Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa
Me Naisten juttu.
Mitä mieltä, että kummallakin omat rahat, vaikka tuloero on 4000€/kk.
Kommentit (1925)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taitaa olla sitten ihan älytön tilanne. Minä en edes tiedä, mitä mieheni tienaa. Meillä on aina ollut ehdottomasti omat rahat ja tilit. Arvaan noin tuhat-luvulle mitä hän saattaa saada, mutta ei minua ihan oikeasti edes kiinnosta.
Hoidamme kuitenkin yhteistä taloutta ja elätämme kolmea lasta. Tottakai itselleni on niin hyvät tulot, että vaikka mies ei mitään maksaisikaan niin selviäisimme kyllä.
Kun olin hoitovapaalla mies maksoi yhteisymmärryksessä minulle talousrahaa.
Mutta muuten mennään periaatteella, että maksa sä toi, mä maksan tän.
Vielä ei olla saatu suurta riitaa rahasta.
Miten et voi tietää, mitä miehesi tienaa? Onko teillä muitakin tabuaiheita, mistä ei saa keskustella?
Minusta on normaalia, että keskustellaan vaikka palkasta, uskosta ja poliittisista mieltymyksistä. Sitähän se parisuhde on: kiinnostusta siitä, mitä toinen tekee ja ajattelee.
Ei se ole mikään tabu asia. Ei minua kiinnosta, enkä ymmärrä miksi minun pitäisi tietää tarkalleen.
Minulle rittää, että hänellä on tarpeeksi rahaa. Puhumme paljon rahasta ja sijoituksista yms. Mutta en tee sillä tiedolla mitään, tienaako hän 7502,25 vai 6948,24 euroa yhtään mitään.
Outoa. Minua kyllä kiinnostaa esim. Kuinka pitkä mies on, paljon hän painaa, mikä kengännumero, mikä on hänen harrastuksensa jokin luku x, kuinka monta kollegaa istuu samassa huoneessa työpaikalla, monta alaista hänellä on…… eihän minun ”tarvitse” tietää näitä asioita. Haluan tietää, koska halua tuntea hänet.
Mä rupesin nauramaan tän kohdalla.
Miten teillä, jos mies käy vessassa, niin varmaan raportoi? Entä kun syö hyvän aterian ja sitten paino onkin enemmän kuin eilen?
Onhan tuokin tietynlaista tuntemista, mutta ei sovi mulle. Yleensä tarkkoja detaileja töistä ei pitäisi edes kertoa ulkopuolisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun ja ihmettelen miksi nämä naiset ovat näiden miesten kanssa😳. On olemassa hyvin helppo laskukaava: mitä maksavat kaikki yhteiset menot (laina, ruoka, lasten harrastukset yms.) kuukaudessa? Sitten kun se luku selvillä ja vähän extraa päälle, se summa yhteiselle tilille johon molemmat laittavat sen verran että jälkeen omalle tilille jää joku sovittu summa vähintään.
Näin kummankaan tiliä ei tyhjätä vaan molemmille jää jotain omaakin. Toki toimii jos molemmat töissä.On toinenkin helppo laskukaava: alku kuten kuvailit, mutta kumpikin laittaa yhteiselle tilille puolet siitä mitä sinne tarvitaan. Ja menot sen mukaan että kummankaan oma tili ei mene tyhjäksi.
Tämä ihan ok kun on suurinpiirtein samat tulot, mutta sitten kun tuloero on oikeasti merkittävä on tätä syytä tarkastella.
Ihmettelen näitä, jotka eivät tällaisissa suurten tuloerojen tapauksissa halua jakaa sitä iloa mitä isommasta pankkisaldosta saa? Esim pinopalkkainen sairaanhoitaja ja menestyvä yrittäjä… Toinen jää kotiin kun toinen matkailee? Istutaan kulahtaneella sohvalla kun ei haluta, että toinen hyötyisi mitenkään? Toinen kulkee priimoissa vaatteissa ja toinen nyppyyntyneissä? En vain ymmärrä. Eikö rakkaalleen halua parasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun ja ihmettelen miksi nämä naiset ovat näiden miesten kanssa😳. On olemassa hyvin helppo laskukaava: mitä maksavat kaikki yhteiset menot (laina, ruoka, lasten harrastukset yms.) kuukaudessa? Sitten kun se luku selvillä ja vähän extraa päälle, se summa yhteiselle tilille johon molemmat laittavat sen verran että jälkeen omalle tilille jää joku sovittu summa vähintään.
Näin kummankaan tiliä ei tyhjätä vaan molemmille jää jotain omaakin. Toki toimii jos molemmat töissä.On toinenkin helppo laskukaava: alku kuten kuvailit, mutta kumpikin laittaa yhteiselle tilille puolet siitä mitä sinne tarvitaan. Ja menot sen mukaan että kummankaan oma tili ei mene tyhjäksi.
Tämä ihan ok kun on suurinpiirtein samat tulot, mutta sitten kun tuloero on oikeasti merkittävä on tätä syytä tarkastella.
Ihmettelen näitä, jotka eivät tällaisissa suurten tuloerojen tapauksissa halua jakaa sitä iloa mitä isommasta pankkisaldosta saa? Esim pinopalkkainen sairaanhoitaja ja menestyvä yrittäjä… Toinen jää kotiin kun toinen matkailee? Istutaan kulahtaneella sohvalla kun ei haluta, että toinen hyötyisi mitenkään? Toinen kulkee priimoissa vaatteissa ja toinen nyppyyntyneissä? En vain ymmärrä. Eikö rakkaalleen halua parasta?
Rakkaalleen haluaa parasta, mutta rakkaalla ei ole oikeutta vaatia sitä!
Toisaalta jos esimerkkisi sairaanhoitaja oikeasti rakastaisi puolisoaan, hän kouluttautuisi ja tienaisi enemmän, jotta voisi rakastaa puolisoaan myös rahalla.
Siis minkä ihmeen takia paremmin tienaavan pitäisi tasoittaa tuloerot? Suomessa hyvän tutkinnon suorittaminen ei vasinaisesti maksa yhtään mitään. Jos hyvä palkka on ihmiselle tärkeä, niin miksi tämä ei omalla työllä suorita hyvää tutkintoa ja hanki hyvää työtä? Siksikö, että ei viitsi nähdä vaivaa? Toisen osapuolen pitäisi kuitenkin nähdä vaivaa - käyttää esimerkiksi 10-15 vuotta tullakseen hyväksi lääkäriksi. On jäänyt paljosta paitsi päästäkseen siihen missä on ja kaiken kukkuraksi ei saisi nauttia työnsä hedelmistä, jotta toinen ihminen joka ei jaksanut nähdä samaa vaivaa saisi myös nauttia niistä. Äly hoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun ja ihmettelen miksi nämä naiset ovat näiden miesten kanssa😳. On olemassa hyvin helppo laskukaava: mitä maksavat kaikki yhteiset menot (laina, ruoka, lasten harrastukset yms.) kuukaudessa? Sitten kun se luku selvillä ja vähän extraa päälle, se summa yhteiselle tilille johon molemmat laittavat sen verran että jälkeen omalle tilille jää joku sovittu summa vähintään.
Näin kummankaan tiliä ei tyhjätä vaan molemmille jää jotain omaakin. Toki toimii jos molemmat töissä.On toinenkin helppo laskukaava: alku kuten kuvailit, mutta kumpikin laittaa yhteiselle tilille puolet siitä mitä sinne tarvitaan. Ja menot sen mukaan että kummankaan oma tili ei mene tyhjäksi.
Tämä ihan ok kun on suurinpiirtein samat tulot, mutta sitten kun tuloero on oikeasti merkittävä on tätä syytä tarkastella.
Ihmettelen näitä, jotka eivät tällaisissa suurten tuloerojen tapauksissa halua jakaa sitä iloa mitä isommasta pankkisaldosta saa? Esim pinopalkkainen sairaanhoitaja ja menestyvä yrittäjä… Toinen jää kotiin kun toinen matkailee? Istutaan kulahtaneella sohvalla kun ei haluta, että toinen hyötyisi mitenkään? Toinen kulkee priimoissa vaatteissa ja toinen nyppyyntyneissä? En vain ymmärrä. Eikö rakkaalleen halua parasta?
Kuinkahan paljon tuollaisia pariskuntia oikeasti on, että toinen on upporikas ja toinen suunnilleen näkee nälkää? Epäilen että Suomessa ei kovin monta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun ja ihmettelen miksi nämä naiset ovat näiden miesten kanssa😳. On olemassa hyvin helppo laskukaava: mitä maksavat kaikki yhteiset menot (laina, ruoka, lasten harrastukset yms.) kuukaudessa? Sitten kun se luku selvillä ja vähän extraa päälle, se summa yhteiselle tilille johon molemmat laittavat sen verran että jälkeen omalle tilille jää joku sovittu summa vähintään.
Näin kummankaan tiliä ei tyhjätä vaan molemmille jää jotain omaakin. Toki toimii jos molemmat töissä.On toinenkin helppo laskukaava: alku kuten kuvailit, mutta kumpikin laittaa yhteiselle tilille puolet siitä mitä sinne tarvitaan. Ja menot sen mukaan että kummankaan oma tili ei mene tyhjäksi.
Tämä ihan ok kun on suurinpiirtein samat tulot, mutta sitten kun tuloero on oikeasti merkittävä on tätä syytä tarkastella.
Ihmettelen näitä, jotka eivät tällaisissa suurten tuloerojen tapauksissa halua jakaa sitä iloa mitä isommasta pankkisaldosta saa? Esim pinopalkkainen sairaanhoitaja ja menestyvä yrittäjä… Toinen jää kotiin kun toinen matkailee? Istutaan kulahtaneella sohvalla kun ei haluta, että toinen hyötyisi mitenkään? Toinen kulkee priimoissa vaatteissa ja toinen nyppyyntyneissä? En vain ymmärrä. Eikö rakkaalleen halua parasta?
Minusta on hankala ajatella, että rakastaminen osoitettaisiin rahalla. Eikö riitä, että se hyvätuloinen tekee aamiaisen, lenkittää koiran ja vie lapset hoitoon? Eikö puoliso usko tätä rakkaudeksi, jos ei pääse myös pankkitilille?
Vierailija kirjoitti:
Siis minkä ihmeen takia paremmin tienaavan pitäisi tasoittaa tuloerot? Suomessa hyvän tutkinnon suorittaminen ei vasinaisesti maksa yhtään mitään. Jos hyvä palkka on ihmiselle tärkeä, niin miksi tämä ei omalla työllä suorita hyvää tutkintoa ja hanki hyvää työtä? Siksikö, että ei viitsi nähdä vaivaa? Toisen osapuolen pitäisi kuitenkin nähdä vaivaa - käyttää esimerkiksi 10-15 vuotta tullakseen hyväksi lääkäriksi. On jäänyt paljosta paitsi päästäkseen siihen missä on ja kaiken kukkuraksi ei saisi nauttia työnsä hedelmistä, jotta toinen ihminen joka ei jaksanut nähdä samaa vaivaa saisi myös nauttia niistä. Äly hoi.
Mielestäsi siis tuloerot parisuhteessa on ok tasata, jos toinen on saanut hyväpalkkaisen työn vaikka sukunsa tai hyväveli-verkoston kautta, mutta ilman haastavaa ja pitkää koulutusta?
Entäs jos pienipalkkainen on kouluttautuneempi? Onko silloin ok että erot tasataan? 😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun ja ihmettelen miksi nämä naiset ovat näiden miesten kanssa😳. On olemassa hyvin helppo laskukaava: mitä maksavat kaikki yhteiset menot (laina, ruoka, lasten harrastukset yms.) kuukaudessa? Sitten kun se luku selvillä ja vähän extraa päälle, se summa yhteiselle tilille johon molemmat laittavat sen verran että jälkeen omalle tilille jää joku sovittu summa vähintään.
Näin kummankaan tiliä ei tyhjätä vaan molemmille jää jotain omaakin. Toki toimii jos molemmat töissä.On toinenkin helppo laskukaava: alku kuten kuvailit, mutta kumpikin laittaa yhteiselle tilille puolet siitä mitä sinne tarvitaan. Ja menot sen mukaan että kummankaan oma tili ei mene tyhjäksi.
Tämä ihan ok kun on suurinpiirtein samat tulot, mutta sitten kun tuloero on oikeasti merkittävä on tätä syytä tarkastella.
Ihmettelen näitä, jotka eivät tällaisissa suurten tuloerojen tapauksissa halua jakaa sitä iloa mitä isommasta pankkisaldosta saa? Esim pinopalkkainen sairaanhoitaja ja menestyvä yrittäjä… Toinen jää kotiin kun toinen matkailee? Istutaan kulahtaneella sohvalla kun ei haluta, että toinen hyötyisi mitenkään? Toinen kulkee priimoissa vaatteissa ja toinen nyppyyntyneissä? En vain ymmärrä. Eikö rakkaalleen halua parasta?
Mites tilanteessa, jossa varakkaampi ei ymmärrä materian päälle, ei matkustele ja kulkee niissä nyppyisissä vaatteissa itse? Ei halua sisustaa erityisesti tai haluaa kierrättää? Voiko silloin sanoa, että elintaso on sama ja siihen on puolison tyytyminen? Vai pitäisikö varakkaamman hankkia toiselle priimaa, vaikkei itselleen? Tai muuttaa elämäntyylinsä toisen mukaan? Voihan se mennä noinkin päin, ei kaikilla raha polta taskussa ja sijoittaminen voi itsessään olla mielekäs harrastus joka ei mahdollistu ellei ole mitä sijoittaa. Jos tästä tulee riitaa, mihin unohtuvat toisen kunnioitus ja vapaus olla omana itsenään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on naimisissa ja lapsia niin kyllä ne tulot pitäisi tasata.
Avioliitossa on velvollisuus elättää.puoliso, on kirjattu avioliittolakiin.
Elätää, muttei ostaa iphonea.
No, sinulla kun ei puolisoa ole, niin syntyy tuollaisia vitsikkäitä heittoja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin lähemmäs viisikymppiselle naiselle on outoa, että osa ajattelee olevansa parisuhteessa vain ihmisen osan kanssa. Että toisessa on puolia, joiden kanssa ei olla. Itse olen avioitunut koko miehen kanssa. Siihen kuuluu mies kaikkinensa oli kyse sitten hänen makuuhuonetarpeistaan tai sukulaisistaan tai omaisuudestaan. Vastaavasti itse olen kokonaisuutena parisuhteessa mukana. Minun tuloni tai omaisuuteni mukaanlukien tulleet ja tulevat perinnöt ovat yhteisiä. Ne kuuluvat yksikölle nimeltä meidän perhe.
Ajattelen täysin samoin. Olen 44-vuotias ja ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa. Olen ollut sekä paremmin että vähemmän tienaava. Jokaisessa suhteessa on ollut vain meidän rahat ja meidän omaisuus eikä kukaan miehistä ole ollut eri mieltä. Ja saattaa olla, että olen hävinnyt näin toimiessani rahaa ja omaisuutta, mutta se ei edes kiinnosta minua. Erotilanteissakaan ei ole laskettu euroja. Ihan sovussa ollaan jaettu asiat lähinnä sen perusteella kumpi tarvitsee jotakin enemmän. Nämä jutut tuntuvat minulle ihan käsittämättömiltä. Enkä kyllä voisi olla suhteessa tai elää perhe-elämää toisin ajattelevan kanssa.
Jos sulla on vaikka ihana suvulla pitkään ollut kesäpaikka, ihanko oikeasti et sulkisi sitä ulkopuolelle avioehdolla. Et siis haluaisi varmistaa, että se varmasti jää lapsillesi, eikä ajaudu erotilanteessa exälle. Se, että tekee avioehdon ei tarkoita, ettei rakastaisi. Se on vain taloudellista fiksuutta.
Olet ihan oikeassa. Kyllä avioehto kannattaa tehdä. Itse en ole tehnyt, koska puolisot ovat olleet raha-asioissa niin itseni kaltaisia. Emme ole erossa jakaneet tuollaisia omaisuuksia eikä olisi tullut mieleenikään vaatia ositusta esim. miehen perinnöistä yms. Toki fiksusta puolisosta voi erossa tulla toisenlainen.
Överi törsäämiseen ei tarvitse rahojaan jakaa vaan että perus menoissa ei sen köyhemmän tarvitse laskea centtejä ja stressata rahasta.
Kyllä ihme hyväksikäyttö suhteita on tullu nähtyä niin että toinen laskee saako ruokaa ja toinen sijoittaa rahaa kun tulee halvemmaksi elää puolet ja puolet maksu systeemissä ja jos suhde loppuu niin on asunto säästetty kun yksin asuessa ilman asumiskulujen puolittajaa se asunnon säästäminen olisi ollut vaikeempaa saavuttaa tai olisi mennyt puolet kauemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen uusi ketju, jossa mammat pohtivat, miten miehiltä pystyttäisiin kynimään enemmän rahaa.
Miehet: älkää menkö naimisiin, älkääkä tehkö lapsia. Käyttäkää rahanne itseenne!
Vierailija kirjoitti:
Ilman linkkiä mahdoton tietää, mihin viitataan, mutta itse pidän kahden aikuisen suhteessa oikeudenmukaisena 50/50 jakoa. Silloin eletään tottakai sen pienituloisemman elintason mukaan.
Oman puolisoni tuloja ja omaisuutta en tiedä kuten ei hänkään minun. Asuminen, ruoka ja yhteinen auto maksetaan puoliksi, muu on omaa rahaa eikä sen käytöstä ole millään tavalla toiselle tilivelvollinen. Jo seurusteluaikana kävi tottakai selväksi, että meillä on samanlaiset rahankäyttötavat ja ilmeisen samanlainen elintaso; kumpikaan ei tykkää majoittua viiden tähden hotelleissa eikä lentää ykkösluokassa.
Meillä käytetään yhteisissä kuluissa kulutuksen mukaista jakoa. Mies kuluttaa esimerkiksi ruokailuun 2/3 enemmän kuin itse käytän, joten hän siirtää tilillemme rahaa samassa suhteessa. Omat palkat menee muutoin omille tileille ja parisuhteessa on tärkeää myös vapaus oman varallisuutensa käyttöön. Kun on omat tilit, voi halutessaan käyttää sen vaikka harrastuksiinsa ja toinen säästää puolet. Ei vain ne suuret tulot vaan harkitut menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä estää pienempi tuloista hankkimasta parempia tuloja kun näin kiivaasti täällä puolustellaan köyhemmän siipeilyä? Jokainen elää omien varojen ja tulojen mukaa vaikka olisikin rikkaampi puoliso
Vierailija kirjoitti:
Jälleen uusi ketju, jossa mammat pohtivat, miten miehiltä pystyttäisiin kynimään enemmän rahaa.
Miehet: älkää menkö naimisiin, älkääkä tehkö lapsia. Käyttäkää rahanne itseenne!
Tätä olen noudattanut ja kuuntelen niitä syytöksiä naisvihasta, taloudellisesta väkivallasta ja ihan sikailusta kun en sitoudu elättämään köyhää naista. Se ei ole sitoutumista kammoa vaan ihan järkevyyttä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reiluin ratkaisu on perustaa yhteistili josta maksetaan yhteiset menot. Tilille siirretään sitten rahaa omien tulojen suhteessa. Eli jos on itse tienannut 40 % yhteisistä tuloista niin siirretään 400 € ja puoliso sitten siirtää vastaavasti 60 % (600 €). Näin yhteiset kulut tulee maksettua oikeudenmukaisesti ja loput mitä omasta palkasta jää yli voi käyttää miten itseään huvittaa.
Tämä on minunkin mielestäni ylivoimaisesti reiluin ja yksinkertaisin tapa. En ymmärrä, miten joku voi rakastaa rahojaan enemmän kuin puolisoaan, ja haluaa käyttää kaiken vain itseensä? Koska sitähän se on. Mutta toisaalta onhan sekin reilua, että paremmin tienaava joka on luultavasti tehnyt töitä palkkansa eteen, saa siitä myös hyötyä. Siksi tuo menot tulojen suhteessa on reilu. Isommat jutut, reissut ym. voi sitten sopia erikseen, jos toisella olisi varaa ja toisella ei.
Rakkautta on ihan turha vetää tähän. Ihan yhtä hyvin voi sanoa että toinen ei rakasta kun vaatii puolison rahoja eikä se riitä, että saa elää rakkaansa kanssa. Talousasiat eivät ole rakkausasioita eikä rahankäyttöä pitäisi ikinä selittää rakkaudella tai sen puutteella. Turhaa provosointia.
Turha väittää ettei rahalla olisi vaikutusta. Ehkä alkuun ei olekaan ja siksi näihin häiriintyneisiin kuvioihin päädytään, mutta pidemmässä juoksussa se alkaa hiertää jos toinen joutuu pihistelemään kaikessa ja toinen ei anna penniäkään omistaan. 50/50 jako voi toimia isollakin tuloerolla silloin, kun molemmat on hyvätuloisia eli molemmilla on varaa kohtuulliseen elintasoon, mutta jos toinen on pienituloinen ja toinen isotuloinen niin homma ei vaan toimi jos ei tuloja edes vähän tasata.
Tässä täytyy huomioida erilaiset suhteet.
Seurusteluaikoina (kuitenkin yhdessä asuessa) molemmat laittoi summan x yhteiselle tilille, josta maksettiin ruuat, vuokra ym pakolliset. Omat hömpötykset kukin maksoi itse. Kotityöt tehtiin puoliksi.
Tilanne muuttui, kun esikoinen syntyi ja mentiin naimisiin. Minä hoidin häntä kotona ja tein kaikki kotityöt. Mies maksoi.
Nyt olemme täysipäiväisesti molemmat töissä. Mies tienaa enemmän, mutta maksaa enemmän. Muuhun en suostuisi, kun kuitenkin molemmat teemme täyttä päivää. Käytännössä teen yhä itse enemmän kotihommia, mutta en haluaisi.
Jos erosimme, niin kaikki menisi puoliksi, paitsi miehen sivulta tulleet omaisuuserät haluaisin jättää pois osituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikein. Tämä voi tulla niille vähemmän tienaaville yllätyksenä mutta kyllä se korkeampi palkka tulee yleensä syystä ja kyllähän sitä nyt omat rahat saa itse pistää minne haluaa. Paremman tasa-arvon puolesta.
Että akka ja lapset syököön kynsiään,minä syön sisäfilettä???? Hyi helvetti, älä koskaan mene parisuhteeseen & tee lapsia.
Se ei tuota tarkoita. Avioliitossa on elatusvelvollisuus, mutta se ei tarkoita sitä tulot on jaettava tasan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikein. Tämä voi tulla niille vähemmän tienaaville yllätyksenä mutta kyllä se korkeampi palkka tulee yleensä syystä ja kyllähän sitä nyt omat rahat saa itse pistää minne haluaa. Paremman tasa-arvon puolesta.
Perhe on yksi taloudellinen yksikkö. Varsinkin mikäli on lapsia. Perheessä kuuluu kaikilla olla sama elintaso ja jokainen osallistuu perheen kuluihin mahdollisuuksien mukaan. Tokihan jokaisen on ok jäädä elämään yksin. Tällöin saa pitää ihan itse rahansa.
Meillä on omat käyttö-ja harrasterahat kummallakin. Isompituloinen maksaa isoimmat laskut ja huolehtii ettei perustarvikkeissa kuten ruoka, hygienia ja taloustavaroissa tarvitse centtejä laskea. Isompituloiselle jää siltikin vielä säästöön ja omakotitalossa asuessa on pakko säästöjä olla.
Järkyttävää jos toinen joutuu laskemaan centtejä ja toinen elää ihan omaa elämäänsä eikä sellainen ole mikään parisuhde vaan kämppis suhde. En voisi elää sellaisessa suhteessa missä hyvinvointia ei voida yhtään jakaa. Kaikkein epäreilumpiin suhteisiin ei pitäisi suostua ollenkaan jossa toinen köyhyysloukussa toisen kylpiessä rahassa. Se on hävettävää ja sairasta.