Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut

Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.

alan asiantuntijat on hieman erimieltä tästä asiasta kuin kotiäidit jotka ovat päättäneet että minun täytyy saada olla kotona lapsen kanssa pari vuotta koska se on lapselle parempi

Vauva, joka ei osaa kävellä eikä puhua, jää päiväkodissa isompien lasten jalkoihin. Jo muutaman kuukauden pitempi kotonaolo tekee paljon.

Helppohan se on lapsen taakse piiloutua lapsen edulla kun itse ei halua nähdä vaivaa ja itse haluaa päästä helpolla

Minkä ikäinen sinun lapsi oli, kun se meni hoitoon? Kerrotko, miten hyvin lapsi sopeutui ja miten hyvin kaikki sujui? Alkoiko lapsella sairastelukierre vai pystyitkö olemaan töissä joka päivä?

Minä olin se joka elätti kotona lapsen edun taakse piiloutuvat naista joka ei halunnut töitä tehdä lapsen edun takia. Toisin sanottuna minulla ei ollut edes mahdollisuutta jäädä kotiin lapsen kanssa

Minkä ikäisenä teidän lapsi sitten meni päivähoitoon?

Mieheni ilmoitti ensimmäise1¹n lapsen ollessa vauva, että jos minä en jää kotiin, hän jää. Hän ei voi ymmärtää, että pieniä alle 3v mihinkään tarhaan viedään. Miehen palkka on kuitenkin 12000, minun max 4000. Jäin ilomielin kotiin mutta vierahtihän siinä monta vuotta kunnes nuorinkin oli 3-vuotias. Tämän jälkeen jatkoin puolipäiväisenä, koska kumpikaan meistä ei voinut kuvitella, että kotihärdelli olisi iltapäivisin ilman aikuista tai pienemmät haetaan niin myöhään päikystä. Ja aivan varmasti tuo hänen saamansa palkka kuuluu myös minulle (kuten minunkin palkkani hänelle). Luojan kiitos, että mies on asiasta täysin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut

Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.

alan asiantuntijat on hieman erimieltä tästä asiasta kuin kotiäidit jotka ovat päättäneet että minun täytyy saada olla kotona lapsen kanssa pari vuotta koska se on lapselle parempi

Parisuhde kestää helposti 50 vuotta, jopa 60 tai 70 vuotta. Siihen verrattuna parin vuoden lapsen kotihoito on minimaallisen lyhyt aika.

Nykyajan naiset vaativat parisuhteelta niin paljon että suhteet eivät kestä kuin muutaman vuoden. Ja et ilmeisesti ole koskaan joutunut elättämään sitä muutamaa vuotta kotona oleilevaa ihmistä joka vaatii eron heti kun lapsi on sen ikäinen että lapsi menee päiväkotiin ja lähtee toteuttamaan omia unelmia

Kyllä huomaa, että sinulla ei ole lapsia. Vaippaikäisen kanssa ei aikuinen toteuta omia unelmiaan kuin todella vakaan tukiverkon kanssa.

Kyllä huomaa että et osaa lukea. Sanoin että unelmia lähdetään toteuttamaan siinä vaiheessa kun lapsi saadaan päiväkotiin.

Isäpuolena olen ollut ja apuni kelpasi lapsen hoidossa silloin kun lapsi oli pieni ja kun se lapsi kasvoi minut jätettiin kun lähdettiin toteuttamaan unelmia

Sinussahan ei tietenkään ollut mitään vikaa? Pska akka , joka otti hyödyn ja hylkäsi superiskän? Totuus on toisenlainen, ei sinua kukaan usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Ei parisuhteet välttämättä ole tasa-arvoisia eikä tarvitse ollakaan. Jos mies haluaa olla suhteessa naiseen, joka vaatii nuo, niin sitten hän maksaa vielä käyttörahat päälle. Toinen vaihtoehto on, että suhde ei jatku. 

Eli tasa-arvoa ei tarvitse olla muuta kun niissä asioissa mistä sillä saa naisille hyötyjä. Jos naisille tulee siittä haittaa sitä ei tarvita. Toisin sanottuna tasa-arvoa vaaditaan kun siitä pääse nyppimaan rusinat pullasta

Tasa-arvo yhteiskunnassa ja yksityiselämässä ovat eri asia. Ei ihmiset yksityiselämässään välttämättä toimi kuten yhteiskunnan kuuluu toimia. Jokuhan saattaa tykätä vakka piiskasta makuuhuoneessaan, mutta ei poliisi voi ihmisiä ruoskia, kun kävelee päin punaisia. Jotkut naiset ovat high maintenance -naisia ja sellaisen kun ottaa, niin se täytyy myös kestää. 

Pitää muistaa ettei eläke kerry kotona olosta. Siksi molemmat töihin, omat rahat molemmille ja yhteiset kulut yhteiseltä tililtä. Ei tule epäselvyyksiä. Tosin osa naisista sellasia ettei työt napostele

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut

Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.

alan asiantuntijat on hieman erimieltä tästä asiasta kuin kotiäidit jotka ovat päättäneet että minun täytyy saada olla kotona lapsen kanssa pari vuotta koska se on lapselle parempi

Vauva, joka ei osaa kävellä eikä puhua, jää päiväkodissa isompien lasten jalkoihin. Jo muutaman kuukauden pitempi kotonaolo tekee paljon.

Helppohan se on lapsen taakse piiloutua lapsen edulla kun itse ei halua nähdä vaivaa ja itse haluaa päästä helpolla

Minkä ikäinen sinun lapsi oli, kun se meni hoitoon? Kerrotko, miten hyvin lapsi sopeutui ja miten hyvin kaikki sujui? Alkoiko lapsella sairastelukierre vai pystyitkö olemaan töissä joka päivä?

Minä olin se joka elätti kotona lapsen edun taakse piiloutuvat naista joka ei halunnut töitä tehdä lapsen edun takia. Toisin sanottuna minulla ei ollut edes mahdollisuutta jäädä kotiin lapsen kanssa

Siis nainenko tämän esti kun kovasti yritit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat alusta asti kun parikymppisinä pers´aukisina alettiin seurustelemaan. Vuorotellen opiskeltiin ja tehtiin töitä. Sitten lapsia ja minä kotona. Yhteinen tili - koskaan ei ole tarvinnut kysellä saako ostaa ruokaa tai talvihaalaria lapselle, käydä kampaajalla tai kosmetologilla. Kaikki rahat käytetään perheen hyväksi - mieluummin matkustellaan ja hankitaan elämyksiä kuin materiaa. 

Viime kesänä mies ei töiden vuoksi ehtinyt mukaan, minä kävin parilla etelän reissulla teinien kanssa. Mies vielä järjesti matkat ja hotellit kun on töiden puolesta tottunut järjestämään. Onneksi ei ole eläissäni tarvinnut kuunnella mitään nipotusta rahoista. Mies viihtyy urallaan, minä tykkään projekteista jotka loppuvat ja sitten voin tehdä jotain muuta - tai olen tekemättä. Hyvin viihdytään vielä 25-vuotisen avioliiton jälkeenkin yhdessä.

Eikö avioliitto ole juuri sitä varten solmittu, että kumppanin kanssa on hauskempaa kuin yksin? Eikö molempien onni ja tyytyväisyys ole tae avioliiton jatkuvuudelle mieluummin kuin joku taistelu siitä, kummalla on enemmän omaisuutta tai hienompi auto? Parempi auto on sillä, joka sitä enemmän tarvitsee tai sitten ne on yhtä hyvät. Ihan outoja näkemyksiä täällä parisuhteessta jonain kilpailuna tai sotatantereena??? 

Viimeiseen kappaleeseen. Minustakin avioliitto ja parisuhde on sitä varten että kumppanin kanssa on hauskempaa kuin yksin. Siksi en ymmärräkään, miksi siihen pitää sitoa vaatimus elintason noususta. Eikö sen ihmisen kanssa olekaan niin hauskaa, että elämä olisi parempaa vaikka elintaso säilyisikin ennallaan? Miksi ei? Siis jos ihminen on tyytyväinen asuessaan kaksiossa ja syödessään makaronilaatikkoa ja valinnut ammattinsa ja työpaikkansa sen mukaan, niin miksei se yhtäkkiä riitä kun rakastuu ihmiseen jolla onkin vähän pidempi koulutus ja parempi palkka? Yhtäkkiä kaksiot on rupusakille, makaroniloota pahaa, ladat luusereille ja kirppikset kerrassaan kamalia. Tässä on jotain sellaista jota en kertakaikkiaan pysty ymmärtämään.

Mitä horiset? Kukaan ole vaatinut mitään "elintason nousua". Sä puhut jostain tyypeistä, joilla on jo jotain omaisuutta ja elämä rakennettu valmiiksi. Mä puhun siitä kun kaksi ihmistä aloittaa yhteiselämänsä. Totta kai tilanne, jossa molemmilla on jo oma elämä, pitää rakentaa jonkinlaisen yhteisen sopimuksen varaan ja jokainen tapaus on erilainen.

En kyllä katsoisi hyvällä jos kumppani haluaisi muuttaa yhteen ja jatkaisi kuitenkin jatkaa kuin minua ei olisikaan (vaikka kalastusreissuja, mökkeilyä, etelän lomia, veneilyä tai mitä tahansa josta jättäisi minut ulos). Treffailutilanne olisi sitten eri. Tuskin viitsisin treffaillakaan jos kerran serurani ei kiinnostaisi. Eihän siinä olisi mitään rakkauttakaan. 

Puhun siitä, että ihminen on ihan itse valinnut pienituloisen ammatin vaikkei ole valmis elämään pienituloisen elintasolla. Eli on okei elää sinkkuna pienessä kämpässä syöden halpaa perusruokaa (muutenhan olisi valinnut ammattinsa toisin), mutta heti jos tapaa parempituloisen kumppanin, niin se itse valittu elintaso ei enää riitä. Jos riittäisi, niin ei olisi mitään ongelmaa maksaa 50-50. Miksi olisi? Mutta nyt pitää päästä ulos syömään ja kalliille trendikampaajalle ja ostaa merkkilaukkuja siksi kun kumppanilla on rahaa. Se mitä minä en tässä yhtälössä ymmärrä on se, että jos ihminen arvostaa kalliita ravintoloita, merkkilaukkuja ja trendikampaamoja, niin miksi se ihminen ei ole itse tehnyt mitään tulotasonsa eteen?

Ja on olemassa ihmisiä joilla ei äly tai lahjat riitä. Ne eivät kuulu minun kumppaniehdokasvalikoimaan muutenkaan. Jos minua kiinnostava ihminen on pienituloinen, hän on sitä omasta valinnastaan. Siksi, että hänelle sopiva työhön panostus vs elintaso suhde on toisenlainen kuin minulla. Toisin sanoen vapaaehtoisesti downgreidannut.

Noilla spekseillä sun kumppaniehdokasvalikoima taitaa jäädä suht pieneksi lukumäärältään. Meinaan, että jos ensimmäisenä ja viimeisenä on mielessä potentiaalisen rakkaussuhteen koulutus, tulot ja elintaso, niin ethän sä itsellesi ole etsimässä merkityksellistä ihmissuhdetta vaan jotain statussymbolia.

Kun jauhat jotain merkkilaukkuja, ravintoloita ja trendikampaamoja niin mieleen tulee jotkut instababet. Siihenkö sun kokemus naisista rajoittuu, etkö ole oikeisiin naisiin vielä tutustunut?

Tottakai erotaan kun mieheltä saa halveksuntaa koko pikkulapsiajan. Nainen on kotona, heräilee öisin lapsen itkuun ja silti herää aamuvarhaisella lapsen kanssa. On koko päivän kotona lapsen tarpeisiin vastaten, yksin ei pääse edes vessaan. Lasta on ulkoilutettava ja pyykkikonekin pitäisi jossain välissä ehtiä laittaa päälle ja astianpesukone. Kun itse pääset syömään, lapsi herää samantien ja haluaa olla sylissä. Siinä sitten syöt huonossa asennossa ja niskakin vaivaa kaikesta kanniskelusta. Mies tulee kotiin ja halveksien ihmettelee miksei ole koti kiiltävä kun täällä kotona kerran loisit minun rahoillani ja nauttii hetken lapsensa seurasta leikkien tämän kanssa lattialla niin nainen aloittaa ruoan laiton. Mies menee päikkäreille ruoan jälkeen ja lähteekin sitten omaan harrastukseen ja nainen jää taas yksin lapsen kanssa. Yrittää viihdyttää lasta mutta kun itseäkin väsyttäisi huonojen yöunien jäljiltä. Mies tulee kotiin, menee suihkuun ja yhdessä syödään iltapalaa, nainen samalla lasta syöttäen. Nainen nukuttaa lapsen ja mieskin painuu pehkuihin. Nainen huomaa ettei taas ehtinyt edes suihkussa käymään ja nyt väsyttää jo niin kovasti ettei enää jaksa.

Kovasti ne miehet niitä lapsia haluaa ja naisen osaksi nyt jää se raskaana oleminen ja synnyttäminen. Pitäisi varmaan alkaa vaatia tästä rahallista korvausta jos mies kerta meinaa puolet tästä tuotoksesta omistaa. Nainen tekee kaiken työn ja mies valittaa kun kehtaakin loisia minun rahoillani. Eikös ne hinnat mene kymmenissä tuhansissa jos haluaa sijaissynnyttäjää käyttää. Miesten pitäisi siis maksaa naisille puolet tästä hinnasta kärsimyskipuja ym korvauksia. Vai olisko kumminkin vanha hyvä tapa vaan parempi, mies huolehtii perheestään taloudellisesti jos hänellä nyt sattuu olemaan paremmat tulot kuin puolisollaan. Ainakin nyt vanhempainvapaan ajan on paremmat.

Vierailija kirjoitti:

Miten jos pienituloinen sairastuu, ei ole oikeutta toimeentulotukeen yhteisten tulojen perusteella. Tulee iso sairaalalasku. Meneekö ulosottoon kun kumppani ei yksin pysty sitä maksamaan?

Miksi muuten esimerkiksi tt-tuessa ja asumistuessa lasketaan perheen tulot yhteen ihan lain mukaan?

Miksi Kela olettaa, että tulot ovat perheen yhteisessä käytössä?

Tässä Kelalla on logiikka, että toinen osallistuu pienempituloisen kuluihin yhdessä asuessa.

Pienituloinen ei saa tt-tukea jos yhteisessä taloudessa asuu toinen suurempituloinen, yhteiset tulot vaikuttavat.

Muutenhan tt-tuki ym. laskettaisi yksilökohtaisesti Kelan laskelmassa. Näin ei ole.

Sairaspäiväraha ja työkyvyttömyyseläke.... miksi se ikänsä töitä tehnyt toimeentulotuelle päätyisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jos pienituloinen sairastuu, ei ole oikeutta toimeentulotukeen yhteisten tulojen perusteella. Tulee iso sairaalalasku. Meneekö ulosottoon kun kumppani ei yksin pysty sitä maksamaan?

Miksi muuten esimerkiksi tt-tuessa ja asumistuessa lasketaan perheen tulot yhteen ihan lain mukaan?

Miksi Kela olettaa, että tulot ovat perheen yhteisessä käytössä?

Tässä Kelalla on logiikka, että toinen osallistuu pienempituloisen kuluihin yhdessä asuessa.

Pienituloinen ei saa tt-tukea jos yhteisessä taloudessa asuu toinen suurempituloinen, yhteiset tulot vaikuttavat.

Muutenhan tt-tuki ym. laskettaisi yksilökohtaisesti Kelan laskelmassa. Näin ei ole.

Sairaspäiväraha ja työkyvyttömyyseläke.... miksi se ikänsä töitä tehnyt toimeentulotuelle päätyisi?

Työn voi menettää siksi, että ei kykene siihen, mutta ei se takaa, että pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle. Sitten lopulta päätyy toimeentulotuelle.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai erotaan kun mieheltä saa halveksuntaa koko pikkulapsiajan. Nainen on kotona, heräilee öisin lapsen itkuun ja silti herää aamuvarhaisella lapsen kanssa. On koko päivän kotona lapsen tarpeisiin vastaten, yksin ei pääse edes vessaan. Lasta on ulkoilutettava ja pyykkikonekin pitäisi jossain välissä ehtiä laittaa päälle ja astianpesukone. Kun itse pääset syömään, lapsi herää samantien ja haluaa olla sylissä. Siinä sitten syöt huonossa asennossa ja niskakin vaivaa kaikesta kanniskelusta. Mies tulee kotiin ja halveksien ihmettelee miksei ole koti kiiltävä kun täällä kotona kerran loisit minun rahoillani ja nauttii hetken lapsensa seurasta leikkien tämän kanssa lattialla niin nainen aloittaa ruoan laiton. Mies menee päikkäreille ruoan jälkeen ja lähteekin sitten omaan harrastukseen ja nainen jää taas yksin lapsen kanssa. Yrittää viihdyttää lasta mutta kun itseäkin väsyttäisi huonojen yöunien jäljiltä. Mies tulee kotiin, menee suihkuun ja yhdessä syödään iltapalaa, nainen samalla lasta syöttäen. Nainen nukuttaa lapsen ja mieskin painuu pehkuihin. Nainen huomaa ettei taas ehtinyt edes suihkussa käymään ja nyt väsyttää jo niin kovasti ettei enää jaksa.

Kovasti ne miehet niitä lapsia haluaa ja naisen osaksi nyt jää se raskaana oleminen ja synnyttäminen. Pitäisi varmaan alkaa vaatia tästä rahallista korvausta jos mies kerta meinaa puolet tästä tuotoksesta omistaa. Nainen tekee kaiken työn ja mies valittaa kun kehtaakin loisia minun rahoillani. Eikös ne hinnat mene kymmenissä tuhansissa jos haluaa sijaissynnyttäjää käyttää. Miesten pitäisi siis maksaa naisille puolet tästä hinnasta kärsimyskipuja ym korvauksia. Vai olisko kumminkin vanha hyvä tapa vaan parempi, mies huolehtii perheestään taloudellisesti jos hänellä nyt sattuu olemaan paremmat tulot kuin puolisollaan. Ainakin nyt vanhempainvapaan ajan on paremmat.

Tämä. Tämän takia ei paljon lapsia huvita tehdä.

Mies41 kirjoitti:

Pitää muistaa ettei eläke kerry kotona olosta. Siksi molemmat töihin, omat rahat molemmille ja yhteiset kulut yhteiseltä tililtä. Ei tule epäselvyyksiä. Tosin osa naisista sellasia ettei työt napostele

No eipä tota paljoo kertyny töissä ollenkaan: liki 45 v töissä, nyt jää eläkkeestä käteen reilu 1300. Toimeen sillä tulee, mutta ylimääräisiä menoja ei paljoo sais tulla.

Vierailija kirjoitti:

Taloudellista väkivaltaahan tuo on.

Siis millä tavalla väkivaltaa? Mitä väkivalta sinusta tarkoittaa?

Verrataan tilanteeseen, jossa nämä kaksi eivät olisi koskaan tavanneetkaan. Olisiko sen huonommin tienaavan asiat yhtään sen paremmin? Eli onko paremmin tienaava huonontanut kumppaninsa tilannetta mitenkään?

Ei?

Miten sellainen siis voi olla ”väkivaltaa”?

Minusta sekä omien rahojen pitäminen että kaikkien rahojen jakaminen ovat molemmat ihan neutraaleja vaihtoehtoja. Kyse on mielestäni siitä, miten ”elämän jakaminen” toisen kanssa ylipäänsä koetaan, eikä siihen minusta ole oikeita ja vääriä vastauksia. Sen sijaan pidän moraalisesti vääränä toisen vedättämistä tai toisen mahdollisuuksien jarruttamista, mutta tuloerossahan kumpaakaan edellä mainituista ei ole välttämättä tapahtunut. Eli jos pelisäännöt ovat molemmille tiedossa, on niiden noudattaminen kummankin oma valinta, tietysti. Eli puolustan yhtä aikaa jokaisen vapautta päättää tuloistaan ja toisaalta vapautta myös olla olematta yhdessä sellaisen kanssa joka pitää omista tuloistaan kiinni, mikäli sellainen ei miellytä. Vapaus valita pitää mielestäni turvata, molemmille osapuolille.

Jos toinen vaikkapa opiskeli lähihoitajaksi ja toinen lääkäriksi niin kummankaan valinta ei ole automaattisesti toisen vastuulla. Se paremmin tienaava on hakeutunut asemaansa todennäköisesti omilla ansioillaan, ja todennäköisesti maksanut siitä kovan hinnan muilla elämän osa-alueilla. edellä kuvatun esimerkin mukaisesti lääkäri on uhrannut palkkansa eteen vuosien vapaa-ajat verrattuna lähihoitajaan. Jos paljon tienaaminen olisi yhtä helppoa ja miellyttävää kuin vähän tienaaminen, me kaikki valittaisiin tienata paljon.

Toisaalta ajattelen myös että tuloero voi olla kannustinloukku vähemmän tienaavalle. Eli jos vähemmän tienaava ei ole omaan palkkaansa tyytyväinen, hän ei toisaalta niin todennäköisesti ota itse vastuuta taloudellisen tilanteensa parantamisesta, jos raha tulee kumppanilta ilmankin. Tämäkin on minusta ihan makuasia, mutta ajattelen, että otettaessa itse vastuu omasta elintasosta on taloudellisen kehityksen edellytykset parhaalla mahdollisella pohjalla.

Ja sitten on ne miljoona erityistilannetta joissa vähintään väliaikainen taloudellinen kompensaatio paremmin tienaavalta on yleisten arvojen mukaan vähintään kohtuullista; äkilliset tilanteet, sairaudet, itsestä johtumaton työttömyys (joka siis ei ratkea edes uudella koulutuksella), opiskelut… ja tietenkin erityismainintana se jos toinen on kotona lasten takia. Silloinhan hyöty on yhteinen joten mielestäni samoin hinta, ja on loogista että työssäkäyvä elättää kykynsä mukaan.

Se että jokainen ei halua samanlaista elämää samoilla ehdoilla, EI ole väkivaltaa. Se jos toinen on pakottanut toisen johonkin, olisi, mutta se ei ole se yleinen tarina se. Yleensä ottaen jokainen saa parisuhteensa pelisäännöt valita ja siinä ei aina se parempituloinenkaan ole se ”onnekas”.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai erotaan kun mieheltä saa halveksuntaa koko pikkulapsiajan. Nainen on kotona, heräilee öisin lapsen itkuun ja silti herää aamuvarhaisella lapsen kanssa. On koko päivän kotona lapsen tarpeisiin vastaten, yksin ei pääse edes vessaan. Lasta on ulkoilutettava ja pyykkikonekin pitäisi jossain välissä ehtiä laittaa päälle ja astianpesukone. Kun itse pääset syömään, lapsi herää samantien ja haluaa olla sylissä. Siinä sitten syöt huonossa asennossa ja niskakin vaivaa kaikesta kanniskelusta. Mies tulee kotiin ja halveksien ihmettelee miksei ole koti kiiltävä kun täällä kotona kerran loisit minun rahoillani ja nauttii hetken lapsensa seurasta leikkien tämän kanssa lattialla niin nainen aloittaa ruoan laiton. Mies menee päikkäreille ruoan jälkeen ja lähteekin sitten omaan harrastukseen ja nainen jää taas yksin lapsen kanssa. Yrittää viihdyttää lasta mutta kun itseäkin väsyttäisi huonojen yöunien jäljiltä. Mies tulee kotiin, menee suihkuun ja yhdessä syödään iltapalaa, nainen samalla lasta syöttäen. Nainen nukuttaa lapsen ja mieskin painuu pehkuihin. Nainen huomaa ettei taas ehtinyt edes suihkussa käymään ja nyt väsyttää jo niin kovasti ettei enää jaksa.

Kovasti ne miehet niitä lapsia haluaa ja naisen osaksi nyt jää se raskaana oleminen ja synnyttäminen. Pitäisi varmaan alkaa vaatia tästä rahallista korvausta jos mies kerta meinaa puolet tästä tuotoksesta omistaa. Nainen tekee kaiken työn ja mies valittaa kun kehtaakin loisia minun rahoillani. Eikös ne hinnat mene kymmenissä tuhansissa jos haluaa sijaissynnyttäjää käyttää. Miesten pitäisi siis maksaa naisille puolet tästä hinnasta kärsimyskipuja ym korvauksia. Vai olisko kumminkin vanha hyvä tapa vaan parempi, mies huolehtii perheestään taloudellisesti jos hänellä nyt sattuu olemaan paremmat tulot kuin puolisollaan. Ainakin nyt vanhempainvapaan ajan on paremmat.

Tai sitten nainen menee töihin. Herää aamulla laittaen itsensä ja lapsen valmiiksi, nukuttuaan taas huonot yöunet kun lapsi herätteli jollain syyllä. Vie lapsen päiväkotiin ja menee omiin töihinsä. Työpäivän jälkeen hakee lapsen päiväkodista ja menee lapsen kanssa ruokakauppaan,lapsi on väsynyt ja vähän kiukuttelee, nainen tuskanhiessä selviytyy kauppareissusta ja aloittaa kotona ruoanlaiton. Ruoan jälkeen on kiirehdittävä lapsen harrastukseen, lapsi ei oikein haluaisi mennä,äiti haluaisi antaa periksi mutta isä pakottaa lapsen harrastukseen joten äiti alistuu ja lähtee viemään vastaanhangoittelevaa lasta, tsemppaa ja kannustaa kun mies jää päiväunille kotiin. Harrastuksesta tullaan kaupan kautta kotiin, kun unohdettiin ostaa päiväkotikaverin synttärilahja. Nainen tekee iltapalan ja samalla katselee seuraavan päivän vaatteet itselleen ja lapselle. Lapsi alkaa yskimään ja jotenkin oudon väsynytkin on, kuumettahan sillä. Pakko aamulla soitella pomolle että taas ollaan kipeitä, työkaveritkin ovat alkaneet vittuuntua kun joutuvat naisenkin töitä tehdä. Yö menee valvoessa ja lapsi vihdoin nukkuu rauhallisesti niin naisen on herättävä soittelemaan pomolle ja neuvolaan saadakseen sairaslomatodistuksen. Nainen viihdyttää lasta koko päivän ja yrittää siivota ettei vain itsekin tulisi kipeäksi. Kuumehan hänellekin nousee ja makaa sohvalla voipuneena kun mies tulee kotiin ja ihmettelee miksei ruokaa ole tehty.

Nainen väsyy stressaavasta elämäntilanteesta ja miehen kanssa riidellään usein, ja mikäs se siellä häämöttääkään, erohan se siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai erotaan kun mieheltä saa halveksuntaa koko pikkulapsiajan. Nainen on kotona, heräilee öisin lapsen itkuun ja silti herää aamuvarhaisella lapsen kanssa. On koko päivän kotona lapsen tarpeisiin vastaten, yksin ei pääse edes vessaan. Lasta on ulkoilutettava ja pyykkikonekin pitäisi jossain välissä ehtiä laittaa päälle ja astianpesukone. Kun itse pääset syömään, lapsi herää samantien ja haluaa olla sylissä. Siinä sitten syöt huonossa asennossa ja niskakin vaivaa kaikesta kanniskelusta. Mies tulee kotiin ja halveksien ihmettelee miksei ole koti kiiltävä kun täällä kotona kerran loisit minun rahoillani ja nauttii hetken lapsensa seurasta leikkien tämän kanssa lattialla niin nainen aloittaa ruoan laiton. Mies menee päikkäreille ruoan jälkeen ja lähteekin sitten omaan harrastukseen ja nainen jää taas yksin lapsen kanssa. Yrittää viihdyttää lasta mutta kun itseäkin väsyttäisi huonojen yöunien jäljiltä. Mies tulee kotiin, menee suihkuun ja yhdessä syödään iltapalaa, nainen samalla lasta syöttäen. Nainen nukuttaa lapsen ja mieskin painuu pehkuihin. Nainen huomaa ettei taas ehtinyt edes suihkussa käymään ja nyt väsyttää jo niin kovasti ettei enää jaksa.

Kovasti ne miehet niitä lapsia haluaa ja naisen osaksi nyt jää se raskaana oleminen ja synnyttäminen. Pitäisi varmaan alkaa vaatia tästä rahallista korvausta jos mies kerta meinaa puolet tästä tuotoksesta omistaa. Nainen tekee kaiken työn ja mies valittaa kun kehtaakin loisia minun rahoillani. Eikös ne hinnat mene kymmenissä tuhansissa jos haluaa sijaissynnyttäjää käyttää. Miesten pitäisi siis maksaa naisille puolet tästä hinnasta kärsimyskipuja ym korvauksia. Vai olisko kumminkin vanha hyvä tapa vaan parempi, mies huolehtii perheestään taloudellisesti jos hänellä nyt sattuu olemaan paremmat tulot kuin puolisollaan. Ainakin nyt vanhempainvapaan ajan on paremmat.

Tämä. Tämän takia ei paljon lapsia huvita tehdä.

Tee vain, mutta varmista että kumppani on oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai erotaan kun mieheltä saa halveksuntaa koko pikkulapsiajan. Nainen on kotona, heräilee öisin lapsen itkuun ja silti herää aamuvarhaisella lapsen kanssa. On koko päivän kotona lapsen tarpeisiin vastaten, yksin ei pääse edes vessaan. Lasta on ulkoilutettava ja pyykkikonekin pitäisi jossain välissä ehtiä laittaa päälle ja astianpesukone. Kun itse pääset syömään, lapsi herää samantien ja haluaa olla sylissä. Siinä sitten syöt huonossa asennossa ja niskakin vaivaa kaikesta kanniskelusta. Mies tulee kotiin ja halveksien ihmettelee miksei ole koti kiiltävä kun täällä kotona kerran loisit minun rahoillani ja nauttii hetken lapsensa seurasta leikkien tämän kanssa lattialla niin nainen aloittaa ruoan laiton. Mies menee päikkäreille ruoan jälkeen ja lähteekin sitten omaan harrastukseen ja nainen jää taas yksin lapsen kanssa. Yrittää viihdyttää lasta mutta kun itseäkin väsyttäisi huonojen yöunien jäljiltä. Mies tulee kotiin, menee suihkuun ja yhdessä syödään iltapalaa, nainen samalla lasta syöttäen. Nainen nukuttaa lapsen ja mieskin painuu pehkuihin. Nainen huomaa ettei taas ehtinyt edes suihkussa käymään ja nyt väsyttää jo niin kovasti ettei enää jaksa.

Kovasti ne miehet niitä lapsia haluaa ja naisen osaksi nyt jää se raskaana oleminen ja synnyttäminen. Pitäisi varmaan alkaa vaatia tästä rahallista korvausta jos mies kerta meinaa puolet tästä tuotoksesta omistaa. Nainen tekee kaiken työn ja mies valittaa kun kehtaakin loisia minun rahoillani. Eikös ne hinnat mene kymmenissä tuhansissa jos haluaa sijaissynnyttäjää käyttää. Miesten pitäisi siis maksaa naisille puolet tästä hinnasta kärsimyskipuja ym korvauksia. Vai olisko kumminkin vanha hyvä tapa vaan parempi, mies huolehtii perheestään taloudellisesti jos hänellä nyt sattuu olemaan paremmat tulot kuin puolisollaan. Ainakin nyt vanhempainvapaan ajan on paremmat.

Tämä. Tämän takia ei paljon lapsia huvita tehdä.

Tee vain, mutta varmista että kumppani on oikea.

Eipä näitä etukäteen tiedä. Hyvin usein paljastuu kun lapsi jo tehty.

Ei kai nyt kotiäitinä olemisessa mitään pahaa ole jos se sopii kaikille osapuolille? Oma äiti oli poissa työelämästä sen 20 vuotta kun oli kotona lasten kanssa. He erosivat kyllä muutama vuosi sitten mutta isälleni oli itsestäänselvää että äiti on oikeutettu puoleen talon arvosta, vaikkei koskaan lanttia maksanutkaan, sillä oli tehnyt "työnsä" olemalla kotona viiden lapsen kanssa. Ei ollu riitoja ja sovussa erosivat, rahaa se vain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai erotaan kun mieheltä saa halveksuntaa koko pikkulapsiajan. Nainen on kotona, heräilee öisin lapsen itkuun ja silti herää aamuvarhaisella lapsen kanssa. On koko päivän kotona lapsen tarpeisiin vastaten, yksin ei pääse edes vessaan. Lasta on ulkoilutettava ja pyykkikonekin pitäisi jossain välissä ehtiä laittaa päälle ja astianpesukone. Kun itse pääset syömään, lapsi herää samantien ja haluaa olla sylissä. Siinä sitten syöt huonossa asennossa ja niskakin vaivaa kaikesta kanniskelusta. Mies tulee kotiin ja halveksien ihmettelee miksei ole koti kiiltävä kun täällä kotona kerran loisit minun rahoillani ja nauttii hetken lapsensa seurasta leikkien tämän kanssa lattialla niin nainen aloittaa ruoan laiton. Mies menee päikkäreille ruoan jälkeen ja lähteekin sitten omaan harrastukseen ja nainen jää taas yksin lapsen kanssa. Yrittää viihdyttää lasta mutta kun itseäkin väsyttäisi huonojen yöunien jäljiltä. Mies tulee kotiin, menee suihkuun ja yhdessä syödään iltapalaa, nainen samalla lasta syöttäen. Nainen nukuttaa lapsen ja mieskin painuu pehkuihin. Nainen huomaa ettei taas ehtinyt edes suihkussa käymään ja nyt väsyttää jo niin kovasti ettei enää jaksa.

Kovasti ne miehet niitä lapsia haluaa ja naisen osaksi nyt jää se raskaana oleminen ja synnyttäminen. Pitäisi varmaan alkaa vaatia tästä rahallista korvausta jos mies kerta meinaa puolet tästä tuotoksesta omistaa. Nainen tekee kaiken työn ja mies valittaa kun kehtaakin loisia minun rahoillani. Eikös ne hinnat mene kymmenissä tuhansissa jos haluaa sijaissynnyttäjää käyttää. Miesten pitäisi siis maksaa naisille puolet tästä hinnasta kärsimyskipuja ym korvauksia. Vai olisko kumminkin vanha hyvä tapa vaan parempi, mies huolehtii perheestään taloudellisesti jos hänellä nyt sattuu olemaan paremmat tulot kuin puolisollaan. Ainakin nyt vanhempainvapaan ajan on paremmat.

Tämä. Tämän takia ei paljon lapsia huvita tehdä.

Tee vain, mutta varmista että kumppani on oikea.

Eipä näitä etukäteen tiedä. Hyvin usein paljastuu kun lapsi jo tehty.

Kyllä näistä aika usein merkkejä on ilmassa aikaisemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Miehen logiikkaa: mukavasti vapaa-aikaa, kun hoitaa kahta lasta kotona. Mitähän se Minna vapaa-ajallaan tekee? Ruokaa ja pyykinpesua. Ei se ainakaan mitään harrasta sellaista, jossa lapset eivät olisi mukana.

Jos Minna järjestää kämpässään lastenkutsut, niin hän on se, joka sillä tienaa. Ne muut eukot ostavat Minnalta ne vaatteet. Kotimyynti tämä on nimeltään. Minna on siis ollut töissä.

Ja ero tulee tässä esimerkissä. Miettiiköhän Mikko ikinä, miksi se ero tuli? Eihän hän tehnyt mitään sellaista, mitä ei olisi tehnyt ilman Minnan tapaamistakin. Eli koko ajan kuin sinkku.

Menisikö mies yhteen naisen kanssa, joka eläisi kuin olisi sinkku, vaikka he saisivat kaksi lasta? Syy, minkä vuoksi nainen usein "ilomielin" jää kotiin hoitamaan lapsia on se, että jos hän menee töihin, hän joutuu käytännössä tekemään kaksi työpäivää ja se alkaa käydä helvetin raskaaksi pitemmän päälle. 

Nainen on se, joka herää kukonlaulun aikaan, laittaa lapset valmiiksi päiväkotia varten, vie ja tuo lapset päiväkodista, on siinä välissä töissä kahdeksan tuntia, käy kaupassa, laittaa ruuan, siivoaa ja hoitaa kaikki lasten hammaslääkärit, puheterapeutit, vasukeskustelut, syntymäpäivät, neuvolat,  yms. Laittaa mukulat illalla nukkumaan. Herää yöllä, jos lapset herää, jää kotiin hoitamaan sairasta lasta, jos sitä ei voi viedä päiväkotiin. 

Mies tulee töistä kotiin, ottaa päiväunet, syö naisen tekemän ruuan ja lähtee salille. Palattuaan takaisin tahtoo kattoa leffoja ja pilluakin olisi kiva saada.

Koko tämän ajan nainen on aamukuudesta touhunnut kuin pihavarpunen.

Ja tätä jatkuu niin pitkään kuin lapset ovat yläasteella. 

Nainen ei harrasta mitään, töitten jälkeen olis joskus kiva itsekin ummistaa silmät. Töissäkin olis joskus kiva tehdä enemmänkin, mutta aina on hirvee kiire hakemaan lapsia. 

Tän ketjun takia muistan miksi vuosia sitten erosin exästäni. Hän nillitti jokaisesta sentistä, kauppatavarat piti aina jakaa sentilleen puoliksi eikä mitään voinut tehdä tai minnekään mennä. Minä ostin huonekalut ym sisustukset yhteiseen asuntoon jotka tietysti otin mukaani kun hänet jätin. Vaihdoin hänet köyhempään, ottaisi varmaan päähän jos saisi tietää. Ei kaikki naiset rahan perässä ole. Hän olisi ollut ihana mies mutta tuota piheyttä en kestänyt. Nykyisen kanssa lapsia ja rahat täysin yhteiset.