Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa
Me Naisten juttu.
Mitä mieltä, että kummallakin omat rahat, vaikka tuloero on 4000€/kk.
Kommentit (1925)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.
Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.
Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.
Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.
Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?
Mitä sinä selität? Onko Minna nyt pitänyt tienaamansa rahat kokonaan itsellään, vai mistä tuollaisen johtopäätöksen vedät? Kun asiaa ei ainakaan siinä hypoteettisessa esimerkikssä sanottu.
Eron tullessa Minna varmaan vapaaehtoisesti ehdottaa, että pistetään lapset puoliksi samoin kuin lapsilisien yksinhuoltajakorotukset.
Mietipä heti asiaa ihan lasten parhaalla.
Mikko voi vaikka kouluttautua uudelleen lähihoitajaksi, niin ei tule liian isosta palkasta ongelmaa. Tai ruveta tekemään osa-aikatöitä.
Miksi Minnalta ei vaadita tsemppaamista pari tasoa alinta pohjaa ylemmäs?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.
Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.
Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.
Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.
Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?
Mitä sinä selität? Onko Minna nyt pitänyt tienaamansa rahat kokonaan itsellään, vai mistä tuollaisen johtopäätöksen vedät? Kun asiaa ei ainakaan siinä hypoteettisessa esimerkikssä sanottu.
Eron tullessa Minna varmaan vapaaehtoisesti ehdottaa, että pistetään lapset puoliksi samoin kuin lapsilisien yksinhuoltajakorotukset.
Mietipä heti asiaa ihan lasten parhaalla.
Mikko voi vaikka kouluttautua uudelleen lähihoitajaksi, niin ei tule liian isosta palkasta ongelmaa. Tai ruveta tekemään osa-aikatöitä.
Miksi Minnalta ei vaadita tsemppaamista pari tasoa alinta pohjaa ylemmäs?
Mikkohan se tuntuu kadehtivan vaimonsa pieniä tuloja. Mikko saa tulojaan pienennettyä seuraavalla viikolla, jos vain haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.
Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.
Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.
Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.
Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.
Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?
Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...
Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut
Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.
alan asiantuntijat on hieman erimieltä tästä asiasta kuin kotiäidit jotka ovat päättäneet että minun täytyy saada olla kotona lapsen kanssa pari vuotta koska se on lapselle parempi
Vauva, joka ei osaa kävellä eikä puhua, jää päiväkodissa isompien lasten jalkoihin. Jo muutaman kuukauden pitempi kotonaolo tekee paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.
Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.
Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.
Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.
Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.
Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?
Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...
Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut
Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.
alan asiantuntijat on hieman erimieltä tästä asiasta kuin kotiäidit jotka ovat päättäneet että minun täytyy saada olla kotona lapsen kanssa pari vuotta koska se on lapselle parempi
Parisuhde kestää helposti 50 vuotta, jopa 60 tai 70 vuotta. Siihen verrattuna parin vuoden lapsen kotihoito on minimaallisen lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.
Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.
Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.
Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.
Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?
Mitä sinä selität? Onko Minna nyt pitänyt tienaamansa rahat kokonaan itsellään, vai mistä tuollaisen johtopäätöksen vedät? Kun asiaa ei ainakaan siinä hypoteettisessa esimerkikssä sanottu.
Eron tullessa Minna varmaan vapaaehtoisesti ehdottaa, että pistetään lapset puoliksi samoin kuin lapsilisien yksinhuoltajakorotukset.
Mietipä heti asiaa ihan lasten parhaalla.
Mikko voi vaikka kouluttautua uudelleen lähihoitajaksi, niin ei tule liian isosta palkasta ongelmaa. Tai ruveta tekemään osa-aikatöitä.
Miksi Minnalta ei vaadita tsemppaamista pari tasoa alinta pohjaa ylemmäs?
Mikkohan se tuntuu kadehtivan vaimonsa pieniä tuloja. Mikko saa tulojaan pienennettyä seuraavalla viikolla, jos vain haluaa.
Totuus kuitenkin on että Minna hakisi eroa lähtisi lasten kanssa jos Mikko laskisi tulot Minnan tasolle eikä Minna enää hyötyisi Mikon tienaamista rahoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.
Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.
Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.
Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.
Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.
Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?
Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...
Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut
Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.
alan asiantuntijat on hieman erimieltä tästä asiasta kuin kotiäidit jotka ovat päättäneet että minun täytyy saada olla kotona lapsen kanssa pari vuotta koska se on lapselle parempi
Niin siis alan asiantuntijathan ovat todenneet, että pienelle lapselle koti on parempi paikka kuin päiväkoti. Toki kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.
Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.
Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.
Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.
Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.
Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?
Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...
Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut
Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.
alan asiantuntijat on hieman erimieltä tästä asiasta kuin kotiäidit jotka ovat päättäneet että minun täytyy saada olla kotona lapsen kanssa pari vuotta koska se on lapselle parempi
Parisuhde kestää helposti 50 vuotta, jopa 60 tai 70 vuotta. Siihen verrattuna parin vuoden lapsen kotihoito on minimaallisen lyhyt aika.
Nykyajan naiset vaativat parisuhteelta niin paljon että suhteet eivät kestä kuin muutaman vuoden. Ja et ilmeisesti ole koskaan joutunut elättämään sitä muutamaa vuotta kotona oleilevaa ihmistä joka vaatii eron heti kun lapsi on sen ikäinen että lapsi menee päiväkotiin ja lähtee toteuttamaan omia unelmia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.
Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.
Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.
Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.
Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.
Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?
Ei parisuhteet välttämättä ole tasa-arvoisia eikä tarvitse ollakaan. Jos mies haluaa olla suhteessa naiseen, joka vaatii nuo, niin sitten hän maksaa vielä käyttörahat päälle. Toinen vaihtoehto on, että suhde ei jatku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.
Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.
Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.
Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.
Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.
Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?
Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...
Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut
Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.
alan asiantuntijat on hieman erimieltä tästä asiasta kuin kotiäidit jotka ovat päättäneet että minun täytyy saada olla kotona lapsen kanssa pari vuotta koska se on lapselle parempi
Vauva, joka ei osaa kävellä eikä puhua, jää päiväkodissa isompien lasten jalkoihin. Jo muutaman kuukauden pitempi kotonaolo tekee paljon.
Helppohan se on lapsen taakse piiloutua lapsen edulla kun itse ei halua nähdä vaivaa ja itse haluaa päästä helpolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.
Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.
Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.
Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.
Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.
Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?
Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...
Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut
Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.
alan asiantuntijat on hieman erimieltä tästä asiasta kuin kotiäidit jotka ovat päättäneet että minun täytyy saada olla kotona lapsen kanssa pari vuotta koska se on lapselle parempi
Parisuhde kestää helposti 50 vuotta, jopa 60 tai 70 vuotta. Siihen verrattuna parin vuoden lapsen kotihoito on minimaallisen lyhyt aika.
Nykyajan naiset vaativat parisuhteelta niin paljon että suhteet eivät kestä kuin muutaman vuoden. Ja et ilmeisesti ole koskaan joutunut elättämään sitä muutamaa vuotta kotona oleilevaa ihmistä joka vaatii eron heti kun lapsi on sen ikäinen että lapsi menee päiväkotiin ja lähtee toteuttamaan omia unelmia
Kyllä huomaa, että sinulla ei ole lapsia. Vaippaikäisen kanssa ei aikuinen toteuta omia unelmiaan kuin todella vakaan tukiverkon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.
Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.
Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.
Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.
Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.
Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?
Ei parisuhteet välttämättä ole tasa-arvoisia eikä tarvitse ollakaan. Jos mies haluaa olla suhteessa naiseen, joka vaatii nuo, niin sitten hän maksaa vielä käyttörahat päälle. Toinen vaihtoehto on, että suhde ei jatku.
Eli tasa-arvoa ei tarvitse olla muuta kun niissä asioissa mistä sillä saa naisille hyötyjä. Jos naisille tulee siittä haittaa sitä ei tarvita. Toisin sanottuna tasa-arvoa vaaditaan kun siitä pääse nyppimaan rusinat pullasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.
Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.
Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.
Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.
Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.
Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?
Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...
Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut
Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.
alan asiantuntijat on hieman erimieltä tästä asiasta kuin kotiäidit jotka ovat päättäneet että minun täytyy saada olla kotona lapsen kanssa pari vuotta koska se on lapselle parempi
Vauva, joka ei osaa kävellä eikä puhua, jää päiväkodissa isompien lasten jalkoihin. Jo muutaman kuukauden pitempi kotonaolo tekee paljon.
Helppohan se on lapsen taakse piiloutua lapsen edulla kun itse ei halua nähdä vaivaa ja itse haluaa päästä helpolla
Minkä ikäinen sinun lapsi oli, kun se meni hoitoon? Kerrotko, miten hyvin lapsi sopeutui ja miten hyvin kaikki sujui? Alkoiko lapsella sairastelukierre vai pystyitkö olemaan töissä joka päivä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.
Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.
Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.
Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.
Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?
Mitä sinä selität? Onko Minna nyt pitänyt tienaamansa rahat kokonaan itsellään, vai mistä tuollaisen johtopäätöksen vedät? Kun asiaa ei ainakaan siinä hypoteettisessa esimerkikssä sanottu.
Eron tullessa Minna varmaan vapaaehtoisesti ehdottaa, että pistetään lapset puoliksi samoin kuin lapsilisien yksinhuoltajakorotukset.
Mietipä heti asiaa ihan lasten parhaalla.
Mikko voi vaikka kouluttautua uudelleen lähihoitajaksi, niin ei tule liian isosta palkasta ongelmaa. Tai ruveta tekemään osa-aikatöitä.
Miksi Minnalta ei vaadita tsemppaamista pari tasoa alinta pohjaa ylemmäs?
Mikkohan se tuntuu kadehtivan vaimonsa pieniä tuloja. Mikko saa tulojaan pienennettyä seuraavalla viikolla, jos vain haluaa.
Totuus kuitenkin on että Minna hakisi eroa lähtisi lasten kanssa jos Mikko laskisi tulot Minnan tasolle eikä Minna enää hyötyisi Mikon tienaamista rahoista
Mikä tuossa on huonoa Mikon kannalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.
Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.
Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.
Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.
Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.
Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?
Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...
Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut
Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.
alan asiantuntijat on hieman erimieltä tästä asiasta kuin kotiäidit jotka ovat päättäneet että minun täytyy saada olla kotona lapsen kanssa pari vuotta koska se on lapselle parempi
Parisuhde kestää helposti 50 vuotta, jopa 60 tai 70 vuotta. Siihen verrattuna parin vuoden lapsen kotihoito on minimaallisen lyhyt aika.
Nykyajan naiset vaativat parisuhteelta niin paljon että suhteet eivät kestä kuin muutaman vuoden. Ja et ilmeisesti ole koskaan joutunut elättämään sitä muutamaa vuotta kotona oleilevaa ihmistä joka vaatii eron heti kun lapsi on sen ikäinen että lapsi menee päiväkotiin ja lähtee toteuttamaan omia unelmia
Kyllä huomaa, että sinulla ei ole lapsia. Vaippaikäisen kanssa ei aikuinen toteuta omia unelmiaan kuin todella vakaan tukiverkon kanssa.
Kyllä huomaa että et osaa lukea. Sanoin että unelmia lähdetään toteuttamaan siinä vaiheessa kun lapsi saadaan päiväkotiin.
Isäpuolena olen ollut ja apuni kelpasi lapsen hoidossa silloin kun lapsi oli pieni ja kun se lapsi kasvoi minut jätettiin kun lähdettiin toteuttamaan unelmia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.
Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.
Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.
Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.
Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.
Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?
Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...
Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut
Vauvaikäinen on vielä pieni päivähoitoon. Lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin. Se on lapselle paljon parempi, että saa olla kotona tuohon asti.
alan asiantuntijat on hieman erimieltä tästä asiasta kuin kotiäidit jotka ovat päättäneet että minun täytyy saada olla kotona lapsen kanssa pari vuotta koska se on lapselle parempi
Vauva, joka ei osaa kävellä eikä puhua, jää päiväkodissa isompien lasten jalkoihin. Jo muutaman kuukauden pitempi kotonaolo tekee paljon.
Helppohan se on lapsen taakse piiloutua lapsen edulla kun itse ei halua nähdä vaivaa ja itse haluaa päästä helpolla
Minkä ikäinen sinun lapsi oli, kun se meni hoitoon? Kerrotko, miten hyvin lapsi sopeutui ja miten hyvin kaikki sujui? Alkoiko lapsella sairastelukierre vai pystyitkö olemaan töissä joka päivä?
Minä olin se joka elätti kotona lapsen edun taakse piiloutuvat naista joka ei halunnut töitä tehdä lapsen edun takia. Toisin sanottuna minulla ei ollut edes mahdollisuutta jäädä kotiin lapsen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.
Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.
Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.
Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.
Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?
Mitä sinä selität? Onko Minna nyt pitänyt tienaamansa rahat kokonaan itsellään, vai mistä tuollaisen johtopäätöksen vedät? Kun asiaa ei ainakaan siinä hypoteettisessa esimerkikssä sanottu.
Eron tullessa Minna varmaan vapaaehtoisesti ehdottaa, että pistetään lapset puoliksi samoin kuin lapsilisien yksinhuoltajakorotukset.
Mietipä heti asiaa ihan lasten parhaalla.
Mikko voi vaikka kouluttautua uudelleen lähihoitajaksi, niin ei tule liian isosta palkasta ongelmaa. Tai ruveta tekemään osa-aikatöitä.
Miksi Minnalta ei vaadita tsemppaamista pari tasoa alinta pohjaa ylemmäs?
Mikkohan se tuntuu kadehtivan vaimonsa pieniä tuloja. Mikko saa tulojaan pienennettyä seuraavalla viikolla, jos vain haluaa.
Totuus kuitenkin on että Minna hakisi eroa lähtisi lasten kanssa jos Mikko laskisi tulot Minnan tasolle eikä Minna enää hyötyisi Mikon tienaamista rahoista
Mikä tuossa on huonoa Mikon kannalta?
Kysytkö ihan tosissasi mitä huonoa on kun menettää lapset ja niistä joutuu elarit kuitenkin maksamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.
Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.
Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.
Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.
Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?
Mitä sinä selität? Onko Minna nyt pitänyt tienaamansa rahat kokonaan itsellään, vai mistä tuollaisen johtopäätöksen vedät? Kun asiaa ei ainakaan siinä hypoteettisessa esimerkikssä sanottu.
Eron tullessa Minna varmaan vapaaehtoisesti ehdottaa, että pistetään lapset puoliksi samoin kuin lapsilisien yksinhuoltajakorotukset.
Mietipä heti asiaa ihan lasten parhaalla.
Mikko voi vaikka kouluttautua uudelleen lähihoitajaksi, niin ei tule liian isosta palkasta ongelmaa. Tai ruveta tekemään osa-aikatöitä.
Miksi Minnalta ei vaadita tsemppaamista pari tasoa alinta pohjaa ylemmäs?
Mikkohan se tuntuu kadehtivan vaimonsa pieniä tuloja. Mikko saa tulojaan pienennettyä seuraavalla viikolla, jos vain haluaa.
Totuus kuitenkin on että Minna hakisi eroa lähtisi lasten kanssa jos Mikko laskisi tulot Minnan tasolle eikä Minna enää hyötyisi Mikon tienaamista rahoista
Mikä tuossa on huonoa Mikon kannalta?
Kysytkö ihan tosissasi mitä huonoa on kun menettää lapset ja niistä joutuu elarit kuitenkin maksamaan?
Sittenhän Mikko ei joutuisi enää elättämään sitä Minnaa, ja maksaisi vain siitä että on saanut biologisen tehtävänsä suoritettua Minnan välityksellä, eli saanut siirrettyä omia geenejään eteenpäin. Eikös tämä nyt tarinan Mikon kohdalla ole juuri se mitä hän haluaa?
Tai vuoroviikkosysteemi, jolloin Mikko hoitaa puolet yöheräilyistä, lasten sairastelusta johtuvista poissaoloista töistä, siivoaa itse jälkensä, pesee pyykkinsä, käy kaupassa jne.
Huh mikä ketju! Onneksi oon itse naimisissa normaalin miehen kanssa, joten ei ole koskaan tarvinnut tällaisia miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.
Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.
Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.
Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.
Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?
Mitä sinä selität? Onko Minna nyt pitänyt tienaamansa rahat kokonaan itsellään, vai mistä tuollaisen johtopäätöksen vedät? Kun asiaa ei ainakaan siinä hypoteettisessa esimerkikssä sanottu.
Eron tullessa Minna varmaan vapaaehtoisesti ehdottaa, että pistetään lapset puoliksi samoin kuin lapsilisien yksinhuoltajakorotukset.
Mietipä heti asiaa ihan lasten parhaalla.
Mikko voi vaikka kouluttautua uudelleen lähihoitajaksi, niin ei tule liian isosta palkasta ongelmaa. Tai ruveta tekemään osa-aikatöitä.
Miksi Minnalta ei vaadita tsemppaamista pari tasoa alinta pohjaa ylemmäs?
Mikkohan se tuntuu kadehtivan vaimonsa pieniä tuloja. Mikko saa tulojaan pienennettyä seuraavalla viikolla, jos vain haluaa.
Totuus kuitenkin on että Minna hakisi eroa lähtisi lasten kanssa jos Mikko laskisi tulot Minnan tasolle eikä Minna enää hyötyisi Mikon tienaamista rahoista
Mikä tuossa on huonoa Mikon kannalta?
Kysytkö ihan tosissasi mitä huonoa on kun menettää lapset ja niistä joutuu elarit kuitenkin maksamaan?
Mikkohan itse pienensi tulojaan ettei elareita tarvitse maksaa.
Eli Minna on yksin tehnyt päätöksen jäädä kotiin viideksi vuodeksi ja Mikko vain sivustakatselee tätä kuviota omassa perheessään. Vähän pitää Mikonkin ottaa vastuuta näistä päätöksistä mitä hänen perheessään tehdään.