Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Ehkä sun ei tällä sun naisvihalla ja itsekkyydellä varustettuna kannata pariutua kenenkään kanssa. Jos sun mielestä on oikein, että perheessä vaikka isä käy itsekseen lomilla koska äidillä ei ole varaa, tai että äiti syö eri ruokaa kuin muut koska hänellä ei ole varaa syödä.

Jos perheen funktio ja puolison arvostus on sulla noin mahdoton ymmärtää, niin ehkä tosiaan on parempi olla yksinään ja laskeskella omia rahojaan. Suosittelisin myös käymään jossakin terapiassa, jotta selviäisi mistä noi sun asenteet oikein kumpuaa. Mikä sun äitisuhteessa on ollut vialla? Onko sut laitettu ihan pienenä vieraalle hoitoon, vai miksi et osaa nähdä lapsen kasvatusta arvokkaana työnä? Eikö sun oma äitisi ole hoitanut sua ja siksi halveksut äitiyttä ja naisia ylipäänsä?

Ja juu, olen ollut useamman vuoden lasten kanssa kotona miehen elätettävänä. Nykyään tienaan enemmän kuin mies, ja jokainen penni jakautuu ihan tasaisesti koko meidän perheen hyväksi.

Nyt kun itse tienaat enemmän niin päätätkö sinä yksin mikä on hyväksi perheelle vai onko siinä sananvaltaa myös miehellä. Eli pystyykö miehesi sanomaan asiasta kuin asiasta että tämä on hommattava koska se on perheelle hyväksi ja sinä sen maksat sanomatta mitään?

Meillä ei oo missään vaiheessa ollut niin, että toisella olisi joku absoluuttinen päätäntävalta sen suhteen mitä hankitaan ja mitä ei. Vaikka tienaan enemmän, niin mies hankkii meidän yhteisillä rahoilla itselleen sen mitä kokee tarpeelliseksi. Isoista hankinnoista (esim. auto, kodinkoneet, lomat) sovitaan aina yhdessä. Me ollaan yhdessä budjetoitu elämä niin, että on samanlainen näkemys siitä paljonko menee asumiseen, lainoihin, vakuutuksiin, vaatteisiin, ruokaan, harrastuksiin jne. Multa jää enemmän rahaa menojen jälkeen, joten niistä säästetään lomia varten, ravintolareissuihin, miehenkin omiin hankintoihin jne. Mä esimerkiksi maksan miehen opintolainaa pois, eikä se mua haittaa ollenkaan. Hän on mun puoliso ja me eletään yhdessä, tasavertaisina kumppaneina. Ei tää oo mitään valtataistelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Rahallako se toipuminen hoituu, vai miten tämä liittyy aiheeseen? Kuka sitä Minnan toipumista on tässä estänyt? 5 vuotta kotona (esikoinen päiväkodissa tästä suurimman osan) all expences paid. Ja Minna on niiiiin sorrettu…

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tienaa yli kolme kertaa enemmän kuin minä. Tuhlaa paljon myös itseensä, maksaa pääosan laskuista. Minä maksan ruuat.

Osatyökyvyttömänä pienistä tuloista olen onnistunut myös säästämään (vuosia pienistä tuloista). Teen kaikki kotityöt ja lasten asiat ym huolehdin.

Silti kun pitää ostaa jotain kallista, se menee säästöistäni koska "tasapainottuu tilanne" miehen mielestä.

Hän ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää: Jos minä eläisin kuten hän, olisimme korvia myöten veloissa. Hän harrastaa, tuhlaa, (matkusteli ennen), tarjoaa kavereille. Hänen tienaamat rahat, Hän määrää. En saa häneltä senttiäkään käyttöön.

Minun rahat ovatkin sitten yhteisiä. Yritys puhua tästä järkevästi ei onnistu.

Hänen eläke kertyy koko ajan koska on töissä. Minä yritän säästää, että minullakin olisi sitten vanhempana hieman "eläkerahaa", eipä onnistu :(

Siskon perhe ratkaisi asian, kun lapset olivat pieniä, niin että mies laittoi rahastoon "eläkerahaa" puolisolleen. (arvostaa kotona tehtyä työtä ja lapsiaan ja perhettään). Meillä mies nauroi (!) kun ehdotin samaa "miksi Minun pitäisi Sinulle maksaa"!?

Neuvoja?

ps. jos hän olisi edes osan tuhlaamistaan rahoista säästänyt, rahaa olisi paljon!

Avioero. En katseli tuollaista hetkeäkään. Mies ei arvosta sinua. Asuisin sinuna yksin koska siten saisit kaikki mahdolliset tuet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Jos perheessä on kaksi lasta ja nainen on heidän vuokseen yhteensä viisi vuotta pois töistä, niin hän ei ole ollut sitä aikaa tulottomana. Nainen saa yleensä äitiysvapaalta ensin kolme kuukautta täyttä palkkaa ja sitten ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa. Vanhempainvapaan jälkeen nainen voi hakea kotihoidon tukea. Siinä kohtaa tuloksi voi laskea säästyneen päivähoitomaksun, joka miehen tulojen vuoksi olisi maksimi. Sekin on kahdelta lapselta satasia kuukaudessa.

Vaikka mies eläisi sinkkuna, hänellä olisi silloinkin kotitöitä tehtävänä. Pikkulapsiperheessä kotityöt ei lopu ikinä. Kyllähän mies haluaa olla lastensa kanssa ja mitä pienempi lapsi, sitä enemmän lapsen kanssa oleminen on lapsen hoitamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tienaa yli kolme kertaa enemmän kuin minä. Tuhlaa paljon myös itseensä, maksaa pääosan laskuista. Minä maksan ruuat.

Osatyökyvyttömänä pienistä tuloista olen onnistunut myös säästämään (vuosia pienistä tuloista). Teen kaikki kotityöt ja lasten asiat ym huolehdin.

Silti kun pitää ostaa jotain kallista, se menee säästöistäni koska "tasapainottuu tilanne" miehen mielestä.

Hän ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää: Jos minä eläisin kuten hän, olisimme korvia myöten veloissa. Hän harrastaa, tuhlaa, (matkusteli ennen), tarjoaa kavereille. Hänen tienaamat rahat, Hän määrää. En saa häneltä senttiäkään käyttöön.

Minun rahat ovatkin sitten yhteisiä. Yritys puhua tästä järkevästi ei onnistu.

Hänen eläke kertyy koko ajan koska on töissä. Minä yritän säästää, että minullakin olisi sitten vanhempana hieman "eläkerahaa", eipä onnistu :(

Siskon perhe ratkaisi asian, kun lapset olivat pieniä, niin että mies laittoi rahastoon "eläkerahaa" puolisolleen. (arvostaa kotona tehtyä työtä ja lapsiaan ja perhettään). Meillä mies nauroi (!) kun ehdotin samaa "miksi Minun pitäisi Sinulle maksaa"!?

Neuvoja?

ps. jos hän olisi edes osan tuhlaamistaan rahoista säästänyt, rahaa olisi paljon!

Avioero. En katseli tuollaista hetkeäkään. Mies ei arvosta sinua. Asuisin sinuna yksin koska siten saisit kaikki mahdolliset tuet.

Normaali tilanne on se että perheessä on yhteiset rahat ja naisen rahat mutta teillä se menee että on yhteiset rahat ja miehen rahat. Miten se on väärin kun sukupuolet on näin päin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Rahallako se toipuminen hoituu, vai miten tämä liittyy aiheeseen? Kuka sitä Minnan toipumista on tässä estänyt? 5 vuotta kotona (esikoinen päiväkodissa tästä suurimman osan) all expences paid. Ja Minna on niiiiin sorrettu…

Toipuminen hoituu sillä, että Minna on kotona ja saa äitiyspäivärahaa. Mikko olisi voinut sopia ennen raskautta, että Minna palaa töihin äitiysvapaan jälkeen ja Mikko jää kotiin. Tuollaista päätöstä ei voi tehdä miten paljon myöhemmin tahansa, koska Minnan työnantajan pitää suostua siihen. Alkuperäisessä kommentissa et kirjoittanut mitään, että isompi lapsi on hoidossa muualla vaan kirjoitit, että Minnan on lasten kanssa kotona. Minna ei myöskään ole ilman tuloja missään vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Miten jos pienituloinen sairastuu, ei ole oikeutta toimeentulotukeen yhteisten tulojen perusteella. Tulee iso sairaalalasku. Meneekö ulosottoon kun kumppani ei yksin pysty sitä maksamaan?

Miksi muuten esimerkiksi tt-tuessa ja asumistuessa lasketaan perheen tulot yhteen ihan lain mukaan?

Miksi Kela olettaa, että tulot ovat perheen yhteisessä käytössä?

Tässä Kelalla on logiikka, että toinen osallistuu pienempituloisen kuluihin yhdessä asuessa.

Pienituloinen ei saa tt-tukea jos yhteisessä taloudessa asuu toinen suurempituloinen, yhteiset tulot vaikuttavat.

Muutenhan tt-tuki ym. laskettaisi yksilökohtaisesti Kelan laskelmassa. Näin ei ole.

Pienituloinen voi hakea huojennusta laskuunsa, sairaalan sosiaalihoitaja auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Kela maksaa äidille 105 päivän ajan korvausta ja moni saa ko. ajalta palkkaa, joten miksi nainen ei voisi itse maksaa hoitajalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Rahallako se toipuminen hoituu, vai miten tämä liittyy aiheeseen? Kuka sitä Minnan toipumista on tässä estänyt? 5 vuotta kotona (esikoinen päiväkodissa tästä suurimman osan) all expences paid. Ja Minna on niiiiin sorrettu…

Toipuminen hoituu sillä, että Minna on kotona ja saa äitiyspäivärahaa. Mikko olisi voinut sopia ennen raskautta, että Minna palaa töihin äitiysvapaan jälkeen ja Mikko jää kotiin. Tuollaista päätöstä ei voi tehdä miten paljon myöhemmin tahansa, koska Minnan työnantajan pitää suostua siihen. Alkuperäisessä kommentissa et kirjoittanut mitään, että isompi lapsi on hoidossa muualla vaan kirjoitit, että Minnan on lasten kanssa kotona. Minna ei myöskään ole ilman tuloja missään vaiheessa.

Eivät nämä Minnat suostu siihen että mies jää kotiin. Omasta uhrautumisesta pidetään meteliä mutta vastustetaan lakiuudistuksia jotka korvamerkkaisi osan hoitovapaasta isälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.

Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.

Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.

Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.

Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.

Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?

Mitä sinä selität? Onko Minna nyt pitänyt tienaamansa rahat kokonaan itsellään, vai mistä tuollaisen johtopäätöksen vedät? Kun asiaa ei ainakaan siinä hypoteettisessa esimerkikssä sanottu.

Eron tullessa Minna varmaan vapaaehtoisesti ehdottaa, että pistetään lapset puoliksi samoin kuin lapsilisien yksinhuoltajakorotukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Tämä ok, jos isällä yksinhuoltajuus eikä äidillä oikeuksia vauvaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut

Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.

Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.

Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.

Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.

Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.

Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?

Mitä sinä selität? Onko Minna nyt pitänyt tienaamansa rahat kokonaan itsellään, vai mistä tuollaisen johtopäätöksen vedät? Kun asiaa ei ainakaan siinä hypoteettisessa esimerkikssä sanottu.

Eron tullessa Minna varmaan vapaaehtoisesti ehdottaa, että pistetään lapset puoliksi samoin kuin lapsilisien yksinhuoltajakorotukset.

Mietipä heti asiaa ihan lasten parhaalla.

Mikko voi vaikka kouluttautua uudelleen lähihoitajaksi, niin ei tule liian isosta palkasta ongelmaa. Tai ruveta tekemään osa-aikatöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut

Ja tällä ihmisellä ladies and gentleman, ei ole mitään hajua kuinka päiväkotimaailmaa toimii. Sinne kun ei oteta vastasyntyneitä. Onkohan tällä ihmisellä edes lapsia. Pienen lapsen, oman rakkaan lapsen kun vie sinne äärimmilleen täyteen lapsiryhmään ja lapsi itkee ja kiukkuaa illat kotona ja alkaa flunssa ja korvatulehduskierteet ,alkaa äkkiä olla kovat halut jättää se lapsi kotihoitoon äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut

Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.

Jännä juttu että näin sanoo ainoastaan kotona oleva, miehen rahoilla elävä nainen mutta uraa tekevä nainen vie lapsen sinne päiväkotiin että pääsee jatkamaan uran luontia ja rahan tekemistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Minnahan tuossa esimerkissä on se taakka joka ei hoida osuuttaan vastuista. Lasten taakse on turha yrittää piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut

Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.

alan asiantuntijat on hieman erimieltä tästä asiasta kuin kotiäidit jotka ovat päättäneet että minun täytyy saada olla kotona lapsen kanssa pari vuotta koska se on lapselle parempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut

Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.

Jännä juttu että näin sanoo ainoastaan kotona oleva, miehen rahoilla elävä nainen mutta uraa tekevä nainen vie lapsen sinne päiväkotiin että pääsee jatkamaan uran luontia ja rahan tekemistä

Kyllähän näistä asioista varmaan yhdessä päätetään ja keskustellaan kun lastenhankinta alkaa olla mielessä. Harmi vaan että usein se lapsiperhearki yllättää rankkuudellaan ja silloin huomataan kuinka olisi parempi toisen aikuisen kuitenkin olla kotona.