Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia ei kumppaniksi oteta ihmistä jolla on parempi tulotaso. Siinä saa sitten jokainen yli 5000e kuukaudessa tienaava mies kilpailla niistä muutamasta naisesta jotka tienaa sen yli 5000e kuussa, mutta minkäs sille voi. Ne voi perustaa vaikkapa varakkaille naisille polyamorisia kommuuneja jossa on yhtä naista kohti 100 miestä tai jotain.

Varakkaille naisille, heheh. Olen nainen, joka tienaa yli 5000e kuussa. En ole varakas. Siitä pitää verottaja huolen. Sijoituksia löytyy melko minimaalisesti ja lapset harrastaa ratsastusta tunneilla, ei omalla hevosella ja siihen se sitten jää. Toki ruokakaupassa ei tarvitse joka ostosta laskea, mutta autoni on 10v vanha eikä olla esim. koko ajan reissussa. Suomessa ei palkkatyöllä rikastu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taitaa olla sitten ihan älytön tilanne. Minä en edes tiedä, mitä mieheni tienaa. Meillä on aina ollut ehdottomasti omat rahat ja tilit. Arvaan noin tuhat-luvulle mitä hän saattaa saada, mutta ei minua ihan oikeasti edes kiinnosta. 

Hoidamme kuitenkin yhteistä taloutta ja elätämme kolmea lasta. Tottakai itselleni on niin hyvät tulot, että vaikka mies ei mitään maksaisikaan niin selviäisimme kyllä. 

Kun olin hoitovapaalla mies maksoi yhteisymmärryksessä minulle talousrahaa. 

Mutta muuten mennään periaatteella, että maksa sä toi, mä maksan tän. 

Vielä ei olla saatu suurta riitaa rahasta. 

Miten et voi tietää, mitä miehesi tienaa? Onko teillä muitakin tabuaiheita, mistä ei saa keskustella?

Minusta on normaalia, että keskustellaan vaikka palkasta, uskosta ja poliittisista mieltymyksistä. Sitähän se parisuhde on: kiinnostusta siitä, mitä toinen tekee ja ajattelee.

Ei se ole mikään tabu asia. Ei minua kiinnosta, enkä ymmärrä miksi minun pitäisi tietää tarkalleen. 

Minulle rittää, että hänellä on tarpeeksi rahaa. Puhumme paljon rahasta ja sijoituksista yms. Mutta en tee sillä tiedolla mitään, tienaako hän 7502,25 vai 6948,24 euroa yhtään mitään. 

Outoa. Minua kyllä kiinnostaa esim. Kuinka pitkä mies on, paljon hän painaa, mikä kengännumero, mikä on hänen harrastuksensa jokin luku x, kuinka monta kollegaa istuu samassa huoneessa työpaikalla, monta alaista hänellä on…… eihän minun ”tarvitse” tietää näitä asioita. Haluan tietää, koska halua tuntea hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin lähemmäs viisikymppiselle naiselle on outoa, että osa ajattelee olevansa parisuhteessa vain ihmisen osan kanssa. Että toisessa on puolia, joiden kanssa ei olla. Itse olen avioitunut koko miehen kanssa. Siihen kuuluu mies kaikkinensa oli kyse sitten hänen makuuhuonetarpeistaan tai sukulaisistaan tai omaisuudestaan. Vastaavasti itse olen kokonaisuutena parisuhteessa mukana. Minun tuloni tai omaisuuteni mukaanlukien tulleet ja tulevat perinnöt ovat yhteisiä. Ne kuuluvat yksikölle nimeltä meidän perhe. 

Ajattelen täysin samoin. Olen 44-vuotias ja ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa. Olen ollut sekä paremmin että vähemmän tienaava. Jokaisessa suhteessa on ollut vain meidän rahat ja meidän omaisuus eikä kukaan miehistä ole ollut eri mieltä. Ja saattaa olla, että olen hävinnyt näin toimiessani rahaa ja omaisuutta, mutta se ei edes kiinnosta minua. Erotilanteissakaan ei ole laskettu euroja. Ihan sovussa ollaan jaettu asiat lähinnä sen perusteella kumpi tarvitsee jotakin enemmän. Nämä jutut tuntuvat minulle ihan käsittämättömiltä. Enkä kyllä voisi olla suhteessa tai elää perhe-elämää toisin ajattelevan kanssa.

Jos sulla on vaikka ihana suvulla pitkään ollut kesäpaikka, ihanko oikeasti et sulkisi sitä ulkopuolelle avioehdolla. Et siis haluaisi varmistaa, että se varmasti jää lapsillesi, eikä ajaudu erotilanteessa exälle. Se, että tekee avioehdon ei tarkoita, ettei rakastaisi. Se on vain taloudellista fiksuutta.

Vierailija kirjoitti:

Voi taivas, että mulla onkin ihana ja fiksu mies. Teen tärkeää työtä sairaanhoitajana ja palkka on surkea. Mies tienaa kolminkertaisesti, eikä KOSKAAN pidä itseään mitenkään tärkeämpänä ja merkittävämpänä kuin minä ja ansaitsevansa paremman elintason. Kaikki rahat käytetään yhdessä eikä lasketa. Minä olen rakastunut häneen enkä rahoihin ja hän rakastaa minua ja haluaa minun parastani.

Ihan mielenkiinnosta: teetkö mitään sairaanhoitajien palkkojen nostamisen hyväksi? Kuulutko liittoon, osallistutko aihetta koskevaan keskusteluun..?

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kiinnosta elättää miestä.

Hän on tehnyt omat valinnat aikoinaan omista lähtökohdista, minä omista. 

Olen tehnyt pitkäjänteistä työtä sen eteen että sain opiskelut maaliin ja pikku hiljaa edennyt urallani.

Saan käyttää rahani niin kun itse parhaaksi näen ja näin saavuttanut sen mitä olen ajatellutkin. 

Kukaan ei sotke mun laskukaavioitani ja sitä mikä minusta on turhaa törsäämistä ja mikä on järkevää sijoittamista ja investointia.

Mies maksaa omat reissut, minä oman osuuteni. Jos reissu on hänelle liian kallis, niin lähden sitten toisessa porukassa. Näin se vaan menee.

Ai niin, mutta mulla ei olekaan aviomiestä vaan avomies joka ei asu edes saman katon alla minun kanssa eikä meillä ole yhteisiä lapsia.

Mikä avomies se on, jos ette edes asu yhdessä? Seurustelukumppanin kanssa ei kuulukaan jakaa taloutta, mutta sitten kun ollaan perhe ja sitouduttu yhteiseen elämään niin kyllä taloudenkin pitäisi olla yhteinen. Ei kaikkien rahojen, mutta jaon pitäisi olla reilu. Lapsettomilla voi 50/50 jakokin toimia jos niin on sovittu.

Reiluin ratkaisu on perustaa yhteistili josta maksetaan yhteiset menot. Tilille siirretään sitten rahaa omien tulojen suhteessa. Eli jos on itse tienannut 40 % yhteisistä tuloista niin siirretään 400 € ja puoliso sitten siirtää vastaavasti 60 % (600 €). Näin yhteiset kulut tulee maksettua oikeudenmukaisesti ja loput mitä omasta palkasta jää yli voi käyttää miten itseään huvittaa.

Niin, eikö lapsella ole vanhemmat eli isä ja äiti. Tässä elintaso- ja tulokilpailussa unohtui se, että molemmat voivat olla ihan kunnollisiakin. Tai eivät. Kyllä minusta se on lapsen kannalta tärkeää, eikä se että jompikumpi pääsee lonnimaan ja sohvalle ja tilannetta ylläpitää se yhteinen rääpäle. Just se että pääsee rikkaisiin naimisiin on joidenkin tyhjäpäiden unelma kun ei ole muita lihaksia. Tuo läpinäkyvyys on niin ilmiselvää ja kuvottavaa että olen karistanut muutamia bändäreitä. Siitä jää kiinni ja Ok sille joka siihen suostuu. Eipä ole minulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata kertoa puolisolle totuutta omasta palkasta. Mä tienaan reilut 6000 e/kk ja oon kertonut avovaimolle, että tienaan 3000 e/kk. Tyytyväinen on, meillä on kaikki mitä tarvitaan ja hänellä ei ole mitään tarvetta käydä katsomassa mun sijoitusten arvoa (ei tiedä että mulla on osakkeissa yli 500 000 euroa).

Jos taas olisin kertonut mitä tienaan ja kuinka paljon on varallisuutta, niin varmasti olisi keksinyt niille käyttöä.

Onneksi itse olen valinnut puolison jolle voi olla rehellinen ja avoin ilman että pitää pelätä että koittaa hyötyä. Kun taas esim. äidilleni ei kannata kertoa mistään tuloista, voitin arvasta 1000 € niin mankui kokonaisen kesän miten se olisi pitänyt antaa mökin uuttalaituria varten hänelle.

Samaa mieltä, suhteessa on kyllä joku pahemman kerran vialla jos puolisolle pitää valehdella noinkin isosta asiasta. Miksi edes mennä naimisiin semmoisen ihmisen kanssa johon ei luota tuon vertaa?

Meillä on noin puolet tuloeroa hyväkseni. Omat tilit (ja sitä kautta kai rahat) meillä on asuntolainatiliä lukuun ottamatta. Itse kuitenkin vastaan valtaosasta ruokahankintoja ja maksan valtaosan laskuista sekä autoilu- ja matkailukustannuksista. Lainanlyhennyksen hoidan minä ja vaimo hoitaa sitten päivähoitomaksut lapsesta (suunnilleen saman suuruinen kuukausierä). Mitä ihmettä tuossa on?

Vierailija kirjoitti:

Reiluin ratkaisu on perustaa yhteistili josta maksetaan yhteiset menot. Tilille siirretään sitten rahaa omien tulojen suhteessa. Eli jos on itse tienannut 40 % yhteisistä tuloista niin siirretään 400 € ja puoliso sitten siirtää vastaavasti 60 % (600 €). Näin yhteiset kulut tulee maksettua oikeudenmukaisesti ja loput mitä omasta palkasta jää yli voi käyttää miten itseään huvittaa.

Tämä on minunkin mielestäni ylivoimaisesti reiluin ja yksinkertaisin tapa. En ymmärrä, miten joku voi rakastaa rahojaan enemmän kuin puolisoaan, ja haluaa käyttää kaiken vain itseensä? Koska sitähän se on. Mutta toisaalta onhan sekin reilua, että paremmin tienaava joka on luultavasti tehnyt töitä palkkansa eteen, saa siitä myös hyötyä. Siksi tuo menot tulojen suhteessa on reilu. Isommat jutut, reissut ym. voi sitten sopia erikseen, jos toisella olisi varaa ja toisella ei.

Vierailija kirjoitti:

Mä elin noin, mies piti kynsin hampain kiinni omista rahoistaan vaikka oli yhteiset lapsetkin. Olin nuori ja kokematon, en osannut laittaa tarpeeksi hanttiin.

Väärinhän se on.

Miten tämä tilanne sitten ratkesi?  Vai oletko vieläkin tuossa suhteessa?  Ihan vaan vinkkiä kyselen..

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa, että puolisot laittaisivat jonkun prosenttiosuuden tuloistaan yhteiselle tilille, mistä maksetaan asumiskulut, ruoka ja lasten kulut. Minä olen ollut huomattavasti pienempi tuloinen yhdessä parisuhteessa ja kun mieheni halusi lähteä esim. yhteiselle lomamatkalle, hän maksoi myös minun matkani. Asiasta ei keskusteltu sen enempää.

Me on sovittu laitettavaksi 50% niistä menoista, tuloilla ei ole asiassa merkitystä, kummankin oma asia.

Vierailija kirjoitti:

Reiluin ratkaisu on perustaa yhteistili josta maksetaan yhteiset menot. Tilille siirretään sitten rahaa omien tulojen suhteessa. Eli jos on itse tienannut 40 % yhteisistä tuloista niin siirretään 400 € ja puoliso sitten siirtää vastaavasti 60 % (600 €). Näin yhteiset kulut tulee maksettua oikeudenmukaisesti ja loput mitä omasta palkasta jää yli voi käyttää miten itseään huvittaa.

Ei. Reiluinta on jakaa 50/50. Muuten varakkaampi joutuu maksamaan toisen kuluja.

Nämä kannattaisi aloittaa "Minun mielestäni reiluinta on..." koska ihmisillä on erilaisia käytäntöjä jotka ovat toimiviksi todettuja. Kuten tästä ketjusta voi lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä elin noin, mies piti kynsin hampain kiinni omista rahoistaan vaikka oli yhteiset lapsetkin. Olin nuori ja kokematon, en osannut laittaa tarpeeksi hanttiin.

Väärinhän se on.

Miten tämä tilanne sitten ratkesi?  Vai oletko vieläkin tuossa suhteessa?  Ihan vaan vinkkiä kyselen..

Nainen lähti, mies sai pitää omat rahat. Win-win

Menikö oikein?

Jos suostuu orjaksi, niin mikäpä siinä. Suomen laki kyllä kieltää tämän.

Ennen vanhaan mies toi leivän pöytään ja nainen hoiti lapset ja huushollin. Onko kumpikaan enää edes kovin muodikasta. Helpommallakin pääsee kun vaan antaa palttua kaikelle. Siihen on kiva siittää se au-lapsi ja laiminlyöty koiranlöyhkä päälle. Mutta velka-Audi ostetaan 100% rahoituksella koska kuuluu. Sitten: entisaikojen malli edellytti molemmilta jotakin ja aika paljon. Liikaa pyydetty joltain vässykkä-nyhveröltä ja naiselta joka on kuin mies. Niinpä ennen tasa-arvovääntöä jotkut perusasiat pitää kerrata ja olla oman sukupuolensa arvoinen ja siitä tietoinen. Ai niin joillekin se on epäselvää ja sitähän voi vaihtaa tarvittaessa.

Parempi tuloinen voisi avata pienempi tuloiselle puolisolle vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, hänen turvakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reiluin ratkaisu on perustaa yhteistili josta maksetaan yhteiset menot. Tilille siirretään sitten rahaa omien tulojen suhteessa. Eli jos on itse tienannut 40 % yhteisistä tuloista niin siirretään 400 € ja puoliso sitten siirtää vastaavasti 60 % (600 €). Näin yhteiset kulut tulee maksettua oikeudenmukaisesti ja loput mitä omasta palkasta jää yli voi käyttää miten itseään huvittaa.

Tämä on minunkin mielestäni ylivoimaisesti reiluin ja yksinkertaisin tapa. En ymmärrä, miten joku voi rakastaa rahojaan enemmän kuin puolisoaan, ja haluaa käyttää kaiken vain itseensä? Koska sitähän se on. Mutta toisaalta onhan sekin reilua, että paremmin tienaava joka on luultavasti tehnyt töitä palkkansa eteen, saa siitä myös hyötyä. Siksi tuo menot tulojen suhteessa on reilu. Isommat jutut, reissut ym. voi sitten sopia erikseen, jos toisella olisi varaa ja toisella ei.

Rakkautta on ihan turha vetää tähän. Ihan yhtä hyvin voi sanoa että toinen ei rakasta kun vaatii puolison rahoja eikä se riitä, että saa elää rakkaansa kanssa. Talousasiat eivät ole rakkausasioita eikä rahankäyttöä pitäisi ikinä selittää rakkaudella tai sen puutteella. Turhaa provosointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata kertoa puolisolle totuutta omasta palkasta. Mä tienaan reilut 6000 e/kk ja oon kertonut avovaimolle, että tienaan 3000 e/kk. Tyytyväinen on, meillä on kaikki mitä tarvitaan ja hänellä ei ole mitään tarvetta käydä katsomassa mun sijoitusten arvoa (ei tiedä että mulla on osakkeissa yli 500 000 euroa).

Jos taas olisin kertonut mitä tienaan ja kuinka paljon on varallisuutta, niin varmasti olisi keksinyt niille käyttöä.

Onneksi itse olen valinnut puolison jolle voi olla rehellinen ja avoin ilman että pitää pelätä että koittaa hyötyä. Kun taas esim. äidilleni ei kannata kertoa mistään tuloista, voitin arvasta 1000 € niin mankui kokonaisen kesän miten se olisi pitänyt antaa mökin uuttalaituria varten hänelle.

Samaa mieltä, suhteessa on kyllä joku pahemman kerran vialla jos puolisolle pitää valehdella noinkin isosta asiasta. Miksi edes mennä naimisiin semmoisen ihmisen kanssa johon ei luota tuon vertaa?

Koska rahat oli minun, ei yhteiset. Edes avioliitossa rahat ei ole yhteisiä.

MGTOW ratkaisee tämänkin ketjun ongelmat.