Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa
Me Naisten juttu.
Mitä mieltä, että kummallakin omat rahat, vaikka tuloero on 4000€/kk.
Kommentit (1925)
Miten tyhmä täytyy olla että suostuu tuollaiseen? Kukaan ei pakota. Lapset eivät ole syy jäädä suhteeseen jossa joutuu toisen kengän alle survottavaksi. Miksi täytyy väkisin olla suhteessa mieheen jonka mielestä olet eri arvoinen kuin hän? Ei kovin älykästä touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on naimisissa ja lapsia niin kyllä ne tulot pitäisi tasata.
Avioliitossa on velvollisuus elättää.puoliso, on kirjattu avioliittolakiin.
Mutta elintasosta ei taida olla mitään tarkemmin laissa. Ei siis ole mitään velvollisuutta että elintaso vastaa sitä mitä tuloista voisi olettaa.
Jos eukolla on esim kuvitelmat että hänet maksetaan pari kertaa vuodessa etelän reissulle niin saa jatkaa haaveilua tai tehdä enemmän töitä.
Niin, niiden eukkojen pitäisi olla tyytyväisiä kun saavat sun kalsareita pestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen naiset ovat saaneet äänioikeuden v. 1906. Tätä on vaikea uskoa, kun lukee näitä juttuja. Naisten elämäntehtävä on vain etsiä elättäjä itselleen. Järkyttävää.
Suurin osa ihmisistä (sekä miehistä että naisista) 98% on ihan keskituloisia tavan pulliaisia. 98% naisista pariutuu näitten tavan pulliais-miesten kanssa. He eivät missään vaiheessa oleta, että tämä pulliainen elättäisi heidät, sillä realisteina tajuavat, ettei se ole mitenkään mahdollista.
Kun nyt äkkiä käyn mielessäni läpi kaikki tuttavapariskuntani, niin yhdessäkään niistä ei ole järisyttävän isoja tuloeroja.
Sitten se 2% ihmisistä on sellaisia, joissa mies on julmetun rikas. Hän tahtoo fitnessmallin, jolla on treenattu perse ja muovirinnat. Nämä fitnessmallit olettavat, että rikas mies elättää. Vakka on kantensa valinnut.
Mutta pääsääntöisesti miehet ovat pinnallisempia materialisteja kuin naiset.
Ja on ihan turha sanoa, että hanki parempipalkkainen työ tai tee enemmän töitä, jos on pieniä lapsia. Päiväkoti on auki max 8 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Esim. kaikki yli yön työmatkat on mahdottomia ihmiselle, jolla on alle 12-vuotiaita lapsia, ellei puoliso jousta. Tätä ei jotkut miehet käsitä. Ei lapsellekaan ole mikään kiva asia kuulla olevansa pelkkä taloudellinen riesa. Lapsista pitäisi olla iloa ja heidän kanssaan tulisi myös viettää aikaa. Tämä aika taas on väistämättä pois rahanteolta.
Mikä prosentti on meitä ihan tavallisen näköisiä kotiäitejä jotka ovat naimisissa julmetun rikkaan miehen kanssa ja jakavat ne julmetun rikkaat tulot miehen kanssa puoliksi jo ihan lain puitteissa? Miehen kanssa kannattaa hoitaa lakiasiat kuntoon heti aluksi ennenkuin suostuu mihinkään mutta se vaatii tietenkin sen ettei ole epätoivoinen.
Mies käy töissä ja syö päivällä ravintoloissa ja ajoittain viikonloppunakin. Itse en käy ikinä, eikä mieheni halua kanssani ravintolaan. Itse väännän tarjouslihoista ruokaa kotona. Mielestäni ihan hyvää ja hän voisi ottaa töihinkin sitä. Ruokani on kuitenkin v#ttu mitä p#skaa ja ei oikein tänään onnistunut. Ehkä tämä on jollain osin eri elintaso. Eikä tuo ole ainoa. Hän käy fysikaalisissa hoidoissa yms. Itselläni vaivoja, mutta ei ole vara mennä. Emme käy lomilla yhdessä, vaan hänellä vain työreissuja. Tai huvimatkoja työporukalla. Kerran käyty ulkomailla yhdessä yli 18-vuotta sitten.
Riippumattakaikesta kirjoitti:
Raharaharaha, minun raha, minulle kuuluu, elätti, velvollisuus, miksi minun, lokki, ei ainakaan naimisiin ettei…, minun elintaso…..
Kyllä surulliseksi vetää tämäkin keskustelu ja se, mihin tämä maailma on menossa. Ei paista enää riveiltä eikä rivien välistä rakkaus, yhteisöllisyys, välittäminen ja empatia. Vielä surullisemmaksi vetää, millaisen mallin nykypäivän lapset saavat tämän maailman prioriteeteista ja turvallisuudentunteesta, kun tämä on se malli, jota jälkipolville jätämme. Kylmä, itsekeskeinen, selviytyminen, vahvemman oikeus. Minäminäminä…
Minä korkeasti koulutettuna ja hyvin tienaavana naisena en ikipäivänä pystyisi katsomaan vierestä, jos toisella olisi paha olla. Eikä se tarkoita pelkästään rahaa, vaan sitä miten se toinen ihminen voi. Onko sen toisen ihmisen hyvä olla. Olkoon se empatia, sympatia, tai mitälie. Olkoon lähipiirissäni sitten mies, nainen, lapsi, vanhus, vaikka jättituloinen ihminen, jolla ei ole asiat hyvin. En tee sitä velvollisuudesta, en siksi että olen kynnysmatto, enkä siksi, etteikö omassa elämässä olisi jo riittävästi hoidettavaa ja esim. kovaa stressiä.
Minun pöytääni ei istu ihminen, jolta minä estän syömästä sitä samaa ruokaa, jota mitä saan. Anteeksi, mutta oikeasti, millainen k***pää tekee noin? Onko olemassa tuollaisia ihmisiä?
Tämä pätee myös ystäviini. En ikipäivänä kehtaisi katsoa itseäni peilistä, jos minun lähelläni olisi ihminen, kenellä olisi paha olla. Vielä vähemmän koittaisin riistää laskelmoidusti toiselta ihmiseltä. Alistaa toista. Syödä mässyttää jotain edellä mainittua filettä, kun toinen ihminen istuisi siinä syömässä nuudeleitaan. Oikeasti, kuka tekee noin? Ihan sama kuinka kauan se ihminen olisi käynyt kouluja. Koen tuon kuuluvan jo perusihmisyyteen, inhimillisyyteen, välittää muistakin kuin itsestäni.
Sinä päivänä kun minä tulisin kotiin, jossa reilusti enemmän tai reilusti vähemmän tienaava puolisoni olisi yksin oman työpäivänsä jälkeen hoitanut jatkuvasti kodin, lapset ja ruuan minulle, minua hävettäisi. Minä en viitsisi edes uskotella, että toisella olisi millään tavalla hyvä olla, jos asetelma olisi jatkuvasti sama. Ihan sama mitä toinen sanoisi, tai esittäisi.
Ei ihme, että Suomi on tutkitusti maailman kuudenneksi epäempaattisin kansakunta. Ja empatian täsmenne on nimenomaan kyky asettua toisen asemaan. Valtio, jossa pitäisi kaikkien mittarien mukaan olla maailman onnellisinta kansaa, on menettänyt kykynsä välittää ja huolehtia läheisistään ja valitettavasti myös sitä myöden itsestään ja jälkeläisistään. Jos tämä on globaalin onnellisuuden mittari, olemme oikeasti todella surullisessa jamassa.
Tuloeroihin projisoituu usein paljon muitakin suhteen ongelmia, joita ei pysty mittaamaan. Jos suhde on kunnossa, niin ei taloudellista kiristystäkään esiinny kumpaankaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten kaikessa muussakin parisuhteessa eli jos tilanne ärsyttää, niin voi koittaa muuttaa tilannetta, muuttaa omaa mielipidettä tai lähteä parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Mies käy töissä ja syö päivällä ravintoloissa ja ajoittain viikonloppunakin. Itse en käy ikinä, eikä mieheni halua kanssani ravintolaan. Itse väännän tarjouslihoista ruokaa kotona. Mielestäni ihan hyvää ja hän voisi ottaa töihinkin sitä. Ruokani on kuitenkin v#ttu mitä p#skaa ja ei oikein tänään onnistunut. Ehkä tämä on jollain osin eri elintaso. Eikä tuo ole ainoa. Hän käy fysikaalisissa hoidoissa yms. Itselläni vaivoja, mutta ei ole vara mennä. Emme käy lomilla yhdessä, vaan hänellä vain työreissuja. Tai huvimatkoja työporukalla. Kerran käyty ulkomailla yhdessä yli 18-vuotta sitten.
Onpa sinulla rakastava ja arvostava puoliso!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies käy töissä ja syö päivällä ravintoloissa ja ajoittain viikonloppunakin. Itse en käy ikinä, eikä mieheni halua kanssani ravintolaan. Itse väännän tarjouslihoista ruokaa kotona. Mielestäni ihan hyvää ja hän voisi ottaa töihinkin sitä. Ruokani on kuitenkin v#ttu mitä p#skaa ja ei oikein tänään onnistunut. Ehkä tämä on jollain osin eri elintaso. Eikä tuo ole ainoa. Hän käy fysikaalisissa hoidoissa yms. Itselläni vaivoja, mutta ei ole vara mennä. Emme käy lomilla yhdessä, vaan hänellä vain työreissuja. Tai huvimatkoja työporukalla. Kerran käyty ulkomailla yhdessä yli 18-vuotta sitten.
Kerrotko mitä yhteistä teidän parisuhteessanne on?
Suhteemme alussa ansiomme oli lähes samat. Maksoimme kaikesta puoleksi ja kaikki toimi. Myöhemmin puolisoni eteni töissään samalla kun itse taistelin pätkätöiden ja perheen perustamisen aiheuttamien tulon menetysten kanssa. Mies halus lapsia ja isomman talon, josta minun on maksettava puolet, samalla kuvitteli että pystyn maksamaan asumiskulujakin entiseen malliin ollessani äitiyslomalla. Sanoi ensin maksavansa mielellään enemmän perheemme menoista, mutta muutti mielensä. Hänellä on varaa ostella kaikkea ylimääräistä itselleen, minun rahani menevät vain ruokaan ja asumiseen. Säästöni hupenivat ensimmäisellä äitiyslomalla samalla kun puolisoni tulot kasvoivat ja hän osteli kaikkea kivaa itselleen.. moottoripyörä ja uusi auto. Ero tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Paitsi jos nainen on se, joka tienaa enemmän. Siinä tapauksessa se on oikein ja voimaannuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Paitsi jos nainen on se, joka tienaa enemmän. Siinä tapauksessa se on oikein ja voimaannuttavaa.
Oli se mies tai nainen parempituloinen, niin molempien tulee olla suhteessa hyvä olla.
Jos jompikumpi haluaa pitää yllä eriarvoisuutta tai haluua, että toisen pitää elää heikommin ja elää eritasoista elämää parisuhteessa niin silloin on olemassa myös muita ongelmia kuin se raha. Rahalla ja eri elintasolla on helppo nostaa itseään ja alistaa toista. Mutta taustalla on silloin jo alkujaan halu, että suhteessa toinen on alempana ja hallittavissa. Raha on vain se eräs ja helpoin hallintakeino. Voi olla myös mukana silti muitakin hallintaan ja toisen nöyryyttämiseen liittyviä asioita. Ja usein niin onkin.
Tätä eivät tunnusta tai halua olla tietävinäänkään, jotka puhuvat halveksivasti loisista, lokeista, eläteistä, minun rahani, minä saan päättää, mimäminäminä...yök.
Johan tuo käytetty ilmaisutapa kertoo paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on aika paljon harmaan sävyjä. Itse olen ollut vuosia verotulolistoilla näkyvissä ja tienannut ihan hyvin. Vaimoni ei kuitenkaan ole mikään ura-ohjus, mutta ei se myöskään ole se ainoa asia, millä elämää arvotetaan. Vaimo pitää omasta halustaan huushollia pystyssä, lapsesta huolta, on taitava rempoissa, korjailuissa ja ties missä. Me ei tasata tulojamme (ja ylipäätään kannattaa muistaa, että rahoja voi jakaa sen 130e/kk per pää tai muuten maksellaan lahjaveroa), mutta se ei myöskään tarkoita, että hän syö kynsiä ja minä wagua. Se tarkoittaa, että kaupoista ostetaan ihan mitä huvittaa ja minä maksan.
Ym. skenaario on sellainen, mikä ainakin itsellä tulee vauraammissa piireissä melko yleisesti vastaan. Kyse ei myöskään ole mistään gold digger -meiningistä, vaan enemmänkin siitä, että jos yhden ihmisen työnteolla tulee ihan hyvin toimeen niin miksi sen toisen tarvisi varta vasten tehdä jotain spesifiä duunia? Kyse on tuossa vaiheessa jo siitä aika:raha -suhteesta. Jos toinen tienaa viisinumeroisen summan kuukaudessa niin (ellei hän välttämättä halua) miksi toisen kannattaa polttaa se 8-9 tuntia päivässä vaikkapa lähihoitajana, jos sillä lähihoitajan (tai muun pienipalkkaisen) tulolla ei ole siinä kokonaiskuvassa väliä? Tarkoitan siis, että et jostain yhteisestä tiliotteesta erota onko sinne tippunut se pieni palkka vai ei. Tässä mielessä se, että toinen on kuitenkin tekemässä jotain mitä ei halua sen kahdeksan tuntia, on merkittävämpi juttu ja mielestäni sitä ei kannata tehdä. Tämä meidän ratkaisu on ollut käytössä jo jostain vuodesta 2008 asti (vaimo makseli jotain vastikkeita hetken aikaa, mutta oli vaan parempi pistää kaikki laskut meikän menoiksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Paitsi jos nainen on se, joka tienaa enemmän. Siinä tapauksessa se on oikein ja voimaannuttavaa.
Oli se mies tai nainen parempituloinen, niin molempien tulee olla suhteessa hyvä olla.
Jos jompikumpi haluaa pitää yllä eriarvoisuutta tai haluua, että toisen pitää elää heikommin ja elää eritasoista elämää parisuhteessa niin silloin on olemassa myös muita ongelmia kuin se raha. Rahalla ja eri elintasolla on helppo nostaa itseään ja alistaa toista. Mutta taustalla on silloin jo alkujaan halu, että suhteessa toinen on alempana ja hallittavissa. Raha on vain se eräs ja helpoin hallintakeino. Voi olla myös mukana silti muitakin hallintaan ja toisen nöyryyttämiseen liittyviä asioita. Ja usein niin onkin.
Tätä eivät tunnusta tai halua olla tietävinäänkään, jotka puhuvat halveksivasti loisista, lokeista, eläteistä, minun rahani, minä saan päättää, mimäminäminä...yök.
Johan tuo käytetty ilmaisutapa kertoo paljon.
Jos toinen tienaa vaikka juuri nyt sen 4000€ ja toinen on työtön, niin eihän siinä ole mitään järkeä että se työtön sanelee sen elintason ja toinen maksaa. Sitten varmaan paras ratkaisu on pitää se peruselämä mahdollisimman hyvin molempien tulotasolle sopivana. En minä ainakaan kehtaisi loisia toisen lompakolla ja vaatia jotain asioita, mihin mulla itsellä ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Paitsi jos nainen on se, joka tienaa enemmän. Siinä tapauksessa se on oikein ja voimaannuttavaa.
Anna esimerkki tapauksesta, jossa hyvätuloinen nainen kyykyttää kotona lapsia hoitavaa miestään. Mies ostaa lapsille sukat ja alushousut omasta työttömyyskorvauksestaan ja valmistaa perheelle punalaputettuja elintarvikkeita. Tiskaa, siivoaa, pyykkää, hoitaa kaikki perheen hankinnat (omilla rahoillaan), ei itse harrasta mitään, pukeutuu nuhjuisiin kirpparivaatteisiin.
Vaimo ostelee itselleen kaikkea kivaa ja vittuilee miehelleen tämän olevan lompakkoloinen. Mies on itse valinnut olla lasten kanssa, tekisi uraa sen sijaan. Nainen tietysti unohtaa, että hän itse ei lapsia voi hoitaa, edes sitä aikaa, että mies pääsisi työhaastatteluun.
Niin että kuinkahan monessa perheessä tilanne on näin päin?
Ei yhdessäkään.
Naiset käyttävät sanaa "voimaannuttava" siksi, että omat rahat antavat heille mahdollisuuden esim. lähteä lätkimään väkivaltaisesta suhteesta. Etuoikeutettu valkoinen mies ei edes ymmärrä, mistä on kyse, koska häntä ei ole ikinä itseään alistettu. Hän on aina ollut voimaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Paitsi jos nainen on se, joka tienaa enemmän. Siinä tapauksessa se on oikein ja voimaannuttavaa.
Oli se mies tai nainen parempituloinen, niin molempien tulee olla suhteessa hyvä olla.
Jos jompikumpi haluaa pitää yllä eriarvoisuutta tai haluua, että toisen pitää elää heikommin ja elää eritasoista elämää parisuhteessa niin silloin on olemassa myös muita ongelmia kuin se raha. Rahalla ja eri elintasolla on helppo nostaa itseään ja alistaa toista. Mutta taustalla on silloin jo alkujaan halu, että suhteessa toinen on alempana ja hallittavissa. Raha on vain se eräs ja helpoin hallintakeino. Voi olla myös mukana silti muitakin hallintaan ja toisen nöyryyttämiseen liittyviä asioita. Ja usein niin onkin.
Tätä eivät tunnusta tai halua olla tietävinäänkään, jotka puhuvat halveksivasti loisista, lokeista, eläteistä, minun rahani, minä saan päättää, mimäminäminä...yök.
Johan tuo käytetty ilmaisutapa kertoo paljon.Jos toinen tienaa vaikka juuri nyt sen 4000€ ja toinen on työtön, niin eihän siinä ole mitään järkeä että se työtön sanelee sen elintason ja toinen maksaa. Sitten varmaan paras ratkaisu on pitää se peruselämä mahdollisimman hyvin molempien tulotasolle sopivana. En minä ainakaan kehtaisi loisia toisen lompakolla ja vaatia jotain asioita, mihin mulla itsellä ei ole varaa.
Hyvinpä sisäistit kirjoittamani. DDD ihan kuin pukille puhuisi.
Miten, kun ihan luin, että kirjoiti, että "MINÄ en ainakaan kehtaisi LOISIA toisen lompakolla"?
Eli olet sitä mieltä, että jos sinä olisit se työtön, niin eläisit eri elintasoa suosiolla? Vai niin, että molemmat eläisitte heikommalla elintasolla, koska sinä olet parisuhteessa se työtön? Vaikka olisi varaa parempaankin?
Tai toisinpäin. Olisit se paremmintienaava, mutta tyytyisit työttömän mahdollistamaan elintasoon, vaikka olisi varaa parempaankin?
Asuisitte mahdollisimman edullisessa vuokrayksiössä sivummalla ilman autoa tms. Vaikka voisitte elää väljemmin ja autoakin olisi varaa pitää. Jne.
Vain sen takia kun toinen olisi pienituloinen niiin sitten molemmat elävät alhaisen elintason kukista elämää.
Ettei vaan tounen missään nimessä LOISI TOISEN KUKKAROLLA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Paitsi jos nainen on se, joka tienaa enemmän. Siinä tapauksessa se on oikein ja voimaannuttavaa.
Anna esimerkki tapauksesta, jossa hyvätuloinen nainen kyykyttää kotona lapsia hoitavaa miestään. Mies ostaa lapsille sukat ja alushousut omasta työttömyyskorvauksestaan ja valmistaa perheelle punalaputettuja elintarvikkeita. Tiskaa, siivoaa, pyykkää, hoitaa kaikki perheen hankinnat (omilla rahoillaan), ei itse harrasta mitään, pukeutuu nuhjuisiin kirpparivaatteisiin.
Vaimo ostelee itselleen kaikkea kivaa ja vittuilee miehelleen tämän olevan lompakkoloinen. Mies on itse valinnut olla lasten kanssa, tekisi uraa sen sijaan. Nainen tietysti unohtaa, että hän itse ei lapsia voi hoitaa, edes sitä aikaa, että mies pääsisi työhaastatteluun.
Niin että kuinkahan monessa perheessä tilanne on näin päin?
Ei yhdessäkään.
Naiset käyttävät sanaa "voimaannuttava" siksi, että omat rahat antavat heille mahdollisuuden esim. lähteä lätkimään väkivaltaisesta suhteesta. Etuoikeutettu valkoinen mies ei edes ymmärrä, mistä on kyse, koska häntä ei ole ikinä itseään alistettu. Hän on aina ollut voimaantunut.
Juuri näin. Tämä oli hyvin kuvattu. Joskus kannattaa ainakin omassa mielessään kääntää eri skenaarioissa sukupuolet toisinpäin. Olisiko tämä skenaario mahdollinen niin? Kirjoittajan esimerkkiä on vaikea edes kuvitella. Sellaista ei vain taida olla, ainakaan useimpien meistä elämänpiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Paitsi jos nainen on se, joka tienaa enemmän. Siinä tapauksessa se on oikein ja voimaannuttavaa.
Oli se mies tai nainen parempituloinen, niin molempien tulee olla suhteessa hyvä olla.
Jos jompikumpi haluaa pitää yllä eriarvoisuutta tai haluua, että toisen pitää elää heikommin ja elää eritasoista elämää parisuhteessa niin silloin on olemassa myös muita ongelmia kuin se raha. Rahalla ja eri elintasolla on helppo nostaa itseään ja alistaa toista. Mutta taustalla on silloin jo alkujaan halu, että suhteessa toinen on alempana ja hallittavissa. Raha on vain se eräs ja helpoin hallintakeino. Voi olla myös mukana silti muitakin hallintaan ja toisen nöyryyttämiseen liittyviä asioita. Ja usein niin onkin.
Tätä eivät tunnusta tai halua olla tietävinäänkään, jotka puhuvat halveksivasti loisista, lokeista, eläteistä, minun rahani, minä saan päättää, mimäminäminä...yök.
Johan tuo käytetty ilmaisutapa kertoo paljon.Jos toinen tienaa vaikka juuri nyt sen 4000€ ja toinen on työtön, niin eihän siinä ole mitään järkeä että se työtön sanelee sen elintason ja toinen maksaa. Sitten varmaan paras ratkaisu on pitää se peruselämä mahdollisimman hyvin molempien tulotasolle sopivana. En minä ainakaan kehtaisi loisia toisen lompakolla ja vaatia jotain asioita, mihin mulla itsellä ei ole varaa.
Hyvinpä sisäistit kirjoittamani. DDD ihan kuin pukille puhuisi.
Miten, kun ihan luin, että kirjoiti, että "MINÄ en ainakaan kehtaisi LOISIA toisen lompakolla"?
Eli olet sitä mieltä, että jos sinä olisit se työtön, niin eläisit eri elintasoa suosiolla? Vai niin, että molemmat eläisitte heikommalla elintasolla, koska sinä olet parisuhteessa se työtön? Vaikka olisi varaa parempaankin?
Tai toisinpäin. Olisit se paremmintienaava, mutta tyytyisit työttömän mahdollistamaan elintasoon, vaikka olisi varaa parempaankin?
Asuisitte mahdollisimman edullisessa vuokrayksiössä sivummalla ilman autoa tms. Vaikka voisitte elää väljemmin ja autoakin olisi varaa pitää. Jne.
Vain sen takia kun toinen olisi pienituloinen niiin sitten molemmat elävät alhaisen elintason kukista elämää.
Ettei vaan tounen missään nimessä LOISI TOISEN KUKKAROLLA.
Onhan se loisimista, jos itsellä ei ole varaa ja silti vaatii hienoa autoa, hienoa asuntoa ja ravintolaillallisia. Mutta väännetään vielä rautalangasta: jos se parisuhteen varakkaampi osapuoli on halukas tähän järjestelyyn, niin eihän siinä ole siinä tapauksessa mitään pahaa. Ja katsohan, viesti täysin ilman kirjoitusvirheitä. Kokeilepa sinäkin. Mutta yritä ensin saada raivoltasi se veri kiertämään aivoihin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Paitsi jos nainen on se, joka tienaa enemmän. Siinä tapauksessa se on oikein ja voimaannuttavaa.
Oli se mies tai nainen parempituloinen, niin molempien tulee olla suhteessa hyvä olla.
Jos jompikumpi haluaa pitää yllä eriarvoisuutta tai haluua, että toisen pitää elää heikommin ja elää eritasoista elämää parisuhteessa niin silloin on olemassa myös muita ongelmia kuin se raha. Rahalla ja eri elintasolla on helppo nostaa itseään ja alistaa toista. Mutta taustalla on silloin jo alkujaan halu, että suhteessa toinen on alempana ja hallittavissa. Raha on vain se eräs ja helpoin hallintakeino. Voi olla myös mukana silti muitakin hallintaan ja toisen nöyryyttämiseen liittyviä asioita. Ja usein niin onkin.
Tätä eivät tunnusta tai halua olla tietävinäänkään, jotka puhuvat halveksivasti loisista, lokeista, eläteistä, minun rahani, minä saan päättää, mimäminäminä...yök.
Johan tuo käytetty ilmaisutapa kertoo paljon.Jos toinen tienaa vaikka juuri nyt sen 4000€ ja toinen on työtön, niin eihän siinä ole mitään järkeä että se työtön sanelee sen elintason ja toinen maksaa. Sitten varmaan paras ratkaisu on pitää se peruselämä mahdollisimman hyvin molempien tulotasolle sopivana. En minä ainakaan kehtaisi loisia toisen lompakolla ja vaatia jotain asioita, mihin mulla itsellä ei ole varaa.
Työttömyys on monesti ohimenevä vaihe. Jos puoliso tienaa 4000 tonnia ja toinen jää työttömäksi, niin toinen voi ihan hyvin maksaa lainanlyhennyksiä ja ruokaostoksia sen aikaa enemmän kuin toinen löytää töitä. Eri asia, jos ei rahat riitä, niin sitten soitetaan pankkiin ja otetaan lyhennysvapaata ja karsitaan vaikka lehtitilauksista.
Alkuperäisessä jutussa naisella ei ole varaa ostaa uutta talvitakkia jonkun hajonneen kauhtanan tilalle, samalla kun mies ostelee itselleen äänentoistolaitteet, joita hän ei edes tarvitse. Mies olisi ihan hyvin voinut antaa puolisolleen rahaa talvitakin ostoon tai vaikka lähteä mukaan takkiostoksille.
Minusta olennaista onkin erottaa se, mihin on varaa ja mikä on periaatteellista vittuilua. Jos miehellä on rahaa kuin roskaa eikä hän silti osallistu edes ruokalaskun maksamiseen, "koska kukin elää tuloillaan", niin saisi minun puolestani runkata itsensä hengiltä.
Jos rahaa ei ole, niin sitten ollaan yhdessä köyhiä. Saahan sitä jo sossustakin, jos tulot ovat pienet, mutta jos puoliso on öky, niin silloin ei.
Täälläkin valitetaan, että nainen vie miehen kaikki rahat. Eikä vie. Hyvin kulunut Hollywood-leffojen aihe on nainen, joka tahtoo miehen ostelevan hänelle koko ajan jotain, niin, että ukko on pian ulosotossa, mutta näissä keisseissä kyse on miehen tyhmyydestä. Hän on valehdellut naiselle olevansa rikas. Jos nainen luulee miehen olevan miljonääri, niin totta kai hän ihmettelee, jos tämä elää kuin spartalainen. Ja nyt siis vielä sarkasmivaroitus: tällainen ilmiö on julmetun harvinainen, ehkä joku Sofia Belorf, joka kuvitteli, että BB-voittaja on hirmu rikas. Nämä nainen vei kaikki rahani äijät ovat muutenkin jotain adhd-kaksisuuntainen mielialahäiriö-tapauksia, jotka maniassa itse pistävät tilinsä sileiksi tarjoamalla kulutusluotolla maailmanympärimatkan jollekin vasta tapaamalleen naikkoselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Paitsi jos nainen on se, joka tienaa enemmän. Siinä tapauksessa se on oikein ja voimaannuttavaa.
Oli se mies tai nainen parempituloinen, niin molempien tulee olla suhteessa hyvä olla.
Jos jompikumpi haluaa pitää yllä eriarvoisuutta tai haluua, että toisen pitää elää heikommin ja elää eritasoista elämää parisuhteessa niin silloin on olemassa myös muita ongelmia kuin se raha. Rahalla ja eri elintasolla on helppo nostaa itseään ja alistaa toista. Mutta taustalla on silloin jo alkujaan halu, että suhteessa toinen on alempana ja hallittavissa. Raha on vain se eräs ja helpoin hallintakeino. Voi olla myös mukana silti muitakin hallintaan ja toisen nöyryyttämiseen liittyviä asioita. Ja usein niin onkin.
Tätä eivät tunnusta tai halua olla tietävinäänkään, jotka puhuvat halveksivasti loisista, lokeista, eläteistä, minun rahani, minä saan päättää, mimäminäminä...yök.
Johan tuo käytetty ilmaisutapa kertoo paljon.Jos toinen tienaa vaikka juuri nyt sen 4000€ ja toinen on työtön, niin eihän siinä ole mitään järkeä että se työtön sanelee sen elintason ja toinen maksaa. Sitten varmaan paras ratkaisu on pitää se peruselämä mahdollisimman hyvin molempien tulotasolle sopivana. En minä ainakaan kehtaisi loisia toisen lompakolla ja vaatia jotain asioita, mihin mulla itsellä ei ole varaa.
Ei ole tästä kysymys. Vaan, että se 4000 euroa tienaava itse haluaa niin, että molemmilla suhteessa on hyvä olla. Ettei toisen tarvitse työttömyyden vuoksi tuntea itseään huonommaksi, anella noyrästi rahaa toiselta tai niin, että pariskunta elää kahta, erilaista elämää.
Ei ole kyse toisen loisimisesta vaan toisen ymmärryksestä, että nyt eletään parisuhteessa.
Miksi aina näissä kääntyy niin, että parempituloisen ei vaan missään nimessä pidä ymärtää toista ihmistä eikä ottaa toisen tilannetta huimioon. Mutta sen pienempituloisen kyllä pitää ymmärtää "olla loisimatta".
Koskeeko tämä loisiminen jyös väliaikaista tilannetta? Onko missään nimessä mahdollista, että työttön0myys jossain vaiheessa loppuisi ja työtön saisi vaikka sellaisen työn, missä palkka olisi jopa parempi nyt tällä toisella. Kääntyisikö suhde sitten niin, että se sillähetkellä huonompitiloinen, ehkä silloin työtön tai sairaslomalla tms. muuttuisi loisijaksi?
Ja sillähetkellä parempituloinen eläisi iloisesti rallatellen ja naureskellen toiselle alentuvasti.
Nämä monet ovat ihmeteltävän kapeakatseisia ihmsiä. Ei ymmärretä, että tilanteet saattavat muuttua, yllättävästikin.
Jos tämän käsittää niin käsittää myös, että parisuhteessa kulloisenkin olemassaolevan tilanteen mukaan tuetaan toisiaan, niin henkisesti kuin taloudellisesti, siitä isompaa numeroa tekemättä. Ei alistaen tai halveksien toista, vaan elämää ymmärtäen ja parhaansa mukaan sovussa ja yhteisymmärryksessä eläen.
Eli toisiaan rakastaen ja arvostaen, että minulla on kumppani rinnallani.
Sekään ei ole itsestään selvää eikä itseoikeus.
Ihan kuin elämän syvemmät ja tärkeimmät asiat olisivat hukassa ja vain raha merkitsee jotain.
Tosiaan, kun mainitaan parisuhteesta puhuttaessa sana "loinen, loisiminen" tms. niin paljon on hukassa.
Rakkauteen ei luonnollisestikaan kuulu myöskään holtiton tuhlaaminen. Mutta olisihan se omasta mielestäni täysin absurdia katsella reikäiseltä sohvalta kymppitonnin videorojektin heijastamaa kuvaa.