Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa
Me Naisten juttu.
Mitä mieltä, että kummallakin omat rahat, vaikka tuloero on 4000€/kk.
Kommentit (1925)
Vierailija kirjoitti:
hebuli kirjoitti:
Tulotaso ja elintaso on eri asiat.
Minusta hyvä systeemi on rahoittaa peruselinkustannuksia vähän sen mukaan paljonko kumpikin tienaa. Loput rahat on sitten omia.Toinen tienaa (nettona) 3000, antaa yhteiseen elämiseen 1500, käyttää 500 ja säästää tonnin.
Toinen tienaa 2000, antaa yhteiseen kassaan 1000 ja kuluttaa itse sen toisen 1000 ja valittaa kun rahaa ei ole tarpeeksi.
Missä vika?
Rahankäyttötavat, elämäntavat ja vaatimukset ovat erilaisia. Myös moraali.
Naisilla usein menee elämiseen enemmän, koska nainen maksaa usein ehkäisyn, gynekologin, kuukautissuojat, jne...
Jos pari maksaa ruoat puoleksi, miehet usein syövät enemmän ja vaativat kalliimpaa ruokaa eli hyötyvät naisesta rahallisesti.
Miehet ovat usein työpaikoissa, joissa on autoedut sun muut, naisilla ei. Jos perheessä on yksi auto, se on aina miehen käytössä, joten kun mies tulee myöhään kotiin, auto ole muun perheen käytössä. Perheenäidit kulkevat bussilla töistä kotiin ja raahavat kauppakasseja ja lapsia tarhasta bussissa, ukko köröttää autolla kuin kuningas.
Näin ei ole onneksi kaikilla, mutta olen nähnyt paljon tämmöistä epäreiluutta.
Tämä on totta, valitettavasti yhä vieläkin. Asiat on helpompi nähdä uudessa valossa kun ajattelee tilalle gay-parin. Silloin ajattelee helpommin, "haloo, miksi se on aina Markus joka ottaa niitä omia viikonloppuja ja Mika on jatkuvasti vauvan kanssa?"
Vierailija kirjoitti:
Voisi se vähemmän tienaava kuitenkin yrittää maksaa edes jotain. Olen ollut siinä tilanteessa, että maksoin suurimman osan menoistamme, kun toisella oli huonot tulot pidemmän aikaa. Mutta tilanne luisui ajan myötä siihen, ettei toista huvittanut maksaa enää yhtään mitään, ei edes syömiään ruokiaan tai kuluttamaansa vettä. Huvitteluun hänellä kuitenkin riitti hyvin rahaa. Eli siis kuin teini vanhempiensa elatuksessa kesätyörahoilla humputellessaan. Kun minä siis jo maksoin asumisen, hänen autonsa ja hänen puhelimensa. Lopulta luovutin, kun oli paljon muutakin ongelmaa.
Ja olen nainen, ja toinen oli mies.
Tästä opin, että puolisoilla pitäisi olla about sama tulotaso. Tai sitten molempien on oltava hyvin oikeudenmukaisia ihmisiä. Esim. laskimella laskea prosentit, millä kumpikin osallistuu yhteiseen talouteen. Ja varakkaampi voi sitten esim. maksaa talon/osakkeen/auton ja se tulee vain hänen nimiinsä.
Totta, koko homman pitää olla reilua.
Silloin ymmärrän sen jos ei ole yhteisiä lapsia. Esimerkiksi isäni asuu uuden vaimon kanssa kahdestaan, me lapset olemme 3-kymppisiä ja omillaan. Mutta, kun isällä
Ja tämän vaimolla on täysin eri tulotaso
ja myös kulutustottumukset.. isä tienaa kolme kertaa enemmän kuin vaimonsa, joka ostelee omille lapsilleen ja lapsen lapsilleen kalliita synttäri ja joululahjoja. Isältä emme saaneet viime jouluna mitään, herää kysymys kenen rahoilla ne vaimon lahjat on ostettu? Ja lisäksi isäni sai mittavan perinnön mummoltani eli omalta äidiltään noin vuosi sitten, kun siitä tuli puhetta, niin isän vaimo vaan totesi että Me emme ole vielä päättäneet mitä sillä teeemme… isä on täysin tossun alla, välillä valitteleekin meille, mutta vaimo määrää kaikesta.
Mummon perintö menee uuden vaimon ja tämän lasten käyttöön, onhan se vähän väärin. Varsinkin kun näillä naisilla oli keskenään todella huonot välit..
Olimme nuoria ja rahattomia kun tapasimme mieheni kanssa. Saimme pian kolme lasta, joita minä hoidin kotona ja opiskelin samalla. Mies rakensi uraa työelämässä. Kouluttauduin maisteriksi alalle, jossa palkkataso on surkea. Mies menestyi yrittäjänä. Nyt minä tienaan n.3000e brutto, mies 15000e/kk. Lapsia on neljä- minä olen aina jäänyt kotiin.
Perheemme on yhteinen. Olemme tukeneet toisiamme kaikessa, mihin kumpikin on ryhtynyt. Olemme kiinostuneita toistemme työstä ja pyrimme auttamaan toisiamme stressaavissa tilanteissa. Rahat ovat aina olleet yhteiset, silloin kun sitä oli vähän ja nyt kun sitä on paljon. Meistä ei voisi kumpikaan kuvitella toisenlaista järjestelyä. Luimme eilen tuon jutun, eikä mene kummankaan ymmärrykseen miten parisuhde voi olla onnellinen tilanteessa, jossa puolisot elävät aivan erilaista todellisuutta.
Emme jaa menoja mitenkään keskenämme. Se maksaa, jolla sattuu olemaan kortti lähempänä. Lainakulut maksetaan yhteiseltä säästötililtä. Mies on kiinnostunut sijoittamisesta. Vaikka rahat joita hän siihen laitta ovatkin hänen, hän keskustelee aina kanssani sijoituksista ja haluaa mielipiteeni asiasta. Tekniikkaa mies ostaa huomattavasti minua enemmän. Minä voisin pitää saman puhelimen aina, mies päivittää omaansa. Mies pitää hinnakkaista autoista, minulle on sama millä ajan. Mies on ostanut minulle lahjaksi useamman puhelimen ja yhden auton, sillä häntä hämää, jos "varusteemme" ovat kovin eritasoisia.
21 vuotta onnellista avioliittoa takana. Yhteiset arvot ja asenteet ovat se mikä pitää suhteen kasassa toimivan seksielämän lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä valtion pitäisi hinnoitella kaikki kotityöt ym. kodissa tehtävät hommat, niin ihmiset pääsisivät laskemaan konkreettisesti kuinka paljon kumpikin panostaa perheeseen tai antaa suoraan rahaa. Näin voisi laskea tarkan määrän ja kotityötkään ei olisi ilmaista työtä. Viikko-ohjelmassa voisi olla tunti varattu siihen että parisuhteen osapuolet tarkistaa taloudellisen panostuksensa suhteeseen. Problem solved
No korvaus lastenhoidosta on hyvin yksinkertaisesti laskettavissa niin että kysyy ulkopuoliselta lastenhoitajalta mitä homman hoitaminen maksaa. Sitten kotona oleva lapsia hoitava puoliso saa tämän palkan. Kotona oleva maksaa kuvitteellisesti itselleen puolet palkkaa, ja kotoa pois oleva puolet.
Eli jos Pekka ja Paavo saavat lapsen, ja Paavo jää sitä kotiin hoitamaan, maksaa Pekka Paavolle puolet siitä mitä ulkopuoliselle hoitajalle maksettaisiin. Lisäksi Paavon pitää huolehtia eläkkeestään jotenkin.
Tai Pekka toteaa Paavolle, että lapsi menee päivähoitoon, me maksamme päivähoitomaksun puoliksi ja sinä menet töihin. Jos haluat jäädä kotiin, niin se katsotaan harrastukseksi eikä siitä pidä maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
Jos ollaan parina, niin ok, jos on lapsia, ni8n reaöly? Laita vttu putkesi poikki, äläkä ter lapsia. Tiesitkö, että laki velvoittaa elättämäänne omat lapset. Olet niitä.miehiä, että otat akan ja hyödyn = akka antaa pllua, diivoaa, kpkkaa tekee, kasvattaa ja kustantaa lapset, mutta sinä elät omaa elämääsi????
En puhunut lapsista tottakai lapsille maksetaan mutta minkä takia miehen pitäisi maksaa naiselle elintason kohotus? Kyllä sen ymmärrän että aina naiset haluaa päästä miehen tienaamiin rahoihin käsiksi ja se on väärin, ei niitä nainen ole tienannut.
Olis huomattavasti helpompi lukea tuota sinun kommenttia kun oikolukisit tekstisi ennen lähettämistä...
Ihmettelen ajatusta, että joku mies haluaa vaimon elävän näkyvästi alemmalla elintasolla kuin mies itse. Eivätkö miehen sukulaiset, työtoverit ja hyvät ystävät ihmettele asiaa? Luulisi, että he huomauttavat asiasta tälle miehelle.
Miksi ihmettelisivät? Kun muistuttaa, että Laura on omasta halustaan osa-aikatöissä, jotta voi harrastaa, niin tietenkin kaikki ymmärtävät vaimon itse valinneen elämäntapansa. Enemmänhän ne kysyisivät, jos Laura ei kävisi töissä lainkaan ja silti tuhlailisi rahoja, joita ei ole itse tienannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikein. Tämä voi tulla niille vähemmän tienaaville yllätyksenä mutta kyllä se korkeampi palkka tulee yleensä syystä ja kyllähän sitä nyt omat rahat saa itse pistää minne haluaa. Paremman tasa-arvon puolesta.
Niin, siistä syystä, että sattuu olemaan oikean ihmisen tuttava/sukulainen tai sitten muuten vain käy hyvä tuuri.
Suomessa ja maailmalla on paljon ihmisiä jotka tekevät kaikkensa saavuttaakseen unelmansa (tässä tapauksessa unelmatyöpaikan tai -palkan) mutta heillä ei vain käy tuuri joka loppujen lopuksi on se tärkein syy miksi jotkut menestyvät ja toiset taas eivät.
Ja koska kyse on pelkästään tuurista, johon ei voi itse vaikuttaa, niin siksi pitäisi ymmärtää, ettei sitä voi korvata elämällä toisen siivellä. Jos puolisolla elämässä on käynyt hyvä tuuri, niin se on hänen onnensa. Toki koulutus, ahkeruus, säästäväisyys ja äly ovat voineet vaikuttaa siihen, että tuuri on osunut kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
En voisi kuvitellakaan eläväni liitossa naisen kanssa, jonka rahankäyttöä en voisi tarkkailla esimerkiksi niin, että myös minulle tulee naisen tiliotteet. Kyllä talouden pitää vakavassa parisuhteessa olla läpinäkyvää.
Herrajumala!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ei kumppaniksi oteta ihmistä jolla on parempi tulotaso. Siinä saa sitten jokainen yli 5000e kuukaudessa tienaava mies kilpailla niistä muutamasta naisesta jotka tienaa sen yli 5000e kuussa, mutta minkäs sille voi. Ne voi perustaa vaikkapa varakkaille naisille polyamorisia kommuuneja jossa on yhtä naista kohti 100 miestä tai jotain.
Tuo 5000 euron tienaaminen kuukaudessa tarkoittaa ainakin 8000 euron bruttotuloja, mistä työstä sellaista maksetaan? No poliitikoille ainakin, mutta niihin hommiin ei mahdu kaikki.
Insinöörinä. Tosin vaatii +60h duuniviikkoja ja "vähän enemmän osaamista" ja valmiutta vetää myös haalarit päälle tilanteen vaatiessa likaisiin hommiin.
T: inssinöörn vastuilla johtajan liksa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä valtion pitäisi hinnoitella kaikki kotityöt ym. kodissa tehtävät hommat, niin ihmiset pääsisivät laskemaan konkreettisesti kuinka paljon kumpikin panostaa perheeseen tai antaa suoraan rahaa. Näin voisi laskea tarkan määrän ja kotityötkään ei olisi ilmaista työtä. Viikko-ohjelmassa voisi olla tunti varattu siihen että parisuhteen osapuolet tarkistaa taloudellisen panostuksensa suhteeseen. Problem solved
No korvaus lastenhoidosta on hyvin yksinkertaisesti laskettavissa niin että kysyy ulkopuoliselta lastenhoitajalta mitä homman hoitaminen maksaa. Sitten kotona oleva lapsia hoitava puoliso saa tämän palkan. Kotona oleva maksaa kuvitteellisesti itselleen puolet palkkaa, ja kotoa pois oleva puolet.
Eli jos Pekka ja Paavo saavat lapsen, ja Paavo jää sitä kotiin hoitamaan, maksaa Pekka Paavolle puolet siitä mitä ulkopuoliselle hoitajalle maksettaisiin. Lisäksi Paavon pitää huolehtia eläkkeestään jotenkin.
Tai Pekka toteaa Paavolle, että lapsi menee päivähoitoon, me maksamme päivähoitomaksun puoliksi ja sinä menet töihin. Jos haluat jäädä kotiin, niin se katsotaan harrastukseksi eikä siitä pidä maksaa.
Miten pieni lapsi miehillä on? Jos alle vuoden ikäinen, sääliksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on työnteolla vaurastunut, ja on pystynyt elättämään minut, eikä minun tarvitse toimeentulosta huolehtia.
Mutta siis, miksi haluat olla kuin vauva??
Vauva? Et nyt muuta keksinyt. Aikuinen ihminenhän minä olen, mutta minun ei tarvitse käydä työssä, koska mies hyvävaraisena tarjoaa mulle elannon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä valtion pitäisi hinnoitella kaikki kotityöt ym. kodissa tehtävät hommat, niin ihmiset pääsisivät laskemaan konkreettisesti kuinka paljon kumpikin panostaa perheeseen tai antaa suoraan rahaa. Näin voisi laskea tarkan määrän ja kotityötkään ei olisi ilmaista työtä. Viikko-ohjelmassa voisi olla tunti varattu siihen että parisuhteen osapuolet tarkistaa taloudellisen panostuksensa suhteeseen. Problem solved
No korvaus lastenhoidosta on hyvin yksinkertaisesti laskettavissa niin että kysyy ulkopuoliselta lastenhoitajalta mitä homman hoitaminen maksaa. Sitten kotona oleva lapsia hoitava puoliso saa tämän palkan. Kotona oleva maksaa kuvitteellisesti itselleen puolet palkkaa, ja kotoa pois oleva puolet.
Eli jos Pekka ja Paavo saavat lapsen, ja Paavo jää sitä kotiin hoitamaan, maksaa Pekka Paavolle puolet siitä mitä ulkopuoliselle hoitajalle maksettaisiin. Lisäksi Paavon pitää huolehtia eläkkeestään jotenkin.
Tai Pekka toteaa Paavolle, että lapsi menee päivähoitoon, me maksamme päivähoitomaksun puoliksi ja sinä menet töihin. Jos haluat jäädä kotiin, niin se katsotaan harrastukseksi eikä siitä pidä maksaa.
Niin? Eli Pekka joutuu maksamaan oman osuutensa jollekin hoitajalle kuitenkin!
Millai kotona tapahtuva lastenhoito on "vähemmän" työtä, muuten? Onko se mielestäsi enemmän työtä jos vääntäytyy se vauva kainalossa puistoon? Kommenttisi on täydellinen esimerkki siitä miten jotkut eivät vaan ymmärrä koko tätä hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on työnteolla vaurastunut, ja on pystynyt elättämään minut, eikä minun tarvitse toimeentulosta huolehtia.
Mutta siis, miksi haluat olla kuin vauva??
Vauva? Et nyt muuta keksinyt. Aikuinen ihminenhän minä olen, mutta minun ei tarvitse käydä työssä, koska mies hyvävaraisena tarjoaa mulle elannon.
Eli olet samassa asemassa kuin vauva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten noi isot elintasoerot toimii käytännössä? Jos se varakkaampi haluaisi ostaa vaikka kivan kesämökin mutta toisella ei ole varaa. Ostaako varakkaampi mökin omiin nimiin ja käy siellä yksin samalla kun muu perhe viettää juhannusta kaipungissa?:D Tai majoitutaanko ulkomailla eri hotelleissa, toinen lentää economy luokassa parin välilaskun kautta ja yöpyy hostellissa ja toinen lentää bisnessluokassa viiden tähden hotelliin.
No juuri tuollaisissa jutuissahan se koko tilanteen absurdius paljastuu. Ei tuo ole mitään perhe-elämää, ihan oikeesti. Ja entäs sitten lapset. Kumman elintason ne lapset saavat? Jos vaikka äiti kitkuttaa kaurapuuron voimin maksettuaan puolet huushollin kuluista ja kursii kokoon 10 vuotta vanhaa talvitakkiaan että kestäisi vielä vuoden, ja isä laskettelee Alpeilla pari viikkoa joka vuosi ja ostelee kallista elektroniikkaa, niin syökö ne lapset kaurapuuroa risoissa kirpparivaatteissa vai pääseekö isän mukana Alpeille?
Ei voi kuin ihmetellä että miksi ylipäänsä perustaa perhettä/parisuhdetta jos on noin h-tin tärkeää ettei kukaan muu vaan pääse vahingossakaan hyötymään rahoista kuin itse. Miksi ei sitten pysyttele sinkkuna.
Aivan automaattisesti osa työssäkäyvän palkkaa kuuluu kotona lastenhoitoTYÖTÄ tekevälle. Jos palkattaisiin ulkopuolinen, maksettaisiin puoliksi. Mutta se joka nyt jää kotiin, saa työssäkäyvältä palkkansa ja siitä ei tarvitse neuvotella yhtään. Tilisiirron voi tehdä viikoittain tai kuukausittain. Yksi yhteinen tili ja lisäksi molemmilla omat.
Nainen yksin päättää lapsista ja siinä ei miehen mielipidettä kuunnella. Miksi halutaan lapsia jos ne kokee työnä josta pitää työssäkäyvän maksaa palkkaa?
Mies, voit aina napsaista piuhat poikki, ja siihen loppuu naisten sananvalta sinun lisääntymisestäsi sataprosenttisesti. Mutta kun ei viitsi ja jaksa ja se pelottaa, parempi antaa naisen hoitaa tuokin homma ja jos tulee raskaaksi niin voi pottuilla ja syyllistää ja pakottaa naisen maksamaan kaikki lapsen kulut "kun sitä lasta niin halusitkin". Ja lopuksi häipyä ja hylätä niin nainen kuin oma lapsikin.
Ahh kun elämä on helppoa ja lokoisaa tunnekylmänä ja itsekkäänä miehenä. Rakkaus, velvollisuudet ja omatunto, mitä ne on? Raha se on joka ratkaisee!
Miksi miehen pitäisi tehdä peruuttamaton ratkaisu jos naisella on vauva kuume? Naisetkin voisivat miettiä missä elämäntilanteessa se lapsi hankitaan varsinkin jos se vauva kuume iskee siinä vaiheessa kun itsellä ei ole varallisuutta elättää vaan maksut vaaditaan toiselta osa puolelta.
Naiset ja naisten tunteet joka asiassa. Hallitse tunteesi äläkä ole tunteiden hallinnassa niin elämä helpottuu kummasti.
Laita kuule niitä siemeniä pankkiin siltä varalta että piuhojen katkaisun jälkeen löydätkin jonkun toisen naisen jonka kanssa haluat tehdä vauvoja ja joka niitä myös haluaa. Tai lopeta deittailu ja seksin harrastaminen tykkänään kunnes olet varma että tässä on nyt se lasteni tuleva äiti. Aina voi vetää tumppuun sen aikaa.
Oliko vielä muita tekosyitä?
Ja mitä tunteisiin tulee, ne on ne miesten tunteidenhallinan ongelmat jotka aiheuttaa sekä perheissä että yhteiskunnassa ne pahimmat ongelmat. Mies kiukustuu vaimoonsa, menettää malttinsa (=ei hallitse tunteitaan) ja lyö tai tappaa naisen. Mies kiukustuu ryyppykaveriinsa ja lyö puukolla (=ei hallitse tunteitaan) ja tappaa toisen. Mies kuvittelee että joku änkesi k-päisyyttään juuri hänen autonsa eteen, joutuu rattiraivon valtaan (=ei hallitse tunteitaan) ja alkaa ohitella holtittomasti tai hyppää autostaan ja käy toisen autoilijan kimppuun tai lyö tuulilasin mäsäksi. Mies kuvittelee mustasukkaisena että puoliso pettää ja syyttelee koko ajan ja tarkistaa kymmenen kertaa päivässä missä se vaimo oikein on (=ei hallitse tunteitaan). Mies haluaa olla suurin ja mahtavin kansanjohtaja ja messias (=ei hallitse tunteitaan) ja aloittaa suursodan jossa kuolee miljoonia ihmisiä.
Kenenkään miehen ei kannata alkaa luennoimaan tunteidenhallinnasta naisille, kyllä se on nähty niin moneen kertaan että miehet ne vasta tunteiden vietävissä ovat. Ja silloin kun miestä vie tunteet, syntyy valitettavan usein pahaa jälkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
Jos ollaan parina, niin ok, jos on lapsia, ni8n reaöly? Laita vttu putkesi poikki, äläkä ter lapsia. Tiesitkö, että laki velvoittaa elättämäänne omat lapset. Olet niitä.miehiä, että otat akan ja hyödyn = akka antaa pllua, diivoaa, kpkkaa tekee, kasvattaa ja kustantaa lapset, mutta sinä elät omaa elämääsi????
En puhunut lapsista tottakai lapsille maksetaan mutta minkä takia miehen pitäisi maksaa naiselle elintason kohotus? Kyllä sen ymmärrän että aina naiset haluaa päästä miehen tienaamiin rahoihin käsiksi ja se on väärin, ei niitä nainen ole tienannut.
Olis huomattavasti helpompi lukea tuota sinun kommenttia kun oikolukisit tekstisi ennen lähettämistä...
Ihmettelen ajatusta, että joku mies haluaa vaimon elävän näkyvästi alemmalla elintasolla kuin mies itse. Eivätkö miehen sukulaiset, työtoverit ja hyvät ystävät ihmettele asiaa? Luulisi, että he huomauttavat asiasta tälle miehelle.
Munaton mies on se joka antaa muiden kuin palkanmaksajan mielipiteen vaikuttaa tekemisiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienituloisempi voisi vähän tsempata elämässä
Juuri näin.
Toista voi toki HALUTESSAAN auttaa johonkin alemman keskitason tuloihin, mutta se että ahkerä ja tavoitteellinen tasaisi tulot tasan vetelän alisuorittajan kanssa on mielisairasta.
Ja en itse siis ole suurituloinen. Muiden siivellä lokittelu on vaan niin etovaa.
Jos pidät vaimoasi "vetelänä alisuorittajana" niin olet kai kertonut sen hänelle? Säälin naisparkaa, joka on joutunut tuollaisen ali-ihmisen kynsiin.
Ei tuolla mitään vaimoa ole. Eikä toivottavasti tulekaan (ellei asenne muutu totaalisesti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
Naimisiin ei kannata ainakaan mennä. Avioliitossa on velvollinen takaamaan kumppanilleen saman elintason kuin itselleen. Tietysti voi myös valita sen puolison alemman elintason ja tyytyä siihen. Lapset voi myös jättää hankkimatta koska se tekee vääjäämättä naisen tuloihin aukon. Vähintään täytyy hyväksyä se, että jos lapset tehdään niin ne on jonkun muun hoidossa alusta asti. Kyllä näitäkin perheitä suomessa on.
Pöyristyttävää puhetta. Ja olen itse nainen.
Minut tekee äärettömän surulliseksi tuo, miten moni mies ei halua jakaa omastaan perheelleen, vaan eletään jotain ikuista teini-ikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taitaa olla sitten ihan älytön tilanne. Minä en edes tiedä, mitä mieheni tienaa. Meillä on aina ollut ehdottomasti omat rahat ja tilit. Arvaan noin tuhat-luvulle mitä hän saattaa saada, mutta ei minua ihan oikeasti edes kiinnosta.
Hoidamme kuitenkin yhteistä taloutta ja elätämme kolmea lasta. Tottakai itselleni on niin hyvät tulot, että vaikka mies ei mitään maksaisikaan niin selviäisimme kyllä.
Kun olin hoitovapaalla mies maksoi yhteisymmärryksessä minulle talousrahaa.
Mutta muuten mennään periaatteella, että maksa sä toi, mä maksan tän.
Vielä ei olla saatu suurta riitaa rahasta.
Miten et voi tietää, mitä miehesi tienaa? Onko teillä muitakin tabuaiheita, mistä ei saa keskustella?
Minusta on normaalia, että keskustellaan vaikka palkasta, uskosta ja poliittisista mieltymyksistä. Sitähän se parisuhde on: kiinnostusta siitä, mitä toinen tekee ja ajattelee.
Ei se ole mikään tabu asia. Ei minua kiinnosta, enkä ymmärrä miksi minun pitäisi tietää tarkalleen.
Minulle rittää, että hänellä on tarpeeksi rahaa. Puhumme paljon rahasta ja sijoituksista yms. Mutta en tee sillä tiedolla mitään, tienaako hän 7502,25 vai 6948,24 euroa yhtään mitään.
Outoa. Minua kyllä kiinnostaa esim. Kuinka pitkä mies on, paljon hän painaa, mikä kengännumero, mikä on hänen harrastuksensa jokin luku x, kuinka monta kollegaa istuu samassa huoneessa työpaikalla, monta alaista hänellä on…… eihän minun ”tarvitse” tietää näitä asioita. Haluan tietää, koska halua tuntea hänet.
Mä rupesin nauramaan tän kohdalla.
Miten teillä, jos mies käy vessassa, niin varmaan raportoi? Entä kun syö hyvän aterian ja sitten paino onkin enemmän kuin eilen?
Onhan tuokin tietynlaista tuntemista, mutta ei sovi mulle. Yleensä tarkkoja detaileja töistä ei pitäisi edes kertoa ulkopuolisille.
Eihän ylläolevat esimerkit oke kuulustelua, eikä niitä selvitetä päivässä. Kyse on normaalista keskustelusta:
- miten työpäivä meni?
- esimiehenä olo on päiväkotia johtaisi.
- paljonko sun päiväkodin ryhmäkoko on?
- miten harrastuksessa meni?
- x ja y
- onko se vaikeeta?
- no, on, mutta mun tulos on ….
No korvaus lastenhoidosta on hyvin yksinkertaisesti laskettavissa niin että kysyy ulkopuoliselta lastenhoitajalta mitä homman hoitaminen maksaa. Sitten kotona oleva lapsia hoitava puoliso saa tämän palkan. Kotona oleva maksaa kuvitteellisesti itselleen puolet palkkaa, ja kotoa pois oleva puolet.
Eli jos Pekka ja Paavo saavat lapsen, ja Paavo jää sitä kotiin hoitamaan, maksaa Pekka Paavolle puolet siitä mitä ulkopuoliselle hoitajalle maksettaisiin. Lisäksi Paavon pitää huolehtia eläkkeestään jotenkin.