulkeutuneempi tai hiljaisempi hänen seurassaan? Onko hän joskus kuin ei olisi kuullut puhettasi? Onko mies joskus kivikasvoinen? Onko miehellä raivokohtauksia / mykkäkouluja? Onko hänellä kotona joku harrastus, johon uppoaa tai telkkari tai tissuttelu?
Nyt kun kysyt, ja asiaa aivan rehellisesti ja silmät auenneina katson niin jokaiseen yllä olevaan kysymykseesi vastaukseni on juuri se, jonka en toivoisi sen olevan...
Hän on aika empatiakyvytön, tai oikeastaan täysin empatiakyvytön. Ei hän ole hyvinvoinnistani kiinnostunut, lähinnä jos näytän turhautumiseni hän raivostuu silmittömästi. En mä edes jaksa enää edes yrittää kertoa mitään hänelle.
En ole nykyisin enää lainkaan oma itseni hänen kanssaan ja kyllä - hän määrää puheenaiheet ja oikeastaan mielellään myös minunkin kiinnostukseni aiheet.
Hän tekee mitä tykkää - jos tykkää. Jos ei huvita tehdä mitään, hän vain on.Erään kerran ystäväni oli meillä ja nauroin vapautuneesti hänen seurassaan ja heitin jotain vitsiä, olin oma itseni. Kun ystäväni meni vessaan Mies tuli sihisemään lähelle naamaani että hän häpeää mun käytöstä. En tiedä miksi en saanut sanottua mitään vastaan. Sulkeuduin täysin ja sen jälkeen en enää halua olla edes samassa huoneessa miehen kanssa. Tuntuu että hengitänkin väärin.
Ap
Selkeästi on paljon muutakin ongelmaa kuin ADHD/Asperger. On jäänyt lapsuudessa paljosta vaille, kun on tuollaset vanhemmat. Kyllä hän selvästi monenlaista apua tarvitsee, kun on noin solmussa itsensä kanssa. Toivottavasti suostuisi nyt sitä apua hakemaan.
Tuo on empaattista tunnepuhetta. Siinä tapauksessa, että mies olisi narsisti, häntä ei tule sääliä vaan jättää. Narsistin todennäköisyys parantaa tapansa on olemattoman pieni ja motivaation tulisi lähteä sisäsyntyisesti hänestä itsestään.
Nyt ap:n pitää vaan selvittää, onko mies narsisti. Lisäksi ap:n olisi hyvä ottaa miehen käytös puheeksi joidenkin luotettavien ihmisten kanssa ja katsoa millaista palautetta sieltä tulee. Ap voisi myös kääntyä jonkin mielenterveystahon puoleen saadakseen ammattilaisen näkemystä.
Mitä jos kokeilisit olla oma itsesi miehen seurassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli tapailun alussa uusavuton hunsvotti. Sanoin että omaa kotiaan ja talouttaan saa hoitaa miten huvittaa, mutta jos haluaa jatkaa vakavammin kanssani, pitää ryhdistäytyä, sillä en ketään aikuista ala hyysäämään. Ei ole niin kova tarve pariutua, että mikä vaan sohvaturjake kelpaisi. Ja niin kävi, mies otti itseään niskasta kiinni, ja toimii nykyään täysin itsenäisesti. Lasten päiväkotiin kulkee puhtaat kurahousut, kaupasta täydentyy kaappeihin järkeviä ruokatarvikkeita, lasten hammaslääkärikäynnit, kaikki hoituu ilman että tarvitsee muistuttaa tai vahtia. Eikä tarvitse nalkuttaa.
Suoraan sanottuna en olisi aluksi uskonut että siitä poikamiesboxissa rypevästä tapauksesta kuoriutuisi ihan kelpo mies. Valitettavasti ap:lla toivoa ei välttämättä ole, jos jo parikymmentä vuotta sekoillut noin.
Yleensä tasot kohtaavat pariutuessa, joten kun mies nosti tasoaan noin paljon, niin sinä olet jäänyt takamatkalle. Mitä annettavaa sinulla on nykyään tuolle laatumiehelle?
Vaativa ammatti, joka kuluttaa loppuun + se fakta, että miehiä ei niin paljon pesän hoitaminen kiinnosta yleisesti ottaen kuin naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erään kerran ystäväni oli meillä ja nauroin vapautuneesti hänen seurassaan ja heitin jotain vitsiä, olin oma itseni. Kun ystäväni meni vessaan Mies tuli sihisemään lähelle naamaani että hän häpeää mun käytöstä. En tiedä miksi en saanut sanottua mitään vastaan. Sulkeuduin täysin ja sen jälkeen en enää halua olla edes samassa huoneessa miehen kanssa. Tuntuu että hengitänkin väärin.
Ap
Mitä väliä sillä on, että miehesi häpeää käytöstäsi? Se häpeähän on miehen tunne, ei sinun. Anna sen kieriskellä häpeässä, ei pitäisi sinun käyttäytymiseesi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään kerran ystäväni oli meillä ja nauroin vapautuneesti hänen seurassaan ja heitin jotain vitsiä, olin oma itseni. Kun ystäväni meni vessaan Mies tuli sihisemään lähelle naamaani että hän häpeää mun käytöstä. En tiedä miksi en saanut sanottua mitään vastaan. Sulkeuduin täysin ja sen jälkeen en enää halua olla edes samassa huoneessa miehen kanssa. Tuntuu että hengitänkin väärin.
Ap
Mitä väliä sillä on, että miehesi häpeää käytöstäsi? Se häpeähän on miehen tunne, ei sinun. Anna sen kieriskellä häpeässä, ei pitäisi sinun käyttäytymiseesi vaikuttaa.
Jos se on narsisti niin se vaan onnistuu nujertamaan elämänilon toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään kerran ystäväni oli meillä ja nauroin vapautuneesti hänen seurassaan ja heitin jotain vitsiä, olin oma itseni. Kun ystäväni meni vessaan Mies tuli sihisemään lähelle naamaani että hän häpeää mun käytöstä. En tiedä miksi en saanut sanottua mitään vastaan. Sulkeuduin täysin ja sen jälkeen en enää halua olla edes samassa huoneessa miehen kanssa. Tuntuu että hengitänkin väärin.
Ap
Mitä väliä sillä on, että miehesi häpeää käytöstäsi? Se häpeähän on miehen tunne, ei sinun. Anna sen kieriskellä häpeässä, ei pitäisi sinun käyttäytymiseesi vaikuttaa.
Jos se on narsisti niin se vaan onnistuu nujertamaan elämänilon toisesta.
Terve ihminen ei viihdy narsistin kanssa. Pitää olla aiemmin kokenut samanlaista kyykytystä, että kokee narsistin kanssa elämisen normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään kerran ystäväni oli meillä ja nauroin vapautuneesti hänen seurassaan ja heitin jotain vitsiä, olin oma itseni. Kun ystäväni meni vessaan Mies tuli sihisemään lähelle naamaani että hän häpeää mun käytöstä. En tiedä miksi en saanut sanottua mitään vastaan. Sulkeuduin täysin ja sen jälkeen en enää halua olla edes samassa huoneessa miehen kanssa. Tuntuu että hengitänkin väärin.
Ap
Mitä väliä sillä on, että miehesi häpeää käytöstäsi? Se häpeähän on miehen tunne, ei sinun. Anna sen kieriskellä häpeässä, ei pitäisi sinun käyttäytymiseesi vaikuttaa.
Jos se on narsisti niin se vaan onnistuu nujertamaan elämänilon toisesta.
Terve ihminen ei viihdy narsistin kanssa. Pitää olla aiemmin kokenut samanlaista kyykytystä, että kokee narsistin kanssa elämisen normaalina.
1. Emme tiedä mitä ap on kokenut.
2. Ap ei tunnu viihtyvän miehensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehelläsi haasteita käyttöohjeiden yms kanssa? Kaverillani on hyvin samantyylinen mies ja hänkin on pohtinut mikä miestä vaivaa. Hänen miehelleen tuottaa haasteita kaikkien uusien tavaroiden kokoaminen ja hän luulee aina tavaroiden olevan rikki (eikä ymmärrä, että ”vika” on hänen ymmärryksessään).
Samaistun täysin tunteeseen. Minusta tuntuu välillä kun olisin mieheni tukihenkilö kun joudun selittämään hänelle itsestäänselviä asioita tai selvittämään asioita hänen puolestaan. Kun tapasimme, en huomannut hänessä mitään näitä piirteitä ja mielestäni ne ovat pahentuneet viimeaikoina. Mies ei hahmota aikaa ja suuttuu, jos kehtaan mainita siitä kun kaupassakäyntiin meni 3 tuntia (minulla olisi mennyt 20 min) ja ruoka oli sen takia myöhään illalla. Mies ei kestä myöskään pienintäkään ”kritiikkiä” itseään kohtaan. Hän ei hahmota kokonaisuuksia eikä osaa oikein yhdistellä asioita toisiinsa. Hän ajattelee jokaisen asian ”väärinpäin” eli jos jossain on kaksi vaihtoehtoa tehdä asiat, joista toinen on väärä, niin hän valitsee ihan aina sen väärän. Mies unohtaa usein mitä olemme sopineet ja väittää silmät kirkkaina, ettemme ole koskaan sellaista sopineet. Mies ei kestä pienimpiäkään konflikteja ei lasten eikä aikuisten välillä. Mies tarvitsee paljon unta ja unenpuutteen huomaa hänestä heti. Mies on korkeasti koulutettu ja olen ihmeissäni miten en nähnyt tätä kaikkea ensimmäiseen pariin vuoteen. Mikäköhän minun miestäni vaivaa..
En jaksa lukea koko ketjua.
Mutta yleensä sitä saa, mitä tilaa.
Ai ei ollut silloin... heh. Kyllä oli ja kyllä AP tiesi.
No hintahan on jo maksettu, että ei kun aarteenmetsästykseen...
(mikä ei nyt sitten onnistu, mutta yrittäminenkin on edistystä)
Ensimmäinen ehto suhteessa on että pystyy olemaan oma itsensä eikä tarvi esittää mitään. Turhaa täältä kyselet kun tiedät itsekkin että jossain on se sinun toinen puolisko kenen kanssa kaikki natsaa ja voitte olla yhdessä luonnollisesti omia itseänne. Minulla on käynyt semmoinen satumainen onni löytää se oikea kenen kanssa ei tarvitse esittää ja edelleen lähes 10 vuoden yhdessäolon jälkeen molemmat näyttää rakkautta ja hellyyttä päivittäin ja tuntee halua toiseen
Vierailija kirjoitti:
Samaistun täysin tunteeseen. Minusta tuntuu välillä kun olisin mieheni tukihenkilö kun joudun selittämään hänelle itsestäänselviä asioita tai selvittämään asioita hänen puolestaan. Kun tapasimme, en huomannut hänessä mitään näitä piirteitä ja mielestäni ne ovat pahentuneet viimeaikoina. Mies ei hahmota aikaa ja suuttuu, jos kehtaan mainita siitä kun kaupassakäyntiin meni 3 tuntia (minulla olisi mennyt 20 min) ja ruoka oli sen takia myöhään illalla. Mies ei kestä myöskään pienintäkään ”kritiikkiä” itseään kohtaan. Hän ei hahmota kokonaisuuksia eikä osaa oikein yhdistellä asioita toisiinsa. Hän ajattelee jokaisen asian ”väärinpäin” eli jos jossain on kaksi vaihtoehtoa tehdä asiat, joista toinen on väärä, niin hän valitsee ihan aina sen väärän. Mies unohtaa usein mitä olemme sopineet ja väittää silmät kirkkaina, ettemme ole koskaan sellaista sopineet. Mies ei kestä pienimpiäkään konflikteja ei lasten eikä aikuisten välillä. Mies tarvitsee paljon unta ja unenpuutteen huomaa hänestä heti. Mies on korkeasti koulutettu ja olen ihmeissäni miten en nähnyt tätä kaikkea ensimmäiseen pariin vuoteen. Mikäköhän minun miestäni vaivaa..
Muistisairaus? Voi tulla keski-iässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun täysin tunteeseen. Minusta tuntuu välillä kun olisin mieheni tukihenkilö kun joudun selittämään hänelle itsestäänselviä asioita tai selvittämään asioita hänen puolestaan. Kun tapasimme, en huomannut hänessä mitään näitä piirteitä ja mielestäni ne ovat pahentuneet viimeaikoina. Mies ei hahmota aikaa ja suuttuu, jos kehtaan mainita siitä kun kaupassakäyntiin meni 3 tuntia (minulla olisi mennyt 20 min) ja ruoka oli sen takia myöhään illalla. Mies ei kestä myöskään pienintäkään ”kritiikkiä” itseään kohtaan. Hän ei hahmota kokonaisuuksia eikä osaa oikein yhdistellä asioita toisiinsa. Hän ajattelee jokaisen asian ”väärinpäin” eli jos jossain on kaksi vaihtoehtoa tehdä asiat, joista toinen on väärä, niin hän valitsee ihan aina sen väärän. Mies unohtaa usein mitä olemme sopineet ja väittää silmät kirkkaina, ettemme ole koskaan sellaista sopineet. Mies ei kestä pienimpiäkään konflikteja ei lasten eikä aikuisten välillä. Mies tarvitsee paljon unta ja unenpuutteen huomaa hänestä heti. Mies on korkeasti koulutettu ja olen ihmeissäni miten en nähnyt tätä kaikkea ensimmäiseen pariin vuoteen. Mikäköhän minun miestäni vaivaa..
Muistisairaus? Voi tulla keski-iässäkin.
Mies on vasta 35-vuotias. Samaa minäkin joskus mietin, mutta päädyin siihen, että ei vaan voi olla. Olen miettinyt jotain nepsy-diagnoosia.
Äh luin vielä uudelleen aloituksen ja ap:n kommentin PTSD:stä ja masennuksesta. Ylempi viesti ei ollut osuva, pahoittelut. Miehen käytös ei ole normaalia. Jos parisuhde sairastuttaa, niin silloin siitä pitää kävellä pois.