Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Hassu tämä suomalainen yhteiskunta. Ylellä ja Hesarissa valitellaan kun hyvätuloiset miehet ja naiset pariutuvat ja tämä on ongelma koska muodostuu hyvin toimeen tulevien ”kuplia”. Kun sitten suurituloinen ja pienituloinen löytävät toisensa ollaan sitä mieltä että toinen joutuu elämään parisuhdeköyhyydessä. Tässä tasapäisyyden maassa olisi joidenkin mielestä ok vain jos kaikki tienaisi sen 3 tonnia

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan, että pariskunta asuu omassa omakotitalossa. Toinen on pienituloinen ja toinen parempituloinen. Talossa tarvitaan välttämätöntä remonttia. Mutta kun se maksaa. Toisen, pienituloisen, tuloilla ei pystytä maksamaan siitä puolta summaa. Ja toinen, parempituloinen, ei suostu, tasa-arvon nimissä, maksamaan isompaa osaa kuin toinen. Pattitilanne.

Vaihtoehto A, ei remottia, talon arvo laskee tai katto vuotaa tms.

Vaihtoehto B, pienituloinen hakee lainaa, mutta ei saa pienten tulojen vuoksi kun parempituloinen ei halua olla mukana lainahommassa mitenkään. Rahanmenon pelossa. Toisaalta pienituloinen ei pystyisikään lyhentämään yksin lainaa.

Vaihtoehto C, mikä?

Ei muuteta omakotitaloon, vaan pysytään semmoisessa asunnossa johon pienituloisella on rahaa. Koska menojen tasajako on tärkeämpää kuin asumismukavuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on naimisissa ja lapsia niin kyllä ne tulot pitäisi tasata.

Avioliitossa on velvollisuus elättää.puoliso, on kirjattu avioliittolakiin.

Mutta elintasosta ei taida olla mitään tarkemmin laissa. Ei siis ole mitään velvollisuutta että elintaso vastaa sitä mitä tuloista voisi olettaa.

Jos eukolla on esim kuvitelmat että hänet maksetaan pari kertaa vuodessa etelän reissulle niin saa jatkaa haaveilua tai tehdä enemmän töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset joilla on suuret tulot ovat yleensä pahimpia pihiper*eitä... eivät anna omista tuloistaan edes omalle vaimolleen tai miehelleen käyttöön vaikka toinen kituuttaa pienellä palkalla. Se on outoa.

Ei ole. Kyllä ne pahimmat pihistelijät on vain vähän yli keskituloisia, todennäköisesti vasta aikuisiällä vaurastuneita. Varakkaammille ei ole ongelma jakaa omastaan, kun on aina ollut rahaa niin se ei ole niin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ydinperheessä tää kysymys on simppeli- kaikille sama elintaso. Mut uusperheessä ongelma on usein viritetty valmiiksi ja tarvitaan aika paljon fiksuja ihmisiä, ettei ongelmaa tule. Uusperheeseen kun vaikuttaa myös ne exät. Ja on luonnollista-nimenomaan silloin kun rahaa on vähän-turvata oman jälkikasvunsa perustarpeet. Toisin sanoen kovin eri tulotasoilla pyörivien ihmisten uusperheeseen on sisään rakennettuna useimmiten epäreiluus ja toimimattomuus. Ja kun uusperheen yleensä perustaa kaks ihmistä joiden taidot ei oo riittäny ydinperheessä kypsymiseen, niin aika huono on usein uusperheen ennuste.

Tässähän tämä homman tekopyhyys ja nykypäivän vanhentuneisuus tulee esille. Kun on niin paljon muitakin perhemuotoja kuin ydinperhe. Miksi uusioperhe poikkeaisi ydinperheestä, siinä kun saatetaan viettää lopulta ajallisesti pidempi aika elämästä? Eikö oletus pitäisi olla että myös uusperheessä sama elintaso kaikille, jos tätä kerta peräänkuulutetaan? Silloin kun ollaan kerta perheenä, yksikkönä, niinhän se oli. Miksi ensin joku nainen on vaatinut puolisoa elättämään, koska koska ja sitten kun uusi puoliso saa lapsen, ei häntä pidäkään elättää koska koska. En ymmärrä. Onko naisessa eroa, onko syntyneessä lapsessa eroa? Ei tietenkään. Kyse ei vain ole enää juuri itsestä ja periaatteet ei olleetkaan oikeudenmukaisuuskysymyksiä, vaan opportunismikysymyksiä. Prove me wrong.

Aika sekavaa tekstiä. Oliko tässä joku kysymys kenties?

Vierailija kirjoitti:

Suomen naiset ovat saaneet äänioikeuden v. 1906. Tätä on vaikea uskoa, kun lukee näitä juttuja. Naisten elämäntehtävä on vain etsiä elättäjä itselleen. Järkyttävää.

Suurin osa ihmisistä (sekä miehistä että naisista) 98% on ihan keskituloisia tavan pulliaisia. 98% naisista pariutuu näitten tavan pulliais-miesten kanssa. He eivät missään vaiheessa oleta, että tämä pulliainen elättäisi heidät, sillä realisteina tajuavat, ettei se ole mitenkään mahdollista. 

Kun nyt äkkiä käyn mielessäni läpi kaikki tuttavapariskuntani, niin yhdessäkään niistä ei ole järisyttävän isoja tuloeroja. 

Sitten se 2% ihmisistä on sellaisia, joissa mies on julmetun rikas. Hän tahtoo fitnessmallin, jolla on treenattu perse ja muovirinnat. Nämä fitnessmallit olettavat, että rikas mies elättää. Vakka on kantensa valinnut.

Mutta pääsääntöisesti miehet ovat pinnallisempia materialisteja kuin naiset. 

Ja on ihan turha sanoa, että hanki parempipalkkainen työ tai tee enemmän töitä, jos on pieniä lapsia. Päiväkoti on auki max 8 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Esim. kaikki yli yön työmatkat on mahdottomia ihmiselle, jolla on alle 12-vuotiaita lapsia, ellei puoliso jousta. Tätä ei jotkut miehet käsitä. Ei lapsellekaan ole mikään kiva asia kuulla olevansa pelkkä taloudellinen riesa. Lapsista pitäisi olla iloa ja heidän kanssaan tulisi myös viettää aikaa. Tämä aika taas on väistämättä pois rahanteolta. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo ole vähän ristiriitaista? Sanot että se toimii vain silloin kun on samat tulot ja seuraavaksi ihmettelet mitä tehdään kun toisella loppuu tulot. Mistä sinä olet keksinyt, ettei systeemiä voi muuttaa jos elämäntilanne muuttuu?

Suoraselkäiset sopimukset eivät toimi niin että niitä muutellaan matkan varrella sen mukaan mikä on itselle edullista. Toki, jos tarkoitus on vaan hyötyä toisesta niin ymmärrän ajatusmaailmasi täysin. Todennäköisesti 50/50 malli olisi siis voimassa vain jos olet saamapuolella eli toinen osapuoli tienaa enemmän kuin sinä - sitten jos on toisin päin niin "pitääkin muuttaa"... Tällaista ihmistä en ottaisi puolisoksi.

Jos 50/50 mallista sovitaan niin sehän on sitten voimassa ihan aina ja se koskee myös menoja! Mutta kuten tajuat itsekin, se johtaa vain siihen tilanteeseen että toinen osapuoli alkaa velkaantua toiselle jossain välissä, koska ei esim. nollatuloillaan pysty hoitamaan menoja 50/50 periaatteella samaan aikaan kun toinen pystyy.

Oikeaan rakkauteen perustuvassa liitossa kaikki toimivat saman tavoitteen eteen ja se on toimiva ja riidaton arki, jossa keneltäkään ei puutu mitään. Ollaan siis valmiita tekemään isojakin uhrauksia toisen eteen tarvittaessa ja tämä sitten toimii nimenomaan molempiin suuntiin, eikä tule mitään "pitää muuttaa sopimusta" puheita jos tilanne sattuukin olemaan itselle epäedullinen. Kyllä näin pitkään suhteeseen mahtuu jo toisen auttamista suuntaan jos toiseenkin eikä näitä ole koskaan laskettu. Jos oltaisiin laskettu, niin käytännössä puoliso olisi mulle veloissa mutta koska kyse on rahasta niin mitä väliä - rakkaus on kaikkein tärkein ja kummaltakaan ei tosiaan puutu mitään!

Näin pitkään suhteeseen mahtuu kuitekin jo näitä uhrauksia puolin ja toisin. On jopa koettu sekin ettei kummallakaan ollut kunnollisia tuloja! Siitäkin selvittiin ilman älyvapaita 50/50 periaatteita, vaikka oli todella pulaa rahasta! Silloin laskuja jaettiin vähän sen mukaan, kummalleko tulee mitäkin tuloja ja milloin. Ja aina ne saatiin maksettua. Mitään kirjaa siitä kumpiko maksoi ja paljonko maksoi ei ole pidetty, eikä aiota koskaan pitääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on naimisissa ja lapsia niin kyllä ne tulot pitäisi tasata.

Avioliitossa on velvollisuus elättää.puoliso, on kirjattu avioliittolakiin.

Mutta elintasosta ei taida olla mitään tarkemmin laissa. Ei siis ole mitään velvollisuutta että elintaso vastaa sitä mitä tuloista voisi olettaa.

Jos eukolla on esim kuvitelmat että hänet maksetaan pari kertaa vuodessa etelän reissulle niin saa jatkaa haaveilua tai tehdä enemmän töitä.

Toivottavasti sinulla ei ole eukkoa.

Jos on, varsin epätodennäköistä, niin toivottavasti on häijy kuin hyeena.

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan, että pariskunta asuu omassa omakotitalossa. Toinen on pienituloinen ja toinen parempituloinen. Talossa tarvitaan välttämätöntä remonttia. Mutta kun se maksaa. Toisen, pienituloisen, tuloilla ei pystytä maksamaan siitä puolta summaa. Ja toinen, parempituloinen, ei suostu, tasa-arvon nimissä, maksamaan isompaa osaa kuin toinen. Pattitilanne.

Vaihtoehto A, ei remottia, talon arvo laskee tai katto vuotaa tms.

Vaihtoehto B, pienituloinen hakee lainaa, mutta ei saa pienten tulojen vuoksi kun parempituloinen ei halua olla mukana lainahommassa mitenkään. Rahanmenon pelossa. Toisaalta pienituloinen ei pystyisikään lyhentämään yksin lainaa.

Vaihtoehto C, mikä?

En tunne yhtäkään 50-50 paria jossa parempituloinen ei maksaisi tuossa tilanteessa isompaa osaa remontista, joten tuo argumentti ei sovellu 50-50 jaon yleiseen vastustamiseen.

Mutta yleensä 50-50 jako minusta vaatii pienempituloisen varojen mukaan elämistä. Vanha omakotitalo jonka laina on venytetty maksukyvyn kannalta tappiin ei ole pienituloisen varojen mukaan elämistä. Mutta jos tuollainen tilanne on jo päässyt käymään niin tietty parempituloinen maksaa enemmän. Tai sitten kämppä myyntiin ja lusikat jakoon.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset joilla on suuret tulot ovat yleensä pahimpia pihiper*eitä... eivät anna omista tuloistaan edes omalle vaimolleen tai miehelleen käyttöön vaikka toinen kituuttaa pienellä palkalla. Se on outoa.

Ei pidä paikkaansa. Rahahan on toissijainen juttu elämässä ja siinä vaiheessa kun sitä on riittävästi niin kyllä niistä voi antaakin. Esim. mulle olisi aivan samantekevää onko puoliso esimerkiksi töissä vai ei. Jos haluaisi lähteä opiskelemaan tai jäädä kokonaan pois työelämästä niin fine! Kyllä meillä riittää yhdenkin ihmisen tulot hyvin ja ylikin jää. Vielä ihan tällä hetkellä kumpikin osapuoli ei voisi jäädä yhtä aikaa töistä pois, mutta sijoitusten kautta sekiin päivä voi joskus tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen naiset ovat saaneet äänioikeuden v. 1906. Tätä on vaikea uskoa, kun lukee näitä juttuja. Naisten elämäntehtävä on vain etsiä elättäjä itselleen. Järkyttävää.

Suurin osa ihmisistä (sekä miehistä että naisista) 98% on ihan keskituloisia tavan pulliaisia. 98% naisista pariutuu näitten tavan pulliais-miesten kanssa. He eivät missään vaiheessa oleta, että tämä pulliainen elättäisi heidät, sillä realisteina tajuavat, ettei se ole mitenkään mahdollista. 

Kun nyt äkkiä käyn mielessäni läpi kaikki tuttavapariskuntani, niin yhdessäkään niistä ei ole järisyttävän isoja tuloeroja. 

Sitten se 2% ihmisistä on sellaisia, joissa mies on julmetun rikas. Hän tahtoo fitnessmallin, jolla on treenattu perse ja muovirinnat. Nämä fitnessmallit olettavat, että rikas mies elättää. Vakka on kantensa valinnut.

Mutta pääsääntöisesti miehet ovat pinnallisempia materialisteja kuin naiset. 

Ja on ihan turha sanoa, että hanki parempipalkkainen työ tai tee enemmän töitä, jos on pieniä lapsia. Päiväkoti on auki max 8 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Esim. kaikki yli yön työmatkat on mahdottomia ihmiselle, jolla on alle 12-vuotiaita lapsia, ellei puoliso jousta. Tätä ei jotkut miehet käsitä. Ei lapsellekaan ole mikään kiva asia kuulla olevansa pelkkä taloudellinen riesa. Lapsista pitäisi olla iloa ja heidän kanssaan tulisi myös viettää aikaa. Tämä aika taas on väistämättä pois rahanteolta. 

Silloin kun tapasin nykyisen mieheni, olimme molemmat hyvin pienituloisia, opiskelijoita. Kun lapset olivat pieniä koululaisia, tulotasomme oli edelleen aika samanlainen, akateeminen keskipalkka. Molemmat joustimme ja teimme myös yli yön työmatkoja. Nyt kun lapset ovat jo muuttaneet omilleen, minulla on edelleen sama palkka, mutta miehen palkka on kaksinkertainen. Tämä on se suomalaisen työelämän epäreilu asetelma. Naisvaltaisten alojen heikko palkkakehitys yllättää uran loppupuolella kun osaamista ja kokemusta on kertynyt ja pysyy jopa panostamaan työhön aiempaa enemmän kun perhe ei enää rajoita. Palkka ei vaan nouse.

Jo enemmän elänyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo ole vähän ristiriitaista? Sanot että se toimii vain silloin kun on samat tulot ja seuraavaksi ihmettelet mitä tehdään kun toisella loppuu tulot. Mistä sinä olet keksinyt, ettei systeemiä voi muuttaa jos elämäntilanne muuttuu?

Suoraselkäiset sopimukset eivät toimi niin että niitä muutellaan matkan varrella sen mukaan mikä on itselle edullista. Toki, jos tarkoitus on vaan hyötyä toisesta niin ymmärrän ajatusmaailmasi täysin. Todennäköisesti 50/50 malli olisi siis voimassa vain jos olet saamapuolella eli toinen osapuoli tienaa enemmän kuin sinä - sitten jos on toisin päin niin "pitääkin muuttaa"... Tällaista ihmistä en ottaisi puolisoksi.

Jos 50/50 mallista sovitaan niin sehän on sitten voimassa ihan aina ja se koskee myös menoja! Mutta kuten tajuat itsekin, se johtaa vain siihen tilanteeseen että toinen osapuoli alkaa velkaantua toiselle jossain välissä, koska ei esim. nollatuloillaan pysty hoitamaan menoja 50/50 periaatteella samaan aikaan kun toinen pystyy.

Oikeaan rakkauteen perustuvassa liitossa kaikki toimivat saman tavoitteen eteen ja se on toimiva ja riidaton arki, jossa keneltäkään ei puutu mitään. Ollaan siis valmiita tekemään isojakin uhrauksia toisen eteen tarvittaessa ja tämä sitten toimii nimenomaan molempiin suuntiin, eikä tule mitään "pitää muuttaa sopimusta" puheita jos tilanne sattuukin olemaan itselle epäedullinen. Kyllä näin pitkään suhteeseen mahtuu jo toisen auttamista suuntaan jos toiseenkin eikä näitä ole koskaan laskettu. Jos oltaisiin laskettu, niin käytännössä puoliso olisi mulle veloissa mutta koska kyse on rahasta niin mitä väliä - rakkaus on kaikkein tärkein ja kummaltakaan ei tosiaan puutu mitään!

Näin pitkään suhteeseen mahtuu kuitekin jo näitä uhrauksia puolin ja toisin. On jopa koettu sekin ettei kummallakaan ollut kunnollisia tuloja! Siitäkin selvittiin ilman älyvapaita 50/50 periaatteita, vaikka oli todella pulaa rahasta! Silloin laskuja jaettiin vähän sen mukaan, kummalleko tulee mitäkin tuloja ja milloin. Ja aina ne saatiin maksettua. Mitään kirjaa siitä kumpiko maksoi ja paljonko maksoi ei ole pidetty, eikä aiota koskaan pitääkään.

Nyt kyllä hutkit itse rakentamaasi olkinukkea huolella. Ensin moititaan 50-50 jakoa joustamattomuudesta, ja nyt sitten se joustaminenkaan ei kelpaa! Sitten alat taas paasata että yhteiset rahat on parempi kun ei riidellä eikä keneltäkään puutu mitään, vaikka juuri sanoin ettei 50-50 systeemilläkään tarvitse riidellä eikä sitä tarvitse soveltaa tilanteessa jossa se on kohtuuton. Ihan hyvin voi mennä niin, että menot jaetaan tasan silloin kun molemmilla on vähintään keskipalkan verran tuloja, ja sitten jos tämä muuttuu niin toinen maksaa enemmän. Ei sen tarvitse olla riitaisa tai epäreilu systeemi vain siksi, että sinä vaadit sitä olemaan riitaisa ja epäreilu.

Eikä se 50-50 ole välttämättä mikään suurieleinen sopimus. Yleensä se taitaa mennä niin, että seurusteluaikana muodostunut hyväksi todettu systeemi vaan jää voimaan kun ei nähdä syytä muuttaa sitä. Sitten kun tulee syy, sitten muutetaan. Ei sen tarvitse olla sen dramaattisempaan.

Ja mitä tulee tuohon systeemin muuttamiseen oman edun mukaan, niin siinäkin hutkit kyllä olkinukkea. Ei se välttämättä ole sen parempituloisen tulot joiden putoaminen vaatii joustoa. Eikä se muuten välttämättä ole edes se parempituloinen joka on alunperin halunnut tasajakoa. Minusta se on aika tyypillistä pareilla joissa nainen tienaa enemmän, että miehelle on itselleen kunnia-asia maksaa puolet mikäli suinkin kykenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudellista väkivaltaahan tuo on.

Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.

Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi

Asia on helppo korjata miehen kannalta, kun mies ottaa vain saman verran tai paremmin tienaavan naisen.

Ei ongelmaa, että nainen on miehen rahoista riippuvainen.

lapsia ei toki suhteeseen kannata tehdä, koska silloin naisen tulot tippuu ja mies voisi joutua maksamaan. Voi apua, mies joutuu kustantamaan omasta kukkarostaa yhteisiin lapsiin! Eihän mies voi, miehen rahat on miehen rahat, saa käyttää mihin haluaa.

Kun ollaan perhe, niin mielestäni jokaisella perheenjäsenellä pitäisi olla sama elintaso. Ei niin, että yksi elää herroiksi ja muut kituuttaa. Meille oli selvää heti yhteen muuttaessa, että omat tilit pysyy, mutta se maksaa kummalla on rahaa. Tilanne on pysynyt samanlaisena 12 vuotta. Välillä se on vaihdellut rajustikin kummalla ollut isommat tulot. Niin se vain menee, ettei kaikkeen pysty varautumaan, eikä toinen kerta kaikkiaan pysty aina maksamaan 50/50. Tärkeintä lienee se, että ollaan onnellisia siihen elämään toisen ihmisen kanssa ja homma toimii. Raha on täysin toissijainen asia, kun kyse on rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on naimisissa ja lapsia niin kyllä ne tulot pitäisi tasata.

Avioliitossa on velvollisuus elättää.puoliso, on kirjattu avioliittolakiin.

Mutta elintasosta ei taida olla mitään tarkemmin laissa. Ei siis ole mitään velvollisuutta että elintaso vastaa sitä mitä tuloista voisi olettaa.

Jos eukolla on esim kuvitelmat että hänet maksetaan pari kertaa vuodessa etelän reissulle niin saa jatkaa haaveilua tai tehdä enemmän töitä.

Jos tässä parisuhteessa eukolla ja ukolla olisi vaikkapa 4 lasta, niin pääsisiskö ukon elättämät lapset sille ulkomaan matkalle ja eukon elättämät ei? Vai  olisiko niin, että vain ukko ja lapset lähtisivät matkaan ja eukko jäisi kotiin(ei ollenkaan paha vaihtoehto, ihana oma rauha pari viikkoa, kun mies hoitaisi lapset reissussa)

Vai unohtaisiko ukko lapsetkin pois reissusta ja menisi yksin?  Se olisi kyllä väärin, koska kyllä ukon täytyy myös lasten menoja rahoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikä se 50-50 ole välttämättä mikään suurieleinen sopimus. Yleensä se taitaa mennä niin, että seurusteluaikana muodostunut hyväksi todettu systeemi vaan jää voimaan kun ei nähdä syytä muuttaa sitä. Sitten kun tulee syy, sitten muutetaan. Ei sen tarvitse olla sen dramaattisempaan

Ei meillä ole mitään "systeemiä" mitä pitäisi muuttaa missään tilanteessa. On vaan rakkaus, se on tärkeintä. Mikä tahansa "systeemi" olisi hölmö ja se tarkoittaisi käytännössä että rahojen jakamisesta olisi sovittu tavoilla, jotka rajoittaisivat kummankin taloutta. Eihän parisuhteen kuulu siten toimia.

Molemmilla on omat tulot ja omat menot ja yhteinen koti, joka on se kaikkein tärkein, sen ja toisen/lasten eteen tehdään uhrauksia. Kumpikin voi myös ostella itselleen haluamiansa asioita silloin kun se on kodin menojen maksamisen jälkeen mahdollista, eikä niistä tai niiden hinnoista tarvitsee keskustella. Jos vähemmän tienaavalta puuttuu jotain mihin omat varat eivät riitä niin tämäkin epäkohta pyritään korjaamaan ilman että aletaan kirjailla ylös mitään uhrauksia toisen eteen. Tärkeintähän on se yhteinen koti ja että kumpikin saa kokea olevansa onnellinen. Raha-asioiden miettiminen ei tuo onnellisuutta.

Esimerkiksi jotkut ovat ehdottaneet täällä täysin järjenvastaista mallia jossa koko perheen elintaso sidottaisiin heikoimmin tienaavan elintasoon. Eli käytännössä asuttaisiin kanahäkissä, vaikka oikeasti olisi varaa hienoon omakotitaloon. Meillä on vain tämä yksi elämä, miksi ihmeessä siitä pitäisi tieten tahtoen tehdä ankeaa, ellei tilanne oikeasti siihen pakota.

Kyllä työssäkäynti on myös naisille tärkeää. Feministit kuolivat taistellessaan naisille oikeuden käydä töissä ja tienata omaa rahaa. Jos naiset haluaisivat miehestä vain elättäjää, niin miksi helvetissä naiset taistelivat itselleen oikeuden käydä töissä? Eivät miehet tätä oikeutta naisille antaneet, naiset ovat itse sen itselleen vaatineet. 

Entäs lesbot? Kauheaa, ei miespuolista elättäjää. Miten ne pystyvät?

Kahden elintason perheissä on kyse naisvihasta. Oma isä on vihannut äitiä tai isää ei ole ollut ollenkaan, nyt mies halveksii omaa vaimoaan ja kuvittelee, että tämä on ainoastaan rahan takia yhdessä.

Jos nainen on varakkaampi osapuoli, hän elättää miehen aina. Ikinä ei näissä perheissä naisella ole hemmetin kalliita harrastuksia, omia ruokia jääkaapissa ja hienoa autoa, ilman että miehellä on samat edut. Ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on tosi hyvä kuvaamaan mitä naiset oikeasti ajattelevat.

Kyllä, ajattelevat oikeudenmukaisesti ja älykkäästi.

Nyrkkisääntö on se, että naisten ei kannata missään vaiheessa edes harkita pariutumista - tai etenkään lasten tekemistä. Molemmat (niin mies kuin lapsetkin) tuhoavat naisten taloudellisen tilanteen ja taloudellisen itsenäisyyden sekä mahdollisuuden kartuttaa omaa omaisuutta.

Miehille totta kai parisuhde on houkuttelevampi, ihan terveydenkin kannalta - ja myös siinä, että naisista saa käteviä, ilmaisia kotiapulaisia kaiken muun kivan lisäksi.

Tyttöjen kannattaa aloittaa ASP-säästäminen jo nuorina, hankkia vakituinen työ vielä kotona asuessaan, ottaa vähän lainaa ja ostaa ainoastaan omiin nimiinsä jäävä asunto. Siinä on hyvä pesämuna, jota kukaan ei voi viedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen naiset ovat saaneet äänioikeuden v. 1906. Tätä on vaikea uskoa, kun lukee näitä juttuja. Naisten elämäntehtävä on vain etsiä elättäjä itselleen. Järkyttävää.

Suurin osa ihmisistä (sekä miehistä että naisista) 98% on ihan keskituloisia tavan pulliaisia. 98% naisista pariutuu näitten tavan pulliais-miesten kanssa. He eivät missään vaiheessa oleta, että tämä pulliainen elättäisi heidät, sillä realisteina tajuavat, ettei se ole mitenkään mahdollista. 

Kun nyt äkkiä käyn mielessäni läpi kaikki tuttavapariskuntani, niin yhdessäkään niistä ei ole järisyttävän isoja tuloeroja. 

Sitten se 2% ihmisistä on sellaisia, joissa mies on julmetun rikas. Hän tahtoo fitnessmallin, jolla on treenattu perse ja muovirinnat. Nämä fitnessmallit olettavat, että rikas mies elättää. Vakka on kantensa valinnut.

Mutta pääsääntöisesti miehet ovat pinnallisempia materialisteja kuin naiset. 

Ja on ihan turha sanoa, että hanki parempipalkkainen työ tai tee enemmän töitä, jos on pieniä lapsia. Päiväkoti on auki max 8 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Esim. kaikki yli yön työmatkat on mahdottomia ihmiselle, jolla on alle 12-vuotiaita lapsia, ellei puoliso jousta. Tätä ei jotkut miehet käsitä. Ei lapsellekaan ole mikään kiva asia kuulla olevansa pelkkä taloudellinen riesa. Lapsista pitäisi olla iloa ja heidän kanssaan tulisi myös viettää aikaa. Tämä aika taas on väistämättä pois rahanteolta. 

Silloin kun tapasin nykyisen mieheni, olimme molemmat hyvin pienituloisia, opiskelijoita. Kun lapset olivat pieniä koululaisia, tulotasomme oli edelleen aika samanlainen, akateeminen keskipalkka. Molemmat joustimme ja teimme myös yli yön työmatkoja. Nyt kun lapset ovat jo muuttaneet omilleen, minulla on edelleen sama palkka, mutta miehen palkka on kaksinkertainen. Tämä on se suomalaisen työelämän epäreilu asetelma. Naisvaltaisten alojen heikko palkkakehitys yllättää uran loppupuolella kun osaamista ja kokemusta on kertynyt ja pysyy jopa panostamaan työhön aiempaa enemmän kun perhe ei enää rajoita. Palkka ei vaan nouse.

Vielä 1980-luvulla naisille maksettiin vähemmän kuin miehille, samasta työstä. Tätä pidettiin täysin normaalina. Sen lisäksi oletettiin, että nainen kahdeksan tunnin työpäivän päälle hoitaa kaikki kotityöt ja lapset. Esim. appiukkoni ei vieläkään osaa käydä jääkaapilla kun tulee nälkä, vaan odottaa, että vaimonsa tarjoilee hänelle ruuan nenän eteen. 

Nyt sitten luuserimiehet napisevat, että se on vaan naisesta kiinni, jos ei ole kouluttautunut ja saa huippupalkkaa, vaikka olisi pienten lasten äiti. Haluaisin nähdä esim. raskaana olevan naisen, joka valitaan pörssiyhtiön toimitusjohtajaksi jonkun mieskollegan edestä. Sitä ei tapahdu.