Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa
Me Naisten juttu.
Mitä mieltä, että kummallakin omat rahat, vaikka tuloero on 4000€/kk.
Kommentit (1925)
Kummastelija kirjoitti:
Aika uskomatonta, että tällaisesta pitää edes keskustella. Tokihan puolisoilla saa olla omat tilit, rahat ja omaisuudet, mutta kun perhe ollaan, niin silloin elämä ja elintaso on yhteistä, ollaan vastuussa myös toisesta ja tiukan paikan tullen myös elätetään toinen. Köyhyys ja rikkaus kärsitään yhdessä. Ken haluaa elää sinkun elämää, ällköön menkö naimisiin. Perhekäsitys lienee täysin hämärä osalla nykyihmisiä. 50/50 -ajattelukin on älytön, jos toinen tienaa selvästi vähemmän kuin toinen.
Kyllä sitä kykyjen ja voimavarojen puitteissa osallistutaan yhteisen talouden pyörittämiseen.
Mielestäni vaikka puolisot tienaavat eri määrän. Tarkoittaa tuo, elatusvelvollisuus, että ensisijaisesti kummatkin ottavat osaa peruselämisen kustannuksiin, kykyjensä, voimavarojensa, resurssien ja tulojensa suhteessa.
Elatusvelvollisuus tarkoittaa peruselämisen kustannusten kattamista viime kädessä. Että katto päänpäällä, perusruokaa, sähkö, tietokone, netti tms, ns. normaalin kotitalouden kulut.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita automaattisesti toisen auton hankkimista, ja niiden kulujen maksamista. Eikä myöskään mitään sisustuksen yliremontoimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä nykyaikana oletetaan lähes joka kommentissa, että nainen olisi se vähätuloisempi? Jo varmaan 20 vuotta suurin osa yliopistotason koulutuksessa olleista ihmisistä on ollut naisia ja esim. itse olen aina naisena olut se varakkaampi osapuoli joka ainoassa seurustelusuhteessani ja avioliitossa. Meitä ihan hyvätuloisia naisia on jo aika paljon.
Syy on se, että naiset pyrkivät pariutumaan ylöspäin.
Mutta minkä takia miehet pariutuvat niin sanotusti alaspäin? Eikö miehet voisi odottaa puolisoltaan yhtä hyviä tai lähes yhtä hyviä tuloja kuin itsellään?
Koska naiset pariutuvat ylöspäin, miehen ainoa mahdollisuus saada kumppani, on tyytyä itseään vaatimattomampaan kumppaniin .
Se on silloinkin miehen täysin oma valinta.
Tulojen suhteessa rahaa yhteiselle tilille, josta maksetaan perheen yhteiset matkat, ruuat ja muut kodin hankinnat. Systeemi kestää työttömyyden ja palkankorotuksen.
Omat harrastukset, juomat ja muut huvitukset maksetaan omalta tililtä. Lahjoja saa ostaa toiselle omalla rahalla oman harkinnan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tulojen suhteessa rahaa yhteiselle tilille, josta maksetaan perheen yhteiset matkat, ruuat ja muut kodin hankinnat. Systeemi kestää työttömyyden ja palkankorotuksen.
Omat harrastukset, juomat ja muut huvitukset maksetaan omalta tililtä. Lahjoja saa ostaa toiselle omalla rahalla oman harkinnan mukaan.
Just näin! Tuntuu, että ketjussa on ollut vain musta ja valkoinen: kaikki yhteistä, kaikki erikseen (50-50). Meillä on yhteinen ruokatili ja matkatili, johon laitetaan rahaa tulojen suhteessa. Puoliso maksaa juoksevat menot omistaan ja mä laitan hänen tililleen joka kk toistuvan maksun, joka kattaa oman osuuteni juoksevista menoista. Ei tartte riidellä ja kumpikin kokee tämän reiluksi. Omilla rahoilla kukin saa tehdä, mitä lystää ja mihin tilin saldo riittää. Ja matkatili pitää huolen, että lomareissuihin on aina kertynyt mukava summa edellisen reissun jälkeen eikä reissukulut tule yllätyksenä.
Sehän on tavallista, että uusperheeissä on lapsilla erilainen elintaso. Jos esimerkiksi kaksi luokanopettajaa menee asumaan yhteen lastensa kanssa, ja miehen lasten äiti on ammatiltaan lähihoitaja ja naisen lasten isä on ammatiltaan juristi, niin sehän on selvää, että lapsilla on ihan erilaiset mahdollisuudet käyttää rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä on noin 4000 euroa suuremmat (pääoma)tulot kuin mun 3000 euron nettotulot ja omat rahat. En edes kaipaa yhteisiä rahoja, vaikka tienaan huomattavasti vähemmän. Mies maksaa noin 80 prossaa yhteisistä kuluista, mä luonnollisesti loput. Asutaan velattomassa omakotitalossa pk-seudulla ja näin ollen olen voinut laittaa omat (ok, vielä suurelta osalta pankin) rahani sijoitusasuntoon, lisäksi pystyn säästämään sijoituksiin suuren osan omista tuloistani. Aiemmin ketjussa huudettiin, että on taloudellista väkivaltaa, jos isojen tuloerojen suhteissa ei ole yhteisiä rahoja. Asioita voi järjestää monella tapaa, enkä todellakaan koe kärsiväni tässä taloudellisesta väkivallasta, vaan pystyn kartuttamaan omaa henk.koht. varallisuuttani kiitos varakkaan puolisoni.
Niin sun miehesi käytännössä maksaa sun elämisesi eli hänen rahansa ovat niitä yhteisiä rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä nykyaikana oletetaan lähes joka kommentissa, että nainen olisi se vähätuloisempi? Jo varmaan 20 vuotta suurin osa yliopistotason koulutuksessa olleista ihmisistä on ollut naisia ja esim. itse olen aina naisena olut se varakkaampi osapuoli joka ainoassa seurustelusuhteessani ja avioliitossa. Meitä ihan hyvätuloisia naisia on jo aika paljon.
Syy on se, että naiset pyrkivät pariutumaan ylöspäin.
Mutta minkä takia miehet pariutuvat niin sanotusti alaspäin? Eikö miehet voisi odottaa puolisoltaan yhtä hyviä tai lähes yhtä hyviä tuloja kuin itsellään?
Koska naiset pariutuvat ylöspäin, miehen ainoa mahdollisuus saada kumppani, on tyytyä itseään vaatimattomampaan kumppaniin .
Se on silloinkin miehen täysin oma valinta.
Niin on. Valinta sen välillä, että onko kumppani vai elääkö yksin. Jos on kranttu, elää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mä elin noin, mies piti kynsin hampain kiinni omista rahoistaan vaikka oli yhteiset lapsetkin. Olin nuori ja kokematon, en osannut laittaa tarpeeksi hanttiin.
Väärinhän se on.
minäkin kunnes otin avioeron
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
Kaltaisesi mies on hyvä ja hommaa synnytyskoneensa halpatuontimaasta.
Perheen perustamiseen naisten tulokehitys usein pysähtyy.
Kukin tietysti tapaa tyylillään ja se heille suotakoon, mutta silti ihmettelen joidenkin käsitystä parisuhteessa. Täälläkin kommenteissa on tuomittu vähemmän tienaava kumppani laiskimukseksi, jonka pitäisi mennä parempipalkkaisiin töihin. Näinhän helposti tietenkin voisimme ratkaista kaikki maailman talousongelmat, eikö?
Muutenkin olisi mielenkiintoista kuulla, minkälainen käsitys näillä ihmisillä on parisuhteesta. Minusta se on tiimityötä ja välittämistä. Harvaa kai Suomessa 2020-luvulla pakotetaan parisuhteeseen tai naimisiin, en senkään vuoksi ymmärrä mustasukkaista suhtautumista omiin varoihin. Koen, että parisuhteessa yhteiset resurssit tuottavat enemmän kuin niiden yhteenlaskettu arvo antaisi suoriltaan odottaa, sen vuoksi on järkevää jeesata ja tukea toista. Minulle ja miehelleni on ollut itsestäänselvyys heti alusta saakka että päätökset tehdään yhdessä ja toinen jeesaa, jos vain pystyy. Ollaan päästy tekemään aika hienoja juttuja sen ansiosta.
Erityisen karua on ollut lukea näitä uusioperhekommentteja. Että on ihan ok taata perheessä eläville lapsille kaksi eri tulotasoa. Kuka pakottaa parisuhteeseen vaikkapa yh-vanhemman kanssa? En ymmärrä asennetta "en tietenkään maksa mitään", jos on itse valitsemalla valittu se kumppani, jolla on jo lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on naimisissa ja lapsia niin kyllä ne tulot pitäisi tasata.
Avioliitossa on velvollisuus elättää.puoliso, on kirjattu avioliittolakiin.
Elätää, muttei ostaa iphonea.
-
Kyllä mä ostin, edellisen lippulaivamallin silloin. Mikä siinä on mielestäsi ongelmallista?
Ainahan vaimo jää sinne pieneen kämppään lasten kanssa ja isi muuttaa hienosto alueelle urheiluauton ja sisustukseen sopivan naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä on noin 4000 euroa suuremmat (pääoma)tulot kuin mun 3000 euron nettotulot ja omat rahat. En edes kaipaa yhteisiä rahoja, vaikka tienaan huomattavasti vähemmän. Mies maksaa noin 80 prossaa yhteisistä kuluista, mä luonnollisesti loput. Asutaan velattomassa omakotitalossa pk-seudulla ja näin ollen olen voinut laittaa omat (ok, vielä suurelta osalta pankin) rahani sijoitusasuntoon, lisäksi pystyn säästämään sijoituksiin suuren osan omista tuloistani. Aiemmin ketjussa huudettiin, että on taloudellista väkivaltaa, jos isojen tuloerojen suhteissa ei ole yhteisiä rahoja. Asioita voi järjestää monella tapaa, enkä todellakaan koe kärsiväni tässä taloudellisesta väkivallasta, vaan pystyn kartuttamaan omaa henk.koht. varallisuuttani kiitos varakkaan puolisoni.
No et varmaan kaipaa yhteisiä rahoja, kun miehesi käytännössä kustantaa sun asumisen ja yhteiset kulut. Voi jeesus.
Vierailija kirjoitti:
Kukin tietysti tapaa tyylillään ja se heille suotakoon, mutta silti ihmettelen joidenkin käsitystä parisuhteessa. Täälläkin kommenteissa on tuomittu vähemmän tienaava kumppani laiskimukseksi, jonka pitäisi mennä parempipalkkaisiin töihin. Näinhän helposti tietenkin voisimme ratkaista kaikki maailman talousongelmat, eikö?
Muutenkin olisi mielenkiintoista kuulla, minkälainen käsitys näillä ihmisillä on parisuhteesta. Minusta se on tiimityötä ja välittämistä. Harvaa kai Suomessa 2020-luvulla pakotetaan parisuhteeseen tai naimisiin, en senkään vuoksi ymmärrä mustasukkaista suhtautumista omiin varoihin. Koen, että parisuhteessa yhteiset resurssit tuottavat enemmän kuin niiden yhteenlaskettu arvo antaisi suoriltaan odottaa, sen vuoksi on järkevää jeesata ja tukea toista. Minulle ja miehelleni on ollut itsestäänselvyys heti alusta saakka että päätökset tehdään yhdessä ja toinen jeesaa, jos vain pystyy. Ollaan päästy tekemään aika hienoja juttuja sen ansiosta.
Erityisen karua on ollut lukea näitä uusioperhekommentteja. Että on ihan ok taata perheessä eläville lapsille kaksi eri tulotasoa. Kuka pakottaa parisuhteeseen vaikkapa yh-vanhemman kanssa? En ymmärrä asennetta "en tietenkään maksa mitään", jos on itse valitsemalla valittu se kumppani, jolla on jo lapsia.
Oli joskus hauska keskustelu kun mies vaati 3-henkisessä perheessä jakamaan kulut kolmeen osaan, kun lapsi oli naisen. Kai se oli trolli.
Meillä on myös eri elintaso.
Meillä on yhteinen asuntolaina ja lyhennän sitä puolet joka kk.
Mä ostan ruuat ja teen, lisäksi siivoan. Teen kotoa töitä.
Miehellä menee 1-3 h päivässä pelkästään liikkumiseen.
Mies käyttää paljon rahaa uokonäköön, itse en juurikaan. Miehellä on pukukoodi, ei ole vaihtoehtoa.
Mies maksaa matkat ja siellä kaikki.
Mä aina lyhennän extraa asuntolainaa, kun rahaa pitäisi käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä on noin 4000 euroa suuremmat (pääoma)tulot kuin mun 3000 euron nettotulot ja omat rahat. En edes kaipaa yhteisiä rahoja, vaikka tienaan huomattavasti vähemmän. Mies maksaa noin 80 prossaa yhteisistä kuluista, mä luonnollisesti loput. Asutaan velattomassa omakotitalossa pk-seudulla ja näin ollen olen voinut laittaa omat (ok, vielä suurelta osalta pankin) rahani sijoitusasuntoon, lisäksi pystyn säästämään sijoituksiin suuren osan omista tuloistani. Aiemmin ketjussa huudettiin, että on taloudellista väkivaltaa, jos isojen tuloerojen suhteissa ei ole yhteisiä rahoja. Asioita voi järjestää monella tapaa, enkä todellakaan koe kärsiväni tässä taloudellisesta väkivallasta, vaan pystyn kartuttamaan omaa henk.koht. varallisuuttani kiitos varakkaan puolisoni.
Noilla tuloilla tuo on ok! Mutta entäs jos tulot ovat 1000e ja toisella 3500e? Pienituloisella menee kaikki mitä tulee, suurempituloinen voi ostaa mitä haluaa (kun toinen siis joutuu pihistelemään).
Voi voi kun lapsia syntyy ja kaikki ei heistä huolehdi. Toivon pröystäilijöille mahdollisimman huonoa omaatuntoa.
Meillä on 10 000 tuloero ja omat rahat.
Mies on pihi ja haluaa et kaikki maksetaan puoliksi. Vuokra, pyykinpesuaineet, matkat, kodin tarvikkeet. Ymmärtänette että harkitsen eroa tämän seikan vuoksi.
Luulin että yhteinen lapsi olisi perheyttänyt meidät niin että eläisimme yhtenä tiiminä. Mutta mitään muutosta ei tullut. Lapsi vuoden ja minä koen miehen lapsista raskaimpana.
Henkistä väkivaltaa minä sanon. Terve ei toimi näin.
Meillä miehellä on noin 4000 euroa suuremmat (pääoma)tulot kuin mun 3000 euron nettotulot ja omat rahat. En edes kaipaa yhteisiä rahoja, vaikka tienaan huomattavasti vähemmän. Mies maksaa noin 80 prossaa yhteisistä kuluista, mä luonnollisesti loput. Asutaan velattomassa omakotitalossa pk-seudulla ja näin ollen olen voinut laittaa omat (ok, vielä suurelta osalta pankin) rahani sijoitusasuntoon, lisäksi pystyn säästämään sijoituksiin suuren osan omista tuloistani. Aiemmin ketjussa huudettiin, että on taloudellista väkivaltaa, jos isojen tuloerojen suhteissa ei ole yhteisiä rahoja. Asioita voi järjestää monella tapaa, enkä todellakaan koe kärsiväni tässä taloudellisesta väkivallasta, vaan pystyn kartuttamaan omaa henk.koht. varallisuuttani kiitos varakkaan puolisoni.